Tahatonta taidetta

Kesälomalla oli jonkin aikakausilehden välillä näytepussi, jossa oli mukana värin- ja liankerääjähuitula. Sen käyttäminen mahdollistaisi kaikenkirjavien vaatteiden pesemisen samaan aikaan samassa koneessa. Kotosessa kokeilin yhden (toinen jäi vielä sinne odottamaan) ja vaatteet pitivät hyvin värinsä ja huitulasta tuli tasaisen mössövärinen - lähinnä se näytti vispipuurolta. 

No, ostin kotiin paketin ja ajattelin, että aina joskus voin niitä käyttää. Eilen oli se joskus. Pesin tummia ja kirkkaita vaatteita sekaisin. Vaatteet tulivat puhtaiksi ja huitulasta tuli hyvin taiteellinen!  Tajusin,  että sitä voisi käyttää vaikkapa korttiaskartelussa... 

Ottamuksia 39

Muutama päivä sitten luin keittiön pöydän ääressä naistenlehteä, jonka nimi on nelikirjaiminen palindromi. Ikuistin tuon lauseen, sillä se hyppäsi (kuv.) ajatuksiini saman tien. 

Lapsena minulla oli niin pitkät hiukset, että pystyin istumaan niiden päällä. Vähitellen hiukset lyhenivät ja minusta tuli nainen. Ehkä se leikkaaminen aluksi oli silkkaa kapinaa, kun sain kerran ihan itse määrätä hiusteni pituuden. Tässä iässä (60) viihdyn lyhyiden hiusten kanssa tosi hyvin. Niihin on alkanut ilmestyä jo ihanasti harmaata, jota en aio värjätä pois. 

Hellesää taisi kerätä lelunsa

Tämän aamun ajatus: Hellesää taisi kerätä lelunsa ja lähteä muille maille vierahille. Siltä ainakin tuntuu nyt aamuseitsemältä, kun avoimen ikkunan kautta virtaa viileätä ilmaa ja Forecan tätien mukaan päivän lämpötila alkaa ykkösellä. Sadettakin voisi kohta puoliin hieman tulla, kiitos jo etukäteen...

Olen huushollannut epätavallisen paljon nyt vapaapäivien aikana. Mies on potenut selkäänsä. Länsimainen lääketiede, lepo ja laillistamaton lähihoitaja (vihitty vaimo) ovat olleet avuksi ja hyödyksi. Suhtaudumme alkavaan viikkoon toiveikkaina. 

Savua ja soijaa pukkasi

Todiste eiliseltä, että Saunapäivää vietettiin eikä kyse ole paavin valinnan merkkisavusta. Siellä kun pöllähtää yleensä vielä paljon reilummin. 

Eilinen oli kuuma päivä ulkona, joten rajoitin olemisen suurimmaksi osaksi sisätiloihin. (Meillä on sisällä mukavan viileät olosuhteet.) Aamukahdeksalta kävin tosi pienellä kävelylenkillä ja soijaa pukkasi niin hirveästi, että kolmekymmentäyhdeksän minuuttia tuntui The Suoritukselta. Olin likomärkä ihan silmäkuoppia myöten. Suihku, aamu-uinti ja aamupala lenkin jälkeen oli paras mahdollinen yhdistelmä...

Hyvää Saunapäivää tahattomasti tai ei!

Ihan vääränlainen kuva tänään, jolloin on Saunapäivä ja Unikeonpäivä, joten sori siitä... Saunakuvia nyt ei ole tullut otettua, vaikka meillä sauna lämpiääkin päivittäin tai siis illoittain. Toisaalta kuvassa on tuoksuvatukka, jota meillä usein/useimmiten kutsutaan nimellä ´tuoksuva tukka´, joten se nyt liippaa kuitenkin läheltä saunomista, kun tukka pestään tuoksuvaksi... 

Heräsin aamulla puoli seitsemältä ja ajattelin toki säästyneeni unikekotitteliltä, mutta Mies oli herännyt jo kuudelta. No, ei auta itku markkinoilla eikä nauru kinkereillä! (Muuten tuon jälkimmäisen keksin just nyt näillä unikekoaivoilla, ei huono.)

