Monen juhlapäivä

Tänään riittää onniteltavia niin monta, että voisi käyttää melkein yhden turkulaispoliitikon ilmaisua pilvin pimein. Jätän kuitenkin politiikan muille ja jatkan onnittelemista. No, nyt on kaikkien Anttien ja Anteroiden päivä. Ensinmainittuihin kuuluu Isoveli, joten onnittelut Lahteen! Toisnimianteroita perhepiirissä on kaksi, Mies ja Esikoinen. Onnea! Vävyllä on syntymäpäivä, samoin hyvällä ystävälläni Anninalla. Onnea kummallekin! 

Teksti vaikuttaa radion toivekonsertin onnittelulistalta, mutta tämä nyt sattuu olemaan ihan oikeasti monen juhlapäivä...

Aa juu häpi?

Ei enää kuin pari hassua (tai tavallista) päivää, niin marraskuu on selätetty, jos tuollaista painitermiä käyttäisi. Aika helposti se kävi, vaikka suurin osa kuukaudesta on ollut lumettoman pimeää. Nyt on joululaulukausi jo korkattu ja ensimmäiset piparit tehty ja joulukuu melkein oven takana.

Otsikko on lainattu Lapsenlapsen ja meidän isovanhempien kielikylpypäivästä. Opetettiin, että poika voi esittää kysymyksen vanhemmilleen, kun menee kotiin mummulasta. Oli muistanut kysyä. Luulen, että vastaus oli jees.

Yhdestoista kerta toden sanoo!

Teen vapaaehtoistyötä kerran vuodessa. Vuonna 2008 se alkoi, kun lupasin leipoa talkoilla pipareita adventin kirkkokahveille ja nyt oli sitten yhdestoista kerta lunastaa lupaus. Sädekehän toivossa en tuota tee, mutta minusta on hauska leipoa pieniä pipareita. Malleiksi lupautuivat tänä vuonna enkeli ja sydän ja kuva on iltapäivältä neljän tunnin urakoinnin jälkeen.

Musiikin hoiti Spotify. Esiintyjiä oli laidasta laitaan - Suvi Teräsniskasta Frank Sinatraan ja Whamista Katri Helenaan. 

Minähän pidän kirjaa kaikesta, se on monelle tuttu juttu. Piparikirjanpito kertoo, että enkeleitä tuli 271 ja sydämiä 629. Kyllä niillä nyt adventin kirkkokahvit pärjätään ja monta muuta tilaisuutta ennen joulua ja joulun jälkeen... 

Mitä sinä öyhäät siellä?

Sanat on minulle elinehto, harrastus ja elämän eliksiiri. Uskollinen sanaystäväni Hanna muisti minua eilen yhdellä sanalla ja tänä aamunakin lähetti yhden. Ensimmäinen oli omis eli omatunto, johon korvansa olivat törmänneet (kuv.) radio-ohjelmaa seuratessaan. Sana on hyvä, nykyaikainen ja sopivan lyhyt. Sen voisi kuvitella kuulevansa modernissa saarnassa tai sitten ei.

Tämän aamun sana on aivan ihanan kuvaava. Öyhätä on sama kuin raivota ja huutaa ja puhua isoilla kirjaimilla. Otan/otin sen heti käyttöön. 

Talvi kolkuttelee ovella/ovilla

Jos lukeminen on kausittaista, on kutominenkin. Kuva on kahdeksan vuoden takaa ja edustaa baktuskautta. Kohta saa taas vaihtaa ohuet huivit paksumpiin, kun talvi vääjäämättä kolkuttelee ovella/ovilla. Onneksi eteisen kaapin laatikosta löytyy kudottuja huiveja useampikin kappale, joten ei tässä palelluta edes viimoilla. Villasukkavaraston inventaario on pidettävä tuota pikaa, että jouluksi ehtii vielä varastoa kerryttää...

Batman!

Tämänkin aamun otsikkona voisi olla Mielikuvitusta, mutta ehkä se vaikuttaisi jo toistolta. No, joka tapuksessa tein perjantaina aamupäivällä ison kasan (45 kpl) pieniä perunarieskoja. Niitä oli muutama vielä eilen illalla jäljellä ja iltaruoalla Lapsenlapsi söi yhtä. Todellakin yhtä, sillä ensin hän puraisi palan, käänsi sitten rieskasen toisinpäin ja puraisi taas palan. Sitten poika oli muotoiluun tyytyväinen ja totesi: BATMAN! Sehän se oli ilman muuta! 

Jk. Edelleen meillä on voimassa se perinnäissääntö, jonka omat lapset varmasti muistavat eli Ruoalla ei leikitä. Tuo olikin mielestäni innovaatio...

