Tässä ja nyt

On ihmisiä, jotka elävät koko ajan menneessä. Eräänlaisia menneisyyden vankeja siis. On myös ihmisiä, jotka elävät koko ajan tulevassa eli ovat tulevaisuuden vankeja. Paras ja haastavin vaihtoehto olisi elää tässä ja nyt - kulauksella menneisyyttä ja ripauksella tulevaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta joka tapauksessa tavoittelemisen arvoista...

Lanautumatonta sepeliä ja hyviä tyyppejä

Kahdestaan taas kotona... Omasta poikueesta onnellisina. Hyviä tyyppejä jokainen ja kumpikin alkuperäisjälkeläisistä on saanut rinnalleen juuri sopivan ja onnellistuttavan puolison. Se tekee iloisen ja hykerryttävän olon.

Eilen iltapäivällä virsikrjatöiden jälkeen oli aika lähteä kävelylenkille. Muuten hyvä lenkki, mutta vakioreitille oli tuotu lomasen aikana sepeliä tms,  joka ei ollut vielä lanautunut. Mutta ei valiteta, ei ainakaan paljon.

Satumaa töissä ja kotona

Eilen virsikirjatöissä oli loppumusiikiksi toivottu Satumaata. Minähän nyt en ole ronkeli musiikin suhteen, joten oikeastaan kaikki käy. Niin myös Satumaa. Meillä on kotona kuunneltu kyseistä laulua nyt muutaman viikon aikana paljon Matti Johannes Koivun esittämänä ja eiliseenkin sain siitä vivahdetta, kun soitin MJK- tyylisesti. Vähän hitaammin, entistä kaihomielisemmin ja yksinkertaisesti. 

Eilisestä tuli liikuntavapaa. Mieluummin pidin lapsenlasta sylissä, leikin ja seurasin leikkiä ja nautin siitä, kun poika jutteli sitä sun tätä, tunnisti kuvakirjasta mm. meritähden ja aakkoskirjaimista myös ruotsalaisen oon ja kaksoisveen. Tällaiset hetket on parhautta...

Rakastat deletointia

Eilen istuin paunulaisessa linja-autossa (kts. kuva) reilut neljä tuntia ja matkasin keskiseen Suomeen. Lomanen oli tehnyt tehtävänsä. Viikonloppu kuluu niissä töissä, joissa käytetään virsikirjaa.

Facebookissa pyörii kaikenlaisia huuhaatestejä ja muita, joilla voi analysoida itseänsä leikisti. Jonakin päivänä tein sellaisen ja loppupäätelmän yksi lause oli: Rakastat ideointia. Luin sen kyllä ensin vahingossa nopeasti väärin muodossa: Rakastat deletointia. 

Sata metriä vaille sata kilometriä

Hullu mikä hullu. Koukussa. Riippuvainen. Tunnustan! Olen syyllinen!

Torstaina tulin turkuilemaan ja viettämään lomasta. Olin aikonut katsoa elokuvia ja lukea paljon, mutta pahkeinen sentään, en jaksanut katsoa kuin pari elokuvaa ja lukea yhden kirjan ja aloittaa toista. Se, mitä jaksoin, oli kävely. Tein pitkiä lenkkejä ja joinakin päivinä kaksikin. 

Eilinen päivä oli ihmistestipäivä. Löhösin, nukuin päiväunet, söin suklaata, luin ja en tehnyt juuri muuta hyödyllistä kuin tiskasin kerran. Jaksoin olla sisällä iltakuuteen asti. Sitten lähdin kävelylle ja nautin valaistuksesta, jalkakäytävistä, kävelyteistä ja siinä samalla Mopen musiikista. Tein melkein kymmenen kilometrin lenkin ja tulin virkistyneenä takaisin. 

Kirjaan kaiken ylös. Kahdeksan päivän aikana kävelin 99,9 kilometriä. Sata metriä ei harmita ollenkaan...

Pari riviä rakkaudesta

Monet mieltävät kevään hullaantumis- ja ihastumisajaksi. Omakohtainen kokemukseni on ehdottomasti syksyn kannalla. Lokakuussa kolmekymmentäviisi vuotta sitten hurahdin täysin ja niin kävi toisellakin osapuolella. Se oli päätöntä menoa saman tien. Ja on edelleen!

Olematon suuntavaisto

Keväällä otin kuvan Koroisten pellosta. Kesällä en muistanut kuvata vertailukuvaa ja nyt sitten olikin jo tullut syksy. Pellon vieressä on monien käyttämä kävelytiepolkumikälie, jota minäkin eilen talsin matkalla Hakakadun kirpparille. Sinne toki osasin ihan vanhasta muistista, mutta sen jälkeen yllätin itseni osaamalla parille muullekin kirpparille ihan vaan Reinon kartan avulla. No mikä suoritus tuo nyt on? Kun minä olen kyseessä, niin se on! Kaikenlaiset kartat ja karttaohjelmat on ihan eri planeetalta kuin minä ja kun siihen yhdistetään mahdottoman huono suuntavaisto, on soppa yleensä valmis. Voin paljastaa teille niksin: tajusin käännellä Reinoa... Aika noloa...

Kirpparilta löysin pelkästään kirjoja. Yhteishinta oli kymmenen euroa viisikymmentä senttiä. Sain sillä tällaisen pinon...