tiistai 17. marraskuuta 2026

Mitä tapahtui 15.11.2013?


Ykkösviikonlopun hulinoissa jäi huomioimatta (näin julkisesti), että sunnuntaina meillä tuli Kotosen ostamisesta kuluneeksi kolmetoista vuotta. Kuva-arkistosta löytyy enemmän kuvia vasta myöhemmiltä vuosilta - tämä kuva on kahdentoista vuoden takaa. Kotos-osto oli aika nopea (ja onnistunut) päätös, mutta sellaisiahan meillä on ollut oikeastaan koko yhteisolon ajan… 

maanantai 16. marraskuuta 2026

Uusi asukas


Tänään hoidettiin Esikoisen puolesta yksi rautakauppa-asia Jämsässä ja samalla vietettiin hauska humputtelupäivä ihan kuin ennen vanhaan. Käytiin erittäin hyvällä lounaalla ja koluttiin useampaakin kirpparia läpi. Yhdellä kirpparilla Mies näki nallen, joka oli kuulemma tosi yksinäisen näköinen. Yritin ensin kertoa, että sillä on siellä ihan hyvä olla, mutta annoin lopulta sitten periksi ja nalle päätyi kassan kautta Laurilan asukkaaksi. Yritä tässä nyt sitten hävittää pehmoeläinporukkaa… 

sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Ai että oli hyviä!


Eilen aamupäivällä solmittiin Ykkösen kanssa esiliinat vyötäisillemme ja kasasimme tarvittavat raaka-aineet pöydälle. Ykkösen kännykältä löytyi resepti, jota oli kuulemma jo kokeiltu isänpäiväksi ja päätimme mekin leipoa herkkucookiesit. Hyvällä yhteistyöllä saimme aikaan kuusitoista erittäin hyvää suklaista pyörylää. Päiväkahvilla maistuivat taivaallisilta! 

Jk. Poika hoksasi, että jääkaapin magneetti sopi eilisen teemaan tosi hyvin. Siksi sekin pääsi kuvaan.
 

lauantai 14. marraskuuta 2026

Rentoa huomenta!


Rentoiluaamu menossa. Eilen illalla haettiin Ykkönen junalta ja käytiin kolmisin Raxissa syömässä. Tänä aamuna makoiltiin ennen kahdeksaa meidän sängyssä (nuorin siinä keskellä) ja tehtiin porukalla Sanaseppää. Aamupalan jälkeen Mies meni käymään naapurissa ja me petattiin sängyt ja nyt sitten ollaan vaan. Tälle päivälle ei ole mitään isompia suunnitelmia, mitä nyt ajattelin tehdä pienen pullataikinan jossakin vaiheessa…

perjantai 13. marraskuuta 2026

Yllätys!


Tänä aamuna maisema oli erilainen kuin eilisaamuna. Valkoista oli maassa ja koko ajan taivaalta tuli lisää. Vähän aikaa vielä köllöteltiin sängyssä lämpimien peittojen alla ja katseltiin ikkunasta lumen rauhallista leijailua. 
Aamupäiväkävely oli lähäriä kuuden kilometrin verran. Tie oli märkä ja jotenkin ei lenkki kulkenut ollenkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut niin hidasta vauhtia! Raitista ilmaa kuitenkin sain ja sukankärjet märiksi, mutta nyt on villasukat jalassa ja lenkkisukat kuivumassa.
Muutaman räpsyn ajaksi maltoin pysähtyä. Koti häämöttää siellä, samoin Kettula.

Jk. Tällä kertaa minulla oli kävelyseurana Sanna Marin. 

torstai 12. marraskuuta 2026

Pikkuoranssien aika


Tämä on oranssia aikaa. Klementiinit ja satsumat vyöryvät ostoskoreihin ja persimonit perässä. Sanoisin, että oi että! Muistuu mieleeni se syksy, kun odotin Esikoista ja söin pikkuoransseja kilokaupalla niin, että sillä ei ollut mitään rajaa. Nykyään osaan vähän hillitä itseäni, mutta useampi kuitenkin kuluu illassa tai aamussa. Olen nykyään kaiketi kohtuukäyttäjä!

