maanantai 31. joulukuuta 2018

Viimeistä päivää


Vuotta on enää hintsusti jäljellä. En kuitenkaan vielä tee analyysia enkä lopputulemaraporttia. Eletään nyt vaan ensiksi kuin viimeistä päivää tätä viimeistä päivää.
Jouluraportin voi kuitenkin jo ehkä tehdä... Laurilan joulu oli hauska, herkullinen, lämminhenkinen ja hyvä. Kaikki osallistujat käyttäytyivät mallikelpoisesti ja järjestyshäiriöiltä vältyttiin. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi. 

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Hei, me pelataan!


Joululomalla on nukuttu niin pitkään kuin mahdollista. Tänä aamuna heräsin kaksikymmentä yli kahdeksan eli ihan just äsken. Keittiöstä kuului puheensorinaa. Kävin kurkkaamassa ovesta ja huomasin, että siellä Mies ja Lapsenlapsi olivat shakkilaudan ääressä. Nyt siis opetellaan shakin alkeita! 

lauantai 29. joulukuuta 2018

Hei, me soitetaan!



Eilen meillä tutustuttiin pianonsoiton alkeisiin. Siihen tarvittiin piano ja vanhoja VHS-kasettien tarroja (mitäpä meillä ei olisi tallessa...), joista otettiin kirjaimia merkitsemään koskettimien nimiä. Lisäksi tarvittiin tussi ja vanha kirjekuori. Koskameitäkäsketään ja Hämähämähäkki kirjoitettiin kooditekniikalla opiskelumateriaaliksi ja myöhemmin sitten Lapsenlapsi vielä teki oman kappaleen Merenneito ja kissa, jonka äitinsä koodasi paperille. 
Eilen illalla vietiin yhdet rakkaat (kaksi ja puoli ja kissa) junalle. Laurilan kokoonpano on nyt neljä. 


perjantai 28. joulukuuta 2018

Jouluinnovaatio



Tein joulupäivänä keksinnön! Kaksi vanhaa Arabian kahvinsuodatinta on olla nököttänyt sinisen keittokirjahyllyn päällä ihan vaan koristeena. Nyt löytyi isommalle yksilölle uusi käyttötarkoitus! Lautasliinat pysyvät siinä riittävän suorassa kuosissa ja kombinaatio hivelee minun silmääni. Jää käyttöön ehdottomasti.

torstai 27. joulukuuta 2018

Meidän kaunein koti


Eilen nuoriso-osasto (30+tyypit x 4) katsoi telkkarista ohjelmaa Suomen kauneimmasta kodista. Tiedän, että meidän kotimme ei tuollaisissa mittelöissä pärjäisi enkä sitä sinne ilmoittaisikaan, mutta jäin pohtimaan asiaa muuten ohjelman loputtua. Lopputulema oli se, että meillä on Meidän kaunein koti. Ylivoimaisesti ja eittämättä. Vähän kummallinenhan se on, mutta silti. Tunnen tervettä ylpeyttä ja kotirakkautta. Laurila rulettaa! 




keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Uusia kuvakulmia


Jouluna löytyy uusia kuvakulmia, kun keittiön pöytäkin siirretään eri asentoon! Eilen illalla pöydän ääressä istui koko sakki eli seitsemän ja puoli. (Yksi naukuvainen kävi välillä omalla kupillaan.) Kaikki yhdeksän olivat olleet kilttejä, kun jokaiselle löytyi lahjoja, joita tontun apulainen jakoi. 
Ja joulu on siinä mielessä kivaa aikaa, kun voi herätä useamman kerran! Heräsin ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta ja toisen kerran varttia vaille yhdeksän. Eikä kiirettä mihinkään...

tiistai 25. joulukuuta 2018

Tuo kotihin, jos toiseenkin...


Joulupäivän aamuna koti on  hiljainen. Asujaimiston tämänhetkinen kokoonpano on Mies, minä ja kissa. Kissa oli jossakin vaiheessa yötä tehnyt vessaspurtin, kun pari mattoa oli hieman rutussa. En kuullut sitä, kun nukuin kuin joulupossu. Valvoin pitkästi yli puolenyön ensin seuraten paria videota ja sitten vielä Jari Järvelän kirjan parissa meni aikaa. (Taisi olla puoli kaksi, kun sammutin lukuvalon.)
Iltapäivällä haetaan ensimmäinen täydennyserä Laurilan kokoonpanoon ja illalla vielä toinen. Talo täyttyy ja onnellisuuden malja samaten...

maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulua!


