lauantai 23. syyskuuta 2017

Tolokun immeisiä


Syysvapaanen on yhtä kuin irtiotto. Tällä kertaa savolaiseen tapaan. Taidetta, jo tokkiisa! Kukkoo ei haukattu, mutta kaljoo kitattiin sivistyneesti yhden entisen presidentin verran. Tärkeintä oli kuitenkin leppoisa aikatauluttomuus, kun ei tarvinnut piitata yhtään siitä,  mittee se kello näättää. 
Henkinen valmistautuminen aloitettiin jo edellisenä päivänä, kun katsottiin elokuva Lentävä kalakukko. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Paikallinen maisemataulu


Kävellessä törmää (kuv.) aina silloin tällöin maisematauluihin, joita on pakko ikuistaa. Onneksi Reino matkustaa yleensä taskussa ja on yhteistyöhön valmis. Eilen kävelin Pitkän Lenkin (14,8 km) ja tuollainen venevalkama hypähti yhtäkkiä verkkokalvolle. Ei auttanut muuta kuin astua muutama askel tieltä ja napata kuva. Lopputulos on hyvin tauluinen.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mistä olet?


Olemme asuneet tällä paikkakunnalla kaksikymmentäkuusi vuotta. Kun kertoo paikan nimen (Petäjävesi), moni toteaa tietävänsä sen kauniista Unesco-kirkosta. Joskus olenkin miettinyt, tietäisikö kukaan, jos vanhasta kirkosta ei olisi tullut maailmanperintökohde...
Lapsuuteni asuin Keski-Pohjanmaalla ja sen paikkakunnan nimen (Toholampi) moni sekoitti Tohmajärveen. Sitten saattoivat tietää, kun kertoi Kaustisen olevan naapurikunta. 
Nykyisessä työssä olen paljon paikannimien kanssa tekemisissä. Joku muutti jostakin tänne ja täältä johonkin ja tarvitaan vain päivämäärien ja mahdollisen puolison ja jälkikasvun etsimistä. Vähän sellaista salapoliisihommaa, vaikka ihan julkisesti ja päivänvalossa...

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mieluisaa postia


Posti lopetti kirjeiden jakamisen tiistaisin, mutta niinpä vain meidän heittolaatikosta löytyi eilen kivaa syyspostia, vaikka oli tiistai! Yksi hupaisa kaali nimeltään Romanesco ja kaksi sen parsakaalikaveria olla nököttivät pussissa, kun tekstiviestin perusteella tiesin iltapäivällä mennä paikalle. Seurakunnan vanha emäntä tuntee ja tietää meidän vegeinnostuksemme ja samaisesta laatikosta om ennenkin löytynyt syksyn aarteita. Kiitos, Helena! 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Aika tavaran kaupitsee


Esineiden uusiokäyttö tai uuskäyttö on aika hauskaa. Meillä oli jostakin kirpparilta jo ajat sitten kulkeutunut backgammon -pelilauta ilman tarvittavia nappuloita. Eikä tarvittavan pieniä nappuloita ole koskaan löytynyt. Ei mistään.  Ei hätiä mitiä! Pari viikkoa sitten lauta pääsi olkkarin pöydälle koristeeksi ja alustaksi vaikkapa kynttilälautaselle ja/tai suklaakupille. Eli taas tuli todistetuksi, että aika tavaran kaupitsee...

maanantai 18. syyskuuta 2017

Grazie mille!


Viikonlopusta tuli italialaispainotteinen. Ruokalistalla oli salviapastaa, pizzaa, risottoa ja tiramisua. Soittolistalla oli italialaista musiikkia. Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin myös antipastoannokset. Juomalistalla oli italialaista olutta. Espressoa, totta kai! Yksinkertaista, mutta erittäin hyvää. Grazie mille eli suuret kiitokset!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Laurilan kokeilevaa kokkausta


