Ikkunakuningatar, ei mikään -prinsessa!

Olen syntyisin Keski-Pohjanmaalta ja naapurikunnasta oli syntyisin taidemaalari Veikko Vionoja, joka ilmeisesti oli hänkin ikkunaihmisiä. Hän maalasi maisemia, peltoja ja rakennuksia ja usein tavallaan ikkunasta katsottuna. Minä olen aina pitänyt ikkunoista ja räpsinyt kuvia monenlaisista sellaisista. Sisältä ja ulkoa. Kuva on eiliseltä. Olin päivän kävelylenkillä tuonut sinisiä kukkia, jotka ensin oli eteisen pöydällä, mutta jotka tuoksuivat omaan nenääni siinä liikaa. Siispä siirsin vaasin ikkunalaudalle ja otin kokonaisuudesta kuvan. Rauhallinen tunnelma, sanoisin. 

Pupu! Ja toinenkin!

Oltiin pitkän viikonlopun verran Kotosessa. Lauantaina käytiin Salossa herättäjäjuhlilla, muuten kierreltiin kirppareita, luettiin, nukuttiin pitkään ja hyvin. Sen verran sateli, että kävelylenkit jäi kahteen, mutta lisänä rikka rokassa!

Kotosen lähelle puistoon/leikkikentän laitaan oli ilmestynyt pari pupua. Tästä lähien voimmekin omissa koordinaateissamme nimittää paikkaa Pupupuistoksi. Eläviä sukulaisia näkee tuolla rauhallisella asuinalueella kyllä varsin usein useampiakin. 

 

Muistutusmuki

Olen yrittänyt olla hetkeentarttuja eli carppaaja. Välillä onnistun siinä hyvin, välillä taas en ollenkaan. Kotosessa juon mieluusti kahvini tai teeni tuosta mukista, jossa lukee kaksi tekstiä. Toinen on Rakastu arkeen ja toinen sitten tuo teen yläpuolella näkyvä. Eli teksti muistuttaa, jos en satu muistamaan…

Jk. Kuvanottohetkellä mukissa oli Clipperin Zen again -yrttihauduketta. Sopii hyvin iltajuomaksi.

Ison runotytön ajatuksia

Tänään on hieno päivä, jolloin juhlitaan Eino Leinon lisäksi runoa ja suvea. Aion toki lukea tänään mittaan muutaman runon.

Olen aina ollut runotyttö, en kuitenkaan mikään pieni sellainen. Iso runotyttö ei kuulosta terminä ollenkaan hyvältä, vaikka se olinkin ja olen. Olen lukenut ja kirjoittanut runoja kymmenvuotiaasta asti. Vuosittain ollaan pidetty Kettulassa runosymposiumia Miehen kanssa kaksistaan. Iso kasa runokirjoja, muutama lasillinen viiniä ja seurana para mahdollinen. 

Pysäyttävä (kesä)otsikko

Tänä kesänä olen harrastanut otsikoiden keräämistä tuolla Facebookin puolella. Yhden päätin jakaa täällä, kun bongasin sen sopivasti kirjaston lehdestä yhtenä iltana. Otti ja kolahti. 

Olen aina ollut varsinainen kotikriitikko ja kärkäs arvostelemaan. Toki joskus hämärästi tunnistan ja tunnustan omat heikot kohtani, mutta useimmiten näen ne muissa. Siksi tuo otsikko on hyvä muistuttaja edes tämän yhden päivän ajan…

Mitä lukisi kartanlukijan nuotissa?

Eilen kävelylenkkini paluuosuus kulki hautausmaan ja kappelin kautta. Jos olisin rallikuski ja minulla olisi kartanlukija, lukisi hän nuotista tuossa kohdassa kiviä vasemmalla puolella. Mutta kun olen vain kävelijä, ehdin kuvaamaan oikealla puolella olevaa siunauskappelia. Kappelin on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg ja se valmistui vuonna 1950. Monien mielestä koskettavan yksinkertainen ja kaunis. Samaa mieltä olen itsekin.

Eilisessä oli hyvät vibat

Eilen illalla kävelin ns. vanhan kirkon lenkin. Kirkon pihassa istuskelin penkillä vähän aikaa ja räpsäisin muutaman kesäkuvan. Kotona ”kehitysvaiheessa” huomasin, että tämä niittykuva on kerrostuksellisen taulumainen.

Eilen päivällä näin ystävää kahvimukien ääressä.. Aika kului kuin siivil(äl)lä. Päivitettiin ja päiviteltiin asioita tehokkaasti ja kunnolla. Jotkut voisivat sanoa sitä juoruamiseksi, mutta päivittämistä se mielestäni oli…