perjantai 17. marraskuuta 2017

Pari hassua kertaa


Aika usein tulee törmättyä (kuv.) erikoiseen ilmaisuun nettikirppareilla ja myös taviskirppareilla. Jotakin tavaraa kun on käytetty vain pari hassua kertaa. Okei, lastenvaatteista voisi varmasti käyttää tuota ilmaisua, kun kerrat on voineet olla tosi hassuja eli on voitu käydä vaikka huvipuistossa tai pellehyppykisoissa tai muuten vaan hulluteltu. Muttamutta ei sitten muuten! En käyttäisi tummasta puvusta moista myyntitermiä, jos pukua on pidetty tosin vain pari kertaa, mutta kerrat on sitten olleet tyyppiä hautajaiset tai perunkirjoitukset.
Myönnän syyllistyväni pilkunviilaamiseen ja liian tarkkaan sana-analyysiin. Tunnustan tehneeni niin ainakin pari hassua kertaa...




torstai 16. marraskuuta 2017

Tarkoituksella tehty asetelma


Asetelmia syntyy joskus itsestään, joskus niitä tehdään tarkoituksella. Lainasin viimeksi kirjastosta muun muassa tuon kirjan ja eilen illalla selailin sitä. Hygge ja hyggeily kun ovat tanskalaista alkuperää, mietin mitä tanskalaista meillä olisi kotona. Ensimmäisenä tuli mieleen puuapina, joka on kuulunut Laurilan asujaimistoon muutaman vuoden ajan. Se on notkea ja roikkuu milloin missäkin, mutta nyt pääsi istumaan tyynylle ja nojaamaan selkäänsä nojatuoliin. Oli sen vuoro hyggeillä! 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Arkivapaapäiväolympialaisissa eilinen olisi saanut kultamitalin!



Onnistuneeseen arkivapaapäivään saa mahtumaan vaikka mitä ihan sullomattakin. Esimerkki eiliseltä:
- pitkä kävelylenkki (15,5 km) parhaan kaverin kanssa
- hyvä mifupastalounas
- vanha kotimainen elokuva ja siinä samalla nuokkumista
- kirjasto- ja kauppareissu
- hyvä kukkakaalipaistospäivällinen 
- erittäin hyvä jälkiruoka (persimonia, päärynää, leipäjuustoa, satsumaa, kuivattua aprikoosia ja pistaasipähkinärouhetta)
- Triominos-peli sen samaisen parhaan kaverin kanssa
- sauna
- illan elokuva 
- yöunille parhaan kaverin kanssa

Ja vaikka vain muutamaan kohtaan merkitsin kaverin, oli hän koko päivän seurana. On ollut jo kohta kolmekymmentäviisi vuotta... On asioita, jota tekevät onnelliseksi - kutkuttavan hykerryttävän onnelliseksi. Hän on niistä yksi ja iso (192 cm).

tiistai 14. marraskuuta 2017

Hyvät yöunet


Teemana ei ole piparkakkutehtailu eikä muukaan joululeipominen. Arkistosta vaan löytyi tuollainen kuva, joka tuntui sopivan juuri tämän aamun fiilikseen. Eilen olin pitkän päivän töissä ja illalla kotona odotti valmis ruoka ja aika pian myös lämmin sauna. Yöunille mentiin jo kymmeneltä, joten takana on kahdeksan tunnin yhtämittainen nukkuminen. On hyvin levännyt ja samalla virkistynyt olo, siksi sydämiä! 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Virallinen vai vakiintunut?


Eilisen pohdiskeluja oli muun muassa liputuspäiväasia... Nythän on ilmaantunut heitä, joiden mielestä isänpäivä pitäisi saada liputuskäytännössä samalle tasolle äitienpäivän kanssa eli viralliseksi liputuspäiväksi. Vakiintunut ei enää heille riitä. Olen samaa mieltä kuin sisäministeri, että virallisella ja vakiintuneella ei ole juurikaan eroa ja almanakkaan merkittynä päivä otetaan joka tapauksessa vakavasti. 
No, minulla on kyllä tarjota aika hyvä vastaehdotus: Muutetaankin äitienpäivän statusta sen verran, että siitä tehdään vakiintunut liputuspäivä. Sitten on isänpäivänä ja äitienpäivänä samanlainen ja -arvoinen liputus. Saanko kannatusta?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Mielikuvitusta ja mielipiteitä


Onnea, isäihmiset! Oma isäni kuoli jo yhdeksäntoista vuotta sitten, mutta muistoja on vaikka kuinka paljon... Se, jonka valitsin (tai siis kohtalo valitsi!) lastemme isäksi, on isävuosinaan osoittautunut olevansa hyvä kasvattaja kaiken muun lisäksi. Ja isoisävuosinaan (vaari-) hyvä leikkijä, kun on aikaa enemmän.
Päivän motto voisi olla: Isyys vaatii mielikuvitusta ja mielipiteitä. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Suhdelo - ihana sana!


