sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Rakkaus on. Eikun on!!!


Vuosi oli 1983 ja meitä oli kaksi tänäisenä päivänä. Kaksi onnellista hupsua ja höpsöä suhteellisen nuorta. Nyt on vuosi 2017 ja ollaan onnellisia ja hupsuja höpsöjä. 
Rakkaudesta on kirjoitettu sivukaupalla, siitä on filmattu metrimäärin ja sävelletty nuottitolkulla. Ja silti mikään ei ole kuin meidän rakkautemme. Se on vakka ja kansi ja klopsaus päälle. Se on! 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

2 on maaginen luku fysiikassa!


Blogi täyttää tänään kaksi vuotta! Ja mitäpä kaksivuotiaasta blogista voisi vähän tuunaten sanoa... "Kaksivuotias nauttii bloggaamisesta muiden bloggaajien kanssa ja siellä, missä ennen kirjoitettiin vierekkäin istuen, tehdään vähitellen yhteistyötä ja jaetaan ideoita toisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa - sanat minun ja oma ovat ahkerassa käytössä!"
Nautin bloggaamisesta, nautin vuorovaikutuksesta, ilahdun jokaisesta kommentista. Ideat tulla tupsahtavat milloin mistäkin. Kaikkien tekstieni takana seison ja kaiken voin edelleen allekirjoittaa, vaikka joskus tulee tunnekuohussakin kirjoitetuksi. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin...



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Olen sivuanalyytikko


On olemassa ammattinimike pääanalyytikko, joka taitaa olla käytössä lähinnä finanssipuolella. Minusta ei sellaista koskaan tullut, mutta olen nimittänyt itseni sivuanalyytikoksi. Tällä nimikkeellä voin toimia missä vain, milloin vain ja miten vain. Mielestäni minulla on siihen täydet oikeudet.
Analysointi on hauskaa ja sitä on tullut harrastettua vuosikymmenien aikana vaikka kuinka paljon - jo ennen kuin nimitin itseni. (Itse asiassa nimitys on vain kahdeksan päivän takaa!) Maailmassa riittää analysoitavaa yksin ja kaksin. Oikeastaan taidankin nimittää Miehen myös sivuanalyytikoksi, sillä hän on osoittanut ammattitaitonsa vuosikymmenien aikana hänkin...

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ykkösaamun ainekset


Vapaapäivinä on ihanaa yhdistää kaksi mieluista puuhaa: nukkuminen ja radion kuuntelu. Niin tänäkin aamuna, kun olen yksin kotona. Heräsin kahdeksalta ja hain Steven viereen ja avasin radion. Volyymi on erittäin tärkeä asia tässä yhdistelmässä.  Ei liian hiljaa, mutta ei myöskään liian lujaa, jotta torkkuminen onnistuu. Valinta oli juuri sopiva, kun siinä meni uutiset ja ykkösaamu sujuvasti aika tiedottomassa tilassa. Eli todellakin täydellinen ykkösaamu! Joku voisi sanoa tällaista radion väärinkäytöksi, mutta mitä siitä!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevät on substantiivi ja tulossa!


Kevät tulee vauhdilla ja vaikka hämäläisten vauhdista vitsaillaan, oli kevät siellä viikonloppuna jo ihan jaloin kosketeltavissa. Seitsemän lämpöasteen keväilyn jälkeen paluu lumipihaiseen Laurilaan oli pysähdyttävä eli eräänlainen hetkittäinen ja henkinen takatalvi pääsi yllättämään. 
Kevääseen kuuluu inventaariot ja uusimiset. Värimaailmassa on aika stabiili vaihe menossa. Turkoosi on tulossa, tunnen sen jo takaraivossa. (Aina muuten voi oppia jotakin uutta, sillä kaksi minuuttia sitten sain tietää, että turkoosi tulee ranskalaisesta sanonnasta 'turkkilainen kivi' , joka ihan oikeasti on Turkista.)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kiitos, ole hyvä, anteeksi ja oho


Tänään on Tavallisen huomaavaisuuden päivä. Supisuomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että osaa/viitsii/tajuaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi. (Aina tilanne- ja tapauskohtaisesti tietysti.) Arkipäiväisessä elämässä noiden kolmen sanan lisäksi on tietysti käytössä myös oho, joka on lähinnä anteeksi -sanaa ja joka samalla on lyhyydessään ja karuudessaan täysin omaa luokkaansa.
Ihmettelet ehkä salaattikuvaa tällaisena teemapäivänä... No, ruokarajoitteiselle huomaavaisuus on vaikkapa hyvä salaatti. Tai kaupassa hyvä vegehylly.

Jk. Onnittelut sille, jolla on tänään nimipäivä ja jonka vierestä olen herännyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rakkautta, rakkautta vaan...


Lauantaiaamuna ajelimme Tampereelle ja iltapäivästä jäimme hoitamaan pikkumiestä (ihan kohta kaks vee). Kommunikointi sujuu jo varsin hyvin ja muutenkin poika oli erittäin yhteistyöhaluinen. Rattailimme melkein kaksi tuntia kauniissa iltapäiväsäässä ja näimme erittäin paljon autoja ja busseja, jotka kiinnostivat aika paljon enemmän kuin muutamat koirat ja sorsat. Iltatoimien ynnä muiden jälkeen poika simahti ja nukkui heräämättä aamukuuteen, jolloin tepsutteli huoneestaan aloittamaan uutta touhupäivää. Vahdinvaihto tapahtui aamupäivällä ja sitten oli meillä isovanhemmilla aikaa relata.  Ensimmäinen yövahtimisemme oli onnistunut kokemus. Mieluusti suostumme vastaavaan juttuun toistekin...

Illansuussa ajelimme takaisin kotiin. Puhuimme rakkaista ihmisistä. Sitähän se kaikki on - rakkautta, rakkautta vaan.