sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Eletään (kuin) viimeistä päivää



Kohta alkaa olla tilinpäätöksen aika. Plussat ja miinukset, kassatilanne, yli- vai alijäämä, risut ja ruusut.
Pohjoismainen keramiikka- ja sisustustavara-alan perheyritys teki yhdenlaisen ennätyksen. Se lähetti kymmenen minuuttia sitten sähköpostin, jossa mainosti keväisiä alelöytöjä. Nyt jo! Keväisiä? Haluan vielä elää talvessa, joten ei kiitos... 

lauantai 30. joulukuuta 2017

Toiseksi viimeinen päivä


Vuotta ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Samoin on suklaakonvehtien ja pikkuleipien kanssa, joista kaksi lajia (suklaanapit ja parmesaanipikkuleivät) on jo loppuneet. Koristeet ja valot on vielä paikallaan ja saavatkin olla loppiaiseen tai lähesloppiaiseen asti. 
Eilen saateltiin yhdet joulurakkaat junaan. Tänään on toistenkin lähtöpäivä. Meillä oli hyvä joulu sinisessä pienessä talossa, jossa sopu antoi sijaa ja oli hyvä olla yhdessä. 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Elämäni joulutortuissa mitattuna


En ole koskaan ollut joulutorttuihminen. En oikein ymmärrä voitaikinan ja luumuhillon liittoa. Onnekseni nykyinen mieheni on samoilla linjoilla kanssani tässä joulutorttuasiassa. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen ollut naimisissa kohta kolmekymmentäviisi vuotta yhden ja saman miehen kanssa ja juridisestihan hän on nykyinen mieheni.)
Pari viikkoa sitten tein neljä vihreäkuulatorttua ja kaksi persimontorttua. Ne syötiin parin päivän aikana. Mies teki eilen luumuhillotorttuja. Illalla sitten pelasimme viidestään SkipBo-peliä ja samalla nassutimme torttuja ja pikkuleipiä. Mietittiin, miten esimerkiksi yksi hiihtäjä voi syödä sata torttua joulun aikana. Ja kuinka monta joulutorttua ollaan syöty. Esikoinen kehittikin sitten otsikon: Elämäni joulutortuissa mitattuna. 

torstai 28. joulukuuta 2017

Kalenterissa luki, että tänään on torstai


Laurilan arki on yleensä aika hiljaista ja joskus jopa pölyttyneen jämähtänyttä. Toista on näin joululoman aikana, kun väkeä on paljon ja monia ajatuksia surraamassa. Eilen porukka pieneni yhdellä, kun Vävy lähti. Pakkasin mukaan pikkuleipiä. (Kuvan piparit tein kissanvahtikeikalla, joten niistä on meillä vain kuva, ei makuelämyksiä.)
Tänään on Viattomien lasten päivä. On myös Kortinpeluupäivä. Sitä tulee näin joulun aikana harrastettua pasianssin ja muun muodossa. Tänään on torstai ja se asia piti tarkistaa kalenterista, kun päivät menee vähän sekaisin lomaillessa...

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kampasimpukoita ja teekahvia


Jos Gordon Ramsay on oikeassa, on kuvassa yksi haastavammista raaka-aineista! Kampasimpukoita ko. mestarikokki lähettää takaisin, kun niiden paistaminen ei tahdo onnistua. Toinen muka-vaikea on risotto ja sitä ainakin meillä Laurilassa tehdään onnistuneesti. En minä, mutta Mies. Kolmas olisi Wellingtonin pihvi, mutta se ei kuulu meillä listalle.
Viime päivinä meillä on ollut kahvila-ravintola monta kertaa. Tarjoilija on kiikuttanut asiakkaille pieniä kahvikuppeja, joissa on ollut kahvia, teetä, kaakaota tai teekahvia. Myös ruokaa on tarjottu, ainakin ankeriaskeittoa ja jälkiruokana jäätelöä tai leivoksia. Astiat on välillä tippuneet lattialle, mutta tarjoilualttius on ollut ihailtavaa.

Jk. Kuvan nappasin kolmisen viikkoa sitten Ateneumissa.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Koo niin kuin kivaa!


