Pysäyttävä (kesä)otsikko

Tänä kesänä olen harrastanut otsikoiden keräämistä tuolla Facebookin puolella. Yhden päätin jakaa täällä, kun bongasin sen sopivasti kirjaston lehdestä yhtenä iltana. Otti ja kolahti. 

Olen aina ollut varsinainen kotikriitikko ja kärkäs arvostelemaan. Toki joskus hämärästi tunnistan ja tunnustan omat heikot kohtani, mutta useimmiten näen ne muissa. Siksi tuo otsikko on hyvä muistuttaja edes tämän yhden päivän ajan…

Mitä lukisi kartanlukijan nuotissa?

Eilen kävelylenkkini paluuosuus kulki hautausmaan ja kappelin kautta. Jos olisin rallikuski ja minulla olisi kartanlukija, lukisi hän nuotista tuossa kohdassa kiviä vasemmalla puolella. Mutta kun olen vain kävelijä, ehdin kuvaamaan oikealla puolella olevaa siunauskappelia. Kappelin on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg ja se valmistui vuonna 1950. Monien mielestä koskettavan yksinkertainen ja kaunis. Samaa mieltä olen itsekin.

Eilisessä oli hyvät vibat

Eilen illalla kävelin ns. vanhan kirkon lenkin. Kirkon pihassa istuskelin penkillä vähän aikaa ja räpsäisin muutaman kesäkuvan. Kotona ”kehitysvaiheessa” huomasin, että tämä niittykuva on kerrostuksellisen taulumainen.

Eilen päivällä näin ystävää kahvimukien ääressä.. Aika kului kuin siivil(äl)lä. Päivitettiin ja päiviteltiin asioita tehokkaasti ja kunnolla. Jotkut voisivat sanoa sitä juoruamiseksi, mutta päivittämistä se mielestäni oli…

Arjen kaunis kimara

Eilen siivosin keittiöstä kaksi kaappia tai oikeastaan yhden  ja sen yläosakaappisen. Nyt on kaappisessa pakasterasiat ja kannet järjestyksessä. Varsinainen kaappi säilöää mittoja, suppiloita, juomapulloja yms. Kansia pinkatessa huomasin niiden olevan kauniina tornina ja nappasin kuvan. Arjen kauneutta, sanoisin. (Lisäksi oli vielä erimallisia kansia, mutta ne eivät sopineet tähän kimaraan.) Olen siis jo varustautunut hilloamiskauteen!

Toinen puoli jäi seuraavaan kertaan!

Käveltiin Miehen kanssa Tampereella Ranta-Tampellassa ja törmättiin (kuv.) Maija Kovarin taideteokseen Tärkeitä asioita. Se oli sijoitettuna muistisairaiden vanhusten palvelutalon seinään. Ihastuin ikihyviksi. Nyt sitten vasta just äsken tajusin, että teoksessa oli toinenkin osa, jota ei huomattu. Käyn siis kuvaamassa sen seuraavalla tamperoinnilla!

Maija Kovarin kädenjälkeä näkyy siellä täällä kaupungissa rakennusten seinissä. Kaikki eivät niitä taiteeksi luokittele, ei sekään ihminen, jonka ylläpitämään keskusteluryhmään hyväuskoisena liityin… No, minusta tuollainen kaupunkitaide tuo taiteen jokaisen ulottuville ja helpoksi ymmärtää. 

Leikin tamperelaista melkein kolme viikkoa

Tänään pestini päättyy. Olen ollut asunnonvahtina ja kukkienkastelijana Kuopukselassa nyt melkein kolme viikkoa (12.-30.6.) ja nauttinut tuosta kaikesta ihan täpöllä ja täysin siemauksin. Aina välillä olen saanut tänne Miehen seurakseni. 

Olen kulkenut Tamperetta ristiin rastiin, pyyniköinyt ja pispaloinut ja kaikkiaan kävelykilometrejä kertyi 262,4. Hankin itselleni täkäläisen kirjastokortin. Luin kuusi kirjaa. Kävin kolme kertaa Miehen kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa munkittelemassa. Olen nukkunut pitkään ja vähän myös päivällä. Olen väistellyt lokkeja. En ole matkustanut Nyssellä, vaan kuluttanut kengänpohjia. Yhtenä aamuna junailin itseni Helsinkiin ja vietin siellä mukavan mummuilupäivän.

Aurinkoa on ollut. Sadetta tihkuversiona ja joskus vähän enemmän, mutta vain kerran kastuin niin, että kenkien kuivuminen kesti puoli vuorokautta. Kävelyähän ei pieni sade edes haittaa…

Tämä oli hyvä irtiotto arjesta. Oli kiva leikkiä kaupunkilaista hetken aikaa.

Iso kasa ennustajia

Päivänkakkarasta on varmasti moni meistä nyppinyt terälehtiä saadakseen tietää lorun lopun eli rakastaa-ei rakasta-rakastaa jne. Kukalle onkin vanha kansa antanut kuvaavia nimiä kuten arpakukka ja ennustajakukka. Päivänkakkara on kaunis ja kesäinen, mutta omaa kuitenkin yhden huonon tunnuspiirteen: se ei tuoksu vaan haisee! Ulkomaljakossa ihan jees, mutta sisällä ehdoton ei. Ei, vaikka se on meidän maakuntamme kukka. Ehdoton ei!