Viimeistä päivää

Vuotta on enää hintsusti jäljellä. En kuitenkaan vielä tee analyysia enkä lopputulemaraporttia. Eletään nyt vaan ensiksi kuin viimeistä päivää tätä viimeistä päivää.

Jouluraportin voi kuitenkin jo ehkä tehdä... Laurilan joulu oli hauska, herkullinen, lämminhenkinen ja hyvä. Kaikki osallistujat käyttäytyivät mallikelpoisesti ja järjestyshäiriöiltä vältyttiin. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi. 

Hei, me pelataan!

Joululomalla on nukuttu niin pitkään kuin mahdollista. Tänä aamuna heräsin kaksikymmentä yli kahdeksan eli ihan just äsken. Keittiöstä kuului puheensorinaa. Kävin kurkkaamassa ovesta ja huomasin, että siellä Mies ja Lapsenlapsi olivat shakkilaudan ääressä. Nyt siis opetellaan shakin alkeita! 

Hei, me soitetaan!

Eilen meillä tutustuttiin pianonsoiton alkeisiin. Siihen tarvittiin piano ja vanhoja VHS-kasettien tarroja (mitäpä meillä ei olisi tallessa...), joista otettiin kirjaimia merkitsemään koskettimien nimiä. Lisäksi tarvittiin tussi ja vanha kirjekuori. Koskameitäkäsketään ja Hämähämähäkki kirjoitettiin kooditekniikalla opiskelumateriaaliksi ja myöhemmin sitten Lapsenlapsi vielä teki oman kappaleen Merenneito ja kissa, jonka äitinsä koodasi paperille. 

Eilen illalla vietiin yhdet rakkaat (kaksi ja puoli ja kissa) junalle. Laurilan kokoonpano on nyt neljä. 

Jouluinnovaatio

Tein joulupäivänä keksinnön! Kaksi vanhaa Arabian kahvinsuodatinta on olla nököttänyt sinisen keittokirjahyllyn päällä ihan vaan koristeena. Nyt löytyi isommalle yksilölle uusi käyttötarkoitus! Lautasliinat pysyvät siinä riittävän suorassa kuosissa ja kombinaatio hivelee minun silmääni. Jää käyttöön ehdottomasti.

Meidän kaunein koti

Eilen nuoriso-osasto (30+tyypit x 4) katsoi telkkarista ohjelmaa Suomen kauneimmasta kodista. Tiedän, että meidän kotimme ei tuollaisissa mittelöissä pärjäisi enkä sitä sinne ilmoittaisikaan, mutta jäin pohtimaan asiaa muuten ohjelman loputtua. Lopputulema oli se, että meillä on Meidän kaunein koti. Ylivoimaisesti ja eittämättä. Vähän kummallinenhan se on, mutta silti. Tunnen tervettä ylpeyttä ja kotirakkautta. Laurila rulettaa! 

Uusia kuvakulmia

Jouluna löytyy uusia kuvakulmia, kun keittiön pöytäkin siirretään eri asentoon! Eilen illalla pöydän ääressä istui koko sakki eli seitsemän ja puoli. (Yksi naukuvainen kävi välillä omalla kupillaan.) Kaikki yhdeksän olivat olleet kilttejä, kun jokaiselle löytyi lahjoja, joita tontun apulainen jakoi. 

Ja joulu on siinä mielessä kivaa aikaa, kun voi herätä useamman kerran! Heräsin ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta ja toisen kerran varttia vaille yhdeksän. Eikä kiirettä mihinkään...

Tuo kotihin, jos toiseenkin...

Joulupäivän aamuna koti on  hiljainen. Asujaimiston tämänhetkinen kokoonpano on Mies, minä ja kissa. Kissa oli jossakin vaiheessa yötä tehnyt vessaspurtin, kun pari mattoa oli hieman rutussa. En kuullut sitä, kun nukuin kuin joulupossu. Valvoin pitkästi yli puolenyön ensin seuraten paria videota ja sitten vielä Jari Järvelän kirjan parissa meni aikaa. (Taisi olla puoli kaksi, kun sammutin lukuvalon.)