Tapaninpäivä valkeni tai ei ehkä valkenemisesta voida ihan konkreettisesti puhua, kun on vielä pimeää, mutta aamussa nyt kuitenkin ollaan. Nukuin koko yön yhteen kyytiin aamukahdeksaan asti. Olen nyt oikein hyväntuulinen, joka yleensä liittyy hyviin yöuniin.
Tänään saadaan Laurilaan lisää väkeä. Koo niin kuin kivaa! 

Jk. Sain eiliseen mahtumaan kaiken muun lisäksi kaksi kävelylenkkiä. Seitaninsulatuslenkkiä, nääs.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluaamuna


Jouluaamuna voi nukkua puoli yhdeksään, kun ei ole kiirettä minnekään... Silloin missaa joulukirkon, mutta nukkuu hyvin ja tunnettuahan on se, että kaikkea ei voi saada.
Kuulin eilen todella hyvän joulusaarnan. Tai ehkä oikein kunnolla jumaluusoppineiden mielestä se ei olisi edes saarna, mutta minulle se oli. Pieni mies istui pöydän päässä syöttötuolissaan iltapalalla ja sanoi lopuksi: Vaari ja mummu ja Ilmo ja äiti ja isi ovat kavereita. Katsoi meihin kaikkiin vuorotellen ja toisti vielä uudestaan lauseen. Se oli joulun sanomaa, jos mikä.  

Jk. Kuvassa on meidän pikkuperhe. Itse olen neljäs vasemmalta. 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Aa niin kuin aatto




Laurilassa herättiin jo seitsemältä jouluaattoon. Kaikki muut olisivat toki vielä nukkuneet tovin tai kaksi, mutta nuorimmaisella oli paristot ehtineet jo latautua siihen mennessä täyteen. Kohti uutta päivää siis ja ei mitä tahansa päivää, vaan jouluaattoa! 
Kuvassa on tämän vuoden joulukorttimme. Toivotan sen myötä jokaiselle sellaista joulua, joka on omanlainen ja jokaisella erilainen. Perinteitä noudattaen en aio pitää blogivapaata, joten huomenna on luvassa taas raporttia...


lauantai 23. joulukuuta 2017

Aatonaattoaamuna


Eilen kävin isossa hypermegasupermarketissa ja siellä ei voinut tuntea itseänsä yksinäiseksi. Asiakkaat melkein törmäilivät toisiinsa ostoskärryillä ja ilmeet alkoivat olla jo kärsimättömiä, vaikka oltiin vasta iltapäivän alussa. Olin hyvin tyytyväinen, kun sain tehdä vain muutamia täsmäostoksia. Lähinnä vain hengailin ja kulutin aikaa, kun Mies oli hakemassa bussilta joulurakkaita. Pahaksi onneksi bussi oli myöhässä ja se tuli minulle kalliiksi, kun eksyin lopuksi myös yhteen vaatekauppaan...

perjantai 22. joulukuuta 2017

Astronominen talvi ja joulurakkaat


Nyt on Laurila koristeita, seitania ja ensimmäisiä joulurakkaita vaille jouluvalmis! Nuorimman lelu- ja kirjahyllynurkkauskin on tietysti siivottu ja lattialla on liikennematto, jossa on hyvä kurvailla autoilla. Sopu säilyi siivotessa ja kirjaimetkin pysyivät normaalinkokoisina koko päivän. Hyvä me!
Nautin siitä, kun opin aina jotakin uutta. Eilen opin, että talvipäivänseisauksesta alkaa astronominen talvi, jota kestää noin yhdeksänkymmentä vuorokautta. Ja tuohon astronomisen talven alkamiseen päättyi syksy. 

torstai 21. joulukuuta 2017

Aika hintsusti pituutta


Tänään voisi seisahtaa, kun kerran talvipäiväkin tekee niin. Tälle päivälle on luvassa pituutta vähiten koko vuonna. Eli aika hintsusti siis. 
Tänään meillä on ohjelmassa siivouspäivä. Se aloitetaan ihan kohta kunnon aamupalalla, sillä tyhjin vatsoin ei puunaaminen onnistu. Muutenkin on hyvä varata päivään useampi evästauko. Vuosikymmenien kokemus puhuu...


keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kirjahyllypäivän jälkeisenä aamuna


