Mansikka-aamu

Tänä aamuna lähdettiin Miehen kanssa aamukävelylle ennen aamupalaa. Mies söi hätävaraksi puoli banaania ja minä söin palasen siemennäkkäriä ja sitten lähdettiin. Lenkki oli vain vähän yli viiden kilometrin mittainen, mutta lenkki kuitenkin. Kotona sitten laitettiin aamupalaa. Puuroa, kahvia, appelsiinimangojuomaa, kananmunia, leipää, juustoa, tomaattia, maustamatonta jogurttia ja mansikoita. Nam potenssiin kymmenen! Kannatti kävellä, vaikka sora-autoja saikin hieman väistellä. Heille kunniaksi sanottakoon, että hiljensivät hienosti aina kohdatessamme ja kaarsivat kauniisti kauempaa.

Ei se minulta ole pois!

En osaa ajatella, ettei rakkaus kuuluisi kaikille. Minun ei tarvitse arvioida toisten rakkauden määrää eikä sitä, millaista se on. Minulta ei ole pois se, että meillä on tasa-arvoinen avioliittolaki. Uskon, että maailmasta voi tulla parempi, kun entistä useampi voi halutessaan sanoa Tahdon. 

 

Lomamoodissa

Mies palasi eilen iltakahdeksalta taajamajunalla kotiin. Eilisen aikana ehdin siivota eteisen vaatekaapin, väsätä illaksi tomaattisipulihomejuustopiirakan ja tehdä kävelylenkin. Muuten olinkin ihan lomamoodissa. Söin hieman falskisti, mutta kuitenkin laitoin itselleni ruokaa. Eli suuri parannus on niihin muinaisiin neitivuosiin, kun elin lähinnä kahvilla, voileivillä ja herkuilla…

Aamupala on nyt syöty. Kohta lähden aamukävelylle. On seitsemännen lomapäivän aamu. 

Lomapäivään mahtuu kaikenlaista

Mies lähti eilen puolenpäivän aikaan käymään Kotosessa. Agendana on kastella kukat, käydä taidenäyttelyissä ja kirppareilla. Ja tarkistaa, että kaikki on ok. Ei nyt sentään koko kaupungissa, mutta Kotosen nurkissa. 

Minä katselin eilen ison määrän Syke -sarjan jaksoja, kun huomasin niitä nyt vapautuneen kaikkien katsottavaksi. Ehdin myös siivota eteisen naulakon ja kuusilaatikkoisen lipaston kesäkuntoon. Illalla kävin kympin kävelylenkillä ja kotipihalla kahdeksan jälkeen räpsin muutaman kukkakuvan. Upeita värejä kahdessa kukkijassa. Ja hieno lomapäivä! 

Sadassa sivussa nimi muuttui!

Lukaisin Eppu Nuotion kirjan Hopeamedaljonki. Arvosanaksi annan 8-. Helppolukuinen, hieman ehkä ennalta arvattava, mutta kaikkinensa ihan kelpo kesäkirja. Yksi asia vaan harmitti ja siitä ropisi vähintään tuon yhden miinuksen verran… No, päähenkilö Raakelilla oli äiti, jolla oli miesystävä. Sivulla 151 hänen nimensä oli Pentti. Tasan sataa sivua myöhemmin hänestä tulikin Pekka. (Sama mies kuitenkin.) Lukijatunnelma lässähti, plääh. Jos kirjassa olisi ollut sata sivua vielä lisää, olisimme ehkä vielä ehtineet tavata Pellervon! Se jäi nyt kokematta…

Kaksinainen juhannus

Juhannukseen on kuulunut kirjoja, elokuvia, kävelylenkkejä, hyvää ruokaa ja juomaa sekä herkkuja. Meillä ei ole ollut yksinäinen, vaan kaksinainen juhannus. Lipuntarkastaja olisi ollut tyytyväinen, jos hän olisi osunut Laurilan pihaan eilen klo 21, sillä juuri tuohon viralliseen aikaan siniristilippu laskeutui alas. Tänä juhannuksessa lipun tyyli ei ollut liehua, vaan se roikkui. Oli niin tyyntä. Ja on. 

Jk. Tänään onnittelemme klaanin nuorinta, jolla on keskimmäisen nimen nimipäivä yksiuullisena. Pian nähdään! 

