Hajatuksia 13

Tänä aamuna minuun iski onnellisuuspuuska. Rutistin puuronkeittopuuhassa olevaa Miestä ja kerroin olevani tosi onnellinen. En keksinyt mitään erityistä syytä, mutta ei kai aina syytä tarvita. 

Aamu näyttää aurinkoisen lupaavalta. Itse-itselleni-asettamasta kilometritavoitteesta puuttuu aamupäivälenkin verran. Taidan lähteä aamupalan jälkeen liikkeelle. Olen onnellinen, kun olen löytänyt liikunnan ilon. Se on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa. 

Jk. Kuvan magneetin ostin Miehelle joulukuussa -19, kun viruin sairaalassa. Onneksi sairaalan kahviosta löytyi pieni syntymäpäivämuistaminen! Tekstin allekirjoitan täysin.

Aamulla kello seitsemän

Kello oli herättämässä seitsemältä. Mies heräsi jo ennemmin ja minäkin havahduin reaalitodellisuuteen pari minuuttia ennen äänimerkkiä. Tänään on periaatteessa vapaapäivä, mutta lupauduin menemään töihin munkkirahastajaksi, kun pari muuta työntekijää hoitaa munkkien paiston.

Kuva ei liity tekstiin pätkääkään/pikseliäkään. Onpahan vaan aamuräpsy olkkarista. Arabian keltainen iso kulppi toimii hyvin kaukosäätimien parkkipaikkana. On kaunis ja hyödyllinen samalla kertaa.

 

Hitaiden aamujen suurkuluttaja

Hitaana aamuna voi venyä ja vanua sängyssä yhdeksään, syödä aamupalaa, haahuilla yöpaitaisena ja kuvata vaikkapa Euphorpia trigonaa eli pylvästyräkkiä. Voi kirjoittaa blogia sohvalla villapeiton alla ja vasta-suunnitella päivän kävelylenkkiä. 

Olen hitaiden aamujen suurkuluttaja ja puolestapuhuja. Voisin vaikka lähteä barrikadeille niiden puolesta. Reilun vuoden kuluttua niitä on luvassa enemmänkin viikkoon… 

Ottamuksia 123

Keittiön ikkunalaudalla asustaa Kuopukselta pääsiäisenä saatu pistokas. Halusin pitää ruukun näkyvillä ja yksin, kun viherkasviviidakossa se olisi jäänyt muiden jalkoihin tai katveeseen. Tiedän, että pian on sen aika päästä isompaan ruukkuun, mutta vielä mennään näin jonkin aikaa. Katseen ulottuvilla.

 

Maistuisiko kahvi?

Oton kuva-arkistossa on paljon ruoka- ja kahvikuvia. Vanhemmat otokset (sic!) ovat Steven jäämistöstä peräisin. Tämän aamun kuva on kuuden vuoden takaa ja kotosesta ja sinkkukahvihetkestä. Tuossakin on varmasti jo kahvi ehtinyt vähän jäähtyä, kun on pitänyt asetella ja suunnitella… Pidän paljon tuosta kuvasta, sen väreistä ja sävyistä. Kahvista ja pullasta olen tietysti pitänyt aina.

Pöhkö idea

Olipahan viikko! Keskiviikkoiltana laskin, että kävelykilometrejä oli koossa 33,8. Pöhkö idea iski takavasemmalta: Mitäpä, jos kokeilisi kävellä sata rikki… Oli niin hyviä kulkusäitä ja naama punaisena (innosta ja auringosta) askelsin menemään. 

Eilen sitten ynnäsin saldon. Meni vähän yli tavoitteen, kun kilometrejä tuli 106,9. Samalla tein viikkoliikuntaennätyksen. 18 t 6 min on nyt uusi. 

Olen kilpailuhenkinen, tunnustan. Kovaa/kivaa oli, myönnän. Tämä viikko on löysäilyviikko, lupaan. 

Jk. Kuvan teksti on Lauri Viidan, kengät on minun.

Paratiisi vaikka joka päivä!

