Nukuttiin taas pitkään, kun ei ollut kiirettä mihinkään ja unirepertuaaria tuntui olevan tarjolla riittämiin. Kylmän yön jälkeen luvassa taitaa olla aika kaunis päivä. Ainakin aamu näytti kauniilta, kun äsken haahuilin yöpaitaisena kuistilla ja pergolassa räpsimässä pari kuvaa. Tein myös hyödyllistä puuhaa eli kastelin kasvimökin tomaatit...
Keväässä ja kesässä on tsiljoona hyvää juttua. Yksi niistä on se, että voi lähteä illalla pihalle haahuilemaan yöpaita-villatakki-villasukat-Miehen rantasandaalit -yhdistelmässä. (Kesämmällä yhdistelmästä tipahtaa villat pois.) Taattua on se, että jossakin vaiheessa saan Miehestä seuraa ja katastellaan yhdessä pihan kasvustoa. En taitaiai haahuilla, jos asuisin kerrostalossa tai rivarissa, joten omakotitaloasumisessa on tämä(kin) hyvä puoli...
Vuorenkilpi ei ole supersuosikkejani, mutta nyt olen hoksannut, että sen kukintoja voi kaikin mokomin katkoa sisälle vaaseihin/purnukoihin/astioihin. Kukat kestävät jonkin aikaa ihan ookoina. Nämä kuvan yksilöt taisin poimia etupihalta perjantaina ja nyt on tiistai.
Jk. Tänään muuten on Erkin nimipäivä ja tänään tulee kuluneeksi 62 vuotta siitä, kun minut nimitettiin Vuokko Marjataksi. Tärkeä päivä!
On erilaisia aamuja. On niitä työaamuja, jolloin herätään joko tosi ajoissa tai sitten vähän myöhemmin, mutta töihin olen aina ehtinyt! Sitten on vapaapäiväaamuja, jolloin venyn ja vanun sängyssä yhdeksään ja joskus ylikin. Ja sitten on tällaisia aamuja, jolloin heräsin ennen seitsemää ja seitsemän jälkeen jo lähdin tekemään tunnin kävelylenkin. Heti ensi metreillä kuulin käen kukkuvan - se oli tämän kevään debytointi. Muut linnut huolehtivat sitten taustamusiikista myöhemmin.
Jk. Huomioita itselle: 1. Kannattaa lähteä vieläkin aikaisemmin liikkeelle, kun ehti tulla jo turhan lämmin. 2. Kannattaa lähteä kävelemään mieluummin syömättä mitään ja syödä aamupalaa vasta lenkin jälkeen. Pieni banaanikin tuntui olevan liikaa.
Piano sai joksikin aikaa kirjaimia koskettimilleen. On hyvä, kun sattui olemaan vielä tallessa vanhoja vhs-kasettien nimikoistarroja! Kuopus kirjoitti lastenlaulukirjaan sävelten nimet ja Ykkönen tapaili siitä monta laulua. Pienen pieni veturi, Etkö ymmärrä, Sininen ja valkoinen - ja hauskinta & palkitsevinta oli se, kun yhtäkkiä tuli ahaa-elämys eli laulu olikin ihan tuttu, vaikka sitä ei laulettu ja soittaminen sujui kuin itsestään. Mummu on hyvillään ja onnellinen, kun soittamisen portit avautuvat...
Virginia Woolf on sanonut: Naisella on oltava rahaa ja oma huone, jos hän haluaa kirjoittaa kaunokirjaillisuutta. No, käyn töissä, joten minulla on jonkin verran rahaa ja lasten lennettyä pesästä, on meillä kummallakin vanhemmalla oma huone. Ehdot siis täyttyvät. Runoja olen kirjoittanut kymmenvuotiaasta asti. Nykyään kirjoittaminen on lähinnä bloggaamista ja muutamia tilaustekstejä aina silloin tällöin. Mutta joka tapauksessa on tämä huone, jonka siisteys välillä lähtee lapasesta, mutta joka sitten onneksi suurimman osan aikaa on siisti. Onnea on oma huone.
Jk. Jostakin syystä Blogger käyttäytyi omapäisesti. Teksti on erilaista. Yrittäkää kestää, niin minäkin.
