Kävelin 20,4 kilometrin lenkin!

Eilen päätin tehdä sen verran pitkän lenkin, että omassa kategoriassani sen nimi on ultralenkki. Laurilaksi käännettynä kävelykilometrejä kertyy silloin  kaksikymmentä ja yli. Lounaan jälkeen laitoin askelmittarin, juomapullon, hedelmäpatukan ja kännykän vyölaukkuun ja lähdin. Mies lähti alkumatkalle eli noin kahdeksan kilometrin matkalle seuraksi. Sen jälkeen olin omillani. Sää oli suotuisa, askel kulki ja matka eteni. Etukäteen olin laskenut, että askelia pitäisi kertyä 25250, jos aion peitota edellisen ennätyksen kahden vuoden takaa. Silloin kävelin 20,1 km ja tuosta tulisi askelpituudellani sata metriä enemmän. - Kävelin hieman ”liikaa”, mutta ei haittaa. Onpahan uusi pohja tuo 20,4 km! Ai että minä rakastan kävelemistä! 

Kahden kuvan vapaapäivä

Eiliseen kuului muun muassa shoppailua, kävelyä, saunomista, lukemista ja pari lasia punaviiniä. Löysin itselleni jouluisen vaatteen jo kaappiin odottamaan. Viini maistui hyvältä. Kävely kulki reippaasti. Päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut vapaapäivä. En ehkä käyttäisi ihan sanaa keidas, mutta jotakin sinne päin. Ehkäpä lähde osuisi luonnehdintana aika lähelle. 

Lyhyiden postausten tyyli

Kirjoitusaiheen keksiminen on kuin ensin olisi hämärässä huoneessa ja sitten tajuaisi napsauttaa valot katkaisijasta. Näinhän se on! Tämä tässä! Ei muuta kuin sormet näpyttämään! Minut on pitänyt säännöllisessä kirjoittamisrytmissä lyhyiden postausten tyyli. Tämä sopii minulle erittäin hyvin. Vähän ristorasamaisesti ja kerrasta poikki. 

Jk. Kuvassa on yksi lempiesineistäni täällä kotona. Esikoinen teki sen kouluaikanaan. 

Ottamuksia 113

Neljän vapaapäivän ryppään voi vallan hyvin aloittaa postaamalla kuvan töistä! Nautin sielläkin sisustamisesta ja on mukavaa, kun jokainen on saanut luoda pappilaan juuri omanlaisensa tilan. Minulla on työhuoneessani eli kirkkoherranvirastossa muun muassa sähköpöytä, tasapainolauta, keinutuoli, tauluja ja omia pikkuesineitä.  

Huomenta!

Tämän syksyn aikana olimme jotenkin unohtaneet nukkumisen tai siis sen, mihin aikaan kannattaa mennä yöunille. Illat venyttiin ja vanuttiin puoleenyöhön ja nukuttiin liian vähän ja kat-ko-öi-tä. Nyt maanantaina päätettiin tehdä ryhtiliike ja sovittiin, että kymmenen jälkeen petiin ja lukea saa toki vielä vähän aikaa, mutta puoli yhdentoista paikkeilla pitäisi lukuvalo sammuttaa. Kaksi koeyötä on nyt takana ja nukutut yöt on olleet hyviä ja pitkiä. Luulen, että jonkin aikaa kyllä jatketaan tätä systeemiä…

Orvon huokaus

 

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkolme vuotta siitä, kun minusta tuli täysorpo. Äiti oli kuollut jo viisi vuotta aikaisemmin ja sitten oli isän vuoro. Tuntuu siltä, että paljon jäi molemmilta kesken ja paljon jäi molemmille kertomatta…  - Orvon huokaus on oikeasti laulu, jonka tekijöistä ei ole ilmeisesti tietoa. Toiselta nimeltään se on Iltalaulu. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…

