Uskallan syödä puolukoita

Hyvää Kalevalan päivää! Kalevala ja minä ei ole kovin tuttu kombinaatio. Koulussa toki sitä pakkoluettiin jonkin verran, mutta ei se oikein silti avautunut. Olen aina pitänyt lyhyistä teksteistä, halkipoikkijapinoontyylistä, joten Kalevalan tapa sanoa asiat kolmeen kertaan ei nappaa. 

Kalevalassa minulla on kaima, joka söi puolukan ja alkoi kulkea sen jälkeen tenderi edellä (rautatieläiskielessä ilmaisu tarkoittaa raskaaksi tulemista). Minä pidän puolukoista, uskallan syödä niitä  (tässä iässä) vaikka kourakaupalla…

Kehtaan tunnustaa käveleväni paljon

Olen varmaankin (kuulijoiden kyllästymiseen asti) kuuluttanut kävelyn ilosanomaa jo vuosia. Se kun on helppo ja halpa harrastus. Nykyään kait se on jopa ihan tunnustettu liikuntamuoto eikä enää pelkkä  juoksun/hölkän häpeilty lehtolapsi. Jos minulta tulisi joku harrastusraportoija kyselemään, kehtaisin ilman muuta tunnustaa käveleväni paljon. Voisin jopa käyttää kävelyn yhteydessä sanaa yltiö, varsinkin keväästä syksyyn. Talvella kilometrejä kertyy vähemmän.

Olen kävellyt sateella (versiot: tihku, tavis, rankka, ukkos, räntä, nuppineula, tupru, tavislumi) ja poudalla (pilvipoudasta heinäpoutaan). Mielilenkkiaikani olisi lämpimän kesäpäivän aikainen aamu, mutta useimmiten nukun silloin. Pari kertaa kesässä onnistun bongaamaan sellaisen tai oikeastaan aamu onnistuu bongaamaan minut.

Ottamuksia 119

Olen äärimmäisen tarkka siitä, että pianon päällä ei ole kukkamaljakoita kukkien (ja veden) kera. Töissäkin olen joskus takavuosina kuljettanut pianon ja/tai flyygelin päältä suru- tai ilokukkamaljakon kauemmas ja huomauttanut siitä opettavaiseen sävyyn. Koristelautanen on tyystin eri asia. Se sopii värien puolesta hyvin kaitaliinaan, joka on nyt pianon päällä. Liinan kuosi on Finlaysonin Olga. Lautasen kuvassa on Joan Mirón taidetta. 

Jk. Mies tuli viime yönä kotiin. Kävelin puolenyön paikkeilla asemalle vastaan. Juna oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Käveltiin sitten kotiin, jossa oltiin yhden jälkeen. 

Toistan itseäni

Aihe toistuu, mutta kattaus on eri. Olen vielä tämän päivän itsekseni. Nukuin hyvin ja yhden pysähdyksen taktiikalla. Aamumeset on jo ehditty lähettää kolmensadan kilometrin päähän. Sielläkin kaikki hyvin. Ehkä välillä on hyvä hengittää ihan itsekseen parin päivän ajan. 

Eilen kävelin työpaikalta iltapäivällä kotiin. Mennessä aamupäivällä satoi isoja valkoisia lumiläiskäreitä ja iltapäivällä vettä. Mitä sää Mattina, sitä heinäkuussa. En halua uskoa. Mieluummin vaikka: Jos Matin päivänä on suojakeli, tulee aikainen kevät. 

Sinkkuaamupala

Pitkästä aikaa on sinkkuaamupalan vuoro. Mies lähti viiden junalla tsekkaamaan, onko kotosessa kaikki hyvin. On matkustanut viimeksi junassa kaksi vuotta sitten, kun matkailut on tehty omalla autolla ja vältetty julkismatkaamista. Nyt sitten lähti ja aikoo käydä taidenäyttelyssä (tai -lyissä) ja nauttia kotosen olemassaolosta.

Sinkkuaamupala on yleensä eri levelillä kuin tavisversiot. Tarjottimeksi valikoitui Turku -prikka. Ja nyt alan syömään! 

