Maistui hyvältä ja aurinkoiselta

Astiaihmisperheenä meillä on monenlaisia kuppeja ja mukeja - isoja ja pieniä ja keskikokoisia. Aamukahviastiaksi valitsen yleensä mukin, mutta tänä aamuna seisoin astiakaapin vieressä pitkän aikaa ja mietin, millaisesta kupista ihan oikeasti haluan juoda kahvini. Se oli tämä pienenpieni (1,5 dl) keltainen kuppi ja oikein lautasen kera! Ainoa huono puoli on tietysti kupin onneton koko, mutta asia oli helposti ratkaistavissa, kun keittimen kannu säilöi pöydällä santsikuppia. Maistui hyvältä ja aurinkoiselta. Aamu sai hyvät lähtöpisteet…

Kotosesta kotiin

Yksi lomaperiodi on ohi, kun Mies ajoi sunnuntaina varsinaiseen Suomeen ja eilen sitten ajettiin kahdestaan sieltä keskiseen Suomeen. Matkalla meillä oli kivat puistopikniktreffinyyttärit Kuopuksen perheen kanssa.

Koti tarjosi iltasaunan, iltauinnin ja hyvät aittayöunet. Tilaakin on huomattavasti enemmän kuin yksiössä. Ja loma jatkuu…

Haahuilen, haihattelen ja hengaan

Loman yhdestoista päivä. Kolmen viikon kuluttua huhuilee työmaa, joten on vielä paljon aikaa haahuilla, haihatella ja hengata. Se on sitä, että on aikaa elää tässä ja nyt, nukkua pitkään tai herätä yhtä aikaa kukon kanssa, kerätä kukkia vaaseihin, lukea yli puolenyön tai herätä lukemaan keskellä yötä, lähteä lenkille kerran tai monesti päivässä, tavata ja halata omia rakkaita…

Jk. En tarvitsisi tuota kuppia muistuttamaan, mutta on se silti hauska lisä kotosen astiahyllyllä! 

Samoilua ja lomailua

Juhannuspäivään kuului aamupäivällä viidentoista kilometrin lenkki. En aikonut kävellä niin pitkästi, mutta sää oli hyvä, mäntymetsä raikas, kengät juuri-oikealla-kireydellä, sopivasti vaatetta ja askel toisensa jälkeen karttui mittariin ja mieleen. 

Illalla lähdin vielä pienelle askellukselle. Kävelin lähikirkon ohi ja otin muutaman räpsyn ilta-auringon ja kirkon kiviseinän leikistä. Paluumatkalla törmäsin (kuv.) läheskaimaani eli bussipysäkkiin. Se oli ihan pakko ikuistaa sosiaaliseen mediaan ja jälkipolville. Tai pakko ja pakko, mutta tuossa se nyt on…

Juhannuskortti, ole hyvä!

Eilenkin ehdin reilun kympin kävelylenkille, vaikka oli juhannusaatto ja kaikki! Päivällä tein kunnon siivouksen eli vein matot ulos, pyyhin pölyt, imuroin ja pyyhin lattiat. Illalla lähdin ulos ja lenkkipolulla oli aika hiljaista. Muutaman kuvan napsin juhannuskorttia varten. - Luin Pumpulienkeliä vähän yli puolenyön. Kirja alkaa olla puolivälissä ja on taas The Kirja! Ehkä pakkaan taas tänään kassiin evästä, juomista, kirjan ja suuntaan lähipuistoon oleilemaan… 

Jk. Näin Bambin tuolla reissulla! Ihan vaan muina bambeina juoksi tyylikkäästi Leipäläntien yli pihasta toiseen. Oli kaunis, ylväs ja upea! 

 

Juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

…..

Perinteet velvoittavat. Minusta tämä tuo juhannuksen ja nimen omaan Tauno Palon laulamana. Ja kuivin silmin en pysty koskaan kuuntelemaan loppuun asti…

Juhannusta kaikille ja erityisesti omille rakkaille! Haen uudet kukat vaasiin, haen kaupasta vähän parempaa evästä, luen ja nautin kiirettömyydestä. Niin ja ehkä vähän myös kävelen… 

Luvassa hallittua seisomista tuolilla!

