Osuva lahja!

Rakastan Klaanin tyyppien eli omien huumoria. Se osuu, uppoaa ja toimii. Sain huhtikuisen syntymäpäiväni kunniaksi Esikoisen poppoolta kivan kuvakirjan Pikkumummu ja iso rakkaus. Kirjan lisäksi lahjapaketista löytyi kuvan rasia. Siellä oli sisällä Herra Hakkarainen -pastilleja. Rasiassa voi kuljettaa pastilleja, särkylääkkeitä, vitamiineja tms. Ja onhan se aika shokeraavaa jossakin julkisella paikalla napata sieltä jotakin…

Taidetta, synttärit, pihakirppiksiä ja tietysti kävelyä = pitkä viikonloppu

Tosi kiva ja elämyksellinen pitkä viikonloppu takana! Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajelemaan kohti Turun Kotosta. Kuopuksella ja kumppaneilla oli Tampereella työhuonetuparit iltapäivällä ja me päätettiin tehdä sinne yllätysvierailu. Kuopuksen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun astelimme sisään! Samalla kertaa hölmistynyt ja kyselevä. Tutustuttiin mukavan valoisaan työhuoneeseen, juotiin hyvää simaa herkkunaposteltavien kera ja tehtiin pari heräteostosta kotiin vietäviksi. Sitten jatkettiin matkaa Turkuun… Turussa ehdin illalla vielä kävelylenkille. 

Perjantaina kierreltiin kirppareita ja Mies kävi taidenäyttelyissä ja minä tein kävelylenkkejä. Lauantai vietettiin Helsingissä Esikoiselassa Neiti Kolmosen kaksivuotisjuhlissa. (Junalla aamulla Logomosta Pasilaan ja illalla taas Pasilasta Logomoon.) Neiti oli reipas ja ihana. Lahjaksi vietiin lastenlaulukirjoja ja puisia keittiötarvikkeita leikkikeittiötä varten. 

Sunnuntaina oli Raunistulan pihakirppispäivä ja pari tuntia kulutettiin mäkisten katujen nousuihin ja laskuihin. Tosi moneen pihaan kurkistettiin ja osteltiin vaikka mitä - matkaradiosta maa-artisokkamukuloihin, pilkkumista mokkapaloihin jne. Tosi kiva, mutta viileä aamupäivä. - Iltapäivällä lähdettiin ajamaan keskiseen Suomeen ja yhden pysähdyksen tyylillä oltiin illalla kotona. Mies laittoi saunan lämpenemään ja minä lähdin kävelylenkille. Kuinkas muuten!

Metusalem, minäkö?

Sarjassamme Kirjaston lehtisalaattipoiminnat. Tuo lainaus kuvasi jonkin muun tuntemuksia, mutta voisin allekirjoittaa, alleviivata ja boldata tuon itsekin vallan mainiosti. En koe, että minulla varsinaista asemaa oli, mutta olipahan elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka… Ja jonkinlainen metusalem ja vastarannan kiiski olen eittämättä (ja kyllättämättä) ollut aina ja iankaikkisesti. 

Vallaton kaimani

Vuokko on nimi, jolla tulen yleensä sisäänkutsutuksi lääkärissä ja/tai muissa virallisissa tilanteissa. Se kun on etunimistäni (2 kpl) ensimmäinen. Valkovuokko on ehkä siksi yksiä lempikukkiani näin keväällä.  Se on sopivan vallaton ja huikentelevainen ja samalla kertaa hieno ja vaatimaton. Saimme aikanaan valkovuokon alkuja Pirkko -ystävältä ja ensin luulimme, että eivät ne selvinneet Laurilan pihassa. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi olla muutama, seuraavana vuonna enemmän ja nyt niitä on vähän siellä täällä entisen sulkapallokentän tienoilla. Niin tänäkin keväänä.

 

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!

Pöydän vakituisia asukkeja

Laurilan olkkarin pöydällä on usein käytössä turkulaiset lasinaluset. Käyvät myös mainiosti kupinalusina. Eipähän tule sohvapöytään jälkiä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että nykyinen pöytä on jonkinlaisella poistolistalla ja odottaa vain hetkeä, jolloin jostakin löytyy The Pöytä. Kiirettä ei ole ostolle, vaan sitten kun tähdet ovat oikeassa asemassa. Vaatimuksena on meillä aika ehdottomasti hyllytasollinen pöytä, mutta väristä ei ole väliä.