Huomaan olevani allerginen

Viime viikkoina olen huomannut itsessäni allergiaa ilman lääketieteellistä diagnoosia. Ehkä olen lukenut liian paljon blogipostauksia ja etenkin sellaisia, joissa kerrotaan pikkuvauva-arjesta ja kuinka kaikki on ihanaa. Vauva, isommat, koti, vauvan sotkut, muskarit, kuolaamiset, murustelut. Okei, myönnän vanhasta muistista vauvan olevan ihana. Ihmettelen vaan, miten kaikki muukin voi olla iiiihanaa. Muutenkin koko ihana -sanan käytölle pitäisi määritellä joku enimmäismäärä. Ei liikaa, sillä muuten uhkaa inflaatio. - Niin että sellainen allergia tällä kertaa.

Tulppaanisankojen huhuilu tehosi

Kevättalvi ja tulppaanit on tähtiin kirjoitettu pari. Sama kuin porkkana ja rakuuna, kukkakaali ja curry, piparit ja sinihomejuusto. Sama, mutta ihan eri tasolla. Kevään voi arvata siinä vaiheessa, kun tulppaanisangot ilmestyvät kauppojen tiskeille huhuilemaan seireenimäisesti. Muutaman kerran olen jo ehtinyt noudattaa huhuilua. Tälläkin hetkellä meillä on tulppaaneja hajasijoitettuna eri puolilla Laurilaa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin nyt ne ovat vielä tuulikaapissa yöunilla. Ihan kohta haen ne huoneisiin narskumaan. Siitä niiden työpäivä alkaa ja minun vapaa.

Rakkaalla tuotteella on monta nimeä

Eilen varasin itselleni kokkausvuoron. Teki mieli makaronilaatikkoa ja yleensä yritän noudattaa mielitekojani. Aineksina tummaa makaronia, soijarouhetta, hippunen sulatejuustoa ja puoli purkkia kaura-sipulikuinruokakermaa. Ruokaa tuli kohtuullisen kokoinen vuoallinen, josta syötiin illalla ja sitten tälle päivälle jäi molemmille lounasruoat.

Ruoan kanssa oli kepsuttia niin kuin Kakkonen sanoo. Ykkönen muuten sanoi pienenä että kestuppia. Sen verran hyvä tuote, että molemmat nimet käyvät mummulle ja vaarille. 

Seuraamattakin tuli kultaa

Anteeksipyynnöt himmeästä kuvasta! Ehkä se kertoo siitä, miten suhtaudun urheilukisojen seuraamiseen… Toki tiesin, että Suomi pääsi mitaliotteluun Venäjää vastaan, mutta aikataulusta en tiennyt. Somesta sitten luin äsken työkaverin päivityksen siniristilippurivin kera, joten kävin googlaamassa ja kultaahan sieltä oli tullut. - Olen takavuosina saanut pyyhkeitä (ja jäähyä?) siitä, etten seuraa urheilua. Kuuluu kuulemma yleissivistykseen. 

Jk. Kuva oli vanha ja siitä piti tässä nimenomaisessa tilanteessa poistaa Ruotsin pelaaja . Siksi se on niin suttu ja pieni. (lat.huom.)

   

Eilen mietittyä

Eilen olin iltapäivällä töissä muutaman tunnin. Ypö yksin isossa talossa. Muistin sitten, että olen aina kokenut jotakin jännää tuttuutta tuota pappilaa kohtaan. Niin kuin olisin kulkenut siellä avaimien kanssa huoneesta toiseen taloudenhoitajana tms. Vuosikymmeniä sitten ja ennen kuin minusta tuli minä eli joskus aikaisemmassa elämässäni. No, joka tapauksessa nyt kuljen siellä avaimet kaulassa tai taskussa... 

