Toiveikas talvimieli

Vuosia sitten olin yhdessä tilaisuudessa kertomassa lempikirjastani. Se oli Veikko Huovisen Hamsterit. Tällä viikolla katsoinme sen televisioelokuvaversion jälleen kerran. Kolme osaa kun on, niin katsoimme toissapäivänä yhden osan, eilen päivällä toisen ja illalla kolmannen. On hyvä myös elokuvana! Tai ehkä hyvä on liian vaatimaton sana kuvaamaan sitä tunnetta, joka elokuvasta ja kirjasta jää. Nerokas olisi lähempänä totuutta.

Laurilassa on aina hankittu talvivarastot, mutta se ei ole rajoittunut pelkästään talveen. Jokavuodenaikavarastot on havaittu tarpeellisiksi! 

Jostakin kulkeutunut

Maalausprojekti toi mukanaan poistoja. Kirjoja on ehkäpä kuutisenkymmentä kappaletta lennähtänyt muihin maisemiin. (Samalla kertaa muutaman koriste-esineen olemassaolo meidän residenssissämme kyseenalaistettiin.) Vieläkin hyllyistä löytyy/löytyisi sellaisia kirjoja, joista voisi luopua. 

Kuvan maljakko ei liity inventariopäivään. Ei ainakaan maalausprojektipoistoihin. Olla nököttää nuottikaapin päällä muiden sinisten ja sinisävyisten kanssa sulassa sovussa - ainakin vielä toistaiseksi. Kesäisin pääsee luonnonkukkamaljakoksi ja joulun aikaan hyasinttipesäksi. Koriste- ja käyttöesinekulttuurin sinivalkoinen ilmentymä, joka on meille jostakin kulkeutunut...

Maalikaupassa on asioitu viime aikoina...

Koti oli välillä mullin mallin, kun seinät saivat väriä pintaansa. Ei mitään maalarinvalkoista eikä sisustuslehtien värejä! Kuvan ikkunaseinä ja sitä vastapäätä oleva seinä olkkarissa ovat yhden kermakon väriä ja muut seinät olkkarissa ja eteisessä kuivahiivapaketin väriä. Vessassa on värinä Maon punainen kirja. Projekti saa jatkoa joskus myöhemmin, mutta valkoista ei nähdä silloinkaan. Ihanaa, kun maalikauppaan voi mennä kirjan tai astian tai pahvilapun kanssa! 

Talviaikaa, toruja ja paljasjalkoja!

Hyvää normaalia talviaikaa! Meillä herättiin ennen yhdeksää, joka oli oikeasti siis ennen kahdeksaa. Kelloja ei illalla vielä siirrelty, kun tälle päivälle ei ole mitään aikatauluja. Ehtiihän tuota tämän päivän aikana...

Kävin nappaamassa tuon talvisen vaahteranlehden kuvan pergolasta kymmenen minuuttia sitten. Sain torut mieheltä, sillä olin liikkeellä paljasjaloin. No, ikuistin myös jalanjäljet saman tien. (Nyt olen villasukkaisena sisällä.)

Jos museoon/kirjastoon haluat mennä nyt...

Kuvan nalle oli pari viikkoa sitten Alvar Aalto -museossa. En tiedä, miksi se oli siinä. Istui muina nalleina sen näköisenä, että oli ihan pakko ottaa kuva.

Tänään on Kansainvälinen nallepäivä. Tämän päivän kuvavalintaa ei tarvinnut pitkään miettiä. Ehkä juuri siksi olin ottanut museossa tuon kuvan...

Eilen käytiin Palokan kirjastossa. Siellä oli edellisenä yönä ollut pehmoeläinten yökyläily. Kaikkia ei oltu vielä haettu kotiin takaisin. Oli nalleja, pupuja, koiria ja muita. Ideasta olen kuullut ennenkin ja pidän siitä. On hyvä, kun kirjaston kynnys madaltuu pehmoeläimiltäkin! 