Iltapäivällä haetaan ensimmäinen täydennyserä Laurilan kokoonpanoon ja illalla vielä toinen. Talo täyttyy ja onnellisuuden malja samaten...

Joulua!

Jouluaattoaamuna voi nukkua vähän yli kahdeksaan ihan hyvin, jos unta riittää. Tällä kertaa riitti. Lapsuuden jouluista muistan sen, kun aattoaamuna olisi nukuttanut pitempäänkin...

Eilen olin lauluvihkotöissä ensin seurakuntakodilla ja illalla hirvimiesten kodalla. Muutama sama laulu laulettiin molemmissa - Maaonniinkaunis, Enetsivaltaaloistoa, Sydämeenijouluteen & Ilouutinen. 

Blogi on perinneuskollinen eli ei vaikene joulunakaan. Nähdään siis huomennakin, mutta sitä ennen: Joulua! (Sanan eteen voitte itse määritellä sellaisen kuvailevan sanan kuin haluatte. Meillä se olletikin on Rauhallista.

Kissajoulu

Meillä on siinä mielessä erilainen joulu, että meillä on täällä kissa! Eikä mikä-tahansa-kissa, kun kyseessä on suvun oma kissa Helmi Harmaaturkki. Eilinen sujui meiltä kolmelta hyvin, samoin viime yö. Uni ja ruoka maistuu meille kaikille, joten ei hätiä mitiä. Tämä päivä ja jouluaatto ollaan tällä kokoonpanolla ja joulupäivänä sitten talo alkaa vähitellen täyttyä muista joulunviettäjistä. 

Jk. Kuva on neljän vuoden takaa. Sohva on vaihtunut ja turkkiin on tullut vähän lisää harmaata.

Posin kautta!

Olen optimisti ja yritän ajatella positiivisesti asiasta kuin asiasta ja useimmiten se toimii hyvin. Tämän joulun alla yksi joululaulupätkä on vaan jotenkin kolahtanut ja tuo kolmen sanan yhdistelmä nousee mieleen aina välillä. Suru säveliä sumentaapi. Aivan upeasti ilmaistu! Propsit tekstintekijälle, kansakoulunopettaja Elsa Koposelle! 

Tänä aamuna yritin kehitellä vastaavan kolmen sanan jutun ilosta ja sain aikaan Ilo ihmisiä innostaapi. No, eipä ole häävi, mutta en olekaan kansakoulunopettaja...

Ovi jouluun alkaa olla sepposen raollaan

Harvinainen kapistus eli herätyskello on soimassa vasta tunnin kuluttua. Heräsin jo ja olen nukkunut riittävästi, kun tunnen itseni virkeäksi. Talo on hiljainen eli Mies vielä nukkuu. 

Ovi jouluun alkaa olla sepposen raollaan. Tänä iltana saadaan taloon etkovieraita/-rakkaita. Kaksi ja puoli ja kissa. Puoli on tälläkin kertaa hyvin paljon...

Unikaveri nimeltä Mikki Hiiren veli

Eilen oli virastopäivä, lauluvihkotyöpäivä (virsikirjatyöpäivän veli) ja lanttulaatikkopäivä. Edellisen päivän urakoidut tuuvingit eli imelletyt perunalaatikot jäivät kuvaamatta, mutta majailevat kuitenkin ihan oikeasti pakastimessa aattoa odottamassa.

Tuosta virsikirjatyöpäivän veljestä tuli mieleen pieni tapahtuma... Mies ja Lapsenlapsi matkustivat junalla Jämsästä Tampereelle. Pojalla oli ollut mukana unikaveri, jonka on nimennyt Mikki Hiiren veljeksi. No, ystävällinen konduktööri oli antanut pojalle oman matkalipun ja sen kysymyksiä ja vastauksia oli tutkittu ja pähkäilty vaarin kanssa.  Lähtöasema: Jämsä. Määräasema: Tampere. Mukana matkalla: Mikki Hiiren veli. Sananmukaisesti, kun kerran tuo oli mukana... 

