lauantai 23. syyskuuta 2017

Tolokun immeisiä


Syysvapaanen on yhtä kuin irtiotto. Tällä kertaa savolaiseen tapaan. Taidetta, jo tokkiisa! Kukkoo ei haukattu, mutta kaljoo kitattiin sivistyneesti yhden entisen presidentin verran. Tärkeintä oli kuitenkin leppoisa aikatauluttomuus, kun ei tarvinnut piitata yhtään siitä,  mittee se kello näättää. 
Henkinen valmistautuminen aloitettiin jo edellisenä päivänä, kun katsottiin elokuva Lentävä kalakukko. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Paikallinen maisemataulu


Kävellessä törmää (kuv.) aina silloin tällöin maisematauluihin, joita on pakko ikuistaa. Onneksi Reino matkustaa yleensä taskussa ja on yhteistyöhön valmis. Eilen kävelin Pitkän Lenkin (14,8 km) ja tuollainen venevalkama hypähti yhtäkkiä verkkokalvolle. Ei auttanut muuta kuin astua muutama askel tieltä ja napata kuva. Lopputulos on hyvin tauluinen.

torstai 21. syyskuuta 2017

Mistä olet?


Olemme asuneet tällä paikkakunnalla kaksikymmentäkuusi vuotta. Kun kertoo paikan nimen (Petäjävesi), moni toteaa tietävänsä sen kauniista Unesco-kirkosta. Joskus olenkin miettinyt, tietäisikö kukaan, jos vanhasta kirkosta ei olisi tullut maailmanperintökohde...
Lapsuuteni asuin Keski-Pohjanmaalla ja sen paikkakunnan nimen (Toholampi) moni sekoitti Tohmajärveen. Sitten saattoivat tietää, kun kertoi Kaustisen olevan naapurikunta. 
Nykyisessä työssä olen paljon paikannimien kanssa tekemisissä. Joku muutti jostakin tänne ja täältä johonkin ja tarvitaan vain päivämäärien ja mahdollisen puolison ja jälkikasvun etsimistä. Vähän sellaista salapoliisihommaa, vaikka ihan julkisesti ja päivänvalossa...

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mieluisaa postia


Posti lopetti kirjeiden jakamisen tiistaisin, mutta niinpä vain meidän heittolaatikosta löytyi eilen kivaa syyspostia, vaikka oli tiistai! Yksi hupaisa kaali nimeltään Romanesco ja kaksi sen parsakaalikaveria olla nököttivät pussissa, kun tekstiviestin perusteella tiesin iltapäivällä mennä paikalle. Seurakunnan vanha emäntä tuntee ja tietää meidän vegeinnostuksemme ja samaisesta laatikosta om ennenkin löytynyt syksyn aarteita. Kiitos, Helena! 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Aika tavaran kaupitsee


Esineiden uusiokäyttö tai uuskäyttö on aika hauskaa. Meillä oli jostakin kirpparilta jo ajat sitten kulkeutunut backgammon -pelilauta ilman tarvittavia nappuloita. Eikä tarvittavan pieniä nappuloita ole koskaan löytynyt. Ei mistään.  Ei hätiä mitiä! Pari viikkoa sitten lauta pääsi olkkarin pöydälle koristeeksi ja alustaksi vaikkapa kynttilälautaselle ja/tai suklaakupille. Eli taas tuli todistetuksi, että aika tavaran kaupitsee...

maanantai 18. syyskuuta 2017

Grazie mille!


Viikonlopusta tuli italialaispainotteinen. Ruokalistalla oli salviapastaa, pizzaa, risottoa ja tiramisua. Soittolistalla oli italialaista musiikkia. Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin myös antipastoannokset. Juomalistalla oli italialaista olutta. Espressoa, totta kai! Yksinkertaista, mutta erittäin hyvää. Grazie mille eli suuret kiitokset!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Laurilan kokeilevaa kokkausta


Kokkailu on kivaa. Kokeilu on kivaa. Kokeileva kokkailu se vasta kivaa onkin!
Eilen aamulla valutin kikhernepaketista liemen pois ja aloin murskata herneitä rouheeksi haarukalla (oli sen verran työlästä puuhaa, että sain siihen miesmäistä apua). Maustamaton tofu oli seuraava ainesosa ja sen murentaminen murusiksi olikin ihan helppo diili. Noiden kahden lisäksi tarvittiin vain vegaanista margariinia (eli sitä sinistä keijua, jota muutenkin käytetään), suolaa ja persiljaa. Kaikki sekaisin kippoon ja karjalanpiirakoita pannulle lämpiämään. Kyseessä oli siis munatonta munavoita. Valmistamisessa ei mennyt paljon aikaa ja lopputulos oli hätkähdyttävän samankaltainen kuin -llinen versio.
Kuvassa on se, mitä jäi jäljelle, kun lopuista oli laitettu pakastimeen kaksi annosta. Tuleepahan kokeiltua myös se, voiko tuota pakastaa...