Jouluaattoaamuna voi nukkua vähän yli kahdeksaan ihan hyvin, jos unta riittää. Tällä kertaa riitti. Lapsuuden jouluista muistan sen, kun aattoaamuna olisi nukuttanut pitempäänkin...
Eilen olin lauluvihkotöissä ensin seurakuntakodilla ja illalla hirvimiesten kodalla. Muutama sama laulu laulettiin molemmissa - Maaonniinkaunis, Enetsivaltaaloistoa, Sydämeenijouluteen & Ilouutinen. 
Blogi on perinneuskollinen eli ei vaikene joulunakaan. Nähdään siis huomennakin, mutta sitä ennen: Joulua! (Sanan eteen voitte itse määritellä sellaisen kuvailevan sanan kuin haluatte. Meillä se olletikin on Rauhallista.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kissajoulu


Meillä on siinä mielessä erilainen joulu, että meillä on täällä kissa! Eikä mikä-tahansa-kissa, kun kyseessä on suvun oma kissa Helmi Harmaaturkki. Eilinen sujui meiltä kolmelta hyvin, samoin viime yö. Uni ja ruoka maistuu meille kaikille, joten ei hätiä mitiä. Tämä päivä ja jouluaatto ollaan tällä kokoonpanolla ja joulupäivänä sitten talo alkaa vähitellen täyttyä muista joulunviettäjistä. 

Jk. Kuva on neljän vuoden takaa. Sohva on vaihtunut ja turkkiin on tullut vähän lisää harmaata.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Posin kautta!


Olen optimisti ja yritän ajatella positiivisesti asiasta kuin asiasta ja useimmiten se toimii hyvin. Tämän joulun alla yksi joululaulupätkä on vaan jotenkin kolahtanut ja tuo kolmen sanan yhdistelmä nousee mieleen aina välillä. Suru säveliä sumentaapi. Aivan upeasti ilmaistu! Propsit tekstintekijälle, kansakoulunopettaja Elsa Koposelle! 
Tänä aamuna yritin kehitellä vastaavan kolmen sanan jutun ilosta ja sain aikaan Ilo ihmisiä innostaapi. No, eipä ole häävi, mutta en olekaan kansakoulunopettaja...

perjantai 21. joulukuuta 2018

Ovi jouluun alkaa olla sepposen raollaan


Harvinainen kapistus eli herätyskello on soimassa vasta tunnin kuluttua. Heräsin jo ja olen nukkunut riittävästi, kun tunnen itseni virkeäksi. Talo on hiljainen eli Mies vielä nukkuu. 
Ovi jouluun alkaa olla sepposen raollaan. Tänä iltana saadaan taloon etkovieraita/-rakkaita. Kaksi ja puoli ja kissa. Puoli on tälläkin kertaa hyvin paljon...

torstai 20. joulukuuta 2018

Unikaveri nimeltä Mikki Hiiren veli


Eilen oli virastopäivä, lauluvihkotyöpäivä (virsikirjatyöpäivän veli) ja lanttulaatikkopäivä. Edellisen päivän urakoidut tuuvingit eli imelletyt perunalaatikot jäivät kuvaamatta, mutta majailevat kuitenkin ihan oikeasti pakastimessa aattoa odottamassa.
Tuosta virsikirjatyöpäivän veljestä tuli mieleen pieni tapahtuma... Mies ja Lapsenlapsi matkustivat junalla Jämsästä Tampereelle. Pojalla oli ollut mukana unikaveri, jonka on nimennyt Mikki Hiiren veljeksi. No, ystävällinen konduktööri oli antanut pojalle oman matkalipun ja sen kysymyksiä ja vastauksia oli tutkittu ja pähkäilty vaarin kanssa.  Lähtöasema: Jämsä. Määräasema: Tampere. Mukana matkalla: Mikki Hiiren veli. Sananmukaisesti, kun kerran tuo oli mukana... 

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Et varmaankaan usko, mutta näin siinä kävi...


Olipa kerran hyvä taattu parmesaanikeksiresepti, jonka taannoin bongasin Outi Pakkasen kirjasta. Ja oli myös pieni italialaishenkinen peltipurkki, johon mahtui tuplasatsista osa ja osa sitten oli laitettava erilaiseen purkkiin. No, tapahtui näinä päivinä, että etsin biscottipurkkia, kun leipomisen aika alkoi olla käsillä ja huomasin sijoittaneeni sen jonnekin tuikituntemattomaan lokaatioon. Näinä päivinä tapahtui myös se, että kaupunkireissulla kirpparilla näin ihan samanlaisen yksilön ja päätin ostaa sen. Jokainen arvaa varmasti sen, että kun illalla tein tuplasatsin keksejä ja tuli purkittamisen aika, löytyi vanha purkkiyksilö - kylläkin ihan omituisesta kaapista, mutta löytyi kuitenkin. Nyt on sitten kaksi biscottipurkkia! Ja niissä parmesaanikeksejä!
.....
Lisäyksenä resepti...
100 g raastettua parmesaania
120 g vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita
muskottipähkinää, ripaus cayennepippuria
(vettä)
(pinnalle pähkinä-tai mantelirouhetta tai kuivattuja yrttejä)

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. 
Muotoile taikinasta kaksi kapeaa pitkoa. (Rullaa pitkoja kuivatuissa yrteissä tai rouheessa.) 
Kääräise tuorekelmuun ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.
Leikkaa jähmettyneet pitkot parin sentin viipaleiksi,
paista 200 asteessa n. 15 min.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Kyllä sopu sijaa antaa porkkanalaatikoinnissakin!