Minulla on ihania ystäviä ja läheisiä. Eilen ilahdutti erittäin paljon se, kun pitkäaikainen ystäväni lähetti minulle sanan. Ei siis siihen vanhaan malliin niin kuin niissä vanhoissa kotimaisissa mustavalkoisissa kartanoelokuvissa, että lähettäkää sana kreivi von Adrelcreutzille, että hän tulisi tänne pikimmiten. Eikun ihan nykymalliin ystävä mesetti ja kysyi, onko minulla jo yksi sana. Hän oli törmännyt (kuv.) siihen ja ajatellut heti minua. Ihminen ei ole yksilö, vaan suhdelo. Siinä se sana. Ihana! Kiitos, Hanna!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kirjahylly yllätti!


Eilen illalla otin muutamia kuvia olohuoneessa olohuoneesta ja yhtäkkiä minua alkoi naurattaa. Nauroinkin! Huomasin nimittäin, että jossakin vaiheessa kirjahyllyyn on ajanut työkone. Tällaista ihanuutta se on, kun lähipiirissä on Pieni Tyyppi, jonka mielestä kaikki autot aina vaarin autosta alkaen on hienoja juttuja ja siinä sivussa tietysti myös työkoneet ja muut.



torstai 9. marraskuuta 2017

Mies, johon olisin halunnut tutustua


Tänään tulee kuluneeksi 106 vuotta siitä, kun nerokas muotoilija Kaj Franck syntyi. Monet meistä tuntevat Kiltaa, Scandiaa, Kartiota jne. Hienoja, monikäyttöisiä astioita ja kauniita aterimia. Tänä vapaapäivän hitaana aamuna aamupala on vielä syömättä, joten sellaista aamupalallista KF-kuvaa ette näe, mutta tuo pieni neliövati saa olla syntymäpäivätervehdys. 

Jk. Otsikko on aika tunteellinen. Sallittakoon se...

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ottamuksia 15


Eilen iltapäivällä kolmen jälkeen satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin, että nyt on hyvä valo huurrelehtikuvailuun. Siispä pihalle saman tien Steven kanssa! Kyykistelin ja värjöttelin siellä muutaman minuutin ajan ja takista huolimatta palelin. No, tuntia myöhemmin kävelin Miehen kanssa asemalle ja sen verran oli kampetta enemmän päällä, ettei enää palellut. Aseman jälkeen jatkoin vielä yksin kävelyä vanhalle kirkolle ja kiersin pitkän lenkin. Taisi olla pukeutumiskysymys...

tiistai 7. marraskuuta 2017

Lukihäiriö ja liikuntaprojekti


Useimmiten luen oikein, mutta joskus väärin ja liian nopeasti. Niin kävi muutama päivä sitten. Jonkin naistenlehden nettisivulla oli otsikko: Mikä avuksi, kun kaikki alkaa ahdistaa? Kyseessä oli varmasti ammatti-ihmisen asiallinen juttu, en epäile ollenkaan. Aivoni käänsivät vaan sen itselleni muotoon:Mikä avuksi, kun takki alkaa ahdistaa? Lukihäiriöön oli ehkä suurimpana syynä se, että tässä liikuntaprojektin aikana on ollut pari takkia, jotka todella ovat ahdistaneet. Eivät ahdista enää kaiken tämän kävelyn jälkeen.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Puhutaanko teillä ruotsia?


Tänään on ruotsalaisuuden päivä. Sukunimestämme huolimatta meillä ei kotona puhuta ruotsia. Korjaan: ei enää. Lasten ollessa pieniä meillä oli käytössä ruotsinkielen ja englanninkielen sanoja, joita ei haluttu heidän ymmärtävän. 
Päivän kuva on neljän vuoden takaa. Kuva on saarelta nimeltä Utö, jossa kävimme kahdesti sinä vuonna ja jonne olisi aikomus taas joskus palata. Sieltä saatiin satoja valokuvia, mutta sinne myös jäi jotakin - nimittäin pala sydäntä...