Tämä päivä sopii hyvin Saunapäiväksi, jos Forecan täteihin ja Ilmatieteenlaitoksen setiin on luottamista. Päivän lämpötila ulkona kohoaa monessa paikassa yli kolmenkymmenen asteen...

Kaikki tai ei mitään -päivä

Tänään on teemapäivä, jonka tunnistan omakseni. (Se EI ole Juttele hississä -päivä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että käytän hissiä äärimmäisen harvoin ja en kyllä sielläkään ole innokas aloittamaan keskustelua.) Tänään on Kaikki tai ei mitään -päivä ja luulen, että minun elämäni on ollut aika lailla sillä lauseella laveerattua. Nuorempana olin mustavalkoisempi kuin mitä olen nyt ja aina olen ollut oinasmerkkisen aloitevalmis. Innostus alkaa täysillä. Se joko jatkuu täysillä tai loppuu. Mutta ei mitään puolinaista, ei mitään maitovellimäistä.

Jk. Googlasin tuon teemapäivän nimen ja sain tietää, että on olemassa sellainen rap-albumi ja myös rahayhtiön keksimä peli. Kumpikaan ei ole mun juttuni. Kumpaakaan en aikonut mainostaa. 

Terveisiä pikkujoulusta!

Kuva: Lillin Kuva

Joskus on ihanaa huomata, kun joku ottaa puolikkaasta lauseesta kopin. Niin kävi eilen. Minullahan on tapana omistaa liikuntasuorituksia ihmisille, tapahtumille, kaduille yms. Eilen aamulla omistin aamuspinningin sille, että jouluaattoon oli tasan viisi kuukautta aikaa. Yksi työkaveri nappasi lennosta siitä idean ja ilmoitti, että vietämme sitten töissä pikkujoulua. Niin tehtiin! 

Aamukymmenen paikkeilla meitä oli neljä työkaveria juomassa kahvia ja syömässä piparkakkuja. Oli jouluista rekvisiittaakin. (Piparkakkuja oli koko rasiallinen, nuo muutama oli laitettu vaan kuvaa varten.) 

Luulen, että tilaisuus jäi mieleen hyvänä ja ajatuksentasolla myös virkistävänä - varsinkin kun iltapäivällä talon sisälämpötila alkoi olla jo kolmekymmentä astetta...

Lyhyestä uni kaunis

Tänään on kahden ystäväni nimipäivä. Teellisen version olen tuntenut jo yli neljäkymmentä vuotta. Hän on Kuopuksen kummitädeistä toinen. Teetön oli työkaverini, josta tuli yllättäen ystävä ja yllättäen siksi, kun minä olen yleensä huono ja hidas ystävystymään...

Tänään on myös tärkeä päivä oman elämäni alkamiselle, kun vanhempani menivät kihloihin kuusikymmentäviisi vuotta sitten ja naimisiin kuusikymmentäneljä vuotta sitten. 

Nukuin hyvin, mutta lyhyesti. Näin unia, vaikka ne jo pakenivat mielestä. Kello on soimassa kuudelta aamuspinningin vuoksi. Ehätin ennen sitä. 

Nauru oli eilisen teema

Eilen oli merkillinen päivä. Heti aamulla yhteisöpalvelu Facebook muistutti minulle, että neljä vuotta sitten päivän tärkein uutinen oli minulle ollut se, että Ykkönen oli oppinut nauramaan. Muistutti se myös muiden vuosien juttuja, mutta niistä ei mikään muu sävähdyttänyt niin paljon. No, olin töissä tehokkaan päivän ja illalla perinteisen korttipelin (Skip-Bo kuuluu edelleen iltarutiineihin) aikana tsekkasin kuvien jakopalvelu Instagramista, olisiko Kakkosesta uutta kuvaa. Ja olihan siellä, Kakkonen oli oppinut Kokkolan serkustelureissulla nauramaan. Sama päivä! Katsoimme Vaarin kanssa nauruvideon kolme tai neljä kertaa. Hävisin pelin, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tänä(kään) iltana. Naurulla oli ja on.