 

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Värikkäitä tyyppejä


Eilisilta oli vilunväristyksiä, lihassärkyjä ja vetämättömyyttä täynnä. Yön nukuin kuin possu ja olo on ihan ookoo, mitä nyt molemmat olkavarret ovat vähän kipeinä. Aamupala maistui (kuten yleensä aina) ja nyt on sohvannurkkailua, sosiaalista mediaa ja sanaseppäilyä ohjelmassa. Kuvan räpsäisin äsken, kun tuo juna näytti niin riemastuttavan värikkäältä. Se on ollut kaikkien pikkuomien suosikki ja aina välillä on päitä etsitty, kun niillä on tapana kieriä leikin tiimellyksessä mihin sattuu… 

tiistai 10. marraskuuta 2026

Piikkipäivä


Tänään oli Suuri Kunnallinen Joukkorokotuspäivä meille yli 65-vuotiaille. Päätimme mennä vasta iltapäivällä, kun pullakahvit oli juotu kotona. Terveyskeskuksen pihassa oli paljon autoja ja ehdimme jo varautua jonotusviihteeseen. Toisin kävi! Saman tien saimme kävellä rokotushuoneeseen ja paljastaa olkavartemme. Puolenpäivän aikaan oli kuulemma ollut ruuhkaa. Minä sain kaksi piikkiä ja Mies yhden eli keskimäärin puolitoista.

Jk. Tänä aamuna tuli kuluneeksi kolmekymmentäkolme vuotta siitä, kun isäni soitti ja kertoi äidin kuolemasta. Kyllä vuodet ovat vierineet sukkelaa vauhtia…

maanantai 9. marraskuuta 2026

Kirkkotaidetta


Eilen aamulla kävelin kirkkoon ja olin liikkeellä hyvissä ajoin, joten minulla oli aikaa myös katsella sivuparven kaiteiden taidetta (Samuli Heimonen) siitä vakiopaikaltani = yhden turvallisen pylvään vieressä. Vähän toistakymmentä kuulijaa oli paikalla, joten ovipumppu ei paljoa laulanut. Jossakin vaiheessa kirkonmenojen alkamisaikaa siirrettiin kymmenestä yhteentoista, mutta eipähän yksi tunti ole tuonut lisää väkeä…


sunnuntai 8. marraskuuta 2026

Monia isiä


Hyvää isänpäivää! Kuva on 1980-luvun loppupuolelta ja siinä ovat kaverukset eli isä-Erkki ja Esikoinen. Erkki tuli kolmesti isäksi (1956, 1959 ja 1963). Esikoinen puolestaan kahdesti (2019 ja 2024). Erilaisia isiä kumpikin, mutta hyviä kasvattajia molemmat. 
Tällä kertaa Esikoisen ja Kuopuksen isä jää kuvan ulkopuolelle ja vähemmälle huomiolle. Häntä kuitenkin on lahjottu tänään ja tekemäänsä mangojuustokakkua syöty. Lapset (1984 ja 1987) soittivat onnittelupuhelut. Isärivistön pisin ja hyvin tehtävänsä hoitanut.
Ja vielä Vävy, joka tuli isäksi 2015. Ykkösen isä, jonka erityisalaa on hyvä huumori ja kryptiset tekstiviestit. Paras mahdollinen isä Vikke Väkkärälle.

lauantai 7. marraskuuta 2026

Monenlaista kävelyseuraa


Eilen oli Ison luvun päivä. Tämän vuoden kävelyä on nyt 4000 km kasassa ja syksystä&kunnosta riippuen kilometrejä voisi kerätä vielä muutaman sadan verran… Viimeksi kävelyseurana minulla on ollut Linda Lampenius, Päivi Räsänen, Jussi Halla-aho ja eilen otin mukaan Vesa-Matti Loirin. Kuulokkeiden kautta ja audiodraaman muodossa. Mieluummin kyllä käytän sanaa kuunnelma, kun olen sen verran fossiili.

perjantai 6. marraskuuta 2026

Ruotsalaisuuden päivä, javisst!


Hyvää Svenska Dagenia! Muistin, että meillä on olemassa yksi kaksikielinen katselukirja ja sieltähän se löytyi Kolmosen omasta laatikosta. Huller och buller on muuten suomeksi sikin sokin tai hujan hajan, jotakin sentyylistä uumoilin ja varmistin vielä käännöksen. Aika vähän on tuota kirjaa selailtu/luettu, kun lastenkirjoja(kin) on Laurilassa pienikokoisen sivukirjaston verran…


torstai 5. marraskuuta 2026

Rakkaus vai pelkät pihlajanmarjat?