Uutta tai unohtunutta

Tässäkin iässä (64) voi uusiutua tai sitten todeta unohtaneensa. Jompsin kumpsin. Joka tapauksessa olen perinteisesti juhannusaattoisin jakanut Larin-Kyöstin eli Karl Gustaf Larsonin runon Suvisia suruja. Kaiken lisäksi olen kuunnellut sen joka vuosi Tauno Palon laulamana ja aina hieman itkeä pillittänyt. Nyt ne jäivät kokonaan pois. 

Onneksi kuitenkin Laurilan pihassa kasvaa juhannusruusu, kuistin maljakossa on juhannuskukkia (metsäkurjenpolvia) ja juhannusheila nukkui vieressäni aitassa. Juhannus on turvattu.

Tosissaan vai läpällä?

Kukkasia on monenlaisia. Luonnonkukkasia, kasvihuonekukkasia ja kielikukkasia. Minulla on tapana kuvata niistä mitä milloinkin. Eilen oli kielikukkasen tai kielisammakon vuoro. En tiedä, mitä kauppiaan/mainostajan päässä oli liikkunut, kun hän oli tuon kyltin tulostanut... Tuskin ihan läpäksi kuitenkaan oli tarkoittanut, vaikka sellaisena sen otin ja naurahdin. Ja ikuistin. 

Äl niin kuin loma!

Tänään alkoi loma! Ei mikään -nen, kun sitä on luvassa heinäkuun loppuun asti. Monia hitaita aamuja, verkkaisia iltoja, kiireettömiä päiviä. Nautin! Eilen illalla kävelin melkein kympin nollauslenkin ja kuuntelin samalla kehoasiapodcasteja. Hikoilin suunnilleen kuin possu ja juomapullo vyötäröllä (siis missä?) oli tarpeen. Olo kotona suihkun jälkeen oli ihana ja aivot oli sopivan tyhjinä unia varten. Unet löysivätkin minut varsin nopeasti.

Lennu palasi kotiin!

Muistat varmaan Lennu Lentäjän, joka koronan alkaessa muutti seurakuntakodin ikkunalle istumaan maskinaamaisena… Se oli sitä aikaa, jolloin nallet liikkuivat kuka mihinkin - ainakin parvekkeille ja ikkunoille tiedän muuttoliikettä olleen. Sittemmin Lennu muutti vielä pappilaan työhuoneeseeni ja oli siellä kuin kotonaan. Eilen sitten Lennu muutti takaisin Laurilaan. Oli selvästi onnellinen, kun pääsi kotiin. (Ei kirkollisissa tiloissakaan ollut valittamista, mutta iltaisin kuulemma tahtoi aika käydä pitkäksi, kun ei ollut keksinyt muuta tekemistä kuin mennä lukemaan vanhoja kirkonkirjoja holvin puolelle tai vaihtoehtoisesti veisata virsikirjaa alusta loppuun.)

 

Voi Paolo, minkä teit!

Lukutestini päättyi eilen illalla Kettulan parvella. Tulos: Wau! Jos koin elokuvan elämyksenä, oli tuo kirja toinen, vaikka vähän erilainen elämys. Elämysluokkaa kuitenkin. Ehdottomasti. Kirjassa pääsin vielä lähemmäs Pietron ja Brunon elämää ja ajatuksia. Luonnonkuvaus oli tässä sanoillakin huikaisevaa. Suosittelen.

 

Aika vähän työpäiviä enää!

Työpäiviä on enää hintsusti jäljellä. Toimistopäiviä kaksi. Sitten alkaa loma ja elokuun alusta virallinen eläke. Olen kuitenkin luvannut tehdä virsikirjatöitä aina tarvittaessa eli syyskuusta alkaen suunnilleen kerran kuukaudessa. Se tuntuu hyvältä, sillä musisointia voi jatkaa muutenkin kuin pelkästään omaksi tai klaanin iloksi.

Eilen kävelin taas kerran hautausmaan läpi. Laurilasta laskettuna se on tavallaan kylälle mentäessä matkan varrella, mutta joka kerta en kulje sitä kautta. Eilen tuntui kuitenkin tärkeältä käydä entisen tuökaverin haudalla kertomassa, että jään eläkkeelle ja että minulla oli eläkkeellejäämiskirkkokahvit. Eilen muistelin tuota sydämellistä Leenaa lämmöllä ja kaipauksella.

