tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kokoelmien johtajat


Mielikuvitus ja muistiinpanomerkinnät on hyvä pari. Tänä aamuna vilkaisin puolihuolimattomasti ja lähes puolivallattomasti muistiinpanoja ja nauraa hymähdin. En voinut muuta. Valitsin yhden ja jäljelle jäi vielä monta...
Meillähän on tunnetusti paljon kaikkea: astioita, kirjoja, elokuvia, koriste-esineitä jne. No, emme välttämättä olekaan mitään hamstereita! Olemme kokoelmien johtaja ja kokoelmien varajohtaja. Kuulostaa aika hienolta, vaikka olisin kyllä sitä mieltä, että johtajuutemme on hyvin tasa-arvoista ja näillä kokoelmilla voi vallan hyvin olla kaksi johtajaa. Ei siis varsinaista ja varaa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pelagoniat on meidän juttu


Me ollaan oltu pelargoniaihmisiä jo kauan. Kesäisin pelargoniat valtaavat pergolan ja taas syksyisin/talvisin ne ovat vallanneet viileän varaston, jossa ovat talvehtineet. Meillä on työnjako niiden hoidossa aika selvä. Mies muistaa talven aikana kastella harvakseltaan, kuten kuuluukin. Lisäksi hoitaa multien vaihtamisen ja leikkaamisen ja uusien alkujen hoidon keväällä. Kantaa ruukut syyskesällä varastoon, kantaa ruukut keväällä varastosta pois jne. Minulle jää kesäaikana kastelu, kuihtuneiden kukintojen nyppiminen ja ruukkujen kääntely pergolassa. Ihailu kuuluu meille kummallekin. 
Pelargonia on ihanan tavallinen ja maatiainen. Ei vaadi paljon, on säyseä ja sopeutuvainen. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Onnea, Jyri!


Tänään on monta nimipäiväsankaria, mutta kaksi ylitse muiden! Kaustisen vaari oli nimeltään Yrjö Nikolai ja hänen onnittelunsa lähetän tuonilmoisiin jälleen kerran. Oma poika on Jyri Antero, gratulis ja hali! Pieni onnittelumuistaminen kulkeutuu huomenna perille kotikuriirin viemänä.
Mietin eilen illalla tosi paljon yksityiskohtia pakkaessani lahjaa. Minulla oli vanhoja paikallislehtiä ja kun olin saanut paketin käärittyä yhteen lehteen, ei siihen voinut millään yhdistää kiiltävää nauhaa. No, yhdestä askartelutarvikelaatikosta löytyi uusvanhaa paperinarua, jonka kelpuutin. Kortin piti olla kuvanottoa varten muodoltaan kapea luiru ja kun ei muuten ollut, leikkasin sopivan kuviokortin kahtia. Ihanaa pikkupuuhaa, ihanaa pähkimistä, kun kyseessä on ihana nimipäiväpoika!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Maan päivää, äiti Maa!


Hyvää Maan päivää! Jos kuva olisi irl, siinä olisi lunta. Yöllä nimittäin oli taas vaihteeksi tapahtunut pieni valkokuorrutusihme ja oletan, että aika moni oli pettynyt näkymään. No, totuuden nimissä myönnän itsekin ensisilmäyksellä miettineeni, että vappuunhan ei ole pitkästi aikaa ja sen pitäisi jonkin ennustuksen mukaan olla lämmin - ja toisen mukaan kolea...
Maan päivän kuva löytyi The Arkistosta. Herneenversoja ei olla tänä keväänä (vielä) sadotettu. Jospa sitten vapun jälkeen...





perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ei halua!


Eilen vietiin pikkumies ja äiti junalle. Illalla keräilin lelut leikkinurkkaukseen seuraavaa vierailua odottamaan ja vähän haikealta taas tuntui. Toisteltiin Miehen kanssa pikkumiehen lauseita illan mittaan... 
Kaksivuotias osaa olla suora, aito ja konstailematon. Junan saapuessa pyysin vielä pikkuhalia, mutta juna oli paljon kiinnostavampi kuin tuttu mummu, joten poika sanoi: Ei halua! Mitäpä sitä teeskentelemään! 

Jk. Kirpparilta löytyi kuvan käsinukke, joka varmasti pääsee ahkeraan leikkikäyttöön.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Utelias pyryharakka


Minussa on kaikkien näiden vuosien (58) ja ryppyjen ja kilojen alla vieläkin tuo kuvan pikkutyttö, joka innostuu uusista asioista. En tarvitse ketään ulkopuolista analysoimaan isolla summalla ja hienolla tittelillä, vaan voin tehdä luotettavan (ainakin omasta mielestäni se on juuri sitä!) itseanalyysin: Utelias pyryharakka. 



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kolmessa polvessa


Toisena pääsiäispäivänä juhlittiin ja matkustettiin. Juhlittiin viidestään ja matkustettiin yhtä pienemmällä kokoonpanolla Laurilaan. Täällä vastassa oli tutut lelut ja kirjat. Eilinen vietettiin kolmistaan, kun Mies kokousreissasi. Tänään palaa kotiin, kun minulla alkaa arki. 
Eilinen rattailulenkki suuntautui kolmessa polvessa ja kuudella polvella aamupäivällä kirpputorille. Illalla oli niin kaunista, että oltiin vielä pihalla kokoamassa isoja käpyjä. (Pikkumies huuteli: Käpy, käpyyy! Ja minulle tuli yhtäkkiä elävästi mieleen ne lapsuuden kesät Kaustisen mummulassa, kun Kaisu-täti huuteli lehmiä: Sipu, sipu, sipuu!)