Kävelylenkkini kulkee usein hautausmaan kautta. Aamupäivällä, iltapäivällä, alkuillasta ja iltamyöhäänkin. Siellä on hiljaista, kaunista ja rauhallista. Eilen iltapäivällä oli ihan pakko pysähtyä ottamaan räpsy tuosta punamarjaoksasta. Ajattelin hyvin lapsekkaasti, että siinä oli rakkausoksa kaikkien muistojen ja kaipausten kivien keskellä. (Arkinen ja aikuismainen selitys on tietysti pihlajanmarjaoksa.)

keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Oodi keittiönpöydälle


Onnea on iso pöytä keittiössä. Kahden ollessamme tilaa on ruokailun lisäksi myös paljolle muulle, kun siinä on useimmiten lehtiä, sudokukirja, liikuntalaskelmalappuja, saapuneita postikortteja, ns. miljoonalaatikko (Vitran ihana oranssi Toolbox), kirjoja, kukkamaljakko jne. Klaanin ollessa koolla se muu siirretään sivuun, jotta pöytään mahtuu yhdeksän. (Pöydässä on vielä jatkopalakin olemassa, mutta keittiön neliöt on aika rajalliset ja pöydän täysimittaisuuden kanssa pitäisi rymsteerata tosi paljon ja kovalla kädellä.)

tiistai 3. marraskuuta 2026

Marraspipareiden aikaan


Marraskuu on sitä aikaa, jolloin piparkakut ostetaan kaupasta. Kyseessä kun ovat ainakin meillä marraspiparit, ei joulu-. Ja ne jouluserkut leivotaan ehdottomasti itse. (Pienenpieniä tai vielä pienempiä.) Nämä teolliset kuuluvat teen ja kahvin kyytitytöiksi joko sellaisinaan tai sinihomejuuston alla.

maanantai 2. marraskuuta 2026

Omakuva


Löysin kuva-arkistosta yhdentoista vuoden takaisen otoksen, jonka tunnistan edelleen omakuvakseni. Mukavuudenhaluinen (lue: laiska), rentoileva ja aika huoleton tyyppi. Kiloja on vähemmän kuin kuvanottohetkellä, mutta habituksessa on tunnistettavan paljon samaa.Tsirp tsirp!

sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Värikästä ja maukasta

Perjantain iltaruoka näytti tältä. Sadonkorjuukasviksia, sivusalaatti (kirsikkatomaattia, varsiselleriä, kylmäpuristettua rypsiöljyä, pippuria ja suolaa), puolukkasurvosta ja kasvisryynäreitä. Kaunista, yksinkertaista, värikästä ja ennen kaikkea hyvää. Paljon enemmän kuin vain nälän siirtämistä.

 

lauantai 31. lokakuuta 2026

Muistojen päivä


Pyhäinpäivä on yhtä kuin muistojen päivä.  Muistoja isovanhemmista ja vanhemmista, muista sukulaisista, ystävistä ja kylänihmisistä. Enkeleitä ja kynttilöitä ja kaipausta. Virastovuosina tulostin ns. vainajalistoja pyhäinpäivän iltakirkkoa varten ja muistelin omaisten kanssa käymiäni keskusteluja. Aika monta kertaa virastossa kului aikaa enemmänkin kuin ihan vaan toimituksen sopimisen verran. 
Tänä iltana sytytämme pergolan pöydälle lyhtyyn kynttilän kaikille heille, joita kaipaamme ja jotka ovat olleet meidän elämässämme käymässä. 