Mielikuvitusta

Heräsin vähän aikaa sitten leikkimisen ääniin. Jutuista päätellen alkamassa oli majan rakentaminen ja siihen tarvittiin tyynyjä, sanomalehtiä, kirjanpalikoita, duplopalikoita ja mielikuvitusta. Jotenkin tuon mielikuvituksen vahvan olemassaolon on jo ehtinyt unohtaa, kun talossa ei ole jatkuvasti pieniä lapsia. Toivottavasti ripaus mielikuvitusta säilyy aina...

Lassi Lättäjalka ja Panu Pystykorva

Lukemattomia kirjoja löytyy mummulan varastoista. Kuvan kirjaa luin eilen lapsenlapselle ja kysyin, kuinka monta sivua lukisin ennen ruokaa. Vastaus oli neljä ja neljä sitten luin. Kirja kertoo Lassi Lättäjalasta ja Panu Pystykorvasta. Poika luki kirjan nimen ja minä sitten jatkoin sisäsivuilta. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa näin alun perusteella... 

Kolmaskin yö oman huoneen sohvalla oli hyväuninen. Lapsiperhe kun meillä saa aina makuuhuoneen itselleen ja isovanhemmat hajasijoitetaan omille sohvilleen. 

Pari hassua kertaa

Steve on uskollinen Tyyppi. Steve on säilönyt jo pitkään yhtä muistiinpanoa ja nyt tuli sen aika. Idea on syntynyt pohdiskelusta ja omakohtaista kokemusta ei ole...

Tavaroiden käyttöaste ja -määrä vaihtelee. Jos kaupittelet jotakin vaikkapa kirpparilla, ei sitä ole käytetty kuin pari hassua (tai vakavaa) kertaa. Jos taas puolisosi tai ystäväsi näkee sattumalta jonkin hutiostoksesi, olet käyttänyt sitä vaikka kuinka monta kertaa. Totuus näissä tapauksissa voi olla täysin päinvastainen. 

Upea kirja!

Lukeminen on kausittaista. Töissä on ollut nyt niin kiireistä, että olen syyllistynyt osittaiseen lukemiseen eli kirjoja jää kesken vähän liian paljon. Onneksi välillä tulee poikkeuksia, jotka vievät mukanaan ja joiden takia uhraa mieluusti kallisarvoisia yöuniaankin.

Tommi Kinnusen ensimmäinen kirja Neljäntienristeys oli mielestäni täysi kymppi. Toinen kirja Lopotti jäi siitä hieman eli annoin sille ysin. Elokuulla olimme kuuntelemassa Turun Taiteiden yössä, kun kirjailija kertoi uudesta kirjastaan ja se tuntui jo silloin kutkuttavan kiinnostavalta. Viime viikolla  koitti minun vuoroni saada kirjastosta Pintti luettavaksi ja luin kirjan parissa päivässä. Ja täysi kymppi taas. Kaunista ja  kuvailevaa kerrontaa. Voisin vallan hyvin perustaa Tommi Kinnusen ihailijaseuran! Lähteekö kukaan mukaan? 

Höpsö mummu

Tänään on Lapsen oikeuksien päivä. Sen kunniaksi saadaan tänä iltana meille Tampereelta lapsenlapsi isänsä ja äitinsä kanssa. Tulevien päivien aikana puhutaan varmasti myös siitä vielävatsassaolevastahelsinkiläisestä, joten loppuviikkoa voisi kutsua lastenlasten oikeuksien viikoksi. 

Pieneen ihmiseen rakastuu ensitapaamisella tai ensitiedolla. Ihmeellistä, mutta totta, todettua ja koettua. 

Jk. Nuo pienet pöksänderit löytyivät syyskuun lopulla yhdeltä kirpparilta ja odottavat keväällä ulkomaailmaan putkahtavaa...

Millainen oletat minun olevan?

En ole mikään kiertokirje- enkä haasteihminen, mutta nyt otin vastaan haasteen, joka on useammassakin blogissa kiertämässä. Siis: Mitä oletat minusta? Ja miksi otin tämän vastaan? No, eilen olin töissä yksitoista tuntia, joten menen matalan aidan puolelta tänä aamuna ja töihin kymmeneksi. Ja onhan toki kutkuttavaa tietää, mitä näiden kirjoitusten kautta on välittynyt...

Jk. Onnittelut Kuopukselle, jolla on ensimmäisen nimen nimipäivä. Tyttö sai saman nimen kuin mummunsa, jonka onnittelun lennätän tuonilmaisiin. 