Puhaltelua luvassa

Siperianhernepensas on se, mistä minulle tulee lapsuus mieleen. Keskipellossa ei moista ollut, mutta naapurissa oli ja kyllä niillä paloilla oli kiva puhallella/vihellellä. Ehkä juuri siksi minäkin joka vuosi puhaltelen ainakin kerran. Naapureiden iloksi tai inhoksi. Eläköön Laurilan pensas! 

Kesä löysi kuistille!

Eilen päätin siivota kuistin kesäkuntoon ja valitsin tietysti senkaikkeinkuumimmanpäivän. Ei se mitään, pyyhin pölyjä ja siitepölyjä toisella rätillä ja toisella hikeä otsasta ja niskasta. Mies lakaisi ja moppasi klinkkerilattiat. Sitten puhdas matto ja tavarat paikalleen ja kukat vaasiin. Valmista tuli ja juotiin palkkiokahvit vaahteran alla pihapöydän ääressä. Taputimme sinä samalla itsiämme selkiin.

Aamuajatuksia

Tämä aamu alkoi kuudelta ja vartin yli kuusi olin jo tien päällä eli aamulenkillä. Aina silloin tällöin saan tällaisia päähänpistoja ja useimmiten toteutan ne. Liikkeellä oli työmatkalaisia ja koiria, jotka ulkoiluttivat ihmisiä. Ja minä, joka kuuntelin samalla Iso kolmonen -podcastia kehollisuudesta ja koosta. Olen nyt kuunnellut neljä jaksoa, mutta en osaa vielä muodostaa mielipidettäni. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Jatkan kuitenkin kuuntelua seuraavalla lenkillä.

Nyt on aamupalan aika. Kahvia, ruisleipää, juustoa, tomaattia, paprikaa, mango-appelsiinijuomaa ja optiona viiliä+mustikoita. Mahassa tuntuikin lenkillä olevan tiikeri, joten on aika syödä. Namskis! 

Ihana aamu

Ennen aamuseitsemää kävelin pihan poikki Kettulasta Iso-Laurilan puolelle ja huomasin ne. Siinä ne vaan hehkuivat ihan muina sammalleimuina. Ei auttanut muu kuin hakea sisältä tallennusväline ja ikuistaa nuo pinkit leimuavat. 

Kuvaamisen jälkeen tulin taloon, kömmin sängylle, heitin viltin päälleni ja laitoin radion hipihiljaiselle soimaan viereeni. Volyymin kanssa saa olla tarkkana, jos aikoo ottaa vielä torkut ihan-oikean-yön jälkeen. Tälläkin kertaa onnistuin ja kello oli pitkästi yli kahdeksan (rehellisesti sanottuna puoli yhdeksän), kun lopetin torkkumisen ja nousin sängystä. 

Lukutesti

Päätin toteuttaa lukutestin. Aika monta kertaa olen lukenut jonkin kirjan, sitten nähnyt siitä elokuvan ja todennut, että plääh. Ohjaaja on jotenkin mennyt sössimään sen kaiken, mitä päässäni/lukiessani loin. Nyt kokeilen tehdä asian toisin. Pari viikkoa sitten näin aivan upean elokuvan Kahdeksan vuorta ja eilen aloitin kirjan, johon elokuva perustuu. Vaikuttaa lupaavalta. Tekisi mieli sanoa, että vaikuttaa löydöltä. 

 

Haahuilen, siis olen

Kesässä ehdottomasti parasta on haahuilu ja sen superluokkaa on raitayöpaitahaahuilu. Vuosikymmenien mittaan olen ko. asussa kuljeksinut pihalla ja jopa postilaatikolla asti. Haahuiluun kuuluu päämäärättömyys, kiireettömyys ja muutama räpsy pihalta. Tänä aamuna herättiin Kettulassa ja aamu on ollut hidas. Äsken kävin ihailemassa kotkansiipiä. Istuin harmaalla penkillä niiden takana ja tankkasin aurinkoa. Yöpaitaisena, totta kai. 

Runouden puolesta

Runot on kuuluneet elämääni lähes aina. Olin kymmenvuotias, kun kirjoitin ensimmäisen runoni isän kirjoituskoneella. Siitä se alkoi. Pidän monenlaisista runoista ja olisin valmis nousemaan barrikadeille runouden puolesta. Yhden runon puolesta harmittaa tosi paljon. Aale Tynnin Kaarisilta on hieno, mutta sitä lausutaan/luetaan/tankataan aivan liian usein. Hyvä lukija on ookoo, mutta joka tapauksessa säälin niitä runotoiveillan vetäjiä, jotka joutuvat toteamaan, että taas kerran on Kaarisiltaa toivottu. 

