tiistai 19. kesäkuuta 2018

Jakso kerrallaan


Flunssaisena ei jaksa oikein lukea eikä tehdä muutakaan mainittavaa paitsi katsella vanhoja tv-sarjoja. Muistan ainakin katsoneeni joskus Tankki täyteen -sarjan sekä Ranuan kummit. Molemmat kun löytyvät omasta hyllystä. Onneksi nykyään Areena tulee apuun! Tämänkertainen flunssasarjani on Metsolat. Jakso toisensa perään on viihdyttänyt minua päivällä, illalla, aamulla ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen yölläkin katsonut muutaman jakson...
Metsoloita katsoessa tarina on tuttu, mutta koukuttaa silti. Joku mielestäni väärä yksityiskohta ei harmita, vaan huvittaa. Esimerkki eilisillalta... Eeva ja Stig menivät Turun tuomiokirkkoon. Mielestäni autoa ei kyllä pysäköidä sille puolen Tuomiokirkkotoria. Sakot olisivat napsahtaneet saman tien!

Jk. Ja miksi kuorma-autokuva? No, olihan sarjassa Erkillä ja Kaukovaaran Karilla yhteinen maansiirtofirma, jolla oli myös kuorma-auto. Siksi. 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Äänioikeus on, mutta ääntä vähänlaisesti!


Eilen oli luonnonkukkien päivä. Tällä pientilalla niitä on kuvattavaksi ja poimittavaksi. Päivänkakkaran kanssa ensin mainittu on ainoa vaihtoehto. Tai voihan päivänkakkaroita toki poimia, mutta maljakko sijoitetaan sitten vaikka kuistille tai pergolaan. Sisällä maljakko/vaasi ja päivänkakkara on liiaksi haisuli yhdistelmä. Otin varman päälle ja vain kuvasin.
Ai että mitä kuuluu? Ailahtelevaista. Yön nukuin neljään yhtä kyytiä, valvoin toista tuntia ja jatkoin sitten taas. Äänioikeus on, mutta ääntä ei juurikaan. Eilen sitä oli enemmän kuin nyt, vaikka silloinkaan ei paljon. 






sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Enemmän kuin moneen päivään


Eilinen antoi viitteitä siitä, että kyllä täältä taas noustaan... Suomeksi sanottuna se oli sitä, kun siivosin keittiön pöydän pienet kasat eli vein lehdet oikeille paikoille (paperinkeräyskori, eteisen lehtikori ja olkkarin lehtilaatikko). Lisäksi pyyhin pöydän, vaihdoin vahakankaan tilalle kaitaliinan, hain maljakkoon kukkia, hain myös olkkarin kolmeen maljakkoon uudet kukat ja täytin tiskikoneen. (Aikajärjestyksessä tosin tiskikone oli vuorossa ekana.) Ja sitten olin ja en tehnyt enää mitään, mutta kaikki tuo tehty oli enemmän kuin moneen päivään.
Ääntä on jonkin verran. Yskää sitten vastaavasti enemmän. Heräsin tänäkin aamuna aikaisin ja unta ei enää ollut. Mökillä mies vielä varmasti nukkuu...

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kesäpäivä yskimällä


Kaunia kesäpäivä ja yskä ovat melko onneton yhdistelmä, mutta sellaista nyt oli ja on tarjolla. Yskäni ei ole koskaan ennenkään ollut mitään sivistynyttä naisyskää, niin ei sitten nytkään. Yskimisen lomassa ja välillä ehdin onneksi haahuilla vähän pihalla ottamassa muutamia kukkakuvia. Kuva on eiliseltä iltapäivältä ja vuorikaunokeista.
Heräsin aamuviiden jälkeen ja vaihdoin lojumispaikakseni sohvan. Siitä heräsin varttitunti sitten. Odottelen, että autonkuljettajabaristamieheni tulee mökiltä ja keittää minulle kahvia. Toki osaan sen taidon itsekin, mutta minua suoraan sanottuna laiskottaa...

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kolmen kuvan torstai






Kesäflunssa iski. Paperinenäliinoja kuluu ja eilinen päivä meni suurelta osin yskiessä ja makoillessa. Tosin ehdin myös kirjoittaa yhden etanakirjeen ja katsoa pari jaksoa kätilösarjaa Kettulan terassilla moskiittoverkon alla hyttysiltä suojassa. (Kuva 1) Illalla halusin kävellä edes vähän ja kävelin sitten hidasta vauhtia kolmen vartin ajan. Maisemassa ei ollut valittamista ja jalat olivat ihan selvästi mielissään, kun pääsivät liikkeelle. (Kuvat 2 ja 3).



torstai 14. kesäkuuta 2018

Taidetta ja taavihali


Taas kaksi asiaa yhdistyvät! Tiistain paluumatkalla kävimme Mäntässä katsomassa taidetta. Mikään muu ei oikein sytyttänyt, paitsi Sampsa Virkajärven videotaide. Jos olisimme tienneet, että kaikki muu oli (korkeintaan) keskinkertaista, olisimme ehtineet katsoa toisenkin videon ko. taiteilijalta. No, helmikuun alkuun asti on onneksi aikaa käydä katsomassa... 
Kasvatus meneillään liittyy Koen Vanmechelenin kanataiteeseen. Kanoja oli täytettyinä sisällä ja elävinä ulkona. 
Mutta Kasvatus meneillään liittyy myös siihen, millä ystävämme Facebook virkisti muistiani tänä aamuna. Nimittäin tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun The Vauva sai nimen ja juhlimme nimiäisiä isolla mukavalla porukalla kerrostalokaksiopiknikin merkeissä. Ja pikkuhepun kasvatus on tähän mennessä sujunut niin hyvin, että vanhemmille voisi myöntää vaikkapa papukaijamerkin ja antaa taavihalin...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Erakkoinen ja seurallinen kyltti


Kyltit jaksavat aina ja uudestaan puhutella. Ne tuntuvat huhuilevan: Kuvaa minut! Tallenna minut! Jaa minut! Eipä siinä auta muu kuin totella ja tehdä työtä huhuiltua. Niin kävin eilenkin keskellä tamperelaista uudenkarheaa ostoskeskusta, jossa ostoksemme olivat vähäisiä, mutta yhteishengailu kuopuksen kanssa arvokkaan ihanaa. 
Siinä se olla nökötti tuo kyltti F-kirjaimella alkavan tekstiilialan yrityksen liikkeessä ja odotti. Kauniina ja kutsuvana, samaan aikaan karhean erakkoisena ja suloisen seurallisena. Naps, otin kuvan ja jatkoimme matkaamme. 

Jk. Kesärenki palasi siis eilen hämäläiseen maisemaansa. Oli ensin sitä mieltä, että haluaisi lähteä kyllä takaisin mummulaan, mutta puheet omasta kodista tehosivat ja tietysti isin tapaaminen...