maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mä viestinnästä laulan, sillä oonhan somelainen


Muutaman viime viikon aikana tuli osoitettua taas somen teho. Facebookissa ja Instagramissa laitoin mainoksia ja kuvia taidenäyttelystä ihan mainostustarkoituksessa useamman kerran ja katso, kävijöitä kävi! Joskus some tavoittaa väen jopa paremmin kuin printtimainonta, sillä se on tässä ja nyt ja jopa tuntia ennen sulkemisaikaa voi vielä mainostaa tehokkaasti... (Kaikki kunnia lehdistölle ja varsinkin omalle paikalliselle!)
Eilen illalla meillä oli näyttelyn purku ja sitten myöhemmin kotona karonkka. Ja kotona nyt tauluja siellä sun täällä...

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Yöpaitaisena canonisoitua


Minulla on tapa yöpaitautua heti saunan jälkeen. Meillähän saunotaan joka ilta, joten yöpaita/yöpaidat on/ovat tuntimäärältään paljon käytössä. No, eilen illalla oltiin kaikessa rauhassa aloittamassa illan elokuvaa Hehkutuksia ja satuin katsomaan ikkunasta ulos ja sanoin Miehelle, että käyn ensin ottamassa muutaman valokuvan. Valo ja tunnelma olivat niin houkuttelevia ja koukuttelevia. Ja ei muuta kuin yöpaitaisena ja rantasandaalit jalassa pihalle napsimaan kuvia. Kuvassa yksi niistä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Leena ja piin likiarvo


Tänään nimipäiväänsä viettää Leena ja onniteltavia riittää! On ainakin entinen työkaveri, nykyinen työkaveri, vanha ystävä yli neljänkymmenen vuoden takaa, täti ja kummitäti samassa persoonassa, entinen käly, miniän äiti, monta ystävää täällä Keski-Suomessa ja myös oma rakas Kuopus. Onnea tsiljoonasti kaikille! Kuopuksen nimipäivää ollaan vietetty tänä päivänä, vaikka oikeastaan kyseessä on ns. osittaisnimipäivä. Varsinaista nimeä ei löydy kalenterista.

Jk. Tänään on myös piin likiarvon päivä 22/7. 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Huvittavia paikannimiä


Sitä voi keräillä monenlaista. Jotkut keräävät sarjakuvia, toiset postimerkkejä, jotkut vanhaa Arabiaa, toiset myrkkylasia. Jne. Minä pidän kirjoista, elokuvista, vanhoista astioista ja uusista astioista, mutta en tietoisesti keräile niitä - ne vaan jostakin omituisesta syystä löytävät tiensä meille. On yksi asia, jota hieman keräilen ja se on sanat. Lomareissulta palatessani huomasin kirjoittavani muistiinpanoihin paikannimiä, jotka huvittivat minua suunnattomasti tai ainakin hieman. Tässä siis lista suoraan Steven muistista: 

Kastu
Kaulansuu
Haveri
Vuotava
Purema
Riittiö
Rutava
Nanhia
Keho 
Haviseva



torstai 20. heinäkuuta 2017

Teema voisi olla harmaa


Valokuvaaminen millä tahansa vempeleellä on kivaa! Joskus voi ottaa hieman salaperäisiäkin kuvia, joista ei saman tien tiedä aihetta/kohdetta/ideaa. Tämän aamun kuvaksi valikoitui toissaillan kuva, jonka teema voisi olla harmaa.
Talo tyhjeni eilen ja jäätiin Miehen kanssa taas kaksin. 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäpäivä Kan... eikun Keuruulla


Eilisen päivän ohjelmassa meillä oli lähikaupunki Keuruu. Päivään sisältyi muutama taidenäyttely, muutama kirpputori, kahvia ja italialaista jäätelöä, aurinkoinen päivä, kaunista järvimaisemaa ja kiireetöntä kuljeskelua. Laurilan seinälle löytyi heräteostoksena grafiikkaa aittagalleriasta. 
Illalla Laurilassa tehtiin hyvää pizzaa. Kissa sai valkoapilaseppeleen päähänsä, mutta ei pitänyt sitä kuin hetkisen. Seppele kulki illan mittaan päästä toiseen.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Useimmiten ilman takkia