Tiilen luja, lumen pehmeä

Toissayönä saatiin ensilumi. Luultavasti se on haihtuva ilmiö, mutta muutaman kuvan ehdin ottaa eilen aamulla.

Poimin (kuv.) tuon kuvan arkistosta (kuv.) tänä aamuna ja saman tien oli otsikon idea valmiina. Siinä on kunnan slogan tuunattuna reaalitilanteeseen. Kaiken lisäksi tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta isän kuolemasta ja otsikko on tuota miestä kuvatessa hyvin osuva. Tai verraton, joka oli yksi isän sanoista. 

Unohdin mainita!

Unohdin maanantain lomasraportista pari hyvin olennaista seikkaa. Kahden kirjoitusjutun aikataulu osui juuri viime viikolle. En tuntenut tyhjän paperin kammoa ja kiittelin mielessäni Esikoista, jonka vanha omppu on meillä kotosessa. Tällä Stevellä kirjoittaa kyllä ihan kätevästi blogia, mutta jotenkin runojen kirjoitus vaatii järeämpää masiinaa. 

Ja mitä kirjoitin? Joululehteen runoja ja yhteen konserttiin välirunoja. Kaikki kelpasivat saajille (2) ja itsekin olin teksteihin tyytyväinen. Ehkä käveleminen sai aivotkin toimimaan...

Onnea!

Tänään on kytyn syntymäpäivä, YK:n päivä ja yhden helsinkiläisen pariskunnan vuosipäivä. Onnea! Aamu meillä alkoi kymmentä vaille seitsemältä hyvien yöunien jälkeen. (Mistä tiedät tulleeksi vanhaksi? No siitä, kun yöunet on tärkeä puheenaihe.)

Eilen illalla lähdettiin kävelylenkille ja ei satanut. No, oli kävelty muutama kilometri ja alkoi sataa tihuuttaa ohuesti. Jatkettiin ja sateen tihkuna paksuuntui. Lopussa satoi jo ihan oikeasti. Emme ole sokerista edelleenkään, joten ei haitannut. 

Jk. Kuva on eilisaamulta, kun yö oli ollut kylmä. Kuvasin tuulilasia.

Hyvä mieli

Syksyiset omenat toin repussa lauantaina Turusta, kun joku ystävällinen omakotiasuja oli vielä jättänyt korillisen porraspäähänsä mukaan otettavaksi. Viisi pientä poimin mukaani ja hyvän mielen kaupanpäälliseksi.

Eilen illalla saunottiin myöhään, joten nukkumaan päästiin vasta vähän ennen puoltayötä. Yöuni oli virkistävää. Siitäkin sain hyvän mielen. 

Mitä tein lomasella?

Lomanen on vietetty. Siihen kuului kaikenlaista ja nyt on listauksen aika. Luin puoli kirjaa (Onnen koukkuja), katsoin kuusi elokuvaa, liikuin 14 tuntia 2 minuuttia, kävin viidessä taidenäyttelyssä, kolusin monenmonta kirpparia, nukuin pitkiä yöunia ja muutamat päiväunet siihen lisäksi ja harrastin sisäporraskävelyä monta kertaa. 

Yhtään ainoata sadepäivää ei kohdalleni osunut. Yhtenä päivänä käytin sateenvarjoa kymmenisen minuuttia pienessä tihkusateessa, mutta sekään ei olisi ollut ihan pakollista. Ja sade loppui melkein ennen kuin oli kunnolla alkanut ja sateenvarjo pääsi takaisin olkalaukkuun. 

Tämä jäi hyllyyn...

Kirppareilla tulee vastaan löytöjä ja sitten muita. Tämä muki edustaa jälkimmäistä kategoriaa ja ei lähtenyt mukaani muuta kuin kuvan muodossa. Huumorimukikulttuuri ja huumoriteepaitakulttuuri kukoistavat Suomessa vuosikymmenestä toiseen - ensin niitä ostetaan kaupoista ja jonkin ajan kuluttua kirppareilta. Tunnustan itsekin omistavani kumpiakin...

