Saanko esitellä: Martti!

Tässä on vielä esittelyssä kolmas Laurilan uskollisista pihatyypeistä. Hän on Martti ja Kiimingistä. (Koko nimi:  Kiiminginangervo Spiraea chamaedryfolia ´Martti´) Ensin oli yksi, sitten kohta jo monta pensasta ja uusia alkuja tulee koko ajan. Kaunis ja vaatimaton, talvenkestävä, helppohoitoinen, viihtyy auringossa ja ei-. Aina joskus taittelen maljakkoon oksia, kun kerran kukinta on niin runsasta. Parhaita tuntemiani pihatyyppejä!

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Kolmekymmentäviisi vuotta muuttopäivästä!

29.5.1991 klo 12 ajoi iso muuttoauto (olettavasti Pohjoismaiden suurin, sillä tarinoillahan on tapana suureta vuosien/vuosikymmenien mittaan!) Haapaniemessä kolmikerroksisen kerrostalon pihaan ja muutto Laurilan puolen hehtaarin pientilalle alkoi. Lapsia oli kaksi, tavaraa oli paljon ja muistaakseni koko ajan pystyttiin muuttostressistä huolimatta puhumaan pienillä kirjaimilla…

Kolmekymmentäviisi vuotta on sujahtanut ohi hirmuista vauhtia. Olen siis yli puolet elämästäni asunut Laurilassa. Monenmoista on koettu, nähty ja eletty. Olemme edelleen onnenmyyriä, enemmän ja vähemmän harmaantuneita…

Humalajuttua

Pergolan kevät- ja kesäkausi alkaa humalalla/humaloilla. Päivä päivältä kurottelevat aina vaan korkeammalle ja pienellä hienovaraisella ohjailulla pysyvät oikeassa kohdassa. Tällä viikolla aion siivota kuistin ja pergolan sitäsuntätähyllykön kesäkuntoon. Aika monena vuonna olen tehnyt sen homman aivan-liian-helteisenä päivänä ja hikoillut kuin possu. Ehkä nyt voisin käyttää yhden pilvipoutapäivän siivoukseen!

Jk. Humalat ostettiin aikanaan Ahosen Taimistolta Karstulasta. Yli kolmekymmentä vuotta ovat jaksaneet nousta aina kevään myötä.

Laurilan uusi sisustusidea!

Meillä on ollut jo aika pitkään olkkarin pöydällä ”liinana” legoalusta. No, muutama viikko sitten ostin kirpparilta puolella eurolla metrin verran leikattavaa tarranauhaa, joka on legomaista. (Tuote oli jo ennestään tuttu, kun olen aikanaan Ykköselle ostanut metrin verran - muistaakseni - turkoosia nauhaa.) Nauha odotteli kaapissa sijoituspaikkaansa, kunnes jommallakummalla meistä syttyi päässä idealamppu. Tietysti se tulee alustan reunoille pitämään alustaa paikallaan! Ja sitten Mies mittasi ja leikkasi ja irrotti teipit ja laittoi pöytään kiinni. Eikö olekin hieno!

Asuntoja tarjolla!

Laurilan autotallin seinällä on vapaita asuntoja vuokrattavana. Vuokran suuruutta ei olla vielä päätetty. Koko idea lähti tuosta monikielisille linnuille tarkoitetusta pöntöstä eli voisihan niitä olla useampikin… (Ja seinällä riittää pituutta vielä!)

Monikielipöntössä on meillä oikeasti ollut asukkaita. Pönttö oli silloin vähän eri paikassa ja kuljettiin varovaisemmin aina kuistilla, ettei häiritty vuokralaisia. Eräänlainen henkinen vuokraturva siis oli käytössä…

Uusi kaunis pari!

