tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kokoelmien johtajat


Mielikuvitus ja muistiinpanomerkinnät on hyvä pari. Tänä aamuna vilkaisin puolihuolimattomasti ja lähes puolivallattomasti muistiinpanoja ja nauraa hymähdin. En voinut muuta. Valitsin yhden ja jäljelle jäi vielä monta...
Meillähän on tunnetusti paljon kaikkea: astioita, kirjoja, elokuvia, koriste-esineitä jne. No, emme välttämättä olekaan mitään hamstereita! Olemme kokoelmien johtaja ja kokoelmien varajohtaja. Kuulostaa aika hienolta, vaikka olisin kyllä sitä mieltä, että johtajuutemme on hyvin tasa-arvoista ja näillä kokoelmilla voi vallan hyvin olla kaksi johtajaa. Ei siis varsinaista ja varaa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pelagoniat on meidän juttu


Me ollaan oltu pelargoniaihmisiä jo kauan. Kesäisin pelargoniat valtaavat pergolan ja taas syksyisin/talvisin ne ovat vallanneet viileän varaston, jossa ovat talvehtineet. Meillä on työnjako niiden hoidossa aika selvä. Mies muistaa talven aikana kastella harvakseltaan, kuten kuuluukin. Lisäksi hoitaa multien vaihtamisen ja leikkaamisen ja uusien alkujen hoidon keväällä. Kantaa ruukut syyskesällä varastoon, kantaa ruukut keväällä varastosta pois jne. Minulle jää kesäaikana kastelu, kuihtuneiden kukintojen nyppiminen ja ruukkujen kääntely pergolassa. Ihailu kuuluu meille kummallekin. 
Pelargonia on ihanan tavallinen ja maatiainen. Ei vaadi paljon, on säyseä ja sopeutuvainen. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnea, Jyri!


Tänään on monta nimipäiväsankaria, mutta kaksi ylitse muiden! Kaustisen vaari oli nimeltään Yrjö Nikolai ja hänen onnittelunsa lähetän tuonilmoisiin jälleen kerran. Oma poika on Jyri Antero, gratulis ja hali! Pieni onnittelumuistaminen kulkeutuu huomenna perille kotikuriirin viemänä.
Mietin eilen illalla tosi paljon yksityiskohtia pakkaessani lahjaa. Minulla oli vanhoja paikallislehtiä ja kun olin saanut paketin käärittyä yhteen lehteen, ei siihen voinut millään yhdistää kiiltävää nauhaa. No, yhdestä askartelutarvikelaatikosta löytyi uusvanhaa paperinarua, jonka kelpuutin. Kortin piti olla kuvanottoa varten muodoltaan kapea luiru ja kun ei muuten ollut, leikkasin sopivan kuviokortin kahtia. Ihanaa pikkupuuhaa, ihanaa pähkimistä, kun kyseessä on ihana nimipäiväpoika!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Maan päivää, äiti Maa!


Hyvää Maan päivää! Jos kuva olisi irl, siinä olisi lunta. Yöllä nimittäin oli taas vaihteeksi tapahtunut pieni valkokuorrutusihme ja oletan, että aika moni oli pettynyt näkymään. No, totuuden nimissä myönnän itsekin ensisilmäyksellä miettineeni, että vappuunhan ei ole pitkästi aikaa ja sen pitäisi jonkin ennustuksen mukaan olla lämmin - ja toisen mukaan kolea...
Maan päivän kuva löytyi The Arkistosta. Herneenversoja ei olla tänä keväänä (vielä) sadotettu. Jospa sitten vapun jälkeen...





perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ei halua!


Eilen vietiin pikkumies ja äiti junalle. Illalla keräilin lelut leikkinurkkaukseen seuraavaa vierailua odottamaan ja vähän haikealta taas tuntui. Toisteltiin Miehen kanssa pikkumiehen lauseita illan mittaan... 
Kaksivuotias osaa olla suora, aito ja konstailematon. Junan saapuessa pyysin vielä pikkuhalia, mutta juna oli paljon kiinnostavampi kuin tuttu mummu, joten poika sanoi: Ei halua! Mitäpä sitä teeskentelemään! 

Jk. Kirpparilta löytyi kuvan käsinukke, joka varmasti pääsee ahkeraan leikkikäyttöön.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Utelias pyryharakka


Minussa on kaikkien näiden vuosien (58) ja ryppyjen ja kilojen alla vieläkin tuo kuvan pikkutyttö, joka innostuu uusista asioista. En tarvitse ketään ulkopuolista analysoimaan isolla summalla ja hienolla tittelillä, vaan voin tehdä luotettavan (ainakin omasta mielestäni se on juuri sitä!) itseanalyysin: Utelias pyryharakka. 



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kolmessa polvessa


Toisena pääsiäispäivänä juhlittiin ja matkustettiin. Juhlittiin viidestään ja matkustettiin yhtä pienemmällä kokoonpanolla Laurilaan. Täällä vastassa oli tutut lelut ja kirjat. Eilinen vietettiin kolmistaan, kun Mies kokousreissasi. Tänään palaa kotiin, kun minulla alkaa arki. 
Eilinen rattailulenkki suuntautui kolmessa polvessa ja kuudella polvella aamupäivällä kirpputorille. Illalla oli niin kaunista, että oltiin vielä pihalla kokoamassa isoja käpyjä. (Pikkumies huuteli: Käpy, käpyyy! Ja minulle tuli yhtäkkiä elävästi mieleen ne lapsuuden kesät Kaustisen mummulassa, kun Kaisu-täti huuteli lehmiä: Sipu, sipu, sipuu!)