Onnittelutmonelle -päivä

Tänään on monen onnittelun päivä. Nimipäiväanteroita meille on siunaantunut toisnimenä kahdessa polvessa ja kolmansinimenä kolmannessa polvessa. Isoveli-Antilla on myös nimipäivä. Syntymäpäiväänsä viettää ystäväni Annina ja samoin Vävy, jolla on pyöreän tasaluvun päivä. Kaikille onnea ja fanfaareja ja hyvät pullakahvit! 

Päivän kuvana on yksi onnittelukortti. Se lähti eilen matkaan kuriiripostina. Allekirjoitan kortin moton, sillä juuri noin meillä  on eletty. Ideoita on riittänyt laidasta laitaan ja tosiaankin, ne hulluimmat ovat jättäneet parhaat muistijäljet…

Aamu-uutiset

Aamupuuro on vielä hautumisvaiheessa kattilassa. Mies keittää puuroa itselleen joka aamu ja minulle on puuro-optio. Joskus otan, joskus en. Tänä aamuna on se otan. Puuron niskaan laitetaan puolukoita ja myssyöljyä. 

Päivä on tässä vaiheessa iltaa vaille vielä aikatauluton. Illalla menen kotiseutuyhdistyksen syyskokoukseen. Luvassa vanhoja valokuvia ja joulupuuroa. Niin ja hauskaa porukkaa! 

Melkein-jo-muistosanat marraskuulle

Marraskuuta alkaa olla hintsusti jäljellä. Enää muutama hassu (tai vakava) päivä ja sitten kuukausi on taputeltu. Etukäteen lastasin marraskuun selkään paljon, mutta ei se ollutkaan niin työläs kuin muistin. Tunti kerrallaan se kului. Olen lukenut paljon, liikkunut kohtalaisen paljon, katsonut elokuvia ja käynyt töissä. Puhunut säästä, lumen vähyydestä ja seurakuntavaaleista ihan väsyksiin asti. Polttanut kynttilöitä, syönyt pikkuoransseja ja tankannut ylimääräistä ceetä ja deetä. Huolestunut aina välillä. Vastapainoksi taas iloinnut. Ihan elämältä kuulostava kuukausi alkaa siis olla lopussa. 

 

Tontut framille!

Eilen illalla otin Hoosianna -tonttulaatikon eteisen vihreän senkin hyllyltä ja laatikosta kuului ihan selvästi hätäilyä ja tönimistä. Lopultakin! Minä ensin! Eikun minun vuoroni on tänä vuonna olla eka! Älä töni! Avasin laatikon - ja ei hiiskaustakaan! Ehkä olin kuvitellut kaiken. No, joka tapauksessa tontut ovat nyt tutulla paikalla pianon päällä. On ensimmäisen adventin aamu.

Kanelin, inkiväärin ja neilikan trio tuoksui Laurilassa

Talkoot onnistuivat hyvin. Tein yhteensä 508 piparia. Aikataviskokoisia sydämiä 113, pikkupikkusydämiä 195 ja pikkupikkutyyppejä 200 kpl. Tyyppimuotin sain kahdelta työkaverilta tänä syksynä kirpparilöytönä. Se käyttäytyi leipoessa hyvin ja osasi tavat. Talkoojuttu toteutui viidennentoista kerran ja koko talo tuoksui iltaan asti ihanilta mausteilta. 

Hajatuksia 21

Somemaailmassa törmää (kuv.) kaikenlaisiin myytäviin liikuntapalveluihin ja kyllä minua nyt harmittaa! Melkeinpä olen mieleni pahoittanut siitä, kun en silloin 16.1.2017 tajunnut laittaa patenttihakemusta vireille. Olisin patentoinut liikuntaideani VKKV (vähintään kolme kertaa viikossa) ja nyt myisin sitä ja varsinkin tammikuussa. Ja tällä viikolla olisin voinut pitää näennäiset alennushinnat…

Tänään on talkoot. Teen seurakunnan adventtijajoulukinkereihin pipareita. Lilliputteja, pieniä ja tavallisia. Näin luulen jo kokemuksesta. Aloitan talkoot heti, kun olen juonut aamukahvini. 