Jk. Muki jäi Turun Ekotorin Rieskalähteentien myymälän hyllyyn ja voi olla siellä vieläkin. Tiedoksi.

Vanhassa vara parempi!

Eilenkin kävelin lenkin. Tällä kertaa se suuntautui lempiseudulleni Impivaaraan. Ajattelin poiketa totutuista tavoista ja päätin vaihtaa lenkkimusiikin. Alku kulki hyvin ja Scandinavian Music Group lauloi hyvin. Jossakin vaiheessa kuitenkin suoraan sanottuna kyllästyin ja lenkkiä oli tarkoitus kuitenkin jatkaa. No, palasin vanhaan tuttuun, joka ei petä koskaan. Ei haittaa, vaikka osaan laulut jo melkein ulkoa. Matti Johannes Koivu on parasta lenkkiseuraa, jos Miestä ei lasketa.

Jk. Hyvä sienisyksy, kuten kuvasta näkyy... 

Ottamuksia 25

Maisematauluja ja kuvauskohteita tulee koko ajan vastaan. Onneksi on tallennusväline useimmiten mukana laukussa tai taskussa. Korvien väliinkin voi tallentaa sisäiselle kovalevylle, mutta käytän myös näitä muita.

Tuo kuva on eiliseltä kävelyltä. Puhutteleva kohta oli ja on Turun ja Raision välillä. 

On kivaa olla äiti!

Olipahan eilen mukava menopäivä! Käytiin syömässä Wäinö Aaltosen museon kahvilassa (siksi tuo Wäinön teksti kuvassa) chilibataattikeittoa, Kahvila Helmessä snickerskakkukahveilla, neljässä taidenäyttelyssä ja neljällä kirpparilla. Askelmttari näytti illalla yli kolmentoista kilometrin matkaa, kun kävellen taitettiin kaikki välit. Bussikortti oli laukun taskussa hätävarana, mutta me tykätään kävelystä...

Illalla katsottiin telkkaria, naposteltiin kaikenlaista hyvää ja juotiin kolme pientä olutta puoliksi. Iltayhdentoista maissa mentiin nukkumaan - toinen lattiapatjalle, toinen sänkyyn. Summa summarum: On kivaa olla äiti, jos saa olla sitä noin kivalle tyypille! 

Mainos bussipysäkillä

Osa-aikaturkulaisena minua ilahduttaa täällä moni asia. Murre tietysti on yksi. Sitten se, että on hyvät kevyen liikenteen väylät ja katuvalot. Niinpä eilen illallakin lähdin vielä seitsemän jälkeen kävelemään 8,3 kilometrin lenkin. Kävely kulki kuin itsestään ja kesken kaiken tavoitin flow-tunteen, jonka aina toisinaan tunnistan. Tuli hyvä mieli ja olo.

Tänään saan tänne seuraa. Vietetään äitien päivää, kun Kuopus tulee puolenpäivän aikaan. Luvassa kirpparointia, kävelyä ja hyvää ruokaa.

Jk. Kuvauskohde tuli lenkillä vastaan. Se huvitti.

Maistuis varmaan sullekin?

Olen aina ollut aamupalaihminen. Lomasella nukun mieluusti pitkään tai siis saatan toki herätä jo kahdeksan pintaan, mutta jatkan torkkumista radion seurassa, kun ei ole mitään kiirettä. Niin kävi tänäkin aamuna. Nousin ylös vasta puoli kymmeneltä. Nyt on aamupalan aika. Ei ollut puuroaamu tänään. Se on sitä luultavasti huomenna. Nyt syömään! 

Onneksi meillä oli Alvar!

