Perjantain herkkuja

Kattauksen tekeminen ja kuvaaminen ovat mielipuuhaani. Ja toki syöminen kuvaamisen jälkeen. Kuvassa on perjantain sinkkuiltapala. Kaunis ja maistuva. Teetä ei ollut tuolla kertaa - yleensä vihreä tee kyllä kuuluu iltaan.

Jk. Syntymäpäiväonnittelut Vävylle! Olet rakas! 

Jk2. Toisnimipäiväonnittelut Miehelle, Esikoiselle ja Kakkoselle! 

Nukuin neutraalisti

Hyvää ensimmäistä adventtia! Sen verran annoin myönnytystä tulevalle joululle, että pöydässä palaa yksi kynttilä, aamupalalla on puuron lisäksi ostoversiopiparkakut kummallekin ja eilen illalla ruokakauppareissulla ostin hyasintin. Se on meiltä aika paljon.

Otsikko viittaa Ykkösen sanomisiin. Vaari oli kysynyt perjantaiaamuna,  miten poika nukkui. Vastaus oli: Ihan neutraalisti. En hapokkaasti enkä emäksisesti. 

Kaikki hyvin

Mies lähti eilen viemään rakkaita Tampereelle ja jatkoi sieltä matkaa kotoseen. Kävi katsomassa, että kaikki on ok ja kukat on hengissä. Olin iltapäivän, illan ja yön yksin kotona. Kävin lenkillä, spinnasin ja kävin suihkussa, katsoin telkkaria ja luin. Ja yön nukuin hyvin, vaikka yksin. Kohta menen keittämään aamukahvia. Nykytekniikan avulla tiedän Miehen etenemisen - juuri äsken näkyi olevan jo Mäntän ja Keuruun välillä ajamassa kohti kotia. Kaikki hyvin. 

Ottamuksia 69

Eilen otin kuvan näistä kahdesta Uppiksesta. Meillä on niitä kaikkiaan neljä. Yksi istuu tomttulakkipäisenä olohuoneen ikkunalla ja yhdestä ei ole havaintoja. No, viime yönä näin unta, että niitä oli meillä kokonainen tusina. Ihmettelin siinä unessa, että mistä niitä nyt on tullut noin paljon lisää. Onneksi se oli vain unta, vaikka Uppo-Nallet ovatkin tosi sympaattisia... 

Jk. Selvästi noissa nalleissa on eroja. Vasemmalla on ensimmäinen ja ihan aito, jonka sain jouluna -82 silloiselta sulhaseltani (eli nykyiseltä aviomieheltäni). 

Erikoinen kuvakulma

Meillä on rakkaita käymässä, joten makuuhuone on vaihtunut omaan huoneen sohvaan. Valokuvan nappasin vielä reporankana ja lepolaiskana juuri äsken. Ikkunassa on - hupsista sentään! - jouluverho vielä vanhaa perua eli viime joululta. Ei se ole niin nöpönnuukaa. 

Miehen huoneesta kuuluu juttelua. Ykkönen on herättyään sipsutellut tai hyppinyt sinne. Nyt on sellainen aamu, että ei ole kiirettä minnekään. Tällaisia on Ne Parhaat Aamut...

Uudet kengät testissä

Eilen lähdin yksistäni pienelle kävelylenkille siinä vaiheessa, kun myöhäinen lounas oli syöty ja väki vetäytyi lueskelemaan kukamitäkin. Testasin lenkillä nyt ensimmäisen kerran nastalenkkareita, jotka ostin pari viikkoa sitten. Tuntuma oli hyvä - vähän niin kuin olisi piikkarit jalassa - ja vitosen lenkki kulki reipasta vauhtia. Innostuin jopa ihan huvikseni kokeilemaan lempimäen juoksemista ja jaksoin jolkottaa sen ylös asti. Jes! 

Miksi tehdä tyynypesää?