Maaliskuussa onnistuin löytämään paikalliselta kirpparilta kahdeksan euron hintaan tuon vasemmanpuoleisen mukin. Ostin sen itselleni rautainfuusiopalkinnoksi, koska olin sinne menossa kirpparikäynnin jälkeen. No, matkalla Kotoseen pysähdyttiin Ideaparkissa ja siellä piipahdan yleensä aina Marimekon outlet -myymälässä (ja vessassa). Siellä oli kaikkea ihanaa niin kuin aina muulloinkin ja näin kauniin astiasetin, jossa oli tuo vihreä muki, vihreä kulho (0,5 l) ja vaaleanpunainen lautanen (12x15). Hintaa mukilla oli tietysti myymälässä enemmän kuin kirpparilla, mutta en voinut vastustaa kiusausta… Tosin, en ostanut sitä menomatkalla torstaina, vaan paluumatkalla sunnuntaina. Sen verran jätin harkinta-aikaa! - Nyt on kummallakin isot kauniit mukit. Niistä maistuu tee hyvältä. Kahvista nyt puhumattakaan…

Tapaaminen yhdystiellä 6271

Eilen minulla oli Tapaaminen yhdystiellä 6271. Sitä ei oltu mitenkään sovittu etukäteen, vaan se tapahtui ikään kuin lennosta. Nastakehrääjä liihotteli hieman vaikeasti, joten se oli saanut ehkä siipeensä. Pysähtyi hetkeksi maahan, jolloin sain napattua kuvan. Emme ehtineet vaihtaa kuulumisia, kun se taas lähti eteenpäin. Minä myös.

Jk. Ai niin, hyvää helluntaita heilalla tai ilman! 

Kirjahyllyjen paluu on iloinen uutinen!

Tässä muutama päivä sitten luin jostakin lehdestä, että kirjahyllyt ovat tekemässä paluuta. En tiedä, missä ne ovat tämän aikaa olleet, mutta iloitsen kuitenkin takaisintulosta. En osaisi kuvitella Laurilaa enkä Kotosta ilman lundioita. 

Karsimisprojektimme on onnistunut hyvin. Kierrätykseen lähti paljon, kirpparilla on myytävänä vielä toukokuun ajan myös paljon ja Vävylle on muutamia tarjolla. Edelleen meillä on lukemattomia määriä eepoksia ja opuksia. Hyllyissä. Yöpöydillä. Sohvapöydällä. 

Oma Peukaloliisa

Tämän pienen suloisen tyypin ostimme viime viikolla Kuopuksen ja kumppaneiden työhuoneelta, kun teimme sinne yllätysvisiitin. Tyypistä tulee minulle heti mieleen Peukaloliisa, joka kasvoi kukkaruukkuun istutetusta siemenestä. Meillä se pääsi kuktaköynnöksen kaveriksi kukkaruukkuun,

Jk. Kukkaruukkuasukki on Kuopuksen tekemä.

Mitä oikeastaan tarvitset?

Olen itseasetetussa ostokiellossa (postikortit, tarrat, teipit) ja otan enemmän kuvia kuin ostan. Tämän kortin tapasin kylläkin jo viime toukokuussa ennen ostokieltoa. (Kuvanottokieltoa ei ole langetettu). Kortin teksti saa ajattelemaan. Olisihan paratiisisaarella kiva lekotella pienemmällä rasvaprosentilla lottovoiton jälkeen, mutta kyllä mieluummin otan lasillisen punaviiniä ja päikkärit… Ne on mahdollista toteuttaa ja toteutetaankin aina silloin tällöin. 

 

Tyhjät häkit

Laurilan sisustusfilosofialla ei ole oikeastaan päätä eikä häntää ja siksi se sallii (lähes) kaiken. Kaksi mielestäni hauskaa yksityiskohtaa on lintuhäkit, joissa on ovet auki. Idea on se, että molemmat lapset ovat lentäneet ulos pesästä=häkistä. Ylempi on Esikoisen, alempi Kuopuksen. Ylempi on olkkarissa ja alempi minun huoneessani. Ihania kumpainenkin, varsinkin lapset!

 

Osuva lahja!