Jk. Ohje ei ollut päistämme, vaan Yhteishyvästä. 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Tuikitavallisen arki-ihmisen hyvä päivä


Eilen oli tapahtumarikas ja onnistunut päivä ihan tuikitavallisen arki-ihmisen kannalta. Aamulla vähän siivottiin, päivällä vietiin kirpparille tarpeetonta tavaraa monen nyssäkän verran ja mukaan lähti vain yhdet punavalkoiset raitasukat kokoa 25-27, iltapäivällä haettiin junalta rakas lapsipoika, illalla syötiin aivan taivaallista salviapastaa (johon Mies teki pastan ja Esikoinen kastikkeen salviasta, joka oli peräisin Kalliosta ja kyseisen ruoan syöminen aiheutti kismet-olon = niin hyvää ettei sanotuksi saa) ja iltamyöhällä lähdin vielä pienelle kävelylenkille sateeseen. Ai niin, lenkin jälkeen vielä sauna, iltateetä ja korvapuustia ja yksi Triominos-peli, jonka nuorin meistä voitti. Pieniä suuria asioita rakkaiden ihmisten kanssa...

perjantai 15. syyskuuta 2017

Aamulla pohdin nimiä


Syyskuu on puolivälissä. Tänään on Sirpan nimipäivä, onnea kaikille nimipäiväsankareille! Jäin pohtimaan erilaisia nimiyhdistelmiä ja olettavasti sellainenkin on kuin Sirpa Leena tai einojuhanimaisesti kirjoitettuna Sirpaleena. No, onnittelu oli se pointti, unohtakaa muu.
Tänään meille tulee lapsi. Niistä kahdesta se vanhin. Kotikoti odottaa...

torstai 14. syyskuuta 2017

Tulin kaapista


Eilen tulin paikallislehdessä ulos kaapista, kun kerroin tästä liikuntaprojektistani. FB:ssa eilen illalla kerroin kävelleeni tuhat kilometriä tammikuun puolivälistä eiliseen. Ehkä nyt on parasta vähentää tätä hehkuttamista, ettei tästä tule pelkästään fanaattista liikuntablogia eikä missään tapauksessa jonkinlaista elvistelyblogia. Minä vaan olen sellainen innostuja. Olen aina ollut ja tulen varmasti myös olemaan.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ajattele positiivisesti!


Tänään on Positiivisen ajattelun päivä. Yleensä yritän toteuttaa sitä läpi vuoden. Tänään on myös Uhmaa ennakkoluuloja -päivä. Se ei olekaan niin helppoa. Olen pohjimmiltani hyvin ennakkoluuloinen, vaikka en ole enää ihan niin mustavalkoisesti ajatteleva kuin nuorempana. 
Kuvan tiehen voi suhtautua monella tavalla. Voi huokaista, että vielä noin pitkästi kuljettavana. Voi iloita siitä, että tie on suora. Ja kaikkea tuolta väliltä. 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Monta pelargoniaa on mummun (ja vaarin) pergolassa...


Joka kesä ja syyskesä tulee kuvattua samoja kukkia. Pelargonioiden talvehtiminen on toistaiseksi sujunut hyvin - jo useamman vuoden ajan. Olen sen verran maalainen ja vanhanaikainen ja perinteinen, että pelargoneja pitää olla aina kesällä. Ja mieluummin paljon. 
Tänä kesänä meidän pergolan pelargoniat olivat hitaalla tuulella. Tai varovaisia. Joka tapauksessa alkoivat kukkia täysillä vasta loppukesästä. 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Arkirakkautta ja maalaisjärkeä


Meillä on meneillään korallisyksy, joka huipentuu maaliskuun lopulla olevaan korallihääpäivään. Supisuomeksi sanottuna meille tulee yhteistä matkantekoa kolmekymmentäviisi vuotta. 
Arkirakkaus on se, jolla ollaan toimittu ja tätä mielenkiintoista matkaa toteutettu. Toinen asia on maalaisjärki. Sen käyttäminen on sujunut hyvin, vaikka toinen meistä on syntynyt ja kasvanut kaupunkilaisjärkisenä. 
Ja matka jatkuu....