Jk. Mummulasaapasvarasto sai eilen täydennystä. 

Vajaat kolme vuotta enää aikaa!

Monessa kotipihassa eletään nyt jännittäviä aikoja. Olisi ehkä syytä merkitä tarkka päivämäärä jo seinäkalenteriin, jos sellaisen sattuu omistamaan kolmen vuoden päähän. Muistilapun voisi myös kirjoittaa ja läntätä vaikkapa vessan peiliin. Niin tärkeästä ja merkittävästä päivästä on nimittäin kyse... Älä sitten minulle tule valittamaan, jos kaikesta huolimatta aiot vaan unohtaa, sillä 1.6.2022 aamutuimaan voi ovikello soida ja oven takana odottaa kurtturuusutarkastaja. Apua! Hän tulee ja tarkastaa lain suomalla valtuudella koko pihan ja miten sitten suu pannaan! 

Viekkautta voi tietysti kokeilla, kun ruusupensaan päälle voi levittää hämäyksen vuoksi lainapeitteen, suojapeitteen, pressun, viltin tai lakanan. Tosin lakanaviritystä suosittelen vasta ihan viimeisinä hetkinä ennen tuota aamua, sillä se saattaa herättää epäilystä naapurustossa ja ovikelloa voikin soittaa poliisi, joka epäilee henkirikospeittelyä.  - No, olen nyt varoittanut ja muistuttanut.

Jk. Tänään onnittelen Kuopusta, Esikoisen kummitätiä, omaa tätikummitätiäni, nykyistä työkaveria, entistä työkaveria, monta ystävää - hyvää Leenanpäivää! 

Ikää oli tarpeeksi ja on

Kului vuosia, jolloin kammoksuin samettiruusuja/samettikukkia yli kaiken. Kesäkukkaostoksilla skippasin ne saman tien ja valitsin mieluummin pelargoniat. Mutta sitten ikää oli tarpeeksi (kuten vaalimainoksissa takavuosina kainot naiset totesivat) ja nuo oranssit pikkuauringot kelpasivat ja kelpaavat. Isoon siniseen ruukkuun istutettuina toimivat pergolassa lähes pihavaloina! 

Eilen opin yhden trivian: ne karkottavat tuhohyönteisiä. Ei siis hullumpi tapaus tuo asterikasvien sukuun kuuluva Tagetes. 

Ottamuksia 38

Toissapäivänä kuvailin pihalla yhtä sun toista. Osa kuvista päätyi saman tien kameralta läppärille siirtämisen jälkeen roskakoriosastolle - toki katsoin ne ensin - ja mielessäni siunailin tätä vaivatonta nykyaikaa kuvaamisen suhteen. 

Kuvan tyyppi lenteli etupihalla moneen kertaan ja lopulta onnistuin saamaan kuvan otettua. Tutun näköinen se oli, mutta perhostuntemukseni on hyvin ohutta ja jouduin googlaamaan perhossivustolta tyypin nimen. Metsänokiperhonenhan se oli silmätäplineen kaikkineen! 

Jk. Olen taas ottanut ihan oikean kameran käyttöön. Se oli pitkän aikaan kaikilla mahdollisilla teloilla (mitä näitä nyt onkaan, talviteloista alkaen kaikki vuodenaikatelat) ja nyt tajusin, että on siinä sentään enemmän vääntöä kuin muisssa tallennusvälineissä...

Tunnustan, että nukuin pitkään

Heräsin vasta juuri äsken ja kello on puoli yhdeksän! Tai siis tämä oli päivän toinen heräys, kun aamuseitsemältä havahduin, kävin vessassa ja tulin takaisin nukkumaan. Sen verran eroa oli tällä jälkimmäisellä nukkumispätkällä, että siinä oli radio hyvin hiljaa soimassa taustalla. 