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Pidän keittiöstämme


Keittiö on yksi lempipaikoistani kotona. Kokkaan ja leivon mielelläni. Keittiön pöydän ääreen voi meillä tulla yhdestä seitsemään ruokailijaa ja ihan tavisarkena meitä on kaksi. Jouluna - eli ihan pian  - pöytä taas täyttyy.
Keittiön pöydän ääressä on muun muassa ratkottu ristisanoja, pelattu lautapelejä, tehty kotisivuja, suunniteltu messuja, pohdittu maailman menoa, skoolattu ja myös tietysti syöty. Pöytää peittää joko kangas tai vahakangas. Pöydässä on uusi kansi, mutta Keskipellon pöydän jalat.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Kun me heitä muistelemme


Olen työssäni paljon kuoleman kanssa tekemisissä. Tapaan omaisia, jotka tulevat sopimaan hautajaisista. Työnnän tarvittaessa nenäliinapaketin pöydällä lähemmäksi, kuuntelen joskus pitkäänkin ja sysään kiireen pois. Aina välillä sovin hautajaiset sellaiselle lauantaille, jollon satun olemaan itse virsikirjatyövuorossa ja samalla voidaan jo keskustella musiikkiasiatkin valmiiksi. 
Myöhemminkin olen tekemisissä omaisten kanssa joko puhelimitse tai nokatusten. He tilaavat virkatodistuksia perunkirjoituksia varten ja usein siinä sitten muistellaan hautajaisia. 

Kirjoitan vainajan elämää wordpohjalle. 
Mietin, tottuuko kuolemaan. 
Ei totu.
Onneksi ei. 

Pyhäinpäivänä on aika muistella heitä, jotka menetimme kauan sitten tai vasta vähän aikaa sitten. Tänään on lupa surra, kaivata ja muistella. 

perjantai 3. marraskuuta 2017

Tykkään susta


Rakastan kuvaamista, kuvilla leikittelyä ja hieman erikoisiakin kuvakulmia. Eilen löysin yhden kuvaohjelman ja nyt aluksi tyydyin ihan valmiisiin teksteihin. Tämän aamun kuvaan se jostakin syystä sopii juuri kuin emäntä aitanpolulle. Syy sopivuuteen on sisäpiirijuttu, anteeksi vaan.
Aina joskus voisi ihan oikeasti tokaista, että Sinä teet minut onnelliseksi. Ja jos se tuntuu liian siirappiselta, voisi sanoa, että Olet hyvä tyyppi. Tai sitten ihan arkisesti: Tykkään susta. 

torstai 2. marraskuuta 2017

Tähtien kanssa


Tänään tulee kuluneeksi yhdeksänkymmentäkuusi vuotta siitä, kun tähtitieteellinen yhdistys Ursa perustettiin. Ikätovereita on tälläkin paikkakunnalla useita, vaikka jo aika vanhasta yhdistyksestä on kyse...
Pidän tähdistä ja minusta on kiva tuijotella tähtitaivasta. En kyllä tunne muuta kuin Otavan, mutta voisihan niitä opetella useampiakin, kun vuosia sitten ostettiin Nyrölän observatoriosta alan kirjakin. Tähtien katselu tekee näennäiselle itsetärkeydelle hyvää. (Puhun ihan omasta kokemuksestani.)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Poistokirjoja ja savoiardikeksejä


Eilen oli tosi kiva päivä, johon mahtui yhtä sun toista. Aamupäivällä matkattiin kaikkein lähimpään kaupunkiin, jossa on mahdollista asua omakotitalossa keskellä kaupunkia järven rannalla. Ostoksiin kuului linnunsiemeniä, poistokirjoja, pari elokuvaa, pölypusseja, hautakynttilöitä, savoiardikeksejä ym. Kahvilla käytiin viihtyisässä kahvilassa, joka on ollut iät ajat samalla paikalla. Kotona tankattiin hiilarivarastot täyteen, laitettiin icebugit jalkaan ja lähdettiin kävelylenkille. Reilu kymppi käveltiin ja juteltiin koko ajan hyvin monenlaisista aiheista...
Iltaan kuului vielä hyvää risottoa, sauna, vihreää teetä financier-leivosten kera, elokuva (Mies, joka rakasti järjestystä) ja muutama sivu kirjaa (Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi) ennen kuin unet voittivat. Päivästä jäi hyvä mieli ja olo.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Lokakuuta enää hintsusti jäljellä...


