Tärkeintä on kuitenkin rakkaus

Näinä päivinä on puhuttu ja vaahdottu, otettu kantaa ja keskusteltu erikokoisilla ja -värisillä kirjaimilla. Aiheena  on ollut se, kuka päätti ja kenellä oli lupa päättää. Periaatteessa hyväksytään, mutta käytännössä ei. 

Kirkossa on totuttu hissuttelemaan. Ilmeisesti nyt sitten tyyli on muuttumassa. Ovet paukkuvat ja kantapäät samaten. Tärkeintä on kuitenkin rakkaus. Se, joka toivoo ja on pitkämielinen ja lempeä. 

Vielä on mysliä jäljellä!

Lomalla kokkaaminen ihan vaan itselle on haasteellista. Yksi asia kuitenkin on, johon satsaan ja se on aamupalat. Ne ovat ravitsevia ja viimeisteltyjä. Aika usein käy niin, että kahvi ehtii kupissa jo vähän jäähtyä ennen kuin olen saanut kuvattua kattauksen. Joku kysyy, miksi ihmeessä kaikki pitää kuvata. Vastaan, etten ihan kaikkea kuvaakaan. (Ja sivuvastauksena tokaisen, että tämä on kyllä minun blogini!)

Kuva on eiliseltä aamulta. Luultavasti tämän aamun aamupala on aika lailla samanlainen, kun vielä on mysliä jäljellä ja eilen ostin uuden jogurttilitran ja persikkarasian. 

Jk. Lauloitko otsikon? Minä ainakin lauloin! 

Mitään en ostanut!

Kirppareilla on tarjolla tavaroita, joita voi ostaa/voisi ostaa/ei missään tapauksessa voisi ostaa. Otin kuvia näistä ei missään tapauksessa. 

Oman kunnan posliinilautanen taisi olla kuusikymmenluvulta ja omin kätösin maalattu. Silti ei kiitos. Huumorimukiosastoa on jo tarpeeksi nähty, enkä samaistu kumpaankaan mukityyppiin. En ostanut. Pohjanoteeraus oli maatuskanukke Mauno Koivistosta. Pelkkä yksi nukke ohuenohutta viilua. Ja kyllä minä avasin nuken, tunnustan! Sen verran utelias olin taideteoksen äärellä... enkä ostanut! 

Sinne jäivät kirpparille odottamaan. Tarkemmat koordinaatit voin antaa, jos haluat.

Mukana!

Sosiaalisessa mediassa törmää (kuv.) aina silloin tällöin silkkoihin väärinkäsityksiin, jotka joskus ärsyttävät. Nyt ei, koska loma. Kerron silti.

Mainosrahoitteisessa yhteisöpalvelussa on mainoksia ja kilpailuja. Ne on mielestäni helppo erottaa toisistaan. Eilen luin yhdestä paidasta, jonka pitäisi korjata ryhtiä. Jutussa kerrottiin vaan faktoja ja silti kommenteissa oli Itselleni, Mukana, Osallistun, Vaimolleni, Kummipoikani tarvitsisi tätä jne. Aina välillä joku kommentoija yritti palauttaa muut maan pinnalle, että kyseessä ei ole mikään arvonta. Ei auttanut. Rumba jatkui. Minua huvitti, koska loma.

Kuva on vain kuvituskuva. En arvo, en myy, en kaupittele. 

Ottamuksia 35

Tuosta stripistä oli eilen ihan pakko ottaa kuva ja kuvaamisen hoiti Taito, joka kulki laukussa palvelualttiina mukana. 

Selittämättä selvää. Lomanhan sanotaan olevan parisuhteen koetinkivi, kun odotukset törmäävät. Oikeastaan koko täytyy -sana pitäisi loman ajaksi poistaa sanastosta kokonaan...

