Suomen Turussa

Missä olit silloin, kun Turussa tapahtui? Vastaus: Reilun kahden kilometrin päässä tapahtumapaikalta eli toreilta. Edellisenä päivänä olisin ollut paljon lähempänä.

Mitä teit, kun Turussa tapahtui? Vastaus: Kaikessa rauhassa surffailin netissä ja yhtäkkiä sain messengerviestin Hanna-ystävältä, jonka jälkeen iltaan kuuluikin viestejä lapsille, facebookin päivitys omasta olotilasta, whatsuppviestittelyä huolestuneiden ystävien kanssa ja uutisten seuraaminen. 

Lomanen jatkuu. Turun piispa Kaarlo Kalliala oli eilen illalla sanonut, että maailmaa kuitenkin kannattelee hyvyys. Siihen uskon.

Otetaanpa yksiköksi kardemummaputkilo!

Eilen löytyi hyviä poistokirjoja vähän joka lähtöön, makuun ja genreen. Eivät maksaneet paljon. Oikeastaan yksikkönä voisi käyttää kardemummaputkiloa ja silloin hinta on kuusi ja puoli putkiloa. Eilen aamulla meillä oli aamupalakeskustelussa ihan sama yksikkö käytössä ja kerroin Miehelle, että tämän vuoden aikana huvennut kilomäärä on tuhat putkiloa. - Lähes jokainen suomalainen tuntee tuotteen, sillä niitä on tehty jo 60-luvulta saakka. 

Nostin kytkintä hetkeksi

Edessä yhdentoista vuorokauden työtauko, joka tuntee sanan loman ja josta käytän sanaa lomanen. Suunnitelmissa liikuntaa, elokuvia, kirjoja, relaamista. Ihan vaan erilaista olemista. Yksin ja kaksin. Työkoneelle laitoin automaattivastaukset, mutta blogi kulkee mukana ja havainnoi. Ei ihan reaaliajassa, mutta päivittäin kuitenkin...

Ilonaiheita

Eilen tulin erittäin iloiseksi siitä, että yksi fb-ystäväni oli ollut rohkea ja seurauksista välittämättä saatellut avioliiton satamaan kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä. 

Tänään onnittelen toista ystävääni, joka täyttää neljäkymmentä vuotta. 

Huomenna jään pienelle lomaselle. 

Elokuuta vielä puolet jäljellä

Tänä aamuna ollaan jo ehditty katsella kirjainlaattoja ja mietitty niiden kirjaimia ja kuvia. Ollaan ehditty syödä muroja ja banaania.  Tarjolla on myös ollut puuroa, leipää, persikoita, narskujuustoa, kahvia ja teetä. 

Elokuu on puolivälissä eli vielä on puolet jäljellä. Olen optimisti, siksi sanon noin. Joku muu voisi todeta, että enää puolet. 

Pientä vispilänkauppaa

Keittiötavaroita ei ole koskaan liikaa. (Eikä astioita.) Nuo pikkupikkuvispilät muuttivat meille, kun kävimme yhdessä keittiötarvikeliikkeessä ja sehän oli kuin karkkikauppa. Kaikkea ihanaa ja tarpeellista ja ei-, mutta silti ihanaa! Vispilöillä voi vispata pieniä kastikkeita, sekoittaa kaakaota jne. Tarkoitus olisi laittaa ne koukkuun roikkumaan yläkaappien ja alakaappien väliseen tilaan eli välitilaan. Koristamaan ja samalla muistuttamaan itsestään. 

Piipaa, piipaa!

Eilen illalla odottelimme sekaisin (ja kauhunsekaisin) tuntein luvattua rajuilmaa. Näille tienoille sitä ei sitten onneksi tullutkaan, huh. Helsingissä sen sijaan Kiira riehui ja raivosi toden teolla. Ja muun muassa Iitissä. Piipaa-autoilla oli töitä.

Luonnonvoimien edessä isokin ihminen on pieni. Ehkä on hyvä huomata, että ihan kaikkea ei voida hallita kirjoituspöytien ja näyttöpäätteiden äärestä...