Mielestäni mikään muu kuunvaihde ei ole niin selvä kuin vaihto lokakuusta marraskuuhun. Siinä ei ole enää mitään selittelyjä. Se on jo hupsaus kohti joulua. Se kuulostaa pikkujoulumaiselta ja pikkumustalta ja pikkulaukulta.
Kuvan otin tasan viikko sitten, kun näytti vielä syksyltä. Jos nyt ottaisin samasta paikasta kuvan, olisi maisema talvisempi. Kurkkasin vähän Fonectan setien puolta ja huomasin, että viikon kuluttua tilanne voisi olla taas syksähtävä... 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Hengittävä takki


Liikuntaprojektissa on yksi huono juttu ja se on se, että joka kelille on pakko löytyä vaatteita ja kenkiä. Luulin, että pärjäisin vanhalla violetilla takilla ja että se toimisi myös sateella ja ostin sitten vain sadetta kestävät housut. Sadelenkkejä tehtiin useampi ja silloin huomasin olevani osittain väärässä ja osittain kastunut. (Mies osti itselleen koko puvun saman tien.) 
No, lomasella kävelin hyvällä ilmalla ostamaan kunnollisen takin. Pidän tummanharmaasta väristä ja oransseista tehosteista. Sitä on nyt kuluneella viikolla testattu räntäsateessa, tihkusateessa ja tavissateessa. Hyvin toimii ja kestää ja hengittää. Tosin täytyy itsekin hengittää eli sitä ei ole voinut ulkoistaa takille.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lieto, Lillukka, Narcissus, Viola


Tänä aamuna ei suinkaan herätty siirtämään kelloja normaaliaikaan, kun kyse olikin siitä, että vaikka juuri nyt meidän kellot on vielä yhdeksässä, on todellisuus tuntia vähemmän. Eli vapaana aamuna ihan yhdentekevää. Tai perun puheeni, juuri NYT alkoi leipuri-talonmies-barista-autonkuljettaja-julkirakas-Mies väännellä viisareita ympäri taloa...
Tänään joskus muinoin nimipäiviänsä viettivät Lieto, Lillukka, Narcissus ja Viola. Kun olin lapsi ja nuori, oli lempinimeni Lilu. En tiedä, mistä se aikanaan oli tullut, mutta se oli hyvin yleisesti käytössä ja jotkut opettajatkin puhuttelivat lempinimellä. Ainakin kuvaamataidon opettajalle olin aina Laaksosen Lilu. 

lauantai 28. lokakuuta 2017

Ihmeellinen seitan!


Loppukesään 2008 asti olimme makkaransyöjiä, maksamakkaraihmisiä ja metvurstikansaa. Sitten se loppui melkein kuin seinään. Ei kiitos enää. Sitten leivän päälle laitettiin juustoa, itsetehtyjä tai ostettuja levitteitä ja ihan alkuun oli kasvisleikkeleitäkin olemassa. No, sitten opeteltiin tekemään seitania ja sen jälkeen mikään ei ole ollut niin kuin ennen! Sitä syödään leivän kanssa, siitä tehdään kastiketta, keittoa, pataa, pizzaa jne. Ihmeellinen seitan! Ja joka kerta se on yhtä suuri ihme, että gluteenijauhoista, kikhernejauhoista, soijajauhoista, soijakastikkeesta, mausteista ja öljystä tulee jotakin tuollaista (kts. kuva)...

perjantai 27. lokakuuta 2017

Tervetuloa, talvi!


Eilen se tuli tännekin. Ei yllättänyt, sillä Myyrällä oli jo talvitassut alla. Me lähdettiin illalla kävelylenkille huonommin varustein, kun olisi pitänyt olla talvisemmat kengät. Joka tapauksessa tämän aamun maisema oli valkoisempi kuin eilinen. On puhdasta, kaunista ja vitivalkoista. Todistuskappaleena kuva viiden minuutin takaa ja kuistilta ja paljain varpain ja yöpaitaisena.



torstai 26. lokakuuta 2017

Isän muistolle


On kuvia ja kuvia. Toiset eivät hetkauta edes ensimmäisellä vilkaisulla, saati sitten seuraavilla kerroilla. Ja sitten niitä toisia, jotka puhuttelevat vuosi ja kerta toisensa jälkeen.
Kuva on otettu jonakin aurinkoisena kesäpäivänä 90-luvun alussa Keskipellon pientareella ja siitä välittyy paljon rakkautta, hyvää oloa ja kaveruutta. Ukki oli lapsille tärkeä ja muutenkin isä-Erkki oli Tyyppi. Tänään tulee kuluneeksi yhdeksäntoista vuotta siitä, kun hänen aikansa tuli täyteen. Kaipaus on vieläkin läsnä...

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Taas törmäsin sanaan!


