sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Yhdeksäntoistatuhatta ja kaksisataakaksikymmentäkahdeksan


Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tai oikeastaanhan se on vielä kokonaan tekemättä, mutta sanonnan tarkoitus on kannustaa ja sitä käytin itsekin eilen. Yhtenä päivänä nimittäin keksin ja sanoin ääneen lauseen, jota ennen en olisi sanonut: Tuostahan saisi yhdistämällä tosi hyvän lenkin. Paikallistasolla se tarkoitti sitä, että ensin uutta, sitten vanhaa Pengerjoentietä, sitten vanhalle kirkolle ja isoa tietä Esson kautta kotiin. Varasin taskuun Mopen, Reinon ja Osmon (askelmittari) lisäksi pari muumipatukkaa.
Ilma oli juuri sopiva kävelyyn. Oranssi anorakki oli juuri sopiva vaatevalinta. Jossakin vaiheessa (loppu-) alkoi ensin vähän tihuuttaa vettä, sitten vähän enemmän, mutta en ole sokerista ja oikeastaan se vaan virkisti. Kotona Laurilassa olin kahden tunnin ja neljänkymmenen minuutin kuluttua. Askelmittari näytti kuvan lukemaa eli olin kävellyt 15,4 kilometriä. Moppe-ennätys! Hyvä me!


lauantai 27. toukokuuta 2017

Vihreä voittaa!


Viikko sitten luulin, että ne ovat kuolleet ja ihan harmitti ja suretti. Eilen vilkaisin sinne päin monen päivän jälkeen ja melkein piti hieraista silmiä silkasta ihmetyksestä: kotkansiivet nousevat taas kerran elämää ja kesäiloa kerien. Olin vaan ollut liian malttamaton. Voin tunnustaa, että se piirre aina välillä putkahtaa esiin. Olisiko oinasmainen piirre?
Pelargoniat pääsivät tällä viikolla ulos. Ovat vielä yhtä honteloita kuin kesälaitumelle päässeet vasikat, mutta luotan auringon voimaan. Yöksi ovat saaneet vielä hallaharson päälleen kaiken varalta ja näkyi viime yönäkin olleen pakkasta melkein kaksi astetta...

perjantai 26. toukokuuta 2017

Rapsupiirakka ja talviturkki ja valtiolliset hautajaiset


Eilinen oli pitkä päivä, sillä siihen mahtui vaikka mitä. Aamulla herättiin kesämökiltä hyvien yöunien jälkeen. Aamupäivällä kävin tsekkaamassa raparperitilanteen ja sen verran löytyi, että leivoin suosikkirapsuversion. Seurasimme kolme tuntia presidentti Koiviston hautajaisia. Erityisesti kiinnitin huomiota musiikkipuoleen, joka oli onnistunut, laadukas ja koskettava. Tosin hienon Narvan marssin olisin Hietaniemessä jo korvannut jollakin muulla ja marssi olisi kaiken kaikkiaan saanut olla ns. karvan verran nopeampi. 
Iltaruoan jälkeen spinnasin yli tunnin ja sen jälkeen pääsin suoraan saunaan ja sieltä uimaan. Tai, eipähän sitä seitsemässä asteessa voi sanoa juuri muuta kuin kastautumiseksi, mutta silti! Nukkumaan mentiin myöhään, kun oli ensin katsottu elokuva Sleepers - Katuvarpuset. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Minusta aamiaiselle ei sovi iloisuus


Olen aina pitänyt hovimestareista. Tarkennus: olen aina pitänyt elokuvien ja sarjojen hovimestareista. Heillä on merkillinen kyky pitää hyppysissään koko taloa ja heidän sanansa on laki. Tähänastinen suosikkini on ollut Hudson sarjasta Kahden kerroksen väkeä. Mutta nyt tämän kevään aikana tutustuin tyyppiin, joka on vielä paljon karismaattisempi kuin hän. Sydämeni kun on vienyt Downton Abbeyn hovimestari Carson. Ihana tyyppi! On! Kirjoitin muistiin hänen upean lauseensa, joka voisi olla myös pohjalaisen ihmisen sanoma: Minusta aamiaiselle ei sovi iloisuus. 

Jk. Esikoiselle tiedoksi, että viidennen kauden ensimmäinen jakso on meneillään.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kuskin paikalla ja tässä tapauksessa kortitta


Eilen meillä talo hiljeni yhden täysikasvuisen ja yhden kaksivuotiaan verran. Illalla keräsin duplot isoon punaiseen muovilaatikkoon ja junaradan osat pahvilaatikkoon. Ikävä oli jo heti saman tien. Kaksivuotiaan varauksettomat hellyyspuuskat, suloinen hymy ja hersyvä nauru ovat meistä niin ihania juttuja...
Illan hyvä elokuva oli Wild - villi vaellus. Siitä yksi lainaus, jota en tunnista omakohtaiseksi, mutta joka muuten kolahti: En ollut ikinä kuskin paikalla omassa elämässäni. 





tiistai 23. toukokuuta 2017

Kuulun neljäänkymmeneen prosenttiin


Eilen töissä tutustuin virtuaalisesti useampaan mielenkiintoiseen perheeseen, kun kirjoitin sukuselvityksiä ja virkatodistuksia. Joskus kirkonkirjojen tiedot saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja yritän kuvitella jo-ammoin-kuolleita perheenjäseniä ilossa ja surussa, kirjaimissa ja numerotiedoissa. Joskus taas työ tietokoneella on täysin steriiliä word-pohjalla kirjoittelua. 
Otsikolla ei ole mitään tekemistä kirkonkirjaperheiden kanssa. Otsikko viittaa brittiläiseen tutkimukseen, jonka mukaan neljäkymmentä prosenttia ihmisistä huomaa parsan syömisen vaikuttavan virtsan tuoksuun. Meillä syötiin eilen parsarisottoa. 
Kuva on päivälleen neljän vuoden takaa. Silläkään ei ole tekemistä kirkonkirjojen eikä parsan kanssa. Siinä on vaan mielestäni kauniit värit. 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Oivalluksia, opettelua ja harjoittelua