En ostanut!

Vuosien varrella ollaan koluttu kymmeniä kirpputoreja. On tehty hyviä löytöjä tai naurettu joskus hyllyjen välissä ihan kippurassa jollekin hassummalle myyntiartikkelille tai kauhisteltu hintapolitiikkaa. Tavaroita on yleensä laidasta laitaan.

Kuvan muki olla nökötti viisi vuotta sitten Mikkelissä yhdellä kirpparilla, Se huvitti minua, mutta ei niin paljon, että olisin ostanut sen. Kuvaaminen riitti. 

Ottamuksia 134

Taas nukuttiin tosi hyvin ja kumpikin näki noin tsiljoona unta. Meillä on kummallakin kausilippu Laurilan unikinoon ja käytetään etuja uskollisesti. Kanta-asiakkaan on hyvä uneksia…

Tämän aamun ottamus on kuva ottamuksista eli aamupalasta. Yhdeksäksi menen sorvin sähköpöydän ääreen.

Välillä tarvitaan hitaita aamuja

Välillä tarvitaan puolihämäriä ja hitaita aamuja. Aikatauluttomia ja laiskoja aamuja vastapainoksi kaikelle touhottamiselle. Nyt on hitaan aamun vuoro. Nukuin viime yönä rästejä ja vaaliväsymystä pois yhdeksän tuntia. Nyt vaan olla makoilen sohvalla turkupeiton alla ja räpsäisin äsken makuukuvakulmasta kuvan parista viherkasvista, verhoista, sohvasta ja kirjahyllystä. En ehkä aio olla tänään yhtään hyödyllinen.

Ohi on!

Eilinen päivä oli piiiiiitkä, mutta kyllä se vain kului siinä työn touhussa. Menin jo jumalanpalvelukseen kymmeneksi ja ennen sitä ehdin vielä teippailla kirkon eteisiin ehdokaslistojen yhdistelmiä. Varsinainen työaika alkoi varttia vaille yksitoista ja loppui vartin yli iltakymmenen.

Kaikki sujui hyvin ja meillä oli vaalilautakunnassa ahkeroitavaa, mutta samalla hauskaa. Minusta kaikkein hauskinta oli miettiä etukäteen valmiiksi äänestäjien nimiä, kun he kävelivät pitkää käytävää tulemaan. Täytyy sanoa, että tunsin aika monta! Olenhan minä asunut paikkakunnalla jo yli kolmekymmentä vuotta, ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja minun kummitätini oli Lempi-täti, lapsuuteni kiistaton muistimestari.

Jk. Kuvassa olevan tekstin teippasin kaiken varalta ääntenlaskuhuoneiston oveen jo perjantaina. Se toimi ja oli tehokas.

 

Vaalita, älä valita!

Neljän vuoden välein työssä toistuu vaalirumba. Loppukesästä on alkuerät ja marraskuussa finaali. Tänään on varsinainen vaalipäivä ja työaika on kellon ympäri. Varaan laukkuun mukaan laturin, kutimen, villatakin ja villasukat. Eväät on firman puolesta. Tämän savotan jälkeen voin toivottavasti huokaista helpotuksesta - ja mennä taas huomenna tavalliseen virastotyöhön…

Vaikkamitäpäivä

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäinen oli 7,3 km lähilenkki ennen lounasta. Jälkimmäinen oli asiointilenkki eli kirjastoon ja työpaikalle ja lopuksi kotiin. Vaalilautakunnan kokouksessa avattiin iso pino lähetekuoria ja lopuksi verrattiin, oliko vaalikuotia yhtä paljon kuin rukseja luettelossa. Oli! Huh!  Kokouksen jälkeen jäin vielä valmistelemaan saliin sunnuntain ääntenlaskua ja teippailin numerolaput pöytään. Kasasin sunnuntaina mukaan otettavat tavarat eli teippiä, suklaata, vaalilippuja ja monta kynää. Ym. 

Eilen oli myös verensokeripäivä. Tein neljästi reiän sormenpäähän/päihin ja sain hyviä lukuja. Pienin oli 5,6 ja suurin 6,5. Hyvä päivä. 