Törmäsin (kuv.) huvittavaan sanaan tai sanaan, jolla oli mielestäni useampi merkitys. Yhden vaatevalmistajan sivustolla kaupitellaan takkeja ja muita vaatteita. (Olen itsekin tilannut sieltä oranssin anorakin ja ostanut liikkeestä pistaasinvihreän pitkän anorakin.) Kivoja vaatteita - ei siinä mitään. 
Sana oli/on klassikkoparka. Toki tiesin, että parkatakkia kaupitettiin, mutta yhdistelmä vaan huvitti. Sen vuoksi piti käydä ottamassa nyt aamulla kuva kirjahyllystä. Sielläkin majailee klassikkoparkoja...

tiistai 24. lokakuuta 2017

Tässä ja nyt


On ihmisiä, jotka elävät koko ajan menneessä. Eräänlaisia menneisyyden vankeja siis. On myös ihmisiä, jotka elävät koko ajan tulevassa eli ovat tulevaisuuden vankeja. Paras ja haastavin vaihtoehto olisi elää tässä ja nyt - kulauksella menneisyyttä ja ripauksella tulevaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta joka tapauksessa tavoittelemisen arvoista...

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lanautumatonta sepeliä ja hyviä tyyppejä


Kahdestaan taas kotona... Omasta poikueesta onnellisina. Hyviä tyyppejä jokainen ja kumpikin alkuperäisjälkeläisistä on saanut rinnalleen juuri sopivan ja onnellistuttavan puolison. Se tekee iloisen ja hykerryttävän olon.
Eilen iltapäivällä virsikirjatöiden jälkeen oli aika lähteä kävelylenkille. Muuten hyvä lenkki, mutta vakioreitille oli tuotu lomasen aikana sepeliä tms,  joka ei ollut vielä lanautunut. Mutta ei valiteta, ei ainakaan paljon.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Satumaa töissä ja kotona


Eilen virsikirjatöissä oli loppumusiikiksi toivottu Satumaata. Minähän nyt en ole ronkeli musiikin suhteen, joten oikeastaan kaikki käy. Niin myös Satumaa. Meillä on kotona kuunneltu kyseistä laulua nyt muutaman viikon aikana paljon Matti Johannes Koivun esittämänä ja eiliseenkin sain siitä vivahdetta, kun soitin MJK- tyylisesti. Vähän hitaammin, entistä kaihomielisemmin ja yksinkertaisesti. 
Eilisestä tuli liikuntavapaa. Mieluummin pidin lapsenlasta sylissä, leikin ja seurasin leikkiä ja nautin siitä, kun poika jutteli sitä sun tätä, tunnisti kuvakirjasta mm. meritähden ja aakkoskirjaimista myös ruotsalaisen oon ja kaksoisveen. Tällaiset hetket on parhautta...

lauantai 21. lokakuuta 2017

Rakastat deletointia


Eilen istuin paunulaisessa linja-autossa (kts. kuva) reilut neljä tuntia ja matkasin keskiseen Suomeen. Lomanen oli tehnyt tehtävänsä. Viikonloppu kuluu niissä töissä, joissa käytetään virsikirjaa.
Facebookissa pyörii kaikenlaisia huuhaatestejä ja muita, joilla voi analysoida itseänsä leikisti. Jonakin päivänä tein sellaisen ja loppupäätelmän yksi lause oli: Rakastat ideointia. Luin sen kyllä ensin vahingossa nopeasti väärin muodossa: Rakastat deletointia. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Sata metriä vaille sata kilometriä


Hullu mikä hullu. Koukussa. Riippuvainen. Tunnustan! Olen syyllinen!
Torstaina tulin turkuilemaan ja viettämään lomasta. Olin aikonut katsoa elokuvia ja lukea paljon, mutta pahkeinen sentään, en jaksanut katsoa kuin pari elokuvaa ja lukea yhden kirjan ja aloittaa toista. Se, mitä jaksoin, oli kävely. Tein pitkiä lenkkejä ja joinakin päivinä kaksikin. 
Eilinen päivä oli ihmistestipäivä. Löhösin, nukuin päiväunet, söin suklaata, luin ja en tehnyt juuri muuta hyödyllistä kuin tiskasin kerran. Jaksoin olla sisällä iltakuuteen asti. Sitten lähdin kävelylle ja nautin valaistuksesta, jalkakäytävistä, kävelyteistä ja siinä samalla Mopen musiikista. Tein melkein kymmenen kilometrin lenkin ja tulin virkistyneenä takaisin. 
Kirjaan kaiken ylös. Kahdeksan päivän aikana kävelin 99,9 kilometriä. Sata metriä ei harmita ollenkaan...

torstai 19. lokakuuta 2017

Pari riviä rakkaudesta


Monet mieltävät kevään hullaantumis- ja ihastumisajaksi. Omakohtainen kokemukseni on ehdottomasti syksyn kannalla. Lokakuussa kolmekymmentäviisi vuotta sitten hurahdin täysin ja niin kävi toisellakin osapuolella. Se oli päätöntä menoa saman tien. Ja on edelleen!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Olematon suuntavaisto