Kun

Kun kerran on luvannut itselleen, puolisolle, perheelle, suvulle, kuntalaisille, heimolle ja blogimaailmalle liikkuvansa vähintään sen kolme kertaa jokaisena viikkona, on lähdettävä liikkeelle vaikka neljännesväkisin. Maanantaina skippasin liikunnan, kun oli pitkä työpäivä. Tiistaina kävin lenkillä. Keskiviikkona oli sama syy kuin maanantaina. No, torstaina sitten iltapäivällä oli mentävä jo kiiruusti viikon toiselle lenkille. Lähtö oli vähän takkuista, mutta lupasin taas puoliääneen mutisten, että määrällä ei ole väliä. Kävely oli ensin auraamista, mutta kerta kerralta helpompaa, kun kävelin tuota lähilenkkiä eestaas. Lenkin pituudeksi tuli 7,3 kilometriä ja saaliiksi sain kivoja kuvia ja lopulta hyvän mielen. Kannatti! 

Ei mitään syytä ja kaikki syyt!

Olin jo vuosia//vuosikymmeniä ollut arki-ihminen ennen kuin minusta tuli blogimaailman Arkeilija. Ehkä se oli tarttunut jo äidinmaidossa tai isän suolasiiassa. Joka tapauksessa arkea on rutkasti enemmän kuin juhlaa ja arki voi olla juhlaa, jos niin päättää. Ei ole pyhäserviisejä ja arkena voi laittaa päälleen vaikka kuinka kauniin mekon, jos mekotuttaa. Ei siihen mitään erityistä  juhlaa tarvita. Hyvää arkea vaan jokaiselle! 

Jos

Jos tämä blogi olisi päiväkirja, aloittaisin tietysti: Rakas päiväkirja… Mutta kun ei ole, vaikka sen ominaisuuksia toki pitääkin sisällään, niin kerronpa ihan vaan arkisemmin yksityiskohtia eilisestä päivästä. 

- Kudoin sukkaa.

- Kävelin 10,2 kilometrin lenkin.

- Luin loppuun kirjan (Rosa Liksom:Väylä) ja pidin todella paljon ja suosittelen.

- Katsoin kaksi elokuvaa: Jossain on railo (ja ihailin taas kerran Santeri Karilon huippuihanaa ääntä) ja Mother in War. Elokuvaseurana molemmissa oli Mies.

- Söin sopivasti ja join vettä riittävästi.

- Olin elämääni tyytyväinen.

 

Uusia käyttötarkoituksia

Olen astiaihminen, henkeen ja vereen. Kaikkein kivointa on keksiä astioille uusia käyttötarkoituksia. Kuvassa olevien lisäksi meillä on vanhassa maitokannussa kyniä, isoissa kiltapurkeissa kauhoja ja vispilöitä, vanhassa maustepurkissa patasuti, pihapihlajassa koristeena kaksi paritonta kahvikuppia kesät ja talvet sekä viimeksi oli jauhosalkkarissa kissanruokanaksuja. Niin ja tälläkin hetkellä on keittiön pöydällä vanha posliininen kahvinsuodatin, jossa on lautasliinoja. Nämä nyt ensi miettimisellä ja vilkaisulla. 

 

Viidennes luettu ja wau!

Eilen oli Lukurauhan päivä ja minä havahduin lukemaan vasta iltamyöhällä juuri ennen Höyhensaari -keikkaa. Aloitin ihan uuden kirjan ja niinhän siinä kävi, etten olisi malttanut lopettaa lukemista ollenkaan! Kieli tuntui ensin vaikealta, mutta kun siihen tottui, se soljui eteenpäin kuin itsestään. Tänä iltana aloitan lukemisen paljon aikaisemmin, lupaan sen. Ja huomenna on aikaa lukea päivälläkin… 

Jk. Ai niin, hyvää ystävänpäivää! Olin niin tohkeissani tuosta kirjasta, että meinasin unohtaa. Olet tärkeä, olette tärkeitä. 

Omat aikataulut toimivat

Vapaissa viikonlopuissa (kuten nyt) on parasta se, että saa itse asettaa omat aikataulunsa tai jättää kokonaan asettamatta. Mies heräsi kahdeksan jälkeen ja kävi viemässä naapuriin sunnuntailehden. Minä jäin kuonottelemaan ja torkkumaan ja nousin vasta just nyt eli yhdeksältä. Olen hyvinnukkunut ja hyväntuulinen.