Täällä on kova touhu menossa. Nyt on keksitty jo mummunilostuttaja ja maailmankaikentekijä, leikitty tyynypesää, tehty tyynypolku, syöty aamupuuroa ja valikoitu mummulle päivän korvakorut (vihreät robotit). Vauhtia riittää niin, että meitä ikäihmisiä ihan hengästyttää. Mutta on ihanaa, kertakaikkisen ihanaa! Viisi kuukautta sitten ollaan viimeksi tavattu ja se on ollut aivan liian pitkä aika...

Jk. Otsikon keksi Ykkönen, josta näkyy kuvassa pari kiehkuraa.

Seurallisia kasveja

Pidän viherkasveista, mutta en ole mikään pro niiden hoitamisessa. Olemme jakaneet vastuuta asian auhteen ja Mies hoitaa nykyään kukkien kastelun. Minulle jää ihailu, ruukkujen siirtäminen aina parempaan asentoon ja kuivien lehtien nyppiminen aina tarvittaessa. Olen huomannut, että kasvit ovat seurallisia ja viihtyvät paremmin toistensa kanssa ryhmänä. 

Installaatiota ihmettelemässä

Joskus tekee löytöjä näillä syysseikkailukävelyillä! Melkein keskellä-ei-mitään oli varsinainen ite-installaatio siellä parin kaatuneen puun ja hirventappotelineiden tienoilla. Sen verran tihuutti lunta, että Taito piti kaivaa nopeasti taskusta ja ottaa pari räpsyä. Taito kun on lievästi lumiallerginen, samoin vesiallergiakin on todettu. (Ja tiedoksi mahdollisille noviiseille lukijoille, että minulla on tapana nimetä monet esineet ja Taito on kännykkäni, jonka olen perinyt Esikoiselta.)

Perjantain kävelylenkki noudatti taas syysseikkailun perinteistä ideaa eli kävellään tuikituntematonta (tai lähestuikikin riittää!)  reittiä. Matkaa kertyi 12,7 kilometriä. 

Vakavasti otettavaa lunta

Nyt se tuli, se vakavasti otettava lumi. Eilen kävelylenkillä oli mennessä ihan vaan vähän valkoista ripettä maassa ja paluumatkalla kahta tuntia myöhemmin jo ihan pieni peitto. Iltamyöhällä käytiin ruokakaupassa ja kuvan nappasin äsken Miehen eilisiltaisista askelista pergolassa.

En usko kuitenkaan tähän lumeen ihan täysillä. Onhan näitä nähty. Mutta pakko on sanoa, että maisema kirkastuu huomattavasti ja mieli. 

Ottamuksia 68

Olen aina ollut pullaihmisiä. (Joku voisi sanoa, että sen huomaa ulkonäöstä.) Olen leiponut kaksitoistavuotiaasta asti ihan tavallista pullaa - pikkupullia, korvapuusteja jne. Mies meillä leipoo myös ja tekee hyvää pitkoa mm. 

Maanantaina sain töissä jälkiruokakahvin kanssa varsinaista Kismetpullaa - tiedättehän sen, että niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Asialla oli ollut vuosikymmeniä leiponut emäntä. Kävin keittiössä kehumassa ja kysymässä hänen salaisuutensa. Meni ihan hämilleen kiitoksista...  (Ja kokeilen itse leipoa hänen nikseillään, en kerro kiusallanikaan sinulle!)

Tuttua puuhaa

Tiistai-iltana pidin omat talkoot ja tein joulupipareita seurakunnan adventtikahvipöytään yms. Tällä kertaa määrä oli paljon pienempi kuin ennen. Meillä kun toivotaan vähemmän väkeä joka paikkaan, koska korona. Ja Ojalan matematiikan mukaan silloin pipareitakin syödään vähemmän. 

Tämä oli kolmastoista kerta. Siitä huolimatta kaikki sujui hyvin. Malleiksi valitsin sydämen ja Batmanin kahdessa eri koossa. Tai siis oikeasti enkeli oli se toinen, mutta se näyttää lepakkomieheltä...

Jk. Onnittelut puolikasnimipäivänä Kuopukselle! 