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kahdeksanvuotias


Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun sukelsin (kuv.) blogimaailman pyörteisiin. Päivääkään en ole katunut. Olen oppinut monenmonta asiaa ja tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin. Aina vaan tuntuu riittävän kirjoittamista, vaikka näennäisesti ei niin paljon tapahdukaan. Ja oikeastaan tapahtuuhan sitä kaiken aikaa!
Tasan kahdeksan vuotta sitten kirjoitin näin: "Eilen täytin puoli vuosisataa. Jos elän satavuotiaaksi, on yhtä paljon vielä jäljellä. On korkea aika/hyvä aika/ paras mahdollinen aika aloittaa blogin pitäminen."


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vuosi vanhan vanhentaa, monet soinnut opettaa....


Toivoin syntymäpäivälahjaksi ukulelea ja sain sen. En ole koskaan osannut soittaa kitaraa, joten on tässä opettelemista! Aina virittämisestä alkaen... Laitoin hyvin maltillisen tavoitteen, jonka mukaan oppisin yhden soinnun kuukaudessa. Se olisi kuitenkin vuodessa jo kaksitoista sointua, jotka järkevästi valittuina riittäisivät monien laulujen komppaamiseen. 

Jk. Sain itse valita värin ja pidin tuosta pääsiäisoranssikeltaisesta eniten. Soveltuu hyvin pöytätablettien kanssa...

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Vai niin!


Näin pääsiäisaamuna vuosi toisensa jälkeen minua huvittaa vanha vitsi Oulun hiippakunnasta. Siellä oli ortodoksi innoissaan mennyt sanomaan luterilaiselle piispalle (legendaariselle Hannes Leinoselle): Kristus on ylösnoussut! Piispa oli tokaissut kuivahkoon tyyliinsä: Vai niin. - Juttu oli siinä ja se huvittaa ja osuu asian ytimeen eli kertoo idän ja lännen eroista ainakin joskus useita vuosikymmeniä sitten. 
Tänään auringon pitäisi tanssia. Askeleet taitavat olla vielä hieman kohmeisia, kun yö on ollut kylmä. Mutta periaatteessa ainakin ollaan tanssahtelevan auringon päivässä.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Laiskotti, mutta silti!


Joskus voi antaa itselleen virtuaalisen kukan tai tässä tapauksessa kukan kuvan... Eilen laiskotti ja katsoin useamman jakson Tohtori tuli kaupunkiin -sarjaa ja nukuin päiväunetkin. (Jälkimmäistä tapahtuu nykyään aika harvoin.) Joku kuitenkin kuiskutteli olkapäällä, että olisi kyllä kiva ulkoiluilma ja niinpä lähdin myöhäisiltapäivän hetkinä liikkeelle. Mopen kanssa, totta kai! Viime viikolla juuri latasin siihen monta levyllistä lisää kuunneltavaa, joten satunnaistoistolla on enemmän vaihtoehtoja.
Oudommassa ympäristössä suuntavaistoni ei ole parhaita mahdollisia ja kävellessä olin välillä kartalla ja välillä en (kuv.), mutta noin-sijainnilla selvisin lenkistä ja sain merkinnän. Ja kukan kuvan. Hyvä Moppe ja minä! 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Nupit kaakossa


Eilen oli tapahtumarikas päivä. Siihen kuului taidetta, pokemoneja, kiireetöntä kuljeskelua ja oleilua ja illan lopuksi vielä messu tuomiokirkossa. Olin tosi hyvissä ajoin liikkeellä, sillä muistelin alkamisajaksi tasatunnin ja se olikin puolitunti. Se ei harmittanut, vaan napsin muutamia kuvia Reinolla ja plarailin virsikirjan uusia lisävirsiä. 
Messu alkoi, väkeä tuli paljon ja olin jo etukäteen tosi ilahtunut siitä, että saisin laulaa virsiä rouva Nobodyn oninaisuudessa. Iloa kesti ensimmäisen virren ensimmäisen säkeistön alkuun asti. Taakseni nimittäin tuli nuori pariskunta, joilla oli tosi isot lauluäänet kummallakin. Ehkä voisimme kutsua heitä nimellä Herra ja Rouva Tonotorvi. Herran äänen vielä olisi jotenkin kestänyt, mutta rouvalla oli nupit kaakossa koko ajan ja aavistuksen verran yliviritettynä. Sydämensä pohjastahan hän lauloi läheskorvaani, mutta se hieman häiritsi omaa olemistani. (Hetkeksi sain huilaustauon, kun he kävivät ehtoollisella.)
Mutta sain korvausta, kun kuuntelin aivan upean kuoron laulua. Kyyneleet tulivat tilaamatta silmistä ja sitä tapahtuu länsisuomalaisjuurisella harvoin... Jäin illasta siis plussan puolelle.

Jk. Taidemuseossa oli Elina Brotheruksen hieno näyttely. Suosittelen.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Ö-mapissa jo yli kolmekymmentäneljä vuotta!