perjantai 30. lokakuuta 2026

Tasalukua bongaamassa


Eilen tein kaksi valoisen ajan lenkkiä ja ilta kului kirjaa lukien yms. Tänään lähdin sitten aamupalan jälkeen liikkeelle ja aikomuksena oli kävellä 9,6 km ja saada näin uusi tasaluku kasaan. Sää oli ensin ihan poutaa, sitten välillä tihkusadetta ja lopuksi taas poutaa. Kalmiston viereinen polku oli neulasista hivenen liukas ja lenkkareiden pohjat alkavat olla tosi sileät, mutta ei mikään ihme - onhan niillä pitkästi toistatuhatta kilometriä kävelty! Kävelin siis varovasti ja luistelematta.
Sain tasaluvun täyteen. Nyt on tilastossa 3900 km tälle vuodelle koossa. Taitaa tulla ennätysvuosi…

torstai 29. lokakuuta 2026

Kävelyjä ja ikkunalautapuhetta


Aamupalan jälkeen kävin kympin kävelyllä ja totesin sään aivan ihanaksi. Arvelen toistavani lenkin (en ehkä just samaa reittiä) iltapäivällä. Ja jos oikein villiksi heittäydyn, teen vielä illalla pimeän ajan lenkin heijastinhenkseleillä varustettuna. (Eilen illalla minulla oli useampi heijastin, pieni vakoojalamppu ja olkavarsivalo. Nyt voisi siirtyä henkseleiden käyttöön.)
Olkkarin pihanpuoleisella ikkunalla on kaksi mieluista kukkaa, jotka pääsivät kuvaan. On siinä kaksi muutakin, joihin minulla on viha-rakkaus -suhde. Traakkipuita, jotka jaksavat rehottaa huonosta hoidosta ja kyllästyneistä tunteista piittaamatta. On se joskus vaikeata!

keskiviikko 28. lokakuuta 2026

Jos metsään (lähi-) haluat mennä nyt


Eilen iltapäivällä kävelin lähäriä kahdeksan kilometrin verran ja ihailin Kakkosen tekemää majaa. Hänen mukaansa siinä on monta huonetta ja uskon kyllä sen! Syyslomalaisen (ja ehkä vähän Esikoisenkin) taidonnäyte.
Mies tuli eilen Kotosesta. Nuuhkutteli eteisessä pullantuoksua ja oli tosi onnellinen, sillä oli junassa ajatellut, että Oispa pullaa! Telepatia toimi ja päätin valita aamupäivällä leipomisen lenkin asemesta…

tiistai 27. lokakuuta 2026

Olipa yllätys!


Eilen kävin palauttamassa kirjastoon neljä kirjaa ja tarkoitus oli hakea yksi varaus. Sen lisäksi löysin vielä kaksi muuta eeposta ja lainasin ne kaikki automaatilla. Onneksi menin vielä lukemaan lehtiä, sillä matkalla tuonne lehtilukupaikalle silmäni sattuivat osumaan henkilökunnansuositushyllyyn ja mitä näinkään! Tommi Kinnusen uusin viikkolainamahdollisuudella! Saman tien nappasin sen ja käytin automaatilla. Sitten vasta lehtipöydän luo ja pari lehteä luettavaksi. Muistin myös peruuttaa varaukseni ko. kirjasta, sillä olin sen suhteen jonotusnumerolla 3. Tiedän siis varmasti, mitä teen tulevana viikonloppuna - linnoittaudun sohvannurkkaan Tommi Kinnusen kanssa…
 

maanantai 26. lokakuuta 2026

Maanantaiaamun värejä ja makuja


Kuvasta voi helposti päätellä, että menossa on hidas aamupala ja että olen yksin kotona. Mies lähti eilen aamulla Kotoseen kiertelemään taidenäyttelyitä ja kastelemaan Kotosen kukkia. (Traakkipuu, kaktus, aaloe.)
Eilen kävelin kaksi pitkähköä lenkkiä, tälle päivälle on suunnitteilla ainakin yksi hyötylenkki kirjastoon. Illalla aion sytyttää pergolan pöydälle kynttilän, kun isä-Erkin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Juhlistamassa hyvää ystävää


Eilen oltiin hauskoilla viiskymppisillä. Siellä oli mm. naurua, kyyneliä, kuvia, hyvä sketsiesitys, ihanaa täytekakkua, kukkia, lahjoja, tuttuja ja vieraita. Sankaritar eli Pastori Kissanen oli elementissään ja voisi milloin tahansa vaihtaa alaa stand up -esiintyjäksi. Hänellä, kahdella muulla ja minulla on oma ryhmä, jonka nimi on Hankalat akat. Juhlien kunniaksi tilasin meille kaikille hienot rintamerkit, jottei muillekaan jää luonteenlaatumme epäselväksi… 

Jk. Ryhmämme kolme jäsentä on nyt täysi-ikäisiä. Neljäs on vielä nuorisolainen, mutta istuu porukkaan hyvin.

