sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Haja-ajatuksia haja-asutusalueella


Eilen otin vähän förskottia ja aloitin virsikirjatöissä kesäajan tuolla kuviotakilla ja vispipuurohuivilla. Laukku sentään oli siunauskappelimaisen musta! Illalla siirrettiin Laurilan kellot kesäaikaan. (Kirjoitettuani tuon ihmettelen passiivimuotoa, sillä talonmies-autonkuljettaja-barista-Mieshän ne kellot siirsi...)
Joka tapauksessa nyt ollaan ihan oikeasti kesäajassa eli epänormaaliajassa. Kohtahan se tämä tunnin siirtely eteen- ja taaksepäin sitten päättyykin, kunhan ensin saadaan päätettyä, mihin aikaan jäädään. Luulisi, että tärkeämpiäkin asioita olisi pohdittavaksi.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Minä määrään -päivä


Jos minulla olisi yksinvalta tai mieli- päättää julkisten tilojen sisustamisesta, käyttäisin tosi paljon tekstejä. Siis jos. Onneksi minulla on täysi oikeus päättää blogin sisällöstä ja siksi täällä voin laittaa lainauksia ja kuvia mielin määrin.
Teksti on viime kesän Mäntän reissulta. Sampsa Virkajärven hienot videoteokset kertoivat vanhenemisesta ja vanhempien ja lasten suhteesta. Lausekin on hieno. Sen voisi vaikka kirjoa huoneentauluksi. Jos ei sitä viitsi/osaa/halua tehdä, voi sen pitää muuten vaan mielessä vähän niin kuin mantrana. 

Jk. Otsikko on oikeassa, tänään on juuri tuollainen teemapäivä...

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Ottamuksia 28


Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Vielä unenpöpperöisenä haahuilin olkkariin ja katseeni osui korkeuksiin. Huoneeni oven päällä on hylly, jolla voiruukut majailevat. Osa on peritty ja osa itse hankittu. Jossakin vaiheessa etsiskelin isoa, korkeata voiruukkua. Se olisi ollut hyvä kukkamaljakko kesäisille luonnonkukille. En löytänyt, joten tyydyn näihin mataliin. Niihin voi laittaa pienempiä kukkia...

Jk. Kuudes, kaikkein pienin ujosteli sen verran, ettei tullut mukaan kuvaan. 

torstai 28. maaliskuuta 2019

Kevät löysi töihin!


Jokunen päivä sitten oli viraston tiskille ilmestynyt kevät. Kukan muodossa ja ihan selvästi neiti. Siinä sitten oli keväistä kirjoittaa virkatodistuksia ja sukuselvityksiä, päivittää kotisivuja ja tehdä laskutuksia. 
Tänään on vapaapäivä, huomenna samaten. Lauantaina menen virsikirjatöihin. Pätkätyöt sopivat minulle, vaikka rehellisyyden nimissä odotan kyllä ensi viikkoa, kun luvassa on neljän päivän viikonloppuvapaa. 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Ei yksi vaan monta kultaa!


Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Tuo mainoskyltti tulla tupsahti vastaan, kun menin yhteen outlet-paikkaan. En voinut olla kuvaamatta, joten kuva pääsisi ottamuksiinkin, mutta tällä kertaa en kategorioinut sitä niihin.
Teksti pysähdytti ja tein mielessäni historiakatsauksen. Kolmekymmentäkuusi vuotta on ollut yksi ja sama kulta. Kultien määrä on tässä yhteisen matkan aikana lisääntynyt. Kyseessä ei ole mitään salarakkauksia vaan ihan julki-. Esikoinen, Kuopus, sitten Miniä ja vielä Vävy. Ja kermavaahtona elämän kakussa Lapsenlapsi Ykkönen, joka tänään täyttää neljä vuotta ja jota juhlitaan sunnuntaina Tampereella. En toki unohda Lapsenlapsi Kakkosta, joka perjantaina tulee kahden viikon ikään. Rakkautta riittää kaikille... 

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Se oli ja on rakkautta!


Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkuusi vuotta siitä lauantaisesta iltapäivästä, kun Hankasalmem kirkon käytävä oli yllättävän pitkä ja meitä jännitti ja Händelin Largo soi. Meidät oli tarkoitettu toisillemme - olen siitä ihan varma. Se oli ja on rakkautta. Vuosikymmenien myötä turhat kulmikkuudet ja särmät on hioutuneet ja isot sanasodat jo sodittu. Toistan: Meidät oli tarkoitettu toisillemme. 


maanantai 25. maaliskuuta 2019

Täytän neljä vuotta!


Olen aina ollut omapäinen. Arki on ollut voimavarani jo vuosia/vuosikymmeniä. Blogannut olen kymmenisen vuotta. Mutta juuri tämä blogi Omapäistä arkeilua täyttää tänään neljä vuotta. Olen nauttinut joka hetkestä: asioiden kirjaamisesta muistiin, kuvien räpsimisestä, tunteiden jakamisesta, otsikon pähkäilystä, kommenttien lukemisesta ja arkielämästä. Tämä ei ole muistokirjoitus, sillä aion toki jatkaa! Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi...

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Illan päähenkilö: Erkki Vuokila



Eilisen koti-illan päähenkilöksi muodostui Erkki Vuokila. Meillä kun on Miehen kanssa tapana ratkaista SK:n (täsmennys: Suomen Kuvalehti, ei Satakunnan Kansa!) piilosana viikottain. Lehti ilmestyy perjantaisin ja viikonloppuna on sitten aika ja aikaa hieroa älynystyröitä ja miettiä, mitä milloinkin on piilotettu vihjeiden taakse. Tällä kertaa oli Erkki kyllä pistänyt pahan! Paria sanaa vielä jäätiin epäilemään, kun oli aika mennä saunomaan... 

Jk. Kuva on eilisen virsikirjatyöpäivän tauolta ns. taukohuoneesta eli kappelin sakastista. Istuskelin siellä ja pidin banaaninmittaisen breikin kahden työtehtävän välillä.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Piispanvaalien seuraamista ja toinenkin harrastus


Virsikirjatyöviikonloppu, joka onneksi tarkoittaa sitä, että tänä aamuna sai nukkua pitkään. Näin suunnilleen tsiljoonayksi unta ja nukuin seitsemään asti heräämättä kertaakaan ja senkin jälkeen vielä torkuin yli tunnin. Olen nyt muutaman viikon ajan harrastanut sitä, että menen nukkumaan jo iltakymmenen jälkeen, luen vähän aikaa ja ennen yhtätoista lamppu sammuu ja simahdan. Ei huono harrastus ollenkaan! 

Jk. Harrastuksista tuli mieleen, että kerroin tällä viikolla yhdelle työkaverille harrastavani piispanvaalien seuraamista. Niitä kun on aina silloin tällöin ja viimeksi Porvoossa. 

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Haaveillaanko teillä?


Saan lähipiiriltä joko tahattomia tai tahallisia vinkkejä bloggaamiseen. Tämänkertaisen vinkin sain Esikoiselta, kiitos vaan! Aiheena on aterinlaatikon (meillä kyllä käytetään vanhanaikaisesti sanaa lusikkalaatikko) oikeaoppinen järjestys. ”Jos ruokailuvälineesi eivät ole HAA-VEI-LU-järjestyksessä, elämäsi prioriteetit eivät selvästikään ole kunnossa”, lainaus Kasper Strömmanilta.
Luettuani instagramviestivinkin menin saman tien keittiöön tarkistamaan elämämme prioriteetit. Ja huh, ihan olivat HAArukat, VEItset ja LUsikat oikeassa järjestyksessä. Jes! 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Onnea!


Miehellä on tänään nimipäivä. Nimensä on varsin yleinen ja sitä on olemassa etu- ja sukunimenä. Sankari taitaa juhlia työn merkeissä, sillä hän sanoi siivoavansa tänään. Ehkä minä sitten sankarin vihittynä vaimona käyn kävelylenkillä ja kirjastossa...
Eilen esittelin uusimman vauvan kuvia seuran kokouksessa ja tarjosin sydänmarmeladeja. Herkkuja jäi vielä kotipöytäänkin. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Optimistin lenkkarit


Kevätpäiväntasausta! Tämä on se päivä, jolloin yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkät. Vauhti kohti kevättä  ja päivän pitenemistä alkaa kiihtyä. Jo pelkkä sana kevätpäiväntasaus kuulostaa kevättakilta ja lenkkareilta, vaikka totuus on toisenlainen. Lumikinoksia, loskaa ja muuta talvista lavastetta riittää vielä yllin kyllin. Optimisti minussa näkee kyllä jo ne lenkkarit...

tiistai 19. maaliskuuta 2019

”Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!"