Ensimmäinen sukunimeni oli hyvin yleinen. Jossakin vaiheessa se luokiteltiin epäsavolaiseksi, vaikka siinä on nen-pääte. Nimi on yleisimmissä sukunimissä sijalla 44.
Nimi Laaksonen oli minulla, kunnes kolahti ja lujaa. Amor nimittäin ampui nuolillaan täyskymppejä. Nopeiden sattumusten myötä otin Miehen sukunimen ja en edes ajatellut kaksoisnimeä. Sijoitukseni sukunimien yleisyydessä romahti, kun nyt se on noin 700. Mutta en valita, sillä pidän nimestä. Alkukirjainkaimat tulee huomattua - mm. Bar Ö Turussa ja Ravintola Ö Tallinnassa. Kummassakaan en ole käynyt, mutta ensimmäisen olen nähnyt ja toisesta saanut esikoisen terveiset.
Sukunimestä Öhman on äänestystilanteissa hyötyä, sillä luettelossa ollaan "ne viimeiset". Ainakin toistaiseksi ennen kuin joku Öljymäki tai peräti Översti muuttaa kotipaikkakunnallemme...



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen sytyttää valot


Olen vahvasti sitä mieltä, että asenteella on merkitystä monessa asiassa ja myönnän myös sen, että ihan kaikessa ei asenne vaikuta. Olen koko elämäni (kohta 58 v) yrittänyt suhtautua asioihin positiivisesti ja onnistunut siinä kohtalaisen hyvin. Näen edelleen lasin mieluummin puolitäytenä kuin -tyhjänä.
Asenne ja laukkaava mielikuvitus ovat aina välillä tuotteliaita... Vai mitä sanotte tästä kolmen sanan sloganista? Ensimmäinen sytyttää valot. 

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Yliviivaamisen ihana tunne


Johtaminen on vaikea asia. Toiset ovat syntyneet johtajiksi, toisista ei löydy sitä kykyä koskaan. Minusta ei olisi johtajaksi, myönnän sen saman tien. No, ehkä voisin harkita harhaanjohtamista, jos sellaisia paikkoja olisi tarjolla...
Työn myötä minusta on kuoriutunut listaihminen. Jonkin verran olen sitä harrastanut myös siviilielämässä, mutta varsinkin työkalenteriin kirjoitan tekemättömät ja tehtävät ja siitä on helppo tarkistaa päivän aikataulua. Ja voi sitä yliviivaamisen ihanaa tunnetta! 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan olla töröttää siinä. Yksi mielikuvistani muuten!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vaalien jälkeen


Kuntavaalit on käyty. Oma ehdokkaani meni valtuustoon, joten valintani oli oikea. Iloitsen myös naapurin Jannen läpimenosta. Monta muutakin ilonaihetta totesimme Miehen kanssa iltamyöhällä, kun oli lopultakin aika mennä nukkumaan. Perinteisen vaaliveikkauksen voitti tällä kertaa Mies. 

Jk. Aleksis Kivi sai kahdestakin syystä palmun oksan käteensä. Ensinnäkin eilen oli palmusunnuntai ja toisekseen Suomi vihertyi. Anteeksi vaan,  Wäinö Aaltonen...


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kuka saa äänesi?


Tänään on päivä, jonka vuoksi on jaettu kuulakärkikyniä, ilmapalloja, karkkeja, ämpäreitä, makkaroita,  hernesoppaa, kahvia, mehua, mainoksia ja mukavaa puhetta. Jos olisi kiertänyt kaikki tilaisuudet tälläkin pienellä paikkakunnalla, olisi saanut vatsansa täyteen. Kierrettiinkin, mutta kaukaa...
Tänään on päivä, jolloin käydään vetämässä punainen, sininen, vihreä, musta, pinkki tai keltainen viiva lappuun. Vielä on aikaa miettiä, joten harkitse tarkkaan! 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kuka osaisi?


Tämä viikko on poikkeuksellisesti kuuden päivän työpäivä, joista nyt viides on aamussa. Eilen ja tänään mustien/tummien vaatteiden päivä, huomenna värikkäämpi.
Eilen oli naapurimaassa tumma päivä. Tänä aamuna herätessäni mielessä ja alitajunnassa eli melkein unitaajuudella soivat sanat, joiden alkuperä oli ihan pakko selvittää ja löytyihän se lopulta... Jiri Kuronen & Lähiö -yhtyeen levyllä on kappale Kuka osaisi? Teksti on Riikka Eskelisen käsialaa ja tämä siis kertsimäinen osio.

Kuka osaisi kirjoittaa niin kauniin kirjeen
että julminkin tappaja sen luettuaan
heräisi tuskanpunaisesta unestaan
pehmenisi ihmiseksi jälleen
taputtaisi vihollista olalle, sanoisi:
mennään vaikka kaljalle
riittäähän täällä lääniä
meidän kaikkien elellä

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Uusi pipo ja yhden desimaalin taktiikka


Talvipipo oli jo liikaa ja päätin ostaa itselleni keväisen lenkkipipon. Pipossa on junan kuvia ja siis erittäin sopiva tällaiselle veturinkuljettajan entiselle vaimolle eikun siis entisen veturinkuljettajan vaimolle.
Asusteista ei ollut aikomus kirjoittaa, vaan tilastomatematiikasta... Eilen kävelin kevään runsasaskelisimman lenkin ja askelmittarin mukaan lenkille tuli pituutta 11,877 km. Pidän sitä omasta mielestäni kahdentoista kilometrin lenkkinä, vaikka tilastoon kirjaankin 11,9 km ja 119 min. Yhden desimaalin taktiikka on osoittautunut riittäväksi. Paikalliskarttatasolla lenkki oli meidän pihasta Kummunkylän risteykseen ja takaisin. 

torstai 6. huhtikuuta 2017

Mitä meille luvataan?