Eilen oli kirjahyllypäivä, joka tarkoitti sitä, että laitoin pinot suoraan ja pyyhin hyllyt. Nyt kirjastomme näyttää paljon jämäkämmältä ja asiallisemmalta. Tuon lisäksi siivosin olkkarin kaikki tasot.  Mies leipoi kasvispasteijoita ja shakkiruutuja. Oli siis varsinainen tehopäivä! Illalla kuitenkin sanoin lähteväni vielä kävelylenkille ja kävelinkin tutun kympin lenkin. Teki hyvää tuulettaa pääkoppaa. En olisi uskonut, että jäisin näin koukkuun...

tiistai 19. joulukuuta 2017

Tuhannes!


Luet parhaillaan tuhannetta arkeilupostausta, joten kiitos sinulle ja muille lukijoille! Ilman teitä kirjoitukset olisivat vain merkkejä näytöllä. Tämän päivän kunniaksi etsin kuva-arkistosta hieman juhlallisemman kuvan, joka on jo hyvin lähellä pönötyskuvaa.
Kirjoittaminen on elinehto, vaikka se ei tuokaan leipää pöytään. Kirjoittaminen on hengittämistä omien ja yhteisten asioiden kanssa. Yhtä haastavaa kuin heinänteko. Jatkan valitsemallani tiellä...

maanantai 18. joulukuuta 2017

Kahden kuvan taktiikka


Lunta on nyt kuin vanhanajan postikorteissa ja kuvakirjoissa! Eilen päivällä menin kameran kanssa pihalle ja canonisoin vähän aikaa ja fiilistelin & nostalgisoin tuon valkeuden keskellä. 


Olkoon tämä jouluviikkosi sopivassa suhteessa työteliäs ja pysähtelevä... Kaappeja ja laatikoita voi siivota joulun jälkeenkin. Tee se, minkä jaksat ja haluat. 

Jk. Yhden kuvan sijasta päätin blogata tänään kahdella, koska lumi sai minut sekaisin.






sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Hyvä ja armelias ohje


Elämänohjeita ja mottoja on monenlaisia. Niihin törmää (kuv.) lehdissä, somessa ja seinätauluissa. Eilen illalla luin lehtiä ja yhden lehden toiseksi viimeisellä sivulla oli tuo, josta nappasin kuvan. Se on juuri sopivan armelias tässä vaiheessa vuotta.
On tasan viikko jouluun. Kolme työpäivää vielä jäljellä eli maanantain ja keskiviikon virastoituminen ja jouluaaton virsikirjatyöt. Sitten alkaa jouluvapaa, jota kestää yhdeksän päivää. Tuntuu suorastaan ylelliseltä, kun saa keskittyä vain kotipuuhiin ja mummuiluun...


lauantai 16. joulukuuta 2017

Kohti joulua


Joulu tulee pikkuaskelin Laurilaan. Koristeita ei vielä ole yhtään, vasta kolme joulukorttia on posti tuonut (ja yhden joulupaketin), mutta tiistaina ostin ensimmäisen hyasintin. Silloin se oli vielä nuppuinen, mutta nyt on keittiön lämmössä jo hieman avautunut.
Tälle päivälle on luvassa kahdenlaista leipomista. Tarkoituksena on tehdä parmesaanipikkuleipiä ja ihan vaan tavallisia pikkupikkupipareita. Iltapäivällä tehdään imelletyt perunalaatikot yhteistyönä eli mies kuorii tulikuumat perunat, survoo ne ja taitaa hoitaa myös jauhotusoperaation kertaa x. Minä teen lopputyöt eli sekoitan survokseen maidon, voin ja mausteet ja kaadan vuokiin ja laitan uunin kitulämmölle. Siellä laatikot saavat olla yön yli ja aamulla on sitten valmista. - Näin on tehty joka vuosi ja niin nytkin...

perjantai 15. joulukuuta 2017

Valkokultaiset ostokset


Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäviisi vuotta siitä, kun meillä oli asiaa kultasepänliikkeeseen. Asia olikin varsin tärkeä, kun päivämäärä on jäänyt noin hyvin muistiin ja jos ei muistaisi, voisihan sen tarkistaa sormusten kaiverruksista.
Kihloissa ennätimme olla vain kolme ja puoli kuukautta, kun tuli kiire vihille. Ei siitä klassisesta syystä, vaan ihan vaan rakkauden kiireestä! Enkä ole katunut eikä toinen osapuolikaan, luulisin.