Nyt on ensimmäiset laatikoinnit suoritettu! Illalla kuorin puolitoista kiloa porkkanoita, keitin, survoin, mittasin, saunoin, yhdistelin, maustoin ja paistoin. (Mikä ei kuulunut joukkoon? No, saunaan pitää aina ehtiä.) Sillä aikaa, kun neljä laatikkoa juuri sopivasti asetettuina (kiitos Miehelle avusta!) sopuisasti paistuivat, ehdittiin katsoa Armi elää! -elokuva.
Viime yön nukuin kuin tukki, kun sitä edellinen yö oli takkuinen. Luvassa on kaupunkipäivä. Muutama lahja on vielä hakemista vailla.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Laurilan leipomosta huomenta!


Meillä oli eilen leipomispäivä. Se alkoi kauralastuista ja pipareista, joita tein. No, Mies sitten teki vielä suklaanappeja ja shakkiruutuja. Nyt piperrysosastosta puuttuu enää parmesaanikeksit, joita teen tänään tai huomenna. Luulenpa, että nämä kaikki kyllä maistuvat joulunviettäjille!
Tällä viikolla on normaali työviikko tai oikeastaan tuplattu, kun teen myös virsikirjatyöt virastopuuhan lisäksi. Pääsen muun muassa laulamaan ja laulattamaan joululauluja. Tähän asti olenkin melkein ollut Jouluradion varassa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ei kiirettä mihinkään


Tämä aamu alkoi saduilla. Usein meillä avataan radio aamuisin ja jos ei ole kiirettä mihinkään, makoillaan vielä kuuntelemassa radiota. Niin tapahtui tänään. Kuunneltiin kolme H.C.Andersenin satua, jotka luki ihanaääninen kuuluttaja Jari Aula. Sadut olivat Se on totinen tosi, Keisarin uudet vaatteet ja Todellinen prinsessa. Vaikka sadut olivat entuudestaan tuttuja, olivat ne taitavan lukijan lukemina elämyksiä. Tämä päivä alkoi siis satumaisesti! 

lauantai 15. joulukuuta 2018

15.12.1982


Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkuusi vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Rakkautta oli silloin ja on nyt. Olemme tottuneet aina tekemään nopeita päätöksiä ja kihlautuminen oli ensimmäinen niistä. Jos kerran tiesimme, että nyt on oikeasta ihmisestä kyse, niin miksi sitä olisi jahkattu viikko-, kuukausi- tai vuositolkulla?! Niinpä! 

perjantai 14. joulukuuta 2018

Rakkaus rulettaa


(Etukäteisvaroitus: nyt kahtena päivänä voi tulla aika siirappista tekstiä. Anteeksi vaan, kun en voi itselleni mitään...)
Jotenkin tänä syksynä on rakkaus lisääntynyt entisestään ja se kohdistuu hyvin moneen ihmiseen. On rakas Mies ja oma rakas pikkuperhe - Esikoinen, Kuopus, Miniä, Vävy, Lapsenlapsi ja kaikkein pienin Toukka, joka on suunnilleen kilon kokoinen nyt. Eli paljon rakastettavia tyyppejä.
Rakkaussyksynä en siis ihmetellyt yhtään, kun satuin saamaan eilen työntekijäkokouksessa itselleni tuolla tekstillä olevan pallon... Muita vaihtoehtoja olivat toivo ja ilo. Ei huonoja nekään, mutta rakkaus rulettaa! 

torstai 13. joulukuuta 2018

Kirpparilla oli enkeli


Tänään on kalenterissa Lucian päivä, joka ei ole sisäsuomalaiselle/umpisuomalaiselle merkinnyt koskaan enempää kuin sen verran, että vaaleahiuksisella Lucialla on kynttilät päässä. Minä taas olen syntyessäni saanut tummat hiukset eli en olisi koskaan pärjännytkään lucia-arpajaisissa... 
Tälle päivälle kuvaksi valikoitui vanhan kirkon enkelihahmo, joka olla nökötti ihan muina enkeleinä yhdellä turkulaisella kirpparilla pari viikkoa sitten. Sinne jäi odottamaan uutta kotia posket punaisina.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Ei tontun tonttua!