Vietiin eilen kaksi rakasta junalle ja mennessä käytiin Alvar Aalto -museossa. Paikka oli tuttu jo ennestään, mutta taas kerran astioiden ja huonekalujen kauniit ideat ilahduttivat. Onneksi meillä oli Alvar! 

Herätyskello oli soimassa puoli kuudelta. Tänään alkoi syyslomanen ja edessä on kohta bussimatka varsinaiseen Suomeen. Reppu ja kangaskassi on pakattu ja kotonen odottaa. Minulta kysyttiin, mitä aion lomasella tehdä. Vastasin, että aion kävellä ja nauttia aikatauluttomuudesta. Joskus niiden takia on valmis istumaan bussissa neljä ja puoli tuntia...

Mahtava ja kiva syyspäivä!

.

Muutama sananen eilisestä... Aamupäivällä olin virsikirjatöissä ja kävelin sieltä kotiin vispipuurolounaalle. Lounaan jälkeen lähdettiin Esikoisen kanssa perinteiselle syysseikkailukävelylle, jonka idea on löytää aina joku uusi kohde. Onnistuttiin tälläkin kertaa, vaikka kävelimmekin aika lähellä ja vain 4,8 kilometrin lenkin. Sitten kotiin juomaan kahvia. Seuraava etappi oli urheilukenttä, jonne menimme nelisin pelaamaan uutta kirppishankintaamme kyykkää. Meitä oli neljä, joten meistä tuli kaksi joukkuetta. Joukkueiden nimet olivat Syysseikkailijat ja Ajokortilliset. Peli oli outo meille kaikille, mutta jää valikoimaan ehdottomasti! Ajokortilliset voittivat niukasti ja peli oli aika tasaväkinen. Ja eikä tässä vielä kaikki: käytiin vielä pelaamassa koulun ässäkentällä vähän jalkapalloa ja heiteltiin koreja. Pakko on mainita, että onnistuin ainoana heittämään pallon koriin ja taisi muuten olla elämäni ensimmäinen...

Liikunnallisen iltapäivän jälkeen ajelimme vielä Uimalaan. Ne, joilla oli mukana kännykkä (muut paitsi minä) ottivat kuvia. (Postauksen kuvan meistä otti Esikoinen.)

Illan ratoksi pelattiin porukalla

Eilen illalla saatiin Esikoinen ja vaimo tänne viikonlopuksi. Iltaan kuului tuloteet, kuulumisten vaihtoa, maalattujen seinien ihailua (meillä on maalausprojekti meneillään ja nyt on valmiina vessa ja puolet eteisestä), saunomista, vanhojen valokuvien katselua ja lopuksi vielä SkipBo -peli ennen Höyhensaari -matkailua. Panokset laitettiin pöytään, kuten kuvasta näkyy. Ei kun vitsivitsi, ensin Esikoinen laittoi sormuksensa pöydälle, sitten Miniä, sitten minä ja lopuksi Mies. Ei pelattu sormuksista, ei rahasta, eikä mistään muusta materiasta. Miniä voitti ylivertaisesti ja sormukset palasivat sormiin.

Epäliikunnallisesta punkerosta tuli liikunnallinen punkero!

Tässä iässä (59 v) näen vieläkin unia siitä, että lukujärjestyksessä on liikuntatunteja ja se tekee kuristavan olon. Viime kerrasta on ehkä viikon verran. 

Olin kouluaikana epäliikunnallinen punkero. Joistakin jutuista pidin kuten lentopallosta ja pesäpallosta. Muut lajit olivat ei-hauskoja. Telinevoimistelu oli ruumiinrakenteestani johtuen yhtä kärsimystä. Yhteiskouluaikana ei voinut ihan joka viikko vedota kuukautisiinkaan, sillä olisin siinä tapauksessa ollut lääketieteellinen ihme.

Näin kauas on siis tultu. Liikunta on nykyään lempiharrastukseni. Ei olisi uskonut. Olen nykyään siis liikunnallinen punkero.