Aina ennen vaaleja luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ollaan kavereita ja peukutetaan kaikkea. Kahvia kuluu. Somessa keskustellaan vilkkaasti. Positiivisuusmittari näyttäisi ihan hurjia lukemia, jos sellaista käytettäisiin. Anteeksi tämä akuutti kyynisyyteni... Toki menen sunnuntaina äänestämään! Menethän sinäkin?!
Olen aina ollut vaali-ihminen. Into piukassa olen ollut mukana laitos- ja kotiäänestyksissä. Nyt kuntavaaleissa olin jäävi. Liian läheinen ihminen (isoveli) on ehdokkaana Päijät-Hämeessä  ja siksi en voinut olla vaalitoimikunnassa. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Liity kunnanjohtajaksi!


Luen paljon. Luen nopeasti. Joskus silmät valehtelevat ja teksti muuttuu matkalla paperilta/alustalta aivoihin. Niin kävi myös muutama viikko sitten... Tekstissä luki: Sinä voi auttaa - liity kuukausilahjoittajaksi. Kuinka ollakaan, luin alun ihan oikein, mutta sitten jatkoksi päättömän lopun. Eli: Sinä voit auttaa - liity kunnanjohtajaksi. Toinen vastaava oli se lukukerta, kun Kansallispuistot tutuiksi kääntyi muotoon Kansallispuikot tutuiksi. 

Jk. Tänään on päivä, jolloin äitini Liisa Maria täyttäisi kahdeksankymmentäseitsemän vuotta. Onnenvilkutus tuonilmoisiin!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Älä pässeile siinä!



Huhtikuu on jo hyvässä vauhdissa eli voitaisiin sanoa villasukkakielellä, että varren alkupäässä ollaan! Eilen illalla katsottiin islantilaista elokuvaa, jonka nimi oli Pässit. Jälleen kerran saatiin ihmetellä, miten pienestä maasta jatkuvasti tulee loistavia elokuvia. Kudoin villasukkaa elokuvan aikana, mutta sitten kerä kieltäytyi yhteistyöstä ja alkoi ihan selvästi pässeillä minulle. Lopetin kutomisen ja selvitin lankaselkkauksen rauhanomaisesti ja lopulta minulla oli kaunis kerä ja olin tyytyväinen, vaikka kudin itsessään ei elokuvan aikana paljoa edistynyt. 

Jk. Kuva ei liity eiliseen tapaukseen. 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Aamuraportti


Viikon kuluttua on täysikuun vuoro, mutta ajattelin ottaa kuvalla vähän förskottia. Sehän on ajan henki ja tyyli, että kaikkimulleheti. 
Nukuin koko yön yhteen putkeen heräämättä kertaakaan, nollaamalla aivot ennen nukahtamista onnistuneesti. 
Viikonloppu oli hyvä ja siihen kuului mm. kaksi pitkää Moppelenkkiä, hyvää ruokaa, vähän viiniä ja siideriä, kaupunkiasiointia ja yksi Triominos -peli. 
Juuri äsken kuulin radiosta uuden sanan: puolisopäivitys. Ei ole ajankohtaista.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lukeminen kehittää


Tänään on Kansainvälinen lastenkirjapäivä. Suvun pienimmälle on kirpparilta hankittu myös vieraskielisiä lastenkirjoja - muitakin kuin kuvassa oleva kirja unkariksi. Tuossa iässä (2) kuvien katsominen vielä riittää, joten ihan sama, millä kielellä kirja on. Niitä kuitenkin "luetaan", kun osoitetaan sormella tuttujen tavaroiden kuvia uudestaan ja uudestaan.
Ääneen lukemista on tutkittu ja todettu, että se kehittää. Meilläkin on Miehen kanssa meneillään Alastalon salissa -haaste, jossa vuorotellen luemme toisillemme ääneen ko. kirjaa. Yritämme kesäkuun loppuun mennessä saada kirjan loppuun ja tällä hetkellä ollaan kohta kuusisataa sivua luettu, kun tekstiä on kaikkiaan vähän yli kahdeksansataa sivua. Urakkaa on, mutta luotamme toisiimme!




lauantai 1. huhtikuuta 2017

Aprillia!



Tänään on päivä, jolloin kaikkeen uutisointiin sekä mediassa että kasvotusten kannattaa suhtautua Suurella Varauksella. Jokainen juttu kun voi periaatteessa olla aprillipila tai siksi tarkoitettu. Oletettavasti tänäkin vuonna ihmisiä kokoontuu johonkin keksittyyn tilaisuuteen kutsun houkuttelemina. Jos jossakin jaetaan ilmaisia ämpäreitä, se ei ole aprillipila - se on nykyään maan tapa...