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Tänään huipentuu ja tiivistyy tämän syksyn iso projekti. On seurakuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Luvassa siis teroitettuja lyijykyniä ja käärittyjä paidanhihoja, tukkimiehen kirjanpitoa, jännitystä, suklaakonvehteja, vaalikeräystä, juoksevia asioita ja ihmisiä, tiedottamista ja jännitystä talon ulko- ja sisäpuolella. 

Jk. Otsikko viittaa siihen, mitä yleensä aina vaalien edellä luvataan. 

Jk2. On muuten kauniin näköinen sana tuo lähetekuori saamen kielellä! Muistan ihailleeni sitä jo neljä vuotta sitten edellisissä vaaleissa...

Välillä nukutaan, välillä ei

Nukkumisen määrä näkyy olevan vakio. Eilisaamuna kirjoitin blogia jo kuuden maissa ja takana oli silloin parin tunnin uneton pyöriskely ja kirjan lukeminen, kun unta ei enää riittänyt. (Tosin nukahdin kirjoittamisen jälkeen vielä pariksi tunniksi.) No, viime yön nukuin sitten kuin pieni iso possu aamupuoliseitsemään asti ja vessareissun jälkeen palasin vielä sänkyyn ja nukuin melkein yhdeksään. Ja olen tosi tyytyväinen ja hyväntuulinen puuronsyöjä juuri nyt. Tälle päivälle olisi mielenkiintoinen ravitsemusaiheinen tapahtuma, jonka taidan kuitenkin skipata. Luvassa on pitkä kävelylenkki Miehen kanssa, jonka kanssa voin keskustella tulevista vaaleista (seurakunta-), ravitsemuksesta, lastenlapsista ja elämästä yleensäkin. Yhteistä puistotietä (kuv.) ollaan kävelty niin kauan, että askeleetkin menevät aika lailla yksiin...

Jk. Puuroa, maapähkinävoita ja maitoa. Mietit kuitenkin...

Älä kiusaa!

Tänään on kaksi teemapäivää, jotka ovat tärkeitä. On Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä ja Kansainvälinen kiusaamisen vastainen päivä. Suvaitsevaisuuden kanssa on tällä mustavalkoisella oinasluonteellani haastetta, mutta ehkä kärkevin mustavalkoisuus siinä asiassa on vuosikymmenien aikana hieman haalistunut. Kiusaamiseen en haluaisi kenenkään sortuvan - en fyysiseen, en sanalliseen enkä nettiversioon. Kiusoittelun ja kiusaamisen raja voi olla hiuksenhieno ja sitä pitäisi varoa ja vahtia. Olen puhunut. Tai siis kirjoittanut.

Jk. Kuva on Turun Koroisista lokakuulta. Satunnainen otos kävelylenkiltä. 

Pysyvä pienoisnäytelmä

Kodissamme Laurilassa on paljon kaikenlaisia esineitä. Kuvassa on yksi hauskimmista. Tai tarkemmin sanottuna kaksi. 

Kettu on paikallisen kädentaitajan työtä, jonka tilasin, koska kettu nyt on meillä ollut ja on yhä tämän pientilan voimaeläin. Pieni kaappi on kotoisin Raahesta, jonne eksyimme  (kuv.) kerran toistakymmentä vuotta sitten. Kaupunki osoittautui sympaattiseksi ja kun satuimme olemaan siellä Taiteiden yönä, oli siellä vaikka minkälaista katsottavaa ja kuunneltavaa. Kaapin löysimme kirpparilta ja se on hauska ja tarpeellinen.

Jossakin vaiheessa tajusin yhdistää ketun ja kaapin saman tason päälle. Se on kuin pysyvä pienoisnäytelmä.

Lämmitin saunan ja kävelin vastaan

Mies palasi eilen illalla kotiin. (Rakastan häntä ja suomen kieltä. Otsikko syntyi jo eilisen iltapäivän aikana, huvitti minua jo syntyvaiheessaan ja pitää paikkaansa.) Tein illalla empiirisen havainnon: iltayhdeksän aikohin on tie musta ja pimeä ja heijastinliivi + taskulamppu on hyvä olla mukana. 

Kotona oltiin puoli yhdentoista maissa. Sauna ja fetatomaattisipulipiirakka odottivat. Kaikki palaset olivat taas kohdillaan. 

Onko teillä(kin) kilttejä lapsia?

Tänään on Maailman kiltteyspäivä. Kuva löytyi arkistosta ja siinä on juuri sopivat kiltteyspäivän nimikkotyypit! Istuvat junassa matkalla mummulaan joskus kauankauan sitten. 