Eilinen ranskalaisilla viivoilla

Yhteen lomapäivään saa mahtumaan vaikka mitä. Eilinen on siitä oiva esimerkki. Näitä muun muassa:

- kävelyä

- kolme kirpparikäyntiä

- lukemista (Kari Hotakainen: Iisakin kirkko)

- elokuva (Wanderlust)

- iltalenkki fillarilla

- päiväunet

- viestittelyä Miehen kanssa

- postikorttien kirjoittamista

- prosessointia

Ja en kuitenkaan koe, että päivä olisi ollut suorittamista. Mihinkään ei ollut kiire. Ei kyllä tänäänkään... 

Loma on työstä saatava pitempi vapaa-aika ja nyt!

Tänään loma alkoi ihan virallisesti. Nuo edeltävät neljä päivää oli laskeutumista lomaan, loman harjoittelua. Heräsin kolmen aikaan yöllä ajatukseen, että en ole laittanut kelloa soimaan ja tänään on työpäivä. (Sinänsä hassua, kun ei meillä tavallisina virastotyöaamuina ei ole minkään valtakunnan herätykset käytössä.) No, siinä hetken aikaa mietin ja tajusin, missä mennään ja totesin itselleni, että minulla on loma. Ei kiirettä mihinkään! Ja jatkoin nukkumista. Seuraavan kerran havahduin ympäröivään maailmaan seitsemältä ja ajattelin, että vähän vielä. Ja sitten heräsin puoli yhdeksältä. Ihanan ylellistä! 

Riemupiano-oppilaan nimikkeen keksi tänä aamuna Mies!

Tänään tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun aloitin pianotunnit. Olen siis riemupiano-oppilas! Kiitos Miehelle tästä sanasta!

Viidenkymmenen vuoden matkaan mahtuu monenlaisia kappaleita ja onnistumisia ja epä-. Muistan vielä elävästi yhden kevätkonsertin alkuvuosilta, kun soitin ilman nuotteja ja yhtäkkiä iski ihan täydellinen tietosulku aivojen ja sormien välille. En muistanut yhtään, miten kappale jatkuisi. Istuin vähän aikaa pianotuolilla ja mietin kuumeisesti. Ei auttanut muuta kuin nousta tuolilta, niiata ja tulla pois omalle paikalle. Kyllä hävetti. 

Nykyään soittelen hyvin paljon omasta päästäni. Se on aika iso, joten sinne mahtuu aiheita. Soittelen ja nautin. 

Käpy ikkunalla - ei selän alla

Olen iso ihminen, mutta pidän monista pienistä asioista. Yhtenä päivänä minua tuli vastaan puu (luultavasti joku lehtikuusi), jossa oli paljon tuollaisia käpyjä. Päätin uhrata yhden kuvaamiselle ja otin sen mukaani. Kaiken sääntöjen mukaan tuohon viereen olisi pitänyt kuvatessa laittaa tulitikkulaatikko, jotta mittasuhteet olisivat selvinneet. Tajusin sen tietysti vasta juuri nyt... Pienestä kävystä nyt kuitenkin on kysymys ja se pienuus tässä oli ideana. Ja luonnon monimuotoisuus ja kauneus. 

Perinteet kunniaan!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Tämä on ihan must. Juhannusaatto, Tauno Palo ja perinteet. En voisi kuvitellakaan muuta juhannusaaton blogiin. Siinä on vakka ja kansi ja klopsaus päälle. 

Keskityn pilvien tarkkailemiseen

Eilen suljin työpaikan oven puolitoista tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen ja aloitin lomailun. Suunnitelmissa on keskittyä pilvien tarkkailemiseen, hengittää ja ei-suorittaa. Heinäkuun viidestoista päivä sitten nähdään/kuullaan, miten onnistuin. Blogi kyllä kulkee matkassa kaiken aikaa ja tallentaa muistijälkiä jaettavaksi. 

Ai niin, sanoa tokaisin pari päivää sitten, että aion panostaa liikkumiseen loman aikana. Mitäs uutta siinä on, kysyi Mies. Kysymys oli mielestäni lakoninen, mutta kuulin siinä myös kannustavaa ylpeyttä...