Tässäkin iässä (58 v) sitä voi tehdä oivalluksia, joista voi olla hyötyä. Eilen illalla lähdin yhdeksän jälkeen Mopen kera junatreffeille eli suomeksi sanottuna vastaan Miestä, joka tuli iltakymmenen junalla kotiin. Oli vielä suloisen lämmintä ja ihanan hiljaista. Oivallus oli se, että tosiaankin kesällä voi/kannattaa kävelyt ajoittaa myöhäisiltaan tai sitten vaihtoehtoisesti aikaisaamuun!
Aamun kuva on useamman vuoden takaa. Kuuluu kansioon nimeltä Opettelua ja harjoittelua. Sitähän se on koko elämä: oivalluksia, opettelua ja harjoittelua...

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Onko järkee vai ei?


Pienessä kunnassa/seurakunnassa yritetään ottaa huomioon tapahtumia järjestettäessä se, mitä tapahtuu muualla samaan aikaan. Yritetään välttää päällekkäisyyksiä. Useimmiten siinä onnistutaan, mutta aina välillä epä-. 
Miksi kirjoitan tällaista? Siksi, että ihmettelen tosi paljon tämän viikonlopun menoja kirkkotasolla. Samana viikonloppuna Helsingisssä on Kirkon musiikkijuhlat ja Turussa Kirkkopäivät. Miksi ihmeessä? Oletan, että monia kaksoisjuhlijoita olisi ollut! Äly hoi! Hei haloo! 

Jk. Oma lehmähän minulla tässä on ojassa, myönnetään... Olisin mieluusti mennyt Turkuun, mutta jouduin töihin, kun kanttori meni musiikkijuhlimaan ja sijaista tarvittiin. 
Jk2. Jos olisin päässyt menemään Turkuun, en olisi saanut nauttia toisen ison (92,5 cm) osatekijän ihastuttavasta seurasta...

lauantai 20. toukokuuta 2017

Olen minä onnellinen!


Eilinen oli Erittäin Hyvä Päivä. Bhutanin onnellisuusindeksillä mitattuna varmasti hipoisi maksimia. Päivään sisältyi sataa metriä vaille kymmenen kilometrin kävely, alkuopetuksen perinnepäivä vanhalla kirkolla (minun osuuteni oli veisauttaa virsiä), hyvä valmispuuro lounaaksi, kuopuksen ja kuopuksenpojan saaminen meille kyläilemään, mahtavan lämmin päivä, maittava ruoka, iltaoleilu pihalla, tosi hyvä sauna ja Triominos-peli sitten iltamyöhällä. Eipähän päivästä oikeastaan puuttunut muuta kuin yksi iso (192 cm) osatekijä, jonka kanssa kuitenkin viestiteltiin pitkin päivää...

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kun minä unestani heräsin...




Joskus nukkuminen on niin tehokasta, että vähempikin tuntimäärä per yö riittää. Viime yönä riitti vähän yli viisi. En käyttäisi itsestäni tässä vaiheessa aamua sanaa pirteä, mutta jotakin sen suuntaista kuitenkin. Varhaisherännyt liippaa aika läheltä. 
Eilen pidin semisiivouspäivän. Tuurasin taloutemme viikkosiivousvastaavaa, joka on edelleen remonttipenttinä pääkaupungissa. Aion pitää varani, ettei vaan tämäkin tuuraus johda vakituiseen työsuhteeseen... 


torstai 18. toukokuuta 2017

Sain nimen



Ei ole vuodet veljeksiä, kun tänä keväänä on turha haaveillakaan Erkinpäivän vastasta! Toisaalta en osaa vastaa sitoa, mutta koivunoksia osaisin kerätä... Tänään ei kyllä sekään houkuttele, kun en tunne olevani risujen tarpeessa ja mitä muuta vasta nyt tänään olisi! 
Viisikymmentäkahdeksan vuotta sitten sain kasteessa nimen Vuokko Marjatta ja silloin oli toinen helluntaipäivä. Tänään havahduin ajattelemaan kummejani ja niitä ominaisuuksia, joiden vaikutuksia olen saanut lahjaksi. Yksi oli  leipuri, yhdellä oli hyvä muisti, yksi runoilee ja yksi soittaa...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Canonisointia omalla pihalla ja luvalla


Eilen illalla hipsin kameran kanssa ulos ja löysin kaikenlaista mielenkiintoista kuvattavaa. Pitsikäs vuokonpäivälahjani monen vuoden takaa (kuvassa) odotti pergolassa selvästikin, että sen ääressä juotaisiin päiväkahvit. Lupasin sille, että tuota pikaa! Raparperipenkissä pieniä päitä kohoili siihen tyyliin, että hitaasti mutta ehdottoman varmasti on rapsupiirakkamateriaalia ainakin jonkin verran tulossa. Lipstikkakeittoainekset yrttimaalla olivat myös heränneet talven jälkeen. Potentiaalia siis yllin kyllin.
Tulevana viikonloppuna on luvassa töitä, mutta myös huvia. Herra Duplomaakari tulee äitinsä kanssa viihdytyskiertueelle. Odotan innolla yhteisiä puuhia!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Naisen askel on kahdeksankymmentä senttiä