Voin viettää kiltteyspäivää aika helposti, kun olen yksikseni kotona. Mies lähti eilen kastelemaan kukkia. Tämä toteamus ei kuulu sellaisiin kuin että mies lähti ostamaan kioskilta tupakkaa ja jäi sille tielleen. Luotan siihen, että palaa takaisin, kun kukat on kasteltu ja taidetta katseltu.

Hei me käveltiin!

Eilen aamulla lähdettiin vähän pitemmälle kävelylenkille. Ensin kierrettiin tuttu vanhan kirkon lenkki ja sitten rautatien alikulusta ei käännyttykään vasemmalle, vaan mentiin oikealle ja jatkettiin matkaa kohti Kettulanvuoren ulkoilualuetta ja kierrettiin siellä frisbeelenkkiä ja muuten vaan. Loppumatkasta pari kilometriä ennen kotia meidät yllätti tihkusade, joka vähitellen alkoi voimistua. Kotona tsekkasin askelmittarin ja lenkistä tuli 13,6 kilometrin mittainen. Molemmilla oli sama ajatus, että ihan hyvin olisi voinut jatkaa vielä muutaman kilometrin, jollei olisi satanut ja jos olisi tullut varattua takintaskuun joku energiapatukka. 

Jk. Kuva on vanhan kirkon sillan maisemista. Lainasin Miehen kännykkää kuvanoton ajaksi. 

Isänpäivän aamuna

Hyvää isänpäivää kaikille isille tasapuolisesti! Omasta isästäni jouduin luopumaan kaksikymmentä vuotta sitten, mutta lasteni isä elää ja juhlii tänään isyyttänsä. Vuosien ja vuosikymmenien aikana on hänestä tullut lapsille kaveri ja yhteistyökumppani milloin missäkin puuhassa aina rempasta taiteentekemiseen asti. 

Isyys eroaa äitiydestä siinä, että isä voi olla tietämättäänkin ja sekä isyys että isä voivat olla hukassa. Se oli tämän aamun pohdiskelua, kun heräsin lasteni isän vierestä pitkien yöunien jälkeen...

Neljännesvuosisata sitten

Tänään tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun minusta tuli puoliorpo ja äiditön. Sen jälkeen on pitänyt opetella hillonkeitot ja muut asiat ihan itse tai googlaamalla. Äiti piti runoista, musiikista, keramiikasta ja askartelusta. Hän oli vahva nainen fyysisesti ja henkisesti. Kun äidin kuolemasta on näinkin kauan, on jäljellä enää vain hiljaista kaipausta ja pientä kapinointia sitä kohtaan, kun elinikää olisi teoriassa voinut olla vielä jäljellä vaikka kuinka pitkään...

Suoraviivaista tai pulleata

Jotkut astiamuotoilijat tuntuvat lähes-sukulaisilta ja heidän kädenjälkeään näkyy päivittäin kattauksissa ja kaapeissa. Yksi tällainen on Kaj Franck, joka tänään täyttää/täyttäisi 107 vuotta. Turun kotosessa aterimet on alkuperäistä 1950- ja 1960-luvun Scandiaa ja käyttäisin niistä mielelläni sanaa sympaattinen. Laurilassa on kippoja ja kuppeja, laseja ja lautasia - Kiltaa, Teemaa ja Kartiota. Niissäkin on tunnelmaa yllin kyllin. Konstailematonta, suoraviivaista tai pulleata niin kuin kuvan teekannu. Kiitos, Kaj! 

Ottamuksia 26

Kuvaaminen ja hetkien tallentaminen kuuluvat omapäiseen arkeen ja pyhään. Tämän päivän kuva on yhdeltä lokakuiselta sunnuntailta, kun käytiin Alvar Aalto -museossa. Kuvailin siellä kaikenlaista. Tuo kyltti kiinnitti huomioni, sillä olenhan tunnetusti kyltti-ihminen ja Alvar Aalto -ihminen toki myös aina keittiöntuoleja myöten...

Suklaakonvehteja töissä!

Nyt se sitten alkoi! Seurakuntavaalien ennakkoäänestys nimittäin. Jossakin vaiheessa päivää tajusin informoineeni äänestysprosenttia sosiaaliseen mediaan nokkelasti pilkkuvirheisenä ja kyllä silloin nolotti... No, otin lusikan kauniseen käteen ja loppuaika oltiin ihan oikeissa luvuissa. Tänään taas jatketaan ja ollaan jo varsin lähellä kahden prosentin lukua. 