perjantai 31. maaliskuuta 2017

Oman elämänsä projektipäällikkö


Minulla on kahtalainen suhtautuminen projektehin - toisaalta pidän niistä ja toisaalta en. Jotkut onnistuvat hyvin, jotkut kohtalaisesti ja jotkut epä-. Oinasmerkkisenä innostun helposti ja innostus saattaa lopahtaa hyvinkin lyhyessä ajassa. Kaksi vuotta sitten meillä oli Miehen kanssa yhteisprojekti, jossa oli tavoitteena saada reilussa kolmessa kuukaudessa tuhat (1000) ylimääräistä ja tarpeetonta tavaranimikettä pois Laurilasta. Projekti onnistui yhden kuukauden lisäajalla. Tavaraa lähti roskariville eli sihvareille, mutta suurin osa päätyi kirpparikassiin. 
No, eilen tyhjennettiin yhdessä tiskikonetta ja yritin sulloa ns. kattilalaatikkoon lasisia vuokia ja siitä se idea sitten lähti! Tyhjensin koko laatikon keittiön pöydälle ja uuden tonniprojektin syntysanat lausuttiin. Poistoon lähti ylimääräisiä keittiötarvikkeita (pientä vuokaa, muovikippoa yms) ja pari rikkinäistä muovikantta päätyi roskapussiin ja yksi kulunut puukauha päättää päivänsä saunanlämmityksen liekeissä. Kirjasin kaikki samaan pieneen vihkoon kuin viimeksikin. Aikaa on nyt elokuun loppuun.
Tammikuun puolivälissä asetin itselleni liikuntahaasteen ja se projekti on hyvin käynnissä. Yhtään hutiviikkoa ei ole vielä tullut eli vähintään kolme liikuntakertaa olen saanut kirjata. Projekti jatkuu...

torstai 30. maaliskuuta 2017

Oletko nettopositiivinen?


Jokunen aika sitten kuulin radiossa hienon sanan: nettoposiitivisuus. Kirjasin sen saman tien Steven muistiin. Oikeastihan tuo sana on yritysmaailmasana ja tarkoittaa sitä, että yritys tekee enemmän hyvää kuin pahaa. Minusta se joka tapauksessa on sanana niin kutkuttava, joten ajattelen asiaa mieluummin yksilön kannalta.
Ihmistenhän oletetaan olevan nettopositiivisia ja toimivan oikein. Useimmiten niin tapahtuukin, vaikka moisesta ominaisuudesta ei edes puhuttaisi. Se on sisäänrakennettu mekanismi - moraali, etiikka ja omatunto. Asioita ei tarvitse hirveästi miettiä, jos mekanismi on kunnossa...

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Arkista, mutta ei Nooan


Arki on useimmiten aliarvostettua ja hyvin harvoin yli-. Naistenlehdet ja mainokset pursuavat sykleittäin aina juhlavaatteita, juhlakattauksia, juhlakoristeluja. Juhlaruokien kuvat on kirkkaita ja värikylläisiä ja arkiruoat kuvataan vähän ikäviksi, köyhiksi ja mielikuvitusköyhiksi. Arki halutaan yleensä esittää ankeana - vähän niin kuin se Putouksen hahmo, joka ankeudestaan huolimatta tai juuri ehkä siksi otti ja voitti koko kisan. 
Arjessahan on vaikka mitä! Ei ehkä blingblingiä (onneksi ei!), mutta vaikkapa ruisleipää, räsymattoja, hyviä yöunia, villalankaa, tavallista ja taivaallista ruokaa ja sauna. Arvostan arkea tavattomasti!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Vuh vuh, sanoi Moppe


Hankin itselleni lemmikin, joka tarvitsee ulkoilutusta niin kuin muutkin lemmikit. Haukkujiin verrattuna tuo on helppohoitoisempi ja siistimpi. Kulkee taskussa kelillä kuin kelillä. 
Viime lauantaina ulkoiltiin ensimmäisen kerran yhdessä. Oli tosi kivaa! Jossakin vaiheessa jouduin ihan toppuuttelemaan ja sanomaan, että saman verran pitää kuitenkin jaksaa kävellä takaisinkin. Puusepäntien kohdalla käytiin kääntymässä ja kaikkiaan matkaa kertyi muutamaa sataa metriä vaille kymmenen kilometriä.
Lemmikillä on tietysti nimi ja niin tämäkin sai lauantaina sellaisen. Kyseessähän on MP3 -soitin ja kun heti ensiaskelista tuli koiranomistajamainen olo, sai lemmikki nimen Moppe. Vuh vuh!

Jk. Moppe säilöö itseensä kahmaloittain musiikkia ja myös radion. 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Iivari, Lauri, Matti, Otto - onnea!


Tänään lapsenlapsi täyttää kaksi vuotta. Hali ja rutistus! Juhlia vietettiin jo eilen ja oli taas erittäin hauskat juhlat. Meitä oli koolla kaikkiaan seitsemäntoista ja puoli. Yhdeksänviikkoisesta vaariin ja kaikkea siltä väliltä. Juhlien kantava teema oli posti. (Postimies Pate kun on sankarin suuri kiinnostuksen kohde ja kyllä kaikkien muidenkin juhlavieraiden  - ainakin pienten. Tosin kyllä me isommatkin laulettiin tunnuslaulua melko hyvin mukana, kun juhlien lopussa katsottiin elokuvia...) Rekvisiittaan oli panostettu teeman mukaisesti koristelua ja vaatetusta ja tarjoilua myöten. 

Jk. 'Puoli' on yhtä kuin Sanna-ystävän vauva, jonka pitäisi huhtikuun lopulla syntyä. Mietit kuitenkin...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Rakkaus on. Eikun on!!!


Vuosi oli 1983 ja meitä oli kaksi tänäisenä päivänä. Kaksi onnellista hupsua ja höpsöä suhteellisen nuorta. Nyt on vuosi 2017 ja ollaan onnellisia ja hupsuja höpsöjä. 
Rakkaudesta on kirjoitettu sivukaupalla, siitä on filmattu metrimäärin ja sävelletty nuottitolkulla. Ja silti mikään ei ole kuin meidän rakkautemme. Se on vakka ja kansi ja klopsaus päälle. Se on! 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

2 on maaginen luku fysiikassa!