 

lauantai 24. lokakuuta 2026

Kympin ostos/löytö!


Tämä prikka löytyi Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta keskiviikkona. Hetken aikaa mietin ostamista, kun hinnaksi oli laitettu kymmenen euroa, mutta sitten kunto, aihe ja graafisuus vetivät pitemmän korren ja tarjotin päätyi ostoskoriin. Aiheen on suunnitellut taidegraafikko Martti Mykkänen vuonna 1965 eli minun ollessani ekaluokkalainen. - Tarjottimia ei voi koskaan olla liikaa, eihän?
 

perjantai 23. lokakuuta 2026

Yhtensä kolme euroa


Eilen illalla myöhään olin taas kotona. Repusta löytyi loput kirppariostokset. CD-levy on ihan arvoitus, hehkuviinikyltti tulee käyttöön glögikauden alkaessa ja pussukoita tarvitsee aina. Kaikki olivat kappalehinnaltaan euron. Pikkuliina oli Kyläsaaren kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta. Hankintojen värit sopivat hyvin toisiinsa ja ovat syksyä täynnä.

torstai 22. lokakuuta 2026

Kävelyä


Aamulla saattelin taas Kakkosen kouluun ja sitten tein pitkän kävelyn, josta tuli huonon suuntavaistoni ansiosta vielä pitempi. Ehdin kuitenkin Esikoiselaan linssikeittolounaalle. Kolmosen päiväunien katsoimme Esikoisen kanssa ikivanhan suomifilmin ja totesimme, että parasta siinä oli pituus tai siis lyhyys…
Illalla lähden junailemaan takaisin kohti Laurilaa. On ollut tosi kiva olla lapsen ja lapsenlasten kanssa. 

Jk. Patsaan Gandhikin oli kova kävelemään. 

keskiviikko 21. lokakuuta 2026

Mummu kyläilemässä


Touhukas päivä illassa. Aamulla saattelin Kakkosen kouluun ja olin Kolmosen seurana aamussa ennen kuin veimme Esikoisen kanssa tytön päiväkotiin. Esikoisen kanssa käveltiin Kyläsaaren kierrätyskeskukseen ja löysin mm. kauniin Turku-tarjottimen ja Miehelle tuliaiskirjan. Sitten lounastettiin Green Factoryssa.
Iltapäivällä osallistuin Kolmosen päiväkodissa isovanhempien päivään ja taisin herättää parissa muussakin pienessä luottamusta, kun toinen takertui jalkaani kiinni ja toiselle sain laittaa maitoa mukiin. Käytiin piirtelemässä ja luettiin kirjoja. Sitten mentiin keinumaan isot vauhdit.
Haettiin kolmisin Kakkonen iltapäiväkerhosta ja tultiin kotiin. Leikittiin, luettiin, syötiin ja touhuttiin kaikenlaista. Nyt pienimmät ovat nukkumassa.
 

tiistai 20. lokakuuta 2026

Laukussa leipää vaan


Aamulla kello oli soimassa puoli kahdeksalta. Repun pakkasin jo eilen illalla valmiiksi. Kellon ollessa nyt vähän yli yhdeksän istun junassa matkalla Esikoiselaan. Laulua mukaillen laukussa leipää vaan.  Haettiin viemisiksi Maailman Parasta Ruisleipää. Tunnen itseni Niskavuoren vanhaksi emännäksi leipäpussien kanssa…

Jk. Ai siis mitä leipää? No, Ruthin Leipomon Ruis100 on koko klaanin mieleen…

maanantai 19. lokakuuta 2026

Ensimmäinen syysloman jälkeinen maanantai


Syysloman jälkeiseen maanantaihin herättiin kahdeksan tunnin yhtäjaksoisten yöunien jälkeen. Ehkä ilmassa oli pientä turnausväsymystä… Hidas aamupala on nyt meneillään. Aina välillä muistellaan Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen sanomisia ja tekemisiä. Kaikki niin rakkaita ja kaikki niin erilaisia olentoja. Klaanin kultapaloja jokainen.

Jk. Kuopuksen viikko sitten tuoma kukkakimppu ilahduttaa yhä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Ja taas kaksin!