Tälle päivälle ei ole olemassa mitään ohjelmaa. Lupasin kyllä ystävälleni väsätä näinä päivinä etanakirjettä. Voin siis ottaa lehtiön ja kynän pihalle, kun varmaankin tulee pihailtua tänään aika paljon...

Aamukahvi on juomatta. Istuskelen sohvalla ja suunnittelen aamupalaa. Vakituinen aamupalaseurani on kolmensadan kilometrin päässä. Yksin ei ole kiire mihinkään. 

Oli muuten kiperä tilanne!

Eilen töissä oltiin perimmäisten kysymysten äärellä. Yleensähän meillä aiheet vaihtelevat syntymästä kuolemaan ja käsitellään myös kaikkea siltä väliltä. Eilen kuitenkin oli vielä paljon isommasta asiasta kyse, kun seurakunnasta loppui kahvi! Siis ihan aikuisten oikeasti kahvihylly oli tyhjä! Kaikki tietävät sen, että kirkon piireissä juodaan aina paljon kahvia. Laulussakin puhutaan siitä, kuinka pappikin sai kahvia juodakseen. Pappien lisäksi myös kanttorit, diakonit, lastenohjaajat, suntiot, emännät jne. 

No, eilinen päivänsankari pelasti tilanteen ja kipaisi tien toiselta puolelta kaupasta hakemassa kahvipaketin. Päivä pääsi jatkumaan sitten ihan normaalisti. Huh! 

Lelut, ikävä ja muisteltavaa

Nyt taas ollaan kaksistaan kotona, kun eilen Kuopus, Vävy ja Ykkönen lähtivät bussilla omaan kotiinsa. Meille jäi lelut, ikävä ja muisteltavaa. Ajatellaan jokaisen isovanhemman tavoin, että meillä on maailman ihmeellisin lapsenlapsi/lapsenlapset...

Työtiski kutsuu taas tänään. Yllättävän helpolta tuntui maanantaina solahtaa työrutiiniin ja esiliinaan. Muistin salasanankin miettimättä. Selkärankamuisti siis toimi lomatauon jälkeen! 

Ruoalla ei saa leikkiä, mutta...

Kun Kuopus ja Esikoinen olivat pieniä, meillä käytettiin lausetta: Ruoalla ei saa leikkiä. (Ja toinen oli Ei saa pilkata laulua.) Ruoasta oli nyt kuitenkin tarkoitus sanailla. 

Ykkönen nukkui sunnuntaina taas pitkät päiväunet ja kun hän heräsi, oli kuvan välipala odottamassa. Se herätti suurta hilpeyttä ja varsinkin suklaanenä ihmetytti. Kerroin, että sunnuntaina voi saada yhden palan suklaata, kun silloin voi olla suklaasunnuntai. Toinen silmä ja osa suusta jäi syömättä (aprikoosi oli ehkä liian kirpeä), mutta syöjän hiusten tyyppiset hiukset maistuivat, toinen silmä ja se nenä. Eikä ruoalla leikitty... 

Se oli siinä!

Kesäloma on nyt taputeltu! Vannoutunut listaihmnen voisi raportoida siitä vaikkapa näin:

- 25 päivää, josta ensin vapaapäiviä ja sitten lomapäiviä

- sijainnit: Turku, Tampere, Petäjävesi

- liikuntaa kaikkiaan 34 tuntia 5 minuuttia, joista fillarointia 118,6 km ja kävelyä 142 km

- 15 elokuvaa

- 1 kirja (Kari Hotakainen: Iisakin kirkko)

- monenmonta kirpparia

- taidenäyttely (Imogen Cunningham, Turun Taidemuseo)

- messu (Varissuon kirkko, Turku)

- keskiaikaiset markkinat, Turku
- laihduin kilon
- ostin kahdet korvakorut

- aurinkoa suurimmaksi osaksi

- pari hassua sadetta

- elämyksiä

- kiireettömyyttä

- yksin, kaksin tai isommalla porukalla

- ynnä muuta

Akut on ladattu. Tänään menen töihin. 