Jk. Otsikko sai idean säkeestä: Minä loikomaan alle puun, jään pilvien tarkkailuun. Tolkienia, ei Nalle Puhia niin kuin ensiksi luulin... 

Oltiin piknikillä!

Kansainvälinen piknikpäivä onnistui mainiosti, mutta se vaati jalkatyötä jonkin verran! Kohteena kun oli naapurikunta ja siirtymävälineinä fillarit. Matkamittariin kertyi 53,7 km ja aikaa kului kahdeksaa minuuttia vaille kolme tuntia. Menomatka oli hitaampi, mutta tulomatkan keskinopeudeksi tuli 20 km/t. Minä huutelin matkakertymää ja Mies piti huolen keskinopeuden informoimisesta. 

Eväinä meillä oli salaattia, jossa oli kylmiä perunoita, tomaattia, mozzarellaa, ruisleipäkuutioita, suolapähkinöitä ja maailman parasta Myssyfarmin rypsiöljyä. Salaatit ja vesipullot kulkivat kylmäkallen seurassa kätevässä sivulaukussa piknikpaikalle. Jälkiruokakahvit juotiin kivassa kahvilassa. 

Oltiin liikkeellä jo aamusta, joten oltiin puolenpäivän maissa takaisin kotona. Väsyneinä ja onnellisina. Itsiimme tyytyväisinä.

Jos metsään haluat mennä nyt

Otsikon laulu kertoo teddykarhujen huviretkestä, mutta oikeastaan koko pointti olikin se, että tänään on kansainvälinen piknikpäivä. Sitä voisi vallan mainiosti viettää, kun Mies kerran lupasi järjestää piknikille eväät! 

Tänään on myös Kesä-Heikki, jota vietetään sen kunniaksi, kun piispa Henrikin luut siirrettiin Turkuun. Meillä on Henrikin kanssa jotakin yhteistä,  kun minunkin luuni ovat hyvin usein Turussa...

Minäkö muka kilpailuhenkinen?

Töissä on Ke-Mu-Pe -yhteistyötä, kun esimerkiksi tämän vuoden rippikoulut on yhteisiä ja muutenkin työvoimaa vaihdellaan kolmen seurakunnan välillä. Päätettiin Miehen kanssa eilen osallistua myös omalla panoksellamme tuohon ja poljimme Ke-Mu-Pe -lenkin! Keuruulla syötiin ja Multialla käytiin kahvilla. Aikaa kului lenkkiin neljä tuntia kaksikymmentäkahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi kahtasataa metriä vaille seitsemänkymmentäkahdeksan kilometriä. Ilma oli hyvä, aurinko paistoi sopivasti, nesteytys oli kohdallaan ja pössis/fiilis samaten. - Jos/kun ajetaan lenkki vielä uudestaan tänä kesänä, on tuossa hyvä vertailuaika. Ehkä siitä vielä muutamia minuutteja saa kiristettyä... Minäkö muka kilpailuhenkinen?

Jk. Uskalsin laittaa lupiinikuvan. Sen verran kansalaistottelematon olen...

Poikkeuksellisesti kolme kuvaa

Piha yllättää kesällä ja talvella ja päivällä ja illalla. Eilen myöhään lähdin uhmaamaan hyttysinvaasiota ja otin mukaani Oton. Sillä tallensin muutaman otoksen iltapihasta ja omasta reviiristämme. Vihreä oli vihreämpää kuin kouluaikaisissa vesivärinapeissa.

Olen yhden kuvan koulukunnan kannattaja, mutta tuo vihreys sekoitti pääni. Siksi tällä kertaa kolme.

Ottamuksia 34

Tämä kuva on kahden genren yhdistelmä, sillä se on ottamus ja muisto samalla kertaa. Tulla tupsahti eilen vastaan joltakin vuodelta kesäkuun neljännentoista päivän kohdalla. (Siltä päivältä oli kaksi merkittävää tapahtumaa eli Lapsenlapsi Ykkösen nimiäiset vuonna -15 ja Miniän maisterisjuhlat vuonna -14.)