Joulu alkaa olla jo aika lähellä, mutta meillä se ei vielä näy. Ei ole tontun tonttua - tai siis me vakiotontut nyt ollaan täällä kesät talvet... Posti on tuonut yhden kortin ja ottanut matkaansa viisikymmentä. Tulevana viikonloppuna pakkaan pienet muistamiset ystäville ja samalla myös oman pesueen lahjat. Pienin askelin siis...
Tälle päivälle on luvassa työtä ja viihdettä. Virastopäivän jälkeen mennään elokuviin. 

tiistai 11. joulukuuta 2018

Synnytyssalissa soi radio


Kolmekymmentäneljä vuotta sitten aamukuudelta synnytyssalin radio onnitteli Tatua ja Tanelia. Meillä oli Esikoisen kanssa pienet puuhailut vielä vähän vaiheessa, koska oltiin kumpikin ihan noviiseja tuolla synnytysalalla. Klo 13.27 lapsi parkaisi ensimmäisen kerran ja sai untuvikkovanhempien elämän raiteiltaan pitkäksi aikaa.
Onnittelen meitä, jotka saimme aikaan hienon pojan ja joka on edelleen aivan ihanan rakastettava tyyppi. Onnittelen Esikoista, joka viettää syntymäpäiväänsä ja joka pääsee keväällä kuuntelemaan synnytyssaliin laatimaansa soittolistaa, luulisin...

maanantai 10. joulukuuta 2018

Tehtävä suoritettu x 3


Eilen kirjoitin muun muassa näin:
Tänään on joulukorttipajan toinen talkoopäivä, kun aikomus on saada kortit huomenna postiin.
Tänään aiotaan mennä kävelylenkille, kunhan aamuruokitaan itsemme.
Tänään aion lukea Taivaanpallon loppuun.
Joulukorttipino (50 kpl) on valmiina eteisen vihreän senkin päällä odottamassa lähtöä postin matkaan.
Kävelylenkki oli sataa metriä vaille yhdeksän kilometriä ja suuntautui ensin Rakkauslukkosillalle ja takaisin, sieltä hautausmaalle ja kotiin.
Luin pitkin päivää ja ennen saunaa sain kirjan loppuun. Kuuluu niihin kirjohin, jotka ovat vieneet mukanaan ihan täysin. Jalonen on palkintonsa ansainnut! 
***
Tasan kolmekymmentäneljä vuotta sitten telkkarista alkoi illalla klo 21 Hitchcockin Psyko. Esikoinen osoitti olevansa todellinen elokuvafriikki, sillä hän alkoi juuri silloin haluta vatsastani ulkomaailmaan. Synnytys oli pitkä (16 t 27 min), mutta se kannatti! 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tänään on vaikka mitä


Tänään on toinen adventtisunnuntai.
Tänään onnitellaan monta A-kirjaimella alkavaa ja erityisesti yhtä Annikaa ja yhtä Annaa.
Tänään on joulukorttipajan toinen talkoopäivä, kun aikomus on saada kortit huomenna postiin.
Tänään aiotaan mennä kävelylenkille, kunhan aamuruokitaan itsemme.
Tänään aion lukea Taivaanpallon loppuun.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Linnan juhlista vielä sananen


Eilen matkustin varsinaisesta Suomesta keskiseen Suomeen ja tänä aamuna nukuin näin pitkään! Matkaväsymystä kaiketi. Tänään teen yhden kappelivuoron ja huomenna olen taas vapaalla eli  luvassa on pehmeä lasku takaisin työelämään.
Unohdin kirjoittaa itsenäisyyspäivän linnan juhlista. Me nimittäin Miehen kanssa pidettiin jo perinteinen juhlastudio. Yli kaksi tuntia mesetettiin toisillemme kommentteja vieraista, puvuista yms. Välillä keitettiin teetä (Laurila) ja kahvia (Turku) ja nostettiin maljat. Oli hauskaa! Mutta olisi toki ollut vielä hauskempaa istua vierekkäin...

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulutori oli muutakin kuin kransseja ja (varsinkin) lunta


Olen kertonut, että adventin kirkkokahvipiparisavotta on vuoden mittaan ainoa vapaaehtoistyö, jota teen seurakunnassa. Täsmennys: omassa seurakunnassa. Nimittäin täällä Turussa olen kahtena vuonna ollut soittamassa joululauluja seurakunnan joulutorilla ja se toinen kerta oli eilen. Kolme tuntia soitettiin ystäväni Annan kanssa jouluista kahvimusiikkia ja yleisön toivejoululauluja Nummen viihtyisässä seurakuntakodissa.
Soittaminen oli sovittu tehtäväksi kahvipalkalla ja yllätys oli suuri, kun yksi kahvittajamartta tuli supattamaan, että soittajat saavat hakea itselleen villasukat tuvan myyjäispöydästä. Lämmitti mieltä ja jalkoja. 

Jk. Täsmennys ei ollut kilvenkiilloitustarkoituksessa mainittu, sädekehästä nyt puhumattakaan. Tuli vaan mieleen ja siksi. 

