perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hain kukkia, Miehen ja kesäkurpitsan


Eilen aioin imuroida ja hakea maljakkoihin kukkia. Eikä jäänyt pelkän aikomisen asteelle kumpikaan! Sen lisäksi fillaroin miestä vastaan, kun tämä tuli junalla reissusta. Yhdessä sitten käveltiin vanhan radan päästä kotiin (talutin Helkaa, joka on siis fillarini) ja oli muuten paahtavaa! Ei siis ihme, kun näillä keleillä viikon liikuntasaldot on vain paria tuntia...
Iltaruoka oli ehkä espanjalaistyylistä tai ainakin minusta se tuntui sellaiselta. Hain omalta kasvimaalta yhden kesäkurpitsan, viipaloin sen ja samaten kaksi isohkoa tomaattia. Pannulle vähän voita, kasvikset sinne hautumaan, sekaan paljon kuivattua timjamia ja hieman Himalajan yrttisuolaa. Kun kasvikset olivat hautuneet sopivasti, laitoin lautasille kaksi kasvisrieskaa per syöjä ja kaadoin seoksen leipien päälle. Lopuksi vielä raastoin parmesaania kaiken kukkuraksi. Lautaset tarjottimille, mukaan iso pullollinen vettä ja ulos syömään. Ai niin, jälkiruoaksi paloittelin kuppeihin vesimelonia ja nektariineja. Tosi hyvää ja helppoa kesäruokaa!

torstai 19. heinäkuuta 2018

Mistä tunnet sä vapaapäivän?


Otsikko tuli mieleen saman tien, kun varttitunti sitten heräsin. Anteeksi vaan, Juha Vainio...
Vapaapäivän merkitys on iso. Rankkojen ja työteliäiden virastopäivien vastapainona ne antavat mahdollisuuden ihan-vaan-olla. Eniten nautin siitä, että kukaan ei aseta mitään aikatauluja ja kaikkea saa tehdä kauan ja hitaasti. Kokemuksesta jo tiedän, että tähän aamuun kuuluu hidas aamupala ja tähän päivään kuuluu pihailua mielin määrin. Voi olla, että jossakin vaiheessa otan imurin kaapista ja huristelen huushollin läpi ja haen kukkia maljakkoihin. Se on sitten suomeksi sanottuna tämän viikon siivous...

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Minusta tuli jo toistamiseen isotäti! Ja isokummitäti!


Tänään alkaa naistenviikko/akkainviikko. Pelkkiä naisten nimipäiviä viikon verran kalenterissa. (Syyskuussa on sama tilanne, mutta vielä päivän verran pitemmästi.)
Eilen sain iloisen vauvauutisviestin. Pieni tyttö oli nähnyt päivänvalon Päijät-Hämeessä. Tuo uutinen teki minusta jo toistamiseen isotädin ja isokummitädin. 
Eilen kävin kunnanrajan toisella puolella tutustumassa virastoon. Luvassa on parilla viikolla tuurausta siellä. Mielenkiintoista! Ei tässä pääse sammaloitumaan...

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Vettä kului paljon kitusiin


Eilen oli kuuma päivä. Virastossa pysyttiin juuri alle kolmenkymmenen asteen. Kuumuus vaikutti positiivisesti työtehoon, sillä sain tehtyä tosi paljon lomasviikkojen aikana kertyneitä työtehtäviä. Virkatodistuksia vino pino ja toimitusten rekisteröintejä. Vettä kului paljon kitusiin. 
Kotonakin oli ollut lämmin. Oli päästy melkein kolmeenkymmeneenkahteen asteeseen. Kun tulin töistä, menin heti uimaan ja menin vielä monta kertaa illan mittaan. (Viimeisen kerran iltakymmenen jälkeen.)
Iltaelokuvaa ei jaksettu katsoa. Pelattiin korttia (SkipBo) ja kuunneltiin taustalla malilaista musiikkia (Amadou & Mariam). Mies voitti, mutta en hävinnyt kuin neljän kortin verran. Se oli jänismatematiikalla hyvin vähän. 
Kuvailemassa kävin myöhään illalla. Piha oli vehreä ja runsas.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Toistan itseäni, anteeksi vaan!


Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän puhumme ja kerromme samoja juttuja uudestaan ja taas uudestaan. Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat kuuntelemaan... Sääliksi käy myös blogimaailman ystäviä, jotka taas kerran joutuvat katsomaan tuon saman kuvan... Muttamutta se vaan sopii nyt tähän aikaan ja hetkeen.
Ostin jo vuosia sitten tuon kuvan kirjan kirpparilta. Sen jälkeen jokainen kesä on ollut hauskin. Täysin itsekäs ajatus tietysti, mutta niinhän se on, että kesä on katsojan silmissä.
Hauskan kesän nyt-päättyneeseen-lomaseen kuului taidenäyttelyitä, hyvää ruokaa,  sopivasti herkkuja, kävelyä (112,3 km), yksi maalaiskunta ja kaksi isoa kaupunkia, aurinkoa, omia rakkaita ja hyvää oloa. 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Typistetty ikosaedri, nevöhööd...


Tämän päivän kuva oli helppo valinta, sillä tänäänhän on potkupallokisojen finaali. Yhtään ottelua en ole nähnyt, mutta eilen istuin samassa huoneessa, jossa katsottiin pronssiottelua. Tuokaan urheilulaji ei kiinnosta... 
Tänään on kirkastussunnuntai. Joissakin murteissa muuten kirkastuminen on samaa kuin suuttuminen. Toivottavasti vältymme siltä tänään. 
Tänään menen juomaan aamukahvit pihalle. Tarkemmin sanottuna olen siellä jo... 
Tänään on viimeinen lomaspäivä tällä erää. Reilu kaksiviikkoinen on ollut yllättävän paljon vapautta ja menemistä, olemista ja elämyksiä. Olen hyvin tyytyväinen. 

Jk. Potkupallo/jalkapallo on muodoltaan typistetty ikosaedri. 32 tahkoa, 90 särmää ja 60 kärkeä. Tämän asian opin juuri äsken...

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Onnellinen oli päivän laatusana


Onnellisuus voisi olla yksi eilisen päivän määrittelysana ja jos minulta kysyttäisiin laatusanahaastattelussa eilisen sanaa, se olisi onnellinen. Näennäisen pieniä asioita, mutta kutkuttavan  tyytyväinen olo niistä ainakin tuli.
Päivään kuului hyvä aamupala, retki kymmenen kilometrin päähän lähikylään ja siellä muut menivät tutustumaan tieliikennemuseoon ja minä kävin sillä aikaa paikallisella kirpparilla, josta ostin monta kirjaa ja yhden pienen keramiikkataulun. Seuraava kohde oli vanhan kirkon vieressä oleva tila, jonka aittakahvilassa juotiin hyvät kahvit. Tarjolla oli vohveleita suolaisella ja makealla täytteellä ja raparperimansikkapiirakkaa. Ilokseni tapasin kahvilassa kaksi uskollista blogilukijaani!
Ja onnellinen päivä jatkui... Esikoinen ja Miniä tekivät iltaruoaksi todella hyviä kalatacoja, supernam!  Illalla kävin kävelemässä kunnon lenkin. Ja jo ennen iltaruokaa sain Esikoiselta mikrotukea valokuvien siirtämisestä milloin mihinkin ja esimerkiksi tämän aamun kuva on kesäkuinen kuva, jonka sain opastuksella siirrettyä läppäriltä pilveen ja sieltä Steven kuviin ja tähän paikalleen.