torstai 14. joulukuuta 2017

The Lumisateet


Olen ulkoistanut meillä lumityöt ja olen hyvin tyytyväinen siihen yrittäjään, jonka olen tehtävään valinnut. Nyt kuitenkin ko. yrittäjällä oli sovittuna kissanvahtikeikka pääkaupunkiin ja samaan aikaan osuivat The Lumisateet. Ei auttanut muuta kuin ottaa lumilapio omiin käsiin ja lapioida! Toissailtana lapioin postipolun ja pergolan. Eilen illalla oli sitten vuorossa etupiha. Aikaa kului kolme varttia ja olipahan melkoinen homma. Tiesin jo etukäteen, että tänään on kädet kipeinä ja tosi on, jopa hammastahnaputkilon puristaminen sattui käsivarsien sisäpuolelle eli kyynärvarsiin. Mutta viis siitä, kun mieli on hyvä ja kotiintulijakin oli tyytyväinen...

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vapaaehtoisesti kynttilänvalossa


Kynttilänvalossa on kiva istua, kun sen tekee omasta toiveestaan eikä sessio kestä tuntikausia. Kokemuksia kun on suhteellisen pitkistäkin sähkökatkoista (ennätys on ollut 34,5 tuntia!) ja silloin ei puhuta enää tunnelmoinnista eikä hämärähyssyistä, vaan ihan koruttoman sähköttömästä elämästä. Koputan saman tien puuta, sillä edellisestä pitemmästä katkosta on aikaa jo toista vuotta eikä pienempiäkään ole ollut aikoihin. (Pieni tarkoittaa sellaista parin tunnin katkoa ja sitä vähempiä ei juurikaan tule noteerattua.)

Jk. Sinänsä aineksia tunnelmointiin olisi, kun keittiön vihreän kaapin ylähyllyllä on yleensä pienen kynttiläkaupan suuruinen käsivarasto...

tiistai 12. joulukuuta 2017

Älä usko tätä kuvaa!


Kuvilla voi huijata. Tämän aamun kuvasta voisi päätellä, että täällä on jo reippaasti syöty leipää ja juotu kahvia. Ei suinkaan! Heräsin vasta kymmenen minuuttia sitten ja istuskelen sängyssä rapsuttelemassa silmistäni unihiekkaa. Kuva on kyllä ihan aito, mutta eiliseltä. Suunnilleen samanlaisen aamupalan kuitenkin tarjoan itselleni jossakin vaiheessa aamua...
Eilen illalla pidin joulukorttitalkoot ja vähän jäi vielä kuorien kirjoittamista tälle päivälle. Kuorinippu pääsee tänään postin kuljetettavaksi...

Jk. Suosittelen muuten yhdistelmää: ruisleipä, levite, juusto ja persimon. 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kolmekymmentäkolme vuotta sitten lapsi parkaisi


Tämän päivän onnittelukukan saa Esikoinen, puss och kram! Minulla täällä ei ole nyt leikkokukkia, mutta onneksi nappasin kissavahtireissulla muutaman kuvan...
Ensimmäisen lapsen kanssa sitä on avuton ja tumpelo ja kömpelö ja tavallaan koko vanhemmuus on jonkinlainen selviytymispeli heti alusta lähtien. Ihan tolkun ihminen Esikoisesta tuli meistä huolimatta. Hyvä tyyppi. Suukko ja hali! Puss och kram!