Blogi täyttää tänään kaksi vuotta! Ja mitäpä kaksivuotiaasta blogista voisi vähän tuunaten sanoa... "Kaksivuotias nauttii bloggaamisesta muiden bloggaajien kanssa ja siellä, missä ennen kirjoitettiin vierekkäin istuen, tehdään vähitellen yhteistyötä ja jaetaan ideoita toisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa - sanat minun ja oma ovat ahkerassa käytössä!"
Nautin bloggaamisesta, nautin vuorovaikutuksesta, ilahdun jokaisesta kommentista. Ideat tulla tupsahtavat milloin mistäkin. Kaikkien tekstieni takana seison ja kaiken voin edelleen allekirjoittaa, vaikka joskus tulee tunnekuohussakin kirjoitetuksi. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin...



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Olen sivuanalyytikko


On olemassa ammattinimike pääanalyytikko, joka taitaa olla käytössä lähinnä finanssipuolella. Minusta ei sellaista koskaan tullut, mutta olen nimittänyt itseni sivuanalyytikoksi. Tällä nimikkeellä voin toimia missä vain, milloin vain ja miten vain. Mielestäni minulla on siihen täydet oikeudet.
Analysointi on hauskaa ja sitä on tullut harrastettua vuosikymmenien aikana vaikka kuinka paljon - jo ennen kuin nimitin itseni. (Itse asiassa nimitys on vain kahdeksan päivän takaa!) Maailmassa riittää analysoitavaa yksin ja kaksin. Oikeastaan taidankin nimittää Miehen myös sivuanalyytikoksi, sillä hän on osoittanut ammattitaitonsa vuosikymmenien aikana hänkin...

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ykkösaamun ainekset


Vapaapäivinä on ihanaa yhdistää kaksi mieluista puuhaa: nukkuminen ja radion kuuntelu. Niin tänäkin aamuna, kun olen yksin kotona. Heräsin kahdeksalta ja hain Steven viereen ja avasin radion. Volyymi on erittäin tärkeä asia tässä yhdistelmässä.  Ei liian hiljaa, mutta ei myöskään liian lujaa, jotta torkkuminen onnistuu. Valinta oli juuri sopiva, kun siinä meni uutiset ja ykkösaamu sujuvasti aika tiedottomassa tilassa. Eli todellakin täydellinen ykkösaamu! Joku voisi sanoa tällaista radion väärinkäytöksi, mutta mitä siitä!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevät on substantiivi ja tulossa!


Kevät tulee vauhdilla ja vaikka hämäläisten vauhdista vitsaillaan, oli kevät siellä viikonloppuna jo ihan jaloin kosketeltavissa. Seitsemän lämpöasteen keväilyn jälkeen paluu lumipihaiseen Laurilaan oli pysähdyttävä eli eräänlainen hetkittäinen ja henkinen takatalvi pääsi yllättämään. 
Kevääseen kuuluu inventaariot ja uusimiset. Värimaailmassa on aika stabiili vaihe menossa. Turkoosi on tulossa, tunnen sen jo takaraivossa. (Aina muuten voi oppia jotakin uutta, sillä kaksi minuuttia sitten sain tietää, että turkoosi tulee ranskalaisesta sanonnasta 'turkkilainen kivi' , joka ihan oikeasti on Turkista.)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kiitos, ole hyvä, anteeksi ja oho


Tänään on Tavallisen huomaavaisuuden päivä. Supisuomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että osaa/viitsii/tajuaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi. (Aina tilanne- ja tapauskohtaisesti tietysti.) Arkipäiväisessä elämässä noiden kolmen sanan lisäksi on tietysti käytössä myös oho, joka on lähinnä anteeksi -sanaa ja joka samalla on lyhyydessään ja karuudessaan täysin omaa luokkaansa.
Ihmettelet ehkä salaattikuvaa tällaisena teemapäivänä... No, ruokarajoitteiselle huomaavaisuus on vaikkapa hyvä salaatti. Tai kaupassa hyvä vegehylly.

Jk. Onnittelut sille, jolla on tänään nimipäivä ja jonka vierestä olen herännyt yli kolmenkymmenen vuoden ajan...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rakkautta, rakkautta vaan...


Lauantaiaamuna ajelimme Tampereelle ja iltapäivästä jäimme hoitamaan pikkumiestä (ihan kohta kaks vee). Kommunikointi sujuu jo varsin hyvin ja muutenkin poika oli erittäin yhteistyöhaluinen. Rattailimme melkein kaksi tuntia kauniissa iltapäiväsäässä ja näimme erittäin paljon autoja ja busseja, jotka kiinnostivat aika paljon enemmän kuin muutamat koirat ja sorsat. Iltatoimien ynnä muiden jälkeen poika simahti ja nukkui heräämättä aamukuuteen, jolloin tepsutteli huoneestaan aloittamaan uutta touhupäivää. Vahdinvaihto tapahtui aamupäivällä ja sitten oli meillä isovanhemmilla aikaa relata.  Ensimmäinen yövahtimisemme oli onnistunut kokemus. Mieluusti suostumme vastaavaan juttuun toistekin...

Illansuussa ajelimme takaisin kotiin. Puhuimme rakkaista ihmisistä. Sitähän se kaikki on - rakkautta, rakkautta vaan.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tasa-arvoa!


