Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Suosikkini keittiössä

Syystalvella ostetaan kyllä harvemmin mitään yrttejä, kun yleensä niiden kanssa käy niin, että kaupassa ovat ihan ookoita, mutta kotona seuraa sulkasato/lehtikato heti saman tien. Tämä on toinen euron basilika tänä syksynä ja vaikuttaa reippaalta yksilöltä. Ehkäpä viikonloppuna tehdään pizzaa, niin tuosta on kiva napsia valmiin pizzan päälle. Toinen vaihtoehto on hunnuttaa kasviskeitto silpulla.

Jk. Marttojen mukaan basilikan kasvu häiriintyy +5 asteen lämpötilassa. Huh, onneksi meillä on keittiössä lämpimämpää!

Onnea!

Tänään onnittelemme Kuopusta, jolla on ensimmäisenä nimenään Liisa. Tyttö pitää siitä ainakin nykyään niin paljon, että käyttää keramiikkanimenään yhdistelmää. (Äiti-Liisaa onnittelen katsomalla pilviä/tähtiä.) Onnea rutkasti!

Liisa on nimi, johon on helppo yhdistää joku toinen tai kaksikin perään. Kun aikanaan kahlasin työkseni kirkonkirjasuossa, huomasin nimen olleen suosittu. Jopa muutama mieskin on saanut tuon nimen, mutta niitä ei meidän huudeilta löytynyt.

Neljäkymmentäkaksi on aika paljon!

Otsikosta voi ehkä päätellä, että jotakin merkittävää on tässä päivämäärässä. Kyllä muuten onkin. Meillä on vuosipäivä! Aikamoinen vuosikasa on tuo neljäkymmentäkaksi. Siihen kuuluu rakkautta, hupsuja päähänpistoja, oikkuja, yhteisiä juttuja, kivoja reissuja, pähkähulluja ideoita, ihania lapsia ja vielä lisää rakkautta. Ja vielä.

Ottamuksia 153

Oikeastaan otsikossa pitäisi nyt olla Vanhoja ottamuksia, sillä kuva on tismalleen kymmenen vuoden takaa ja Kotosesta. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Aurajoessa ja tuokin hylly näyttää nyt ihan erilaiselta. Mutteripannu on nykyään liesituulettimen tasolla, takaosan Kilta-astiat on kaapissa jne. Tunnelma on kuitenkin säilynyt juuri tuollaisena, yksiömäisen rauhallisena.

Sämpylöiksi meni!

Leipominen on yksi mielipuuhistani. Nykyään taikinat on pienempiä mitä olivat neljän hengen taloudessa ja leipomakertoja on huomattavasti vähemmän. Leipomakertoja osuu kohdalleni aika harvoin, sillä en ole perheen ainoa leipuri, en todellakaan!

Eilen Mies tuli kukkienkastelu- ja lapsenvahtireissulta takaisin. Tein jo aamulla pienen sämpylätaikinan ja siitä tusinan verran sämpylöitä. Ainekset: Vettä, hiivaa, siirappia, suolaa, kaurahiutaleita, spelttijauhoja, tavisvehnäjauhoja ja rypsiöljyä. 

Leipätilanne on siis pariksi päiväksi taattu ja turvattu. Kumpikaan meistä ei pane pahitteeksi.

Eiliseltä lenkiltä

Tällä viikolla olen harrastanut heijastinlenkkejä lähes huomaamatta, kun illan hämäryys/pimeys on yllättänyt aina vaan aikaisemmin. (Heijastin roikkuu anorakin taskusta koko ajan ja lisäksi kaivan taskusta joustoheijastinnauhan käsivarteeni.)

Eilen ns. kotimatkalla eli puolentoista kilometrin päässä Laurilasta oli ihan pakko kaivaa toisesta taskusta Samu ja ottaa räpsy. Koivukujan ja valopylväiden perillä pilkottaa varsinainen helmi eli siunauskappeli. On kaunis joka valaistuksessa ja valossa. Niin eilenkin.

Kirppislöytö

Paikallisella kirpparilla näin tässä joku aika sitten pahvisen laatikon, jonka sisällä oli tällainen metallinen ilmoitustaulu. Mietin jonkin aikaa, että se olisi kätevä tuulikaapin seinälle, mutta olin kävellen liikkeellä pienehkön repun kanssa ja jätin oston sikseen. No, seuraavalla viikolla menin uudestaan ja siellähän se oli edelleen odottamassa. Taas olin kävellen ja repun kanssa liikkeellä, mutta ostin sen ja jätin kassan taakse odottamaan hakua. Seuraavana iltana oli sopivasti kokous samaisessa paikassa ja kun kerran Mies lupasi viedä minut kokoukseen, nappasin taululaatikon kyytiin. Seuraavana päivänä ilmoitustaulu pääsi paikalleen ja sai täytettä ja on muuten jämerää tekoa! Ja sopiva ja hyvä. - Neljän euron hinta oli kohtuullinen, sanoisin. 