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Olen aika hyvä aloittamaan kaikkea


Olen syksyihminen. Olen kesäihminen. Lisäksi olen talvi-ihminen, puhumattakaan siitä, että olen kevätihminen. Jos musiikillisesti asian haluaisi ilmaista, voisi minun todeta olevan vivaldimainen (vrt. Vuodenajat), vaikka en mikään kepeä olekaan. En henkisesti enkä varsinkaan fyysisesti.
Syksyisin pitäisi aloittaa joku uusi harrastus, jos haluaisi elää kansalaisopistomaisesti. Olen tehnyt niin monena syksynä. Vuosikymmeniä sitten aloitin posliininmaalauksen. Vuosia sitten aloitin japanin opiskelun. Olen aika hyvä aloittamaan kaikkea. Nykyään tunnen itseni jo sen verran hyvin, etten juurikaan aloittele. Jatkan jotakin vanhaa, jonka olen hyväksi kokenut. Tänäkin syksynä.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Melkein koko päivän


Eilinen vapaapäivä meni melkein siinä, kun koomailin sohvalla ja luin kirjaa ja katsoin telkkaria. Tsekkailin useampaan kertaan säätiedotuksia ja sadetutkan liikkeitä. Melkein koko päivän. Sitten alkoi villasukkailu iltaseitsemän paikkeilla tökkkiä ja vaihdoin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin. Pakko kun oli saada raitista ilmaa ja silloin oli pilvipoutahetki menossa.
Pilvipoutaa riitti melkein puolet lenkistä, mutta tihkusade alkoi vähän ennen kääntymispaikkaa (paikkakuntalaiset tietävät paikan yhdistelmästä karhu ja roskis) ja siinä vaiheessa oli ihan sama, palatako vai jatkaa. Jatkoin. Kävelin nopeasti. Kotona vaihdoin kuivat ja lämpimät vaatteet ja laitoin jalkoihin taas nuo samat villasukat. Oli hyvä olla.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mieltymyksiä


Pidän esineistä ja astioista. Pidän järjestyksestä. Aina nuo mieltymykset eivät kohtaa, mutta silloin tällöin. Pieni hyllykkö saatiin seinälle vähän aikaa sitten ja siihen sopi yllättävän monta juttua. 
Pidän syksystä ja sateesta. Pidän kävelystä. Kurkistin äsken ulos. Saa nähdä, kohtaavatko ne mieltymykset tänään... 
Pidän tietotekniikasta ja kirjoittamisesta. Pidän blogeista. Ne kohtasivat taas kerran juuri nyt.

torstai 7. syyskuuta 2017

Kuva ei aina kerro totuutta


Nukuin pitkään,. Tarkemmin sanottuna maata rötkötän vieläkin peiton alla ja kuuntelen radiota ja bloggaan yksisormitekniikalla. Eli päivän kuva on jotakin muuta kuin totuus irl. Sen verran tietysti totta, että aamupala siinä on, mutta ei tältä vaan eiliseltä aamulta. Kaikkea ei siis kannata uskoa...
Luultavasti aika samantapainen kattaus tulee kuitenkin tuossa pian rakenneltua. Ainakin kahvia, tuoremehua, leipien päällä seitania, juustoa ja kurkkua. Kunhan ehdin... Vapaapäivänä kun ei ole mihinkään kiire. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Askel alkaa aalla


En olisi uskonut, että käveleminen on näin hauskaa! Tammikuun 16. päivästä alkaen olen ollut aika kova kengänkuluttaja, kun nyt on yli yhdeksänsataa kilometriä taivallettu ja ihan tarkasti sanottuna 917,6 km. Aina joskus päivään on kuulunut enemmän kuin yksi lenkki - kuten esimerkiksi eilen. 
Viikkoon mahtuu myös vapaapäiviä, joten palautumisestakin olen huolehtinut. Sunnuntaina en liikahtanut kotoa mihinkään, maanantaina spinnasin ennen saunaa jne. Tänään aion harrastaa hyötyliikuntaa ja menen kävellen töihin. Moppe kulkee mukana taskussa, totta kai!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Huolehtivainen äiti


Tänä aamuna nukuttiin pitkään. Ja eilen illalla simahdin hyvissä ajoin, joten takana on tavallista pitempi yö. Unia vaikka hurumykke, mutta mitään en enää muista. 
Eilen ennen saunaa spinnasin kolmea minuttia vaille tunnin. Polkiessani katsoin dokumentin ylihuolehtivaisesta äidistä ja analysoin itseäni siinä samalla. Kyllä minäkin olen huolehtivainen äiti, vaikkakaan en yli-. Se oli lopputulema. 

