maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rakkautta, rakkautta vaan...


Lauantaiaamuna ajelimme Tampereelle ja iltapäivästä jäimme hoitamaan pikkumiestä (ihan kohta kaks vee). Kommunikointi sujuu jo varsin hyvin ja muutenkin poika oli erittäin yhteistyöhaluinen. Rattailimme melkein kaksi tuntia kauniissa iltapäiväsäässä ja näimme erittäin paljon autoja ja busseja, jotka kiinnostivat aika paljon enemmän kuin muutamat koirat ja sorsat. Iltatoimien ynnä muiden jälkeen poika simahti ja nukkui heräämättä aamukuuteen, jolloin tepsutteli huoneestaan aloittamaan uutta touhupäivää. Vahdinvaihto tapahtui aamupäivällä ja sitten oli meillä isovanhemmilla aikaa relata.  Ensimmäinen yövahtimisemme oli onnistunut kokemus. Mieluusti suostumme vastaavaan juttuun toistekin...

Illansuussa ajelimme takaisin kotiin. Puhuimme rakkaista ihmisistä. Sitähän se kaikki on - rakkautta, rakkautta vaan.

2 kommenttia:

  1. Rakkautta tosiaan, on välillä hoitaa noita pienokaisia, siis saa hoitaa. Meilläkin on joskus noita keikkoja, mutta vähäsen, koska en oikein jaksa olla hoitaja, onneksi mieheni on apuna, muuten ei tulisi mitään.

    VastaaPoista