Tarjottimella valoa

Perinteinen sinkkuaamupala on katettu (ja tunnustan, että tässä kirjoittamisvaiheessa puolet on jo syöty, kun oli niin kova nälkä). Koko revohka alkoi yhden kananmunan keittämisellä, sitten latasin kahvinkeittimen ja laitoin karjalanpiirakat lämpiämään. Tarjottimeksi valitsin aurinkoisen keltavalkoisen, kun kaikki valo on nyt tarpeen.

Aamujen aamua!

Aamujen aamua! Näin sanoi aikanaan Niilo Tarvajärvi television Tervetuloa aamukahville -ohjelmassa. Minulla on ollut hyvin hidas aamu. Heräsin kahdeksan maissa, mutta otin seurakseni vielä radion ja torkuin tunnin verran koiranunta. Autonkuljettajani oli lähtenyt aamujunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen, joten heräsin yksin.

Sytytin aamupalapöytään kynttilän. Tälle päivälle ei ole mitään erityisempiä suunnitelmia - tosin vaatehuone kaipaisi siivousta ja inventaariota. Ehkä teen sen, ehkä en. Siis tänään. 

Samainen telkkariohjelma muuten päättyi aina kehotukseen: Ylös, ulos ja lenkille!  Olen jo ylhäällä, joten enää on toteutettava nuo kaksi. Mutte sitä ennen tyhjennän tiskikoneen ja petaan sängyn, 

Jk. Autonkuljettajani laittoi viestin, että ko. ohjelma oli radiossa eikä televisiossa. Hän on vanhempi ja tietää.

Aamulla, mutta ei varhain

Kuva on neljän vuoden takaa, mutta voisi ihan hyvin olla tältä aamulta. Maassa on vähän huurretta ja kohmetta ja lämpötila on pikkuisen pakkasen puolella. 

Eilen oli pitkäsunnuntai. Siltä se ainakin tuntui, kun päivään mahtui kaikenlaista ja silti tunteja vaan riitti. Oma teoriani asiasta oli illalla se, että liikuntavapaapäivä vaikutti jotenkin asiaan ja ehkä myös se, että heräsin aikaisemmin. Tunteja oli siis paljon enemmän käytössä kuin normipäivänä.

Lämpimäisiä heti aamutuimaan!

Hyvää isänpäivää! Eilen illalla ajattelin, että olisi hyvä herätä aamuseitsemältä, jotta ehdin tehdä rauhassa aamupalan ja pullataikinan. No, heräsin kuutta vaille seitsemän ihan luomusti! Tein heti ensimmäiseksi pienen pullataikinan ja sillä aikaa valmistelin kaikkea muuta. Sankari nukkui vielä vähän aikaa, mutta ei ollut pakko nukkua. Ainoa määräys oli vain se, ettei keittiöön saanut tulla ennen kuin kutsun.

Aamupalalla sitten oli jogurttikulhot, leipää, juustoa, vegepepperonia, kurkkua, tomaattia ja kahvia+teetä. Yksi lämmin pulla syötiin puoliksi. Harvoin sitä on aamukahdeksan maissa vastaleivottua! Ja vielä pullaa! 

Tänään on päivä, jolloin tulee muisteltua omaa isää. Hän oli yksi elämäni Tyypeistä. Oikeudenmukainen, huumorintajuinen, musikaalinen ja sanavalmis. Ihan superjeppe!

Jk. Äiti-Liisan kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kolmekymmentäyksi vuotta. On niin paljon, jota olisin halunnut kertoa ja näyttää. Muun muassa se, että kyllä minusta tuli ihan tolkun tallaaja…

Satsaan kauniisiin ruukkuihin

Viime vuosina on Laurilaan hankittu kauniita kukkaruukkuja. Osa on saatu ja loput ostettu alennusmyynneistä tms. Minusta kukasta/kasvista tulee huolehdittua paremmin, kun se on sievässä tai somassa ruukussa. Alemman kuvan kolmikko on keittiön ikkunalla, ylempi olkkarin ikkunalla. Ai niin, tänään on muuten kastelupäivä! 

 

Vähästä sitä on eläkeläinen iloinen!

Eilen illalla kävelin yhdestä kokouksesta kotiin. Repussa roikkui heijastin, takissa samaten ja käsivarressa oli heijastinnauha. Päätin kävellä kylän läpi, joten kevyen liikenteen tietä ja katuvaloa oli hyvin. Kun vielä jatkoin parin asuma-alueenkin läpi, ei melkeinsäkkipimeäosuutta jäänyt kuin puolisen kilometriä tuosta neljästä. Ja kun valaistus päättyi, kaivoin taskustani ihan oman taskulampun, jonka nyt korkkasin. Hyvä valo, sopivan kokoinen kädessä ja nätti muutenkin. Toimiva kumppani iltalenkeille! Sen kanssa oli hyvä kulkea Laurilan postipolun valoihin asti. Vähästä sitä on eläkeläinen iloinen!