Unihuima sekaisin tai jotakin sellaista

Ei ole yöt sisaria keskenään. Onneksi ei. Toissa yönä nimittäin oli vähän unihuima sekaisin tai jotakin sellaista. Heräsin silloin viideltä ja en enää saanut nukuttua. En millään. No, viime yö korjasi potin, kun katkeamatonta unta riitti yhdestätoista seitsemään. Nyt on levännyt olo. Kelpaa olla ja lähteä kohta aamukävelylle parhaassa mahdollisessa seurassa! 

Jk. Kuva ei liity tapaukseen.

Helmi ja muut sankarit

Tänään on monta merkkipäivää. Kuvan kissa (Helmi Harmaaturkki) täyttää kaksitoista vuotta ja viettää syyslomaa Ilmajoen Könnintiellä. Veljentytär Tuuli täyttää tismalleen saman verran Saarijärven Mansikkaniementiellä. Aleksis Kivi syntyi 184 vuotta sitten. Tänään on myös Maailman mielenterveyspäivä, Maailman puuropäivä, Maksalaatikkopäivä, Suomalaisen kirjallisuuden päivä ja vaikka mitä muuta. Ja keskiviikko. Siis työpäivä. Illalla olisi tarkoitus ehtiä vielä elokuviin, kun meille elokuvafriikeille tarjotaan omalla paikkakunnalla elokuva Tyhjiö. 

Pienen paikkakunnan suru

Pienellä paikkakunnalla uutiset leviävät nopeasti. Hyvät uutiset hieman hitaammin kuin huonot. Eilen aamulla sosiaalisen median kautta tuli tieto, että kirkonkylällä on tulipalo. Päivän mittaan selvisi, että tulipalossa tuhoutui omakotitalo ja sen mukana yksi henkilö. Illalla jo vietettiin suruhartautta ja some täyttyi osanotosta. 

Diskad ja odiskad

Eilen vietiin Kuopus ja Kuopuksenpoika (3 v 6 kk) isompaan lähikaupunkiin bussille. Meille jäi muisteltavaa kivasta viikonlopusta ja vähän leluhyllyn järjestelyä. Jäi myös tällainen lappu, jolla viestin pojalle eilisestä lounaasta sitä mukaa, kun ruokaa oli tarjolla. Ja ihan totta on se, että lukutaitoa on jo sen verran paljon, että kaikista saatiin selvää... Nuo sanat olivatkin aika helppoja, kun edellispäivänä jo saatiin tietoon, että mummulan hyllykössä on hamppuproteiinia, hevihärkää ja voimaruokaa ja tiskikoneen kyljessä on kyltti, jonka toisella puolella lukee diskad ja toisella odiskad... Kirjainten ja sanojen maailmaan on siis portti auki!

Jk. Pastillit on Herra Hakkaraisen pastilleja. 

Energiaa riittää!

Melkoista vilinää ja tohinaa on kolmevuotiaan seurassa, kun energiaa riittää aamusta iltaan. Nyt aamukahdeksalta on jo lentokenttäpeli menossa vaarin kanssa. (Kolmevuotiaan äiti yrittää vielä torkkua.) Tänään luultavasti luetaan monta kirjaa, soitetaan pianolla lastenlauluja ja kuunnellaan hauskoja juttuja ja tunnistetaan sanoja. En olisi uskonut, että isovanhemmuus on näin ihanaa ja että tuollaiseen pieneen tyyppiin voi rakastua ihan täpöllä...

Anteeksi, kun olen myöhässä!

Näiden bloggausvuosien aikana olen tottunut kirjoittamaan useimmiten aamulla. Harvemmin mielenrauhaani ja aikatauluani mikään häiritsee. Tänä aamuna kävi niin. Hurmaava pieni herrasmies pääsi sekoittamaan ihanasti päiväjärjestyksen ja niinpä söimme puuroa ja ehdimme jo leikkiä ennen kuin tajusin, että blogihan on kirjoittamatta...