Voitko lopettaa tuon laulun jälkeen?

Eilen mummulapäivään kuului kirppisreissu aamupäivällä yhdelle kylätalolle. Sieltä löytyi kaikenlaista aina eläinpyramidista pesuainepurkkiin asti. Kirpparikiertelyn  jälkeen oli muurinpohjaletun aika. Meidän mielestämme letulla oli kokoa huikaisevan paljon, mutta nelivuotias söi sen kokonaan viimeistä murua ja kermavaahtokekoa myöten. Vieraskirjaankin hän kirjoitti nimensä - ensin sukunimen ja sitten vielä etunimen. Sitten ajoimme takaisin mummulaan. 

Autoleikkejä oli luvassa illansuussa kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Vaari ja Ykkönen huristelivat ja kiihdyttivät, ohittivat ja kilpailivat automatolla. Minä soitin pianolla taustamusiikkia omasta elämästäni eli keksin kaikenlaisia melodianpätkiä. Ensin Ykkönen pyysi, että soittaisin hiljempaa ja tottelinkin. Vähän ajan kuluttua hän sanoi hyvin kohteliaasti ja diplomaattisesti: Voitko lopettaa tuon laulun jälkeen? Sain siis soittaa laulun loppuun ja lopetin sitten. 

Sirkus Mummula

Mummulan sirkuksessa kaikki hyvin! Eilen iltapäivällä Kuopus ja Vävy lähtivät teltan, makuupussien ja reppujen kanssa kahden yön reissulle ja me jäätiin kolmisin mummulaan. Ja sen jälkeen touhua riitti koko loppupäivän. Luettiin kirjoja, katsottiin Pikkulia, syötiin välipalaa + iltaruokaa + iltapalaa, pelattiin pihalla sählyä (minulla elämäni ensimmäinen kerta!), keksittiin riimirunoja, piirreltiin, oltiin sirkusteltassa, halittiin, käytiin kylvyssä ja toivotettiin hyvät yöt. 

Yö oli sujunut hienosti, totesi vaariunikaveri. Seitsemän jälkeen aamu oli alkanut rauhallisella lukemisella ja nyt on jo päivän ensimmäinen lautapeli vaarin kanssa keittiössä menossa. Tästä se lentsikkalauantai alkaa! 

Jk. Tuollainen sirkusteltta on ollut ostoslistalla jo pitkään. Tällä viikolla löytyi kirpputorilta, hyvä! 

Edit: Piti tulla korjaamaan, kun Esikoiselta tuli noottia. Ollaan kuulemma nelisin pelattu sählyä  ehkäpä  talvella -97. Silloin oli pitänyt täyttää ilmoittautumiskaavakkeetkin ja joukkueina oli ollut lapset vastaan vanhemmat. 

Lokaatiota piti miettiä vähän aikaa...

Eilen Mustinen (iso musta retkirinkka tai retkireppu, kun ostopaikkakaan ei ihan tarkkaan tiedä kumpi sen on - mutta Lapsenlapsi Ykkönen sille kuitenkin antoi pyynnöstäni nimen), kangaskassi ja minä matkustinme bussilla reilut neljä tuntia ja autolla lisäksi puolisen tuntia. Mustinen joutui painonsa vuoksi bussimatkan ajaksi ruumaan, minä ja kassi pääsimme painostamme huolimatta penkeille istumaan. (Sen verran vähän oli matkustajia, että kassi sai oman penkin.) 

Matka oli pitkä, mutta onneksi mukana oli älylaitteita ja eväät. Kotona Laurilassa oli enemmän väkeä kuin lähtiessäni kolme viikkoa sitten. Tällä viikolla kotivahteina olivat toimineet Kuopus, Vävy ja Ykkönen. Pääsin valmiiseen pöytään, hyvään saunaan ja illalla saatiin vielä superhyvää piirakkaa iltakahvin ja - teen kanssa. Kotiin oli kiva tulla! 