Niin mutta tuosta ottamuksesta muutama sana. Olen aina pitänyt puista. Ne ovat useimmiten pitkiä ja laihoja eli vastakohtiani. Ehkä juuri siksi ne ovat mieluisia. Niin kuin tuo Mieskin...

Jk. Tällekin päivälle on merkittävä tapahtuma: Lapsenlapsi Kakkonen täyttää kolme kuukautta! 

Lumipalloilmiö

Tämä kesä on ollut lumipalloheisien lumipalloilmiötä yksi toisensa perään! Sosiaalisessa mediassa on ollut havaittavissa jopa kilpailua pallojen koossa ja määrässä. Laurilan heisi on vielä vaatimaton, mutta palloilee tänä kesänä kauniimmin kuin koskaan ennen. Jo pelkkä katsominen viilensi viime viikon helteillä. 

Se Ellu, jolla oli ne kanat ja äkkisyvän välttäminen

Loma siintää jo aika lähellä eli viikon kuluttua tästä aamusta olen jo lomalainen. Sitä ennen on kuitenkin vielä monenlaista tehtävää, jotta voin jäädä lomalle - ja sitten loman jälkeen on hyvä huomata, että joku odottaa ja se joku on tekemättömät työt. En valita, en todellakaan. Aion lomailla niin kuin se Ellu, jolla oli ne kanat. 

Etukäteen lomassa parasta on aikatauluttomuus ja mahdollisuus äkkijuttuihin. Vältän äkkisyvää. Äkkipikaisuutta voi ilmetä, kun minut tuntee, vaikka yritän olla pikaistumatta. Muunlaista ja monenlaista spontaaniutta aion harrastaa. 

Ja vastaus on: liikuntapäivä!

Eilisestä tuli sitten liikuntapäivä, kun se kerran alkoi aamukävelylenkillä! Päivällä kävelin puutarhalle ja ostin vielä muutaman kesäkukan entisten kaveriksi ja siitä tuli vähän yli kahden kilometrin hyötylenkki. Illalla vielä ennen saunaa poljin tunnin verran spinningpyörää.  - Enpä olisi takavuosina uskonut, että nautin liikunnasta ihan rehellisesti sanottuna näin paljon. Oinaan kilpailuhenkisyys ilmenee nyt siinä, että kilpailen itseni kanssa. Siksi kirjaan liikuntavihkoon jokaisen ns. suorituksen ja kerran. Omituista, mutta totta. Totta, mutta omituista. 

Mitähän tästä oikein tulee!

Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdin suhteellisen reippaana kävelemään seuraksi Miehelle. Aamupalaksi minulle riitti puoli banaania, sillä lupasin itselleni kahvia ja kauraleipää kävelyn jälkeen. Se hetki on juuri nyt. Takana 7,3 kilometriä ja pössis, jossa voisi taputtaa itseä selkään. Tap tap.

Vapaapäivässä on selkeästi enemmän tunteja, kun herää aikaisin. Olen ihan innoissani käyttämättömien hetkien suhteen. Mitähän tästä päivästä oikein tuleekaan! 

Säilöämistä Laurilan malliin

Pergolassa on hylly, joka säilöää milloin mitäkin. Vihreän lasin erimuotoisia pulloja ja purnukoita, erikokoisia kastelukannuja, lyhtyjä ja purkkeja. Jne. Eilen illalla kymmenen jälkeen haahuilin muutaman kuvan verran ulkona etsimässä todistusaineistoa aiheesta...

Ruukkuneilikat ostin viime viikolla kylän toisesta ruokakaupasta. Kolmaskin on, mutta se on vaaleanpunaisten pelargonien kaverina kuvakulman ulkopuolella. Hyllyllä on kolme raastinrautaa, joilla ei ole suinkaan aikomus tehdä porkkana- taimuutaraastetta, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on se ollutkin. Olen ostanut ne kirpparilta ihan varta vasten lyhtytarkoitukseen. Kynttilän tai valosarjan valo kuultaa kauniisti reikärivien läpi. Odottavat hyllyllä syksyä kiltisti kuin reppuselät koulua. 

