Iiu, Alvar ja Joel

Kotoskeskiviikkona kävelin taiteeseen ja nautin. Ensin menin WAMiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Se oli juuri niin kutkuttavan kekseliäs kuin etukäteen ajattelinkin. Seuraava etappi oli Aboa Vetus Ars Nova. Siellä oli esillä Alvar Gullichsenin uudempia ja vanhempia töitä. Henkilökohtaisesti pidin enemmän uusimmista geometrisista kuvioista. Näyttelyn jälkeen join munkkikahvit ja kiertelin museokaupassa, jossa ostin pinon postikortteja. (Tiedoksi vaan, että siellä on Turun paras postikorttivalikoima ja näin on ollut jo vuosia!) Lopuksi kävelin ylämäkeen Taidemuseolle ja näin Joel Slotten taidetta. Hienoja, hivenen arvoituksellisia töitä.

Ottamuksia 146

Ihan-vaan-räpsy Kotosesta torstai-illalta. Meillä on siellä yleensä ollut joku sähköyhtiön tai muun puljun ilmaiskalenteri kirjahyllyn sivussa ja nyt olikin alkuvuosi outoa, kun paikalla ei ollut mitään. Onneksi samaisena torstaipäivänä löysin puolella eurolla yhdestä liikkeestä laskutaskullisen kalenterin. Koko vuosi on siis järjestyksessä! 

Ilo punaisista kengistä

Tällä viikolla koin jotakin sellaista iloa, jota varmaankin pienet lapset kokevat pehmeistä, tukevista, hyvistä ja kauniista kengistä. Turussa oli loskaa, lunta, märkää ja kuivaa ja minä kävelin kaikkiaan viitisenkymmentä (49 km yhteensä) kuivin jaloin. Ja olin onnellinen ja iloinen. Aina sanotaan, että kenkiin kannattaa satsata, mutta en ole ottanut asiaa vakavasti. Viime syksyn lopulla Mies kyllästyi siihen, että minulla ei ollut kunnon kenkiä rospuuttokeleille ja osti nuo. No, sitten ehti tullakin talvi ja kengät odottivat kiltisti laatikossa. Maanantaina korkkasin ne ja lähdin reissuun ja tiesin käveleväni aika paljon…

Täysin palkein ja kitapurjein x 2

Tänään on paluumatkapäivä. Kävelin äsken hipihiljaisen kaupungin halki rautatieasemalle. Korjaan: linnut kyllä olivat vetämässä jotakin eeppistä aamukonserttia täysin palkein ja kitapurjein. Olin hyvissä ajoin liikkeellä ja pysähdyin räpsäisemään kuvan kaupunkipyörän osuvasta tekstistä. (Tiistaina olisi pitänyt kyllä ottaa kuva, kun samaiset pyörät olivat keskellä lumihankista. Se näky oli niin koominen!)

Tämän aamun pysähdyttävä tieto eiliseltä oli Kaisa Korhosen kuolinuutinen. Hänen ex-puolisonsa Kaj Chydenius kuoli viime lauantaina. Minulla on lapsellinen usko siitä, että siellä jossakin voisi kaikua ja raikua nyt vaikkapa Jos mun tuttuni tulisi, ennen nähtyni näkyisi. Volyymit kaakossa, täysin palkein ja kitapurjein.

Vain lähetetty kortti ilahduttaa

Kauppojen postikorttitelineiden pyörittely on yksi mielipuuhistani. Yleensä en edes tyydy pelkkään pyörittelyyn, vaan ostan kortteja ja lähettelen niitä sitten ystäville, tutuille, omille ja ns. kumminkaimoille. Jos kerran sanotaan, että vain otettu lääke auttaa, niin yhtä hyvin voidaan empiirisesti todeta, että vain lähetetty kortti ilahduttaa.

Jk. Kuvan kortinkin lähetän jossakin vaiheessa, mutta nyt ensin se odottelee laatikossa sopivaa aikaa ja hetkeä.

Jk2. Tämä(kään) ei ole kaupallinen yhteistyö.

