Lähes liikuntavapaa viikko

Jo etukäteen nimesin tämän viikon ns. hiljaiseksi viikoksi liikunnan suhteen. Pidän huolen vain siitä, että liikun vähintään kolme kertaa ja kaksi kertaa on tässä vaiheessa jo hoidettu. Mummuilu ja kotoilu ovat nyt tärkeämmässä roolissa. Liikkumiseen on aikaa sitten muina viikkoina yllin kyllin. 

Ii ja Öö

Hyvää Kalevalan päivää pitkänä tai lyhyenä versiona! Rispektit niille, jotka jaksavat kalevalansa lukea. Aamun aloitimme kuuntelemalla kolmisin Pronominirock -kappaleen. Ykkönen kun on kahtena aamuna kipaissut meidän väliimme vielä köllöttelemään ja höpöttämään kaikenlaista. Hän kertoi jonkun koululaisvitsin ja siinä puhuttiin pronomineista ja se johti tuon kuuntelemiseen. Äsken pohdimme sitä, onko Suomessa Iin lisäksi joku muu paikka, joka kirjotetaan vain kahdella vokaalilla. Vaari/Mies keksi sitten, että tämä mummula on Öö.

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Ollaan ylpeitä siitä, mitä meillä kirjoitetaan, maalataan, muotoillaan, lauletaan ja soitetaan. 

 

Lapsuutta kirjassa ja muutenkin

Eilen oli sopiva hetki kaivaa joululahjakirja hyllystä. Ensimmäisen luvun ehdin jo lukea ja teksti vaikutti hyvältä, sujuvalta ja kiinnostavalta. Se saa olla nyt olkkarikirjana, kun makkarissa on ilta- ja yökirja vielä kesken. 

Ykkönen saapui ja uppoutui Aku Ankan taakukirjojen maailmaan. Välipalalla meni kaksi voisilmäpullaa ja vaikka-kuinka-monta perunarieskaa, iltaruoalla iso annos makaronilaatikkoa ja iltapalallakin vielä vaikka mitä. Sai itse valita, luetaanko hänelle ennen nukkumaanmenoa vai pelataanko kolmisin Skip-Bo peliä. Peli voitti ja Ykkönen voitti.

Hiihtoloma on lomaa hiihdosta

Hiihtoloma on minulle yhtä kuin lomaa hiihdosta eli sen suhteen olen jatkuvalla lomalla. Jotenkin sukset ja minä on toimimaton yhdistelmä. Täysin toimimaton. Lohduttaudun sillä tosiasialla, että kävelen vastavuoroisesti enemmän. Tai lohduttautua on täysin väärä verbi, kun ei se minua haittaa ollenkaan. Jossakin vaiheessa on vaan tullut tyyli, että jokaisen suomalaisen pitää hiihtää, seurata jääkiekkoa, lukea Päätaloa ja syödä karjalanpaistia. Skippaan ne kaikki.

Tällä viikolla hiihtoloma tuntuu kyllä mukavalta, kun Ykkönen tulee meille lomailemaan. Luvassa kaikenlaista touhua ja toimintaa.

Virsikirjatöissä

Toinen kolmesta peräkkäisestä virsikirjatyöviikonlopusta menossa. Eilisissä töissä oli iloa ja valoa ja juhlan päähenkilökin halusi tuoda ilmi mielipiteensä nimestä ja tilaisuudesta. Tänään sitten on sunnuntaihin kuuluvaa tavallista veisuuta, soittelua ja saarnailua. (Tuon viimeisen duunin jätän jumaluusoppineelle.)

Kurkkulukuvuosi

Jos tämä talvi on ollut appelsiinitalvi, niin syksystä alkaen on ollut menossa kurkkulukuvuosi ja sille ei näytä tulevan loppua! Tomaatit ja paprikat on ihan jees, mutta kurkku on kuitenkin superykkönen leivälle juuston ja/tai seitanin tms kaveriksi. Siinä on vettä hurjasti ja muutamaa vitamiinia ja makua. Joskus leikataan sitä heti koko rasiallinen, tällä kertaa leikkasin loppukurkun vain aamupalaa varten lautaselle. Nam! 

Ai että on kivaa!

Minulta on kysytty monenmonta kertaa kuluneen puolen vuoden aikana: Miltä tuntuu olla eläkkeellä? Olen vastannut aina suunnilleen samalla tavalla, että on kivaa ja viihdyn ja nautin aikatauluttomuudesta. Nämä aamut on kyllä parhaita, kun ei ole kiirettä mihinkään ja aamupalan jälkeen vaan laitetaan tiskit koneeseen, petataan sänky ja sitten vaan oleillaan ja hölläillään. (Kuva kertoo oleellisen.)