Jk. Tiesitkö, että Aale Tynni on olympiavoittaja? Vuoden 1948 olympialaisissa Lontoossa hän sai kultaa lyriikkasarjassa. 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. 

 

Kolmastuhannes!

Tänään on Ison Luvun Päivä. Tämä on 3000. postaus! Bloggaamisenhan aloitin jo yli neljätoista vuotta sitten ja ehdin muutamia vuosia kirjoitella Hippokampustajana, sitten Ennenvanhan kylässä Omapäisenä arkeilijana, kunnes kaksi päivää ennen Ykkösen syntymää olin taas itsenäinen bloggaja nimellä Omapäistä arkeilua. Siitä alkaen tuli tuo luku täyteen.

Olen ehtinyt kirjoittaa iloista ja suruista, liikunnasta ja leipomisesta, työstä ja yöunista, säästä ja kirpparilöydöistä, ystävistä ja projekteista. Jatkan edelleen tällä linjalla. Olen iloinen, kun sinä olet lukijani. 

Elinikäistä oppimista

Tällainen taulun bongasin pari viikkoa sitten kirpparilla. En ostanut, mutta kuvasin. Pidän kuvan ajatuksesta eli Joskus voitat, joskus opit. Ei puhuta häviämisestä, vaikka se oikeasti onkin voittamisen vastakohta. Ehkä oppimisen korostamisella tilanne on helpompi kestää ja nöyryytyksen kyyneleet niellä. Ehkä. 

En kai ole narsisti

Keltainen on yksi lempiväreistäni. Eteisen naulakosta löytyy kaksi keltaista takkia ja keltakuvioisia trikoopipoja on muutama kappale eteisen pikkulipastossa. Aikanaan minulla oli rannekello, jonka naamataulu oli keltainen ja viisarit ynnä ranneke olivat siniset. Mieleen on elävästi jäänyt niiltä ajoilta yksi työkokous isommassa seurakunnassa, jossa joku määritti keltaisen värin narsistin väriksi. Minua tietysti asia laittoi ajattelemaan ja varmaankin pidin kokouksessa kättäni mieluummin pöydän alla kuin päällä… 

Terveisiä värispektrin lyhytaaltoisesta päästä!

Kun muutimme Laurilaan kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, talo oli vaaleanruskea. Kului vuosia ja taas vuosia. Takapihalle alkoi ilmestyä rakennuksia (Kettula, Pupula, Repola), joista kaikista tuli siniharmaita. No, sitten päätettiin maalata Laurilakin ja tietysti väriksi valikoitui sininen! En olisi halunnutkaan punaista taloa enkä perunamaata. Minun pirtaani sopii paremmin sininen talo ja yrttimaa. Ja sininen alppikärhö sinisen talon seinustalla… 

 

Uusi ennätys!

Luvassa numeroita ja hehkutusta…

Eilen oli biorytmit kohdillaan ja askellussää oli oivallinen. Lähdin aamupäivällä lenkille, joka oli pituudeltaan 10,7 km. Lounaan jälkeen löhöilin sohvannurkassa ja keitin vielä päiväkahvit ja päätin sitten lähteä toiselle lenkille (11,9 km). No, illalla laskeskelin askelmittarin numeroita ja ajattelin: entä jos? Jos nyt olisikin aika kävellä uusi päivämatkaennätys… Iltaseitsemältä lähdin sitten vielä sille kolmannelle lenkille, jonka pituudeksi tuli 10,6 km. 

Kotona ynnäsin kilometrit mittarista ja niitä oli 33,1568. (Edustan edelleen Yhden Desimaalin Koulukuntaa ja luvuksi tuli 33,2 km.) Ennätys parani reilulla kilometrillä. Aikaa kului 330 minuuttia, joten vauhti oli hyvä joka lenkillä.  

Ei mitään uutta auringon alla

Yksin kotona, osan numerosta ei ole tietoa. Sillä ei ole edes väliä, kun tämä ei ole elokuva vaan aitoa elämää. Mies lähti eilen Kotoseen kastelemaan kukkia. Kävelin illalla töistä kotiin ja illalla kävin vielä pienellä lenkillä ennen saunaa. Nukuin hyvin ja suhteellisen pitkään. Ja nyt on aamupalan vuoro. Mietin, mitä haluaisin syödä ja hetken mietittyäni kokosin jogurttibowlin hedelmillä ja myslillä. 