Jk2. Nappasin kuvan Katariinan pappilan eteisessä, jossa odottelin Annaa ennen ”työvuoroamme”.

torstai 6. joulukuuta 2018

Aamulla kello 6.12


Aloittaessani tätä postausta kello sattui olemaan juuri 6.12. Täsmälleen sama kuin päiväys! Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyys kuuluu sanana samaan sarjaan kuin itsepäisyys, jääräpäisyys ja omapäisyys, mutta on salonkikelpoisempi kuin ne muut. Jos muissa on negatiivinen kuorrutepäällys, on itsenäisyys suoraselkäinen saavutus ja pelkistämätön kuin rukiinen leipä.




keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Klassikko klassikoille ja muille


Kotosen kirjahyllyssä on syvät hyllyt ja se sijaitsee keskellä huonetta, joten sitä voi käyttää kaksipuolisesti. Tilaa on myös muutamalle pehmoeläimelle ja Lapsenlapsen kirjoille, peleille ja leluille. Huone on sen verran korkea, että hyllyn päällä on lautapeleille hyvä sijoituspaikka. Vanha kunnon Lundia - tuo monen kodin säilytyssysteemi - täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Meille hankittiin ensimmäiset hyllyt keväällä 1983 ja ollaan oltu supertyytyväisiä tuohon Harald Lundqvistin keksintöön.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Koko päivä meni kirjoille!


Eilinen päivä tuli omistettua kirjoille ja sehän ei ole mikään huono kohde! Aamupäivällä kävelin lähimmälle kirpparille (matkaa on reilu kilometri), kun siellä oli mainoksen mukaan kaikki kirjat puoleen hintaan myynnissä. Aikaa kului paljon, sillä halusin käydä huolellisesti valikoimaa läpi. Rahaa kului vähän, sillä koko tuo kymmenen kirjan ostoskorillinen maksoi vain yhdeksän euroa. 
Iltapäivällä päätin aloittaa kirjahyllyn siivoamisen, sillä halusin saada tulokkaat järkeville paikoille ja yleensä olen kerran vuodessa siivonnut hyllyn/hyllyt. Tuumasta toimeen! Taas kului paljon aikaa, mutta sitähän on lomalaisella...
Lapsuuden toiveammattini oli kirjastonhoitaja ja siksi lopputulos hivelee silmiä. Kuvassa yksi otos keskeltä kaunokirjallisuutta.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Kannatti kävellä!


Olen perinteinen ihminen. Juuri äsken totesin, että yksi on ja pysyy ja se on Armas Maasalon Adventtivesper. Se on tuttu jo lapsuudesta ja omilla kuoroillakin sitä on tullut laulettua monena adventtina. Nyt on ollut monta vuotta taukoa, etten olen päässyt vesperiä kuulemaan. Eilen pääsin ja se edellytti vain kuuden kilometrin kävelyä. Kannatti! Heti ensitahdeista alkaen musiikki vei mukanaan vuosien ja vuosikymmenien päähän. Minähän olen hyvin kriittinen, joten kaiken kaikkiaan  annoin esitykselle arvosanaksi 8+. Muutamia asioita olisin tehnyt toisin, mutta armottomalla arvosteluasteikollani tuo antamani on todella hyvä...

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Villasukkailua Turussa


Lomanen on kiireettömyyttä ja ei-aikatauluelämää useampi päivä. Olen huomannut, että silloin on viisasta vaihtaa maisemaa, jos se on mahdollista. Nyt oli. Ensin kahdestaan ja eilisestä alkaen yksin. Eiliseen sain sopimaan piparitalkoot (täällä kotosessa on kolme muottia) ja joulun avauksen. Hyisessä tuulisessa säässä jouduin seuraamaan ensin vartin verran joulumuskaria (jouduin, sillä en ole mikään muskarifani) ennen kuin  tuomiokirkon joulukuusen seitsemänsataakahdeksantoista lamppua syttyivät. (Niin ja sitä ennen kiertelin joulumarkkinoilla.) Sitten en lähtenyt enää muualle kuin ruokakaupan kautta kotoseen. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikkapa osallistua paraatiin ja  kuunnella kaupunginjohtajan puhetta, mutta skippasin ne. 
Lomanen on villasukkailua ja hitaita aamuja. Täällä on kumpaankin hyvät puitteet. 

lauantai 1. joulukuuta 2018

Taas tultiin joulukuuhun!


