Paljon onnea kunta, paljon onnea vaan!

Asuinkuntamme viettää tänään 150 -vuotispäivää. Päivää saadaan juhlia ilmeisesti poutasäässä. (Äsken hipsin yöpaitasillani pihalla, kun halusin tälle merkkipäivälle jonkin kukkakuvan ja siinä samalla ehdin hieman analysoida säätä...)

Kuntaamme on mainostettu raudan lujaksi ja huovan pehmeäksi. Sitä se kaiketikin on. Yritteliäisyyttä ja omaa tahtoa on ollut kautta aikojen ja sopivassa määrin jääräpäisyttä. Niillä ominaisuuksilla on pysytty itsenäisenä tähän asti. Onnea! 

Ei ihan pientä remppaa...

Vanha sanonta sanoo, että keskeneräistä työtä ei pitäisi näyttää herroille eikä hulluille. En ole herra ja mielenterveysluokitusta minulle ei ole tehty. Ei siis ollut mitään estettä päästä katsomaan kirkkoremontin tätä vaihetta ja olikin ensimmäinen kerta, kun yleensäkin tuolle rakennustyömaalle pääsin.

Kirkko vaikutti ihan erilaiselta kuin mitä olin kuvitellut. Ns. kalustettuun kirkkoon verrattuna se oli toisaalta pienempi ja toisaalta suurempi. Napsin kuvia katosta, seinistä ja maalipurkeista, kun minulla ei ole kompetenssia teknisiin asioihin.

Loma ja painoindeksi

Tänään jäin vapaalle, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, alkaa lomanen vasta sen jälkeen, kun käyn tänään vielä tekemässä parit jutut työpaikalla. Mutta rentoilun voi periaatteessa aloittaa ja alkoihan sen, kun yöunia riitti puoli yhdeksään...

Tänään on sen taidemaalarin syntymäpäivä, joka maalasi reheviä (ylipainoisia) naisia. Täyttäisi nyt viisisataaneljäkymmentäyksi vuotta. Onnitteluajatukset meiltä kaikilta, joiden painoindeksi on korkea! 

Jk. Kuva on asetelma mökiltä. Stilllebeniä taas kerran.

Ihminen on ihminen

Tällä viikolla vietetään Helsinki Pride -tapahtumarypästä. Sosiaalisessa mediassa profiilikuvissa on sateenkaaritehosteita. VR ja Ateneum nyt ainakin ovat laittaneet sateenkaariliput hulmuamaan. Facebookin profiilikuvan jo muutin ja eilen ostin kuvan kangaskassin. 

Minulle ihminen on ihminen. Siihen ei vaikuta se, ketä hän rakastaa. Olen töissä kirkkolaitoksessa, joka (hyvin) pienin askelin muuttuu suvaitsevaisemmaksi. Toivottavasti tulee se aika, jolloin jokainen vihittävä pari on yhtä arvokas...

Sääliksi kävi Edvin Lainetta...

Meillä katsotaan edelleen paljon elokuvia. Yleensä hyviä, mutta aina joskus tulee katsottua heikompiakin. Niin kävi tällä kertaa. Akaton mies oli toissaillan leffa ja eilen illalla sitten sen jatko-osa Akallinen mies. Ei ollut häävi ensimmäinenkään, mutta toinen oli surkuhupaisan huono. Leikkaus oli tempoilevaa, murre ei istunut kenenkään suuhun ja tarinahan oli tietysti arvattava. Sääliksi käy, kun Edvin Laine viime töikseen tuollaisia ohjasi...

Jk. Kuva ei liity juttuun. Onpahan vaan eilinen ilahduttava yllätys työpaikalla...

Hyvää ja kaunista arkea!

Arkiaamussa ollaan ja työpaikka huhuilee aamukymmeneltä. Tämä on sen viikon alku, kun merkittävä osa Suomea hiljenee lomailemaan. 