Jk. Kuvan kävin ottamassa kuistilta juuri äsken. Paljasjaloin yöpaitaisena hieman palellen. Nyt taas jo lämpimässä sängyssä tyynyihin nojaten.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Laurilan asemalla


Rakastuin kolmekymmentäviisi vuotta sitten veturinkuljettajaan. Sen jälkeen junat ovat kuuluneet elämäämme, niillä on tehty töitä, niillä on matkustettu ja matkustetaan edelleen. Ja nykyään myös niillä leikitään. Pikkumies ja Mies nyt lähinnä, mutta kyllä meitä muitakin asia kiinnostaa. Osia on hankittu useammaltakin kirpparilta ja kaikki sopivat yhteen, vaikka eri sarjoistakin on kyse. On asemaa ja veturitallia ja kääntöpöytää kaiken muun perusjutun lisäksi. Hyvin kulkee!

Edit: Rakastumisvaiheessa kohde olikin veturinlämmittäjä ja vasta myöhemmin -kuljettaja. Sama tyyppi kuitenkin koko ajan...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Onko Keuruulla jotain lehtikaalia vastaan?


Olen sen verran ilkeä ja ikävä ihminen, että ymmärrän mielelläni sanat ja käsitteet väärin, jos vain mahdollista. Tämä kuva on esimerkki ihan viattomasta tiekyltistä, jonka halusin/haluan käsittää omituisesti.
Kale on englanniksi lehtikaali. Supi-Suomessa kikkarapääkaalin nimi on lehtikaali tai kale. Jos siis halutaan väännellä sanoja (halutaan!), voisi todeta, että tuolla keuruulaisella oikotiekylällä ei syödä/viljellä lehtikaalia. Olisikohan muutenkin kasvisvastainen kylä? 

Jk. Kiitos Miehelle, joka pysäytti auton kuvaamista varten. Odotti bussipysäkin tietämissä sen aikaa, että kävin ikuistamassa kyltin, jonka olen nähnyt satoja kertoja, mutta jonka syvällisen sanoman tajusin vasta viikko sitten lauantaina...

lauantai 2. syyskuuta 2017

Katsaus eiliseen


Ei se eilinen harmitus kauan kestänyt... Työkokous oli rakentava, keskusteleva, monipuheinen ja naurattavakin. Kokousmiljöö oli viihtyisä ja ruoka kaunista & hyvää. Iltapäivällä kotiuduin. Iltaruoan jälkeen tein reilun kahdeksan kilometrin kovavauhtisen lenkin Pohjolanmäentiellä (meno-paluu samaa tietä) ja nautin! Illalla sauna, teetä, kardemummakorppuja, poppareita ja elokuva. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Harmittaa ja ottaa kupoliin


Ei pitäisi suunnitella etukäteen, niin ei sitten harmita... Tänään on pitkä työkokous. Sain pieneen isoon päähäni idean, että reippaana ihmisenä kävelen sinne ja takaisin. Olisin saanut mukavan kahdenkymmenen kilometrin lenkkimerkinnän. Kello oli soimassa kuudelta ja heräsin varttia vaille sitä. Kävin kuistilla toteamassa, että sataa. Palasin takaisin ja nukuin vielä vähän aikaa. Harmitti. Jestapookenas!  


torstai 31. elokuuta 2017

Valoa ja varjoa


Elokuun viimeinen päivä alkoi meillä aikaisin, kun heräsin jo pikkuisen ennen kuutta ja vieruskaverikin havahtui kuuntelemaan radiota. 
Jos tämä loppumassa oleva elokuu pitäisi arvostella, olisi sen arvosana siinä kiitettävän alarajoilla. On ollut sopivassa suhteessa kaikkea aktiviteettia ja vielä lomanenkin. Valoa se kaikki ja varjoa sitten puolestaan se perjantai Turussa, kun muutamassa minuutissa monen ihmisen elämä muuttui ja mieleen hiipi pelko. Valolle ja varjolle omistan kuvan kukista, jotka käytiin poimimassa Koroisten pellolta viime lauantaiaamuna. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Meillä raivattiin, ei raivottu!


