Uskallatko olla raatorehellinen?

Rehellisyys maan perii. Rehellisyys ennen kaikkea. Rehellisyys palkitaan. Totta, mutta yleensä blogikuvat ovat ainakin jonkin verran siloiteltua elämää eli eivät ihan umpirehellistä/raatorehellistä/puhkirehellistä kerrontaa... Tämän päivän kuvassa on tapahtunut tosiasia,  mutta ei tällä kertaa meiltä. Sain luvan käyttää kuvaa. Kuva on mielestäni niin suomalainen sananlasku kuin voi vain vain olla. Vaikkapa tuo Rehellisyys maan perii. On uskallettu jakaa toisille pieni takaisku ja kaiken lisäksi sille on voitu nauraa. Ja lopputulos kaiken siivoamisen ja loppuunsaatetun leipomisen jälkeen on varmasti ollut herkullista eli lopussa on peritty jos-ei-nyt maa, niin ainakin makoisaa! Nostan olematonta hattua ystävälleni, jonka kuvaa lainaan...

Auringon päivä

Sunnuntai on saanut nimensä auringolta tai auringonjumalalta - kielestä riippuen. Kello on nyt vähän  yli kahdeksan ja ulkona on sumua. Mies totesi, että valokuvauksellinen keli. Tarkoittaa siis sitä, että aamupalastelun jälkeen on suunnattava kameran kanssa pihalle. Soppamarjat pitäisi myös käydä poimimassa. Muita suunnitelmia tälle nimenomaiselle sunnuntaille ei olekaan. 

Sunnuntai ja lautapeli sopivat hyvin yhteen ajatuksen ja käytännön toteutuksen tasolla. Ehkäpä tänään iltapäivällä taas ensin tyhjennetään keittiön pöytä ja sitten rakennetaan Carcassonnen kaupunkia. Se on aina yhtä koukuttavaa ja hauskaa! Lautapeleistä ehdoton suosikkini. 

Olen Marjatta ja olen mummu ja sen kyllä huomaa...

Minusta oli aivan ihan ihanaa, kun viime syksynä sain tietää, että minusta tulee mummu. Meillä oli makuuhuoneen seinällä vauvan eka kuva (ultraääni-) ja sille toivotettiin joka ilta hyvät yöt. Maaliskuun lopulla sitten ensimmäisen irl-tapaamisen jälkeen olin ihan myyty. Ja vaari samaten. Aikaisemmin olin hieman naureskellut isovanhemmille, jotka puhua höpöttävät koko ajan lapsenlapsestaan. Mummut erityisesti olivat olleet vähän hassuja, kun esittelevät valokuvia piltin kehityksestä. Ja kuinka sitten kävikään? Meillä on makuuhuoneen seinällä vaikka kuinka monta kuvaa kehyksissä, kännykän ja tabletin taustakuvina kummallakin, läppärin taustakuvana ja työpaikan tietokoneen taustakuvana pikkupojan kuva. Ja tabletilla ihan kunnon kansio esiteltäväksi milloin vain ja melkein kenelle vain. Seottu on ja perusteellisesti. Hyvä ystäväni totesi, että lapsenlapsen synnyttyä millään muulla ei ole enää  mitään merkitystä. Oikeassa oli. Jokainen tapaaminen on juhlaa. <3

Kynttiläfiilistelyä

Eilen illalla tuli kynttiläfiilis ja piti hakea isot Orvolat esille. Tuo ruskea kyllä on ollut sijoitettuna olohuoneen pöydälle jo aikaisemminkin, mutta punainen löytyi olohuoneen kaapista ja sininen makuuhuoneen ikkunalaudalta. Pyyhin kaikista (enimmät) pölyt pois ja hain niihin lämpökynttilät. Kynttiläfiiliksen lisäksi tuli teefiilis ja haudutin valurautakannullisen hyvää goji&tyrni-teetä. Sitten parkkeerasin sukankutimen, torkkupeiton ja kaukosäätimen kanssa sohvannurkkaan ja katsoin illan komediallisen pläjäyksen eli elokuvan nimeltä Wanderlust. Olipahan sellainen ajantappoelokuva, jolle antaisin arvosanaksi seiskamiikan. Elokuvan aikana join kannullisen teetä, kudoin sukanvartta jonkin verran, viestittelin reissussa olevan miehen kanssa, ihailin kynttilöitä ja haukottelin. Nukkumaan yhdentoista jälkeen ja unta riitti aamukahdeksaan. 

Runo, mikä ihana sana!

Runot kuuluvat ihmiselämään monessa kohdassa, jos niille annetaan lupa ja tilaa. Usein vauvaa onnitellaan runosäkeillä ja lopuksi vainajalle luetaan kukkalaitteen runomuotoinen teksti tai muistoadressin värssy. Ja tuossa välissä sitten voi olla koulurunoja, paatosrunoja, rakkausrunoja, merkkipäivärunoja, kronikoita ja loitsuja. Tiukantarkan mitallisia tai sitten mittaamattoman vapaita. Häkkilintuja tai villilintuja. Tai jotakin siltä väliltä eli joskus häkissä ja joskus vapaana.

Rakastan runoja. Meillä on muutama kirjahyllymetri runoutta ja runoiltoja aina ailloin tällöin. Syksyn mittaan varmasti taas suunnitteilla, ellen erehdy...

Jk. Ja runoista puhuttaessa muistan aina elävästi isä-Erkin muisteluksen siitä, kun iltamissa oli oltava pakollista ohjelmaa ennen tanssia ja siitä, kuinka väki hälisi ja joku huusi: Turpa kiinni sielä takana, nyt tulee runua!

Laiska töitään laskee

Vanha sananlasku toteaa, että laiska töitään laskee. Niinhän se on. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi kerronkin eilisestä päivästä, johon sisältyi yhtä sun toista. Pari koneellista pyykkiä. Pianotunteja. Karviaispensaat puhtaiksi. Karviaishillon eli karhon keittäminen. Mustikkasopan keittäminen. Hyötyhommien lisäksi päivään kuului kasvisvartaiden ja soijamakkaran grillaamista lounaaksi ja lounas pihapöydän ääressä, päiväkahvit pihalla, saunomista, yksi elokuva (Nainen, jonka nimi on Nathalie) ja keittiön yleiskatsaus. Ja varmasti myös muuta. Hyvä tiistai kaiken kaikkiaan. 

En se minä ollut, se oli...

... se, joka viettää tänään nimipäiväänsä ja aloittaa syyskuun/syksyn. Nimi on sen verran harvinainen, että ei ihan joka käänteessä tule vastaan. Tällä paikkakunnalla asuu ainakin yksi nimentottelija. Postilaatikoihin kannettuna puolestaan löytyy aika monesta taloudesta.

Tällä päivämäärällä 140 vuotta sitten syntyi kaikkien Tarzanien isä, Edgar Rice Burroughs. Ihan niin kauan ei ole siitä, kun koulu alkoi aina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Annoin wikipedian itselleni kertoa, että niin tapahtui aina syksyyn 1971 saakka. Silloin nimittäin lauantait muuttuivat vapaiksi ja lukuvuoteen piti saada lisäpäiviä elokuun puolelta. Millainen meteli syntyisikään, jos yhtäkkiä palattaisiin siihen malliin, että lauantait olisivat koulupäiviä...