Lomastressistä ja erilaisista odotuksista loman suhteen on kirjoitettu eepoksia, tehty radio-ohjelmia ja julkaistu mietintöjä. Onneksi tänä kesänä on luvassa vain pari parin viikon lomailua, joten ei siinä ehdi juuri stressata. Sitä vaan on vapaalla ja nauttii. Lähimaisemissa tai vähän kauempana, yksin tai yhdessä.

Saarijärven Paavon sisko 2018

Tänään on periaatteessa toinen juhannuspäivä, mutta sellaistahan ei aikuisten oikeasti ole, kun on vaan juhannusaatto ja juhannuspäivä ja tavissunnuntai siihen jatkoksi. No, vapaata nyt on kuitenkin ja ainakin tämä aamu (klo 9) on aurinkoinen ja kaunis.

Eilen ilahduin yhdestä asiasta, joka sattui lähisuvussa. Sain viestin, että pikkuveljeni on valittu tämän vuoden Saarijärven Paavoksi. Olen tietysti aika jäävi sanomaan mitään, mutta sanon silti, että hän oli kyllä sen huomionosoituksen ansainnut. On puurtanut siellä musiikin parissa tunteja laskematta. Ja sitä paitsi meidän suvun juuret on Saarijärvellä. Niin että repikää siitä! :)

Ottamuksia 21

Tällä kertaa ottamus on todellinen ottamus, sillä näillä neuvostohenkisillä etiketeillä varustetuilla juomilla korkkasimme juhannuksen. Ei-mitä-tahansa limsaa, vaan hyviä makuyhdistelmiä. Ensimmäiseksi joimme puokkiin oikeanpuoleisen aprikoosi-mantelin ja sitten vielä tuon taateli-granaattiomenan. Elokuvana oli Brooklyn, jonka olimme kyllä katsoneet jo joskus aiemminkin ja joka nyt päätyi omaan hyllyyn ja kestää toki useammankin katselukerran. 

Wostok päätyy joskus toistekin ostoskoriin. Olen siitä varma.

Tauno Palo ja takiainen

Hyvää juhannusaattoa! Heräsin viideltä hyvien ja riittävien yöunien jälkeen. Tämän päivän tekstiä ei tarvinnut kovinkaan paljon pohtia, sillä olen perinneuskollinen ainakin jossakin asiassa. 

Niin kauan kuin olen kirjoittanut blogia (9 v 2 kk) on juhannusaaton blogissa aina ollut tämä runo ja kuunneltu versio 64-vuotiaan Tauno Palon laulamana saa mielen herkistymään taas kerran... Runo ja laulu on sopivalla tavalla takiainen, siksi tuo kuva.

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Harrastamme askelointia

Eilen käveltiin Miehen kanssa illalla lyhyehkö kävelylenkki. Yskää toki on edelleen, mutta kuumetta ei ole nähty, joten rauhallisvauhtinen lenkki oli ookoo. Puhuttiin (kuten aina) kaikesta mahdollisesta ja viimeisin aihe lähellä Laurilaa oli se, että kävely ei kuulosta harrastuksena kovinkaan salonkikelpoiselta. Pitäisi siis keksiä uusi termi. Ja pienen miettimisen jälkeen keksimme sanan askelointi. Aika hieno ja tekninen, vai mitä? Vapaasti käytettävissä! 

Juhannusaatonaatonaattona

Aurinko paistaa ja takana on kohtuullisen hyvät yöunet. Tämänhetkisessä sanastossa se tarkoittaa sitä, että en yskinyt niin paljon kuin edellisinä öinä. Ensimmäinen aamu myös pitkään aikaan, kun halusin aamupuuroa. Ja maapähkinävoin kanssa niin kuin meillä yleensä. (Suosittelen kokeilemaan, makuyhdistelmä toimii hyvin!) Tällä ruumiinrakenteella en ole koskaan ollut riutunut sairastajatyyppi, kun ruoka maistuu yleensä aina. Joskus vaan se maistuu paremmalta kuin joskus toiste. Proosallista, mutta totta.