Keväällä otin kuvan Koroisten pellosta. Kesällä en muistanut kuvata vertailukuvaa ja nyt sitten olikin jo tullut syksy. Pellon vieressä on monien käyttämä kävelytiepolkumikälie, jota minäkin eilen talsin matkalla Hakakadun kirpparille. Sinne toki osasin ihan vanhasta muistista, mutta sen jälkeen yllätin itseni osaamalla parille muullekin kirpparille ihan vaan Reinon kartan avulla. No mikä suoritus tuo nyt on? Kun minä olen kyseessä, niin se on! Kaikenlaiset kartat ja karttaohjelmat on ihan eri planeetalta kuin minä ja kun siihen yhdistetään mahdottoman huono suuntavaisto, on soppa yleensä valmis. Voin paljastaa teille niksin: tajusin käännellä Reinoa... Aika noloa...
Kirpparilta löysin pelkästään kirjoja. Yhteishinta oli kymmenen euroa viisikymmentä senttiä. Sain sillä tällaisen pinon... 



tiistai 17. lokakuuta 2017

Päivä Osmon kanssa


Eilen oli hyötykävelypäivä ja Osmo (askelmittari) tallensi kaikkiaan 19516 askelta, joka on minun askelpituudellani 15,6 kilometriä.
Kävelin heti aamusta urheilukauppaan kokeilemaan yhtä takkia ja ostin sen. Kävin sen jälkeen ko. kaupan naapurissa maukkaista lihapullistaan tunnetussa huonekalukaupassa syömässä lounasta. Valintani ei kuitenkaan ollut lihapullat eikä kasvispullatkaan, vaan tee se itse -salaatti. 
Välillä tulin lähtöpisteeseen eli ns. kotiin juomaan päiväkahvit (kts. kuva) ja oleilemaan muutaman tunnin verran. 
Illalla kävelin kaupungintalolle seuraamaan kaupunginvaltuuston kokousta. Hienot ja jopa prameat puitteet kristallikruunuineen kaikkineen, yleisöpuolen pehmeät sohvat, pitkä kokous (kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia) ja uuden kaupunginjohtajan valitseminen - siinä illan puitteet. Menen joskus toistekin, kun nyt osaan reitin niille pehmeille sohville...

maanantai 16. lokakuuta 2017

Vihreä löytö


Perjantaina kirpparilla tein löydön! Arabian vihreä iso kulppi on yhdellä turkulaisella kirpparilla nököttänyt hyllyllä jo pitkään ja vaikka kuinka monta kertaa olen käynyt katsomassa sen hintalappua ja todennut aivan liian kalliiksi. Kurkkasin taas perjantaina ja nyt oli hinta muuttunut neljästäkympistä yhdeksääntoista euroon ja päätin ostaa. Ennestään meillä on pari pienempää (valkoinen ja sininen) ja tästä uudesta tulee ilmeisesti hedelmäastia tai salaattiastia. Hedelmäkäyttöön se pääsi heti, kun julistin satsumakauden alkaneeksi...


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Euron kirja


Ostin kirjan, joka voitti tänä vuonna Varjo-Runeberg -äänestyksen ja sai Kiitos kirjasta -mitalin. Kirja oli myytävänä yhdellä turkulaisella kirpputorilla ja maksoi yhden euron. Kirja näytti ihan lukemattomalta, joten ehkä se oli ollut jollekin eitoivottulahja tai jonkun hutiostos. En vielä aloittanut lukemista, sillä minulla on kesken Pekka Hiltusen Iso, jota luen nyt toiseen kertaan. Sen jälkeen sitten on Lempin vuoro.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Törmäsin kirjaimiin ja ystävään


Eilen kävin kahdella kirpparilla. Kirjahyllyyn ja leluhyllyyn tuli täytettä ja löysin myös yhden kauniin astian, josta joskus toiste enemmän... 
Meillä oli aikanaan tällaisia kirjaimia ja ne olivat kovassa käytössä. Jopa niin kovassa, että ne laitettiin jonnekin niin hyvään paikkaan, etten ole löytänyt. No, kirpparilta löytyi iso pussillinen kolmella eurolla. 
Illalla lähdin kirjastoon hyvissä ajoin. Niin hyvissä, että ehdin käydä juomassa teetä odotellessa. Kahvilan puolelta lähtiessäni törmäsin (kuv.) entiseen työkaveriini ja hyvään ystävääni, joka asustaa täällä Turussa. Vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset, siirryimme katsomaan sillan värin muuttumista ja kuuntelemaan kaunista musiikkia. Ja ehdittiin vielä vähän hullaroimaankin...