Kaikkea ei tarvitse ostaa!

Aina ei tosiaankaan kaikkea tarvitse ostaa - edes kirpparilta - ja omistaa. Joskus riittää pelkkä kuva. (Ja tiedänhän minä tuon asian muutenkin...) Astia oli ihan jees, mutta meillä on jo toistatsiljoonaa kuppia ja kulhoa, joten tätä en ostanut. Astian koordinaatit ovat Jyväskylän Kirrissä SPR:n kirppiksellä, joka täten tiedoksi.

Muutama rivi kirjoittamisesta

Kun aloitin blogin kirjoittamisen viidenkymmenen vuoden ja yhden päivän ikäisenä (eli yli kymmenen vuotta sitten), päätin kirjoittaa usein. Vaikka kuinka lyhyesti, mutta usein. Olen pysynyt päätöksessäni ja ei ole montaakaan päivää jäänyt sanailematta. Tämä tyyli sopii minun pirtaani.

Taina Haahti on oikeassa. Jonakin aamuna teksti soljuu kuin itsestään, joskus taas raahustaa ja etanoi jopa melkein neljännesväkisin. Yöunilla on suuri merkitys, kun kirjoitan yleensä aina aamuisin. Viime yön nukuin tosi hyvin ja nyt soljui...

Muista tämä!

Oton arkistossa on kaikenlaista säilöttynä - arjen helmiä, ystävältä saatuja sanoja, muistiinpanoja ja tapahtumia. Tälle päivälle kauhaisin sieltä yhden helmen...

Ykkönen oli mummulassa kesällä ja sanoi aina välillä äidilleen, isälleen tai meille: Muista tämä! Halusi, että muistettaisiin myöhemminkin/aina joku hyvä juttu tai asia tai peli tai leikki. Se puhuttelutti minua ja antoi ajattelemisen aihetta. Yritän kaiken touhottamisen ja näennäisen vilinän keskellä pitää mielessä tämän hienon ohjeen. Kiitos, Ykkönen! 

Kotonen on pieni koti

Tänään on Kotosen hankkimisen vuosipäivä. Tasan seitsemän vuotta sitten tehtiin kaupat ja siitä tuli meidän oma. Sattuneesta syystä (lue:korona) ollaan käyty siellä paljon vähemmän kuin muina vuosina ja reissut on olleet sellaisia muutaman yön mittaisia ja toteutettu yksityisen liikenteen avulla. Jaksan kuitenkin olla optimisti ja uskoa pitempiin lomaryppäisiin siellä-sitten-joskus...

Käy ruusutkin kukkimaan

Torstaina ostin meille taas vaihteeksi leikkokukkia. Reilut ruusut olivat suhteellisen edullisia ja moni on niitä kehunut, joten valinta oli helppo. Keltainen väri valikoitui pöytäliinan ja piristyksen takia. Yönsä ruusut viettävät tuulikaapissa ja aamulla pääsevät aina pöydän päälle. 

Tänään on pakko pitää jonkinasteinen siivouspäivä. Villakoirat tarraavat nilkkoihin kiinni ja varsinkin minun huoneeni on taas kerran kuin lähtevä laiva. En ymmärrä, kuka sen aina käy sotkemassa... epäilen, että syypää on se  kuuluisa Joku...

Kyllä tästäkin selvitään!

Eilen tein empiirisiä havaintoja isommassa lähikaupungissa ja vertailin tilannetta viikon tai muutaman viikon takaisiin. Tulos: Maskeja oli eilen huomattavasti enemmän kuin ennen ja nyt niitä oli useammalla ikäryhmällä. Ilahduin asiasta. Itse ensi alkuun kapinoin koko maskiajatusta vastaan, mutta sitten hankin pari tekstiversiota ja myöhemmin vielä pari kaunista kuosillista (Muumi ja Coronna). Pidän nykyään mieluusti maskia.