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Harmaaturkkinen ystäväni


Minunhan piti kuvata kattoa, mutta kuvasinkin sen sijaan kattia... (No, kattoidea odottaa sopivaa mallia.)
Kuvassa Helmi, jolla on ikää yksitoista vuotta. Olemme viihtyneet hyvin yhdessä. Pestini päättyy tänään, mutta sain tilalleni tuuraajan. Helmi ei siis jää heitteille! 
Juna kohti keskistä Suomea lähtee puolentoista tunnin kuluttua. Lomanen on ollut monipolvinen, vaihteleva ja mielenkiintoinen. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. 

lauantai 9. joulukuuta 2017

Katsoin lintuja ja maisemia ja kuvasin lattiaa


Eilen alkoi kissavahtipestini. Helmin kanssa ollaan jo entuudestaan niin vanhat tutut, ettei totuttelua tarvita. Illalla katsoimme yhdessä elokuvaa. Helmin mielestä elokuva kahdesta puolalaisesta sisaruksesta oli nukuttava ja hän missasi siitä kyllä ainakin puolet.
Aamupäivällä kävelin kaupungille ja kävin Ateneumissa katsomassa Von Wrightin veljesten upeita töitä. Lounastin myös siellä bistrossa ja ruoka oli tosi hyvää. Päivällä kuljeskelin vähän siellä sun täällä ja alkuiltapäivästä palasin takaisin lähtöruutuun. Illaksi minulla oli ohjelmana työväenopiston runopiirin esitys, joka kertoi metsästä, susista ja kauhusta. Kasimiikka, sanoisin. Yritys oli hyvä ja raikas. 

Jk. Kuva on Ateneumin lattiasta. Se vaan on niin upea!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Se oli tarkoitettu niin


Minähän olen aina uskonut, että ihan sattumaa ei ole, vaan asioilla on tarkoitus mennä niin kuin ne menevät. No, eilisen tapahtuma oli sitä, että se oli tarkoitettu...
Kävelimme Esikoisen kanssa tarkoituksena mennä yhteen tiettyyn kahvilaan ja jonne sitten lopulta päädyimmekin ja aikomus oli mennä jotakin katua ja sitten menimmekin jotakin toista ja yhtäkkiä Esikoinen totesi, että tuossa on Kinaporin palvelukeskus. Minä sanoin, että siellä muuten on Matti Johannes Koivun konsertti juuri tänään klo 14 ja sinne on vapaa pääsy. Kello oli siinä vaiheessa 14.20. No, sitten etsimme ovea, josta pääsemme sisään. Pääsimme. Sitten etsimme juhlasalia. Löysimme yhden avoimen oven, kun ensin oli turhaan nyitty muutamaa lukittua. Ja sitten 14.25 olimme juhlasalissa muiden joukossa istumassa ja saimme kuunnella aivan upeaa soolokonserttia vähän yli puoli tuntia. Loppulauluna oli Satumaa, jossa sai laulaa mukana. Mehän laulettiin. Tuli herkkä olo, kun oltiin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan...

torstai 7. joulukuuta 2017

Soitin joululauluja ja kuvasin tapettia


Eilen laitoin Osmon (askelmittari) taskuun ja lähdin kävelemään kohti joulutoria. Ei ihan mitä tahansa toria, vaan Katariinanseurakunnan perinteistä joulutoria. Minulle se ei ollut perinne, vaan ihan untuvikkona noviisina menin paikalle. Paljon väkeä, myytävänä käsitöitä, kirjoja, koruja ynnä muuta. Myyntipaikkoja oli ulkona ja sisällä. 
Varsinaisia tehtäviä oli kaksi. Hain voittamani facebookpalkinnon eli keltaisen sateenvarjon. Olin kuulemma sen ihan oikeasti voittanut, joten kannattaa tällaisena osa-aikaturkulaisenakin osallistua vaikkapa tuon seurakunnan kyselyihin...
Toinen tehtävä oli soittaa jouluista taustamusiikkia yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Reilut kaksi tuntia jompi kumpi meistä aina soitti ja jossakin vaiheessa innostuimme jopa laulamaan kaksiäänisesti - sitä se kahvi teettää! 
Iltapäivällä kävelin juhlivan kaupungin toiselle laidalle ja olin tähänkin päivään hyvin tyytyväinen. Askelmittarin mukaan kävelyä tuli kaikkiaan kymmenen kilometriä. Sää oli mukavan talvinen ja vaikka kuljetinkin mukanani keltaista pitkää sateenvarjoa, ei mitään satanut... 