Odottavien töiden pino työpöydällä herätti eilen aamulla kunnioitusta, puhelin soi tiuhaan ja ovikin kävi ahkerasti. Muistin salasanani ja oman nimeni, joten ei mitään hätää! Päivän mittaan sain pinoa pienemään jonkin verran ja lähdin töistä hyvillä mielin tasan iltaviideltä. Orientoituminen onnistunee taas kerran...
Taisin olla onnentyttö lomasään suhteen, sillä kohdalleni ei osunut kuin pari sadepäivää. Pärjäsin joko farkkutakilla, ulkoilutakilla, ohuella villatakilla tai useimmiten ilman takkia. Toppatakkiajatusta ei tullut mieleenkään.  Aurinko helli monenmonena päivänä ja naamakin sai väriä. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

184,3 kilometrin loma


Loma oli kestoltaan kaksikymmentäviisi päivää eli kolme ja puoli viikkoa. Ja sinä aikana:
- olin Petäjävedellä, Turussa ja Helsingissä
- kävin kuudessa taidenäyttelyssä
- luin kaksi kirjaa
- katsoin kuusitoista elokuvaa
- katsoin kahdeksankymmentäkaksi jaksoa Kotikatua
- kävin kahdeksalla kirpputorilla
- kevenin kaksi kiloa
- kävelin 184,3 kilometriä

Loma oli onnistunut. Täytti tehtävänsä, joka sille yleensä on annettu.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kuudestoista heinäkuuta


Tänään on viimeinen lomapäivä tällä haavaa. Tänään kuuluu ohjelmaan aamulenkki parhaan kaverin kanssa (eilen aamullakin käytiin), näyttelyn valvomista, helsinkiläisrakkaiden odottelua ja luultavasti kaunis kesäpäivä. Ei siis huono päättymispäivä hyvälle lomalle. Huomiseksi luvassa lomaraportti, joten ei siitä sen enempää...
Nimipäiväänsä viettävät tohvelimies Reino ja suomenruotsalainen Reinhold. Onnea heille, vaikka en mikään pääkuuluttaja olekaan. 



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Enmuistaenäämilletaikenelle


Olen ottanut asiakseni omistaa kävelylenkkejä aina jollekin asialle tai henkilölle tai ilmiölle. Näin olen tehnyt jo vuosia sitten, kun omistin fillarilenkkejä samaan tyyliin. Facebook näyttää päivittäin vanhoja päivityksiä (jos niitä haluaa) ja tässä yhtenä päivänä kahdeksan vuotta sitten olin taas omistanut fillarilenkin enmuistaenäämilletaikenelle. No, ystäväni A oli vastannut päivitykseeni ja kertonut omistaneensa äskettäisen vaipanvaihdon minulle...
Kävin yöpaitaisena hetki sitten pergolassa nappaamassa kuvan tuosta keltakukkaisesta kukasta. Se on kuin aurinko tai oikeastaan monta aurinkoa läjässä. Omistan kukkakuvan hohtavan värin valkovoittoisille asuntomessusisustuksille. 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Omista ylpeä


Eilen istuin kolmessa eri bussissa yhteensä melkein kuusi tuntia ja tein paluumatkan lomalta. Steve piti minulle uskollisesti seuraa. Moppekin oli mukana, mutta pussissa. Ehdin onneksi vielä yhteen taidenäyttelyyn omalla paikkakunnalla. Näyttely oli/on Miehen ja Kuopuksen ensimmäinen yhteinen. Olen heistä ylpeä...

torstai 13. heinäkuuta 2017

Entisellä konepajalla


Eilen keskiviikkona oli taiteen päivä ja nimenomaan nykytaiteen. Kävin ensimmäistä kertaa Logomossa, joka on aikanaan ollut VR:n konepaja ja nykyään kulttuurikeskus. Käymisen arvoinen paikka!
Taidenäyttelyssä oli esillä suomalaista ja ulkomaista nykytaidetta. Osa helposti, osa vaikeasti lähestyttävää - niin kuin taide aina - ja osa jäi kokonaan vieraaksi. Napsin puhelimella muutamista suosikeistani kuvia ja kokosin niistä pienen kollaasin. Ylin työ on italialaisen Roberto Pugliesen äänitaidetta eli se pitäisi näkemisen lisäksi kuulla...

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Näin unta töistä


Lomaa on vielä sunnuntaihin asti. Viime yönä näin ensimmäisen työympäristöön liittyvän unen, jossa sain ensimmäisenä päivänä loman jälkeen käteeni kansion täynnä odottavia töitä. Unessa totesin jollekin Kirkkohallituksen ihmiselle (joka oli tullut meille pitämään jotakin esitelmää), että purkamisessa menee se kolme ja puoli viikkoa, mikä oli lomaakin, mutta oli loma sen arvoista! Niin on kyllä ollutkin! - Kuvan kiitosruusut kaikille loman onnistumiseen vaikuttaneille...