Se oli tiistai se

Toissapäivänä tultiin kävelylenkiltä, saman tien saapastelin (kuv.) sisälle, mittasin verensokerin (oli mittauspäivä, siksi) ja sen jälkeen nappasin kameran kaulaani. Pihalla oli kauniin huurteista ja jotakin siitä sain ehkä vangittua. Kuvasin kyykyssä, seisaaltaan ja vähän myös polvillani. Kuvailun jälkeen tulin sisälle kahville ja ansaitulle mustikkamuffinssille. Hyvä päivä. 

Ottamuksia 67

Löysin kerran tällaisen kyltin joltakin kirpparilta eurolla tai puolella. Se pääsi työpaikan ikkunalle. Maanantaina otin siitä räpsyn. Teksti on mielestäni hyvin osuva ja sopii virastoilmapiiriin kuin porkkananenä lumiukolle. Kohta on taas aika lähteä olemaan mukava viikon toisena työpäivänä...

Äidin huivi

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäseitsemän vuotta siitä aamusta, kun isä soitti ja kertoi äidin kuolleen. Aina välillä vieläkin kapinoin asiaa vastaan ja haukun elämää epäreiluksi. Olisi vielä niin paljon kysyttävää ja samalla myös näytettävää ja kerrottavaa...

Tänään on kuvassa äidin huivi nuoruusvuosilta. Se on minulla laatikossa visusti tallella. Huivin kukissa on  nuoren elämän heleys ja onni.

 

9. marraskuuta

Yksi on ylitse muiden suunnittelijarintamalla. Kaj Franck on vienyt sydämemme. Meillä on Kiltaa, Teemaa, Scandiaa sulassa sovussa muiden astioiden ja aterimien seurassa. Jos voittaisin lotossa, vaihtaisin kaikki astiastomme Franckin suunnittelemiin... Ostelisin kirpputorit ja antiikkiliikkeet tyhjiksi... Mutta en lottoa ja nautin siksi näistä jutuista, joita meillä jo on kotona. 

Lempisuunnittelija olisi täyttänyt tänään 109 vuotta. Onnea sinne keramiikkapilvitaivaaseen! 

Isänpäivä on Tyyppien päivä

Hyvää isänpäivää! Olen tosi onnellinen, kun lasteni isäksi sain niin hyvän Tyypin. Lapset ovat kasvaneet ja aika on meitäkin silkkihansikkailla ja raastinraudalla kolhinut, mutta rakkaus lapsiin on ja pysyy. Ei mene päivääkään, ettemme puhuisi joko näistä kahdesta, heidän puolisoistaan tai sitten niistä kahdesta kultakimpaleesta, jotka blogimaailmassa ovat Ykkönen ja Kakkonen. 

Oma isäni oli myös Tyyppi. Suoraselkäinen humoristi, joka löysi asioista valoisat puolet. Isä, jonka olisin pitänyt mieluusti vielä pitkän aikaa... 

Esikoinen ja Vävy ovat hyviä isiä. Sen näkee ja huomaa kaikesta. He eivät suorita - he ovat rehellisesti isämitan täyttäviä ja kyllä, hekin ovat Tyyppejä. Rakkaita kumpikin.

 

Tällainenkin kirja löytyy!

Kaikenlaisia kirjoja sitä hyllystä löytyy! Ei ihan kevyimmästä päästä olevaa sisältöä, vaikka kirja itsessään ei ole kovin suuri. Kokonsa puolesta sopisi iltalukemiseksi ennen nukahtamista, mutta tuskin otan sitä yöpöydälle... 

Hyvää Svenska Dagenia!

Tänään on Svenska dagen eli ruotsalaisuuden päivä. En nyt aamuhämäräsilmillä löytänyt kirjahyllyistä yhtään ruotsinkielistä kirjaa, mutta oman huoneeni pelikasasta löytyi tuo peli, jota meillä kyllä pelataan suomeksi...

Ruotsin kieli on minulle tuttua jo kansakoulun kolmannelta luokalta alkaen, joten kouluaikana ehdin lukea sitä kaikkiaan kymmenen vuotta. Eikä suotta - jos tällainen puolihuolimaton riimitys sopii...