Rakastan Klaanin tyyppien eli omien huumoria. Se osuu, uppoaa ja toimii. Sain huhtikuisen syntymäpäiväni kunniaksi Esikoisen poppoolta kivan kuvakirjan Pikkumummu ja iso rakkaus. Kirjan lisäksi lahjapaketista löytyi kuvan rasia. Siellä oli sisällä Herra Hakkarainen -pastilleja. Rasiassa voi kuljettaa pastilleja, särkylääkkeitä, vitamiineja tms. Ja onhan se aika shokeraavaa jossakin julkisella paikalla napata sieltä jotakin…

Taidetta, synttärit, pihakirppiksiä ja tietysti kävelyä = pitkä viikonloppu

Tosi kiva ja elämyksellinen pitkä viikonloppu takana! Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajelemaan kohti Turun Kotosta. Kuopuksella ja kumppaneilla oli Tampereella työhuonetuparit iltapäivällä ja me päätettiin tehdä sinne yllätysvierailu. Kuopuksen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun astelimme sisään! Samalla kertaa hölmistynyt ja kyselevä. Tutustuttiin mukavan valoisaan työhuoneeseen, juotiin hyvää simaa herkkunaposteltavien kera ja tehtiin pari heräteostosta kotiin vietäviksi. Sitten jatkettiin matkaa Turkuun… Turussa ehdin illalla vielä kävelylenkille. 

Perjantaina kierreltiin kirppareita ja Mies kävi taidenäyttelyissä ja minä tein kävelylenkkejä. Lauantai vietettiin Helsingissä Esikoiselassa Neiti Kolmosen kaksivuotisjuhlissa. (Junalla aamulla Logomosta Pasilaan ja illalla taas Pasilasta Logomoon.) Neiti oli reipas ja ihana. Lahjaksi vietiin lastenlaulukirjoja ja puisia keittiötarvikkeita leikkikeittiötä varten. 

Sunnuntaina oli Raunistulan pihakirppispäivä ja pari tuntia kulutettiin mäkisten katujen nousuihin ja laskuihin. Tosi moneen pihaan kurkistettiin ja osteltiin vaikka mitä - matkaradiosta maa-artisokkamukuloihin, pilkkumista mokkapaloihin jne. Tosi kiva, mutta viileä aamupäivä. - Iltapäivällä lähdettiin ajamaan keskiseen Suomeen ja yhden pysähdyksen tyylillä oltiin illalla kotona. Mies laittoi saunan lämpenemään ja minä lähdin kävelylenkille. Kuinkas muuten!

Metusalem, minäkö?

Sarjassamme Kirjaston lehtisalaattipoiminnat. Tuo lainaus kuvasi jonkin muun tuntemuksia, mutta voisin allekirjoittaa, alleviivata ja boldata tuon itsekin vallan mainiosti. En koe, että minulla varsinaista asemaa oli, mutta olipahan elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka… Ja jonkinlainen metusalem ja vastarannan kiiski olen eittämättä (ja kyllättämättä) ollut aina ja iankaikkisesti. 

Vallaton kaimani

Vuokko on nimi, jolla tulen yleensä sisäänkutsutuksi lääkärissä ja/tai muissa virallisissa tilanteissa. Se kun on etunimistäni (2 kpl) ensimmäinen. Valkovuokko on ehkä siksi yksiä lempikukkiani näin keväällä.  Se on sopivan vallaton ja huikentelevainen ja samalla kertaa hieno ja vaatimaton. Saimme aikanaan valkovuokon alkuja Pirkko -ystävältä ja ensin luulimme, että eivät ne selvinneet Laurilan pihassa. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi olla muutama, seuraavana vuonna enemmän ja nyt niitä on vähän siellä täällä entisen sulkapallokentän tienoilla. Niin tänäkin keväänä.

 

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!

Pöydän vakituisia asukkeja

Laurilan olkkarin pöydällä on usein käytössä turkulaiset lasinaluset. Käyvät myös mainiosti kupinalusina. Eipähän tule sohvapöytään jälkiä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että nykyinen pöytä on jonkinlaisella poistolistalla ja odottaa vain hetkeä, jolloin jostakin löytyy The Pöytä. Kiirettä ei ole ostolle, vaan sitten kun tähdet ovat oikeassa asemassa. Vaatimuksena on meillä aika ehdottomasti hyllytasollinen pöytä, mutta väristä ei ole väliä.