Kokkailu on kivaa. Kokeilu on kivaa. Kokeileva kokkailu se vasta kivaa onkin!
Eilen aamulla valutin kikhernepaketista liemen pois ja aloin murskata herneitä rouheeksi haarukalla (oli sen verran työlästä puuhaa, että sain siihen miesmäistä apua). Maustamaton tofu oli seuraava ainesosa ja sen murentaminen murusiksi olikin ihan helppo diili. Noiden kahden lisäksi tarvittiin vain vegaanista margariinia (eli sitä sinistä keijua, jota muutenkin käytetään), suolaa ja persiljaa. Kaikki sekaisin kippoon ja karjalanpiirakoita pannulle lämpiämään. Kyseessä oli siis munatonta munavoita. Valmistamisessa ei mennyt paljon aikaa ja lopputulos oli hätkähdyttävän samankaltainen kuin -llinen versio.
Kuvassa on se, mitä jäi jäljelle, kun lopuista oli laitettu pakastimeen kaksi annosta. Tuleepahan kokeiltua myös se, voiko tuota pakastaa...

Jk. Ohje ei ollut päistämme, vaan Yhteishyvästä. 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Tuikitavallisen arki-ihmisen hyvä päivä


Eilen oli tapahtumarikas ja onnistunut päivä ihan tuikitavallisen arki-ihmisen kannalta. Aamulla vähän siivottiin, päivällä vietiin kirpparille tarpeetonta tavaraa monen nyssäkän verran ja mukaan lähti vain yhdet punavalkoiset raitasukat kokoa 25-27, iltapäivällä haettiin junalta rakas lapsipoika, illalla syötiin aivan taivaallista salviapastaa (johon Mies teki pastan ja Esikoinen kastikkeen salviasta, joka oli peräisin Kalliosta ja kyseisen ruoan syöminen aiheutti kismet-olon = niin hyvää ettei sanotuksi saa) ja iltamyöhällä lähdin vielä pienelle kävelylenkille sateeseen. Ai niin, lenkin jälkeen vielä sauna, iltateetä ja korvapuustia ja yksi Triominos-peli, jonka nuorin meistä voitti. Pieniä suuria asioita rakkaiden ihmisten kanssa...

perjantai 15. syyskuuta 2017

Aamulla pohdin nimiä


Syyskuu on puolivälissä. Tänään on Sirpan nimipäivä, onnea kaikille nimipäiväsankareille! Jäin pohtimaan erilaisia nimiyhdistelmiä ja olettavasti sellainenkin on kuin Sirpa Leena tai einojuhanimaisesti kirjoitettuna Sirpaleena. No, onnittelu oli se pointti, unohtakaa muu.
Tänään meille tulee lapsi. Niistä kahdesta se vanhin. Kotikoti odottaa...

torstai 14. syyskuuta 2017

Tulin kaapista


Eilen tulin paikallislehdessä ulos kaapista, kun kerroin tästä liikuntaprojektistani. FB:ssa eilen illalla kerroin kävelleeni tuhat kilometriä tammikuun puolivälistä eiliseen. Ehkä nyt on parasta vähentää tätä hehkuttamista, ettei tästä tule pelkästään fanaattista liikuntablogia eikä missään tapauksessa jonkinlaista elvistelyblogia. Minä vaan olen sellainen innostuja. Olen aina ollut ja tulen varmasti myös olemaan.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ajattele positiivisesti!


Tänään on Positiivisen ajattelun päivä. Yleensä yritän toteuttaa sitä läpi vuoden. Tänään on myös Uhmaa ennakkoluuloja -päivä. Se ei olekaan niin helppoa. Olen pohjimmiltani hyvin ennakkoluuloinen, vaikka en ole enää ihan niin mustavalkoisesti ajatteleva kuin nuorempana. 
Kuvan tiehen voi suhtautua monella tavalla. Voi huokaista, että vielä noin pitkästi kuljettavana. Voi iloita siitä, että tie on suora. Ja kaikkea tuolta väliltä. 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Monta pelargoniaa on mummun (ja vaarin) pergolassa...