Et varmaankaan usko, mutta näin siinä kävi...

Olipa kerran hyvä taattu parmesaanikeksiresepti, jonka taannoin bongasin Outi Pakkasen kirjasta. Ja oli myös pieni italialaishenkinen peltipurkki, johon mahtui tuplasatsista osa ja osa sitten oli laitettava erilaiseen purkkiin. No, tapahtui näinä päivinä, että etsin biscottipurkkia, kun leipomisen aika alkoi olla käsillä ja huomasin sijoittaneeni sen jonnekin tuikituntemattomaan lokaatioon. Näinä päivinä tapahtui myös se, että kaupunkireissulla kirpparilla näin ihan samanlaisen yksilön ja päätin ostaa sen. Jokainen arvaa varmasti sen, että kun illalla tein tuplasatsin keksejä ja tuli purkittamisen aika, löytyi vanha purkkiyksilö - kylläkin ihan omituisesta kaapista, mutta löytyi kuitenkin. Nyt on sitten kaksi biscottipurkkia! Ja niissä parmesaanikeksejä!
.....
Lisäyksenä resepti...

100 g raastettua parmesaania

120 g vehnäjauhoja

100 g huoneenlämpöistä voita

muskottipähkinää, ripaus cayennepippuria

(vettä)

(pinnalle pähkinä-tai mantelirouhetta tai kuivattuja yrttejä)

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. 

Muotoile taikinasta kaksi kapeaa pitkoa. (Rullaa pitkoja kuivatuissa yrteissä tai rouheessa.) 

Kääräise tuorekelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Leikkaa jähmettyneet pitkot parin sentin viipaleiksi,

paista 200 asteessa n. 15 min.

Kyllä sopu sijaa antaa porkkanalaatikoinnissakin!

Nyt on ensimmäiset laatikoinnit suoritettu! Illalla kuorin puolitoista kiloa porkkanoita, keitin, survoin, mittasin, saunoin, yhdistelin, maustoin ja paistoin. (Mikä ei kuulunut joukkoon? No, saunaan pitää aina ehtiä.) Sillä aikaa, kun neljä laatikkoa juuri sopivasti asetettuina (kiitos Miehelle avusta!) sopuisasti paistuivat, ehdittiin katsoa Armi elää! -elokuva.

Viime yön nukuin kuin tukki, kun sitä edellinen yö oli takkuinen. Luvassa on kaupunkipäivä. Muutama lahja on vielä hakemista vailla.

Laurilan leipomosta huomenta!

Meillä oli eilen leipomispäivä. Se alkoi kauralastuista ja pipareista, joita tein. No, Mies sitten teki vielä suklaanappeja ja shakkiruutuja. Nyt piperrysosastosta puuttuu enää parmesaanikeksit, joita teen tänään tai huomenna. Luulenpa, että nämä kaikki kyllä maistuvat joulunviettäjille!

Tällä viikolla on normaali työviikko tai oikeastaan tuplattu, kun teen myös virsikirjatyöt virastopuuhan lisäksi. Pääsen muun muassa laulamaan ja laulattamaan joululauluja. Tähän asti olenkin melkein ollut Jouluradion varassa.

Ei kiirettä mihinkään

Tämä aamu alkoi saduilla. Usein meillä avataan radio aamuisin ja jos ei ole kiirettä mihinkään, makoillaan vielä kuuntelemassa radiota. Niin tapahtui tänään. Kuunneltiin kolme H.C.Andersenin satua, jotka luki ihanaääninen kuuluttaja Jari Aula. Sadut olivat Se on totinen tosi, Keisarin uudet vaatteet ja Todellinen prinsessa. Vaikka sadut olivat entuudestaan tuttuja, olivat ne taitavan lukijan lukemina elämyksiä. Tämä päivä alkoi siis satumaisesti! 