Jakso kerrallaan

Flunssaisena ei jaksa oikein lukea eikä tehdä muutakaan mainittavaa paitsi katsella vanhoja tv-sarjoja. Muistan ainakin katsoneeni joskus Tankki täyteen -sarjan sekä Ranuan kummit. Molemmat kun löytyvät omasta hyllystä. Onneksi nykyään Areena tulee apuun! Tämänkertainen flunssasarjani on Metsolat. Jakso toisensa perään on viihdyttänyt minua päivällä, illalla, aamulla ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen yölläkin katsonut muutaman jakson...

Metsoloita katsoessa tarina on tuttu, mutta koukuttaa silti. Joku mielestäni väärä yksityiskohta ei harmita, vaan huvittaa. Esimerkki eilisillalta... Eeva ja Stig menivät Turun tuomiokirkkoon. Mielestäni autoa ei kyllä pysäköidä sille puolen Tuomiokirkkotoria. Sakot olisivat napsahtaneet saman tien!

Jk. Ja miksi kuorma-autokuva? No, olihan sarjassa Erkillä ja Kaukovaaran Karilla yhteinen maansiirtofirma, jolla oli myös kuorma-auto. Siksi. 

Äänioikeus on, mutta ääntä vähänlaisesti!

Eilen oli luonnonkukkien päivä. Tällä pientilalla niitä on kuvattavaksi ja poimittavaksi. Päivänkakkaran kanssa ensin mainittu on ainoa vaihtoehto. Tai voihan päivänkakkaroita toki poimia, mutta maljakko sijoitetaan sitten vaikka kuistille tai pergolaan. Sisällä maljakko/vaasi ja päivänkakkara on liiaksi haisuli yhdistelmä. Otin varman päälle ja vain kuvasin.

Ai että mitä kuuluu? Ailahtelevaista. Yön nukuin neljään yhtä kyytiä, valvoin toista tuntia ja jatkoin sitten taas. Äänioikeus on, mutta ääntä ei juurikaan. Eilen sitä oli enemmän kuin nyt, vaikka silloinkaan ei paljon. 

Enemmän kuin moneen päivään

Eilinen antoi viitteitä siitä, että kyllä täältä taas noustaan... Suomeksi sanottuna se oli sitä, kun siivosin keittiön pöydän pienet kasat eli vein lehdet oikeille paikoille (paperinkeräyskori, eteisen lehtikori ja olkkarin lehtilaatikko). Lisäksi pyyhin pöydän, vaihdoin vahakankaan tilalle kaitaliinan, hain maljakkoon kukkia, hain myös olkkarin kolmeen maljakkoon uudet kukat ja täytin tiskikoneen. (Aikajärjestyksessä tosin tiskikone oli vuorossa ekana.) Ja sitten olin ja en tehnyt enää mitään, mutta kaikki tuo tehty oli enemmän kuin moneen päivään.

Ääntä on jonkin verran. Yskää sitten vastaavasti enemmän. Heräsin tänäkin aamuna aikaisin ja unta ei enää ollut. Mökillä mies vielä varmasti nukkuu...

Kesäpäivä yskimällä

Kaunia kesäpäivä ja yskä ovat melko onneton yhdistelmä, mutta sellaista nyt oli ja on tarjolla. Yskäni ei ole koskaan ennenkään ollut mitään sivistynyttä naisyskää, niin ei sitten nytkään. Yskimisen lomassa ja välillä ehdin onneksi haahuilla vähän pihalla ottamassa muutamia kukkakuvia. Kuva on eiliseltä iltapäivältä ja vuorikaunokeista.

Heräsin aamuviiden jälkeen ja vaihdoin lojumispaikakseni sohvan. Siitä heräsin varttitunti sitten. Odottelen, että autonkuljettajabaristamieheni tulee mökiltä ja keittää minulle kahvia. Toki osaan sen taidon itsekin, mutta minua suoraan sanottuna laiskottaa...