Eilen aamupäivällä kävelin toiselle lähikirpparille. Siellä oli pokkarit tarjouksessa - neljä kirjaa kolmella eurolla. Pengoin laareja pitkään ja nämä neljä kotoutin. Kotosen hyllyissä oli näille vielä tilaa ja siitä sainkin kimmokkeen hyllyjen siivoukseen… Kunhan aamupala on ruoansulatusjärjestelmässä, pinoan kirjat kasoihin minnevain ja pyyhin pölyt ja laitan kirjat takaisin. Niin ja elokuvat samaten. Lupasin Miehelle, että seison tuolilla hallitusti, kun tyhjennän ylähyllyt… 

Lomalla on aikaa katsella taivaalle

Eiliseen päivään kuului kirpparireissu, puistoilua (kolme tuntia lähipuistossa kirjan, aurinkorasvan, vichyn ja pikkueväiden kera) ja iltalenkki puoli yhdeksän jälkeen. Lenkin jälkeen suihku ja kotimainen elokuva (Sooloilua). Tosi hyvä ja kiireetön päivä ja hyvä mieli. Yöunta riitti puoli kahdeksaan asti ja edessä on uusi aikatauluton päivä. Kivaa keskiviikkoa kaikille! 

Kolme kuvaa eiliseltä

Iltalenkin varrelta kuvasin tämän. Teksti pysäytti ihan konkreettisesti ja muutenkin. Ajattelin, että näinhän se pitäisi olla. Useimmiten uskallankin… Kuvasin toki muutakin ja vaihteeksi (loman kunniaksi) voinkin laittaa pari bonuskuvaa. 

Lomakotoskaupunki näyttää tehevältä ja kauniilta. Olen hyvin onnellinen, kun saan lomailla, elää, hengittää ja kävellä historian havinassa ja kulttuurin kohinassa. 

Irtiotto

Kotosen ovessa on teipattuna kuvan teksti. Sen näkee, kun menee ovesta. Sen näkee, kun tulee vessasta. Sen näkee, kun yleensä huuhailee eteisessä. 

Irtiotto on nyt otettu. Perjantaina tultiin tänne, sunnuntaiaamuna Mies lähti ajelemaan takaisin maalle. Vietän lomaa vähän aikaa yksin ja se tuntuu nyt tosi kivalta! Seurassa ei ole mitään vikaa - sehän on parasta mahdollista, mutta välillä on kummallekin luksusta olla ypönä. 

Aamupalan jälkeen teen pienen kävelylenkin. Eilen tein niitä kaksi eli aamupäivällä ja iltamyöhällä. Näillä helteillä kaksi lyhyttä on järkevämpi valinta kuin yksi pitkä.

Ostin tekstitaulun

Ostin heti loman alkajaisiksi kirpparilta puolellatoista eurolla kuvan tekstitaulun. Taulu pääsi kotosen seinälle saman tien. Toisaalta täällä yleensä on hyvät vibat joka tapauksessa! 

Sunnuntain suunnitelmissa ei ole muuta kuin kävelylenkki jossakin vaiheessa päivää, lukemista (yöpöydällä on mittava kirjakasa), mahdolliset päikkärit ja tiskaaminen. 

Yksi mielikylteistäni

Tämä on yksi mielikylttejäni - tai oikeastaanhan tämä on Terraviivan laatta, jonka kerran bongasin yhdeltä kirpparilta ja joka puhutteli ja -telee minua suuresti. Se on pudonnut ja liimattu kasaan, se on haljennut ja koottu uudestaan. On jaksettu kaikesta huolimatta uskoa asiaan. Ihana ajatus! 

Ottamuksia 98

 

Aamukahdeksalta Popcornsaaret näyttivät näin vehreiltä ja vihreiltä. Majakan kokoon nähden saaret ovat isoja… Tästä on oletettavasti tulossa heeno päivä, kuten Ykkönen sanoi pienenä. En pane ollenkaan vastaan, joten hoitakoon aurinko vaan duuniansa kaikessa rauhassa! 