Heräsin puoli tuntia sitten. Vähän aikaa jouduin miettimään lokaatiota, missä olen. Vain vähän aikaa, sitten olin jo kartalla ja omassa huoneessani. 

Laurila odottaa emäntää

Eilen kävimme taidenäyttelyssä. Imogen Cunninghamin nerokkaista valokuvista välittyi taito, leikittely ja ihana ilkikurisuus. Näyttely on Turun Taidemuseossa avoinna vielä syyskuun puoliväliin asti, joten oletettavasti vilautamme keltaista Museokorttia tuolla toistamisiin!

Tänään on matkapäivän vuoro. Mies lähti juuri äsken ja minun vuoroni on busseilla päivällä. Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, mutta vanhan kotimaisen elokuvan tyyliin sanottuna: Laurila odottaa emäntää. Niitä maisemia en olekaan nähnyt kolmeen viikkoon, joten on aikakin...

Jk. Kuva on Kamera-lehdestä, jossa oli pitkä artikkeli Imogen Cunninghamista. Hyvä lause.

Ottamuksia 37

Kuva on otettu eilen illalla klo 22.40. Jalkojen alla on Pohjolan kaupunginosan Köydenpunojankatu eli Hampspinnaregatan. Jalkojen menosuunnassa on päärautatieasema.
Ilta oli leppeän poutamerkkinen ja itsekin olin hyvällä tuulella. Sain seuraa pariksi päiväksi...

Katselin kirjanselkiä

Olen aina pitänyt kirjastosta/kirjastoista. Siellä leijuu joku käsittämätön rauha, hyvä olo ja pössis. Asiakkailla ei ole kiire ja virkailijatkin onnistuvat kätkemään kiireaskeleensa ja -ajatuksensa taitavasti. Kirjasto on mielen ensiapuhuone. 

Eilen istuskelin pitkän aikaa isossa kirjastossa. Luin lehtiä, selailin kirjoja, katselin kirjanselkiä ja lopuksi kuuntelin opetusministeriä kahdensadan muun kuulijan kanssa. Ei hullumpaa lomapäivän viettoa! 

Jk. Yksi lapsuuden toiveammattini oli kirjastonhoitaja. Ehkä meillä siksi on niin paljon kirjoja kotona ja kotosessa...

Edit: Nyt vasta tajusin, että tuo otsikkohan on kuin kansanlaulusta! Katselin taivaan tähtiä ja tuli minun ikäväni... 

Kaikkea ei voi saada, mutta kuvan kuitenkin

Nyt on alkanut viimeinen lomaviikko. Kaksi edellistä täyttä lomaviikkoa ovat olleet toisaalta hektisiä ja toisaalta ei. Ehkäpä tästä viikosta tulee sitten hetkisiä...

Eilen kävelin yhden rakkauslukkosillan ohi ja otin kuvan. Edellisessä lomakaupungissa viime viikolla yritin myös ottaa kuvan samanhenkisestä sillasta ja otinkin ja useamman kuvan vielä, mutta kaikki olivat ihan kökköjä. Aina ei voi voittaa ja kaikkea ei voi saada. Tällä kertaa kuitenkin kuvan. 

Puoleen hintaan!

Eilinen oli löytöpäivä. Huomasin, että mieluisella kirppiksellä on kaikki kirjat, pelit, tallenteet ja huonekalut myynnissä puoleen hintaan. Pitkän penkomisen jälkeen löysin neljä kirjaa, yhden elokuvan ja yhden lautapelin. Elokuvassa oli vielä muovit päällä ja lautapelikin oli pelaamaton, kun kortit oli muovikääreissä. Kirjoja oli luettu, mutta siististi. 

Kannoin löydöt kotoseen ja nappasin niistä saman tien kuvan, jonka lähetin taloutemme toiselle aikuisjäsenelle kolmensadan kilometrin päähän. Löydöt mahtuvat täällä vielä hyllyyn, vaikka peli ehkä kulkeutuu joskus Laurilaan...

Jk. Jäit miettimään, mitä tuo kasa maksoi. Kuusi euroa! Ihmeteltiin pientä hintaa kassasedän kanssa ääneen...