Eilen tein ne aikomani kaksi kävelylenkkiä. Yhteensä seitsemäntoista kilometriä. Oli todella hieno ulkoilusää. Nyt taivaalta satelee hiljakseen mannaryynin tapaista ripettä. Ehkä kävelen tänään ainakin vähän, sillä en ole sokerista enkä herkkähipiäinen. 

Hyvien unien jälkeen

Nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin. Ehkä paikkasin sillä toissayön repaleisuutta tai sitten eilisen päivän työt, kokous, sauna ja illan lukeminen väsyttivät. Niin tai näin - nyt on virtaa ja aamupala odottaa! Tälle päivälle on suunnitelmissa kaksi kävelylenkkiä teemoilla hyöty ja hupi. Hyötylenkkinä kävelen kauppaan ostamaan parit puuttuvat asiat ja repussa kulkee varmasti myös muutama heräteostos. Hupilenkki on sitten vaan puhtaasti kävelemisen ilosta joskus iltapäivällä. Ei siis hullumpi päivä luvassa! 

Maailma on kaunis

Tänä talvena ollaan eletty postikorttimaisemassa. Lunta on aika paljon ja takapihalla luikertelee juoksuhautaa mukaileva postipolku. Kuvan siniset mökit ovat vasemmalta lukien Repola (huussi), Kettula (aitta) ja Pupula (kesäkeittiö). Ne odottavat kevättä ja käyttökautta.

Eilen illalla huomattiin somesta, että on revontuliaika. Ei muuta kuin ns. pilkkihaalarit molemmille, pipot päähän ja kengät jalkaan ja ulos. Postilaatikoilla tölläiltiin ensin, sitten käveltiin isomman tien varteen ja ihailtiin loimotusta. Ihan sellainen wau-efekti! 

”Valoa on enemmän kuin ikkuna näyttää.” (Venäläinen sananlasku)

Helmikuu on valokuu. Sen huomaa aamuisin ja illansuussa. Koko ajan enemmän ja enemmän valoa. Äitini ehdotti usein jollekin sankarille lahjaksi pöytälamppua. Lapsena ja nuorena se oli minusta todella pöhkö  ajatus.  Eli torppasin idean saman tien. Nykyään meillä on vaikka kuinka monta pöytälamppua, hetkinen käyn laskemassa… No, olohuoneessa kaksi, minun huoneessani yksi, eteisessä yksi, Miehen huoneessa yksi ja makuuhuoneessa yksi. Kaikkiin on vaihdettu led-lamput, joten ne saavat palaa yötä päivää, paitsi makuuhuoneessa ei yöllä eikä missään kesällä.

Tunnustan ostaneeni

Jos haluaisin etsiä jonkin tekosyyn tälle eiliselle korvakoruostokselle, niin jäljet viittaisivat ratkiselvästi pomon suuntaan. Hän nimittäin mainitsi joku viikko sitten, että isommassa lähikaupungissa on tutustumisen arvoinen liike meille korvakoruilijoille… Eilen sitten kävin kuikuilemassa ja hain nuo, joita rehellisyyden nimissä olin jo ehtinyt miettiä ainakin viikon verran. On ne ihanat! Ja sopivat hyvin toimistotyöhön…

Jk. Otsikkoidea on lainattu Pablo Nerudalta. 

Mainos ja minä

Tämä mainos on julkaistu Satakunnan Kansassa vuonna 1935. Jotenkin se on aika liikkis. Bongasin sen eilen ja arkistoin. Pääsikin sitten heti käyttöön. 

Nukuin rauhallisesti ja sikeästi, vaikka join illalla teetä. Voima- ja energialatausta on runsaasti vapaapäivän viettoon. Sitä en voi kiistää, etteivät joutavat asiat joskus ärsyttäisi…

Nuo renkaat!

