keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tarkkailuyhdistyksestä huomenta!


Jokin aika sitten ilmoitettiin, että yhdistysrekisteristä tullaan poistamaan yhdistyksiä, joista ei ole kuulunut vuosikausiin pihaustakaan. Mielenkiinnolla luin oman paikkakunnan listaa ja merkitsin muistiin yhden mielenkiintoisen nimen. Tiedän kyllä, että ko. nimi liittyy kotieläintalouteen ja meillähän ei sellaisia ole, mutta toimivan yhdistyksen nimen voisi varmasti ottaa osaksi uusiokäyttöön. Yhdistysrekisteristä poistettiin Petäjäveden tarkkailuyhdistys r.y. ja tästä keväästä lähtien olen perustanut yhdistyksen nimeltä Laurilan tarkkailuyhdistys, joka ainakin toistaiseksi on kaksituinen ja täysin rekisteröimätön.
Tarkkailutehtävät:
- kukkien kasvu
- tuulen humina
- ruohon kasvu
- lämpötilamuutokset
- sateen ropina

tiistai 22. toukokuuta 2018

On yksi väri ylitse muiden...


Haahuilin eilen illalla Steven kanssa pihalla. Äsken sitten tsekkailin, mitä napattiin (kuvia, kirj.huom.) ja huomasin sinisen sävyjä vaikka hurumykke. Ensinhän meillä oli sininen Kettula, sitten sille tuli kaveriksi sininen Repola, sitten sininen Pupula. No, meni useampi vuosi, kunnes talokin maalattiin siniseksi ja se sai nimen Iso-Laurila. (Laurila oli kyllä ennestäänkin jo vaaleanruskeana.) Autosta en nyt edes sano mitään...
Jos saisi valita vain yhden värin ja siitä tietysti sen kaikki tuhannet sävyt, ottaisin sinisen. Sen kanssa voisin elää loppuelämäni, jos olisi elettävä vain yhtä väriä. Mieluummin kyllä elelen monien värien maailmassa...

maanantai 21. toukokuuta 2018

Lähtisitkö kanssani Multialle?


Eilen ylitimme itsemme. Sen jälkeen kun tulin virsikirjatöistä kotiin, oli aika pakata reppuun vesipullot ja vähän evästä ja kypäröidä päänsä. Suuntana oli naapurikunta, joka tuntee nimen Multia. Sovittiin ennen lähtöä, että käydään sitten vain siinä neljäntoista kilometrin päässä kääntymässä, jos tuntuu liian rankalta koko reissu. Ja sitten lähdettiin!
Menomatkalla pari kilometriä juuri ennen tuota mainittua varasuuunnitelmakäännöspaikkaa tuntui kaikkein rankimmalta. Pieni tankkaus kuitenkin auttoi ja päästiin perille. Mies jäi ajokkien luo ja minä hain kaupasta jäätelöt ja kolmioleivät. Syötiin eväät kahdessa paikassa eli puistossa ja hautausmaan rannalla. Ei ollut kiirettä mihinkään ja ilma oli juuri sopiva.
Paluumatka sujui nopeammin ja helpommin kuin meno. Yhden pysähdyksen taktiikalla tultiin. Perillä oltiin joskus iltakuudelta. Aikaa kului tuossa 54,3 kilometrin ajamisessa kahta minuuttia vaille kolme tuntia. 
Ollaan joskus takavuosina tehty muutaman kerran tuo reissu, joten ihan neitsytmatkasta ei ollut kyse. Hieman jo ehdittiin suunnitella pitempää reissua sitten joskus...

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesä tuli kuistille!



Kuistin ja pergolan siivous oli minulla eilisen päivän agendana. Palkkioksi niistä (jo vähän etukäteen) laitettiin jo kesäkukkiakin. Viime yönä oli lämpötila ollut sitten vain 0,7 astetta plussan puolella, joten onneksi aamukolmen aikana haettiin kukkia sisälle ja peiteltiin hallaharsolla kasvimaata...
Miehen kanssa meillä on tunnetusti omalaatuinen huumori. Eilen aamulla radiosta tuli Eino Leinon ja Toivo Kuulan Rukous, jossa puhutaan suuresta virittäjästä. Kehittelimme sitten ajatusta siitä, että olisi pianonviritysyritys nimeltään Suuri Virittäjä. Virittäjä olisi kuitenkin erittäin lyhyt, joten hän joutuisi pyytämään jakkaraa, jotta yltäisi virittämään pianon. Aika huono vitsi, mutta meitä sekin nauratti tosi paljon. 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Vie sinä, minä virkistäydyn!


Virkistys on hauskaa, mutta väsyttävääkin. Eilen olimme työporukan kanssa virkistyspäivässä pienemmän lähikaupungin puolella. Paikka oli nimeltään Rantakartano Pöyhölä ja meille oli tarjolla hulppeat tilat, omaa rauhaa, herkullista ruokaa ja kiireetöntä oleilua. Virkistyspäivävastaavat olivat järjestäneet juuri sopivan verran aktiviteetteja, joten myös ihanvaanjuttelulle jäi aikaa.
Kotiuduin iltakuuden jälkeen. Iltaan kuului vielä pieni kävelylenkki, sauna ja elokuva. Yöunille mentiin yhdentoista paikkeilla ja unta riitti pienillä pysähdyksillä varttia vaille yhdeksään. Nyt on taas akut ladattu...

perjantai 18. toukokuuta 2018

Mitä tapahtui viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten?


Tämän päivän postauksessa yhdistyy aika jännästi kaksi asiaa... Eilen käytiin illalla kirjastossa lainaamassa kirjoja ja lukemassa lehtiä. Jossakin lehdessä oli tuo otsikko ja autonkuljettajani otti minulle siitä kuvan, kun en ollut ottanut mitään tallennusvälineitä mukaani.
Saunominen on meillä jokailtaista eli siis kroonista. Ei ole stressiä näkynyt, joten otsikko pitää paikkaansa.
Tänään on Erkin päivä. Vanhan kansan mukaan erkkinä saa ensimmäiset saunavastat tehtyä. Muutama viikko sitten olimme sitä mieltä, että ei toivoakaan, mutta kevät otti sen verran isoja loikkia, että meillä tänä iltana saunotaan vastan kera. 

Jk. Tänä päivänä viisikymmentäyhdeksän vuotta sitten minä sain nimen Vuokko Marjatta. Tottelen sitä mielelläni. 

torstai 17. toukokuuta 2018

Maksimalismi on minun juttuni


Nykyään on muotina ja trendinä minimalismi. Valitettavasti minusta ei ole siihen. Ei kokoni puolestaan eikä muutenkaan. Olin jo ihan ihmeissäni, kunnes keksin: Maksimalismi! Ehkä se on enemmän minua.
Kun meillä on kirjoja ja elokuvia, on niitä saman tien paljon. Kun harrastan jotakin, harrastan sitten täysillä. (Tunnustus: italiankerhomme on hieman nyt lapsipuolen asemassa. Mi scusi!)
Minulla on valmiina jo Kuka kukin on - kirjan haastattelua varten lista harrastuksista. Epäilen, että sitä haastattelua ei tule, joten julkistan ne nyt. Harrastukset: käveleminen, analysointi, maksimalismi, ihmettely ja hengittäminen. Luulen, että niitä kertyy vielä lisää...