Joka kesä ja syyskesä tulee kuvattua samoja kukkia. Pelargonioiden talvehtiminen on toistaiseksi sujunut hyvin - jo useamman vuoden ajan. Olen sen verran maalainen ja vanhanaikainen ja perinteinen, että pelargoneja pitää olla aina kesällä. Ja mieluummin paljon. 
Tänä kesänä meidän pergolan pelargoniat olivat hitaalla tuulella. Tai varovaisia. Joka tapauksessa alkoivat kukkia täysillä vasta loppukesästä. 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Arkirakkautta ja maalaisjärkeä


Meillä on meneillään korallisyksy, joka huipentuu maaliskuun lopulla olevaan korallihääpäivään. Supisuomeksi sanottuna meille tulee yhteistä matkantekoa kolmekymmentäviisi vuotta. 
Arkirakkaus on se, jolla ollaan toimittu ja tätä mielenkiintoista matkaa toteutettu. Toinen asia on maalaisjärki. Sen käyttäminen on sujunut hyvin, vaikka toinen meistä on syntynyt ja kasvanut kaupunkilaisjärkisenä. 
Ja matka jatkuu....

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Olen aika hyvä aloittamaan kaikkea


Olen syksyihminen. Olen kesäihminen. Lisäksi olen talvi-ihminen, puhumattakaan siitä, että olen kevätihminen. Jos musiikillisesti asian haluaisi ilmaista, voisi minun todeta olevan vivaldimainen (vrt. Vuodenajat), vaikka en mikään kepeä olekaan. En henkisesti enkä varsinkaan fyysisesti.
Syksyisin pitäisi aloittaa joku uusi harrastus, jos haluaisi elää kansalaisopistomaisesti. Olen tehnyt niin monena syksynä. Vuosikymmeniä sitten aloitin posliininmaalauksen. Vuosia sitten aloitin japanin opiskelun. Olen aika hyvä aloittamaan kaikkea. Nykyään tunnen itseni jo sen verran hyvin, etten juurikaan aloittele. Jatkan jotakin vanhaa, jonka olen hyväksi kokenut. Tänäkin syksynä.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Melkein koko päivän


Eilinen vapaapäivä meni melkein siinä, kun koomailin sohvalla ja luin kirjaa ja katsoin telkkaria. Tsekkailin useampaan kertaan säätiedotuksia ja sadetutkan liikkeitä. Melkein koko päivän. Sitten alkoi villasukkailu iltaseitsemän paikkeilla tökkkiä ja vaihdoin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin. Pakko kun oli saada raitista ilmaa ja silloin oli pilvipoutahetki menossa.
Pilvipoutaa riitti melkein puolet lenkistä, mutta tihkusade alkoi vähän ennen kääntymispaikkaa (paikkakuntalaiset tietävät paikan yhdistelmästä karhu ja roskis) ja siinä vaiheessa oli ihan sama, palatako vai jatkaa. Jatkoin. Kävelin nopeasti. Kotona vaihdoin kuivat ja lämpimät vaatteet ja laitoin jalkoihin taas nuo samat villasukat. Oli hyvä olla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mieltymyksiä


Pidän esineistä ja astioista. Pidän järjestyksestä. Aina nuo mieltymykset eivät kohtaa, mutta silloin tällöin. Pieni hyllykkö saatiin seinälle vähän aikaa sitten ja siihen sopi yllättävän monta juttua. 
Pidän syksystä ja sateesta. Pidän kävelystä. Kurkistin äsken ulos. Saa nähdä, kohtaavatko ne mieltymykset tänään... 
Pidän tietotekniikasta ja kirjoittamisesta. Pidän blogeista. Ne kohtasivat taas kerran juuri nyt.

torstai 7. syyskuuta 2017

Kuva ei aina kerro totuutta


Nukuin pitkään,. Tarkemmin sanottuna maata rötkötän vieläkin peiton alla ja kuuntelen radiota ja bloggaan yksisormitekniikalla. Eli päivän kuva on jotakin muuta kuin totuus irl. Sen verran tietysti totta, että aamupala siinä on, mutta ei tältä vaan eiliseltä aamulta. Kaikkea ei siis kannata uskoa...
Luultavasti aika samantapainen kattaus tulee kuitenkin tuossa pian rakenneltua. Ainakin kahvia, tuoremehua, leipien päällä seitania, juustoa ja kurkkua. Kunhan ehdin... Vapaapäivänä kun ei ole mihinkään kiire. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Askel alkaa aalla