Kolmen kuvan torstai

Kesäflunssa iski. Paperinenäliinoja kuluu ja eilinen päivä meni suurelta osin yskiessä ja makoillessa. Tosin ehdin myös kirjoittaa yhden etanakirjeen ja katsoa pari jaksoa kätilösarjaa Kettulan terassilla moskiittoverkon alla hyttysiltä suojassa. (Kuva 1) Illalla halusin kävellä edes vähän ja kävelin sitten hidasta vauhtia kolmen vartin ajan. Maisemassa ei ollut valittamista ja jalat olivat ihan selvästi mielissään, kun pääsivät liikkeelle. (Kuvat 2 ja 3).

Taidetta ja taavihali

Taas kaksi asiaa yhdistyvät! Tiistain paluumatkalla kävimme Mäntässä katsomassa taidetta. Mikään muu ei oikein sytyttänyt, paitsi Sampsa Virkajärven videotaide. Jos olisimme tienneet, että kaikki muu oli (korkeintaan) keskinkertaista, olisimme ehtineet katsoa toisenkin videon ko. taiteilijalta. No, helmikuun alkuun asti on onneksi aikaa käydä katsomassa... 

Kasvatus meneillään liittyy Koen Vanmechelenin kanataiteeseen. Kanoja oli täytettyinä sisällä ja elävinä ulkona. 

Mutta Kasvatus meneillään liittyy myös siihen, millä ystävämme Facebook virkisti muistiani tänä aamuna. Nimittäin tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun The Vauva sai nimen ja juhlimme nimiäisiä isolla mukavalla porukalla kerrostalokaksiopiknikin merkeissä. Ja pikkuhepun kasvatus on tähän mennessä sujunut niin hyvin, että vanhemmille voisi myöntää vaikkapa papukaijamerkin ja antaa taavihalin...

Erakkoinen ja seurallinen kyltti

Kyltit jaksavat aina ja uudestaan puhutella. Ne tuntuvat huhuilevan: Kuvaa minut! Tallenna minut! Jaa minut! Eipä siinä auta muu kuin totella ja tehdä työtä huhuiltua. Niin kävin eilenkin keskellä tamperelaista uudenkarheaa ostoskeskusta, jossa ostoksemme olivat vähäisiä, mutta yhteishengailu kuopuksen kanssa arvokkaan ihanaa. 

Siinä se olla nökötti tuo kyltti F-kirjaimella alkavan tekstiilialan yrityksen liikkeessä ja odotti. Kauniina ja kutsuvana, samaan aikaan karhean erakkoisena ja suloisen seurallisena. Naps, otin kuvan ja jatkoimme matkaamme. 

Jk. Kesärenki palasi siis eilen hämäläiseen maisemaansa. Oli ensin sitä mieltä, että haluaisi lähteä kyllä takaisin mummulaan, mutta puheet omasta kodista tehosivat ja tietysti isin tapaaminen...

Kesärengin palkkapäivä

Eilen oli maanantai ja pikkumies tiesi, että maanantai on se päivä, kun äiti tulee hakemaan. Äiti tulikin bussilla ja rankkasateella. 

Poljin virastotöistä kotiin iltaviiden aikaan. Täällä odotti valmis ruoka ja iloinen väki. Ruoan jälkeen oli kesärengin palkkapäivä. Kaikki tehdyt työt oli merkitty renkikorttiin ja vaari kuittasi kortin työnantajana. Palkkana oli pieni legopaketti, josta voi rakentaa krokotiilin, traktorin ja linnan. Kuvassa linna.

Nykyisellä mummumittakaavalla lyhyt reissu

Eilen meillä oli pyöräretkipäivä. Retkeä ennen toki ehdittiin tehdä kaikenlaista muuta kuten kantaa puita ja kastella kukkia, työntää pieniä kottikärryjä ja pientä ruohonleikkuukonetta, kiivetä muutamaan kertaan Kettulan parvelle (ja tulla alas hyvin varovaisesti) ja nukkua päiväunet.