Jk. Kullakin noista lasinalusista on parinsa, mutta kuvasin vain yhdet kappaleet.

Luonneanalyysilehtileike

Jossakin vaiheessa harrastin lehtien repimistä tai siis otin talteen kiinnostavia juttuja ja osuvia otsikoita. Minulla oli ihan tietty laatikkokin lehtileikkeitä varten. No, sitten tuli aika, että aloinkin ottaa osuvista jutuista ja kiinnostavista otsikoista kuvia. Ja kuvasin myös ne vanhat revityt. 

Olen oinas ja aika tyypillinen sellainen. Ehkä siksi tuo luonneanalyysilause osuu ja uppoaa. Kenties joitakin käskyjä otan vastaan, mutta sanojan äänensävy, tyyli ja tuttuuden aste ratkaisevat. 

Omapäinen orvokki

Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.

Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Aika erikoinen äitienpäivälahja: koira!

Mies oli ostanut minulle koiran Turusta. Siis todellakin koiran! Taiteilija Saara Kumpulainen on saanut inspiraation siitä savikoirasta, joka oli löytynyt Turun kaivauksissa 2016. Ilmeisesti alkuperäinen koira on ollut lelu 1700 -luvun lopusta. Meillä se ei pääse lelukäyttöön, vaan nuottikaapin päälle kaikkien muiden keramiikka-aarteiden joukkoon.

Hyvää äitienpäivää! Juhlin päivää osittain työn merkeissä. Miehen tekemää juustokakkua syötiin vähän jo eilen ja tänään jatketaan.

Olen nauttinut äitiydestäni täpöllä. Jos olen puhkirehellinen, on se joskus vähän rasittanut ja kismittänyt. Mutta vain harvoin. On ollut suuri kunnia olla Esikoisen ja Kuopuksen äitee, äiskä ja emo.

Kettula -kautta odotellaan!

Laurilan pihapiirissä on talon (Iso-Laurila) lisäksi muitakin rakennuksia. Kettula on aitta, jonka parvella nukutaan kesällä ja alakerrassa ison pöydän ääressä pelataan lautapelejä, rakennetaan legoilla, syödään ja juodaan kesäeväitä. Alakerran puusohvalla voi lueskella lehtiä tai kirjoja ja ottaa nokoset. Repola on ulkohuussi. Pupula on kesäkeittiö, jossa voi vaikka paistaa lättyjä ja pöydän ääressä nauttia päiväkahvit. Napa-Kettula on uima-allas, johon kohta on taas vesi valutettu ja uintikausi siis pääsee alkamaan. 

Kevätsiivoukset pitäisi tehdä joka kohteessa. Sitten alkaa pihaelämä ja lomailu. Oma mökkikylä on parasta, mitä kesässä tiedän!

Jk. Kuvassa on Kettulan alakerran ikkuna männikkömetsään päin.

Krookus ja työpäivä

Pihalla on krookuksia useammassakin kohdassa ja jokainen valkoinen tai violetti kevääntuoja ilahduttaa tosi paljon. Ne kun ovat tavallaan viestejä siitä, että taas on yhdestä talvesta selvitty ehjin nahoin tai ainakin lähes. Tänään menen virsikirjatöihin naapuriseurakuntaan. Joku siellä ei selvinnyt talvesta. Se on tänään työn luonne eli mustat vaatteet päälle…

Periaatteessa kesägneä, muodoltaan lähes moussakaa

Eilen illalla tein tosi hyvää ruokaa! Jääkaapista löytyi mm. pussillinen kaurajauhista, kesäkurpitsa, tomaattipyreetä, palanen sulatejuustoa, voita ja maitoa. Siitä se lähti. Tein kaurajauhiksesta kastikkeen, johon upotin paljon pyreetä ja vettä. Maustoin mustapippurilla, oreganolla, pizzamausteella ja suolalla. Kun kastike hautui, leikkasin kesäkurpitsat viipaleiksi ja itketin ne suolan avulla vartin verran. Sillä aikaa tein toisen kastikkeen eli vaalean version. (Voita, jauhoja, maitoa, sulatejuustoa.) Sen maustoin viherpippurilla, suolalla ja Herbamarella. 