Syö eri värejä!

Jostakin luin taannoin, että päivittäin pitäisi syödä mahdollisimman monia värejä. Se ajatus juolahti mieleeni, kun olin kasannut sinkkutarjottimen täksi aamuksi ja kuvasin sen ennen hetkeä ennen aamupalailua. On värejä ja kaiken lisäksi herkullista syötävää! Tästä keskiviikkopäivä pääsee hyvin käyntiin.

Väärä päivämäärä

Eilen kävin parilla kirpparilla. Tein muutaman ostoksen ja otin yhden kuvan. Jos tuon mukin jälkimmäiseen päivämäärään uskoisi, olisi minun horoskooppiuskoni romahtanut saman tien. Onneksi tiedän, että siitä puuttuu ykkönen edestä. Mukeja oli useampikin myynnissä. Ehkä juuri tuon virheen takia. 

Jk. Eilen oli kevät. Tänään heräsin talveen. Lunta sataa aika sakeasti.  

Upouusilla kengillä matkaan

Aina välillä on hyvä irtaantua ihan tuikitutuista neliöistä ja kuutioista. Sitä voisi kutsua yksityiseksi laatuajaksi. Minusta on nykyään tullut kotihiirempi kuin ennen, mutta osaan silti yllättää. Eilen päivällä kerroin Miehelle, että lähden reissuun. Kännykän herätyskello oli meillä soimassa ennen viittä ja nyt istun upouusine kenkineni junassa. Sekä kengät että matkaanlähtö tuntuvat mukavilta.

Yhteenlaskua heti aamutuimaan

Kakkonen opetti tänä aamuna meille kummallekin kaksi laskua. Kaksi plus kaksi on neljä. Sata plus sata on kaksisataa. Kyllä noilla tiedoilla taas pärjää pitkän aikaa! Kävi myös kertomassa, millaisen unen oli nähnyt ja siinä oli ollut legokaupunki. Ei kai mikään ihme, kun eilen selattiin legokuvastoa ja ikivanhoja rakennusohjeita ja pengottiin laatikoista sopivia palikoita.

Minulla on virsikirjatöitä tänä ja tulevana viikonloppuna. On siis muillekin kuin kotivaatteille käyttöä…

Tietoiskuja kesken kaiken

Torstai-iltana saatiin Esikoinen ja Kakkonen meille viikonlopun viettoon. On leikitty legoilla, luettu, pelattu, nukuttu hyvin ja kuultu tietoiskuja milloin mistäkin. Eilen illalla poika oli Vaarin kanssa syömässä iltapalaa ja kesken kaiken keittiöstä kuului: Aivot kuuluu hermostoon. Siitä asiasta keskusteltiin vähän aikaa ja sitten taas jatkettiin syömistä. Viisivuotias on omatoiminen ja helppo tapaus. Ja ihana.

Yleisön pyynnöstä!

Tässä sitten on se neljäs leikkuulauta! Toimii yhtä hyvin kuin muutkin kaltaisensa eli tarjoilee ruokapöydässä leviterasiaa, juustoa, kurkkukulhoa, maitopurkkia tms. Puhdistuu tarvittaessa muutamalla pyyhkäisyllä eli on varsin helppohoitoinen.

Eilisestä vielä muutaman rivin verran

Löysin kuvan Oton arkistosta. Se sopii jotenkin niin mahdottoman hyvin tähän päivään, eiliseen päivään, viiteen vuoteen ja varsin omanlaatuiseen huumoriini.

Eilinen merkkipäivä sisälsi muun muassa onnitteluja eri viestimien kautta, röstiä, kaksi elokuvaa (One Life ja Havumetsän lapset), tunnin spinnauksen, pizzaa, pienen oluen, myöhäiset iltakahvit (klo 21 jälkeen) ja kahviliköörin kahvin kyytitytöksi. Tosi hyvä päivä. Kannatti syntyä! 