Retki suuntautui vanhalle kirkolle. Vaarin pyörän tarakalle kiinnitettiin lastenistuin ja siinä sitten poika istui tyytyväisenä. (Ja huom, kaikilla meillä oli tietysti pyöräilykypärät.) Välillä piti vaan varmistaa, että mummu tulee siellä takana omalla pyörällään. Perillä tutustuttiin kirkkoon sisältä ja pihan penkillä syötiin eväät. Kirkolta lähdettiin sitten vielä kauppaan pienille ostoksille. Ja sitten takaisin mummulaan. Matkaa kertyi kymmenen kilometriä eli nykyisellä mummumittakaavalla reissu oli lyhyt, mutta parhaita, mitä olen tehnyt. Taitaa olla ihan paras...

Jk. Illalla vielä leivottiin kahdestaan sämpylöitä. Minä tein taikinan ja leikkasin sen palasiksi. Poika taputteli ja muotoili sämpylöiksi. Kivaa oli - ja jauhoja! 

`Saa ajaa hirvellä` on liikennemerkki!

Voi tätä ihanuutta! Touhua on riittänyt eilisestä puolestapäivästä lähtien koko ajan. On potkittu palloa, kannettu puita, kasteltu kukkia, pelattu krokettia ja vaikka mitä. Välillä vaan nukuttu päiväunet ja illalla nukahdettu yhdeksän aikaan. Tai siis pienin nukahti silloin ja me isommat tuntia myöhemmin. Vauhti alkoi sitten aamukuudelta uudestaan. Tähän mennessä ollaan tehty palapeliä, katsottu autokortteja, pelattu liikennemerkkipeliä, syöty aamupuuroa ja nyt poika tekee vaarin kanssa kirjainpalikoista sanoja. Oman nimensä osasi saman tien! Tänä aamuna mummukin oppi kaksi uutta liikennemerkkiä: Saa ajaa hepalla ja Saa ajaa hirvellä. Tähän asti olen luullut, että jälkimmäinen tarkoittaa hirvivaaraa, mutta taisin olla väärässä...

Mummu on ihan pohkeissaan!

Otsikon keksi kolmevuotias lapsenlapsi viikko sitten. Oli sekoittanut teen ja peen siinä tohkeissaan ja osui suullisella typollaan hyvin asian ytimeen. Pohkeet on olleet fillaroinnin ja kävelyn takia kovassa käytössä. 

Mummu on nyt kyllä myös tohkeissaan, sillä tänään saadaan otsikon keksijä meille pariksi päiväksi rengiksi. Työkäsineet on ostettu, samoin eväsrasia ja eväspullo. Töitä on luvassa ja vapaahetkiä varten lainattu kirjastosta iso kassillinen kirjoja.  - Kyllä mummu on! Sekä ja että! 

Kuva kertoo kaiken!

Tänään on Parhaiden ystävien päivä. Minulla ei koskaan ole ollut ystäviä tungokseksi asti. Muutama kuitenkin ja tosi hyviä jokainen. Paras ystävä/paras kaveri/Mies on jakanut kanssani pari asuntolainaa ja sanomalehden ja jakaa edelleen aamupuuron, saunavuoron ja  eletyn elämän muistot. 

Ystävyydestä on tehty lauluja, tauluja ja runoja. Eilen kirpparilla tuli vastaan tuollainen pieni lautanen, jonka ostin Miehelle teesihtiä varten. En voinut olla ostamatta... 

Ei kuulu joukkoon tai kuuluu sittenkin...

Eilen nappasin Steven avustuksella kuvan olkkarin kirjahyllystä. Tuon nimenomaisen hyllyn etuosassa on virsikirjatyökirjoja ja yllätys oli, kun huomasin yhden täysin ”väärän” kirjan olla nököttävän keskellä riviä. Mitä tekee Liikkujan ravitsemus tuossa? Ja sitten tajusin, että niinpä tietysti! Ihan hyvinhän se sopisi vaikka keskelle runokirjahyllyä tai taidekirjojen väliin. Sehän on oikeastaan vähän niin kuin aapinen, jos kerran liikunta kuuluu (nykyisin) elämään tärkeänä osana ja ravitsemus eli syöminen samaten. Tai jotakin sellaista. Aamuaivot, nääs. 

Uskotko otsikkoon?