Jk. Myöhemmin illalla silta näytti tällaiselta. 


perjantai 13. lokakuuta 2017

Tämmöttii ja semmottii


Heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa, mutta olin täysin paikkaorientoitunut heti saman tien. Kohta on vuorossa hidas aamupala ja poikkeuksellisesti aamuteeveen kera. Sitä ei koskaan tule katsottua muuta kuin lomasella. 
Päivälle ei ole muita suunnitelmia kuin illan rintasyöpätapahtuma. Kirjastosilta saa silloin vaaleanpunaisen värityksen. Olin sattumoisin viime vuonnakin paikalla katsomassa. 

Jk. Kuvasin ovessa roikkuvan kangaskassin. Se on ollut siinä kohta neljä vuotta.

torstai 12. lokakuuta 2017

Automaattivastausten eilispäivä


Kun ruokakunnassamme oli vielä koululaisia, oli syysloma tärkeä ja odotettu. On sillä iso merkitys edelleenkin, kun taas kerran syyslomaseni osuu viikolle 42. Syyslomanen alkoi eilen klo 17, kun laitoin putiikin (=virasto) ovet kiinni ja kun olin sitä ennen laittanut automaattivastaukset sähköpostiin, lapun oveen ja viestin vastaajaan. Ja ennakoinut muutenkin tulevaa viikkoa...
Kolmen tunnin kuluttua olen jo matkalla lomaselle. Tällä kertaa junalla ja suuntana Turku. 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Saako omista kuvista tykätä?


Meidät on kasvatettu vaatimattomiksi ja nöyriksi. Ei saa ylpeillä omilla jutuillaan. Ei saa kehua omia tekemisiään. (Täytyy odottaa, että joku muu huomaa.) No, tässä iässä (58 v) uskallan kuitenkin sanoa, että mielestäni tuo neljä vuotta sitten ottamani kuva on hyvä. Ajattelin niin neljä vuotta sitten ja nyt, kun kuva tulla tupsahti eteeni.


tiistai 10. lokakuuta 2017

Kirjoista ja sukulaisista


Hyvää Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! Hyvää Maailman mielenterveyspäivää! Sukutasolla tänään vietetään myös Mansikkaniementien Tuulin ja Läntisen Brahenkadun Helmin syntymäpäivää. 
Suomalainen kirjallisuus voi ilmeisesti hyvin. Ennen vanhaan lähinnä vain syksyisin ilmestyi uusia kirjoja ja niitä odotettiin yhtä hartaasti kuin jouluksi kauppoihin ilmestyviä punaisia kiiltäviä omenakaunokaisia. Nyt kirjoja putkahtelee pitkin vuotta. Toiset elävät kauemmin, toiset vain syksystä jouluun tai seuraavaan aleen asti.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Lähtevää postia


Tänään on Maailman postin päivä. Muutin omavaltaisesti mittakaavayksikköä eli skaalasin sitä huomattavasti pienemmäksi. Kuvassa on siis Laurilan tänään lähtevä posti ihan alkutekijöissään eli kaksi onnittelukorttia on valittu, mutta vielä postimerkit ja nimet ja osoitteet puuttuvat korteista. Pieni vinkki: Kortit lähtevät kahdelle tiistain sankarille...
Olen ollut aina postin suurkuluttaja ja työllistäjä. Postikortteja ja kirjeitä kirjoittelen edelleen. Kohdalleni ei ole sattunut sellaisia superetanoita, joista jotkut ovat kärsineet eli joulukortti on tullut kuukausia myöhässä ja äitienpäiväkortti jouluksi perille jne. Luotan vielä postilaitokseen, vaikka se kaikkien pihanhoitotarjoustensa kanssa on tehnyt itsensä hieman naurunalaiseksi. Lapsenlapsen ja minun yhteinen lastensarjasuosikki on Postimies Pate. Osataan laulaa tunnuslaulukin!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Osa jatkumoa


Eilen olin vapaapäivänä yhdessä työtehtävässä, josta sain kuvan gerberan ja villasukat. Tilaisuus oli osa jatkumoa, joka alkoi kaksikymmentävuotta sitten hautajaisista. Kymmenen vuotta sitten kokoonnuttiin muistelemaan ja eilen oli taas kymmenen vuotta kulunut ja pääosin samalla porukalla taas oltiin koolla. Veisattiin muutama virsi, suvun vanhimmat ja nuoret muistelivat mummua ja pappaa, juotiin kahvia ja sovittiin, että kymmenen vuoden kuluttua taas kokoonnutaan. Oli hyvä olla mukana. 