Olen onnellinen, kun minulla on kaksi pientä korvakoruvalkkaajaa! Ykkönenhän on tuota hommaa tehnyt useammankin kerran ja Kakkonen pääsi eilen ensimmäistä kertaa päättämään, mitkä korvikset laitan korviini. Poika tutki tarkkaan telinettä ja sitten totesi: Nuo renkaat! Ja ne oli sitten minulla eilisen päivän. Tänä aamuna joudun valitsemaan ihan itse…

Mummulassajavaarilassa, kuten Kakkonen sanoo

Päivät vilistävät  hirmuista kyytiä ja tänään on sitten matkapäivän vuoro. Mummulassajavaarilassa hiljenee. Pöytään katetaan vain kaksi lautasta ja pesuhuoneessa ei ole kissanhiekkalaatikkoa. Tiedän kokemuksesta, että ikävä tulee perävalojen kanssa samalla hetkellä. 

Poikkeusaikojen jälkeen odottelemme hivenen normaalimpaa kautta, johon kuuluu matkustelua vähän sinne sun tänne ja muutenkin vähän sitä sun tätä. 

Hei, meillä leikitään!

En ole pitkään aikaan leikkinyt niin paljon kuin tällä viikolla. Meillä on ollut kauppaa, ravintolaa, tulipaloja ja vaikka mitä. Sormissa on ollut milloin mitäkin hahmoja. Oikeanpuoleinen hahmo eli pappi on kastanut yhden nimettömän vauvanuken ja sen nimeksi tuli Lirttana Lättänä. Kakkosen mielestä se ei kyllä ole hyvä nimi, vaan mieluummin Vauva. Mielikuvitusta on tarvittu jokaisella kaksivuotiaasta reiluihin kuusikymppisiin asti

Hajatuksia 10

Kissallinen talous: Joku on melkein aina sohvalla joko siki- tai semiunessa. Välillä käy syömässä, juomassa tai laatikolla ja ohitassutellessaan saattaa hypähtää meidän syliin.

Lapsellinen talous: Joku selittää koko ajan jotakin. Kiihtyy nollasta sataan. Huomioi puheissaan ihan varmasti jokaisen. On innoissaan kaikesta. Osaa kerätä leluja. Nukkuu hyvin. 

En ole käynyt kävelylenkillä, en ole lukenut sivuakaan. Nyt vain olen ja nautin. Ihan niin kuin kuvan Kissa. 

Arjen juhlaa!

Arjessa meitä on kaksi. Nyt tuli arjen keskelle juhla, kun juna toi Esikoisen, Miniän, Kakkosen ja Kissan meille pitkäksi viikonlopuksi. Kaikki sujahtivat Laurilan elämänmenoon ja tuttuihin paikkoihin. Lupaan toki päivittää, mutta aikataulut jäävät nyt eittämättä (ja kyllättämättä) sivuseikaksi. Viimeksi ollaan nähty oikeasti naamakkain heinäkuun lopussa, joten iso ikävä on ollut kaikilla…

Jk. Kuva on eiliseltä töistä. Tein silloin marraskuun lopulla lähes kahdeksansataa pikkupikkupiparia ja nuo olivat viimeiset. 

Hyvää peskiviikkoa!

Keskiviikkoaamu eroaa maanantaikollegastaan siinä, että silloin on kaiken varalta herätys ajastettuna kännykässä. (Ennen meillä oli käytössä Nokian herätys, mutta sitten vaihdoimme puhelinta.) Tänäkin aamuna tosin heräsimme varttia ennen määräaikaa.

Aamupuuroa syön nykyään harvemmin. Jossakin vaiheessa sanoin syöväni sitä vain P-alkuisina viikonpäivinä.  Meillä on tänään muuten peskiviikko…

Muutama rivinen tammikuusta

Tammikuu oli hyvä kuukausi. Oltiin varsin paljon kotona. Käytiin kerran isossa lähikaupungissa ja kerran pienessä lähikaupungissa ja kahdesti naapurikunnan kierrätyspisteessä. Ruokakauppaostokset tehtiin oman kunnan kaupasta/kaupoista. Luin kuusitoista kirjaa, kävelin pari kilometriä päälle kaksisataa kilometriä, saunoin joka ilta, tein palkkatöitä vähän enemmän kuin pitäisi, söin hyvää ruokaa, nukuin tosi hyviä ja pitkiä yöunia, kävin parturissa ja labrassa ja olin elämääni tyytyväinen. Samalla tunteella aloitan helmikuun.