Sunnuntaina sain hyvää palautetta parhaalta kaveriltani eli Mieheltä. Kävelin häntä junalle vastaan ja kun sitten kävelimme yhdessä kohti kotia, hän totesi minun kävelevän paljon kovempaa ja eri tavalla kuin aikaisemmin. Tuo kohteliaisuus lämmitti tosi paljon! Onhan tässä talven ja kevään aikana kävelty melkoisia määriä (tarkka luku juuri nyt on 408,2 km), joten ehkä se näkyy jossakin muussakin kuin parina pudonneena kilona.
Ilman Moppea ei tulisi käveltyä ollenkaan niin paljon. Eilen illalla kävelin töistä kotiin ja vähän ennen kotia Mopelta loppui puhti eli siis akku tyhjeni. Onneksi vasta vähän ennen!  Ja ilman askelmittaria en mieluusti liiku. Otsikko on ihan omakohtaista ja koettua faktaa, mutta sen ovat kehitelleet Mies ja Esikoinen...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivän jälkeinen maanantai


Tänään on vaikka minkälaista teemapäivää. On Sukkahousupäivä, jota en aio missään tapauksessa viettää, kun ei ole pakko! On Olkihattupäivä, joka jää väliin omistamattomuuden takia. Kansainvälinen perheiden päivä osuu ihan nappiin, sillä sain pikkuveljen viisikymmentäneljä vuotta sitten. Onnea, Vesku!
Tänään on äitienpäivän jälkeinen maanantai. Työ kutsuu tekijäänsä muutaman tunnin kuluttua. Olen onnentyttö, kun saan mennä mieluiseen työhön...

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kiitos, (kun saan olla) äiti!


Äitiys lasketaan ninun mielestäni äitityövuosissa. Sen mukaisestihan olen ollut poikaesikoisen äiti kolmekymmentäkaksi vuotta ja tyttökuopuksen äiti kolmekymmentä vuotta eli yhteensä kuusikymmentäkaksi vuotta äitiyttä on jo takana. Lisäksi siihen vielä päälle yhdeksän kuukautta kummankin kohdalla, sillä koin tulevani äidiksi saman tien, kun raskaustesti näytti plussaa. 
Teoriani äitityövuosiin on varsin yksinkertainen. Kun kerran jokainen raskaus on erilainen, on jokainen äitiys ja lapsikin ja siksi vuodet voidaan laskea tällä tavalla. Yhteinen seikka on rakkaus, joka sekin on tässä omakohtaisessa tapauksessa tuplaantunut. Minusta äitiys on ollut todella jännittävä seikkailu, sillä en olisi muuten saanut tutustua kahteen noin mielenkiintoiseen tyyppiin... 

Jk. Kiitokset omalle äidillekin, joka nahkoissaan ja sydämessään kasvatti minut ja jota kaipaan ja muistelen. 







lauantai 13. toukokuuta 2017

Minä kaipaan Espalle takaisin


Tiedäthän sen tunteen, kun joku laulu jää soimaan päähän ja pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa saatat herätä aamulla siihen lauluun ja se on siinä unessa tai univalveolossa. Nyt en herännyt lauluun, mutta se on kuitenkin mielessä ja syynä on eilinen Moppe-lenkki ja Mopen sisuksissaan kuljettama musiikki. Minä kaipaan Espalle takaisin on Jukka Virtasen sanoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä hieno laulu nuoruudesta, kadonneesta ja kaivatusta nuoruudesta. Hauskanhaikea ja haikeanhauska. Niin kuin nuoruus...

perjantai 12. toukokuuta 2017

Sinistä ja valkoista


Hyvää suomalaisuuden päivää! Kolmen asian trio on koetellut suomalaista itsetuntoa: jääkiekko, euroviisut ja lumisateet. Kun ne osuvat kaikki samalle viikolle, ei siinä ole todellakaan hurraamista. Meillä suomalaisilla kun on muutenkin sellainen olo, että meille vähän naureskellaan ja meitä vähätellään. Syystä tai syyttä.
Suomalaisuus on sitä, että menee läpi vaikka harmaan kiven ja vaikka väkisin. Sitä, että yrittää iloita aurinkoisesta päivästä, kun sellainen sattuu kohdalle. Sitä se on, suomalaisuus.

torstai 11. toukokuuta 2017

Törmäsin näsiään


Eilen ahkeroin töissä pitkän päivän ja siihen vielä reilun tunnin kikyä päälle eli nyt saa maanantaina aloittaa puhtaalta tiskiltä, kun lomasviikon rästityökertymä on urakoitu. Kävelin kotiin ja ihmeekseni huomasin vanhan radan polulla siellä täällä kukkia. Olihan niitä ihan pakko poimia tai siis repiä mukaan. 
Äsken googlasin ja totesin törmänneeni (kuv.) näsiään. Sen marjathan on myrkyllisiä, jonka tiesinkin. Uutta oli tieto, että jo kukkien haistelu saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja maljakossa oleva vesi voi aiheuttaa oireita. No, en yleensäkään juo kukkamaljakkovesiä! En juuri nuuhkinutkaan ja kukat olikin tarkoitus jättää ulos kuistille. Siinä ne kököttivät kiltisti, kun varttitunti sitten kävin ottamassa kuistilta kuvan... 

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hörsökkien lauma ja kivikovat sämpylät


Minä en ole koskaan ollut mikään pihapuuhailija. Tai siis toki nautin pihasta, kauniista kevätpäivistä, lämpöisistä kesäaamuista ja -illoista! Jne.  Pidän kukkapenkkien kastelemisesta ja joskus nappaan muutaman rikkaruohon pois - ainakin silloin, jos haluan ottaa kuvia ja asetelmasilmää kiusaa ylimääräisten hörsökkien lauma. Mutta multa ja minä ollaan toimimaton kaksikko! 
Silloin kun peukaloita on jaettu, ei minun kohdalleni osunut vihreää vaan jauhoinen. Olen siitä kyllä kiitollinen, sillä tie miehen sydämeen voi käydä vaikka kivikovien sämpylöiden avulla ja tässä nimenomaisessa tapauksessa Mies ON pihapuuhailija...