Ennen ukkosta ja ilotulitusta

Kuva on eiliseltä puolenpäivän ajalta. Jos olisin kuvannut iltapäivällä, olisi siinä vähän sadetta, paljon sadetta ja hirmupaljon sadetta. Sitä nimittäin tuli eilen ihan laariin saakka ja luulenpa, että joissain paikoissa laarin laitojen ylikin...

Esikoisen perheellä oli matkapäivä ja siirtyminen seuraavaan sukulaisetappiin. Pakkaamista ja ukkosen seuraamista. Hyvissä ajoin vyötettiin Kakkonen turvakaukaloon ja siinä poika sitten tyytyväisenä odotteli, että kannetaan autoon. Istui kaikessa rauhassa autossa äitinsä kanssa, kun me muut vielä oltiin kuistilla tai lähellä autoa. Silloin jysähtijyrähtivälähtipaukahti taivaalla sellainen laukaus, että kaikilla meillä sydän löi yli sallittua nopeutta ja korvissa soi. Huh! Pahin ilotulitus oli onneksi sillä ohi ja ajeltiin asemalle odottamaan junaa. (Harmi vaan, kun ukkonen vaikutti myös matkalaisten liikkumiseen, joten helteisessä junassa matkantekoa kesti kolme varttia kauemmin mitä piti. Hyvä, että jaksoivat ja nestettä oli mukana riittävästi.) - Oli ihanat kesäpäivät ja saman tien tuli jo pienintä ikävä... ja toisiakin! 

Vauva nukkuu

Nukkuminen on yksi Kakkosen mielipuuhista ja asennot on joskus lähes fakiiri-tai joogimaisia. Eilinen päivä oli nukkumisen, torkkumisen, välipäikkäreiden, päikkäreiden, alkuiltaunien ja yöunille menemisen kombinaatiota. Ja välillä tarkkaa seuraamista ja asioden prosessointia. Ihan täyttä työtä koko päivä! 

Ottamuksia 33

Huumoripaidoista löytyy totuus, vai mitä? Miehelle löytyi kirpparilta lähes-iskemätön paita, jonka teksti nauratti heti ja naurattaa vieläkin. Teksti osuu tässä nimenomaisessa tapauksessa oikeaan. Jäin miettimään paidan päätymistä kirpparille. Oliko joku ostanut sen itselleen sarkastisessa vai toiveikkaassa mielentilassa? Oliko joku lahjoittanut paidan toiselle kettuillakseen? Vai miksi?

Jk. Taloutemme tasapainon vuoksi minulla on käytössä vaakaraita. 

Hei, me pelataan italiaksi!

Lautapelit ja kortti- on meidän juttu. Eilen illalla vuorossa oli Kettulasta haettu peli. Olikin ensimmäinen kerta (primo),  kun tuota pelattiin. Suomenkielistä versiota ollaan vuosikymmenien aikana pelattu kymmeniä kertoja. 

Pari tuntia jaksettiin ja sitten laskettiin kertyneet rahat ja omistukset. Jäin neljänneksi ja tulos oli parisataa euroa. Voittaja-Miniällä oli jotakin kuutisentoistatuhatta euroa ja nuoremmalla toisnimianterolla lähes saman verran ja vanhemmalla seitsemäntuhatta. Toiset ostivat koko ajan tontteja, mutta minun kohtalokseni koitui vankilakierre...

Jk. Kaikkein nuorin toisnimiantero ei osallistunut peliin, vaan nukkui pinnasängyssä kaikessa rauhassa yöunia. Tämä tiedoksi Raha-automaattiyhdistykselle ja lastensuojelulle...

Joko olen tänään näyttänyt uusimman kuvan?