Jo vuosia sitten ihastuimme Birger Kaipiaisen Paratiisi -sarjaan ja aloimme vähitellen kartuttaa astiastoa. Vähitellen siksi, että se oli vähän hintavampaa. Siitä lusikoidaan aamupuuroa, juodaan kahvia/teetä ja se on kaunis ihan tyhjänäkin. Kuva on sen verran vanha, että nykyään kaapissa on lisäksi muutama lautanen saman suunnittelijan Sunnuntai -sarjaa. Sekin on kaunis ja keltavalkoinen.

 

Kirjan nimellä on väliä

Kirjoilla on mielenkiintoisia, hauskoja ja osuvia nimiä. Tiistaina kävelin kirjastoon ja hain yhden varauksen. Mukaan lähti myös yksi herätelainaus, jolla oli mielestäni juuri-minulle-sopiva-nimi. Olen nimittäin onnellinen ihminen, luen paljon (vuoden viideskymmenes kirja hupeni eilen illalla) ja juon kahvia. Paljonko? No, sellainen kolme kertaa päivän mittaan on aika vakio. Se alitetaan tai joskus hyvästä syystä ylitetään. Yleensä yhdellä.

Kyseinen kirja on vielä aloittamatta, mutta taitaa olla seuraava, johon tartun tai sitä seuraava. Luen kuitenkin kahvitta.

Tehtävä suoritettu!

 

Pääsiäinen on nyt laatikossa ja varastossa. Kuvan pupu vartioi laatikon vieressä, että kaikki tiput, noidat, munat ja ikiruoho menivät kiltisti sen sisälle ja loikkasi itse vielä viimeisenä paperipehmusteiden sekaan. Suljin laatikon ja kuuntelin. Hiljaista oli. Taisivat aloittaa kesäunet saman tien…

Jk. Potretti on joltakin pupun merkkipäivältä. Taisi täyttää silloin pyöreitä. 

Tänään pakataan pääsiäinen

Tänään on se päivä, kun pääsiäinen pakataan varastoon odottamaan ensi vuoden viikkoa 14, jolloin on taas pääsiäiskoristusaika. Seuraavaksi on vapun aika vallata huusholli, vaikka meillä se on nykyään vain muutamat serpentiinihörsylät lampuissa ja pari munkkia tarjolla. Ilmapalloja ehkä, mutta en lupaa mitään. (Henkilökohtaisesti en pidä yhtään ilmapallojen puhaltamisesta, kun minulla on aina se tunne, että ne hajoavat jo puhaltamisvaiheessa.) Kotosessa on muuten koristelupolitiikka hoidettu hyvin pienellä valikoimalla, kun yhteen peltilaatikkoon mahtuu joulu, pääsiäinen ja vappu. Se on taloudellinen ratkaisu. 

Piittaamattomuuden taito

Pääsiäisvapaa on purkitettu. Siihen kuului kaksi ja puoli kirjaa luettuna sekä 71,3 kilometrin edestä kävelyä, hyvää ruokaa, kohtuullisesti herkkuja, kevään etenemisen ihmettelyä siellä ja täällä. Kuusi päivääkin on tosi paljon, kun saa olla piittaamatta mistään aikatauluista. Ja meillähän on (tarvittaessa) se taito! 

Onko tämä THL:n idea?

Pääsiäisen menomatkalla huomattiin tuollaisia liikennemerkkejä, mutta pysähdyttiin kuvaamaan vasta paluumatkalla. Mies ajoi auton lähimmälle bussipysäkille ja minä kävelin Hermannin kanssa siitä merkin luo. 

Ihan asiaahan tuossa on, vaikka meillä alkoikin heti spekuloinnit siitä, että vähemmän suolaa on yhtä kuin matalampi verenpaine.  Jäätiin miettimään, onko tämä THL:n idea?

Parin päivän irtiotto

Pitkäperjantain aamuna lähdettiin ajamaan kotoseen ja kevään suuntaan. Kahden yön reissun pituinen irtiotto, johon kuului kävelyä, kirppareita, hitaita aamuja ja hyvää ruokaa. Logomon uusi silta käytiin katsomassa. Kukkia löytyi jo - tuon keltakukan lisäksi näin idänsinililjoja ja yhden valkokukan,. Lauantain toisella lenkillä vastaani tuli pupu, tosin vaan kuvana, mutta se oli ihan pakko ikuistaa! Uuden päiväkodin seinässä se oli just sopiva.