Sinut ikäni kanssa

Tänä aamuna klo 5.20 olin saavuttanut kuvan ikänumeroparin. Mies kysyi just äsken,  miltä nyt tuntuuu. Sanoin, että ihan hyvältä. Nukuin hyvin melkein aamukahdeksaan asti ja ilmeisesti unessa oli taustamusiikkia, kun ainakin loppumusiikkina oli Popedan Tahdotko mut tosiaan. Siihen heräsin.

Olen mielestäni aina ollut sinut ikäni kanssa. Se on numeroita, mutta myös elettyä elämää ja kuljettuja/käveltyjä kilometrejä.

Minä myös!

Eilisen postauksen jälkeen keittiöstä kuului jupinaa ja se olisi varmaankin äitynyt kapinaksi, jollen olisi saman tien ottanut kuvaa ja antanut lupausta. Siispä, saanko esitellä: Tässä on Rati riti ralla. Hyötykäytössä muiden kaltaistensa kanssa ja silmänilona arkipöydässä. 

Jk. Suomen vanhat majakat -leikkuulauta ilmoitti, että se kyllä tulee toimeen ilman isompaa julkisuutta. On nähnyt tyrskyt ja myrskyt, kokenut elämää sen verran, että sanoi kestävänsä sen kuin majakka. Toista on nämä nuoret…

Käytän, en hilloa!

Marraskuussa kirjoitin leikkuulaudasta, jonka hilloamisen lopetin ja joka siitä asti on nostettu päivittäin pöytään. Sillä on kolme muuta kaveria ja kaikki ovat hyvin usein palvelusvuorossa. Uhosin kyllä, etten leikkaa noin hienojen lautojen päällä, mutta nyt olen lipsunut siitä(kin) periaatteesta. Juustoa voi mainiosti laudan päällä leikata. Käyttöesineitähän nuo kaikki ovat! Kuvassa on Kompotti, edellisen kerran leikkuulauta oli Puutarhurin parhaat. Kaksi muuta ovat Rati riti ralla ja Suomen vanhat majakat. Puolet olen saanut ja puolet ostanut itse. 

Tarran totuus

Tällä viikolla posti toi lähetyksen. Sattuneesta syystä avaan sen vasta ensi viikolla. Kuoressa oli tarra, jonka teksti ilahdutti ja sai hymyn huulille. Kiitos, H! 

Tarrasta tuli muistuma: Osallistuin vuosia (ja monia kiloja) sitten parin työkaverin kanssa koulutuspäivään, johon oli saatu sopimaan muun ohjelman lisäksi alustus toimistopukeutumisesta eli mikä sopii, mikä ei. Käsiteltiin tekstiteepaidat, isot korut ja paljaat varpaat ja kuultiin ehdoton ei niihin kaikkiin. Jne. Lopuksi alustaja kysyi naisvoittoiselta yleisöltä, kuinka moni on itseensä tyytyväinen. Nostin käteni ja olin lähes ainoa. 

Käsinmaalattua kuusikymmenlukua!

Keskiviikkona kävin paikallisella kirpparilla. Kiertelin ja kaartelin ja sitten huomasin vitriinissä kauniin maljakon. Pyysin myyjää avaamaan vitriinin ja pienen tsekkauksen jälkeen ostopäätös oli valmis. Maksoin ja käärin maljakon sanomalehteen ja laitoin sen reppuun, sillä olin kävellen liikkeellä. Kotona sitten otin kaunottaresta kuvan ja aioin lähettää sen saman tien Miehelle, mutta en lähettänytkään. Kun Mies palasi eilen reissulta, sanoin ostaneeni yhden jutun kirpparilta ja hänen pitää etsiä se. Ei mennyt kovin kauan aikaa (ja vain muutama hutiehdotus!), kun maljakko löytyi. Yhdessä ihastelimme sitä ja totesimme sen sopivan hyvin nuottikaapin päällä olevaan kauniiden tavaroiden kokoelmaan.

Jk. Pohjasta löytyi Arabian leima ja käsinmaalattu -teksti. Käänteisellä kuvahaulla löysin tiedon, että maljakko on 60-luvulta. 