Loma alkoi!

Eilen iltapäivällä klo 16 jälkeen se sitten alkoi! Nimittäin Se Loma! Nappasin kuvaan viihtyisän virastoikkunanäkymän. Töihin tuohon miljööseen palaan vasta heinäkuun puolenvälin jälkeen. 

Illalla tehtiin reipas lenkki, lämmitettiin sauna, korkkasin siiderin (Mies joi oluen) ja kuuntelin Kalevauvan Lomalle lompsis. Kuuntelin sen toistamiseen vielä tänä aamuna. Tästä se alkaa! 

Jk. Näin pitkän vapaan nimi ei olekaan enää lomanen. Se on sen verran pitkä, että laihtui sanasta kolme viimeistä kirjainta. On niin kuin muillakin. 

Olipa kirja!

Eilen palautin kirjastoon kirjan, jonka tarina koukutti joka ilta (ja päivälläkin) jatkamaan viimeiseen pisteeseen asti. En ole mikään historiakirjaihminen, mutta Hattulan kirkkoon Anneli Kanto vei kirjallaan ja opetti paljon. Ehkä jossakin vaiheessa on pikkupakko käydä paikan päällä toteamassa, mitä Pelliina ja miehet saivat loihdittua seinille… 

Tuulinen päivä jo aamusta alkaen

Vapaapäivä alkoi jo ennen seitsemää. Tuulenpuuskia on jo nyt ja lisää on luvassa. Tässä meidän alueella on vuosikymmenien ajan podettu sähkökatkoja - lyhyitä ja pitkiä, joskus yli vuorokaudenkin mittaisia - mutta nyt tilanne on hoitumassa, kun maakaapelointi on jo aika lähellä. Maata on kaivettu ja ns. muuntamokoppeja on ilmestynyt sinne tänne teiden varsille. Meidänkin tontille on tulossa jossakin vaiheessa kesää sellainen sähkömökki. (Keksin itse tuon sanan, kun se kuulostaa hauskemmalta!)

Jk. Piti ihan tarkistaa, millainen on meidän sähköttömyysennätyksemme. Olihan se aika hurja - 34,5 tuntia elokuulla -16… Huh! 

 

Virsikirjatöitä ja vaaleja

Olipa vivahteikas viikonloppu! Lauantaina olin virsikirjatyöllistettynä kaksissa hautajaisissa, eilen kahdessa messussa. Jälkimmäisen messun jälkeen kävin äänestämässä, soitin Miehelle ja sovittiin hakupaikka. Kävellessni autolle ehdin poimia mukaan ison kimpun valkoisia hörsylöitä (kts. kuva) tienvarsilta. Kotona juotiin vaalikahvit (Mies oli äänestänyt jo ennakkoon.) Ilta meni vaalituloksia seuratessa ja pitkään. 

Kasvua

Viherkasveja on vähitellen kertynyt olkkarin lundiatason päälle. Ne viihtyvät ihan selvästi porukassa ja yhteishenki on vahva. Olkkarissa ne saavat kuulla musiikkia, joten olisikohan sekin yksi pirteyden syy?! Kasvit ilahduttavat kasvullaan. 

Maaseutu vai kaupunki?

Olen viettänyt tähänastisesta elämästäni valtaosan maaseudulla. Paikkakunnat ovat vaihdelleet, mutta maalaismaisemaa on ollut kaikkialla. En ole koskaan oikein käsittänyt kaksinasettelua maaseutu-kaupunki, sillä ihminen joko viihtyy tai ei molemmissa. Jos elämä on muuten raiteillaan, ei osoitteella eikä leveyspiirillä ole väliä. Sitä vaan on ja hengittää…

 

Ottamuksia 97

 

Keskiviikkoillan kävelylenkillä satuin törmäämään (kuv.) lupiineihin. Tällä kertaa kyseessä olikin ei-mitkään-ihan-tavikset! Vaaleanpunaiset yksilöt näyttivät sen verran erikoiskauniilta, että uskaltauduin uhmaamaan hyttysten hyökkäystä ja poimin kimpun verran mukaani. Kukkien sijoituspaikka oli jo heti valmiina. 