Eiliseen merkkipäivään kuului aamulenkki varsinaisessa ja iltalenkki keskisessä Suomessa,  onnittelulaulut omilta, kivoja lahjoja, leivoskahvit Ideaparkissa (ja tahaton Ellinooran keikan kuuntelu) ja sujuva matkanteko. Tänään ja huomenna on vielä ihkavapaata. 

 

Näin pääsimme pääsiäiseen

Tänään aurinko tanssii, hyppii, keikkuu ja varmaankin myös laulaa. Pääsiäispäivän värikoodi on keltainen, mutta näin vapaapäivänä yksityinen pukukoodi voi olla business casual eli siisti arkipukeutuminen. Laurilaksi tulkittuna päivän mittaan lenkkivermeet, kotivaatteet ja yöpaita. 

Tänään Otto (iPadini) täyttää kolme vuotta, minä täytän kuusikymmentäkolme. Se on Filippiinien kansainvälinen suuntanumero.

Noitien päivä

Tänään on ihan oikeasti se päivä, kun noidat ovat liikkeellä! Kuvan todistusaineisto on noin viidenkymmenen vuoden takaa. Se oli sitä (hyvää) aikaa, jolloin länsisuomalaiset eivät tienneet virpomisesta eikä lampaanviuluista juuri mitään (tavallisista viuluista kyllä) ja lankalauantai oli kokko- ja trullipäivä. 

Perinteen vuoksi taas tämä kuva - olenhan irl perinnehenkisen kotiseutuseuran sihteeri…

Heikompia hirvitti ja kattopeltejä kauhistutti

Eilen katolta tuli lumia sellaisella vauhdilla, että heikompia hirvitti ja kattopeltejä kauhistutti. Meistä puhumattakaan, jotka kaikessa rauhassa katsoimme olkkarissa Klaus Härön elokuvaa (Uusi ihminen). Iltalenkin jälkeen tiirailin katolle ja lunta on vielä harjan kohdalla vähän. Sekin hinautuu lähipäivinä pois, oletan.

Tänään on luvassa pitkä päivä, mikäli perinteisiin ja runoihin on uskominen. Pilvisen kanssa on vähän niin ja näin. 

Jk. Ikkunaan laitetaan aina pääsiäiseksi lasten ekaluokilla väsäämät noidat. Ne on liikkiksiä.

Kiiran eli piharikon karkoituspäivä

Nukuin pitkään. Tosi pitkään. Venyin ja vanuin sängyssä yhdeksään asti, kun ei ollut kiirettä minnekään. Eilen olin pitkän päivän töissä, sitten vielä tuulivoimayleisötilaisuudessa kaksi ja puoli tuntia, joten ei ihme, että väsytti. Hidas aamu alkoi kuvan kahvilla ja kuvaamattomilla voileivillä. 

Tämä on pääsiäisvapaa. Töihin tiskin taakse menen vasta ensi keskiviikkona. Luvassa on monta hidasta aamua, lukemista, kävelylenkkejä ja suklaamunia. Yhden perunanarsissin olen ostanut. (Vähän harmittaa kukan puolesta tuo tylsä nimi. Morsiuskruunu kuulostaa paljon kauniimmalta ja sopii paremmin tuolle valkokukkaiselle kukkijalle.)

Jk. Otsikko viittaa kiirastorstai -nimeen. 

Hajatuksia 12

Puolustustusvoimahemmoilla ja talitinteillä on yhdistävä tekijä. Ennen vanhaan tintit malttoivat laulaa titityy, nykyisin monet ovat lyhentäneet tyyliä ja kuullaan vain tityy. Ennen vanhaan asetakkiset ja muut asiantuntijat käyttivät sanaa puolustus. Nykyään se on useimmiten muodossa puostus. Puostussitäjatätä. Kyseessä on siis ns. talitintti-ilmiö.