Tärkeitä tehtäviä

Törmäsin (kuv.) tuohon Jari Sinkkosen lauseeseen ja allekirjoitan sen kyllä ihan täpöllä. Katselua on harrastettu pian yhdeksän vuoden aikana. Ensin Ykköstä, sitten Ykköstä ja Kakkosta ja toukokuulla voidaan sitten lumoutua Ykkösestä, Kakkosesta ja Kolmosesta. En tarvitse kristallipalloa lumoutumisilmiön ennustamiseen.

Jos tuo on tärkein tehtävä, niin muita lähes-yhtä-tärkeitä ovat shakin&Minecraftin pelaaminen ja voisilmäpullien&sämpylöiden leipominen. 

Hyvät voittavat

Arkistosta löytyi kuva yhdentoista vuoden takaa. Tuo samainen lamppu roikkuu yhä olkkarissa sohvapöydän päällä ja siinä on vain yksi huono puoli: siihen on turhan helppoa lyödä päänsä kun ottaa pöydältä jotakin tai siirtää pöytää. Hyviä puolia on onneksi enemmän: on kaunis, valaisee hyvin ja sopii paikkaansa (jos ei oteta huomioon sitä huonoa puolta). Hyvät siis voittavat.

Eilen aakkostin mausteita

Yksin kotona -sarjan toinen aamu menossa. (Sarja ei jatku tällä kertaa enempää.) Nukuin hyvin ja pitkään. Vasta yhdeksän maissa katoin itselleni aamupalaa ja valintani kohdistui keltaiseen tarjottimeen ja sinisiin astioihin. Punaista väriä edustivat tomaatti ja puolukka. - Eilen siivosin maustelaatikon. Nyt on mausteet taas aakkosjärjestyksessä! Kuulostaa aika fanaattiselta, mutta helpottaa käyttöä kyllä huomattavasti. Tänään ajattelin siivota ja aakkostaa myös maustehyllyn.

Puut, aurinko ja hanki

Eilen olin aamulla virsikirjatöissä kirkossa. Menin kirkkoon sen verran aikaisemmin, että ehdin merkitä avuksi virsinumerot taululle ja laittaa kirkkokahvimukit pöydälle. Messun jälkeen kävelin kotiin, kun Mies oli lähtenyt sillä välin Kotoseen. Iltapäivällä kävelin kunnon lenkin lähimaastossa ja kun oli niin hieno sää, räpsäisin puut-aurinko-hankikuvan. 

On sitä lunta Laurilassakin!

Missä kaksi tai kolme on koolla, on puhetta lumesta. Alkaa tuntua siltä, että lumeen on jo kyllästytty, kun sitä tulee koko ajan lisää. Monen mielestä talvi voisi olla jo tässä ja taputeltu. On sitä lunta Laurilassakin! Yhtenä päivänä tällä viikolla yllätin Miehen ja sanoin lähteväni avuksi lumitöihin. Lapioin etupihaa ja Mies hoiti postipolun ja postilaatikkojen tienoot. Lumi oli yllättävän kevyttä (sinä päivänä) ja heittelin innoissani sitä korkealle. Arvasin jo etukäteen, ettei olisi pitänyt heitellä. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä kärsin tosi kipeistä käsivarsista. Hammastahnan puristaminenkin sattui. Mitä tästä opimme? Vastaus: Ruumiillinen työ ei sovi kaikille.

Appelsiinitalvi

Tämä talvi on ollut lumitalvi ja appelsiinitalvi. Lunta on tupruttanut, pyryttänyt, tuiskunnut ja satanut ihan kiitettäviä määriä. Appelsiineja on kannettu ruokakaupasta kotiin kilokaupalla. Niitä on puristettu mehuksi ja kuorittu iltaherkuiksi. Liekö sitten niillä vaikutusta siihen, että koko talvi on Laurilassa pysytty terveinä…

Päivä lähtee käyntiin

Kahdeksan tunnien yöunien jälkeen on levännyt olo. Edessä on virsikirjatyöviikonloppu ja niitä heti kolme peräkkäin. Kuvanottohetkellä aamupala oli vielä valmisteluvaiheessa, mutta nyt kirjoittaessani on kupissa kahvia ja kupin vieressä kaksi juustokurkkuvoileipää. Siitä se päivä lähtee käyntiin! 

Erikoinen laskutapa

(Kuva ei liity millään tavalla tekstiin, lat.huom.)