15.12.1982

Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkuusi vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Rakkautta oli silloin ja on nyt. Olemme tottuneet aina tekemään nopeita päätöksiä ja kihlautuminen oli ensimmäinen niistä. Jos kerran tiesimme, että nyt on oikeasta ihmisestä kyse, niin miksi sitä olisi jahkattu viikko-, kuukausi- tai vuositolkulla?! Niinpä! 

Rakkaus rulettaa

(Etukäteisvaroitus: nyt kahtena päivänä voi tulla aika siirappista tekstiä. Anteeksi vaan, kun en voi itselleni mitään...)

Jotenkin tänä syksynä on rakkaus lisääntynyt entisestään ja se kohdistuu hyvin moneen ihmiseen. On rakas Mies ja oma rakas pikkuperhe - Esikoinen, Kuopus, Miniä, Vävy, Lapsenlapsi ja kaikkein pienin Toukka, joka on suunnilleen kilon kokoinen nyt. Eli paljon rakastettavia tyyppejä.

Rakkaussyksynä en siis ihmetellyt yhtään, kun satuin saamaan eilen työntekijäkokouksessa itselleni tuolla tekstillä olevan pallon... Muita vaihtoehtoja olivat toivo ja ilo. Ei huonoja nekään, mutta rakkaus rulettaa! 

Kirpparilla oli enkeli

Tänään on kalenterissa Lucian päivä, joka ei ole sisäsuomalaiselle/umpisuomalaiselle merkinnyt koskaan enempää kuin sen verran, että vaaleahiuksisella Lucialla on kynttilät päässä. Minä taas olen syntyessäni saanut tummat hiukset eli en olisi koskaan pärjännytkään lucia-arpajaisissa... 

Tälle päivälle kuvaksi valikoitui vanhan kirkon enkelihahmo, joka olla nökötti ihan muina enkeleinä yhdellä turkulaisella kirpparilla pari viikkoa sitten. Sinne jäi odottamaan uutta kotia posket punaisina.

Ei tontun tonttua!

Joulu alkaa olla jo aika lähellä, mutta meillä se ei vielä näy. Ei ole tontun tonttua - tai siis me vakiotontut nyt ollaan täällä kesät talvet... Posti on tuonut yhden kortin ja ottanut matkaansa viisikymmentä. Tulevana viikonloppuna pakkaan pienet muistamiset ystäville ja samalla myös oman pesueen lahjat. Pienin askelin siis...

Tälle päivälle on luvassa työtä ja viihdettä. Virastopäivän jälkeen mennään elokuviin. 

Synnytyssalissa soi radio

Kolmekymmentäneljä vuotta sitten aamukuudelta synnytyssalin radio onnitteli Tatua ja Tanelia. Meillä oli Esikoisen kanssa pienet puuhailut vielä vähän vaiheessa, koska oltiin kumpikin ihan noviiseja tuolla synnytysalalla. Klo 13.27 lapsi parkaisi ensimmäisen kerran ja sai untuvikkovanhempien elämän raiteiltaan pitkäksi aikaa.

Onnittelen meitä, jotka saimme aikaan hienon pojan ja joka on edelleen aivan ihanan rakastettava tyyppi. Onnittelen Esikoista, joka viettää syntymäpäiväänsä ja joka pääsee keväällä kuuntelemaan synnytyssaliin laatimaansa soittolistaa, luulisin...

Tehtävä suoritettu x 3

Eilen kirjoitin muun muassa näin:
Tänään on joulukorttipajan toinen talkoopäivä, kun aikomus on saada kortit huomenna postiin.
Tänään aiotaan mennä kävelylenkille, kunhan aamuruokitaan itsemme.
Tänään aion lukea Taivaanpallon loppuun.

Joulukorttipino (50 kpl) on valmiina eteisen vihreän senkin päällä odottamassa lähtöä postin matkaan.

Kävelylenkki oli sataa metriä vaille yhdeksän kilometriä ja suuntautui ensin Rakkauslukkosillalle ja takaisin, sieltä hautausmaalle ja kotiin.