Toinenkin hajatus: Eilen oli ensimmäinen kävelylenkki, jolle en enää huolinut nastakenkiä. Taiteilin lumisen postipolun ja lumisen tienpätkän ja sitten - ah, mikä ihana tunne! Asfaltti ja kevyemmät kengät! Ei vielä ihan lenkkarit, mutta lähes. Hyvin kulki!

Kaktusluonteisen ikkunalauta

Oman huoneeni ikkunalaudalla on tämä viiden kaktuksen pesue. Pesue näkyy voivan piikikkään hyvin. Olen aina pitänyt kaktuksista, kun itsekin singon suustani (tarvittaessa) piikkilauseita ja piikkisanoja. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että harvemmin nykyään. 

Hoidetaan tämä nyt alta pois -sunnuntai

Viikonloppu oli omituinen. Sateita saatiin lumena, räntänä ja vetenä. Välillä aurinko paistoi, välillä oli enemmän tai vähemmän pilvistä. Laitoin itselleni perjantai-iltana taas kävelytavoitteen. Seuraavasta tasaluvusta puuttui 30,3 kilometriä ja se olisi kohtuullisen iisi kahdelle päivälle jaettuna. Lauantaina kävelin kaksi lenkkiä, joista tuli yhteensä 16,2 km. No, eilen sitten lähdin lumisateen sekaan ja ajattelin, että hoidetaan tämä nyt alta pois. Takki ja housut pitivät lupauksensa mukaan vettä, kenkien parastaennen on jo ohitettu. Jalat siis kastuivat. Kävelin 14,2 km eli sata metriä yli tavoitteen. Kotona oli ns. voittajaolo sen jälkeen, kun päällä oli kotivaatteet ja jaloissa lämpimät villasukat. Kahvit, lohileivät ja puolukkapiirakka maistuivat superhyperhyviltä…

Ottamuksia 122

Kuvassa pieni puuro eli puuronen. Sen sekaan kaavittiin eiliseltä jäätelöbuffalta jääneet marjat. Puuronen riittää mainiosti, kun lisäksi on ruisleipää, juustoa, kananmunaa ja kurkkua. Ja kahvia ja paljon aikaa. Vuosikymmenien kuluessa minusta on tullut ei-nyt-ihan-täysin aamuihminen, mutta sellainen semiversio kuitenkin. Tulen ihan hyvin juttuun aamun kanssa.

Olen toiminut huoltajana

Viime sunnuntaina ostamani tulppaanit ovat vielä ehjinä. Olen leikannut uusia imupintoja, vaihtanut raikasta vettä, kuljettanut illalla viimeiseksi vaasit tuulikaappiin ja aamulla ensimmäiseksi sieltä pois. Se on kannattanut, sillä luultavasti ilman huoltoa kukkia ei enää olisi. 

Eilen illalla kaupassa olin ostamaisillani helmililjaruukun. Toppuutin sitten itseäni. Josko ensi viikolla…

Hyviä asioita

Takana on kahdeksan ja puolen tunnin yhtämittaiset yöunet, joten on virkeä ja onnellinen olo. Aamuverenpainetulos oli hyvä. Aamupuuro maistui hyvältä, samoin kaurajuomalla terästetty kahvi. Kaiken tämän lisäksi tänään on vapaapäivä! 

Ihan-vaan-tavallinen talvi

Näinä  on taas niitä päiviä, jolloin ihmisillä on yhteistä kauhisteltavaa.  (Siis pandemian ja Ukrainan tilanteen lisäksi.) Lumi, omat lumityöt, toisten tekemät tai tekemättömät lumityöt, kaaos, autojen työntely, autojen juuttuminen ja huono näkyväisyys lumivallien takia. Takatalvesta puhutaan, mutta sehän tämä ei ole! Takatalveen vaaditaan terminen kevät, jolloin vuorokauden keskilämpötila on toistuvasti yli nollan ja alle kympin. Ei ollut ainakaan meillä. 

Takatalven lisäksi toinen nimi, jota käytetään virheellisesti on intiaanikesä. Ei se ole elokuussa tuleva lämmin kausi, ei todellakaan. Syys-lokakuussa vasta. 