Eilen ei tarvinnut katsoa mitään elokuvaa, kun meillä oli The Vauva! Nukkumista oli hauska seurata, valveillaolosta puhumattakaan. Varsinainen katseenvangitsija jo tuossa iässä (2,5 kk) ja oman jatkumon edustaja on tietysti aina ihmeellisempi kuin kukaan muu. En ole enää vuosiin (reilu 4) ihmetellyt isovanhempia, jotka esittelevät jatkuvasti lastenlasten kuvia. Minäkin olen varmasti jo kyllästyttänyt lähimmät työkaverit repliikillä Joko olen tänään näyttänyt uusimman kuvan?

Jk. Kakkonen nukahti vaarinsa syliin, kun vanhemmat olivat saunassa. Vaarin jutut, lorut ja laulut olivat ilmeisesti puuduttavia...

Tänään on tärkeä päivä!

Tänään ei ole mikätahansapäivä, ei ollenkaan. Tänään tulee Lapsenlapsi Kakkonen ensimmäistä kertaa mummulaan! Se on siis meillä tänään Laurilassa liputuksen syy, ei mitkään puolustusvoimat. Ei todellakaan. - Turvallista ja sujuvaista junamatkaa kaikille kolmelle! Puolenpäivän jälkeen nähdään! 

Tuntemattoman sotilaan tyyliin...

Tuntemattomassa sotilaassa on kohta, jossa Mäkilä suostuu antamaan Hietaselle yhden silakan ja tämä toteaa elävänsä sillä puoli vuotta. Tuo tuli eilen mieleen töissä. Oli nimittäin yhden työkaverin julkiset läksiäiset ja minulla nappasi työvuoroa. Olen kyllä urkuihmisiä, mutta jotenkin nyt rempatun kirkon flyygeli on vetänyt puoleensa (kuv.) enemmän ja siksi soitin eilenkin sillä messun. Messun jälkeen sain palautetta, joista yksi oli ylitse muiden ja tässä tapauksessa silakkacaseen verrattava. Minulle sanottiin, että Hyvin sä vedit! Tulin tosi onnelliseksi tuosta.

Loppusoittona soitin Dynastian tunnusmusiikin. Jälkikahveilla joku kysyikin, kuullaanko ensi sunnuntaina Bonanzaa... 

Loppuviimeksi kaikki hyvin

Eilen aamulla harmitti niin, että suustani pääsi muutama voimasana. Olin aikonut lähteä vähän pitemmälle fillarilenkille ja olin jo pakannut laukkuun juomaa ja evästä ja varmistanut, että Taitossa on akkua. Olin kypäröinyt pääni ja kokemuksesta viisastuneena sipaissut naamaan ja käsivarsiin aurinkorasvaa. Ja sitten ei muuta kuin heipat ja tarkistus, että renkaissa on riittävästi ilmaa... jota takarenkaassa ei sitten ollut baarin pihaustakaan...

Harmituspurkauksen jälkeen otin käyttöön suunnitelman B, sillä halusin lähteä liikkeelle. Vein kypärän sisälle ja lähdin kävelylle. Kävelin vähän yli kympin ja tuuletin aivojani. Kotona olin sitten jo huomattavasti rauhoittuneena. Illalla ei edes harmittanut, vaikka hävisin SkipBo -pelissä...

Jk. Autonkuljettajani paikkasi renkaan sen jälkeen, kun hän oli hoitanut viikkosiivouksen. Ihana Mies! 

Kesäkuu, no niinpä!

Nyt saa toivottaa kesäkuun tervetulleeksi kehiin. Toukokuu oli säiden puolesta vaihteleva, töiden puolesta vilkas ja yksityiselämän puolesta merkittävä, kun kaikkein pienin sai nimen ja potristuu päivä päivältä ja kuva kuvalta.

Paikalliselta puutarhalta haettiin tällä viikolla kesäkukat. Miljoonakellojen väriksi valittiin sama kuin viime kesänä, mutta pelargoniat on tänä kesänä vaaleanpunaisia. Kesän mittaan kumpaakin sorttia tulee varmasti ikuistettua moneen kertaan...