Luin pitkin päivää ja ennen saunaa sain kirjan loppuun. Kuuluu niihin kirjohin, jotka ovat vieneet mukanaan ihan täysin. Jalonen on palkintonsa ansainnut! 

***

Tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten telkkarista alkoi illalla klo 21 Hitchcockin Psyko. Esikoinen osoitti olevansa todellinen elokuvafriikki, sillä hän alkoi juuri silloin haluta vatsastani ulkomaailmaan. Synnytys oli pitkä (16 t 27 min), mutta se kannatti! 

Tänään on vaikka mitä

Tänään on toinen adventtisunnuntai.
Tänään onnitellaan monta A-kirjaimella alkavaa ja erityisesti yhtä Annikaa ja yhtä Annaa.
Tänään on joulukorttipajan toinen talkoopäivä, kun aikomus on saada kortit huomenna postiin.
Tänään aiotaan mennä kävelylenkille, kunhan aamuruokitaan itsemme.
Tänään aion lukea Taivaanpallon loppuun.

Linnan juhlista vielä sananen

Eilen matkustin varsinaisesta Suomesta keskiseen Suomeen ja tänä aamuna nukuin näin pitkään! Matkaväsymystä kaiketi. Tänään teen yhden kappelivuoron ja huomenna olen taas vapaalla eli  luvassa on pehmeä lasku takaisin työelämään.

Unohdin kirjoittaa itsenäisyyspäivän linnan juhlista. Me nimittäin Miehen kanssa pidettiin jo perinteinen juhlastudio. Yli kaksi tuntia mesetettiin toisillemme kommentteja vieraista, puvuista yms. Välillä keitettiin teetä (Laurila) ja kahvia (Turku) ja nostettiin maljat. Oli hauskaa! Mutta olisi toki ollut vielä hauskempaa istua vierekkäin...

Joulutori oli muutakin kuin kransseja ja (varsinkin) lunta

Olen kertonut, että adventin kirkkokahvipiparisavotta on vuoden mittaan ainoa vapaaehtoistyö, jota teen seurakunnassa. Täsmennys: omassa seurakunnassa. Nimittäin täällä Turussa olen kahtena vuonna ollut soittamassa joululauluja seurakunnan joulutorilla ja se toinen kerta oli eilen. Kolme tuntia soitettiin ystäväni Annan kanssa jouluista kahvimusiikkia ja yleisön toivejoululauluja Nummen viihtyisässä seurakuntakodissa.

Soittaminen oli sovittu tehtäväksi kahvipalkalla ja yllätys oli suuri, kun yksi kahvittajamartta tuli supattamaan, että soittajat saavat hakea itselleen villasukat tuvan myyjäispöydästä. Lämmitti mieltä ja jalkoja. 

Jk. Täsmennys ei ollut kilvenkiilloitustarkoituksessa mainittu, sädekehästä nyt puhumattakaan. Tuli vaan mieleen ja siksi. 

Jk2. Nappasin kuvan Katariinan pappilan eteisessä, jossa odottelin Annaa ennen ”työvuoroamme”.

Aamulla kello 6.12

Aloittaessani tätä postausta kello sattui olemaan juuri 6.12. Täsmälleen sama kuin päiväys! Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyys kuuluu sanana samaan sarjaan kuin itsepäisyys, jääräpäisyys ja omapäisyys, mutta on salonkikelpoisempi kuin ne muut. Jos muissa on negatiivinen kuorrutepäällys, on itsenäisyys suoraselkäinen saavutus ja pelkistämätön kuin rukiinen leipä.

Klassikko klassikoille ja muille

Kotosen kirjahyllyssä on syvät hyllyt ja se sijaitsee keskellä huonetta, joten sitä voi käyttää kaksipuolisesti. Tilaa on myös muutamalle pehmoeläimelle ja Lapsenlapsen kirjoille, peleille ja leluille. Huone on sen verran korkea, että hyllyn päällä on lautapeleille hyvä sijoituspaikka. Vanha kunnon Lundia - tuo monen kodin säilytyssysteemi - täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Meille hankittiin ensimmäiset hyllyt keväällä 1983 ja ollaan oltu supertyytyväisiä tuohon Harald Lundqvistin keksintöön.