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kävellessä näkee enemmän


Kävellessä näkee enemmän kuin mitä näkisi paikallisbussin ikkunasta! Ainoa harmittava puoli kaupunkikävelyssä on se, että askelmittari ei noteeraa aerobisia askeleita, kun pysähtelyjä on niin paljon. Eikä sekään harmita oikeastaan ollenkaan. Tai ihan vähän.
Näitä kukkia oli ihan pakko ikuistaa. Sijainti oli Wäinö Aaltosen patsaan alaosa. Patsas on nimeltään Kun ystävyyssuhteet solmitaan ja se on vuodelta 1955 ja kuvaa Turun ja Göteborgin ystävyyttä. Paikalla on lisäksi pokestoppi, mutta siitä ei ollut eilen mitään hyötyä, kun Steve oli kotona lataamassa akkuansa... 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Nyt riitti koomailu!


Lomalla voi viettää kaikenlaisia päiviä tai olla viettämättä. Ihan jompsin kumpsin ja siltä väliltä. Eilen vietin varsinaisen koomailupäivän. Katsoin useampia jaksoja Kotikatua ja jotenkin minua huvitti ajatus siitä, että jouduin nyt katsomaan Korkeavuorenkadun maisemia sarjasta, kun en niitä livenä nähnyt reissulla... 
Nukuin myös päiväunet. Illalla kävin kaupassa, joten siinä ainoa aktiviteetti. 
Yksi koomailupäivä oli ihan riittävä. Tänään on teemapäivänä Teddykarhujen huviretkipäivä. Ehkäpä joku piknik olisi hyvä ajatus? Karhulla tai ilman.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Aaltoa ja aaltoja!


Eilinen pääkaupunkipäivä alkoi torikahveilla Hakaniemen torilla. Päivään kuului myös paljon kävelyä, aurinkoa, antiikkia, kauniita astioita ja valaisimia, kuljeskelua Krunikassa, hyvä vihreä lounas yms. Iltapäivällä käytiin esikoisen kanssa Ateneumissa Alvar Aalto -näyttelyssä ihailemassa ja innoittumassa. 
Kävelin junalle kaikessa rauhassa. Mielessä pyöri kaikenlaista. Päällimmäisenä rakkaus. 💕


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Riittävä huonekorkeus


Eilen vaihdoin kaupunkia. Matkustin pitkästä aikaa junalla ja saavuin Helsinkiin. Olin antanut itselleni tehtäväksi tarkastaa esikoisen ja vaimonsa uuden asunnon ja myös uuden työtilan. Pidin molemmista valoisuuden ja huonekorkeuden vuoksi. Ja muutenkin.
Päivään kuului hyvä vegelounas ulkona, shoppailua, hyvä päivällinen kotona, iltakaljat Vaasankadun yhdellä terassilla, hyvää oloa, paljon askeleita, naurua ja iloa. Ja paljon muuta. Muisteluakin, totta kai. 
Tänä iltana palaan takaisin Turkuun. Lomaa on reilu viikko jäljellä. Me like!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Arjen ja hetkien kuvia


Turku on minulle kaiken muun lisäksi yhtä kuin taide. Täällä tulee tutustuttua hyvin monenlaisiiin näyttelyihin. Eilen kävelin Puolalanmäelle taidemuseoon katsomaan valokuvataidetta. Robert Doisneau oli ranskalainen valokuvaaja, joka oli arjen ja hetkien kuvaaja. Mustavalkokuvat pysåhdyttivät ja hymyilyttivät. (Henkilökohtainen mielipide: Viimeisen huoneen värikuvissa ei ollut ollenkaan sitä samaa tenhoa kuin mustavalkoisissa.)
Näyttelyn jälkeen join kahvit ja istuskelin kaikessa rauhassa. Miljöö on kuin tehty kiireettömyyteen.

Jk. Minua hävetti vähän, kun en ollut läheisten näyttelyn avajaisissa. (Mutta vain vähän.) Ehdin onneksi katsomaan näyttelyä vielä loman loputtua...

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kerrostalon päällä täysi kuu...


Hyvää Eino Leinon & runon ja suven päivää! Nappasin kuvan eilen illalla yhdentoista paikkeilla ja tänä aamuna tajusin, että siinähän on Nocturne hieman urbaanimpana versiona! (En sano tätä missään tapauksessa pilkatakseni, sillä Leinon Nocturne on aina ollut lempirunojani ja sävellettynä lempilaulujani, koska Loiri.)
On ihmisiä, jotka rakastavat runoja ja ihmisiä, joiden mielestä runot olisi voinut jättää kirjoittamatta. Ja välissä vaikka kuinka monta ihmistyyppiä. Joka tapauksessa tänään ON runon ja suven päivä, joten runoa pukkaa joka tuutista esiin riimillä tai ilman. Ja hei haloo, on kysymys vain yhdestä ainoasta päivästä...