Jk. Kullakin noista lasinalusista on parinsa, mutta kuvasin vain yhdet kappaleet.

Luonneanalyysilehtileike

Jossakin vaiheessa harrastin lehtien repimistä tai siis otin talteen kiinnostavia juttuja ja osuvia otsikoita. Minulla oli ihan tietty laatikkokin lehtileikkeitä varten. No, sitten tuli aika, että aloinkin ottaa osuvista jutuista ja kiinnostavista otsikoista kuvia. Ja kuvasin myös ne vanhat revityt. 

Olen oinas ja aika tyypillinen sellainen. Ehkä siksi tuo luonneanalyysilause osuu ja uppoaa. Kenties joitakin käskyjä otan vastaan, mutta sanojan äänensävy, tyyli ja tuttuuden aste ratkaisevat. 

Omapäinen orvokki

Kävelylenkkireittini kulkee usein hautausmaan kautta. En pingo, en ryntäile enkä kiidä siellä. Vauhti hiljenee kuin itsestään. Eilen törmäsin (kuv.) pikanttiin yksityiskohtaan. Yhdellä haudalla oli karanneita orvokkeja useampikin. Yhden kuvasin. Ei kaiken tarvitse aina olla suoria rivejä ja järjestäytymistä! Karannut orvokki oli illan kaunein näky. Omapäinen kuten minäkin.

Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Aika erikoinen äitienpäivälahja: koira!

Mies oli ostanut minulle koiran Turusta. Siis todellakin koiran! Taiteilija Saara Kumpulainen on saanut inspiraation siitä savikoirasta, joka oli löytynyt Turun kaivauksissa 2016. Ilmeisesti alkuperäinen koira on ollut lelu 1700 -luvun lopusta. Meillä se ei pääse lelukäyttöön, vaan nuottikaapin päälle kaikkien muiden keramiikka-aarteiden joukkoon.

Hyvää äitienpäivää! Juhlin päivää osittain työn merkeissä. Miehen tekemää juustokakkua syötiin vähän jo eilen ja tänään jatketaan.

Olen nauttinut äitiydestäni täpöllä. Jos olen puhkirehellinen, on se joskus vähän rasittanut ja kismittänyt. Mutta vain harvoin. On ollut suuri kunnia olla Esikoisen ja Kuopuksen äitee, äiskä ja emo.

Kettula -kautta odotellaan!

Laurilan pihapiirissä on talon (Iso-Laurila) lisäksi muitakin rakennuksia. Kettula on aitta, jonka parvella nukutaan kesällä ja alakerrassa ison pöydän ääressä pelataan lautapelejä, rakennetaan legoilla, syödään ja juodaan kesäeväitä. Alakerran puusohvalla voi lueskella lehtiä tai kirjoja ja ottaa nokoset. Repola on ulkohuussi. Pupula on kesäkeittiö, jossa voi vaikka paistaa lättyjä ja pöydän ääressä nauttia päiväkahvit. Napa-Kettula on uima-allas, johon kohta on taas vesi valutettu ja uintikausi siis pääsee alkamaan. 

Kevätsiivoukset pitäisi tehdä joka kohteessa. Sitten alkaa pihaelämä ja lomailu. Oma mökkikylä on parasta, mitä kesässä tiedän!

Jk. Kuvassa on Kettulan alakerran ikkuna männikkömetsään päin.

Krookus ja työpäivä

Pihalla on krookuksia useammassakin kohdassa ja jokainen valkoinen tai violetti kevääntuoja ilahduttaa tosi paljon. Ne kun ovat tavallaan viestejä siitä, että taas on yhdestä talvesta selvitty ehjin nahoin tai ainakin lähes. Tänään menen virsikirjatöihin naapuriseurakuntaan. Joku siellä ei selvinnyt talvesta. Se on tänään työn luonne eli mustat vaatteet päälle…

Periaatteessa kesägneä, muodoltaan lähes moussakaa

Eilen illalla tein tosi hyvää ruokaa! Jääkaapista löytyi mm. pussillinen kaurajauhista, kesäkurpitsa, tomaattipyreetä, palanen sulatejuustoa, voita ja maitoa. Siitä se lähti. Tein kaurajauhiksesta kastikkeen, johon upotin paljon pyreetä ja vettä. Maustoin mustapippurilla, oreganolla, pizzamausteella ja suolalla. Kun kastike hautui, leikkasin kesäkurpitsat viipaleiksi ja itketin ne suolan avulla vartin verran. Sillä aikaa tein toisen kastikkeen eli vaalean version. (Voita, jauhoja, maitoa, sulatejuustoa.) Sen maustoin viherpippurilla, suolalla ja Herbamarella. 