Yksi helmi jakoon tämän aamun leikistä. Kysymys- ja vastauspelin kysymykseeni Puhutko mielelläsi kontinkieltä? poika vastasi: Vain kun olen kontissa. 

Kotiin on aina kiire

Koti on turvasatama ja hyvä paikka. Meillä on nyt Miehen kanssa neljäs yhteinen koti (ollut jo kaksikymmentäseitsemän vuotta) ja se on sisustettu vanhoilla ja uusilla huonekaluilla ja tavaroilla. Värejä, kirjoja, tauluja, elokuvia ja astioita on paljon. Viihtyminen on sallittua, jopa toivottua.  Ehkä yksi mitta on se, että kotiin on aina kiire. 

Kanelia, sokeria, kardemummaa ja voita!

On minulla sitten universumin paras kaveri! Eilen mainitsin, että torstaina on korvapuustipäivä ja hän lupasi leipoa niitä, vaikka oli kuulemma aikonut leipoa jotakin muuta. Olen korvapuusti-ihminen, mutta en osaa leipoa ollenkaan niin hyviä puusteja kuin kaveri eli Mies. 

Luvassa on myös jonkinasteinen siivouspäivä, kun viikonlopuksi saadaan Kuopus ja pikkupoika meille. Tämä aamu alkoi sillä, kun luin Esikoisen lähettämän meseviestin. Jotenkin ihanan perhekeskeinen päivä ja viikonloppu tulossa!

Jk. Kuva on useamman vuoden takaa. Nyt ollaan vasta aamupuurolla...

Kuinka monta niitä Hannibalin sotanorsuja olikaan?

Tämän aamun ensimmäinen silmiini tupsahtanut (kuv.) uutinen oli se, että kuhan alamitta nousee neljä senttiä. En oikein vielä tiedä, mitä teen sillä tiedolla, mutta ehkä tallennan sen lyhytkestoiseen muistiin. Muistista tuli mieleen se, kun Esikoiselle keksittiin hyvä muistisääntö Hannibalin sotanorsujen lukumäärästä - niitä oli minun ikäni verran eli silloin puhuttiin luvusta 37. Toivottavasti nykyinen graafinen suunnittelija ei nyt kerro sotanorsuja olevan 59... 

Aamun realismia

Usein kuvatessa tulee taustoja siivottua ja siirrettyä turhia tavaroita pois. Tänä aamuna en viitsinyt tehdä sitä. Kuva on juuri niin kuin on. Aamu on ollut hidas ja kiireetön. Ihan kohta lautasilla on puuroa. 

Eilen tein yhdeksän tunnin työpäivän ja olisin ihan hyvin voinut valita sohvannurkan illan loppusijoituspaikakseni. Toisin kuitenkin kävi ja käveltiin kovavauhtinen 7,3 kilometrin lenkki. (Meidän matematiikalla se oli kovavauhtista, kun aikaa kului tunti ja kymmenen minuuttia.) Sitten sauna ja kaksi jaksoa Tulisielu-sarjaa. Ja unten maille ja unta riitti kahdeksaan asti...

Olen sellainen jokotai

Viikonloppu kului Tampereella. Siihen kuului muun muassa taidetta, vähän olutta, paljon kävelyä, suklaata, hyviä yöunia, saunomista, kokkaamista ja ulkona syömistä. Sara Hildenin taidemuseon yläkerran Anj Smithin näyttely oli huikaisevan hieno. Teosten yksityiskohdat olivat hengästyttävän hienoja ja tarkkoja. Mies oli erittäin tyytyväinen, kun pidin näyttelystä - hän kun tietää minun lahjomattomuuteni taiteen suhteen eli olen sellainen jokotai.

Alakerran klassikkotyöt eivät niin paljoa minua huikaisseet. Sieltä otin yhden hauskan tilannekuvan.