Kattaus on katsojan silmissä

Kotosviikolla panostin taas paljon kattauksiin. Nyt olen oppinut sen, että laitan kaiken muun valmiiksi ja kaadan kahvin mukiin/kuppiin vasta just ennen kuvaamista. Kahvi ei ehdi silloin jäähtyä niin paljon. Yhtenä aamuna tuli olo, että kahvia oli liian vähän, joten seuraavana aamuna keitin tuplamäärän. Sitä seuraavana palasin taas vakioon. 

Hyvää Svenska dagenia!

Ruotsalaisuuden päivää ei meillä sukunimestämme eikä Miehen sukujuurista huolimatta erityisemmin vietetä ja jostakin kirpparilta ostettu lippukin päätyi tuon kuvanoton jälkeen kierrätykseen…  Mitä nyt bastu lämpiää illalla! 

Lähilenkkeily oli eilisen teema

Eilen tein lounaan ja päiväkahvien välissä kävelylenkin. Napit korvilla tietysti ja kuuntelussa Jäljillä -rikospodcast. Tiesin, että tavallisilla lenkkareilla ei ole mitään asiaa lumitielle, joten laitoin jalkaani violetit retkeilykengät taimitkälie ja päätin lähilenkkeillä. Onneksemme Laurila on niin mukavalla paikalla, että meiltä on pikkutien päähän reilut puoli kilometriä ja jos ei nyt ihan toisen pihaan asti kehtaa kävellä, voi hyvinkin nelisensataa metriä kävellä ja kääntyä takaisin ja toistaa sitä niin kauan kuin haluaa/jaksaa. Eilen jaksoin aika monta kertaa, kun mittariin kertyi 10,7 kilometriä…

Viimeisellä kääntökerralla räpsin pari kuvaa ja totesin eri versioilla: Maailma on kaunis / Niin kaunis on maa / Maa on niin kaunis. En kuitenkaan laulanut, vaan hiljainen ajatustyö riitti.

Taidetta, kukkia ja kävelyä

Palasin virkistävältä syyslomalta eilen illalla. Bussi oli pysäkiltä siihen noustessani niin täynnä, että vain yksi paikka takarivissä oli vapaa, mutta enhän minä muuta tarvinnutkaan! Tampereella sitten pääsin istumaan jo tavalliseen penkkiriviin. 

Lomaan kuului kävelyä (102,4 km), kukkienpoimimista (usko tai älä!), hyviä yöunia, kirppareita ja taidetta. Elina Merenmiehen näyttely taidemuseossa oli hieno. Paljoja yksityiskohtia, värien kisailua ja toisaalta hyvin pelkistetyn tarkkoja mustepiirroksia. Suurimmasta osasta töitä pidin paljon, parista hieman vähemmän.

Jk. Lomalla sain kolmentuhannen kävelykilometrin rajapyykin tavoitettua. Taputin itseäni selkään ja join hyvät kahvit sen kunniaksi.

 

Kotosen uusi teemuki

Eilen bongasin yhdeltä kirpparilta aivan ihastuttavan teemukin. Hintaa oli euron verran ja kun kaiken lisäksi pöydässä oli kolmenkymmenen prosentin alennus, jäi mukille hintaa vain seitsemänkymmentä senttiä. Kaunis, siisti, virheetön ja iloinen! Iltatee maistui tosi hyvältä ja se on riittävän kokoinen (3,5 dl). Minulla on tapana täällä Kotosessa juoda iltaisin kannullisen verran teetä ja ehdoton lempijuttuni on tämä sitruunan ja inkiväärin uskomattoman hyvä liitto. On kofeiiniton ja siksi sopiva iltateeksi. Suosittelen kokeilemaan, jos olet inkiväärisitruunaihmisiä…

Jk. Syyslomaviikko päättyy tänään. Iltapäivällä nousen bussiin ja matkaan kotiin. 

Muistikuvapäivä ja säilömuistipäivä

Tänään on pyhäinpäivä, joten kynttilä sopisi tyylillisesti päivään paremmin. Halusin kuitenkin kuvittaa sanat syksyn viimeisillä kukilla. Tänään on muistikuvien ja muistojen päivä. Vuosi vuodelta, vuosikymmen vuosikymmeneltä muisteltavia tulee yhä enemmän. Säilömuistissa on paljon asioita ja tapahtumia. Tänään on siis myös säilömuistipäivä, vaikka se kuulostaakin toimistokieleltä ja virastoverbaliikalta. Siihenkin sopii kaipausta vuosien taakse ja takaa.

Kirpparilöytö

Toissapäivänä kiertelin kirpparilla ja huomasin kauniin syksyisen lautasen, jonka tunnistin heti Pentik Studio -tuotteeksi. Kääntelin lautasta, en nähnyt hintaa. Kääntelin laatikkoa, en löytänyt hintaa. Menin kassalta kysymään. Kassahenkilö mietti asiaa toisen työntekijän kanssa ja muistelivat yhdessä, että kahdeksan euroa taisi olla ollut, joten hinta olisi minulle nyt seitsemän euroa. Ostopäätös syntyi saman tien, kun ehdin arvella, että hinta voisi olla parinkympin tietämissä ja silloin olisin joutunut miettimään, pohtimaan ja aprikoimaan.