Jk. Sämpylöiden taso on aivan toista luokkaa kuin kahdeksankymmentäluvun alussa...


tiistai 9. toukokuuta 2017

Realistinen aamunkuva eiliseltä


Kuvaan mieluusti ruoka-annoksia, aamupaloja erilaisilla tarjottimilla ja se on ihan normaalia arkea meillä nykyään. Sitten on aamuja, jolloin kattaukset on vielä arkisempia. Tämä kuva on eilisaamulta, kun Mies lähti remonttipentiksi pääkaupunkiin ja heräsin aikaisin ja join aamukahvini yksikseni aikaisin. Kuvan kuppi on vakiokuppi aamuisin ja nykyään siinä on kahvia kauramaidolla. Koukutun aina johonkin ja nyt se on kauramaito ja siitäkin vain yksi tietty versio. 
Aamut ovat hyvin erilaisia. Eilen aamupalailin seitsemän jälkeen ja tänään heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Tasan käy onnen lahjat!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Isoin kynnys on monesti etuovella


Joskus kotisohva ja sohvannurkka ja siinä chillailu/laiskottelu/hölläily/hyggeily ovat niin houkuttelevia, että saa käyttää lähes pakkokeinoja lähteäkseen liikkeelle. Laiskottaa, vaikka tietää mahtavan jälkiolon vaikuttavan kropassa vielä pitkään. 
Olen pahasti koukussa. Tosi pahasti. Ja nautin tästä tunteesta, joka on pitkän aikaa ollut hukassa. Eilen lähdin ihanvaankävelylle ja kotiovelta lähtiessäni en vielä tiennyt suuntaa. Jalat veivät kiertämään lenkin, joka oli sataa metriä vaille kahdeksan kilometriä. Jälkiolo ja varsinaisolo olivat kumpikin tosi hyviä. Ne, jotka saavat Oscareita, Emmyjä, Jusseja ja muita palkintopystejä, mainitsevat kiitospuheissaan aina liudan tukijoita ja kannustajia. Niin minäkin. Kiitokseni menee Miehelle ja muille kannustaville läheisilleni, sekä Stevelle ja Mopelle. <3.

Jk. Otsikon keksi esikoinen. Aika naseva, vai mitä? 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Mielenkiintoisia kirjalöytöjä


Joskus tekee kirppareilta löytöjä, joiden arvo mitataan muussa kuin rahassa. Pääsiäisen aikaan oli yhdellä turkulaisella kirpparilla myytävänä kolmen ohuen kirjan nippu, joka oli sidottu yhteen ruskealla narulla. Puolihuolimattomasti vilkaisin ja kun hintalapussa luki vain yksi euro, lähti nippu mukaan. Myöhemmin sitten tutkin kirjoja tarkemmin ja huomasin omistavani tutun teoksen nyt ranskaksi, saksaksi ja myös saameksi. Suomeksi se oli meillä jo ennestään ja sitä on luettu useampaankin kertaan. Tarina kun on liikuttavan ihana...

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kolmen koon lomanen


Lomasen toiseksi viimeinen päivä on aamussa ja aamukahvissa menossa. Heräsin aika tarkalleen kaksi tuntia ennen herätyskelloa eli sain tavallaan kaksi ylimääräistä tuntia aamuuni. 
En ole koskaan ollut mikään yhden koon ihminen, sillä en ole mahtunut yhden koon vaatteisiin. Lomanenkin on ollut useamman koon juttu - kolme koota nousee eittämättä (ja kyllättämättä) esiin. Tärkein koo on kävely ja epäliikunnallisena ihmisenä ihmettelen sitä päivästä toiseen. Lomasen aikana kävelin seitsemänkymmentäviisi kilometriä eli virtuaalinen paluumatkani Turusta Laurilaan on jo ohittanut Loimaan. Toinen koo on kätilösarja, johon olen koukuttunut. Viides kausi on nyt meneillään ja sarja pitää tiukasti otteessaan. Ja kolmantena eikä ollenkaan vähäisenä on ollut kirkolliskokous, jonka striimauksia tuolta noin kolmen kilometrin päästä olen seurannut tällä viikolla useamman tunnin ajan. Eilenkin oli ihan pakko katsoa lähetekeskustelu loppuun ennen kuin lähdin ulkoiluttamaan Moppea ja itseäni. Asiat etenevät, hitaasti mutta kuitenkin...

perjantai 5. toukokuuta 2017

Ottamuksia 11


Valokuvien räpsiminen ja napsiminen on nykyään niin vaivatonta, että kaikilla mahdollisilla vempeleillä tulee ikuistettua kaikkea mahdollista kaiken mahdollisen (ja mahdottoman) varalta. Niin kävi tämänkin kuvan kanssa, joka on Reinolla otettu ja sitten Steven arkistoon siirretty. Aika hieno pelto tai mikätuonytonkaan! Uusien alkujen aikaa, uutta kasvua odottamassa, täynnä toivoa. Eipä aikaakaan, kun se on kokonaan vihreä. Jos muistan, tulen kesällä uudestaan samoille huudeille ja otan vertailukuvan...