Kirppareilla näkee kaikenlaisia tavaroita, joista suurinta osaa ei tarvitse ostaa. Kuvassa yksi sellainen. Vaikka pidänkin kylteistä ja teksteistä, en ostaisi tuota. Kuvata sen kyllä voin ja sen teinkin eilen. Ajatus on ihan jees, mutta graafinen toteutus ei miellytä minua. Ehkä nämä vuodet yhden graafisen suunnittelijan äitinä ja toisen anoppina ovat koulineet minua kriittisemmäksi...
Joka tapauksessa nyt ollaan joulukuussa ja aamuvirkuilla on kalenterin ensimmäinen luukku jo avattu. Täällä vielä kiinni, vaikka hereillä olenkin. 

perjantai 30. marraskuuta 2018

Monen juhlapäivä


Tänään riittää onniteltavia niin monta, että voisi käyttää melkein yhden turkulaispoliitikon ilmaisua pilvin pimein. Jätän kuitenkin politiikan muille ja jatkan onnittelemista. No, nyt on kaikkien Anttien ja Anteroiden päivä. Ensinmainittuihin kuuluu Isoveli, joten onnittelut Lahteen! Toisnimianteroita perhepiirissä on kaksi, Mies ja Esikoinen. Onnea! Vävyllä on syntymäpäivä, samoin hyvällä ystävälläni Anninalla. Onnea kummallekin! 
Teksti vaikuttaa radion toivekonsertin onnittelulistalta, mutta tämä nyt sattuu olemaan ihan oikeasti monen juhlapäivä...

torstai 29. marraskuuta 2018

Aa juu häpi?


Ei enää kuin pari hassua (tai tavallista) päivää, niin marraskuu on selätetty, jos tuollaista painitermiä käyttäisi. Aika helposti se kävi, vaikka suurin osa kuukaudesta on ollut lumettoman pimeää. Nyt on joululaulukausi jo korkattu ja ensimmäiset piparit tehty ja joulukuu melkein oven takana.
Otsikko on lainattu Lapsenlapsen ja meidän isovanhempien kielikylpypäivästä. Opetettiin, että poika voi esittää kysymyksen vanhemmilleen, kun menee kotiin mummulasta. Oli muistanut kysyä. Luulen, että vastaus oli jees.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Yhdestoista kerta toden sanoo!


Teen vapaaehtoistyötä kerran vuodessa. Vuonna 2008 se alkoi, kun lupasin leipoa talkoilla pipareita adventin kirkkokahveille ja nyt oli sitten yhdestoista kerta lunastaa lupaus. Sädekehän toivossa en tuota tee, mutta minusta on hauska leipoa pieniä pipareita. Malleiksi lupautuivat tänä vuonna enkeli ja sydän ja kuva on iltapäivältä neljän tunnin urakoinnin jälkeen.
Musiikin hoiti Spotify. Esiintyjiä oli laidasta laitaan - Suvi Teräsniskasta Frank Sinatraan ja Whamista Katri Helenaan. 
Minähän pidän kirjaa kaikesta, se on monelle tuttu juttu. Piparikirjanpito kertoo, että enkeleitä tuli 271 ja sydämiä 629. Kyllä niillä nyt adventin kirkkokahvit pärjätään ja monta muuta tilaisuutta ennen joulua ja joulun jälkeen... 

tiistai 27. marraskuuta 2018

Mitä sinä öyhäät siellä?


Sanat on minulle elinehto, harrastus ja elämän eliksiiri. Uskollinen sanaystäväni Hanna muisti minua eilen yhdellä sanalla ja tänä aamunakin lähetti yhden. Ensimmäinen oli omis eli omatunto, johon korvansa olivat törmänneet (kuv.) radio-ohjelmaa seuratessaan. Sana on hyvä, nykyaikainen ja sopivan lyhyt. Sen voisi kuvitella kuulevansa modernissa saarnassa tai sitten ei.
Tämän aamun sana on aivan ihanan kuvaava. Öyhätä on sama kuin raivota ja huutaa ja puhua isoilla kirjaimilla. Otan/otin sen heti käyttöön. 

maanantai 26. marraskuuta 2018

Talvi kolkuttelee ovella/ovilla


Jos lukeminen on kausittaista, on kutominenkin. Kuva on kahdeksan vuoden takaa ja edustaa baktuskautta. Kohta saa taas vaihtaa ohuet huivit paksumpiin, kun talvi vääjäämättä kolkuttelee ovella/ovilla. Onneksi eteisen kaapin laatikosta löytyy kudottuja huiveja useampikin kappale, joten ei tässä palelluta edes viimoilla. Villasukkavaraston inventaario on pidettävä tuota pikaa, että jouluksi ehtii vielä varastoa kerryttää...


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Batman!


Tämänkin aamun otsikkona voisi olla Mielikuvitusta, mutta ehkä se vaikuttaisi jo toistolta. No, joka tapuksessa tein perjantaina aamupäivällä ison kasan (45 kpl) pieniä perunarieskoja. Niitä oli muutama vielä eilen illalla jäljellä ja iltaruoalla Lapsenlapsi söi yhtä. Todellakin yhtä, sillä ensin hän puraisi palan, käänsi sitten rieskasen toisinpäin ja puraisi taas palan. Sitten poika oli muotoiluun tyytyväinen ja totesi: BATMAN! Sehän se oli ilman muuta! 

