maanantai 19. maaliskuuta 2018

Elämälle kiitos kahdella käännöksellä


Eilen lähdin pitkälle kävelylle. Tunsin sen heti, kun otin ensimmäiset askeleet postipolulla. Kaikki vaan oli niin kohdallaan - sää, kiireettömyys, kunto, tankkaus. Oikeassa olin, kun mittariin kertyi kaikkiaan sataneljäkymmentäkolme minuuttia kävelyä keskivauhdin ollessa tismalleen kuusi kilometriä tunnissa. Välillä oli vähän haastavampaakin maastoa kuten kuvasta voi päätellä...
Kesken kaiken minulla alkoi soida mielessä laulu. Lainaan sitä yhden säkeistön verran.

Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa.
Rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin,
rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet
ja sinun pihallesi viimein päädyin.
(Violetta Parra, suom. Pentti Saaritsa)

Tasa-arvon päivänä sopinee myös toinen käännös samasta Gracias a la Vida -runosta. Kääntäjänä Jaana Lappo ja sama säkeistö.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat
kaupunkien halki, poikki lammikoiden,
arojen ja hiekan, vuorien ja soiden,
lattias poikki, pihas puutarhoiden.


4 kommenttia:

  1. Kävelin eilen käpälät kipeiksi, vahingossa, innoissani aavistuksen liian pitkän pätkän.
    Onpas erilaisia nuo tulkinnat, loput varsinkin. Hmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin käännökset eroavat yllättävän paljon. Itse pidän Saaritsan käännöksestä enemmän.

      Poista
  2. Kyllä siinä taivalta riitti, mutta sisukkaasti kuljit eteenpäin. Siitä onnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli vähän sellainen testi...

      Poista