Olen kylttityyppi

Ostin (omalla rahalla) työpaikalle muutaman kyltin ja nyt on tiskillä ollut viikon verran tällainen. Mieluummin olisin asiakaskuntaani ajatellen ostanut suomenkielisiä versioita, mutta kaikkea ei voi saada. Kyltti on kaksipuolinen, joten tarvittaessa voin vaihtaa viestin. 

Tänään on ihkavapaa päivä. Aamu alkoi kotimittauksilla (verensokeri ja -paine). Molemmat mittarit antoivat hyvät/matalat tulokset. Kohta on aamupalan ja päiväohjelman hahmottamisen aika.

Ottamuksia 66

Kutomisessa (se on minulla sitä, kun neulominen tuntuu liian hienolta sanalta) on taas menossa aktiivisempi kausi. Eilen kuuntelin ylipainoverkkotilaisuutta ja samalla sain loppuun nuo oikealla näkyvät sukat. Ehdin vielä aloittaa uutta kudinta ja jatkoin puuhaa illan elokuvan (Elokuu, 2011) aikana. Kutimet on vanhassa narupurkissa, jonka bongasin joskus kesällä Turusta yhdeltä kirpparilta.

Kunnan ja kunnon puolesta

Osallistuimme Miehen kanssa HSL:n ja Traficomin järjestämään kävelykisaan. Kisa kesti syyskuun ensimmäisestä lokakuun viimeiseen ja tavoitteena oli kävellä paljon tai mahdollisimman paljon. Kumpikin kilpailimme yksilösarjassa omilla ”joukkueillamme” ja yhteiset kilometrit tulivat sitten oman kunnan tilastoon. Nyt on aika päivittää tulokset! 

Yksilösarjassa oli kolmisensataa (298) kilpailijaa ja Mies oli 19. ja minä 20. Kilometrejä Miehelle tuli 669,1 ja minulle 667,8. (Muutama ylimääräinen lehdenvientireissu selittää eron.) Kuntasarjassa oli mukana 144 kuntaa ja niistä 139 oli merkinnyt tuloksen. Petäjävesi oli komeasti sijalla 5. ja tuosta olemme tosi ylpeitä. Kilometrit laskettiin kunnan asukasluvun mukaan, joten tuloksemme 1336,9 km oli 0,3492 km per asukas. 

Kisa loppui, mutta kyllä kävely on edelleen kuvioissa mukana. Pidän joka tapauksessa omaa yksityistä tilastoa kilometreistä, tilastofriikki kun olen... 

Luulen kääväksi

Lenkeillä meillä on mukana yleensä muutama energiapatukka, yksi askelmittari ja yksi kännykkä. Mittari on minulla ja kännykkä Miehellä. Kännykkä on mukana turvallisuuden ja kuvaamisen takia. Aina joskus kun tulee joku sellainen juttu, joka suorastaan huutaa tulla kuvatuksi. Niin kävi viime perjantainakin. Ja kuvan otti siis autonkuljettajani, joka on maailman parasta kävelyseuraa! 

Kohti marraskuuta

Lokakuu oli hyvä kuukausi. Siihen kuului liikuntaa taas iso määrä (joka päivä keskimäärin tunti ja viisikymmentä minuuttia), elokuvia, hyvää ruokaa, lukemista, työntekoa, syysseikkailukävelyjä, kasvomaskeja, pitkiä yöunia ja muutama lasillinen viiniä. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että voin hyvin ja että läheiseni ovat terveitä. 

Aloitan marraskuun lapsellisen uteliaana. Jo entuudestaan marraskuu on aina ollut ankeampi ja pitempi kuin muut kuukaudet, vaikka siinä on vain kolmekymmentä päivää. Marraskuun selättäminen on ollut taitolaji ja tälläkin kertaa se vaatii kynttilöitä, otsalamppuja, suklaata ja sinnikkyyttä. Hakkaa päälle!