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Minun Suomeni


Minun Suomeni on pitkä ja leveä.
Minun Suomeni on sininen, valkoinen ja kaikki sateenkaaren värit.
Minun Suomeni tuoksuu tervalta ja sateelta.
Minun Suomeni maistuu mansikoilta ja uunipuurolta.
Minun Suomeni soi Finlandiaa, Olavi Virtaa ja Matti Johannes Koivua.
Minun Suomeni on iältään Helvi Hännisen ja Martti Asunnan välistä.
Minun Suomeni - onnea se ja me!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Kello löi jo kuusi


Nykyään kaikki ottavat selfieitä tai muita sellaisia. Tämän aamun kuvana on eiomakuva vuosien takaa. Vähän tonttu olo on kyllä itselläkin, kun heräsin kymmenen minuuttia sitten ja totesin herätyskellon soivan vasta puolentoista tunnin kuluttua... Sen verran hyvin jo nukuin, joten jätin lisänukkumisoption käyttämättä. 
Tänään minua kutsuu Suomen vanhin kaupunki eli Turku. Bussi lähtee kolmen tunnin kuluttua. Turussa tehtävänä on kukkien kasteleminen. Torstaina vaihdan kaupunkia ja matkustan bussilla Helsinkiin, jossa tehtävänimikkeeni on kissavahti. 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Eilen ja tänään


Eilen oli aika päästää hoosiannatontut laatikosta esiin. Joskus aikaisemmin tontut sijoitettiin muiden joulukoristeiden kanssa varastoon ja nuistettiin laittaa vasta jouluksi. Nyt ehkä viitisen vuotta (tai niillä main) tonttulaatikko on ollut eteisen senkin hyllyllä ja tontut päässeet kehiin ihan oikeana ajankohtana. Siitä se alkaa...
Eilen oli aika juoda ensimmäiset glögit. Hyvää ja kuumaa oli.
Tänään on aika laulaa ensimmäiset joululaulut tai tarkemmin sanottuna toiset. Ensimmäiset laulettiin työkeskuksessa jo muutama viikko sitten. Tänä iltana vuorossa on Metsäkulman koulu.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kaikki liikunta on kotiin päin


Eilen olin lyhyissä virsikirjatöissä kappelilla. Sitten oli aika lähteä kävelylenkille. Mies on ollut hyvin usein seurana, mutta tällä kertaa lähdin yksin ja mies jäi kotiin tekemään puita, pullaa ja ruokaa - aamulla oli jo tehnyt lumitöitä. 
Latasin Moppeen lisää virtaa, otin mukaani myös Reinon (kännykkä) ja Osmon (askelmittari) ja varasin taskuun pari muumipatukkaa. Sitten lähdin. Arvelin, että lenkistä tulee pitkä. Muutaman kerran mietin, jatkanko vielä vai joko palaan kotiin ja jatkoin. Kotona olin sitten sadankuudenkymmenen minuutin ja kuudentoista kilometrin kuluttua. Tullessani toin muutaman kännykkäkuvan, joista yksi on tuossa kuvatuksena. On täällä hienot lenkkimaastot! 

lauantai 2. joulukuuta 2017

Unelmointia


Tänään on Unelman (ja Anelman) nimipäivä. En tunne henkilökohtaisesti ketään ihmistä, jonka nimi olisi ihan oikeasti Unelma, mutta tiedän, että monella tuntemallani ihmisellä on yksi tai useampi unelma. Se saa olla salaisuus tai sen voi kertoa julkisesti. Se voi olla oma koti, pienempi vaatekoko, taivaspaikka tai melkein mitä vaan. Tärkeintä on, että se on ja että sellainen saa olla.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Tunnusmusiikkia ennen puoltayötä


Minulla on yksi erikoinen tapa ja se liittyy elokuvien katsomiseen. Kun elokuva on katsottu ja jos musiikki oli mielestäni hyvää/tosi hyvää/mahdottoman hyvää, etsin netistä nuotin ja soitan sitä heti saman tien. Niin kävi myös eilen illalla. Elokuva oli The Notebook - Rakkauden sivut. Alkumusiikki oli kaunista soutelumusiikkia (nimen omaan soutelu-, ei suutelu-) ja vähän ennen puoltayötä soitin sen kerran. Soitan varmasti vielä monta kertaa. Elokuva kesti toisenkin katselukerran ja lopussa tuli kyyneleet silmiin ja vähän poskillekin...