Sitten kokosin aineksista vuokaa Kesägne -ajatuksella. Uunissa se oli jonkin aikaa, kunnes pinta alkoi hieman ruskistua. Otin pois uunista ja annoin vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

Maku oli tosi hyvä, rakenne muistutti enemmän moussakaa kuin lasagneserkkuaan. Menee jatkoon ja loput tämän päivän lounaaksi…

Melkein tyhjä tarjotin!

Tarjotin oli unohtunut olkkarin pöydälle ja oli juuri noin vinossa, mitä ikuistui kuvaankin. Illalla katsoin kävelylenkin ja saunan jälkeen elokuvan Loma ja join pari isoa mukillista lempiteetäni tai oikeammin yrttihauduketta (inkivääri&sitruuna). Säästövinkki: samasta pussista voi juoda kahtena iltana, kun vaan kaataa uudet kuumat vedet kannuun. 

 

Hidas ja värikäs aamu

Sinkkuilen taas pari päivää, kuten aamupalakuvasta voi päätellä… Mies lähti eilen päiväjunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen. Minä siivosin keittiössä vähän kaappeja ja löysin taas kirpparipöydälle vietävää. Kaappien perukoilta löytyi sellaisiakin tavaroita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut… Suomeksi sanottuna ne olivat ylimääräisiä ja tarpeettomia meidän huusholliin, joten huspois, kierrätykseen!

Eilen illalla kävin yhdentoista kilometrin lenkillä. Tälle päivälle ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, mutta lenkillä toki aion käydä. Ja ehkä kirjastossa. Ja kirpparilla. 

Jk. Aikaisin aamulla oli pilvistä, joten keräsin tarjottimelle väriä. Se auttoi, sillä nyt näkyy paistavan aurinko!

Se heräteostos!

Viikko sitten tehty heräteostos pääsi loppuviikosta kehyksiin. On Outi Heiskasen metalligrafiikkaa ja oli SPR:n kirpparilla Keljossa ihan kuin meitä odottamassa. Aina silloin tällöin on ostettu taidetta, vaikka seinillä ei juuri enää ole tilaa. Onneksi Laurila on toiselta niemltään Seka-Melskala ja tauluja voi sijoitella varsin luovasti kenenkään siitä närkästymättä. 

Just näin!

Vapunpäivän omatoiminen lehtikatsaus sisälsi yhden räpsyn ja monta selailua. Räpsyn halusin jakaa sinun kanssasi, oi lukija! Allekirjoitan tuon ajatuksen täpöllä. Pohjimmiltani olen ehdottomasti oblomovilainen nautiskelija ja kun siihen on viime vuosina yhdistynyt liikuntahulluus, on sopiva elämänmakuinen sekoitus valmiina.

Kettula korkattu!

Eilen korkattiin Kettulan kesäkäyttö ja syötiin siellä päivällinen. Nakkeja, perunasalaattia, salaattia, homejuustoa ja ruisleipää. Juomaksi raikasta hanavettä. Pihakahvit ja -simat oli juotu päivällä ison pihapöydän ääressä. Tosi kaunis sää helli meitä koko päivän. Eilen oli siniristilippu liehumassa, tänään on vuorossa isännänviiri. Jos jotakin saisi nyt pyytää, niin sadetta toivoisin ja jos vielä ajankohdan saisin valita, se olisi yö ja aikainen aamu. Kiitos.

Vappua!