En olisi uskonut, että käveleminen on näin hauskaa! Tammikuun 16. päivästä alkaen olen ollut aika kova kengänkuluttaja, kun nyt on yli yhdeksänsataa kilometriä taivallettu ja ihan tarkasti sanottuna 917,6 km. Aina joskus päivään on kuulunut enemmän kuin yksi lenkki - kuten esimerkiksi eilen. 
Viikkoon mahtuu myös vapaapäiviä, joten palautumisestakin olen huolehtinut. Sunnuntaina en liikahtanut kotoa mihinkään, maanantaina spinnasin ennen saunaa jne. Tänään aion harrastaa hyötyliikuntaa ja menen kävellen töihin. Moppe kulkee mukana taskussa, totta kai!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Huolehtivainen äiti


Tänä aamuna nukuttiin pitkään. Ja eilen illalla simahdin hyvissä ajoin, joten takana on tavallista pitempi yö. Unia vaikka hurumykke, mutta mitään en enää muista. 
Eilen ennen saunaa spinnasin kolmea minuttia vaille tunnin. Polkiessani katsoin dokumentin ylihuolehtivaisesta äidistä ja analysoin itseäni siinä samalla. Kyllä minäkin olen huolehtivainen äiti, vaikkakaan en yli-. Se oli lopputulema. 

Jk. Kuvan kävin ottamassa kuistilta juuri äsken. Paljasjaloin yöpaitaisena hieman palellen. Nyt taas jo lämpimässä sängyssä tyynyihin nojaten.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Laurilan asemalla


Rakastuin kolmekymmentäviisi vuotta sitten veturinkuljettajaan. Sen jälkeen junat ovat kuuluneet elämäämme, niillä on tehty töitä, niillä on matkustettu ja matkustetaan edelleen. Ja nykyään myös niillä leikitään. Pikkumies ja Mies nyt lähinnä, mutta kyllä meitä muitakin asia kiinnostaa. Osia on hankittu useammaltakin kirpparilta ja kaikki sopivat yhteen, vaikka eri sarjoistakin on kyse. On asemaa ja veturitallia ja kääntöpöytää kaiken muun perusjutun lisäksi. Hyvin kulkee!

Edit: Rakastumisvaiheessa kohde olikin veturinlämmittäjä ja vasta myöhemmin -kuljettaja. Sama tyyppi kuitenkin koko ajan...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Onko Keuruulla jotain lehtikaalia vastaan?


Olen sen verran ilkeä ja ikävä ihminen, että ymmärrän mielelläni sanat ja käsitteet väärin, jos vain mahdollista. Tämä kuva on esimerkki ihan viattomasta tiekyltistä, jonka halusin/haluan käsittää omituisesti.
Kale on englanniksi lehtikaali. Supi-Suomessa kikkarapääkaalin nimi on lehtikaali tai kale. Jos siis halutaan väännellä sanoja (halutaan!), voisi todeta, että tuolla keuruulaisella oikotiekylällä ei syödä/viljellä lehtikaalia. Olisikohan muutenkin kasvisvastainen kylä? 

Jk. Kiitos Miehelle, joka pysäytti auton kuvaamista varten. Odotti bussipysäkin tietämissä sen aikaa, että kävin ikuistamassa kyltin, jonka olen nähnyt satoja kertoja, mutta jonka syvällisen sanoman tajusin vasta viikko sitten lauantaina...

lauantai 2. syyskuuta 2017

Katsaus eiliseen


Ei se eilinen harmitus kauan kestänyt... Työkokous oli rakentava, keskusteleva, monipuheinen ja naurattavakin. Kokousmiljöö oli viihtyisä ja ruoka kaunista & hyvää. Iltapäivällä kotiuduin. Iltaruoan jälkeen tein reilun kahdeksan kilometrin kovavauhtisen lenkin Pohjolanmäentiellä (meno-paluu samaa tietä) ja nautin! Illalla sauna, teetä, kardemummakorppuja, poppareita ja elokuva. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Harmittaa ja ottaa kupoliin


Ei pitäisi suunnitella etukäteen, niin ei sitten harmita... Tänään on pitkä työkokous. Sain pieneen isoon päähäni idean, että reippaana ihmisenä kävelen sinne ja takaisin. Olisin saanut mukavan kahdenkymmenen kilometrin lenkkimerkinnän. Kello oli soimassa kuudelta ja heräsin varttia vaille sitä. Kävin kuistilla toteamassa, että sataa. Palasin takaisin ja nukuin vielä vähän aikaa. Harmitti. Jestapookenas!