Pergolasta huomenta!

Vapaapäivä nimeltä torstai on aamussa. Tämän viikon vapaaryppäässä on vain kaksi päivää, kun kahtena päivänä on virsikirjatöitä meillä ja muualla. Luulen kyllä pärjääväni vähemmälläkin vapaalla, kun ensi viikon jälkeen kuitenkin alkaa loma. Eikä mikään lomanen, vaan peräti neljän viikon satsi! 

Esikoiselta peritty pikkupöytä sopii pergolan nurkkaan kuin nenä päähän. Vieressä humala saattaa kesän mittaan ujuttaa itseään pikkusalaa pöydänreunaan. Huomaamme sen kyllä…

Eilen rankkasatoi, mutta aamupäivällä kukki

Eiliseen vapaapäivään mahtui kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäisen lenkin maisematieltä on tämä kukkaräpsy. Lenkki oli pituudeltaan 11,5 kilometriä. Illalla lähdin vielä eri suuntaan. Se lenkki jäi harmittavasti kesken, kun alkoi sataa ja ukkostaa. Soitin Miehen hakemaan minua kotiin ja samassa alkoikin rankkasade. Kotipihassa istuttiin autossa jonkin aikaa radiota kuunnellen ennen kuin viitsittiin kipaista sisälle. (Tarkoitus oli kävellä 8,4 kilometriä, jotta olisin saanut kokonaiskilometreissä tasaluvun täyteen, mutta lenkin pituus oli vain 5,4. Arvaa, harmittiko?)

Elämääni numeroina 1-10

 

Minulla on yksi mies. Hän on se moniosaaja, joka elää kanssani saman katon alla ja joka on jaksanut minua vuosikymmenien ajan.

Meillä on kaksi lasta. He ovat aina olleet hyviä kavereita keskenään ja se ilahduttaa minua mielettömän

Kotikotona perheessämme oli kolme lasta. Satuin syntymään kahden (yleis)urheilullisen pojan väliin. Itse en ole ollut liikuntaihmisiä ennen kuin nyt vanhempana.

Meillä on neljäs yhteinen koti. Kaksi ensimmäistä oli Hankasalmella, kolmas Vaajakosken Haapaniemessä ja tässä nykyisessä ollaan viihdytty kolme vuosikymmentä.

Viitosella alkaviin verensokerilukuihin pyrin ja olen siinä aika usein onnistunutkin,

Kävelyvauhtini on useimmiten kuusi kilometriä tunnissa. 

Työpäiväni pituus on seitsemän tuntia. 

Syksyllä tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun hankimme Turusta kakkoskodin. Se on ollut hyvä ja onnistunut hankinta.

Olen asunut vakituisesti yhdeksässä eri kodissa. Lapsuuskodista muutin pois kahdeksantoistavuotiaana. 

Työyhteisöömme kuuluu kymmenen ihmistä. Se on toimiva ja pieni yhteisö.

Jk. Kuvitus on Ykkösen käsialaa. Ykkönen ja Kakkonen ovat mummun ja vaarin rakkaita kultapoikia.

Kesäkukkien ja pullanleipomisen viikonloppu

Viikonloppu oli taas neljän päivän mittainen ja hyvä. Liikuin paljon, nukuin sikeästi, en riidellyt, leivoin pullaa, pesin pyykkiä ja olin pihalla. Vajaan kahden viikon/reilun yhden viikon päässä häämöttää jo ennätyspitkä (neljä viikkoa!) kesäloma...

Torstaina käytiin paikallisella puutarhalla kukkaostoksilla. Tiedän kokemuksesta, että kesän mittaan mukaan tarttuu vielä muutamat kesäkukat sieltäsuntäältä, mutta valtaosa on nyt kuitenkin hankittu. 