Koko päivä meni kirjoille!

Eilinen päivä tuli omistettua kirjoille ja sehän ei ole mikään huono kohde! Aamupäivällä kävelin lähimmälle kirpparille (matkaa on reilu kilometri), kun siellä oli mainoksen mukaan kaikki kirjat puoleen hintaan myynnissä. Aikaa kului paljon, sillä halusin käydä huolellisesti valikoimaa läpi. Rahaa kului vähän, sillä koko tuo kymmenen kirjan ostoskorillinen maksoi vain yhdeksän euroa. 

Iltapäivällä päätin aloittaa kirjahyllyn siivoamisen, sillä halusin saada tulokkaat järkeville paikoille ja yleensä olen kerran vuodessa siivonnut hyllyn/hyllyt. Tuumasta toimeen! Taas kului paljon aikaa, mutta sitähän on lomalaisella...

Lapsuuden toiveammattini oli kirjastonhoitaja ja siksi lopputulos hivelee silmiä. Kuvassa yksi otos keskeltä kaunokirjallisuutta.

Kannatti kävellä!

Olen perinteinen ihminen. Juuri äsken totesin, että yksi on ja pysyy ja se on Armas Maasalon Adventtivesper. Se on tuttu jo lapsuudesta ja omilla kuoroillakin sitä on tullut laulettua monena adventtina. Nyt on ollut monta vuotta taukoa, etten olen päässyt vesperiä kuulemaan. Eilen pääsin ja se edellytti vain kuuden kilometrin kävelyä. Kannatti! Heti ensitahdeista alkaen musiikki vei mukanaan vuosien ja vuosikymmenien päähän. Minähän olen hyvin kriittinen, joten kaiken kaikkiaan  annoin esitykselle arvosanaksi 8+. Muutamia asioita olisin tehnyt toisin, mutta armottomalla arvosteluasteikollani tuo antamani on todella hyvä...

Villasukkailua Turussa

Lomanen on kiireettömyyttä ja ei-aikatauluelämää useampi päivä. Olen huomannut, että silloin on viisasta vaihtaa maisemaa, jos se on mahdollista. Nyt oli. Ensin kahdestaan ja eilisestä alkaen yksin. Eiliseen sain sopimaan piparitalkoot (täällä kotosessa on kolme muottia) ja joulun avauksen. Hyisessä tuulisessa säässä jouduin seuraamaan ensin vartin verran joulumuskaria (jouduin, sillä en ole mikään muskarifani) ennen kuin  tuomiokirkon joulukuusen seitsemänsataakahdeksantoista lamppua syttyivät. (Niin ja sitä ennen kiertelin joulumarkkinoilla.) Sitten en lähtenyt enää muualle kuin ruokakaupan kautta kotoseen. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikkapa osallistua paraatiin ja  kuunnella kaupunginjohtajan puhetta, mutta skippasin ne. 

Lomanen on villasukkailua ja hitaita aamuja. Täällä on kumpaankin hyvät puitteet. 

Taas tultiin joulukuuhun!

Kirppareilla näkee kaikenlaisia tavaroita, joista suurinta osaa ei tarvitse ostaa. Kuvassa yksi sellainen. Vaikka pidänkin kylteistä ja teksteistä, en ostaisi tuota. Kuvata sen kyllä voin ja sen teinkin eilen. Ajatus on ihan jees, mutta graafinen toteutus ei miellytä minua. Ehkä nämä vuodet yhden graafisen suunnittelijan äitinä ja toisen anoppina ovat koulineet minua kriittisemmäksi...

Joka tapauksessa nyt ollaan joulukuussa ja aamuvirkuilla on kalenterin ensimmäinen luukku jo avattu. Täällä vielä kiinni, vaikka hereillä olenkin.