 

Aamupäivällä olin virsikirjatöissä. Kävelin sitten kirkosta kotiin ja sillä aikaa oli Mies lähtenyt viemään helsinkiläisiä isompaan lähikaupunkiin. Junamatka kotiin oli nyt vuorossa. 
Tyhjensin tiskikoneen, laitoin itselleni lounaantyyppistä ruokaa (karjalanpiirakoita, punajuurisalaattia, kurkkua ja tomaattia). Kun Mies tuli kotiin, keitimme kahvit uudenuutukaisella kahvinkeittimellä ja nyt sitten on vuorossa lelujen järjestelyä, sohvien muuttamista takaisin istumakäyttöön, sängyn petausta jne. Laurila tuntuu varsin hiljaiselta…


lauantai 17. lokakuuta 2026

Mummulavahvuus kuusi


Mies tuli kuskausreissulta eilen illansuussa. Päivän mittaan oli Kolmonen kysynyt vaikka kuinka monta kertaa Missä vaari on?( ja oli joka kerta saanut kysymykseensä vastauksen). Tänä aamuna herättiin sateen ääniin, joten aamupäiväulkoilu vaihtunee iltapäiväversioon. (Äsken opetettiin Kakkoselle potentiaalimuoto, joten siksi tuo vaihtunee.)
Mies sulkeutui keittiöön ja äänistä päätellen tekee kakkua. Ei täyte- vaan kuiva-. Päätän raporttini Laurilasta tähän.

perjantai 16. lokakuuta 2026

Mummulavahvuus viisi


Laurilassa kaikki yhdeksän nukkuivat hyvin. Kolmessa huoneessa kaksi ja yhdessä kolme. Aamupalan jälkeen Mies lähti viemään tamperelaisia, joten mummulavahvuus on tällä hetkellä viisi. Olkkarin sohva on kasattu ja tiskikone laitettu päälle. Lounas hoidetaan Atrian äitien tekemillä pinaattilätyillä. Jossakin vaiheessa on perinteisen syysseikkailun vuoro. (Esikoisen ja minun oma juttu.)

torstai 15. lokakuuta 2026

Elämisen meininkiä


Mummulan vahvuus on nyt maksimissaan eli peräti yhdeksän! Äsken koko klaani kokoontui ison pöydän ääreen keittiöön syömään riisipuuroa joko omenahillon, mustikoiden tai kanelin&sokerin kanssa. Nyt sitten melkein kaikki istuvat olkkarissa katsomassa Pipsa Possua. Ainoastaan Mies/Vaari on keittiössä tekemässä huushollihommia. Tässä kaikessa on elämisen meininkiä!

keskiviikko 14. lokakuuta 2026

Mielipuuhia 2 ja korianteripussin ikä


Perustin aamupalan jälkeen perunarieskatehtaan. Eilen muusia tehtiin tositarkoituksella niin paljon, että aineksia riittää rieskoihin. Luulen, että viisi pellillistä tulee tällä kertaa. Helppoa ja tykättyä. - Pisteli on rieskojen rei’ittäjä. Historian havinaa löytyy siis tästä aamusta, kun Kaustisen vaari (1895-1973) on tuon pistelin aikoinaan tehnyt. 

Jk. Ai niin, unohdin kertoa korianteripussin päiväyksen. Olihan sillä jo ikää! Melkein yhtä paljon kuin Ykkösellä…



 

tiistai 13. lokakuuta 2026

Mielipuuhia



Eilen puolenpäivän maissa kaivoin leipomatarvikkeet esille. Pari tuntia myöhemmin minulla oli sämpylöitä ja kanelirullapullia pellilliset tehtyinä. Sämpylöitä syötiin vielä eilen illalla ja loput tänä aamuna. Pullia riittää vielä tämän päivän kahveille. Leipoessani muistelin, kuinka tein ensimmäisen pullataikinan kaksitoistavuotiaana äidin kirjoittaman reseptin mukaan. Siitä se leipominen sitten alkoi! Nuorena oli kyllä hiljaisempia kausia, mutta lasten myötä leipominen vilkastui. Ja jatkuu yhä. 


maanantai 12. lokakuuta 2026

Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?


Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…

sunnuntai 11. lokakuuta 2026

Hyvää tyttöjen päivää!