Hyvää tasa-arvon päivää! Hyvää Minna Canthin päivää! Tasa-arvo on sana, joka saa jotkut näkemään punaista ja repimään pelihousunsa. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli jo valmisteluvaiheessa ja sittemmin äänestyputkessa toisille punainen vaate. Eli onko tasa-arvo siis oikeastaan punainen sana?
Minna Canth on kirjoittanut muun muassa: "Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin, mutta työ se sentään on hauskinta elämässä - ei siitä mihinkään pääse."

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Vesa ei tajuu, eikä Marjattakaan!


Otsikon alku on lainattu Kumman kaa -komediasarjasta, jota tunnustan katselevani aina silloin tällöin. (Kaiken lisäksi minulla on veli, jonka nimen alkuosa on juuri tuo tajuamaton ja postauksen kuva on ko. veljen synttäreiltä. Eli aasinsiltoja kerrakseen!)
Otsikon loppu sitten... Minä en tajua asiaa, joka liittyy kynttilöihin. Eilen törmäsin (kuv.) kirjoitukseen, jossa kerrottiin tuoksukynttilöistä. Ei siinä mitään, mutta oikein pro-tuoksukynttilät ovat hinnaltaan viisikymppiä ja ylikin. Ja kuitenkin kyse on vain kynttilästä! Hei haloo! 

Jk. Olin ennen tuoksukynttiläihminen ja ostin jyväskyläläisen kynttilätehtaan yhtä tiettyä versiota. Sitten yhtäkkiä tuoksu alkoi olla päällekäypä ja sellainen liianliian. Siihen loppui. Nykyään olen vain kynttiläihminen. 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Olen asiakaspalvelija ja pidän työstäni


Olen ollut asiakaspalveluammatissa nyt useamman vuoden, ihan vakituisesti kaksi ja puoli. Jokainen työpäivä on erilainen. Usein jo ihmisten saapuessa ovesta sisään voi arvata asian laadun. Surullisilla ihmisillä on hitaammat askeleet kuin niillä, joiden asia koskee onnellista uutta elämää/elämänvaihetta. 
Meilläkin asiakas on aina oikeassa ja hänen mielipiteitään/toiveitaan/näkemyksiään kuunnellaan ja kunnioitetaan. Toimitusaikoja/toimituspaikkoja yritetään järjestää vaikka kivenkolosta (kuv.) ja paperista ja sähköistä kalenteria käydään läpi moneen kertaan. Kiireettömästi ja kohteliaasti.

torstai 16. maaliskuuta 2017

En sulaudu!


En ole koskaan sulautunut joukkoon. En kokoni puolesta ole ikinä mahtunutkaan mihinkään muottiin tai normimittaan, mutta en muutenkaan ole sulautunut. Olen aina pitänyt asioiden kyseenalaistamisesta ja näennäistotuuksien & perinnäissääntöjen haastamisesta. Joskus olen kapinoinut enemmän, joskus vähemmän. Joskus pelkkä hiustenleikkaus on riittänyt olemaan kapina. Jos sanotaan, että näin pitää tehdä, kysyn: Miksi? Millä perusteella? 

Jk. Kuvan teksti on kannustus ja kannanotto. Löytyi jostakin lehdestä ja oli vaatehuoneen ovessa pitkään. 



keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ulukona vai ulkona? Ulukona!


Murremaailma on kielestössä ja puhutossa (tiedän, ei tuollaisia sanoja ole olemassa, mutta ihan hyvin voisi olla!) ihan oma lukunsa ja asiansa. Rehellistä murretta on kiva kuunnella - oli se sitten lännestä tai idästä, etelästä tai pohjoisesta - mutta falskia ja tehtyä ei. Vuosikymmenien jälkeen joitakin murteen hitusia on vielä jäljellä omassakin puheessa ja tutun murteen erottaa heti ihmisjoukossa tai haastattelussa. Mielenkiinnolla odotan, alkaako lapsenlapsen pitemmissä lauseissa olla tamperelaista painotusta... 

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kevätyttävä päivä!


Tämän viikon pitäisi olla lämpimämpi kuin naismuistiin. Ainakin eilen iltapäivällä törmäsin (kuv.) jo lirisevään kevätpuroon, kun vein tien toiselle puolelle postilaatikkoon työkirjeitä. Ja työkaveri oli hakenut itselleen kaupasta evästä takitta. On se kevät! Illalla kotimatkalla huomasin autotien leventyneen päivän aikana ihan selvästi. Kevät! 
Tämä päivä on melkein vapaapäivä. Luvassa muutama koneellinen pyykkiä, pianonsoitonopetusta ja ehkäpä kevätkävelylenkki. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ostin työkoneen!


Ostin eilen työkoneen. Sen verran epäkoneihminen olen, etten osaa nimetä tuota kuin työkoneeksi. Paras kaveri kehui ostokseni todella hyväksi ja toimivaksi. Arveli sen pääsevän kovaan käyttöön lähitulevaisuudessa. Koneen lisäksi ostin autoaiheisen nuppipalapelin, kaksi sinistä sydännaulakkoa ja lastenlaulukirjan.
Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäneljä vuotta siitä, kun meidät kuulutettiin avioliittoon. Päivään liittyy sellainen huvittava (?) ja ainakin muistettava yksityiskohta, että olimme sinä päivänä kumpikin vankilassa Naarajärvellä. Tosin vain käymässä...

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

En ole elokuvakriitikko, mutta kuitenkin...