Jk. Edelleen meillä on voimassa se perinnäissääntö, jonka omat lapset varmasti muistavat eli Ruoalla ei leikitä. Tuo olikin mielestäni innovaatio...

lauantai 24. marraskuuta 2018

Mielikuvitusta


Heräsin vähän aikaa sitten leikkimisen ääniin. Jutuista päätellen alkamassa oli majan rakentaminen ja siihen tarvittiin tyynyjä, sanomalehtiä, kirjanpalikoita, duplopalikoita ja mielikuvitusta. Jotenkin tuon mielikuvituksen vahvan olemassaolon on jo ehtinyt unohtaa, kun talossa ei ole jatkuvasti pieniä lapsia. Toivottavasti ripaus mielikuvitusta säilyy aina...

perjantai 23. marraskuuta 2018

Lassi Lättäjalka ja Panu Pystykorva


Lukemattomia kirjoja löytyy mummulan varastoista. Kuvan kirjaa luin eilen lapsenlapselle ja kysyin, kuinka monta sivua lukisin ennen ruokaa. Vastaus oli neljä ja neljä sitten luin. Kirja kertoo Lassi Lättäjalasta ja Panu Pystykorvasta. Poika luki kirjan nimen ja minä sitten jatkoin sisäsivuilta. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa näin alun perusteella... 
Kolmaskin yö oman huoneen sohvalla oli hyväuninen. Lapsiperhe kun meillä saa aina makuuhuoneen itselleen ja isovanhemmat hajasijoitetaan omille sohvilleen. 

torstai 22. marraskuuta 2018

Pari hassua kertaa


Steve on uskollinen Tyyppi. Steve on säilönyt jo pitkään yhtä muistiinpanoa ja nyt tuli sen aika. Idea on syntynyt pohdiskelusta ja omakohtaista kokemusta ei ole...
Tavaroiden käyttöaste ja -määrä vaihtelee. Jos kaupittelet jotakin vaikkapa kirpparilla, ei sitä ole käytetty kuin pari hassua (tai vakavaa) kertaa. Jos taas puolisosi tai ystäväsi näkee sattumalta jonkin hutiostoksesi, olet käyttänyt sitä vaikka kuinka monta kertaa. Totuus näissä tapauksissa voi olla täysin päinvastainen. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Upea kirja!


Lukeminen on kausittaista. Töissä on ollut nyt niin kiireistä, että olen syyllistynyt osittaiseen lukemiseen eli kirjoja jää kesken vähän liian paljon. Onneksi välillä tulee poikkeuksia, jotka vievät mukanaan ja joiden takia uhraa mieluusti kallisarvoisia yöuniaankin.
Tommi Kinnusen ensimmäinen kirja Neljäntienristeys oli mielestäni täysi kymppi. Toinen kirja Lopotti jäi siitä hieman eli annoin sille ysin. Elokuulla olimme kuuntelemassa Turun Taiteiden yössä, kun kirjailija kertoi uudesta kirjastaan ja se tuntui jo silloin kutkuttavan kiinnostavalta. Viime viikolla  koitti minun vuoroni saada kirjastosta Pintti luettavaksi ja luin kirjan parissa päivässä. Ja täysi kymppi taas. Kaunista ja  kuvailevaa kerrontaa. Voisin vallan hyvin perustaa Tommi Kinnusen ihailijaseuran! Lähteekö kukaan mukaan? 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Höpsö mummu


Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Sen kunniaksi saadaan tänä iltana meille Tampereelta lapsenlapsi isänsä ja äitinsä kanssa. Tulevien päivien aikana puhutaan varmasti myös siitä vielävatsassaolevastahelsinkiläisestä, joten loppuviikkoa voisi kutsua lastenlasten oikeuksien viikoksi. 
Pieneen ihmiseen rakastuu ensitapaamisella tai ensitiedolla. Ihmeellistä, mutta totta, todettua ja koettua. 

Jk. Nuo pienet pöksänderit löytyivät syyskuun lopulla yhdeltä kirpparilta ja odottavat keväällä ulkomaailmaan putkahtavaa...

maanantai 19. marraskuuta 2018

Millainen oletat minun olevan?


En ole mikään kiertokirje- enkä haasteihminen, mutta nyt otin vastaan haasteen, joka on useammassakin blogissa kiertämässä. Siis: Mitä oletat minusta? Ja miksi otin tämän vastaan? No, eilen olin töissä yksitoista tuntia, joten menen matalan aidan puolelta tänä aamuna ja töihin kymmeneksi. Ja onhan toki kutkuttavaa tietää, mitä näiden kirjoitusten kautta on välittynyt...

Jk. Onnittelut Kuopukselle, jolla on ensimmäisen nimen nimipäivä. Tyttö sai saman nimen kuin mummunsa, jonka onnittelun lennätän tuonilmaisiin. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista


Tänään huipentuu ja tiivistyy tämän syksyn iso projekti. On seurakuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Luvassa siis teroitettuja lyijykyniä ja käärittyjä paidanhihoja, tukkimiehen kirjanpitoa, jännitystä, suklaakonvehteja, vaalikeräystä, juoksevia asioita ja ihmisiä, tiedottamista ja jännitystä talon ulko- ja sisäpuolella. 