Niin ja oli se vuosipäiväkin. Viestittelimme toisillemme kolmensadan kilometrin päähän aamulla, päivällä ja illalla.

Kuvaa minutkin, pyysi iltapala

Jotta olisin tasapuolinen, pitää joskus laittaa sinkkuiltapalastakin kuva! Eilen illalla lämmitin itselleni saunan ja sen jälkeen iski teeolo. Löysin kaapista jonkin iltateenäytepussin ja sitten keräsin tarjottimelle mieluisia hedelmiä. Teen kera katsoin vähän-kummallisen elokuvan (Vivarium) ja menin sen jälkeen nukkumaan. Nukahdin yhdentoista aikaan ja heräsin puoli kahdeksalta. Tehokasta uniteetä!

Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentä vuotta sitten aloimme hengailla yhdessä. Rakkautta on riittänyt siitä alkaen. 

Hidas aamu on hyvä aamu

Mies lähti eilen kastelemaan kukkia kotoseen ja minä päivystän täällä kotona. Tänä aamuna heräsin puoli yhdeksän jälkeen ja torkuin vielä sängyssä radion kera melkein kymmeneen. Nyt on siis vasta aamupalan aika, joten tosi hitaalla mennään! - Kirjoitan lyhyesti, jotta kahvi ei ehdi jäähtyä. Ja tiikeri huutaa mahassa, kun on niin kova nälkä. Tässä tärkeimmät. Hidas aamu on hyvä aamu. Vapaapäivä on ihan aikatauluton ja suunnittelematon.

Se en ollut minä!

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa ja liikuttiin siellä yhdessä ja erikseen. Palatessani erikseilyn jälkeen autolle törmäsin (kuv.) moneen ö-kirjaimeen eli öihin. Ikuistin näkymän saman tien, sillä se tuntui omalta ja hauskalta. En kuitenkaan ollut ollut  paikalla raapustusvaiheessa.

Jk. Tarkempi sijainti on Vapaudenkadun ja Gummeruksenkadun kulmassa.

Jumiuduin sohvalle ja ihailin pöydän asetelmaa

Eilen oli liikuntavapaa. Haukottelin koko illan ja sohvannurkkailin. Luin, saunoin ja haukottelin. Ehkä viime viikon urakointi iski nyt kunnolla ja melkein kanveesiin. Torkuin ja ihailin sohvapöydän tarjottimen asetelmaa, jossa on kaikkea mieluista.

Yöni nukuin possusti. Heräsin vasta vartin yli kahdeksan. Vapaapäivä, niin kaunis sana, että kirjoitan sen vielä uudestaan ja kursiivilla.

 

Ennakkoäänestysviikon asusteet

Minulla on paljon korviksia ja voin rehellisesti sanoa, että aina silloin tällöin kuikuilen alan liikkeiden sivuja ja etsin lisää keikkumaan korviini. En ole oikeastaan koskaan jämähtänyt vain yksiin enkä kaksiin, vaan tietoisesti aina vaihdellut koruja päivittäin. 

Ennakkoäänestysviikon korvikset laitoin eilen illalla asialliseen jonoon ja otin niistä kuvan. Värikynät on uusimpia hankintojani ja kelloja pidän yleensä virsikirjatöissä surupäivinä korvissa. (Lauantaina kävin äänestyksen välillä surutöissä ja minulle tuli virastoon siksi aikaa tuuraaja. Kellot saivat olla koko päivän.)

Isänpäivän ajatuksia

Minun isäni syntyi vuonna 1925 ja kuoli vuonna 1998. Hän teki elämäntyönsä yhden ja saman kunnan palveluksessa, ensin sosiaalisihteerinä ja myöhemmin sosiaalijohtajana. Hän johti torvisoittokuntaa, lauloi kirkkokuorossa ja oli ilmiömäinen puhuja. Mutta ennen kaikkea hän oli hyvä isä. Olin aina isän tyttö ja minulla on vieläkin ikävä huumorintajuista ja selkeää kasvattajaa.