Jk. Onnittelut tänään saa isoveli, jolla on syntymäpäivä. 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Runo ja syksy


On runoja ja runoja. On polkuja, teitä, puistoteitä ja muita. On syksyjä. Ja vuosia. Silti aina jokin minussa kolahtaa (kuv.), kun näen syksyisen puiston ja sen tien. Saman tien mielessäni alkaa soida Jyri Schreckin runo. Niin kävi tälläkin kertaa...

"Emme lupaa mitään,
kuitenkin pidän sinua kädestä
tämän puistotien matkan verran."

Lokakuussa 1983 lainasin runoa. Joulukuussa 1984 meille syntyi poika, joka sai runoilijan etunimen. Aika mystistä...

perjantai 6. lokakuuta 2017

Yksin oot sinä ihminen, aamupalallas oot sinä yksin


Vapaapäivän tuntee muun muassa hitaasta aamupalasta. Heräsin vartin yli kahdeksan. Nyt kello on jo muutaman minuutin yli yhdeksän ja kuvan aamupala odottaa, että olen saanut kirjoitettua. Ei mitään hoppua. Jos tarkkoja ollaan, olen jo hörppäissyt kahvia...
Aamulla heräsin isosta sängystä ihan vaan yksin muina naisina. Mies lähti eilen pariksi päiväksi muun muassa kastelemaan kukkia ja pelaamaan Minecraftia. Välimatkaa meillä on kolmesataa kilometriä, mutta älylaitteet ja telepatia toimivat...

torstai 5. lokakuuta 2017

Bongattua


Taas kerran törmäsin (kuv.) sanojen maailman erikoiseen yksilöön, jonka bongasin saman tien. Kyseessä oli joku arvontailmoitus jollakin sivustolla. Ilmoituksessa oli kaikki tietysti ihan oikein, ainoastaan palkinto havahdutti. Se kun oli Muumivedenkeitin. Mitä ihmettä on Muumivesi/muumivesi? Onko sillä jotakin tekemistä lapsiveden kanssa? En osallistunut arvontaan... 

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ei keksitty tekosyitä!


Eilen aamulla lähdettiin sadekävelylle. Vedenpitävät kengät ja vedenpitävät (tai lähes-) vaatteet ja ei muuta kuin menoksi! Totuuden nimissä on myönnettävä, että laiskuus meinasi voittaa, kun ulos katsoi ja sohva olisi vetänyt puoleensa... Mutta tehtiin reilu yhdeksän kilometrin lenkki ja olo sen jälkeen oli tosi hyvä. Oli aihetta taputtaa itsiämme selkiin. 

Jk. Kekkonenhan sanoi aikanaan, että Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä. Siksi otsikko.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Lehtikatsaus?


Arkistot, kellarit ja kuvasäilöntä ovat hyödyllisiä juttuja. Otetaan esimerkiksi tuo ylläoleva kuva. Se löytyi kuva-arkistosta neljän vuoden takaa. Ehkä olen käyttänyt sen joskus aikaisemmin, ehkä en. Joka tapauksessa kuva on ajankohtainen ja syksyinen. Hieman surumielinenkin. 



maanantai 2. lokakuuta 2017

Taisin välttää kunnianloukkaussyytteen...


Pari syksyä sitten kirjoitin lokakuusta vähän siihen sävyyn, että olisin voinut helposti saada kunnianloukkaussyytteeen tai ainakin syytteen solvauksesta tai herjauksesta. Kutsuin lokakuuta ihan pelkästään nimensä vuoksi rapakuuksi ja kurakuuksi. Pyydän nyt jälkikäteen anteeksi.
Lokakuu voi vallan mainiosti olla suklaakuu, villalankakuu, vaahterakuu tai kynttiläkuu. Asenne ratkaisee, eikö niin?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Seitsemän kirjaa ja puoli sukkaa ynnä muuta


Kiitos, syyskuu! Yhtä sun toista sinuun mahtui, vaikka päiviä oli vain kolmekymmentä. Vannoutuneena listaihmisenä en voi olla kertomatta kokemuksia tilastomuodossa...

Katsoin kolmekymmentä elokuvaa.
Luin seitsemän kirjaa.
Kudoin puoli sukkaa.
Kävelin neljäkymmentäyhdeksän tuntia ja kaksikymmentäkaksi minuuttia. Kilometreinä se on kaksisataayhdeksänkymmentä ja siihen vielä kaksisataa metriä päälle.
Laihduin kaksi kiloa ja kuusisataa grammaa.