Jk. Otsikko viittaa siihen, mitä yleensä aina vaalien edellä luvataan. 
Jk2. On muuten kauniin näköinen sana tuo lähetekuori saamen kielellä! Muistan ihailleeni sitä jo neljä vuotta sitten edellisissä vaaleissa...

lauantai 17. marraskuuta 2018

Välillä nukutaan, välillä ei


Nukkumisen määrä näkyy olevan vakio. Eilisaamuna kirjoitin blogia jo kuuden maissa ja takana oli silloin parin tunnin uneton pyöriskely ja kirjan lukeminen, kun unta ei enää riittänyt. (Tosin nukahdin kirjoittamisen jälkeen vielä pariksi tunniksi.) No, viime yön nukuin sitten kuin pieni iso possu aamupuoliseitsemään asti ja vessareissun jälkeen palasin vielä sänkyyn ja nukuin melkein yhdeksään. Ja olen tosi tyytyväinen ja hyväntuulinen puuronsyöjä juuri nyt. Tälle päivälle olisi mielenkiintoinen ravitsemusaiheinen tapahtuma, jonka taidan kuitenkin skipata. Luvassa on pitkä kävelylenkki Miehen kanssa, jonka kanssa voin keskustella tulevista vaaleista (seurakunta-), ravitsemuksesta, lastenlapsista ja elämästä yleensäkin. Yhteistä puistotietä (kuv.) ollaan kävelty niin kauan, että askeleetkin menevät aika lailla yksiin...

Jk. Puuroa, maapähkinävoita ja maitoa. Mietit kuitenkin...

perjantai 16. marraskuuta 2018

Älä kiusaa!


Tänään on kaksi teemapäivää, jotka ovat tärkeitä. On Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä ja Kansainvälinen kiusaamisen vastainen päivä. Suvaitsevaisuuden kanssa on tällä mustavalkoisella oinasluonteellani haastetta, mutta ehkä kärkevin mustavalkoisuus siinä asiassa on vuosikymmenien aikana hieman haalistunut. Kiusaamiseen en haluaisi kenenkään sortuvan - en fyysiseen, en sanalliseen enkä nettiversioon. Kiusoittelun ja kiusaamisen raja voi olla hiuksenhieno ja sitä pitäisi varoa ja vahtia. Olen puhunut. Tai siis kirjoittanut.

Jk. Kuva on Turun Koroisista lokakuulta. Satunnainen otos kävelylenkiltä. 


torstai 15. marraskuuta 2018

Pysyvä pienoisnäytelmä


Kodissamme Laurilassa on paljon kaikenlaisia esineitä. Kuvassa on yksi hauskimmista. Tai tarkemmin sanottuna kaksi. 
Kettu on paikallisen kädentaitajan työtä, jonka tilasin, koska kettu nyt on meillä ollut ja on yhä tämän pientilan voimaeläin. Pieni kaappi on kotoisin Raahesta, jonne eksyimme  (kuv.) kerran toistakymmentä vuotta sitten. Kaupunki osoittautui sympaattiseksi ja kun satuimme olemaan siellä Taiteiden yönä, oli siellä vaikka minkälaista katsottavaa ja kuunneltavaa. Kaapin löysimme kirpparilta ja se on hauska ja tarpeellinen.
Jossakin vaiheessa tajusin yhdistää ketun ja kaapin saman tason päälle. Se on kuin pysyvä pienoisnäytelmä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lämmitin saunan ja kävelin vastaan


Mies palasi eilen illalla kotiin. (Rakastan häntä ja suomen kieltä. Otsikko syntyi jo eilisen iltapäivän aikana, huvitti minua jo syntyvaiheessaan ja pitää paikkaansa.) Tein illalla empiirisen havainnon: iltayhdeksän aikohin on tie musta ja pimeä ja heijastinliivi + taskulamppu on hyvä olla mukana. 
Kotona oltiin puoli yhdentoista maissa. Sauna ja fetatomaattisipulipiirakka odottivat. Kaikki palaset olivat taas kohdillaan. 

tiistai 13. marraskuuta 2018

Onko teillä(kin) kilttejä lapsia?


Tänään on Maailman kiltteyspäivä. Kuva löytyi arkistosta ja siinä on juuri sopivat kiltteyspäivän nimikkotyypit! Istuvat junassa matkalla mummulaan joskus kauankauan sitten. 
Voin viettää kiltteyspäivää aika helposti, kun olen yksikseni kotona. Mies lähti eilen kastelemaan kukkia. Tämä toteamus ei kuulu sellaisiin kuin että mies lähti ostamaan kioskilta tupakkaa ja jäi sille tielleen. Luotan siihen, että palaa takaisin, kun kukat on kasteltu ja taidetta katseltu.