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Täl pual ja tois pual


Lomaa voi viettää maalla tai merellä, maassa tai ilmassa, maalla tai kaupungissa. Minä valitsin tällä kertaa lomanviettopaikaksi kaupungin - enkä ihan mitä kaupunkia tahansa, vaan Turun. Täällä on samalla kertaa historian havinaa ja uusien tuulien tuiverrusta. Iso kaupunki, jossa riittää tutkittavaa ja kuvattavaa, kierreltävää ja opittavaa. 
Loma jatkuu edelleen. Tänään luultavasti menen katsomaan mustavalkoisia valokuvia. 

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Puolivälimittauspistepäivä


Tänään on Yhdysvaltain kansallispäivä, mutta se ei minun lomaani hetkauta. Ihan sama juttu, vaikka olisi Palaun tai Kiribatin kansallispäivä, Naurusta puhumattakaan... 
Tänään tarkalleen klo 12 lomani saavuttaa puolivälimittauspisteen. Uskomatonta! Tuntuu, että olen ollut jo vaikka kuinka kauan poissa sorvin äärestä (kuv.) ja kotitantereilta. Ikikalenterikin on jäänyt täällä aina välillä kääntämättä, mutta tänä aamuna päivitin sen oikeaksi.
Tänään ostoslistalla on ketsuppia ja maitoa. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tapahtui kirpputorilla


Törmään (kuv.) koko ajan pieniin aiheisiin, jotka ovat käveleviä novellinpoikasia. Onneksi minulla on tämä blogi, jotta saan kirjoitettua sisuksistani (kuv.) aiheet ulos. 
Muutama päivä sitten kävin yhdellä kirpputorilla. Sen alakerrassa on kirja-ja astiaosasto, jossa on myös huonekaluja myytävänä. Nojatuolissa istui vanha nainen, sanokaamme häntä nyt vaikkapa leskikuningattareksi. Hyvin määrätietoisen oloinen yksinvaltias. Hän tiuski nuoremmalle miehelle, jonka oletin olevan poika. Pojan piti tuoda hänelle kirjoja katsottavaksi ja valikoitavaksi. Välillä nainen huokaili ääneen ja kysyi, onko toinen tahallaan niin hidas. Kirjapino pöydällä kasvoi ja kasvoi. Sääliksi kävi tuo mies, jolla kaiken lisäksi tuntui olevan huono kuulo. Ihan oikeasti siis, ei valikoivasti.  - Ei tämän kummempi tarina, mutta pysähdytti. 

Jk. Kuva ei liity mitenkään muuten juttuun kuin että muki on kotoisin kirpputorilta, samoin pöytäliina. Ei tosin tuolta kyseiseltä. 

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Ottamuksia 12


Kaksinkertainen ottamus. Siinä mielessä, että tämä nyt on se keksimäni juhaniahonlastuja mukaileva sovellus ja siinä mielessä, että eilen illalla otin tuon kukan yhden ylämäen varrelta. Niitä oli tulossa tielle vaikka millä mitalla ja tämäkin oli hyvin pitkävartinen yksilö, kun sen taitoin mukaani ja perillä vielä napsaisin pikkumaljakkoon sopivaksi. 
En oikeastaan ollut millään kukkienhakumatkalla, vaan kävelyllä. Lämmin ilta olisi houkuttelut pitempäänkin reissuun, mutta tyydyin reiluun viiteen kilometriin. Ja kuvan kukkaan. 

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heinäkuinen aamu alkoi kahdeksan jälkeen ja runolla


Hyvää heinäkuuta! Heräsin kuudelta, mutta en noussut silloin ylös. Ajatukseni oli, että ei sitä aina tarvitse olla niin tehokas ja nukahdin uudestaan ja heräsin vähän yli kahdeksan...
Avoimesta ikkunasta käy jonkinkokoinen tuulenvire. Aurinko paistaa. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Voi mahdollisesti käydä niin, että käppäilen/lompsin/löntystelen/talsin johonkin, mutta en vielä tiedä tarkempaa. Päivä on niin sanotusti vaiheessa.
Heinäkuun voisi aloittaa vaikkapa runolla ja lounaismurteella.

rakkaus o
se ko pan nenä toise
solisluu

ja miätti siin
et kui mää ole
enne
osan eres 
hengittä

(Karin Toisiks-Paraske)