Vappuaamupalaan kuului pikkupiirakoiden ja kahvin lisäksi lasilliset simaa ja lasilliset appelsiinimehua. Kahvia oli enemmän kuin normaaliaamuina ja kaikki vihreä puuttui, mutta paikataan tilannetta sitten lounaalla. Jos Forecan täteihin ja Ilmatieteenlaitoksen setiin on uskomista, voisi tänään olla mahdollista korkata joko piha tai Kettula vappulounaskäytössä! Tai sitten syödä lounasta Kettulassa ja juoda pihakahvit…

Rasvankäryä ja munkkirahastusta

Tänään olin taas munkkipussipakkaajana ja -rahastajana reilut viisi tuntia pappilassa. Reilut seitsemänsataa munkkia oli tilattu ja uutterat sisaret keittiössä jaksoivat ahertaa tilausten parissa. Kaikilla oli kuuma, kiire ja rasvankäryä hiuksissa, mutta huumoria riitti! Tuotto meni perinteiseen tapaan Yhteisvastuulle.

Tästä en saa latin latia!

Nämä eivät ole koiranruokaa. Nämä eivät ole jäniksenpapanoita. Nämä ovat mulperimarjoja. Ostin maanantaina ison pussillisen (500 g) Ruohonjuuresta. Niissä on ceetä, kalsiumia, kuitua, proteiinia ja rautaa. Näkyvät tulevan hyvin toimeen suklaakonvehtien kanssa olkkarin pöydällä. Päivittäin voi valita, kumpia ottaa…

Jk. Vaikka mainitsin ostopaikan, ei tämä ole kaupallinen yhteistyö. En hyödy tästä penniäkään, enkä saa latin latia. 

Styroxlumisateen jälkeen on poutasää

Eilen illalla lähdin kävelylenkille poutasäässä. Ehdin kävellä kuutisen kilometriä, kun aloin ihmetellä taivaan tummansinisyyttä ja arvelin, että tuosta väristä voisi lumisade kohta yllättää… Oikeassa olin ja jouduin keskelle sakeahkoa styroxlumisadetta ja kovaa tuulta. Urheasti kuitenkin kävelin, sillä arvelin sään muuttuvan jossakin vaiheessa. Lumisade kesti suunnilleen kilometrin verran ja sitten taas tuli pouta. 

Lenkille tuli pituutta 11,8 km. Kotipihalla kuvasin urheita narsisseja. Niissä sitä on kunnon asennetta ja ytyä! 

Sitä sun tätä -päivä

Tänään käytiin isommassa lähikaupungissa. Lounastettiin kaksi yhden hinnalla, kiitos alueosuuskaupan. Vatsat tulivat sopivasti - ei ähkyyn asti - täyteen. Käytiin myös kirppareilla ja muissa liikkeissä. Kirpparilta tehtiin heräteostos, jonka esittelen sitten myöhemmin kehyksissä seinällä. Ruohonjuuresta haettiin uusi pussillinen mehiläisen siitepölyä, pullollinen camelinaöljyä ja pussillinen mulperimarjoja. Ruokakaupasta haettiin vapuksi täydennystä.

Jk. Ystävän kymmenen päivää, sitten tuomasta kukkakimpusta on vielä keltaiset krysanteemit iskussa. Ilahduttavat olkkarissa pikkuaurinkotyylillä.

Tuli sitä lunta!

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Iltapäivällä sateli vettä, illansuussa sade muuttui rännäksi ja tänä aamuna takapihan maisema näytti vähälumiselta. Forecan tätien mukaan päivä kerrallaan pitäisi taas lämmetä, joten olemme toiveikkaita! 

Tänään menen virsikirjatöihin. Päivällä käyn kävelylenkillä. Muita suunnitelmia ei ole valmiina.

 

Eilinen oli yhtä kuin kaksikymmentäseitsemän kilometriä

Eilisen tavoite onnistui! Kolme lenkkiä (8,3 km + 9,9 km + 8,8 km) tein ja nautin kauniista kevätpäivästä. Välillä paljain käsin, välillä taas käsineisin käsin. Toisella lenkillä törmäsin (kuv.) kauniiseen näsiään, jonka halusin kuvata. Myrkyllisyys ei toivottavasti välity kuvan kautta…

Olen iloinen, että jalat kestävät näin paljon kävelyä. Nyt aamulla eivät enää edes muista kävelleensä eilen kilometrikaupalla. Siitäkin on syytä olla kiitollinen! Jos pitäisin ns. kiitollisuuspäiväkirjaa, olisi jaloilla, reisillä, lonkilla ja polvilla ihan omat nimikkolukunsa päivittäin.