Yritä muistaa ensi pääsiäisenä!

Pääsiäiseksi ostin tänä vuonna kolme pikkunarsissia. Yksi pääsi keittiöön, yksi olkkariin ja tämä kolmas sisarus sai paikan pergolan pöydältä. Pääsiäisestä on kohta pari viikkoa ja sisämajoitetut yksilöt ovat jo kuihtuneet ja odottavat varastossa sitä, että saavat vaahteran alta uuden kasvupaikan. Ulkoversio on kestänyt lumet, jäät, pakkaset, vesisateet ja tuulenpuuskat. Kävin viisi minuuttia sitten ottamassa tuon kuvan ja toteamassa, että hyvin täällä voidaan.

Muistutus itselle: Jos ostat kolme, jätä vain yksi sisälle.

Ottamuksia 145

Tämän kuvan syntysanat lausuttiin Kakkosen synttäreillä Leikkipuisto Brahessa. Se oli räpsy, innovaatio ja ottamus samassa formaatissa. Ehkä voimme ajatella, että kyseessä on nimiäiset/ristiäiset, vaikka kieltämättä joku muukin kirkollinen toimitus tulee mieleen… Hauskoja pikkuleluja joka tapauksessa! 

Ihan-muuten-vaan kokouksessa mukana

Eilen illansuussa kävelin seuraamaan kirkkovaltuuston kokousta vihreäseinäiseen pappilaan keskellä kylää. Kokous kesti reilut kaksi tuntia. Kotimatkalla mielessä vilahtelivat termit kumulatiivinen alijäämä, korjausvelka, maksuvalmius. Helppoa ei ole kenelläkään, ei edes eikä varsinkaan päättäjillä. Liitosasiaan pyydettiin nyt lausunto ja asia matkaa eteenpäin. Juhannukseen mennessä pitäisi selvitä, kuka omistaa nuo vihreät seinät.

Hitaan aamupalan suurkuluttaja tässä!

Nukuin pitkään ja torkuin vielä sen jälkeen vaikka kuinka kauan. Mies lähti puoli kuuden junassa reissuun ja yksin ollessani on aikataulut aina vähän mitä sattuu. Hidas aamupala on niin minua! Tämän aamun kattaukseen valitsin pohjaksi työkavereilta viime keväänä saamani mustavalkoisen nuotitsekaisin-tarjottimen. Päivän suunnitelmat on vielä tekemättä, tosin ehkäpä illalla kävelen seuraamaan kokousta, jossa otetaan kantaa mahdolliseen seurakuntaliitokseen. Lisäksi aion lukea kirjakasaa matalammaksi. 

Aamun nauru tuli yhdestä mustikasta

Hyvien yöunien jälkeen myös huumorin kukka voi hyvin. Meillä on nyt aamupalalla muun muassa viiliä. Huikkasin äsken Miehelle: Haetko jotakin marjaa? Mies kävi varaston pakastimella ja asetti tuon yhden marjan eteeni. No, selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä hän toi sieltä myös yhden Koko -kupillisen verran samaisia mustikoita. Aamun nauru tuli kuitenkin yhdestä mustikasta.

. 

Otetaanko motoksi?

Muutama viikko sitten ostin tuon kupinalusen. Se ei ole ollut vielä käytössä, mutta majailee olkkarissa sukulaistensa (lasinalusten) kanssa ja siellä usein juon jälkiruokakahvin, joten voisin ottaa minä iltana tahansa tekstin kahvikupin alle.

Alusessa yhdistyy useampi mieliaiheeni eli teksti, huumori ja sitten hyötykäytössä myös kahvi. Herkullista sarkasmia samalla kertaa. Kuulemma voisi sopia suomalaisten motoksi. 

Jk. Minua häiritsee alusen lauseessa tuo neljännen sanan kaksi iitä, kun itse sanoisin vain yhdellä. No, kaikkea ei voi saada.

Älä ota sitä liian vakavasti!