Kaikkea hullua ja ihanaa ja hullunihanaa sitä huushollista löytyykin! Lähes uusin tulokas on tämä siilimagneetti, jonka sain nimipäivälahjana ja jonka vien töihin tänään, jos muistan. Kiinnittyy sopivasti perhekorttikaappiin.
Eilen meillä oli raivauspäivä, jolloin raivattiin toinen vaatehuoneista. Lajittelu toimi tyylillä: roskis, kirpputori, vaatehuoneeseen takaisin. Kolmikosta kirpputori voitti yliyliylivoimaisesti. Hyvä niin. Projekti jatkuu lähipäivinä jossakin muualla päin taloa. 


tiistai 29. elokuuta 2017

Helppoa ruokaa


Kokkaaminen on mielipuuhiani. Syöminen myös, jonka voi silmämääräisesti huomata... Nautin hyvistä ruoka-aineista - tuoreita kasviksia ja vihanneksia on kiva pilkkoa ja pilputa. Nautin uusista tuotteista, joita kauppoihin tulee ja kaikkea mahdollista on tullut ainakin kerran kokeiltua ja jotkut ovat tulleet jäädäkseen. Kokkaamiseen saa mennä aikaa paljonkin, jos ei ole mihinkään kiire.
Ja tuon kaiken vuodatuksen jälkeen kerron, että yksi lempiruokiani on valmisriisipuuro. Edullinen, nopea ja helppo pikaruoka silloin tällöin hillolla tai kanelitupsahduksella. Sen lisäksi, että se siirtää nälkää (= ruoka), se on hyvää! Kuva on viime perjantailta. Puuron sekaan lusikoin hillopurkin pohjat. 

maanantai 28. elokuuta 2017

Mittaan, koska olen utelias ja koska pidän numeroista!


Bongasin yhdeltä fb-sivulta ihmettelyn siitä, miksi kaikkea pitää mitata. Eiköhän se ole jokaisen oma asia ja jotkut haluavat tietää omasta käyttäytymisestään enemmän kuin toiset. Esimerkiksi minä. Kun tammikuun puolivälissä laitoin tavoitteen liikkua joka viikko vähintään kolme kertaa, tiesin, etten selviydy siitä ihan luomumenetelmällä. Tiesin, että tarvitsen askelmittarin (joka oli jo ennestään) ja taulukoinnin (jonka laadin Stevelle). Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että yksi erittäin tärkeä tekijä puuttuu! Moppe tuli kuvioihin vasta maaliskuussa, mutta sen myötä on lenkit pidentyneet huimasti. 
Mittaaminen on hauskaa, hyödyllistä ja opettavaista. Eilen aamulla esimerkiksi kävelin minuuttia vaille kaksi tuntia. Lenkki oli pituudeltaan 11,8 kilometriä, kun askelpituuteni on 0,80 metriä. Viikkoon tuli kaikkiaan kuusi lenkkiä ja yhteenlaskettu matka oli 65,8 kilometriä ja aika 11 tuntia 42 minuuttia. Projektin paras viikko siis takana!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Muistot näkevät minut


Aamulla herätessä piti ensin miettiä, missä ollaan ja sitten toiseksi, että mikä päivä tänään on. Paikkaorientoiduin kyllä heti saman tien, mutta arvoin jonkin aikaa sunnuntain ja maanantain välillä. Ilokseni sunnuntai veti pitemmän korren eli on vapaapäivä! 
Eilen paluumatkalla käytiin katsomassa mummun ja vaarin silmäterää, jolla oli lauseissa taas lisää mittaa ja kirpparilta löytyneestä tuliaissanakirjasta löytyi paljon tuttuja kuvia. Oli hämähäkkiä ja junaa ja värejä ja poliisiautoa ja nallea. Päiväunille meneminen hieman viivästyi, mutta pojan nukahdettua lähdimme kohta jatkamaan matkaa.
Seuraava pysähdyspaikka oli Mänttä ja taide. Elämysnäyttelyt taas kerran... Riiko Sakkinen, Antti Oikarinen, Kimmo Schroderus ja muut saivat ajattelemaan, miettimään, pohtimaan ja nauttimaan. 
Ja sitten kotona! Reilussa viikossa oli jo ehtinyt unohtaa, että omakotitalo on enemmän kuin yksiö. Niin se käy joka kerta...

lauantai 26. elokuuta 2017

Yhden kirjaimen ero


Eilen näin auton, jonka kyljessä luki: Harmistokeskus. Minua hymyilytti, kun tajusin lukeneeni sen väärin. Kyseessä kun olikin Hormistokeskus. Harmistokeskus voisi olla tarpeen ja se olisi nykypäivän vastine vanhalle kunnon Syntipukki -elokuvalle, jossa tavarataloon haettiin tyyppiä, jolle saisi osoittaa kaikki mahdolliset valitukset. Harmistokeskus palvelisi 24/7 yötä päivää, langattomasti ja langalla. Sillä olisi instatili, twitter, snapchat sun muut. 