Tiistaina oli taas yksi vaalipäivä. Kirkon hallinnossa äänestettiin päättäjiä kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Pappeja ja maallikoita oli omilla listoillaan ja maallikoiden läpipääsyssä on käytössä hyvin erikoinen laskutapa. Jos hieman provosoin asiaa, voin todeta, että ehdokkaan keräämä äänimäärä kerrotaan kirkkovaltuuston jäsenten kengännumeroiden keskiarvolla, sitten se jaetaan kulloisenkin seurakunnan kokoustilan sisälämpötilalla, potensoidaan ehdokkaan päänympäryksellä jne. Eli kukaan ei oikein tiedä, miten tulokset saadaan aikaan. Tai siis, on joka hiippakunnassa vähintään yksi, joka tietää ja hän laatii taulukot. 

Jk. Tietysti seurasin näitäkin vaaleja tarkasti! Vaalithan on yksi harrastukseni…

Korulauseilla ja/tai korulauseitta

Heräsin parhaan kaverini vierestä. Syön parhaillaan parhaan kaverini keittämää aamupuuroa. Se on ystävyyttä arjessa. Korulauseilla ja/tai korulauseitta. Minua aikananaan kritisoitiin siitä, ettei aviopuoliso voisi olla paras kaveri. Kuulemma kaverit on erikseen. Vai niin, olin ja olen edelleen asiasta kyllä eri mieltä.  - Siis hyvää ystäväpäivää, kaveripäivää, mitävaan! 

Ihan jeesmitoissa

No, jos ei nyt solakkana, niin kuitenkin ihan jeesmitoissa… Kaunis ja värikäs magneetti on Laurilan kokoelman uusimpia ja saatu Esikoiselta. Se muistuttaa, jos joskus jäisi kasvispuoli vähiin ruokapöydässä. Lempeästi ja kannustavasti.

Sori siitä!

Vaalit on käyty ja pulinat pois. Sanottakoon sen verran, että olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että asun vihreällä alueella. 

Tänä aamuna herkuttelimme aamupalalla vastapaistetuilla croissanteilla, lakkahillolla ja juustolla. Oli puuroakin, mutta skippasin sen. 

Uuden presidentin sukunimen kirjoittamista kannattaa harjoitella. Se on monelle yllättävän vaikea, sori siitä!

Laskiainen lasketaan!

Hyvää laskiaissunnuntaita! Etsin huvikseni numerokuvia (vrt. laskeminen, lasku) ja tämä tulla tupsahti vastaan. On keväältä -09 ja Esikoisen kädet. Laskiaissunnuntain kalenterikaveri on kahden päivän päässä eli laskiaistiistai, joka on useimpien mielestä se oikea laskiainen. 

Tänään on numeropäivä. Illalla tiedetään, kumpi mies johtaa maatamme. Äänestysakti suoritettiin jo ennakkoon tällä toisella kierroksella. 

Pakkasta piisaa

Kylmien öiden & aamujen kausi on meneillään. Eilen kävin monenmonta kerta kuikulemassa pakkaslukemaa ja pääsin kuin pääsinkin iltapäivällä pienelle hyötykävelylenkille, kun pakkasta oli vain kuutisentoista astetta. Ihan pikaisesti vaan kävin viemässä kortteja postiin ja rahaa kauppaan, kun poikkesin heräteostoksilla. Näillä pakkaslukemilla säälin kännykän akkua ja jätän kuuntelut kävellessä pois. Kuuntelen vain reippaita askelia ja lumen narskumista. Ja ihmeekseni keskivauhti on näin enemmän kuin napit korvilla -tyylillä.

Jk. Takapihan maisemassa ei ole valittamista. 

Jk2. Näillä pakkaskeleillä mieleen muistuu Ilmari Kiannon oiva ja osuva tekstinen: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!

22 tuntia raidoissa!

Eilen oli kylmä päivä ja sisäpäivä. (Ja tänään on vielä kylmempi…) No, kun ei kerran lähdetty minnekään, olin yöpaidassa ja villasukissa lähes koko päivän. Kahta tuntia vaille. Katsoin telkkaria, luin, sometin ja luin. Ja vähän vielä luin. 

Illalla vaihdoin treenivaatteisiin, kun poljin spinningpyörää puolentoista tunnin ajan ja sen hikitreenin jälkeen menin suoraan saunaan. Saunan jälkeen taas yöpaita päälle. Ja villasukat. 

 

Kyllä en mene pihalle!

Usein tai useimmiten liitän sanoihin tuikituoreen kuvan. Tänään en. Olisinhan toki voinut räpsäistä vastaavan kuvan olkkarin ikkunasta, mutta tuo kuusi vuotta vanha kuva on otettu ihan ulkoilmassa ja just nyt on pakkasta melkein kolmekymmentä (neljää astetta vailla). Kyllä en mene pihalle! En ainakaan aamusta. 