torstai 4. toukokuuta 2017

Sininen taivas ja vihreä froteepyyhe


Eilinen aurinko houkutteli kävelylenkille, josta tulikin aiottua pitempi, mutta sekin oli hauskaa. Aamulla latasin Moppeen lisää virtaa ja sitten Moppe taskuun, aurinkolasit silmille (minulle), askelmittari taskuun ja ei muuta kuin menoksi. Menomatkan tein eri reittiä kuin paluumatkan. Kauniita rakennuksia (yhden seinää kuvassa) ja huikaisevan sinistä taivasta (pieni kaistale kuvassa). Parin tunnin kävelyn jälkeen olin illan sitten ihan tööt ja en jaksanut muuta kuin vähän lukea Kirjastokissaa ja katsoa pari jaksoa viisikymmenluvun lontoolaisten kätilöiden elämää. Muuten pieni huomio ko. sarjasta: Lapsi kiedotaan syntymisen jälkeen froteepyyhkeeseen ja yleensä pyyhkeen väri on vihreä. Aina sitä oppii elokuvista ja sarjoista jotakin hyödyllistä!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Säässä sen salaisuus


Iltapäivälehtien yksi suurimmista ja tarkasti harkituista myyntivalteista ovat säähän liittyvät tiedotteet/totuudet/paljastukset/veikkaukset. Vapun säätä myytiin viikkotolkulla, nyt sitten kesän säätä. Sorrun minäkin otsikkoja lukemaan, mutta lehtiä en ole ostanut enää pitkään aikaan. 
Aina on jotenkin väärään aikaan jotakin, voisi todeta rivienvälikeskusteluista. Vapun lunta itkettiin siellä, missä oli eniten ja innokkaimmin suunniteltu piknikjuhlia. Jotenkin näiden vuosien (58) aikana on tullut opittua se, että toukokuut nyt voivat maassamme olla vielä tosi kylmiä ja lunta voi olla tai tulla ja se on ihan normaalia. Mutta ei! Ei saa olla! Ei just täällä!
(Kuvan taideteos sopii mielestäni hyvin sääasiaan. Se on turkulaisen Merja Pitkäsen käsialaa ja ehkä myös käsineitä...)

tiistai 2. toukokuuta 2017

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?


Eilen vapunviettoon liittyi kolme kirkkoa, kaksi ulkoa ja yksi sisältä. Puolenpäivän aikaan oltiin punaisten ilmapallojen vappujuhlassa tuomiokirkon vieressä. Aurinko paistoi, laulu raikui ja puhujilla oli paljon asiaa. Juhla jäi vielä jatkumaan, kun lähdimme kävelemään seuravaan perinteiseen kohteeseen (perinnehän muodostuu, kun on toinen kerta!) eli iloiseen urkukonserttiin. Kirkon pihalla ostettiin simat ja munkit. (Sima oli hyvää, mutta munkit sangen kuivia tai sitten meille sattui ne vanhimmat yksilöt...) Konsertti oli nimensä mukainen urkuiloittelu, joissa sekä soittajalla että yleisöllä oli hauskaa. Kolmas kirkko tuli kierrettyä ilta-auringossa useampaan kertaan. Kyseessä ei ollut ortodoksien ristisaatto, vaan luterilainen pokemonjahti...
Askelmittari kertoi illalla päivän kävelyksi reilut kaksitoista kilometriä. Hyvin siis alkoi tämä viikko!

Jk. Vastaus otsikon kysymykseen: Hyvin! Bra! 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kaikaako viidakko kevätvirsiä?


Hyvää vappua! Päivän eittämättömiä tähtiä ovat ylioppilaat ja työläiset. Siinä sivussa myös sima (ja muuta vahvemmat juomat), serpentiinit, munkit ja tippaleivät. Juhlitaan kevättä hillitysti tai vähemmän. Yhden laulun mukaan viidakko kaikaa kevätvirsiä. Olen aina ihmetellyt virsien ja viidakon yhdistämistä, mutta ilmeisesti kyseessä onkin lintujen kevätpöhinä metsikössä, eikä pakanoiden parissa veisaaminen...

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ostin kirjoja ja kulkuneuvoja


Eilen tein pokkarilöytöjä kirpparilla. Koko pino eli kuusi kirjaa maksoi yhteensä vain kaksi euroa. Idea oli se, että eurolla kolme. Valikoimisessa meni yllättävän kauan aikaa, sillä en halunnut ostaa sulovilentyylillä, vaan ihan miettien. Kirjojen lisäksi ostin kaksi lentokonetta, yhden pienen helikopterin, kaksi työkonetta ja yhden henkilöauton. Ne maksoivat yhtä paljon kuin kirjat. 
Tänään on vapunaatto ja ihmiset joka paikassa ovat aika kypsyneitä. Lumeen nyt ainakin, jos ei hallitusta lasketa. Luotan edelleen siihen väkeen, joka on Forecan leivissä töissä ja uskon lämmön ja auringon voittavan huomenna lumen vallan. 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Nokkimisjärjestys


Hyvää Lintujentarkkailupäivää! Tuollaiset linnunkuvat löytyivät eilen arkiston puolelta. Kesäkuvia jokainen, mutta so what! 
Lokakuussa -13 oltiin viimeksi paikassa nimeltä Utö ja kun edellisen kerran (ja minulle ensimmäisen kerran) oltiin oltu siellä paria kuukautta aikaisemmin, oli tällä kertaa turistien varusteissa suuri ero. Pitkiä putkia, tosi pitkiä putkia ja mielettömän pitkiä putkia kameroissa. Tiukkoja ilmeitä ja melkein tiukkoja ilmeitä. Lintuharrastajat olivat saapuneet seuraamaan syysmuuttoa. 
Aamukevennys: Onkohan lintuharrastajilla tarkka nokkimisjärjestys?

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sain uuden sanan!