Yli neljänkymmenen vuoden aikana (voi kauhistus tuota pituutta!) ollaan sisustettu useampaa kotia. Laurila on järjestyksessä neljäs ja sen lisäksi on vielä Kotonen. Maku meillä menee kyllä tosi hyvin yksiin ja kumpikaan ei torppaa toisen ideoita, vaikka ne saattavat olla ulkopuolisten mielestä lähes pähkähulluja. Tavaroita on saatu, peritty, tehty, ostettu kirppareilta ja huutokaupoista, ostettu alennus- ja ylennysmyynneistä ihan tavallisista kaupoista. Ehkä yhteinen piirre tälle sisustusideologiallemme on: Älä ota sitä liian vakavasti! 

Onnittelut tuonilmoisiin!

Äitini täyttäisi tänään 94 vuotta. Vilkutan onnittelut tuonilmoisiin, kun hän kuoli jo kolmekymmentä vuotta sitten. Äiti oli horoskooppimerkiltään oinas kuten minäkin (ja kuten Ykkönen). Hän innostui kaikesta aina ihan täpöllä. Keramiikka suorastaan villitsi hänet ja meillä on muutamia hänen töitään, muun muassa kuvan pieksut. Aika hauska juttu sinänsä, että minä olen ns. väliinputoaja kädentaidoissa ja Kuopus sitten peri äidiltä yhden nimen ja keramiikan tekemisen…

Jk. Olen aina käyttänyt muotoa tuonilmoisiin. Ehkä oikeampi muoto on tuonilmaisiin. Säilytän kuitenkin sanastossani tuon oollisen version. 

Kenen tahansa saunavuorolla!

Tiistaina törmäsin (kuv.) postikorttitelineen yhteen korttiin, jonka teksti puhutteli siinä ja tässä. Somemaailmassa kuohuu ja velloo. Se ei sinänsä ole mitään uutta. Kahden miehen kriteerit kumppaniehdokkaille räjäyttivät tällä kertaa pankin. 

Kun alettiin joskus dinosaurusten aikana seurustella, olin iso ihminen. Se ei ollut Miehelle kynnyskysymys, kun kerran rakastui minuun. Minua oli paljon ja vuosien mittaan minua oli vielä enemmän. Vähitellen se alkoi olla jo elimistölle liikaa ja muutaman pysähdyksen ja liikunnan ilon löytämisen jälkeen olen alkanut pienentyä. Voin paremmin, jaksan paremmin. Syön paremmin, nukun paremmin. - Summa summarum: Tärkeinä on olla oma itsensä ja kantaa sitä ylpeydellä. Kenen tahansa saunavuorolla! 

Vähäsanainen aamu

Tänään oli aikomus kirjoittaa niitänäitä ja höpötellä, mutta eilisen jälkeen se tuntuu ihan väärältä ratkaisulta. Ehkä on parempi olla vieläkin vähäsanaisempi. Ehkä kynttilä riittää. 

Hällä väliä!

Tyynynpäällisten vaihtelu ja tyynyt on minun juttuni. Usein myös ostan ensiksi mainittuja lahjaksi ystäville ja omille. Kuvaan pääsi yksilö, joka on yleensä aina joko väärin tai oikein päin. En ole vielä päässyt selvyyteen kuviosta, vaikka keittiön kaapissa on samaa sarjaa myös kahvikupit. Hällä väliä! Kaunis se on joka suunnasta. 

Jk. Tämän yksilön kotoutin kirpparilta.

Usko tai älä

Pieni neuvo: Älä usko tänään ketään (muuta) äläkä mitään. Tänään on luvallinen huijauspäivä, mutta lupaan olla aprillaamatta sinua. Tekstini on täyttä totta. (Niin kuin aina.)

Olemme ujuttautuneet kesäaikaan jo sujuvasti. Viime yönä lukuvalot sammuivat vähän yli puoli kaksitoista ja unta riitti aina aamukahdeksaan asti. Mies oli kuullut sateen, mutta ukkosesta meillä ei ollut minkäänlaisia havaintoja. Se ei haittaa, sillä emme ole paikallissääaseman hoitajia.