Sitten kokosin aineksista vuokaa Kesägne -ajatuksella. Uunissa se oli jonkin aikaa, kunnes pinta alkoi hieman ruskistua. Otin pois uunista ja annoin vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

Maku oli tosi hyvä, rakenne muistutti enemmän moussakaa kuin lasagneserkkuaan. Menee jatkoon ja loput tämän päivän lounaaksi…

Melkein tyhjä tarjotin!

Tarjotin oli unohtunut olkkarin pöydälle ja oli juuri noin vinossa, mitä ikuistui kuvaankin. Illalla katsoin kävelylenkin ja saunan jälkeen elokuvan Loma ja join pari isoa mukillista lempiteetäni tai oikeammin yrttihauduketta (inkivääri&sitruuna). Säästövinkki: samasta pussista voi juoda kahtena iltana, kun vaan kaataa uudet kuumat vedet kannuun. 

 

Hidas ja värikäs aamu

Sinkkuilen taas pari päivää, kuten aamupalakuvasta voi päätellä… Mies lähti eilen päiväjunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen. Minä siivosin keittiössä vähän kaappeja ja löysin taas kirpparipöydälle vietävää. Kaappien perukoilta löytyi sellaisiakin tavaroita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut… Suomeksi sanottuna ne olivat ylimääräisiä ja tarpeettomia meidän huusholliin, joten huspois, kierrätykseen!

Eilen illalla kävin yhdentoista kilometrin lenkillä. Tälle päivälle ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, mutta lenkillä toki aion käydä. Ja ehkä kirjastossa. Ja kirpparilla. 

Jk. Aikaisin aamulla oli pilvistä, joten keräsin tarjottimelle väriä. Se auttoi, sillä nyt näkyy paistavan aurinko!

Se heräteostos!

Viikko sitten tehty heräteostos pääsi loppuviikosta kehyksiin. On Outi Heiskasen metalligrafiikkaa ja oli SPR:n kirpparilla Keljossa ihan kuin meitä odottamassa. Aina silloin tällöin on ostettu taidetta, vaikka seinillä ei juuri enää ole tilaa. Onneksi Laurila on toiselta niemltään Seka-Melskala ja tauluja voi sijoitella varsin luovasti kenenkään siitä närkästymättä. 

Just näin!

Vapunpäivän omatoiminen lehtikatsaus sisälsi yhden räpsyn ja monta selailua. Räpsyn halusin jakaa sinun kanssasi, oi lukija! Allekirjoitan tuon ajatuksen täpöllä. Pohjimmiltani olen ehdottomasti oblomovilainen nautiskelija ja kun siihen on viime vuosina yhdistynyt liikuntahulluus, on sopiva elämänmakuinen sekoitus valmiina.

Kettula korkattu!

Eilen korkattiin Kettulan kesäkäyttö ja syötiin siellä päivällinen. Nakkeja, perunasalaattia, salaattia, homejuustoa ja ruisleipää. Juomaksi raikasta hanavettä. Pihakahvit ja -simat oli juotu päivällä ison pihapöydän ääressä. Tosi kaunis sää helli meitä koko päivän. Eilen oli siniristilippu liehumassa, tänään on vuorossa isännänviiri. Jos jotakin saisi nyt pyytää, niin sadetta toivoisin ja jos vielä ajankohdan saisin valita, se olisi yö ja aikainen aamu. Kiitos.

Vappua!

Vappuaamupalaan kuului pikkupiirakoiden ja kahvin lisäksi lasilliset simaa ja lasilliset appelsiinimehua. Kahvia oli enemmän kuin normaaliaamuina ja kaikki vihreä puuttui, mutta paikataan tilannetta sitten lounaalla. Jos Forecan täteihin ja Ilmatieteenlaitoksen setiin on uskomista, voisi tänään olla mahdollista korkata joko piha tai Kettula vappulounaskäytössä! Tai sitten syödä lounasta Kettulassa ja juoda pihakahvit…