Eilen tehtiin Miehen kanssa kahden tunnin kävelylenkki. Lenkillä oli taas paljon vuodenaika-ihmeteltävää näin kuusikymppisillekin! Yöpakkanen oli koristellut kaikenlaisia törröttäjiä tien reunoille ja lätäköt (eli vesiputit, niin kuin lapsena meillä sanottiin) olivat saaneet hienoja päällyksiä. Aivan selvästi niissä näkyi korkeuskäyriä! Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…

Vielä hitaampi aamu

Vielä hitaampi aamu! Ei mitään kiirettä ja talo hiljaisempi kuin moneen päivään. Puuro on jo syöty (pieni puuro, niin kuin minun lautasellani useimmiten on) ja nyt on kuvan herkkujen vuoro.

Tänään on syysloman viimeinen päivä. Taas tuntuu siltä, että loma/lomanen on ollut pitkä, vaikka päivämatematiikalla siitä ei tule kuin viikko. Ehkä se on sitä, että olen ollut nämä päivät irti työkuvioista - no, maanantaina kyllä vielä vastasin yhteen messengerviestiin ja neljään puheluun… Niistä huolimatta siis irti. 

Ottamuksia 112

Kuva ei ole lavastettu. Tämä on ihan irl. Jos se kaipaisi otsikkoa tai tunnistetta, se olisi ehdottomasti Vain elämää. Ei tosin se suomalainen viihdeohjelma, jossa itketään toisten tulkinnoille omista kappaleista (jos olen ymmärtänyt formaatin oikein), vaan ihan umpirealistinen räpsy keskisuomalaisen pientilan olohuoneesta lokakuisena lauantaiaamuna. Tällä viikolla on pelattu melkein tsiljoonaa peliä. Tänään talo hiljenee kolmen lomalaisen verran. 

Ihanan hidas aamu

Tällaisessa syyslomaviikossa parasta on kiireettömyys. Nukuin ihan yhdeksään asti. Kohta on luvassa aamupalaa. Ykkönen lukee Aku Ankkoja. Mies laittaa aamupalaa, yhdet vielä nukkuvat. Pian istutaan koko porukan (5 ihmistä) voimin syömässä puuroa. Viis kelloista, viis hitaudesta! Tämä on parhautta! 

Rastitukset

Hei taas! Täällä uusi kuva on ja se kertoo rasteista. Tällä viikolla me alettiin rastittamaan ohimenneitä päiviä kalenterista. Me aiotaan rastittaa koko vuoden päivät. 

Jk. Tämän postauksen sanelijana toimi: Ilmo. Tämän postauksen kirjoitti: Mummu. 

Aina ei voi onnistua

Olipa kerran, tarkemmin sanottuna viime lauantaina. Olipa lenkki, minä ja Hermanni. Pysähdyin kesken lenkkiä ottamaan Hermannilla räpsyn Miestä varten Sammakkokankaan aukiolotaulusta. No, samassa tuli mieletön tuulenpuuska.Pipo lennähti päästä ja kun kumarruin sitä ottamaan, satuin vahingossa taltioimaan tilanteen. Vahinkoräpsy siis. Epätarkka kuin mikä, mutta kuva kuin kuva. Aina ei voi onnistua.

 

Mummularaportti

Mummula sai eilen illalla kolme odotettua tamperelaista ja syyslomaan tuli vilinää ja vilskettä. Ykkönen oli ihan selvästi kasvanut viime näkemisestä. Ehdittiin vielä pelata ja jutella ennen kuin oli iltapalan aika. Tänään sitten on vuorossa kaikenlaista touhua ja tohinaa. Jonakin päivänä lajitellaan porukalla legoja laatikoihin, sitten on suunnitteilla vanhimman ja nuorimman metsäretki ja vohvelibaarikin laitetaan pystyyn jne. 