Hyvää Kansainvälistä tyttöjen päivää! Kuva on reilun kuudenkymmenen vuoden takaa. Olin usein kesänvietossa Kaustisen mummulassa, jossa minulla oli vahva ihailijakaarti - mummu, vaari ja täti. Olin pikkuvanha ja ihmisrakas, iloinen ja ihmettelevä. 
Minut kuulemma tunnistaa kuvasta edelleen. Toivottavasti tuosta luonteestakin on vielä jotakin jäljellä…

lauantai 10. lokakuuta 2026

Laulusta, soittamisesta ja nuoteista


P. Mustapää on kirjoittanut runon Tein lasinkuultavan laulun. Sen on säveltänyt moni. Itsekin aikoinani tein siihen sävelen ja muutaman kerran sitä jossakin lauloin. Nuotit luultavasti löytyvät isosta rulokaapista… Tänä aamuna kävin pergolassa ottamassa muutaman kuvan, muun muassa tuosta lasihyllystä ja siitä sitten ajatus kääntyi ko. runoon,
Tänään menen virsikirjatöihin. Tällä kertaa piti opetella ihan uutta, kun Led Zeppelinin Stairway to Heaven ei kuulu ihan perusohjelmistoon. Eläköön hyvä kirjasto ja nuottikokoelma! Löysin kaksi eri versiota ja toisen opettelin. Kolmannenkin lainasin vielä eilen, mutta tarvitsemaani varaversiota ei siinä ollut. Joku oli tarvinnut sivut 167-178 ja kylmästi repinyt ne itselleen. Hyi! 

perjantai 9. lokakuuta 2026

Ai että oli hyvää ruokaa!


Eilen tein vähän pitemmän kaavan kautta ruokaa, mutta ei siinäkään niin kauaa mennyt! Aluksi kuorin yhden perunan ja kaksi porkkanaa. Pilppusin ne jonkinlaisiksi kuutioiksi tai suunnikkaiksi. Sitten löysin jääkaapin vihanneslaatikosta hieman-jo-elähtäneen kesäkurpitsan ja fenkolin jämät. Ne pääsivät seuraavaksi leikkuulaudalle ja sitten kulhoon. Muutama kirsikkatomaatti vielä puoliksi samaan sakkiin. Sitten kulhoon öljyä, suolaa, cajunmaustetta ja cayennepippuria. Sekoitus ja leivinpaperoidulle uunipannulle ja uuniin. (200 astetta ja 25 minuuttia.) Sitten avasin kikhernepurkin, huuhtelin sen lävikössä ja kippasin kulhoon. Paloittelin paketillisen halloumia ja se pääsi kikherneiden seuraksi. Öljyä, suolaa ja kurkumaa - tosin korvasin suolan Herbamarella, kun sain sopivasti purkinloput nyt käytettyä. Ja kun ajastin pirisi, lisäsin pannuun tuon kulhon tavarat. Ja uuniin vielä kymmeneksi minuutiksi. 
Ohjeessa luki, että valmiin paistoksen päälle voi halutessaan lisätä tuoretta korianteria. Sitä ei ollut, enkä muutenkaan ole korianterin ystävä, kun se maistuu mielestäni saippualta, mutta maustelaatikosta löytyi avaamaton pussi korianterinsiemeniä. (Ja oli muuten vanha!) Avasin sen ja ripottelin siemeniä reilulla kädellä, tai oikeasti teelusikalla.
Syötiin ja tykättiin ja tällekin päivälle jäi vielä vähän. Suosittelen kokeilemaan.

Jk. Veikkaa, miltä vuodelta tuo korianteripussi oli! 
 

torstai 8. lokakuuta 2026

Kymmenen ruusua pöydällä


Maanantaina käytiin ruokaostoksilla. Bongasin hävikkiämpärissä muutaman ruusukimpun ja ostin tositosi tummanpunaisen kimpun puolentoista euron hintaan. Kuvan otin kotona saman tien. Äsken napsin kuivuneita lehtiä pois ja ihmeekseni ruusut ovat vielä ihan hyväkuntoisia. Ja muistan niitä lukemattomia kertoja ennen vanhaan, kun täysihintaisen ostoksen jälkeen seuraavana päivänä maljakon suunnasta kuului niksnaks, niskat poikki! Hävikki, jes!

Jk. Omistan ruusukuvan isoveljelle, joka täyttää tänään pyöreitä. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2026

Oho, mikä väri!