Meillä ei ole luvassa ilmapalloja eikä kahvia, mutta suklaakonvehteja on. Niiden lisäksi on eteisen kirjahyllyssä ilmaisia kirjoja ja muuta ilmaista tavaraa aina jääraapasta lasikuppeihin. Tämä on mainos. 

Svenska dagen ihan vapaaehtoisesti

Tänään on ruotsalaisuuden päivä eli svenska dagen. Ruotsia meillä koulussa alettiin lukea jo kolmannella luokalla. Koulussa siis luin kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta naapurimaan kieltä ja pidin oppiaineesta koko ajan. Kiinnostus kieleen on säilynyt ja kesäisin saatan lukea ruotsinkielisen hömppäromaanin tai dekkarin. Ihan vapaaehtoisesti.

Ihan vapaaehtoisesti myös menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli ruotsinkielinen sukunimi. Ja on. Ja minullakin on.

Ihan retkussa

Satsumakausi on korkattu jo jokin aika sitten ja pieniä keltaisia aurinkoja on aina jossakin astiassa tarjolla. Hedelmien suhteen olen kausiaikainen eli aina välillä olen ihan retkussa johonkin lajiin. Välillä viinirypäleitä, sitten nektariineja, aprikooseja, appelsiineja yms - eikä yhtä ja kahta vaan useita menee päivittäin ääntä kohti. Nyt on satsumien vuoro. 

Tällä viikolla on kuusi työpäivää. Luulenpa, että repussa/kassissa/laukussa kulkee mukana muutama satsuma per päivä...

Kauneus on katsojan silmien edessä

Jotkut tavarat sykähdyttävät jo saamishetkellä paljon. Kuvan sinivalkoiset purkit kuuluvat sellaisiin. Aikoinaan ihailin niitä anopin hyllyssä kesämökillä ja perin ne sitten myöhemmin. Kuopus teki koulun puutöissä purkeille juuri sopivan pituisen hyllyn ja sillä purkit olla nököttävät vuodesta toiseen. Kauniita käyttöesineitä on osattu Suomessa tehdä! 

Eilen illalla menin jo ennen yhtätoista nukkumaan. Nukuin hyvät yöunet, vaikka yksin. Illalla viestiteltiin hyvätyöt Helsingin ja Laurilan välillä. Se kuuluu meillä asiaan, vaikka Helsingin tilalla olisi mikä muu kaupunki. 

Muistojen päivä

Tänään on niiden päivä, jotka elivät ennen meitä ja/tai meidän kanssamme samaan aikaan. Tänään on muistojen, kaipauksen ja muistelemisen päivä.
Pyhäin(miestenjanaisten)päivänä hautausmaalla syttyvät tuhannet kynttilät sen merkiksi, että joku on jättänyt syvän muistijäljen elämäämme.

Tänään on virsikirjatyöpäivä. Luvassa muistoja ja muistelemista. Illalla sama vielä toistuu. Voi olla, että kotona käyn sytyttämässä kuistille lyhdyn kaikkien rakkaiden muistolle tai sitten kävelen hautausmaalle iltamyöhällä. Joka tapauksessa ajattelen heitä jokaista.

Yksinkertainen mummu, kaksinkertainen mummu...

Lopultakin voin sanoa julkisesti ja ääneen, että keväällä minusta tulee mummu! Taas! Kolmisen kuukautta  on jouduttu asiasta olemaan hyshys, mutta eilen asia levisi sosiaalisessa mediassa. Ihan oikeaoppisessa järjestyksessä eli ensimmäisinä siitä kertoivat tulevat vanhemmat, Esikoinen ja Miniä. Siitä rohkaistuneena sitten minäkin.

Kirppareilta olen jo ehtinyt hankkia yhtä sun toista pientä vaatetta. Ja tulen vielä hankkimaan, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa...

Neljän kokouksen viikko

Marraskuuta! Näennäinen talvi lumineen oli nopeasti katoavaa kansanperinnettä ja maa on jälleen musta, samoin katot. Tai riippuu tietysti kattojen väristä.

Tämä viikko on neljän kokouksen viikko. Kolme on jo takana, tänään se neljäs. Viikko on muutenkin työläämpi kuin normaalisti ja tämä on vasta alkusoittoa. Yhdelle ystävälle totesin, että jos voisin herätä vasta tämän kuun yhdeksäntenätoista päivänä, olisin tyytyväinen. Se nyt oli tietysti aika karrikoitua, mutta ymmärtänet pointin... Syksyn seurakuntavaaleihin on aikaa reilu kaksi viikkoa ja kaikenlaista puuhaa riittää toimistosihteerilläkin.

Jk. Tänä aamuna nukuin varttia vaille yhdeksään. Se teki hyvää.