Liikunnallis-matemaattinen viikonloppu

Olipahan kerrassaan liikunnallis-matemaattinen viikonloppu! Perjantaina kävelin 10 km, lauantaina lenkin pituudeksi tuli 10,8;km ja kun ajattelin loogisesti jatkoa, oli sunnuntaina sitten käveltävä 11,6 km! Kun askelpituus on tiedossa (80 cm), laskin vain tarvittavan askelmäärän eli 14500 askelta ja lähdin mennä viipottamaan…

Nyt on lomaviikko, johon sisältyy varmasti liikkumista, mutta myös leikkimistä, lukemista ja muuta mummuilua. Ykkönen tulee meille vanhempiensa kanssa tänään mummuloimaan. Se lyö laudalta kaikki aerobiset askeleet ja liikuntataulukoinnit! Se on parasta! 

Sitä kovempi ja muita lauseita

Luin eilen illalla upean pienen kirjan. Siihen oli kerätty lausahduksia ja niistä oli rakentunut tilanteita ja koko elämään vaikuttaneita kohtauksia. Sanoilla ja lauseilla on siis merkitystä. Kun suljin kirjan joskus puolenyön maissa, tuli mieleeni lause, jota isäni käytti. Jos vaikka lapsi löi päänsä, kätensä tai jalkansa johonkin, isä tokaisi oitis Sitä kovempi. Äitinä minusta se ei tuntunut ollenkaan hyvältä sanomiselta. Kerran sitten isä sattui olemaan keittiön oven takana, kun avasin sen nopeasti ja ovi kolahti isää päähän. Teki mieli sanoa Sitä kovempi, mutta en uskaltanut vaikka olin aikuinen ja isän tyttö. Olisi vain ollut hyvä huomata, miltä tuollainen lause tuntuu kuulla…

Kausi on korkattu!

Oikeastaan korkkasin jo viime viikonloppuna Turussa… Syksyn ensimmäiset satsumat pääsivät ostoskärryyn, kassiin, kotoseen ja nassun kautta massuun. Paikallinen korkkaus tapahtui eilen illalla. Olivat tosi hyviä ja tunnustan syöneeni kolme.

Sain tänä aamuna ahaa-elämyksen, joka liittyy näihin kaikkiin ns. pikkuoransseihin. Tällä kertaa tiesin ostavani satsumia, mutta sitten tulee mandariinit ja klementiinit. No, joka tapauksessa… Kun odotin Esikoista, söin pikkuoransseja rekkakuormittain. Ja - tsädäm - Esikoinen on meidän klaanista se, joka ruskettuu kesäisin eniten ja jota on luultu ulkomaalaiseksi ihonvärinsä vuoksi. Voisiko pikkuoranssien syömisellä syksyllä -84 olla tekemistä tuon asian kanssa? Minä vaan kysyn! 

 

Erikoinen elokuvaelämys

Meillä katsotaan paljon elokuvia ja meillä on kotona & kotosessa hyllyissä paljon elokuvia. Niitä lainataan kirjastosta vielä lisäksi ja käydään elokuvissa. No, kirpparilta oli taannoin ostettu Hitchcock -boxi ja yhtenä iltana katsottiin siitä Linnut. Oli yhtä jännittävä ja hyvä ties-monennenko-kerran-katsottuna. Tiistai-iltana päätettiin taas katsoa joku. Sain valita ja se oli Psyko. Elokuva alkoi ja tekstitys oli valitsematta ja kas kummaa, tekstivaihtoehtoina olivat vain englanti, hollanti ja ruotsi. Pikainen ratkaisu ja katsoimme siis elokuvan englanniksi puhuttuna, ruotsiksi kirjoitettuna ja suomeksi (osittain) ymmärrettynä. Onneksi sekin tarina on jo entuudestaan todella tuttu…

Omaan perheeseemme tuo elokuva liittyy hyvin vahvasti. Esikoinen päätti nimittäin haluta kohdusta ulkomaailmaan juuri, kun Psyko alkoi telkkarista. Uusi tieto on sen sijaan se, että elokuva alkaa kaupunkikuvalla ja tekstillä 11. joulukuuta. Se nimittäin on juuri tuo Esikoisen syntymäpäivä… 

Aamupala, Mauno Koivisto ja Helsingin metro

Olen aamupalaihminen, tosin en ole ollut sitä aina. Vuosikymmeniä sitten aamupalani oli yleensä kuppi tai useampi kahvia ja enimmillään yksi voileipä sen kanssa. Se oli sitä aikaa, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi, Helsingin metro aloitti säännöllisen liikennöintinsä ja minun sukunimeni oli vielä supisuomalaista merkkiä.