Eilen illalla lähärilenkillä taivas yllätti! Oli pakko räpsiä pari kuvaa tuosta vaaleanpunaisesta kauneudesta, vaikka kuvat on vain hailakka todiste näystä… Kävelin tunnin ja kaksi minuuttia ja huomasin, että hämärä ja pimeähkö tulevat salakavalan nopeasti. Olen mielestäni suhtkoht rohkea, mutta en kovin pitkään viihdy lähärillä syysiltaisin…Räpsimishetkellä kello oli 18.40.

tiistai 6. lokakuuta 2026

Kuva syksyä pullollaan


Tämän aamun kuva on syksyä pullollaan. Pöytäliinassa (akryylipinnoitetussa) on syksyisen kaislikon värit ja aamupalaviili sai niskaansa satokautta eli omppuhilloa, puolukoita ja mustikoita. Omppuhillo muistettiin ottaa vasta vähän ennen aamupalaa sulamaan, mutta Mies keksi pehmentää sitä kuorimaveitsen terällä ja vähän kerrassaan hillo antautui lusikoitavaksi. Aamupalaan kuului lisäksi eilen leivottuja rouhesämpylöitä, leipäjuustoa, paprikaa ja appelsiinimehua. Ja minulle kahvia. On sellainen fiilinki , että tästä tulee hyvä päivä!
 

maanantai 5. lokakuuta 2026

Frankista se alkoi!


Kun olin Kuopukselassa käymässä, siellä kuunneltiin musiikkia ja eilen sitten meilläkin! Ensiksi hain hyllyssä Frank Sinatraa ja sain soittimen kyllä päälle ja kuuntelinkin ihan tyytyväisenä yhden kaiuttimen taktiikalla, kunnes Mies tuli kotiin ja sai kytkettyä toiseenkin äänet. Seuraavaksi löytyi ihanaa kuusikymmenlukua. Päivän kolmas levy oli taattua suosikkiani, Ultra Brata. 

Jk. Soittimessa on kolmen levyn kelkka ja edellisen kerran meillä oli siis kuunneltu kolmen sinkun verran tositurkulaisuutta… Matti ja Teppo x 3. Jostakin turkulaiskirpparilta olin niitä taannoin bongannut ilmaisjaosta. Kerran kuunneltiin ja päätyvät meiltä kyllä kierrätykseen.

sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Hajatuksia 39


Hidas aamu, vaikka nyt kaksin. Aamupala syöty ja Mies lähti naapuriin viemään sanomalehteä. (Selitys: Viikonloppuisin lehti tuodaan ns. heittolaatikkoon ja lehden tilaaja on yli yhdeksänkymmenvuotias, joka asuu meiltä kuudensadan metrin ja lähilenkkitien päässä.)
Laitoin pyykkikoneen pyörimään. Petasin sängyn. Tein keittiössä yleiskatsauksen. Eilen hain viimeisiä kukkia pikkumaljakkoon ja se pääsi päivän kansikuvaksi. (Jos nyt ottaisin kuvan, olisi tuikuissa tulet.)

Jk. Hajatus on hajanaisia ajatuksia milloin mistäkin ja lyhyesti tai pitkästi. Asiasta tai sen vierestä. 



lauantai 3. lokakuuta 2026

Samoja reittejä vuodesta toiseen


Kävelen usein samoja reittejä, polkuja ja teitä. Aika usein kipaisen ns. vanhalta radalta oikomäen kautta tälle hautausmaan vieressä kulkevalle metsätielle. Yleensä siellä ei liiku muita, mutta juuri tuona iltana minua juoksi vastaan mieshenkilö. Hänellä oli joko kiire ja/tai treeni ja ainakin kuuma. Minulla oli aikaa ja lenkki.

perjantai 2. lokakuuta 2026

Räps ja naps


Melkein toistoa eiliseltä, mutta kuitenkin muutoksia! Ja nyt otin ensin tarjotinkuvan ja sitten vasta avasin telkkarin, kuten otsikosta voi huomata… Vielä löytyi muutama pikkupikkutomaatti kasvimökistä ja pakastimesta hain mustikoita ja ruisleipää.
Tänään käyn ainakin kirjastossa ja pesen pyykkiä. Illalla lämmitän saunan. Muuten teen mitä lystään. 


torstai 1. lokakuuta 2026

Naps ja räps


Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 
Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!