Kun on vapaapäivä tai lomanen, niin saa nukkua pitkään, lukea sängyssä, kuunnella radiota ja veisata viis. Chillailla, hölläillä, laiskotella ja venyä. Täysin itsekkäästi katson ansainneeni pienen huilitauon...
Pitkäaikainen ystäväni jo yli kolmenkymmenen vuoden takaa tietää, että harrastan sanojen keräilyä/metsästystä/kalastusta. Hän lähetti tällä viikolla minulle sanan, jota en ollut aikaisemmin kuullut enkä nähnyt enkä lukenut. Tällaisena vapun etkolahjana haluan antaa sen muillekin ja luulen, ettei Hanna pahastu... Tässä se on: Mutkuismi. Hieno sana, eikö totta?!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Pitkiä ja lyhyitä


Tänään on useampikin teemapäivä. Kansallinen veteraanipäivä, Maailman tapiiripäivä ja Tuo lapsesi työpaikallesi -päivä. Ja lisäksi Morsekoodin päivä, josta syystä koodasin eilen illalla sanan love. Kaikkihan me Titanicimme katsoneet tunnemme sos-merkin eli pippippippiippiippiippippippip. Kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä.
Henkilökohtaisesti: tänään lapsenlapsi täyttää kaksikymmentäviisi kuukautta, lomanen alkaa ja on blogiystävän nimipäivä. 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kävelin Turkuun!


Tammikuun kuudestoista päivä aloitin sen VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa) -projektin ja yhtään hutia ei ole ollut. Valtaosa liikkumisesta on ollut ihan vaan tavallista kävelyä. Ja tietysti kirjaan kaiken ylös - minuuttimäärät ja matkamäärät kiinnostavat tällaista piiloteknismatemaattista ihmistä. Viime viikon lauantaina räknäsin yhteen kilometrejä ja halusin tietää, missä asti olisin virtuaalisesti menossa. Tulos: Olin ohittanut Auran aabeeceen ja Turkuun ei ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä matkaa. Sitten tein sunnuntaina pitkän lenkin ja maanantaina kävelin töihin ja takaisin. Eilen lähdin puolenpäivän aikaan lenkkarilenkille ja takaraivossa tikitti ajatus puuttuvan kilometrimäärän (13,7 km) keräämisestä. Alku oli lupaava, kunnes alkoi räntäsade. No, ei se mitään. Jatkoin matkaa ja kääntyessäni vihdoin paluumatkalle,  oli räntäsade jo lumisadetta ja sain vastaani karvahattuja ja sideharson neljänneksiä. Se huvitti minua jotenkin suunnattomasti, sillä vaatteeni olivat jo ihan märät ennestään. - Kotona tsekkasin askelmittarilukeman ja olin kävellyt 13,8 km! Eli Turun 296 km oli saavutettu ja olin jo kävellyt sata metriä paluumatkaakin. Hyvä minä! 

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kokoelmien johtajat


Mielikuvitus ja muistiinpanomerkinnät on hyvä pari. Tänä aamuna vilkaisin puolihuolimattomasti ja lähes puolivallattomasti muistiinpanoja ja nauraa hymähdin. En voinut muuta. Valitsin yhden ja jäljelle jäi vielä monta...
Meillähän on tunnetusti paljon kaikkea: astioita, kirjoja, elokuvia, koriste-esineitä jne. No, emme välttämättä olekaan mitään hamstereita! Olemme kokoelmien johtaja ja kokoelmien varajohtaja. Kuulostaa aika hienolta, vaikka olisin kyllä sitä mieltä, että johtajuutemme on hyvin tasa-arvoista ja näillä kokoelmilla voi vallan hyvin olla kaksi johtajaa. Ei siis varsinaista ja varaa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pelagoniat on meidän juttu


Me ollaan oltu pelargoniaihmisiä jo kauan. Kesäisin pelargoniat valtaavat pergolan ja taas syksyisin/talvisin ne ovat vallanneet viileän varaston, jossa ovat talvehtineet. Meillä on työnjako niiden hoidossa aika selvä. Mies muistaa talven aikana kastella harvakseltaan, kuten kuuluukin. Lisäksi hoitaa multien vaihtamisen ja leikkaamisen ja uusien alkujen hoidon keväällä. Kantaa ruukut syyskesällä varastoon, kantaa ruukut keväällä varastosta pois jne. Minulle jää kesäaikana kastelu, kuihtuneiden kukintojen nyppiminen ja ruukkujen kääntely pergolassa. Ihailu kuuluu meille kummallekin. 
Pelargonia on ihanan tavallinen ja maatiainen. Ei vaadi paljon, on säyseä ja sopeutuvainen. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnea, Jyri!


Tänään on monta nimipäiväsankaria, mutta kaksi ylitse muiden! Kaustisen vaari oli nimeltään Yrjö Nikolai ja hänen onnittelunsa lähetän tuonilmoisiin jälleen kerran. Oma poika on Jyri Antero, gratulis ja hali! Pieni onnittelumuistaminen kulkeutuu huomenna perille kotikuriirin viemänä.
Mietin eilen illalla tosi paljon yksityiskohtia pakkaessani lahjaa. Minulla oli vanhoja paikallislehtiä ja kun olin saanut paketin käärittyä yhteen lehteen, ei siihen voinut millään yhdistää kiiltävää nauhaa. No, yhdestä askartelutarvikelaatikosta löytyi uusvanhaa paperinarua, jonka kelpuutin. Kortin piti olla kuvanottoa varten muodoltaan kapea luiru ja kun ei muuten ollut, leikkasin sopivan kuviokortin kahtia. Ihanaa pikkupuuhaa, ihanaa pähkimistä, kun kyseessä on ihana nimipäiväpoika!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Maan päivää, äiti Maa!