Tänään on vapaapäivä ja tälle päivälle ei ole mitään erityistä suunniteltuna. Luulen, että aamupalan jälkeen lähden kävelylenkille. Eli ei mitään uutta auringon alla eikä länsirintamalta.

Ottamuksia 141

Viime kesäksi ostin ulkopöydälle tuollaisen laatan kirpparilta eurolla. Se toimi mainiosti kahvipannun alusena ja sen päällä oli kahvittelun ulkopuolella isossa emalimukissa kukkia. No, kesän ja syksyn myötä laattaan tuli ruostetahroja siitä mukista tiemmä. Yritin pestä tiskiharjalla ja -aineella. Ei juuri muutosta. Seuraavaksi otin käyttöön sen valkoisen taikasienen/ihmesienen. Muutama hankaus ja laatta on kuin uusi. Nyt se odottaa keittiön pöydällä uloskirmaamista. Vähän niin kuin vasikat ja laatassahan on lähesvasikoita eli bambeja. 

Aika on

Virsikirjatyöviikonloppuihin kuuluu usein kappelipäiviä. Aikanaan hankin mustan marilaukun työkäyttöön ja muutama vuosi sitten ostin Tampereen Kehräsaaresta korvakorut, joita olen siitä lähtien käyttänyt aina hautajaisissa. Mielestäni ne ilmentävät hyvin ajan loppumista kulloisenkin päähenkilön kohdalla. - Eilen viimeksi laukku ja korut olivat käytössä. 

Kyllä meillä oli hauskaa!

Loma Kotosessa on vietetty. Torstaista perjantaihin eli reilun viikon verran. Enimmäkseen yksin, mutta alussa kaksin ja lopussa neljin. Neljin siksi, kun ensin Kotoseen saapui Mies (se sama, joka oli loman alussakin siellä)  ja sitten Esikoinen ja Kakkonen. Sopu antoi sijaa ja yksiö vaikutti yllättävän isolta, kun kävimme illalla nukkumaan. Nuorimmat sukupolvet nukkuivat vierekkäin isossa sängyssä ja me vanhat patjoilla lattialla. Runsaan aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme ja lähdimme ajelemaan kohti Laurilaa. Toiset jäivät viettämään viikonloppua ja saivat sinne päivällä seuraksi vielä perheensä puuttuvan osasen eli Miniän. 

Kuvan selitys: Kotosen hyllyssä on kolmiosainen ruotsinkielinen versio Melukylän lapsista. Esikoinen luki Kakkoselle yhtä kirjaa niin, että luki ensin ruotsiksi ja käänsi sitten saman tien lapselle ymmärrettävään muotoon. Kirja, jota luki oli nimeltään Bara roligt i Bullerbyn. No, matkalla pysähdyimme yhdellä kirpparilla ja siellä oli myynnissä tuo kirja suomeksi. Kuvasin kannen ja ajattelin taas kerran, että kyllä kohtalolla on huumorintajua…

Seinien pinta-ala on rajattu, siksi kuva riittää

Olen  huoneentauluihminen ja mottoihminen. Meillä on Laurilan seinillä kaikenlaisia tekstejä, sääntöjä ja Kotoseenkin on niitä luvassa lisää. Ennen ajattelin, että minun tehtäväkseni on annettu ostaa kaikki mahdollinen omille seinillemme. Nykyään olen jo vähän viisastunut (ja vanhempi) ja otan mieluummin kuvan. Niin tapahtui myös viikko sitten. 

Taulu jäi jäljiltäni Turun Ekotorille odottamaan sitä ostajaa, joka tarvitsee taulua enemmän kuin minä. Tekstissä ei ollut mitään vikaa, mutta seinien pinta-ala on rajattu. Siksi kuva riittää.

Hajatuksia 30

Hyvää kesäkuuta! Kuvan lokki oli tiistai-iltana torilla hengailemassa ihan muina lokkeina ja selvästi odotti, että pääsisi kuvaan. Toteutin siis toiveensa.

Eilen oli palkkapäivä. Hemmottelin itseäni uusilla urheilutrikoilla ja uudella ohuella ulkoilutakilla. Ensimmäiset löysin alan liikkeestä ja jälkimmäisen kirpparilta. 

Lomaa on vielä kaksi päivää jäljellä, kun viikonloppuna menen virsikirjatöihin. Huomenna on siis tiedossa matkapäivä.