Ei-niin-vakavaa

Pehmoeläimet ovat tulleet jäädäkseen! Vanhimman Uppiksen (niitä on kaikkiaan neljä, kaksi muuta istuvat minun huoneeni sohvalla kravatit kaulassa) sain Mieheltä ensimmäisenä yhteisenä jouluna -82. Sitten meille ilmestyi kaksi elävää lasta (-84 ja -87) ja lisää Uppiksia ja muita pehmoeläimiä. No, aikuistalouteenkin pehmoeläimet sopivat, jos on ei-niin-vakava-sisustustyyli (ja meillä on!) Nyt on vuorossa seuraava sukupolvi leikkimässä ja unikaveria etsimässä... 

Lainasin kuvan tammikuulta. Siinä ovat ne kaksi muuta veljestä/serkusta/samankyläläistä.

Pihapäivät on parhautta!

Pihapäivinä haahuilllaan milloin missäkin päin pihaa. Talviturkista luovuin pari iltaa sitten, Kettulan alakerran siivosin eilen, kesäkukkia meillä kastellaan yhteisvoimin, polttopuiden siirto pihapinoista varastoon on Miehen urakkana.

Eilen oli sen verran lämmin päivä, että päätettiin siirtää kävelylenkki iltaan. Se tehtiinkin ja iltakymmeneltä lähdettiin liikkeelle. Lenkki kesti tunnin ja minuutin ja sisälsi myös kuntoportaiden ensimmäiset käytöt. Kyllä hengästytti ylhäällä! 

Hei, me ladataan!

Sain maanantaina töissä The Idean!  Se oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle. Maanantaita ennen olin ladannut privaattipuhelinta tuossa ikkunalla ja työpuhelinta milloin missäkin. Yhtäkkiä tajusin, että ikkunallahan on molemmille paikat ja sitten muistin kirpparilta löytämäni korin, johon kumpikin sopii samaan aikaan saamaan virtaa. Töpselit vaan seinään, usbit ruudukoista koriin, puhelimet samaiseen koriin ja usbit kiinni puhelimiin. Toimii ja hyväksi havaittu! 

Ottamuksia 96

Sammalleimu on uskollinen kukkija. Vuodesta toiseen se jaksaa nostaa päänsä ja peittää kesäkiveä. Illalla se hehkuu kuin mainosvalo. Pieni, mutta näkyvä ilo pihan reunalla.

Se alkoi lämmöllä!

Kesäkuu astui parrasvaloihin lämmön kera. Mies pesi lipputangon ja ripusti isännänviirin, renssasi kukkapenkkejä ja kasteli. Minä kävin pitkällä kävelylenkillä, keitin lounaaksi lipstikkakeittoa ja tein ison purkillisen voikukkahunajaa. Siihen tarvittiin tasan (eikä noin) sata voikukkaa, joten keräämisessä piti olla extratarkka...

Jk. Postaus ei ole ajastettu, vaan ihan oikeasti olen jo hereillä. Kesäaamut, nepä ne! 

Toukokuun potpuri

Tänään herättiin kesäkuuhun, jes! Edessä taas ihkauusi kuukausi - uudet seikkailut ja uudet suunnitelmat. Nyt on aika kertoa kaksi asiaa toukokuusta...

Luin kymmenen kirjaa. 

Ritva Hellsten: Lea

Heleena Lönnroth: Talo pellon laidalla

Cathy Kelly: Perhesiteitä

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Natalie Cox: Ota minut syliin

Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla

Domenico Starnone: Paljastus

Minna Lindgren: Armon Anneli

Elisabet Kay: Seitsemän valhetta

Sofia Lundberg: Kuin höyhen tuulessa

Liikuin paljon. Kävelin (ja vähän hölkkäsin) 247,6 kilometriä. Siihen lisäksi poljin muutaman tunnin verran spinningpyörää. Keskimäärin liikuin 87 minuuttia päivittäin.

Toukokuu oli hyvä. Töitä oli paljon, mutta ei liikaa. Rahaa oli sopivasti. Välillä paistoi aurinko, välillä tuuli ja satoi. Verenpaineet ja verensokeri pysyivät aisoissa. Hyvä oli toukokuu.