Jk. Onnittelut miniälle tänäisen syntymäpäivän johdosta! Et ole harmi vaan ilo!

perjantai 25. elokuuta 2017

Ottamuksia 14


Eiliseenkin päivään sain kuulumaan kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäisen  päivällä, toisen illalla. Molemmat pituudeltaan vähän yli seitsemän kilometriä. 
Ottamus on Kirjakahvilan läheltä, kurkistus Luostarin Välikadulle. Olin juuri käynyt ostamassa kahvilasta kilon seitanjauhoa ja matkalla ostamaan tavaratalosta maailman parasta rypsiöljyä, jota meillä kutsutaan myssyöljyksi. (Ja en saa mitään provikkaa tästäkään...)


torstai 24. elokuuta 2017

Neljä kuukautta jouluun on...


Takana hyvä päivä. Edessä toivottavasti myös.
Eilen tapasin vanhan luokkakaverini isojen kahvikuppien ääressä. Viimeksi tavattiin viime vuoden heinäkuussa ja sitä ennen lakkiaiskeväänä. Puhuttiin keskipohjalaisesta ihmisluonteesta, elokuvista, nuoruudesta, asumisesta ja muusta. Seuraavaakin tapaamiskertaa jo suunniteltiin...
Tämän päivän kuva (ja otsikko) johtuu päivämäärästä. Havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että jouluun on tasan neljä kuukautta. Iso tomaatti ja sen pienet kaverit näyttivät jotenkin jouluisilta. Siksi.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Opetustauluostos


Pidän teksteistä, kylteistä ja motoista. Eilen kävin yhdellä autotallikirppiksellä ja siellä hyllyllä minua odotti kuvan laatta. (On turkulaisen Terraviivan tuotantoa.) Laatta oli kuulemma talon mieheltä pudonnut ja liimattu kasaan. Ja siinä oli juuri se pointti, punainen lanka ja opetus. Unelmille kun voi joskus käydä juuri noin, että ne joudutaan liimaamaan kasaan ja silti ne säilyvät. Siksi niitä kannattaa vaalia ja pitää mielessä laatan teksti...

Jk. Tiedän kyllä, että oikeat opetustaulut on niitä pahvisia.
Jk2. Onnittelut pumpulihääpäiväänsä viettäville! Muistakaa tekin unelmoida...

tiistai 22. elokuuta 2017

Eilisen euforiat


Eilen aioin kävellä, katsoa elokuvan ja lukea. Kaikkia niitä tein, tosin elokuva oli lyhyt ja kirjaa en jaksanut lukea kuin kymmenisen sivua ennen nukahtamista, mutta sen sijaan tein kaksi kävelylenkkiä. En olisi uskonut, että koukuttuisin noin pahasti liikuntaan... Puolenpäivän jälkeen kävelin yhdelle kirpparille ja sieltä sitten kaarrellen vielä toiselle ja paluureittikin oli pitemmän kaavan kautta. Sen lenkin pituus oli 7,8 kilometriä ja se olisi kyllä entisaikaan riittänyt päivän liikunnaksi. Mutta illalla alkoi tuntua siltä, että vielä voisin käydä tsekkaamassa Aurajoen rantoja - ja minähän lähdin! Sää suosi ja fiilis oli hyvä. Kävelin 9,5 kilometriä. Ja nautin!

Jk. Kuva on ensimmäiseltä lenkiltä. Vähän niin kuin maalaus. 

maanantai 21. elokuuta 2017

Kun minä unestani (toistamiseen) heräsin...


Lomasella ei haittaa, vaikka herää kahdesti. Tänä aamuna kävi niin. Heräsin puoli viideltä, kävin vessassa ja valvoin sängyssä vähän aikaa. Tuntui vielä niin yöltä, joten nukahdin uudestaan ja unta riitti minuuttia vaille kahdeksaan saakka. Ehkä se eilinen kävely (aamupäivällä 10,5 km ja illalla vielä 3,2 km) väsytti päätä ja jalkoja. 
Tälle päivälle ei ole suunnitteilla mitään. Illalla tiedän, mitä tästä tuli. Villi veikkaus kyllä on, että kävelyä, lukemista ja joku elokuva...

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ensimmäiset!