Yksi kolmasosa liikunta”urakasta” tehty!

Aina välillä asetan itselleni liikunnallisia päivä- tai viikkotavoitteita. Eilen illalla huomasin, että oikeastaan tämän viikon tavoitteesta puuttuu vielä/enää neljäkymmentä kilometriä ja olisi kolme päivää aikaa saavuttaa se. No, sitten olen seurannut siinä sivussa sääuutisia ja lauantaina pitäisi tulla lunta ja vettä tai pelkästään lunta tai vettä… Ajattelin sitten vähän kerätä kilometrejä ns. etupeltoon ja tämän päivän tavoie on kolme lenkkiä.

Ensimmäisen tein heti aamusta. Se oli lähilenkki ja pituudeltaan 8,3 km. Kun olin tullut siltä, asetuin lempipaikalleni sohvannurkkaan ja räpsäisin kuvan. - Seuraavalle lenkille lähden päiväkahvin jälkeen ja illalla kolmannelle. 

Torstait on kukkienkastelupäiviä Laurilan allakassa

Minun tehtäviini Laurilassa kuuluu kukkienkastelu. On niitä muitakin, mutta tämä nyt tuli mieleen tänään. Olen ottanut tavaksi kastella kukat aina torstaisin, kun kerta viikkoon tuntuu ainakin nyt olevan sopiva sykli. 

Ensin keitin vedenkeittimellä 60-asteista vettä ja kastelin santut. Makkarin ikkunalla kun on kuusi santtua, joista neljä kukkii ja kaksi miettii kukkimista. Toivon enemmistön saavan vähemmistön puolelleen. 

Seuraavaksi kastelin olkkarin kahden ikkunan kukat, oman huoneeni kukan ja keittiön kukan. Viimeksi mainittu pääsi nyt kansikuvakukaksi. Se on nukkatyräkki eli paha poika. Seksipalmuksikin kuulemma kutsuttu…

 

Pieni polku hautausmaan vierestä vie

Eilen iltalenkillä havahduin taas kerran siihen, kuinka kauniissa ympäristössä saamme elää! Tämä ns. hautausmaan viereinen polku on meiltä reilun kilometrin matkan päässä. Eilen polulla tuli vastaan nuori, joka lähes-nyökkäsi tervehdyksen. Siitäkin tuli hyvä mieli.

Tänään saan Miehen reissusta kotiin. Lupasin lämmittää saunan illaksi. Ehkä teen jotakin suolaista piirakkaa iltateelle. 

Puiden hehkua

Eilen illalla kävelin viisi kilometriä ns. lähilenkkiä. Napit korvilla, tietysti. Mutta en tosiaankaan kulkenut laput silmillä! Naapurimetsän puut hehkuivat niin kauniina, että ihastelin niitä mennessä ja tullessa moneen kertaan ja lopuksi räpsäisin kuvan. Ja siinä samassa hötäkässä onnistuin pudottamaan taskustani avaimen… Kaikeksi onneksi siinä oli punainen avainmerkki ja kun kuljin pari ylimääräistä kertaa kuvanottopisteeseen, avain tervehti minua maasta iloisena jälleennäkemisestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin = sain iltalenkin tehtyä, sain kivan kuvan ja löysin avaimeni.

Hyvä ja tapahtumarikas päivä

Jouluruusu ihan selvästi moikkasi, kun tulin eilen illansuussa kotiin. Pysähdyin ottamaan siitä kuvan, jotta se tuntisi itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi.

Eilen aamulla vein lehden naapuriin ja sitten kävelin virsikirjatöihin. Messun jälkeen menin pappilaan kuluttamaan aikaa, kun olimme sopineet ystävän kanssa teatteritreffit iltapäivälle. Paikallinen teatteri esitti kolmannen niskavuorensa (nyt oli vuorossa nuori emäntä) ja taas olin positiivisesti yllättynyt. 

 

Sallittuja, ei kiellettyjä

Mies lähti eilen aamujunalla kohti Helsinkiä ja Esikoiselaa. Meiltä löytyi kaapista konventirasia ja Otonpäivän kahvilla myös niitä oli tarjolla. Yhden söin eilen ja huomasin, että tuohon kauniiseen puutarjottimeen käy vallan mainiosti kukkamaljakon lisäksi myös konvehtikasa. Siinä ne ovat nyt olleet eilispäivästä asti ja eivät huhuile ollenkaan. Ne ovat sallittuja, ei kiellettyjä. Ehkä juuri siinä onkin syy, etten kauho niitä kaksin käsin…En siis usko kieltoihin. Asenne ratkaisee!