Tuollainen otsikko tulla tupsahti eilen silmien verkkokalvolle yhden hyvinvointilehden pääkirjoituksesta ja sehän oli ihan pakko ikuistaa... 

Lapsuusiän tuttu repliikki on ei ole mitään tekemistä eli suomeksi sanottuna on tylsää. Jostakin kumman syystä kaikenlaista (kivaa) tekemistä kyllä keksitään, jos halutaan. Myönnän itsekin syyllistyväni aina joskus siihen, että eimukaolemitääntekemistä, mutta jos ei muuta ole, niin aina tuntuu olevan puhtaiden pyykkien käärimistä ja kaapittamista...

Jk. Tästä postauksesta taisi tulla tylsä, mutta ehkä niin olikin tarkoitus käydä, jos uskoo otsikkoon. 

Ohjelmavapaata

Vapaapäivä! Elämäni mies kysyi juuri äsken, onko minulla mitään suunnitelmia tälle päivälle. Totesin, ettei ole oikeastaan muuta kuin kävelylenkki ja kirjastoreissu. Aika ohjelmavapaata siis. Tosin aina joskus huomaa illan tullen, että päivään on kertynyt ihan suunnittelematta vaikka mitä aktiviteettia. 

Tänään on Maailman ympäristöpäivä ja sen teemana on muovijätteen vähentäminen. Kestokassi mukaan kauppaan ja hedelmät kaupasta tyylillä kuori on paras kääre - se tapa maapallon pitää! 

Kun Steve tapasi urkuharmonin

Eilen oli virsikirjatyöpäivä aamukymmeneltä. Miljöössä ei ollut mitään valittamista, eikä seurassa. Nykyaika ja vanhempi aika tapasivat, kun soitin urkuharmonilla virsikirjasta ja seurasin messujärjestystä Steven 9,7 tuuman Retina-näytöltä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ensimmäinen kerta tänä kesänä. Aiemmin ei olla aloiteltu vanhakirkkokautta näin aikaisin kesäkuulla. Sää teki positiiviset tepposet!

Aina joskus natsaa!

Yhdistävä yksityiskohta eiliseltä: Alkuillasta nappasin kuvan möksältä sen laivahenkisestä sisustusnurkasta (apua, tuo kuulostaa ihan Pokka pitää -sarjan Hyacinthin tekstiltä...) ja myöhemmin illalla katsottiin yhtä minisarjaa (Empire Falls), josta tallensin Stevelle yhden repliikin. Arvokkuuden laiva meni vuosia sitten. Lause on mielestäni samalla kertaa sarkastinen ja kyyninen ja hauska ja huippu. Niinhän se on...

Heräsin kuudelta ja tunsin nukkuneeni riittävästi. Herätyskelloa ei tarvittu tänä(kään) aamuna, kun virsikirjatöihin pitää vasta kymmeneksi. 

Illaksi luvassa seuraa!

Eilen olin ihan vapaalla koko päivän. Nukuin jopa pienet päikkäritkin. Heräsin siihen, että satoi. Sadetta kesti tosin vain muutaman minuutin ajan, mutta silti!

Tänään on trilogian kolmas vapaapäivä menossa ja tänään saan illalla seuraa. Mies oli muutaman päivän (ei karussa vaan) Turussa. Lupasin kävellä junalle vastaan.

Jk. Selitys päivän kuvasta: Kuvan ötökkä istuu uskollisesti yrttimaan reunalla. Viihtyy siinä läpi vuoden ja on viihtynyt vuodesta toiseen. Rotu, heimo tms ei ole tiedossa. 

Jokohan tänään sataisi?

Eilen sen pähkäilyn sitten voitti ulkoilma ja vaatehuone jäi kakkoseksi! Kävin ulkona syömässä eli fillaroin yhteensä seitsemänkymmentä kilometriä. Lohikeitto oli tosi hyvää, joten kannatti! 

Kesäkuu ensimmäinen aamu on kaunis ja se ihan selvästi odottaa pihan kanssa sadetta. Pientä ripsimistä voisi tänään olla luvassa, jos hyvin käy...