Eilen oli Siivouspäivä, jolloin oli pop up -kirppareita vähän siellä sun täällä. Osuimme heti aamukymmeneltä yhdelle pihakirpparille, jossa kaksi poikaa myi leluja ja muuta tavaraa. Pienempi istua nökötti lähinnä seurana, isompi kertoi hintoja ja hoiti rahastuksen. Ostimme delfiinin ja norpan ja maksoimme niistä euron. Kun lähdimme jatkamaan matkaamme, isompi poika juoksi kertomaan jollekin (ehkä vanhemmille) ja huusi isolla äänellä: Ensimmäiset! Toivottavasti ostajia tuli päivän mittaan muitakin...
Toinen kirppari oli vanhan tilan pihapiirissä. Sieltä löytyi kaunis vanha lasipurkki kahdella eurolla.
Eiliseen kuului myös erittäin hyvä brunssi. Keväisen syntymäpäiväni lahjakortti tuli nyt lunastettua avecin kanssa ns. makujen sinfonialla. 

lauantai 19. elokuuta 2017

Suomen Turussa


Missä olit silloin, kun Turussa tapahtui? Vastaus: Reilun kahden kilometrin päässä tapahtumapaikalta eli toreilta. Edellisenä päivänä olisin ollut paljon lähempänä.
Mitä teit, kun Turussa tapahtui? Vastaus: Kaikessa rauhassa surffailin netissä ja yhtäkkiä sain messengerviestin Hanna-ystävältä, jonka jälkeen iltaan kuuluikin viestejä lapsille, facebookin päivitys omasta olotilasta, whatsuppviestittelyä huolestuneiden ystävien kanssa ja uutisten seuraaminen. 
Lomanen jatkuu. Turun piispa Kaarlo Kalliala oli eilen illalla sanonut, että maailmaa kuitenkin kannattelee hyvyys. Siihen uskon.




perjantai 18. elokuuta 2017

Otetaanpa yksiköksi kardemummaputkilo!


Eilen löytyi hyviä poistokirjoja vähän joka lähtöön, makuun ja genreen. Eivät maksaneet paljon. Oikeastaan yksikkönä voisi käyttää kardemummaputkiloa ja silloin hinta on kuusi ja puoli putkiloa. Eilen aamulla meillä oli aamupalakeskustelussa ihan sama yksikkö käytössä ja kerroin Miehelle, että tämän vuoden aikana huvennut kilomäärä on tuhat putkiloa. - Lähes jokainen suomalainen tuntee tuotteen, sillä niitä on tehty jo 60-luvulta saakka. 

torstai 17. elokuuta 2017

Nostin kytkintä hetkeksi


Edessä yhdentoista vuorokauden työtauko, joka tuntee sanan loman ja josta käytän sanaa lomanen. Suunnitelmissa liikuntaa, elokuvia, kirjoja, relaamista. Ihan vaan erilaista olemista. Yksin ja kaksin. Työkoneelle laitoin automaattivastaukset, mutta blogi kulkee mukana ja havainnoi. Ei ihan reaaliajassa, mutta päivittäin kuitenkin...




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ilonaiheita


Eilen tulin erittäin iloiseksi siitä, että yksi fb-ystäväni oli ollut rohkea ja seurauksista välittämättä saatellut avioliiton satamaan kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä. 
Tänään onnittelen toista ystävääni, joka täyttää neljäkymmentä vuotta. 
Huomenna jään pienelle lomaselle. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Elokuuta vielä puolet jäljellä


Tänä aamuna ollaan jo ehditty katsella kirjainlaattoja ja mietitty niiden kirjaimia ja kuvia. Ollaan ehditty syödä muroja ja banaania.  Tarjolla on myös ollut puuroa, leipää, persikoita, narskujuustoa, kahvia ja teetä. 
Elokuu on puolivälissä eli vielä on puolet jäljellä. Olen optimisti, siksi sanon noin. Joku muu voisi todeta, että enää puolet. 

maanantai 14. elokuuta 2017

Pientä vispilänkauppaa


Keittiötavaroita ei ole koskaan liikaa. (Eikä astioita.) Nuo pikkupikkuvispilät muuttivat meille, kun kävimme yhdessä keittiötarvikeliikkeessä ja sehän oli kuin karkkikauppa. Kaikkea ihanaa ja tarpeellista ja ei-, mutta silti ihanaa! Vispilöillä voi vispata pieniä kastikkeita, sekoittaa kaakaota jne. Tarkoitus olisi laittaa ne koukkuun roikkumaan yläkaappien ja alakaappien väliseen tilaan eli välitilaan. Koristamaan ja samalla muistuttamaan itsestään. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Piipaa, piipaa!


Eilen illalla odottelimme sekaisin (ja kauhunsekaisin) tuntein luvattua rajuilmaa. Näille tienoille sitä ei sitten onneksi tullutkaan, huh. Helsingissä sen sijaan Kiira riehui ja raivosi toden teolla. Ja muun muassa Iitissä. Piipaa-autoilla oli töitä.
Luonnonvoimien edessä isokin ihminen on pieni. Ehkä on hyvä huomata, että ihan kaikkea ei voida hallita kirjoituspöytien ja näyttöpäätteiden äärestä...

lauantai 12. elokuuta 2017

Mummu, tuu tänne!