Presidentin nimi on vaihtunut monta kertaa, minun vain kerran ja metro on saanut hieman jatketta. Aamupalasta on muodostunut päivän tärkeä avaus. Se vaihtelee, sillä en jaksaisi toistoa aamusta aamuun. Kuvan aamuna siinä on ollut viiliä, kiiviä, satsumaa ja lisäksi leipää ja kahvia. Täksi aamuksi tilasin pienen puuron, kahvia ja sämpylää Tartexilla, juustolla ja paprikalla. Kohta on aamupalan aika! 

Ottamuksia 111

Olen monta kertaa kirjoittanut jääkaappimagneeteista ja siitä, että niistä löytyy totuus tai ainakin viisaus. Jollakin tasolla ne ovat kaurapuuron kanssa siis samanlaisia. Viime viikolla tein myönnytyksen ja ostin yhden magneetin ihan normikaupasta, vaikka olen päättänyt rajoittaa niiden ostamisen vain kirppareihin. Tuo vaan oli pakko ostaa, sillä sen teksti tuli täysillä kohti. Ehkä tarvitsin juuri siinä hetkessä vahvistuksen siitä, että pystyn. Sinäkin pystyt, usko se! 

Luomufloristi siis itsekin

Yksi kotosreissujen tulisisia on kukkakimput milloinmistäkin ja mitämilloinkin. Sunnuntaiaamun kävelylenkin varrelta bongattiin niittylämpäre, jossa vielä oli kehäkukkia, malvaa, pellavaa ym. Ja ei muuta kuin poimimaan, vaikka lenkkarien kärjet vähän kastuivatkin. Kimppu kulki kolmensadan kilometrin matkan autossa kukkapuketoituna ja sunnuntai-illan keräsi sitten vaasissa voimia paikanmuutokseen. Eilen oli jo ihan entiselllään eli selviytyi matkasta hyvin.  

Jk. En ole mikään floristi. Kunnioitan suuresti tuota ammattikuntaa, joka sitoo näyttäviä asetelmia ja kimppuja. Mutta olen ihan vaan tällainen tavismummu, joka tykkää poimia kukkia ja jota Mies (vaari) kutsuu luomufloristiksi…

Syksyinen irtiotto

Kotosviikonloppu on takana. Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajamaan kohti Turkua ja eilen alkuillasta sitten oltiin takaisin Laurilassa. Käytiin kirppareilla, tehtiin kävelylenkkejä, tehtiin ruokaa, käytiin lauantai-iltana saunassa, poimittiin kukkia, nukuttiin pitkään ja hyvin. Eli ei mitään erikoista, mutta eri maisemissa kuitenkin. Tällä irtiotolla taas jaksaa! Tämä viikko on tavisviikko yhdellä virsikirjatyöpäivällä kruunattuna ja ensi viikko on leppoisaa ja ansaittua syyslomaa. Tykkään eli mii laik. 