Hyvää Maan päivää! Jos kuva olisi irl, siinä olisi lunta. Yöllä nimittäin oli taas vaihteeksi tapahtunut pieni valkokuorrutusihme ja oletan, että aika moni oli pettynyt näkymään. No, totuuden nimissä myönnän itsekin ensisilmäyksellä miettineeni, että vappuunhan ei ole pitkästi aikaa ja sen pitäisi jonkin ennustuksen mukaan olla lämmin - ja toisen mukaan kolea...
Maan päivän kuva löytyi The Arkistosta. Herneenversoja ei olla tänä keväänä (vielä) sadotettu. Jospa sitten vapun jälkeen...





perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ei halua!


Eilen vietiin pikkumies ja äiti junalle. Illalla keräilin lelut leikkinurkkaukseen seuraavaa vierailua odottamaan ja vähän haikealta taas tuntui. Toisteltiin Miehen kanssa pikkumiehen lauseita illan mittaan... 
Kaksivuotias osaa olla suora, aito ja konstailematon. Junan saapuessa pyysin vielä pikkuhalia, mutta juna oli paljon kiinnostavampi kuin tuttu mummu, joten poika sanoi: Ei halua! Mitäpä sitä teeskentelemään! 

Jk. Kirpparilta löytyi kuvan käsinukke, joka varmasti pääsee ahkeraan leikkikäyttöön.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Utelias pyryharakka


Minussa on kaikkien näiden vuosien (58) ja ryppyjen ja kilojen alla vieläkin tuo kuvan pikkutyttö, joka innostuu uusista asioista. En tarvitse ketään ulkopuolista analysoimaan isolla summalla ja hienolla tittelillä, vaan voin tehdä luotettavan (ainakin omasta mielestäni se on juuri sitä!) itseanalyysin: Utelias pyryharakka. 



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kolmessa polvessa


Toisena pääsiäispäivänä juhlittiin ja matkustettiin. Juhlittiin viidestään ja matkustettiin yhtä pienemmällä kokoonpanolla Laurilaan. Täällä vastassa oli tutut lelut ja kirjat. Eilinen vietettiin kolmistaan, kun Mies kokousreissasi. Tänään palaa kotiin, kun minulla alkaa arki. 
Eilinen rattailulenkki suuntautui kolmessa polvessa ja kuudella polvella aamupäivällä kirpputorille. Illalla oli niin kaunista, että oltiin vielä pihalla kokoamassa isoja käpyjä. (Pikkumies huuteli: Käpy, käpyyy! Ja minulle tuli yhtäkkiä elävästi mieleen ne lapsuuden kesät Kaustisen mummulassa, kun Kaisu-täti huuteli lehmiä: Sipu, sipu, sipuu!)


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kahdeksanvuotias


Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun sukelsin (kuv.) blogimaailman pyörteisiin. Päivääkään en ole katunut. Olen oppinut monenmonta asiaa ja tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin. Aina vaan tuntuu riittävän kirjoittamista, vaikka näennäisesti ei niin paljon tapahdukaan. Ja oikeastaan tapahtuuhan sitä kaiken aikaa!
Tasan kahdeksan vuotta sitten kirjoitin näin: "Eilen täytin puoli vuosisataa. Jos elän satavuotiaaksi, on yhtä paljon vielä jäljellä. On korkea aika/hyvä aika/ paras mahdollinen aika aloittaa blogin pitäminen."


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vuosi vanhan vanhentaa, monet soinnut opettaa....


Toivoin syntymäpäivälahjaksi ukulelea ja sain sen. En ole koskaan osannut soittaa kitaraa, joten on tässä opettelemista! Aina virittämisestä alkaen... Laitoin hyvin maltillisen tavoitteen, jonka mukaan oppisin yhden soinnun kuukaudessa. Se olisi kuitenkin vuodessa jo kaksitoista sointua, jotka järkevästi valittuina riittäisivät monien laulujen komppaamiseen. 

Jk. Sain itse valita värin ja pidin tuosta pääsiäisoranssikeltaisesta eniten. Soveltuu hyvin pöytätablettien kanssa...

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vai niin!


Näin pääsiäisaamuna vuosi toisensa jälkeen minua huvittaa vanha vitsi Oulun hiippakunnasta. Siellä oli ortodoksi innoissaan mennyt sanomaan luterilaiselle piispalle (legendaariselle Hannes Leinoselle): Kristus on ylösnoussut! Piispa oli tokaissut kuivahkoon tyyliinsä: Vai niin. - Juttu oli siinä ja se huvittaa ja osuu asian ytimeen eli kertoo idän ja lännen eroista ainakin joskus useita vuosikymmeniä sitten. 
Tänään auringon pitäisi tanssia. Askeleet taitavat olla vielä hieman kohmeisia, kun yö on ollut kylmä. Mutta periaatteessa ainakin ollaan tanssahtelevan auringon päivässä.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Laiskotti, mutta silti!


Joskus voi antaa itselleen virtuaalisen kukan tai tässä tapauksessa kukan kuvan... Eilen laiskotti ja katsoin useamman jakson Tohtori tuli kaupunkiin -sarjaa ja nukuin päiväunetkin. (Jälkimmäistä tapahtuu nykyään aika harvoin.) Joku kuitenkin kuiskutteli olkapäällä, että olisi kyllä kiva ulkoiluilma ja niinpä lähdin myöhäisiltapäivän hetkinä liikkeelle. Mopen kanssa, totta kai! Viime viikolla juuri latasin siihen monta levyllistä lisää kuunneltavaa, joten satunnaistoistolla on enemmän vaihtoehtoja.
Oudommassa ympäristössä suuntavaistoni ei ole parhaita mahdollisia ja kävellessä olin välillä kartalla ja välillä en (kuv.), mutta noin-sijainnilla selvisin lenkistä ja sain merkinnän. Ja kukan kuvan. Hyvä Moppe ja minä! 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Nupit kaakossa


