Rapputaulun ohjeet

Tänään on matkapäivä, mutta ei onneksi ihan aamusta. Heräsin kuitenkin aikaisin, joten on hyvin aikaa syödä aamupala, käydä suihkussa, pakata jne. Ns. rapputaulu kertoo kaiken muistettavan ennen lähtöä, kun se on sopivasti eteisessä.

Loma on ollut hyvä ja sopivan mittainen. Ehdin käydä kahdesti elokuvissa (Downton Abbey ja Timantit), kerran kirjastossa ja kahdesti kirjastoautolla, kerran kirkossa ja monta kertaa kirppareilla. Juuri sellaista, mitä halusinkin tehdä kävelemisen ja lukemisen lisäksi. - Kotonen on ihana paikka lomailuun ja oleiluun. Se on ollut meidän ihan just kaksitoista vuotta. 

Pronssiviikko takana!

Lomaviikko on vietetty ja vielä tämä päivä kuuluu siihen ja huomisaamu. Jo etukäteen arvelin käveleväni ja lukevani. Puolitoista kirjaa olen tähän mennessä lukenut, mutta kävellyt sitten niin paljon, että viime viikon saldoksi tuli 125,5 km. Omassa tämän vuoden rankingissani viikko saa pronssia (syyskuussa oli kultaviikko ja toukokuussa hopea-). Säät ovat suosineet, kun enimmäkseen on ollut poutaa ja vain muutama tihkusade. Ja yksi isompi versio, mutta silloin olinkin sateenvarjon kanssa liikkeellä ja kaupasta tulossa.

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkaksi vuotta äidin kuolemasta. Sytytän iltateepöytään kynttilän ja muistelen.

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Muistilappuja ja tekoälyä - ja siltä väliltä

Olen aina rakastanut sanoja ja lauseita. Tänään löysin kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olin säilönyt sanoja lasipurkkiin. Ne olivat tuoneet hyvää mieltä ja toivat edelleen sitä. Säilöminen oli alkanut tuosta aurinkotalouden professorista. 

Rakastan vanhanaikaisuutta eli muistilappukulttuuria. Ja tietotekniikkaa, kaikkea uusinta uutta. Joskus leikin tekoälyn kanssa. Tänään kysyin siltä luonnehdintaa blogistani. Vastaus oli aika pitkä, mutta yksi ote siitä: Blogin kirjoitustyyli sisältää tietyn “äänensävyn” – omapäinen, suora, ja ehkä tietynlainen huumori. Jos se resonoi, hyvä. Jos ei, tyyli ei välttämättä nappaa.

Ryppyjäkö? No varmasti!

Tässä iässä (66j juonteet ja rypyt kuuluvat väistämättä kuvaan. Ryppyiset kädet olen omistanut jo vuosikymmeniä ja niitä on ihmetelty ja olen itsediagnosoinut ne soittamisen sivuoireiksi. Rypyistä viis, kun elämäähän se on!

Aina välillä innostun käyttämään jotakin naamarasvaa, mutta sitten se taas unohtuu kaapin perukoille. Meikkejä en osaa käyttää enkä enää viitsi opetella. Kosmetiikkateollisuus ei minulla ole juuri päässyt rikastumaan. Ihan luomuna täällä tallaillaan menemään.

Hyvää Svenska dagenia!

 

Kirjahyllystä löytyi iki-ihanat Melukylän lapset på svenska tämän aamun kuvaa varten. Jostakin kirpparilta ja muutamalla eurolla, muistelen. Kaunis ja edullinen löytö. 

Viime yön nukuin kuin tukki. Ehkä päivän kävelymäärällä (yhteensä 19,1 km) oli osuutta asiaan. Vältyin sateilta, kun lähdin vasta puolenpäivän jälkeen liikkeelle.

 

Kyllä tonttu tontun tuntee!

Eilen tuo kuvan tonttu melkein hyppäsi ostoskoriini yhdellä kirpparilla. Oli sen verran sympaattisen näköinen tyyppi, että  maksoin pyydetyt kaksi euroa hyvillä mielin. Kyseisellä kirpparilla oli kyllä hileitä ja pallojakin yllin kyllin esillä, mutta ne sivuutin saman tien. Kyllä tonttu tontun tuntee!