 

Aamu alkoi puolukoilla ja puurolla

Viimeinen yhdeksän tunnin työpäivä tällä erää. Nukuin yöni kuin possu. Aamu alkoi puolukoilla ja puurolla. Etukäteen ajattelin, että kävelyt jää pakosta väliin tällä vaaliviikolla, mutta keskiviikona, torstaina ja eilen käveltiin ylitaiallekolmevarttia aina illassa ennen saunaa. Se on tehnyt hyvää ja tuonut kunnon unet.

Huomenna menen virsikirjatöihin, maanantaina sitten tavalliseen virastotyöhön. Tiistaina siintää vee niin kuin vapaa. Ai että! 

Suklaaviikko

 

Tämä on ollut tohinaviikko ja suklaaviikko. Olen jakanut äänestäjille suklaakonvehteja - ensimmäistä kertaa kirkon vaaleissa äänestäneet ovat saanet kaksi ja ihan-jo-asiaan-tottuneet sen yhden. Ostin omilla rahoillani henkilökohtaiseen selviytymisvarastooni yhden levyllisen, mutta se on vielä korkkaamatta. Aika hauska juttu oli eilen, kun yksi äänestäjä tuli paikalle ja kertoi lukeneensa somesta, että saa suklaakonvehdin, kun äänestää. Kyllä some tehoaa!

Päiväni murmelina -viikko

Tänä aamuna oivalsin, että tällä viikolla elän Päiväni murmelina -elokuvaa. Maanantaiaamuksi kirjoitin tuon muistilapun keittiön pöydälle (silloin piti olla tuntia aikaisemmin töissä) ja sama lappu saa olla koko viikon esillä. 

Nukuin viime yönä paremmin kuin parina edellisenä. Ehkä syy oli noinkolmenvartinlenkissä, jolla käytiin ennen saunaa. Happi teki hyvää ja reipas askellus samaten.

 

Neljässä vuodessa ehti unohtaa!

Ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä seurakuntavaaleissa on takana. Olin jo unohtanut sen kuinka mukavaa puuhaa ihmisten tapaaminen ns. uurnilla onkaan! Monta mielenkiintoista keskustelua rikkaampana lähdin illalla virastosta kotiin. Äänestäjiä tuli sopivalla tahdilla ja ainakaan eilen ei ruuhkia päässyt muodostumaan. 

Oma työhuonekin näyttää tämän viikon ihan toisenlaiselta, kun siellä on vaalien vuoksi rymsteerattu. Viihtyisältä se näyttää edelleen.

Mummuksi kasvaminen

Sain kuvan arvonimen Ykkösen syntyessä maaliskuussa seitsemän vuotta sitten. Hurahdin heti kerralla uuteen elämänvaiheeseen. Kakkosen syntyessä maaliskuussa kolme vuotta sitten olin jo hieman rutinoitunut, mutta mummuksi kasvaminen on jatkunut edelleen. On ollut opettavaista, hauskaa ja mielenkiintoista tutustua kahteen erilaiseen pikkupoikaan. On ollut hienoa huomata, että heitä kasvatetaan ja he kasvattavat. Koko klaania. 

Eilen kävi vieraita

Eilen oli päiväkahvivieraspäivä. Kaksi ystävää kävi pitkästä aikaa päivittämässä omia kuulumisia ja päivittelemässä maailman menoa. Yleensä ollaan tavattu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta isokoo toi kaikkeen muutoksia. Viimeksi taidettiin tavata toista vuotta sitten heillä pihakahvikesävierailulla.. 

Mies vastasi leipomisesta. Teki Hilja-mummun viinereitä ja tikrukakkua. Minulle jäi keksien asettelu astiaan ja servettien asettelu vanhaan kahvinsuodattimeen. Eli tasan tehtiin, kun molemmilla oli kaksi hommaa. Vai menikö ihan tasan?

