Tolokun immeisiä

Syysvapaanen on yhtä kuin irtiotto. Tällä kertaa savolaiseen tapaan. Taidetta, jo tokkiisa! Kukkoo ei haukattu, mutta kaljoo kitattiin sivistyneesti yhden entisen presidentin verran. Tärkeintä oli kuitenkin leppoisa aikatauluttomuus, kun ei tarvinnut piitata yhtään siitä,  mittee se kello näättää. 

Henkinen valmistautuminen aloitettiin jo edellisenä päivänä, kun katsottiin elokuva Lentävä kalakukko. 

Paikallinen maisemataulu

Kävellessä törmää (kuv.) aina silloin tällöin maisematauluihin, joita on pakko ikuistaa. Onneksi Reino matkustaa yleensä taskussa ja on yhteistyöhön valmis. Eilen kävelin Pitkän Lenkin (14,8 km) ja tuollainen venevalkama hypähti yhtäkkiä verkkokalvolle. Ei auttanut muuta kuin astua muutama askel tieltä ja napata kuva. Lopputulos on hyvin tauluinen.

Mistä olet?

Olemme asuneet tällä paikkakunnalla kaksikymmentäkuusi vuotta. Kun kertoo paikan nimen (Petäjävesi), moni toteaa tietävänsä sen kauniista Unesco-kirkosta. Joskus olenkin miettinyt, tietäisikö kukaan, jos vanhasta kirkosta ei olisi tullut maailmanperintökohde...

Lapsuuteni asuin Keski-Pohjanmaalla ja sen paikkakunnan nimen (Toholampi) moni sekoitti Tohmajärveen. Sitten saattoivat tietää, kun kertoi Kaustisen olevan naapurikunta. 

Nykyisessä työssä olen paljon paikannimien kanssa tekemisissä. Joku muutti jostakin tänne ja täältä johonkin ja tarvitaan vain päivämäärien ja mahdollisen puolison ja jälkikasvun etsimistä. Vähän sellaista salapoliisihommaa, vaikka ihan julkisesti ja päivänvalossa...

Mieluisaa postia

Posti lopetti kirjeiden jakamisen tiistaisin, mutta niinpä vain meidän heittolaatikosta löytyi eilen kivaa syyspostia, vaikka oli tiistai! Yksi hupaisa kaali nimeltään Romanesco ja kaksi sen parsakaalikaveria olla nököttivät pussissa, kun tekstiviestin perusteella tiesin iltapäivällä mennä paikalle. Seurakunnan vanha emäntä tuntee ja tietää meidän vegeinnostuksemme ja samaisesta laatikosta om ennenkin löytynyt syksyn aarteita. Kiitos, Helena! 

Aika tavaran kaupitsee

Esineiden uusiokäyttö tai uuskäyttö on aika hauskaa. Meillä oli jostakin kirpparilta jo ajat sitten kulkeutunut backgammon -pelilauta ilman tarvittavia nappuloita. Eikä tarvittavan pieniä nappuloita ole koskaan löytynyt. Ei mistään.  Ei hätiä mitiä! Pari viikkoa sitten lauta pääsi olkkarin pöydälle koristeeksi ja alustaksi vaikkapa kynttilälautaselle ja/tai suklaakupille. Eli taas tuli todistetuksi, että aika tavaran kaupitsee...

Grazie mille!

Viikonlopusta tuli italialaispainotteinen. Ruokalistalla oli salviapastaa, pizzaa, risottoa ja tiramisua. Soittolistalla oli italialaista musiikkia. Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin myös antipastoannokset. Juomalistalla oli italialaista olutta. Espressoa, totta kai! Yksinkertaista, mutta erittäin hyvää. Grazie mille eli suuret kiitokset!

Laurilan kokeilevaa kokkausta

Kokkailu on kivaa. Kokeilu on kivaa. Kokeileva kokkailu se vasta kivaa onkin!
Eilen aamulla valutin kikhernepaketista liemen pois ja aloin murskata herneitä rouheeksi haarukalla (oli sen verran työlästä puuhaa, että sain siihen miesmäistä apua). Maustamaton tofu oli seuraava ainesosa ja sen murentaminen murusiksi olikin ihan helppo diili. Noiden kahden lisäksi tarvittiin vain vegaanista margariinia (eli sitä sinistä keijua, jota muutenkin käytetään), suolaa ja persiljaa. Kaikki sekaisin kippoon ja karjalanpiirakoita pannulle lämpiämään. Kyseessä oli siis munatonta munavoita. Valmistamisessa ei mennyt paljon aikaa ja lopputulos oli hätkähdyttävän samankaltainen kuin -llinen versio.

Kuvassa on se, mitä jäi jäljelle, kun lopuista oli laitettu pakastimeen kaksi annosta. Tuleepahan kokeiltua myös se, voiko tuota pakastaa...

Jk. Ohje ei ollut päistämme, vaan Yhteishyvästä.