Sydäntenmurskaaja (2 v 4 kk) saapui eilen äitinsä kanssa. Mummu ja vaari ovat taas kerran ihan myytyjä... Iltakahvikin piti hörppiä nopeasti, kun pikkumies seisoi eteisessä ja sanoi vetoavasti: Mummu, tuu tänne! Ja mummuhan totteli ja meni leikkimään pikkuautoilla...
Illalla myöhemmin katselimme tabletilta kuvia ja nimesimme niitä. Pupu ei ollut enää pupu, vaan jänis. Perhonen tiedettiin ja kun oli toinen samansukuinen, poika totesi: Se on toinen perhonen. 
Pidän itseäni yleensä suhteellisen järkevänä, mutta tässä asiassa olen ihan höperö. Onneksi vaarilla on samat oireet...

perjantai 11. elokuuta 2017

Viisikkojen äiti


Tänään tulee kuluneeksi satakaksikymmentä vuotta siitä, kun kaikkien rakastama lasten-ja nuortenkirjailija Enid Blyton syntyi. Hänhän on mm. suositun Viisikko-sarjan luojaäiti. Suurin osa meistä on Viisikkonsa lukenut ja suurin osa meistä muistaa varmaankin, että niissä syödään paljon ja että niitä lukiessa tulee aina nälkä. Retkille otettavat eväät on kirjoissa aina runsaita. (Satun muuten tietämään yhden melko tuoreen pariskunnan, jotka ovat viisikkohenkisiä ja joiden eväät pakataan paperiin... blog.huom.)
Enid Blyton oli lahjakas kirjoittaja, jonka elämässä perhe hävisi aina kirjoille. Hän kuoli vuonna 1968. 

torstai 10. elokuuta 2017

Vielä on kesäkurpitsaa jäljellä...


Tässä kuussa tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun hylkäsimme ruokavaliostamme lihan, mutta jätimme sinne edelleen kalan, kananmunat ja maitotuotteet. Tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa. Elokuuta kuitenkin. Tämä on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja herkullinen matka ja se jatkuu edelleen. 
Ensi vuodeksi meillä on suunnitteilla kymmenvuotisvegetapahtuma Laurilaan. Pöydät tulevat notkumaan yhdessä tehtyä kasvisruokaa kaikilla mahdollisilla twisteillä ja soundeilla. Tilaisuus on vain oman perheen jäsenille, valitan...

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kolmen kuvan taktiikka


Eilinen lepopäivä oli sisäilyä iltaan asti, jolloin hipsin vähäksi aikaa kameran kanssa pihalle. Illan valo vaikutti siltä, että kannattaa ottaa kuvia. 
Viime yön nukuin tosi hyvin ja olo on ihan kohtuullinen. Kuluneiden nenäliinojen määrä on vähentynyt. 
Harrastan yleensä yhden kuvan taktiikkaa, mutta tänään on poikkeuspäivä. Toipilaalla on aina erivapauksia... 




tiistai 8. elokuuta 2017

Kurkkuun kasvoi kaktus


Atsiih! Nenäliinoja kuluu, kun nenä vuotaa koko ajan. Viime yö meni kohtuullisen hyvin vain muutamalla pissa-, juoma- ja niistotauolla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kurkkuun oli kasvanut kaktus, mutta onneksi sen piikit jo tylsyivät.
Tänään on luvassa ihan lepopäivä. Linnoittaudun luultavasti makuuhuoneen sängylle ja perustan sinne valtakuntani Steven, lehtien, erilaisten peittojen, nenäliinapinkan, mynthonaskin, kirjepaperilehtiön, kynän ja vesipullon kanssa. Kyllä se tästä!



maanantai 7. elokuuta 2017

On hauska tietää...



Aikanaan oli Katso-lehdessä kysytty, mitä telkkariohjelmia haluttaisiin katsoa ja joku nainen oli vastannut, että Kalle Österlundin ohjelma TV-Kotilääkäri ja perustelu oli ollut: On hauska tietää erilaisista sairauksista. Minä otin tuon kuvan perjantaina Killinkosken kahvilassa ja voisin perustella kuvanoton: On hauska tietää ruoka-aineiden vitamiinipitoisuuksia. Ehkä myös siksi otin kuvan, mutta lähinnä sen vuoksi, että se oli minusta hauskan historiallinen. Tuskin enää ruokavalioomme kuuluu ihra, ei edes sulatettuna. Ja sydäntä ja keuhkojakin aika harvoin.