Eilen(kin) viihdyin!

Jääkaapin oveen ilmestyi kuukausi sitten uusi mietelause, jonka allekirjoitan. Eilen viihdyin monessa paikassa - ensin tiskin takana (vaikka olikin kiireinen päivä), sitten työkokouksessa (vaikka vähän haikea olo tulikin, kun pieni porukka taas pienenee yhdellä) ja vielä kotiseutuseuran kahdessa kokouksessa. Eikä se viihtyminen siihen jäänyt eli kaiken huipuksi lähdettiin Miehen kanssa iltakahdeksalta kävelemään rakkauslukkosillalle ja takaisin. Vauhti oli reipas, ilma ihanan lämmin ja viileä samalla kertaa ja seura parasta mahdollista...

Lenkiltä saunaan, sitten teetä ja korttipeliä ja nukkumaan. Kerrassaan hyvä päivä ja kuitenkin ihan tavallisen helppoa. 

Urkurinpunainen

Burgundinpunainen on varmasti suurimmalle osalle tuttu väri. Sitähän voisi kutsua myös viininpunaiseksi. Muistan itse saaneeni joskus jo aikuisuuden kynnyksellä ahaa-elämyksen, kun tajusin, että viininpunainen tarkoittaa väriä, joka on punainen kuin viini eikä vai värin nimi. 

Mutta burgundinpunaisesta piti nyt sanailla... Kuinka moni mahtaa tietää värin, joka on urkurinpunainen? Sen voi nähdä lehahtavan soittajan kasvoille silloin, kun esimerkiksi virsikirjatöissä pienet tai isot koskettimet eivät osu sormien kanssa kohdilleen tai on tullut hypättyä silmillä yhden virren yli tai loppusoittonuotit on hukassa tai läheskaikki menee pieleen. Kokemusta on ainakin jostakin noista ja siitä väristä...

Opin kävelemään kantapään kautta

Edellinen ja samalla ensimmäinen aktiiviliikuntavuosi sisälsi kävelyä, joka oli samalla virtuaalikävelyä siinä mielessä, että laskin kaikki matkat yhteen ja ehdin kävellä Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin ja kaikista takaisin Laurilaan. Nyt vaan kirjaan tunnit ja matkat ja kävelen, koska se on kivaa.

Eilen illalla käveltiin rakkauslukkosillalle ja takaisin. Paras kaveri otti kuvan ennen isoa mäkeä, josta on tullut ihan mielimäkeni näissä maisemissa...

Nimipäiväonnea!

Lenkkimaisema muuttuu viikko viikolta. Vettä on niin paljon, että lampaatkaan ei saisi kaikkea juotua. Kevät kun alkoi tulla niin kovalla vauhdilla, että ihan ihmetyttää!

Tänään on Esikoisen nimipäivä, samoin myös Kaustisen vaarin. Onnea! Kaustisen vaarin tytöntytönpoika sai pienen paketin mukaansa, kun kävi täällä toissa viikonloppuna. Vaaria muistan kaipauksella ja lämmöllä...

Jk. Tänään on Kirjan ja ruusun päivä. Kirjoja on ennestäänkin ja oksaneilikat on vielä hyvässä kuosissa, joten laistetaan päivä tällä kertaa.

Huomenta, Äiti Maa!

Tänään on Maan päivä, Äiti Maan päivä ja Maailman päivä. En lähtenyt pihalle yöpaitailemaan, joten otin kuvan olkkarin ikkunalaudan anopinkielistä ja samalla pihan lumesta. Mielestäni teemapäivän kuvana ihan ookoo.

Tänään on kahden saarnan mittainen työpäivä. Kumpaakaan en pidä, mutta kuuntelen. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, kuulen oikeastaan yhden saarnan kahteen kertaan. Ei se mitään, minäkin soitan samoja alkusoittoja ja virsiä kahteen kertaan...

The Löytö

Tällä viikolla kävin keskiviikkona heti töiden jälkeen paikallisella kirpparilla. Oli oikein asiantynkääkin, kun vein sinne nipun suruadresseja myytäväksi. No, kiertelin sitten pöydät puolihuolimattoman näennäisesti ja pam! siinä se oli! Vanha mortteli, jonka pohjasta löysin sanan Arabia. Kolmella eurollakin olisin toki sen mukaani napannut, mutta puolenhinnan alennuslappu teki esineestä vielä enemmän The Löydön. - Mortteli pääsee käyttöön. Lupaan! 

Välillä nauratti ja välillä surutti

Kuvauskohteet on tässä vaiheessa joko vähissä tai sitten likaisenruskeita. Vaatii haastetta yrittää nähdä edes hippunen kauneutta. No, kokemuksesta tiedän, että tämä vaihe menee ohi ja ei kestä kauan. Kohta taas puskee kuvattavaa kauneutta esiin.

Eilen oli merkittävä päivä tässä keväässä. Oli nimittäin ensimmäinen lenkkarilenkki ja ihkauudet tossut jalassa! Siitä ilosta matkaa kertyi reilut yksitoista kilometriä...

Iltapäivällä nähtiin Suomen hauskin mies. Elokuva oli todella hyvä. Draama, joka nauratti ja surutti. Oikeastaan surullisinta elokuvassa oli se, että se perustui tositapahtumiin.