sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Yhdeksäntoistatuhatta ja kaksisataakaksikymmentäkahdeksan


Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tai oikeastaanhan se on vielä kokonaan tekemättä, mutta sanonnan tarkoitus on kannustaa ja sitä käytin itsekin eilen. Yhtenä päivänä nimittäin keksin ja sanoin ääneen lauseen, jota ennen en olisi sanonut: Tuostahan saisi yhdistämällä tosi hyvän lenkin. Paikallistasolla se tarkoitti sitä, että ensin uutta, sitten vanhaa Pengerjoentietä, sitten vanhalle kirkolle ja isoa tietä Esson kautta kotiin. Varasin taskuun Mopen, Reinon ja Osmon (askelmittari) lisäksi pari muumipatukkaa.
Ilma oli juuri sopiva kävelyyn. Oranssi anorakki oli juuri sopiva vaatevalinta. Jossakin vaiheessa (loppu-) alkoi ensin vähän tihuuttaa vettä, sitten vähän enemmän, mutta en ole sokerista ja oikeastaan se vaan virkisti. Kotona Laurilassa olin kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin kuluttua. Askelmittari näytti kuvan lukemaa eli olin kävellyt 15,4 kilometriä. Moppe-ennätys! Hyvä me!


lauantai 27. toukokuuta 2017

Vihreä voittaa!


Viikko sitten luulin, että ne ovat kuolleet ja ihan harmitti ja suretti. Eilen vilkaisin sinne päin monen päivän jälkeen ja melkein piti hieraista silmiä silkasta ihmetyksestä: kotkansiivet nousevat taas kerran elämää ja kesäiloa kerien. Olin vaan ollut liian malttamaton. Voin tunnustaa, että se piirre aina välillä putkahtaa esiin. Olisiko oinasmainen piirre?
Pelargoniat pääsivät tällä viikolla ulos. Ovat vielä yhtä honteloita kuin kesälaitumelle päässeet vasikat, mutta luotan auringon voimaan. Yöksi ovat saaneet vielä hallaharson päälleen kaiken varalta ja näkyi viime yönäkin olleen pakkasta melkein kaksi astetta...

perjantai 26. toukokuuta 2017

Rapsupiirakka ja talviturkki ja valtiolliset hautajaiset


Eilinen oli pitkä päivä, sillä siihen mahtui vaikka mitä. Aamulla herättiin kesämökiltä hyvien yöunien jälkeen. Aamupäivällä kävin tsekkaamassa raparperitilanteen ja sen verran löytyi, että leivoin suosikkirapsuversion. Seurasimme kolme tuntia presidentti Koiviston hautajaisia. Erityisesti kiinnitin huomiota musiikkipuoleen, joka oli onnistunut, laadukas ja koskettava. Tosin hienon Narvan marssin olisin Hietaniemessä jo korvannut jollakin muulla ja marssi olisi kaiken kaikkiaan saanut olla ns. karvan verran nopeampi. 
Iltaruoan jälkeen spinnasin yli tunnin ja sen jälkeen pääsin suoraan saunaan ja sieltä uimaan. Tai, eipähän sitä seitsemässä asteessa voi sanoa juuri muuta kuin kastautumiseksi, mutta silti! Nukkumaan mentiin myöhään, kun oli ensin katsottu elokuva Sleepers - Katuvarpuset. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Minusta aamiaiselle ei sovi iloisuus


Olen aina pitänyt hovimestareista. Tarkennus: olen aina pitänyt elokuvien ja sarjojen hovimestareista. Heillä on merkillinen kyky pitää hyppysissään koko taloa ja heidän sanansa on laki. Tähänastinen suosikkini on ollut Hudson sarjasta Kahden kerroksen väkeä. Mutta nyt tämän kevään aikana tutustuin tyyppiin, joka on vielä paljon karismaattisempi kuin hän. Sydämeni kun on vienyt Downton Abbeyn hovimestari Carson. Ihana tyyppi! On! Kirjoitin muistiin hänen upean lauseensa, joka voisi olla myös pohjalaisen ihmisen sanoma: Minusta aamiaiselle ei sovi iloisuus. 

Jk. Esikoiselle tiedoksi, että viidennen kauden ensimmäinen jakso on meneillään.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuskin paikalla ja tässä tapauksessa kortitta


Eilen meillä talo hiljeni yhden täysikasvuisen ja yhden kaksivuotiaan verran. Illalla keräsin duplot isoon punaiseen muovilaatikkoon ja junaradan osat pahvilaatikkoon. Ikävä oli jo heti saman tien. Kaksivuotiaan varauksettomat hellyyspuuskat, suloinen hymy ja hersyvä nauru ovat meistä niin ihania juttuja...
Illan hyvä elokuva oli Wild - villi vaellus. Siitä yksi lainaus, jota en tunnista omakohtaiseksi, mutta joka muuten kolahti: En ollut ikinä kuskin paikalla omassa elämässäni. 





tiistai 23. toukokuuta 2017

Kuulun neljäänkymmeneen prosenttiin


Eilen töissä tutustuin virtuaalisesti useampaan mielenkiintoiseen perheeseen, kun kirjoitin sukuselvityksiä ja virkatodistuksia. Joskus kirkonkirjojen tiedot saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja yritän kuvitella jo-ammoin-kuolleita perheenjäseniä ilossa ja surussa, kirjaimissa ja numerotiedoissa. Joskus taas työ tietokoneella on täysin steriiliä word-pohjalla kirjoittelua. 
Otsikolla ei ole mitään tekemistä kirkonkirjaperheiden kanssa. Otsikko viittaa brittiläiseen tutkimukseen, jonka mukaan neljäkymmentä prosenttia ihmisistä huomaa parsan syömisen vaikuttavan virtsan tuoksuun. Meillä syötiin eilen parsarisottoa. 
Kuva on päivälleen neljän vuoden takaa. Silläkään ei ole tekemistä kirkonkirjojen eikä parsan kanssa. Siinä on vaan mielestäni kauniit värit. 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Oivalluksia, opettelua ja harjoittelua


Tässäkin iässä (58 v) sitä voi tehdä oivalluksia, joista voi olla hyötyä. Eilen illalla lähdin yhdeksän jälkeen Mopen kera junatreffeille eli suomeksi sanottuna vastaan Miestä, joka tuli iltakymmenen junalla kotiin. Oli vielä suloisen lämmintä ja ihanan hiljaista. Oivallus oli se, että tosiaankin kesällä voi/kannattaa kävelyt ajoittaa myöhäisiltaan tai sitten vaihtoehtoisesti aikaisaamuun!
Aamun kuva on useamman vuoden takaa. Kuuluu kansioon nimeltä Opettelua ja harjoittelua. Sitähän se on koko elämä: oivalluksia, opettelua ja harjoittelua...