Talven alkusoitoksi kutsuisin

Eilisellä lenkillä taivaalta tippui aina välillä jotakin pikkuvalkoisen ja harmaan sekoitusta. Tänä aamuna oli maassa vähän lunta. Kävin nappaamassa todistuskuvan pergolan laatoilta. En usko kuitenkaan vielä The Talveen, sillä lämpöasteita pitäisi olla Forecan tätien mukaan luvassa lähipäivinä ja sateen olomuodon pitäisi olla silkkaa vettä. Silti tuo kuvan näky oli talven alkusoitto ja pysäytti sen kylmän tosiasian äärelle, että marraskuuta tässä jo kiivaasti mennä kärvistellään eteenpäin. Uskaltaisinkohan laittaa kuvan takapihalta? No, uskallan! Kas tässä:

Muistojen ja kaipauksen omapäivä

Tänään on pyhäinpäivä. Sain tehdä taas tekstejä veljeni vetämän lauluryhmän konsertteihin ja kuvan teksti on yksi niistä. Iloitsin eilen illalla nykytekniikasta, kun pystyin omalla kotisohvalla oman villapeiton alla osallistumaan nettiradion kautta konserttiin yöpaitaisena. 

Tänään muistelen vanhempiani ja iso-. Muistelen niitä, jotka jättivät erikokoisia jälkiä ja joiden aika tuli lähteä.

Kävely on se juttu!

Kuva on vahinkoräpsy elokuulta, mutta se sopii myös kertomaan eilisestä päivästä. Kun keskiviikkona ei hotsittanut mennä lenkille, oli eilen intoa kahdellekin. Aamupäivällä 8,7 kilometriä ja iltapäivällä sitten tasan 9. Tällä kertaa minulla oli mukana Harjunpää. Harjunpää ja kiusantekijät meni kokonaan ja Harjunpää ja rakkauden lait pääsi hyvin alkuun. Jatkuu tänään.

Selväksi on varmaankin käynyt se, että olen kilpailuhenkinen. Syksyllä osallistuin kahden viikon askelkisaan ensimmäistä kertaa. Tuloksensa oli ilmoittanut yleisessä yksilösarjassa 212 askeltajaa. Olin sijalla 71. Ihan jees. 

Ei aina tarvitse jaksaa!

Eilen olin töissä reilut seitsemän tuntia ja puuhaa riitti koko ajan. Haukottelin autossa kotimatkalla ja iltaruoan jälkeen asemoiduin sohvannurkkaan. Mies sanoi, että voi lähteä minun kanssani pienelle kävelylenkille, jos haluan. Mietin vähän aikaa ja sanoin, etten lähde. En edes pienelle. Oli jotenkin sellainen sohvannurkkaolo ja myöhemmin saunaolo ja sarjaolo. Ei aina tarvitse jaksaa lähteä!

Tänään on ihan eri pössis, kun on vapaapäivä. Luultavasti tänään teen yhden tai kaksi lenkkiä..Luulenpa, että kävely maittaa tänään.

Jk. Iltaan kuului yksi kynttilä olkkarin pöydällä ja tuo valaistu talo ikkunatasolla. Ja pähkinöitä, teetä, hedelmiä ja kaurakeksejä. 

 

Pätee myös marraskuussa!

Työpaikan seinällä on viisaiden ajatusten kalenteri. Allekirjoitan niitä mielessäni, kun käännän uuden kuukauden kuvan näkyviin. Tämä kuvan ajatus on lokakuulta, mutta pätee myös marraskuussa ja ehkä etenkin marraskuussa, joka vaatii ihmisiltä enemmän kuin muut kuukaudet. Hyvä ystäväni kyseli selviytymiskeinoja marraskuulle. Totesin villasukkien, pitkien kävelylenkkien ja suklaan olevan hyvä kombo. Viisaat ajatukset sopivat siihen lisäksi, sillä niitä ei ole koskaan liikaa eikä omasta takaa ainakaan tungokseksi asti.

 

Ottamuksia 133

Sain Mieheltä Turun tuliaisina pikkuesineen. Se oli majaillut kirpparilla vitriinissä ihan vaan muina kuppeina. On viehkeä ja söpö. Tästä lähtien voin siis vastata kysymykseen Juotko kahvia? aika persoonallisella kompavastauksella No, jos ihan pienen kupillisen.