Kokeilutalouden uutisia

Kokeilen mielelläni kaikkea uutta, jota tulvii kauppoihin. Jotkut jäävät meidän elämäämme pysyvästi, jotkut käväisevät kääntymässä ja niitä ei ostoskärryyn enää sitten tupsahtele. Jossakin vaiheessa bongasin värinkerääjäliinat ja hurahdin niihin. Eivät ole jokakertaisessa pyykkikoneen täyttökäytössä, mutta aina silloin, kun koneeseen on laitettava hyvin värikästä ja keskenään erivärikästä. Niin tälläkin kertaa. Koneessa oli pyyhkeitä ja tyynyliinoja ja varsinkin yksi tyynyliinoista oli yltiövärikäs. Värinkerääjäliina oli valkoinen (kuten kuvan käyttämätön yksilö) ja poistuessaan koneesta se oli todellakin hyvin punainen. Eläköön värinkerääjäliinat! 

Väärinymmärrysgeneraattori

Kirppareilla on erilaisia tapoja merkitä pluskokoisten vaatteiden puoli. Käytetään termejä Isoille tytöille, Isoja kokoja jne. Paras minusta on kuitenkin ollut elokuussa bongaamani kyltti, kun siinä luki: Vaatteet isolla koolla. Ylivilkas mielikuvitukseni ja tahallinen väärinymmärrysgeneraattorini alkoivat toimia saman tien ja näin jo silmissäni tuotteita, joihin oli kirjoitettu lappuja - meKKo, farKut, Kengät, leninKi, lenKKarit, taKKi. Näin aukikirjoitettuna sen teho haalenee, mutta tositilanteessa minua huvitti tosi paljon…

Jk. Kuvassa vanha kuva kotosen naulakosta.

185 vuotta, vau!

Laskin huvikseni sisarussarjamme iät yhteen ja sain tulokseksi 185 vuotta. Meitä on kaikkiaan kolme ja minä olen keskisisko kahden veljen välissä. Se, miksi yleensä aloin laskea moista, johtuu siitä, että vanhin meistä saavuttaa juuri tänä päivänä vanhuuseläkkeen ikärajan eli täyttää 65 vuotta. Onnea sinne Päijät-Hämeeseen ja hyviä vaelluksia! 

Jk. Kuva on taas vaan räpsy vailla mitään tekstisidonnaisuuksia. Tai no, meidän lapsuuskodissamme oli myös loppuvaiheessa Lundian hyllyt ja meillä luettiin paljon. 

Viime yönä nukuin kuin possu/tukki!

Eilen oli pitkä ja erilainen työpäivä. Alkoi aamuyhdeksältä webinaaria seuraten. Pitkästä aikaa istuin työpöydän ääressä, kun yleensä aina pöytä on seisomiskorkeudella. Päivä jatkui KeKellä eli kehityskeskustelulla. Sitten oli tavistyötä ja illalla vielä eräänlainen iltakoulu työyhteisön ja luottamushenkilöiden kanssa. Kotona odotti sauna. - Ei siis ihme, jos nukuin kuin possu/tukki puoli yhdeksään asti. 

Jk. Kuvassa on melko uusi törsäys. Olen ihaillut jo jonkin aikaa noita kukkaruukkuja ja syyskuussa sitten ostin yhden. Ensin se oli toisella ikkunalla ns. viidakkopuolella, mutta viikonloppuna siirsin paremmalle ja näkyvämmälle paikalle. On se ihana! 

Uusintoja

Piano on vuodelta 1982 ja tuoli ehkä vuodelta 1990. Ensin pianon kaverina oli ihan perus pianotuoli, mutta onnistuin tekemään yhden hyvän diilin eli sain niin hyvän alennuksen musiikkikaupassa, joten isompi tuoli kannatti hankkia. En ole katunut.

Tuolin päällinen oli jotakin vinyylimateriaalia. Jossakin vaiheessa se alkoi tuntua niin tylsältä, että halusin siihen värikkään kankaan tilalle. Omnistui! (Mies päällysti.) Ja vuosia kului ja välillä taas vaihdettiin joku uusi kangas. Laskimme äsken, että nyt taitaa olla neljäs versio menossa ja se pääsi käyttöön toissapäivänä. Kangas on jotakin markiisikankaan ja taviskankaan väliltä. Ja kaunis. 