Eilisillan elokuva (Pientä säätöä/It's Complicated, USA 2009) osoitti taas kerran sen, että on hyviä näyttelijöitä ja on niitä toisia. Oikeastaan kumpikin miespääroolin esittäjä pääsi jälkimmäiseen kastiin, sillä Alec Baldwinilla  on tasan kolme eri ilmettä ja Steve Martinilla niitä kyllä on enemmän, mutta jotenkin hän tuntui olevan tuossa elokuvassa väärässä paikassa/roolissa. Meryl Streep ON tähti ja se tuli todistettua tuossakin elokuvassa.
Itseensä saa olla tyytyväinen, tokitoki! Sen sijaan jos lähes koko rooli ja käsikirjoitus perustuu niille muutamalle ilmeelle, joista yksi on juuri se läpimairea itsetyytyväisyysilme, alkaa katsoja hapuilla vierelleen ainakin kuvaannollista oksennuspussia. Olen puhunut. Jag har talat. En ole elokuvakriitikko, mutta kuitenkin!



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Oletko irrallinen, maltillinen, avomielinen vai uskollinen?


Heräsin aamukuuden jälkeen, mutta jatkoin nukkumista kuulosteltuani itseäni ja todettuani, ettei yöunia ollut vielä tarpeeksi. No, seuraavan kerran havahduin kahdeksalta ja kolmannen kerran varttia vaille yhdeksän. Nyt on sitten aamukahvit juotu ja aamuvoileivät juustolla ja kurkulla syöty. Tänäänkin on työpäivä ja nimenomaan tunmien vaatteiden työpäivä.
Eilen opimme koulutuksessa lisää siitä, että jäsenyhteisöömme kuuluu irrallisia, maltillisia, avomielisiä ja uskollisia. Opimme miettimään toimintamuotoja ja infoa erilaisille ryhmille. Hyödyllinen työkalu käyttöön ja kuinkas ollakaan, tänään on työkalujen palvomisen päivä. Ihan totta, sellainenkin päivä on!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Vapaasta tahdosta ja muutamasta kolikosta


Kirppareilla tulee vastaan hyvin persoonallisia esineitä, joille ei välttämättä ole tiedossa loppusijoituspaikkaa eikä edes välilasku-, mutta ne vaan lähtevät mukaan omasta vapaasta tahdosta ja muutamasta kolikosta. Niin kävi tuon kahvankin kohdalla. Hintana oli viisikymmentä senttiä. (Paino neljäsataa grammaa.) Jos olisin vyöihmisiä, siihen olisi kätevä laittaa muutama vyö roikkumaan ja siten kahva päätyisi vaakasuoraisena seinälle vaatehuoneeseen. Huivi-ihminen olen, mutta siihen ei nyt mahtuisi kuin muutama hassu huivi... 
Luultavasti keväällä tai viimeistään kesällä kuljen kahvan kanssa pihalla ja etsin sille joko järkevää tai järjetöntä paikkaa. Ja tosiasiahan on se, että esine on kaunis kuin mikä! 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ottamuksia 10


Ottamuksella ja valokuvalla on iso ja vissi ero. Valokuvan tarkoitus on välittää tunnelman lisäksi teknistä osaamista/opettelua. Ottamus on hetkipläjäyskuva ja se otetaan yleensä kännykällä. Niin tälläkin kertaa. Esikoisen kanssa olimme juuri lähdössä HAM Tennispalatsista ja kaivoin laukustani narikkalätkämme. Asetin sen kaiteelle ja luin tekstin ja oli ihan pakko ikuistaa se. Ikuistin lätkän nasevan ajatuksen lisäksi myös hyvän tunnelman, ilon yhteisestä taidekuljeskelusta ja osuvasta joululahjasta. (Jouluksi kun molemmat jälkeläispariskunnat saivat meiltä keltaiset kortit museokäyntejä varten.)

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivää!


Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Päivä kuluu töiden merkeissä, mutta sosiaalinen media alkaa täyttyä kanssasisarten merkinnöistä ja meemeistä, joten juhlapäivältä tämä kyllä tuntuu.
Tänä merkkipäivän aamuna on aikaa ja syytä pohdiskella, mikä naiseuden vaihe on erityisesti ollut paras... Omalla kohdallani valitsen kyllä sen, kun olen kaksi kertaa kasvattanut hedelmöittyneen munasolun, kulkenut ylpeästi kuukausikaupalla ns. tenderi edellä ja lopuksi ponnistanut kivulla ja ilolla lapsen maailmaan. Siinä on ollut historian jatkumoa, naiseuden siipien havinaa ja perinnettä kerrakseen. 
Hyvää naistenpäivää! Ollaan hyviä tyyppejä tänään ja huomenna!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Nastakengillä, taviskengillä ja lumikengillä


Etukäteen olin kuvitellut talvilomasen hieman toisenlaiseksi. Olin ajatellut katsovani kasakaupalla elokuvia ja lukevani monenmonta kirjaa. Mutta kävikin niin, että kävelin tosi paljon! Pitkiä ja lyhyempiä lenkkejä siellä sun täällä ja vielä viimeisenä päivänä kotona lähimetsämaisemissa. Minä en olisi minä, jos taskussa ei kulkisi askelmittari. Minä en olisi minä, jos tabletilla ei olisi liikuntataulukko. Minä en olisi minä, jos en esittäisi yhteenvetoa... Siispä: talvilomasen (11 päivää) aikana kävelin yhteensä 69,2 km ja kävelin yhteensä 13 t 17 min. Minulle iso saavutus, josta olen ylpeä. 
Liikuntavälineinä toimivat jalat ja niissä joko nastakengät, tavisvapaa-ajankengät tai lumikengät. Kiitos kaikille!