Selvyyden vuoksi

Tänä talvena meillä on syöty appelsiineja paljon. Ei ehkä enemmän kuin mies/naismuistiin, mutta paljon kuitenkin. Pari päivää sitten ostettiin iso pussillinen hyvin edullisia versioita ja päätettiin ottaa niistä mehut. Laitoin pienen muistilapun näiden mehustettavien luo merkiksi. Eivät nyt sekoitu noihin kuorittaviin kavereihinsa. 

Muistutus/totuus

Totuuden sanottiin ennen löytyvän kaurapuurosta ja on niitä, jotka uskovat edelleen niin. Meilläkin asuu yksi sellainen. Minä puolestani ajattelen, että totuus voi hyvinkin löytyä vaikkapa jääkaappimagneeteista ja olen monesti kirjoittanut niistä. 

Kuvan magneetti on siinä mielessä erikoisempi yksilö, että se ei ole majoittunut jääkaapin oveen, vaan oman huoneeni lipaston päällä peltirasian kylkeen. Näen sen siis aina, kun vietän huoneessa aikaa lukien, kirjoittaen ja oleillen. Muistaisin toki hengittää muutenkin, mutta pysähtymisen muistutus on aina välillä meille jokaiselle tarpeen. Sanotaan sitä sitten totuudeksi.

 

Kaunis ajastaika

Viime kesänä ostin itselleni kalliin kalenterin. Mielestäni se oli ihan nappiostos, kun sen päivät alkoivat elokuun alusta eli oli kahdeksantoista kuukauden kalenteri. (Elokuun ensimmäisestä aloitin eläke-elämän.) No, rehellisyyden nimissä sanottakoon, että kovin monia merkintöjä en viime vuoden puolella kirjannut, mutta kaunishan se on.

Tälle vuodelle sen sijaan on vaikka mitä. Liikunnat, katsotut elokuvat, luetut kirjat, tehdyt virsikirjatyöt (laskutetut ja maksetut) ja ihan tavalliset kalenterimerkinnät tulevista töistä ja olemisista. Se melkein kuin houkuttelee kirjoittamaan kaikenlaisia muistiinpanoja. Ja on kaunis, mutta sen taisin sanoa jo aikaisemmin.

Ilmassa on kevään tuntua

Ihan selvästi ilmassa on jo kevään tuntua. O-on! Jos joku kysyisi minulta lempivuodenaikaani, en osaisi valita. Kevään lapsena minun tietysti pitäisi saman tien ottaa se, mutta kun ne kolme muutakin ovat ihania. Omalla karulla tavallaan, kuten meillä usein sanotaan monesta asiasta. Ehkä kevät vetää pitkähkön korren tämän lisääntyvän valon myötä. 

 

Onnea, Alvar!

Tänään Alvar Aalto täyttäisi/täyttää 126 vuotta. Tänään on suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päivä. Aaltomaljakkoa löytyy monesta kodista eri kokoisina. Meillä se palveli kummankin lapsen lakkiaisissa vihreiden kuulien tarjoiluastiana. 1990 -luvulla törmäsimme (kuv.) pari kertaa niin hyvään tuolitarjoukseen, että ostimme kaikkiaan kahdeksan koivutuolia Laurilaan. Kaksi oli ensin lapsilla koulupöytätuolina ja loput keittiössä. Nykyään kaksi on makuuhuoneessa ja loput keittiössä. Eli siis hyvin ovat palvelleet ja hintansa veroiset ovat olleet. 

Tulppaanien aikaa

Olin oikeassa tulppaanien suhteen! Olkkariin löysi tiensä kimppu keltaoransseja ja keittiöön kimppu punavalkoisia. Molemmat yöpyivät taas kerran tuulikaapissa ja alkoivat saman tien narista, kun hain ne äsken pöydille. Ehkä olisivat halunneet olla siellä pitempään, mutta rajansa kaikella ja nyt on jo aamu!

Tammikuulle kiitos!

Tammikuu on nyt kiitelty, kuopattu ja taputeltu. Tammikuu oli Lukukuu, sillä luin kaikkiaan seitsemäntoista kirjaa ja se taitaa olla henkilökohtaisen lukuelämäni ennätys per kuukausi. Katsoin kaksikymmentä elokuvaa. Kävin Turussa, Jyväskylässä ja Multialla. Kävelin ja spinnasin sen verran, että liikuntaa kertyi seitsemänkymmentäkolme minuuttia per päivä. Oli pakkasta ja plussaa. Eli kaiken kaikkiaan hyvä kuukausi on nyt takana. 

Jk. Appelsiinikausi alkoi.