Runon päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää! Hyvää runon päivää! Hyvää suven päivää! 

Kuvan mukaisesti tänään voi esimerkiksi

- vetää lipun salkoon, jos on salko ja lippu

- lukea runoja

- kirjoittaa runoja

- kuunnella jossakin runoja

Jk. Leikin kirjaimilla eilen illalla yhdentoista ja kahden tunnin bussimatkan jälkeen. Riimit keksin ensin ja sitten piti löytyä kirjaimet. Palikoita ei ollut ihan riittävästi,  mutta onneksi muita apuvälineitä löytyi...

Uhkarohkealla seikkailukävelyllä ja ilman jäänaskaleita!

Informaatio ei ole koskaan pahaksi eikä sitä yleensä ole liikaa. (Tietysti rajansa kaikella!) Eilisellä seikkailukävelyllä löytyi tuollainen kyltti. Päivä oli aurinkoinen, tiet lähes-tuntemattomia ja määränpää löytyi kuin löytyikin. Ja varoin heikkoa jäätä... 

Ottamuksia 36

Olen sanonut tsiljoona kertaa, mutta sanon taas: Kävely on mun juttu. Ja mittarit. Ja kilpailu ihan oman itsen kanssa. Eilinen on hyvä esimerkki. 

Minun askelpituudellani tuosta tulee 24,4 kilometriä. Ei yhteen kyytiin, ei missään nimessä! Päivän mittaan kertyi ennätyslukema. 

Jk. Olen ottanut tavaksi laskea vain aerobiset askeleet eli kovat askeleet, kuten Esikoinen asian määritti. Kaikkiaan askeleita kertyi eilen 36844... 

Missä mä oon?

Eilen vaihtui kaupunki muutamaksi päiväksi. Tämä on se kaupunki, jonka paikallisherkku tehdään nykyisin muun muassa sianveriproteiinista ja stabilointiaineesta. Se kaupunki, jonka kallioperä on kiilleliusketta ja migmatiittia ja jonka kasvukauden pituus on 137 päivää.

Kuvan viesti oli odottamassa ja pikkulegokori lattialla. Kyllä täällä aika kuluu!

Näennäinen viilipytty

On elokuvia, joita katsellessa itkettää. Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Akselin paluu elinkautisesta kotiin saa minut aina itkemään.  Akseli ja Elina -elokuvassa on taas se kohtaus, kun Akseli ja Elina menevät asemalle ja yhden arkun sijasta näkevätkin kaksi arkkua. Eilen nämä saivat seuraa.

Maudie on pieni suuri elokuva ja samalla suuri pieni elokuva. Tarina on ihana ja kaiken lisäksi totta. Aloin itkeä jo ennen loppua ja lopussa ihan kunnolla. Eikä mitään sellaista kyynelten runollista kierimistä poskille vaan ihan kunnon proosallista räkäitkua, jonka jälkeen oli pakko niistää ja mieli jäi niistämisen jälkeen oudon tyhjäksi ja hyväksi. Vaikea selittää, mutta siitä kyllä tuntee elokuvaelämyksen... 

Jk. Otsikko on odottanut Oton kansiossa jo jonkin aikaa. Luonnehdin sillä ystävälle itseäni. Nyt oli otsikon aika.

Kesäkuu mennä hupsahti!

Nyt olisi korrektia ja ajankohtaista lausua muistosanat kesäkuulle. Kulunutta kuukautta voisi luonnehtia onnelliseksi, työteliääksi ja loppukuuta myös hyvin rennoksi. Aurinkoa ja sadekuuroja. Liikuntakirjaan tuli paljon merkintöjä, elokuva- ja kirjakirjaan vähemmän mutta silti joitakin. Päänsisäiseen kokemuskirjaan kertyi tärkeimpänä Lapsenlapsi Kakkosen ensimmäinen vierailu mummulaan. 

Rentoilu jatkuu, vaikka kuukausi vaihtui. Huomenna vaihdan myös kaupunkia.