Ottamuksia 110

Ilmoitin jo eilen illalla varaavani aamupalantekemisvuoron. Mies ihmetteli ja kysyi syytä moiseen. Ei sitä ollut, mutta halusin vaihteeksi laittaa, kun saan yleensä aina tulla valmiiseen pöytään. Ja minähän en ole minä, jos en ikuistaisi kattausta…

Aamu oli siis puuroton, mutta kaikkea muuta oli tarjolla. Ja kummallakaan ei ollut kiire, joten aamu oli myös hidas. Ja on, kun edelleen istutaan pöydässä.

Kohtaaminen

Eilen käveltiin taas Töllille päiväkahville. Repussa kulki kahvitermari+mukit, pullat ja tikrukakkua. Podin aamupäivällä päänsärkyä ja otin särkylääkkeen - sitä en ole tehnyt kohta kahteen vuoteen. Vähitellen kävellessä pää alkoi seljetä ja kohta se oli entisellään. 

Töllille mennessämme huomasimme, että siellä on muitakin. Istuimme pitkään vanhemman pariskunnan kanssa ja kuuntelimme, kun tuo mies lausui meille runoja. Murretta, huumoria, tunnetta. He olivat vähän ennen tuloamme puhuneet, että olisi mukava nähdä muitakin ja sitten me tupsahdimme paikalle. Luulen, että kohtaaminen oli tärkeää meille kaikille… 

Jk. Kuvaan pääsi Töllin yksi kantikas kivi. Se ei kuvaa kohtaamistamme. On vaan yksi kivi.

Elokuvissa ja ostoksilla

 

Eilinen päivä oli elokuvapäivä. Meiltä jäi Isä täällä Kino Metsossa väliin, niin ajelimme sitten isompaan lähikaupunkiin ja tutustuimme meille-uuteen-paikkaan eli Kino Auroraan. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja olimme varautuneet siihen, että lippuja ei olisi enää jäljellä. Pahkeinen sentään, ei meitä ollut salissa kuin muutama yli kymmenen katsojaa! Elokuva oli upea, näyttelijäsuoritukset loistavia ja tunnelma liikuttava. Oscar -palkinnot ja -ehdokkuudet tulivat kyllä ansiosta.

Eilinen päivä oli myös kukkapäivä. Elokuvan jälkeen käytiin ostoksilla ja hankin yhden viherkasvin (muorinkukka) olohuoneen viidakkoomme ja kimpun sohvapöytäruusuja..

Nuoteista hän soittelee kuin teiden Rubinstein

Tämä viikonloppu on se prum prum - viikonloppu. Pärisyttäjinä eivät ole Ykkönen ja/tai Kakkonen, vaan isommat pojat. On siis perinteisen rallin aika. Eilen kylätiellämme oli vilinää, kaahausta, vilskettä ja kurvausta. Olimme juuri kreivin aikaan kävelemässä kirjastoon ja takaisin. Ilmeisesti meille ei niitä lippuja kuitenkaan heiluteltu… No, suotakoon makkaranmyyntirahat kyläyhdistyksille ja muille seuroille, kun heillä kaikilla on viime aikoina ollut hintsusti tienaustapahtumia! Mutta edelleenkään en lukeudu ralli-ihmisiin…

Taputtelin syyskuun

 

Syyskuu on taputeltu ja kuopattu. (Järjestys voi olla myös toisin päin, ainakin virsikirjatöissä.) Kuukausi oli hyvä, lämmin, hellä ja vaikka mitä muuta. Kävin Tampereella, käytiin yhdessä Turussa ja siihen lisäksi oli muutamat pikkureissut lähialueella. Luin kaksitoista kirjaa ja liikuin paljon - niin paljon, että sitä riitti keskimäärin puolitoista tuntia joka päivälle. En keksi syyskuusta mitään ikävää kommentoitavaa. Kelpo kuukausi ja nousee ehdottomasti vuoden parhaimmistoon.