Nämä kaksi väärinkäytettävää sanaa harmittavat ja nyt kun olen kertonut harmini julki, ei harmita enää.

Jk. Myönnän, että lunta on paljon. Laurilan pihallakin enemmän kuin koskaanikinä.

Lapaset ihan kuin lapsena

Eilen lunta ripotteli koko päivän. Minulla oli asiaa postiin ja puolenpäivän jälkeen lähdin tarpomaan sinne. Matkanteko oli aikamoista auraamista, kun osa menoväylistä oli vielä  ns. täynnä. ja koko ajan sateli vielä lisäosia. Kaiken lisäksi olin ottanut lapaset ja nehän kastuivat ja paakkuntuivat heti. Reissun jälkeen lumisista lapasista oli pakko ottaa räpsy. Ja naurahtaa. Ihan kuin lapsena. 

Yllätyspulla

Eilen töissä minulta tultiin hakemaan naapuritalon avainta. Sama toistuu aina kahden viikon välein ja on etukäteen sovittu juttu. Ihmeteltiin hakijan kanssa vaan sitä, miten aika kuluu niin nopeasti… Sain pullan siinä samalla yllättäen ja pyytämättä. Se ilahdutti ja oli muuten tosi hyvä! 

Tuulikaappinukkujat

Eilen kävin virsikirjatyörupeaman jälkeen täsmäostoksilla lähikaupassa. Punainen ja keltainen tulppaaninippu, kiivejä, munakoiso, salaattia, kauramaito ja pari einesruokaa töihin. Muut tavarat pääsivät kotona jääkaappiin ja kukat hajasijoitin ympäri taloa. Olkkariin kymmenen, keittiöön viisi, makkariin kolme, eteiseen yksi ja vessaan yksi. Illalla kannoin ne tuulikaappiin jäähylle/nukkumaan. Siellä ne nukkuivat vielä, kun äsken kävin katsomassa…

Räpsy kappelista

Eilen olin virsikirjatöissä kappelissa aamupäivällä ja päivällä. Välillä jäi aikaa räpsyihin kappelissa ja kunnon ruokataukoon viereisessä huoltorakennuksessa. Illalla kotona siivosin oman huoneeni, kun Joku oli taas kuljettanut sinne kasakaupalla puolipitoisia vaatteita tuolin ja sohvan päälle/jättänyt vanhoja ostoslappuja, kuitteja ja virsilappuja lipaston kannelle/täyttänyt roskakorin kukkuroilleen ja yli. No, nyt on taas siistiä ja kelpaa vaikka tänä iltana istuskella sohvalla lukemassa…

Rakkauslukkosilta

Eilisen kävelylenkki suuntautui ns. Rakkauslukkosillalle. Siinä kun isojen kaupunkien silloilla on lukkoja vierekkäin melkein tungokseksi asti, on meidän lukkomme tuolla sillalla ihan ainoa. Yksitoista vuotta sitten tammikuussa kävimme napsauttamassa lukon kaiteeseen ja heitimme avaimet jokeen. Kiinni on ja pysyy -tyylillä niin kuin koko meidän juttummekin. 

Jk. Nimemme eivät ole Black & Smith. Tämä vaan selvennykseksi.

Mitä kuului maaliskuuhun?

Maaliskuu on eletty, kirjattu ja taputeltu. Hyvä kuukausi, jonka aikana oli vaikka mitä!  Kuopuksen, Kakkosen ja Ykkösen synttärit, Miehen nimipäivä, hääpäivä, 12 kirjaa ja 192,1 km kävelyä. Juhlaa ja arkea. Kevät meinasi tulla, mutta painoi jarrua. Töissä oli kiirettä, mutta selvittiin. 

Odotan innolla huhtikuun käynnistymistä. Jatkan lukemista ja kävelemistä. Juhlia on luvassa vähemmän. 

Jk. Yritin aprillata Miestä kipeällä pikkusormella. En onnistunut. Kummallista, kun neljätoista vuotta sitten aprillaus onnistui…