Yllätys!

Sain eilen tällaisen yllätyskimpun. Kaunis kuin mikä. Maljakot ovat olleetkin pitkään lähes turhan pantteina kököttäessään nuottikaapin päällä ja/tai keittiön kaapissa. Kokemuksesta tiedän, että kesällä kuljettelen kävelylenkeiltä kaikenlaisia kimppusia, mutta se tyyli odotuttaa vielä itseään. 

Six seven ja Otonpäivä

Tänään on Oton päivä. Ilokseni olen sattunut syntymään isänisän eli Oton nimipäivänä. (Kyseistä Ottoa en ehtinyt koskaan näkemään, sillä synnyin vasta kolmisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.) Merkkipäivää olen viettänyt ihan vaan kotoisasti. Mies teki tällä viikolla jo aikaisemmin tiramisua ja tänään väsäsi vielä puolukkapiirakan. Lahjaksi osti minulle toivomani lenkkarit. - Osuvimman ja nykyaikaisimman onnitteluviestin sain kyllä pikkuveljeltäni (4 vuotta minua nuorempi). Hän lähetti aamutuimaan viestin: Paljon onnea, Six-seven! 

Jk. Ja just äsken kävi Pastori Kissanen onnittelemassa. Onnitteluvirsi kuistilla ja lisävibratolla oli virsikirjatöistä hyvinkin tuttu ja lahja ja kukat mieluisia. Ystävät on kultaakin kalliimpia.

Kirkkolenkki ja summittainen saunomisaika

Kävelyreittini kulkee hyvin usein vanhan kirkon läheltä. Aina silloin tällöin kuljen sen pihan läpi, mutta eilen illalla ohitin kirkon hieman kauempaa ja kiersin Lemettilän tilan tien kautta. Tuota kirkkomaisemaa on monenmoni pysähtynyt kuvaamaan ja niin tein minäkin. Pimeähkö kuvasta tuli (klo oli 19.29), mutta oleellinen on näkyvissä. 

Lenkin pituus oli reilut yksitoista kilometriä. Saunaan ehdin juuri sopivasti, kun oli etukäteen sovittu summittainen saunomisaika. 

Lehdessä oli totuus!

Eilen suuntasin kirjastoon. Palautin kaksi kirjaa ja luin yhden lehden. Lehdessä oli iso artikkeli kävelyn hyödyistä. Räpsäisin yhdestä otsikosta kuvan, sillä se huvitti ja resonoi niin paljon. Illalla kysyin kotona, miten on tuon otsikon totuuden kanssa meillä. Mies sanoi, että ei muista, että olisin ollut pahalla tuulella lenkiltä tullessani. (Täytyy myöntää, että olen joskus lähtenyt kotoa puolivihaisena…) Eli lehdessä oli totuus! Ja Miehen vastaus tuli saman tien ns. lonkalta.

Jk. Tuli mieleen vielä se, että aina silloin tällöin uutisoidaan huonokuntoisen vanhuksen löytyneen jostakin harhailemasta hyväkuntoisena. Ei tämä liittynyt nyt oikein mihinkään, mutta tuli vaan mieleen.

Sotkotus/sötkötys ja kaikenlaista muuta aamupalalla

Aamupalalla on aika usein sama kaava eli siihen kuuluu kahvia, voileipää ja jogurttia. Ruisleipien päällä oli tänä aamuna Tartex -kasvistahnaa, juustoa ja kasa kurkkua. Kun olin juonut kahvini, kaadoin samaan mukiin maustamatonta abjogurttia ja lisäksi hieman tämänhetkistä suosikkiani eli Sisilia -jogurttia. Sotkin mukaan pakastemarjoja (musti- ja puolukoita), mehiläisen siitepölyä ja viherjauhetta. Sotkotus/sötkötys näyttää varsin epämääräiseltä, mutta oli hyvää. Sen jälkeen oli vielä aamushotin vuoro eli snapsilasillinen tyrnimehua, joka on niin hirveän makuista (ja olletikin terveellistä), että se on pakko vetää ykkösellä… Kun siitä kumpikin suoriutui, oli palkinnoksi lasilliset ihanaa appelsiini-mango -juomaa.