Eilen oli tapahtumarikas päivä. Siihen kuului taidetta, pokemoneja, kiireetöntä kuljeskelua ja oleilua ja illan lopuksi vielä messu tuomiokirkossa. Olin tosi hyvissä ajoin liikkeellä, sillä muistelin alkamisajaksi tasatunnin ja se olikin puolitunti. Se ei harmittanut, vaan napsin muutamia kuvia Reinolla ja plarailin virsikirjan uusia lisävirsiä. 
Messu alkoi, väkeä tuli paljon ja olin jo etukäteen tosi ilahtunut siitä, että saisin laulaa virsiä rouva Nobodyn oninaisuudessa. Iloa kesti ensimmäisen virren ensimmäisen säkeistön alkuun asti. Taakseni nimittäin tuli nuori pariskunta, joilla oli tosi isot lauluäänet kummallakin. Ehkä voisimme kutsua heitä nimellä Herra ja Rouva Tonotorvi. Herran äänen vielä olisi jotenkin kestänyt, mutta rouvalla oli nupit kaakossa koko ajan ja aavistuksen verran yliviritettynä. Sydämensä pohjastahan hän lauloi läheskorvaani, mutta se hieman häiritsi omaa olemistani. (Hetkeksi sain huilaustauon, kun he kävivät ehtoollisella.)
Mutta sain korvausta, kun kuuntelin aivan upean kuoron laulua. Kyyneleet tulivat tilaamatta silmistä ja sitä tapahtuu länsisuomalaisjuurisella harvoin... Jäin illasta siis plussan puolelle.

Jk. Taidemuseossa oli Elina Brotheruksen hieno näyttely. Suosittelen.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Ö-mapissa jo yli kolmekymmentäneljä vuotta!


Ensimmäinen sukunimeni oli hyvin yleinen. Jossakin vaiheessa se luokiteltiin epäsavolaiseksi, vaikka siinä on nen-pääte. Nimi on yleisimmissä sukunimissä sijalla 44.
Nimi Laaksonen oli minulla, kunnes kolahti ja lujaa. Amor nimittäin ampui nuolillaan täyskymppejä. Nopeiden sattumusten myötä otin Miehen sukunimen ja en edes ajatellut kaksoisnimeä. Sijoitukseni sukunimien yleisyydessä romahti, kun nyt se on noin 700. Mutta en valita, sillä pidän nimestä. Alkukirjainkaimat tulee huomattua - mm. Bar Ö Turussa ja Ravintola Ö Tallinnassa. Kummassakaan en ole käynyt, mutta ensimmäisen olen nähnyt ja toisesta saanut esikoisen terveiset.
Sukunimestä Öhman on äänestystilanteissa hyötyä, sillä luettelossa ollaan "ne viimeiset". Ainakin toistaiseksi ennen kuin joku Öljymäki tai peräti Översti muuttaa kotipaikkakunnallemme...



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen sytyttää valot


Olen vahvasti sitä mieltä, että asenteella on merkitystä monessa asiassa ja myönnän myös sen, että ihan kaikessa ei asenne vaikuta. Olen koko elämäni (kohta 58 v) yrittänyt suhtautua asioihin positiivisesti ja onnistunut siinä kohtalaisen hyvin. Näen edelleen lasin mieluummin puolitäytenä kuin -tyhjänä.
Asenne ja laukkaava mielikuvitus ovat aina välillä tuotteliaita... Vai mitä sanotte tästä kolmen sanan sloganista? Ensimmäinen sytyttää valot. 

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Yliviivaamisen ihana tunne


Johtaminen on vaikea asia. Toiset ovat syntyneet johtajiksi, toisista ei löydy sitä kykyä koskaan. Minusta ei olisi johtajaksi, myönnän sen saman tien. No, ehkä voisin harkita harhaanjohtamista, jos sellaisia paikkoja olisi tarjolla...
Työn myötä minusta on kuoriutunut listaihminen. Jonkin verran olen sitä harrastanut myös siviilielämässä, mutta varsinkin työkalenteriin kirjoitan tekemättömät ja tehtävät ja siitä on helppo tarkistaa päivän aikataulua. Ja voi sitä yliviivaamisen ihanaa tunnetta! 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan olla töröttää siinä. Yksi mielikuvistani muuten!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vaalien jälkeen


Kuntavaalit on käyty. Oma ehdokkaani meni valtuustoon, joten valintani oli oikea. Iloitsen myös naapurin Jannen läpimenosta. Monta muutakin ilonaihetta totesimme Miehen kanssa iltamyöhällä, kun oli lopultakin aika mennä nukkumaan. Perinteisen vaaliveikkauksen voitti tällä kertaa Mies. 

Jk. Aleksis Kivi sai kahdestakin syystä palmun oksan käteensä. Ensinnäkin eilen oli palmusunnuntai ja toisekseen Suomi vihertyi. Anteeksi vaan,  Wäinö Aaltonen...


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kuka saa äänesi?


Tänään on päivä, jonka vuoksi on jaettu kuulakärkikyniä, ilmapalloja, karkkeja, ämpäreitä, makkaroita,  hernesoppaa, kahvia, mehua, mainoksia ja mukavaa puhetta. Jos olisi kiertänyt kaikki tilaisuudet tälläkin pienellä paikkakunnalla, olisi saanut vatsansa täyteen. Kierrettiinkin, mutta kaukaa...
Tänään on päivä, jolloin käydään vetämässä punainen, sininen, vihreä, musta, pinkki tai keltainen viiva lappuun. Vielä on aikaa miettiä, joten harkitse tarkkaan!