Appelsiineja ja kuita

Jouluverhot olivat vaihtuneet jaffoihin viikko sitten maanantaina ja minulle kävi vanhanaikaisesti, kun sanoin torstaina, että vaihdetaan sitten viikonloppuna ne verhot. (Ja Miestä huvitti!)  En ymmärrä, miten en huomannut joulukuusten vaihtuneen appelsiineihin... 

Äsken käytiin pihalla katsomassa punertavanruskeaa kuuta. Olihan se aika skeöri. Jos ei olisi puita, olisi nähnyt vielä paremmin. Mutta valitsen mieluummin puut. 

Lunta, lunta, lunta vain

Tänään on Maailman lumipäivä. Kuva on tämän kuukauden neljänneltä päivältä, joten sen jälkeen on lumimäärä vielä lisääntynyt. Teemapäivälle on siis suotuisat olosuhteet. Perheen lumityövastaavalla on tapana aina aamuisin tarkastaa lumitilanne ja äsken kuulin, että on ehkä vähän satanut taaa lisää. Eilen tehtiin kympin lenkki kympin pakkasessa ja kaikkialla muualla oli hyvä kävellä, mutta ns. vanhan radan ivonpää oli aurattu aika omintakeisesti eli välillä hyvin ja välillä ei. Lenkin sillä kohtaa (kotiin vielä reilu kilometri) lumi hankaloitti tosi paljon kulkemista, mutta niin vaan kotiin päästiin ja saatiin taputella itsiämme selkiin...

Rakastan hitaita aamuja!

Hitaat aamut on parhautta. Tänään on yksi tyyppiesimerkkiaamu. Heräsin kyllä jo ennen kahdeksaa, mutta jäin vielä kuuntelemaan radiota ja torkkumaan. Näin siinä sitten kävi, että kello on puoli kymmenen ja yöpaitaisena istun pöydän ääressä odotellen, että aamupuuro valmistuu. Herääminen numero kaksi tapahtui kymmenen minuuttia sitten.

Minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa tästä hitaudesta, joten en tunne. Aamu on pyhitetty piilosanalle, aamupalalle ja analysoinnille. Kummallakaan meistä kun ei ole kiire mihinkään.

Elämä opettaa

Nuorempana olin mustavalkoisempi kuin mitä olen nyt. Silloin ajattelin hyvinkin yksioikoisesti ja pukeuduin enimmäkseen mustiin vaatteisiin. Eletty elämä ja vierineet vuodet ovat tuoneet väriä ajatuksiin ja vaatteisiin. Eli elämä on opettanut, voisi sanoa.

Terveiset pikkujoulusta!

Pikkujoulut vietetään yleensä joko marras- tai joulukuussa. Työyhteisössämme oli noina kuukausina sen verran paljon kaikkia tapahtumia, kissanristiäisiä ja muita toimituksia, että päätimme siirtää pikkujoulun tammikuulle. Eilen oli sitten sen aika. Sain olla toisena ideoijana ja ajatus oli viettää hieman erilainen tilaisuus.

Määräajan koittaessa toinen ideoija harhautti porukan ulkoilemaan hetkeksi ja sillä aikaa saatiin tilatun tonttukokin kanssa laitettua kaikki valmiiksi. Ja sitten syötiin neuvotteluhuoneen jouluisen pöydän ääressä lohisoppaa ja lihasoppaa. Ruoan jälkeen tehtiin kahvion puolella Tanhupallon puuhatehtäviä ja herkuteltiin kahvilla ja juustokakulla. Illan huipensi elokuvaesitys, jossa maltettiin käyttäytyä kunnolla, vaikka takariviin mentiinkin. - Oli erilainen pikkujoulu. Sellaista se on seurakunnan työntekijän ja ihmisen osa.

En olisi uskonut, mutta pidän liikunnasta!

Tasan kaksi vuotta sitten se alkoi eli nyt on kaksivuotisjuhlapäivä! Silloin nimittäin teen päätöksen liikkua vähintään kolme kertaa viikossa ja päätös on pitänyt, kun ainuttakaan hutiviikkoa ei ole ollut. Kirjaan edelleen kaiken ylös, mutta en nyt osaa sanoa mitään tarkkoja kilometrimääriä, joita on tullut kuljettua. Tässä kahden vuoden aikana olen oppinut huomaamaan, että pidän liikkumisesta ja ennen kaikkea kävelemisestä tosi paljon. Se on mun juttu! Olen koukussa! 

Tänään on myös kahden rakkaan ihmisen nimipäivä. Isäni oli Erkki Ilmari ja tyttärenpoikani on Ilmo Kullervo. Onnitteluajatuksia taivaaseen ja Tampereelle! 

Epämukavuusalueella käyty!

Eilen oli ensin aika hektinen virastotyöpäivä viiteen asti. Sitten söin kasvissosekeittoa ja puoli kuuden jälkeen Mies tuli hakemaan ja mentiin yhdessä kuuntelemaan esitelmätilaisuutta Kuinka Suomi koulutti vakoilijansa? Aihe nyt oli täysin minun epämukavuusalueellani, mutta esitelmöitsijä oli niin hyväpuheinen, että reilut kaksi tuntia mennä hupsahti kuin siivilällä. Tämän aamun kuvavalinta oli helppo, kun sain Mieheltä tuon lampun kerran Tampereen tuliaisena...