Jk. Tarjolla oli myös puuroa, jota Mies söi. Minä olen puuron suhteen vaihtelevaismielinen. Klaanin ollessa paikalla syön kiltisti puuroni, mutta muuten todella harvoin.

Jk2. Marjoja oli annoksessa enemmänkin kuin nuo näkyvät. 

Viiden kupin puu

Laurilan pientilalla kasvaa kuusien, mäntyjen, leppien ja koivujen lisäksi muutama tammi, pari haapaa ja useampi pihlaja. Eli ihan tavispuita melkein kaikki. Erikoisuutena on kahvi(kuppi)puu, joka talvehtii näillä leveysasteilla varsin mallikkaasti ja johon ilmestyi kevään myötä taas yksi kuppi lisää. Onnea on oma iso piha, jossa voi hupsutella ja hassutella!

Lauantaihin mahtui viisi tuntia askellusta

Eilen aamulla päätin, että kävelen paljon. Halusin saavuttaa tasaluvun tällä viikolla ja ahneena ihmisenä tietysti jo mielellään lauantaina…

Ensimmäinen lenkki oli 11,6 km. Hyvä alku siis päivälle. Toinen oli osin lähilenkkiä ja osin muuta. Sen pituus oli 8,6 km. Illalla vielä lähdin kolmannelle ja kävelin 9,9 km. 

Korvissa soi podcastit, silmillä oli ekalla lenkillä arskat ja kengännauhat olivat kaikilla kerroilla oikealla kireydellä. Kävelin kaikkiaan viisi tuntia ja kilometrejä kertyi 30,1. Tasaluku (1100 km) täyttyi, mieli oli hyvä, keho oli ihanasti uupunut.

Stailaamatta valmis!

Olkkarin pöydälle muodostuu kuin itsestään asetelmia. Legoalusta toimii pöytäliinan korvikkeena aina silloin, kun ollaan kahdestaan kotona. Lasinalustoja tarvitaan usein ja yleensä pöydällä on jotakin pikkuhyvää. Tänään en stailannut, mutta tunnustan pyyhkäisseeni pölyt tuosta valkoisesta Koppa-astiasta ennnen kuvaamista… Arjen kauneus on meille elämän yrttisuola tai meri-. 

Ostin lopultakin narskuja!

Kun kerran pääsiäistä vietettiin Kotosessa, en ostanut kukan kukkaa. Yleensä olen ostanut ruukkunarskuja ja hajasijoittanut niitä sisälle ja ulos. No, tänään lopultakin ostin kaksi kolmen kukan kassia eli kuusi narskua. Pergolan pöydälle pääsi jo yksi ja Kettulan eteen kolme siniseen laakeaan ruukkuun. Kaksi odottaa vielä sijoituspaikkaa ja keksin ne varmasti viimeistään huomenna… 

Kokeilevasta keittiöstä huomenet!

Laurilassa kokeillaan mieluusti kaikkia uusia tuotteita. Toiset jäävät kertakokeiluksi ja toisista tulee vakiokauraa. Olin yllättynyt, kun oman smarketin hyllystä löytyi tätä uutta Hummista. (Etukäteen olin jo saanut selville, että erona tuttuun hummukseen on tahinin eli seesaminsiementahnan puuttuminen.)  Nyt on kohta purkki syöty ja tykätään kovasti! Toimii ruisleivän päällä levitteenä ja etenkin runsaasti annosteltuna…

 

Arjen sankareitako?

Suklaamunat on syöty, paitsi on pieniä ruohomunia vielä aika paljon jäljellä. Ollaan siis arjessa tiukasti tai ainakin jollakin otteella kiinni. Eilen kävelin yhden lenkin ja asetin sille etukäteistavoitteen (12,2 km). Sadalla metrillä meni yli. Ei haittaa!

Pesin pyykkiä yhden koneellisen verran. Viestittelin ja puhuin puhelimessa. Luin kirjaa. Vein lenkillä kirjastoon kaksi ja toin kolme. Kirpparipöytään vietiin kassillisen verran lisää ylimääräistä tavaraa. Oli sieltä pöydästä n:o 27 jotakin jo ehtinyt lähteä uusiin koteihin…

Akkujenlatauspäivä

Tyyny oli kirpparilla myynnissä ja sinne jäi edelleen, kun otin siitä vain kuvan… Teksti sopi hyvin eiliseen päivään, kun pidin liikuntavapaan ja oikeastaan kaikestamuustakinvapaan. (Ai niin, olinhan illalla virsikirjatöissä ja sitä varten piti vaihtaa yöpaidasta ns. työvaatteisiin…)

Tänään aion kyllä käydä kävelylenkillä. Akut on ladattu itsestä, kännykästä ja kuulokkeista.

Pääsiäiskortti Turusta!

Tekaisin tuollaisen pääsiäiskortin. Kirjan ja keittiöpyyhkeet ostin kirpparilta ja muut kolme bongasin kävelylenkeillä pitkin poikin Turkua. Kävelylenkkejä kertyi tosi monta. Pitkäperjantai oli päivä, jolloin kävelin kolmen lenkin verran ja yhteensä 35 km. Siinä menivät Matteus-passio ja Johannes-passio ihan askeltaessa. Passioiden luonteiden ero tuli selväksi ja totesin olevani enemmän matteuspassioihminen.

Jk. Eilen palattiin Laurilaan. Tänä iltana menen virsikirjatöihin.

Jk2. Paluumatkalla tavattiin Kuopuksen perhe, joka oli tullut Ideaparkiin kuuntelemaan Batmanin eikun siis Robinin keikkaa. 

Tanssikohan se?

Tänään olisi auringon pitänyt tanssia ja nauraa, jos laulun sanoihin on luottamista. Yritin aamulenkillä kuikuilla ja tihrustella taivaalle, mutta eittämättä olin liian myöhään liikkeellä. Taisi olla tanssit silloin jo loppuneet.

Oi niitä aikoja!

Hyvää lankalauantaita! Olen syntyisin Keski-Pohjanmaalta ja elänyt siellä trullien kulta-aikaa. Lankalauantaina kierrettiin noidiksi pukeutuneina ja saatiin kahvipannuihin jotakin pikkuhyvää tai kolikoita. Olen kuvassa tuo takimmainen. 

Uskon vaikka mihin ja moneen

Uskon moniin asioihin. Joulupukkiin en enää, mutta sen tilalle on tullut muuta. Uskon jääkaappimagneettien viisauksiin. Nykyisin yritän jättää uusia ostamatta, kun jääkaappien fasadit Laurilassa ja Kotosessa on jo aika lailla täynnä kaikenlaisia mottoja ja mietelauseita. 

Kuvan magneetissa kiteytyy tämänhetkinen elämäntilanteeni. Olen siinä onnellisessa asemassa, etten joudu juurikaan miettimään syömisiäni ja kalorien laskentaa en ole tehnyt vuosikausiin. Kiitos liikunta, kiitos! 

 

Pääsiäisrekvisiittaa

Muutama pääsiäiskoriste otettiin esille. Mämmiä on ostettu ja suklaamuniakin on jemmassa. Aika harvinainen pääsiäinen tänä vuonna, kun virsikirjatöitä ei ole ennen kuin toisen pääsiäispäivän iltana. Luulenpa, että teen pitkiä ja pitkähköjä kävelylenkkejä ja luen kirjoja. Tätä voisi kutsua lomaksi, jos vielä olisi töissä. Kutsun joka tapauksessa.

Parit pääsiäiskirkot ja parit elokuvat = keskiviikko

Tänään oli melkoinen vilinäpäivä. Olin aamusta virsikirjatöissä naapuriseurakunnassa ja ohjelmaan kuului kaksi koululaiskirkkoa. Niiden välissä oli lounasta, jutustelua ja ajankuluttamista. Iltapäivällä tulin kotiin ja ehdin juoda pikaisesti kahvit ennen kuin lähdettiin elokuviin. Ensimmäinen elokuva oli The Salt Path - Yhteinen matka. Elokuvan ydinajatus oli käveleminen ja tietysti se resonoi minussa vahvasti… Pienen evästauon jälkeen oli vuorossa Kaunis, rietas, onnellinen. Hyviä elokuvia kumpainenkin. Onnea on kiertävä elokuvateatteri! 

Värikäs ja runsas

Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas,  kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.