Facebook on hyvä muistojen säilyttäjä ja muistuttaja. Se kertoi minulle tänä aamuna, että tasan neljä vuotta sitten matkustin bussilla Jyväskylästä Tampereelle ja takaisin. Vietin siellä tosi mukavan päivän Kuopuksen kanssa, joka oli raskaana. Onneksi meidän siellä kirpputoreilla kuljeskellessamme ei synnyttämisen aika tullut, vaan vasta kahdeksan päivän kuluttua... 
Minna Canthin patsaan kuva on neljän vuoden takaa ja ajankohtainen juuri tänään. Hyvää tasa-arvon päivää! Otsikko on aitoa Minnaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Oodi Naistenklinikalle, ilolle ja vaikka mille


Eilinen oli kerrassaan ihmeellinen päivä. Aamuyhdeksän jälkeen lähdettiin autolla kohti Jämsää, josta hypättiin (kuv.) junaan ja matkattiin Helsinkiin. Pasilassa jäätiin pois ja reippaina ihmisinä käveltiin Naistenklinikalle. Elokuvista ja sarjoista tutun rakennuksen pääovesta mentiin ja tavattiin aulassa Kuopus, Vävy ja Lapsenlapsi ja jonkin ajan kuluttua myös treffattiin Esikoinen, joka johdatti meidät kuudenteen kerrokseen.
Ja siellä sitten yhdessä perhehuoneessa olivat Miniä ja suvun pienimmäinen, jolla oli kissanpennun ääni ja isänsä piirteet niin vahvoina, että oli kuin kalenteria olisi käännetty kolmekymmentäneljä vuotta taaksepäin... Ihana! Rakas! 
Pienen visiitin jälkeen jatkettiin kulkua kaupungille. Mies meni katsomaan taidetta. Minä kiertelin sellaisissa kaupoissa, joita lähikaupungissa ei ole ja sitten tehtiin treffit palindromitavarataloon. Sieltä jatkettiin Oodiin, jossa lueskeltiin lehtiä ja juotiin kahvia. Ja sitten tulikin aika kävellä rautatieasemalle ja matkata kohti Jämsää ja vielä ajaa kotiin. Sää oli pöpperöluminen ja inhottava, mutta olo oli onnellinen sitten kotona teekupin ääressä.

Jk. Kuvan tekstin löydin Oodissa Keskipohjanmaa -lehdestä. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kahden pojan mummu!


Eilen saatiin tietää, että meitä on nyt kahdeksan! Mummu ja vaari ovat ihan pohkeissaan ja tohkeissaan ja tänään matka käy kohti Naistenklinikkaa.
Kaksinkertainen mummu kuulostaa paljon pätevämmältä ja uskottavammalta kuin yksinkertainen mummu...  Elämä on ihanaa ja ihmeellistä ja ihkua ja ihmekästä! 

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Elämän keiton mausteita


En ole koskaan oikein sulautunut massaan. En kokoni puolesta, mutta en muutenkaan. Täytyy myöntää, että joskus nuorempana on ihan tahallaan tullut provottuakin, mutta ae oli silloin joskus hamassa menneisyydessä eli opiskeluaikana 70- luvun lopulla...
Mielestäni erilaisuus on elämän rikkautta, erilaisia mausteita elämän keitossa. Vähän niin kuin että kyllä persiljaan ja tilliinkin kyllästyisi, jos käyttäisi vain niitä. Välillä on hyvä piristää elämää kurkumalla, rosmariinilla ja timjamilla! 


perjantai 15. maaliskuuta 2019

Vaihdoin kuvakulmaa


Eilen nähtiin pieni suuri elokuva Shoplifters - Perhesalaisuuksia (Manbiki Kazoku 2018) ja tänä aamuna vasta oikein havahduinkin siihen, miten paljon kaikkea japanilaishenkistä Laurilassa on... Olenhan sen toki tiennyt, mutta joskus kuvakulman vaihtaminen (ihan konkreettisesti katonrajaa kuvaamalla) saa näkemään asiat eri tavalla. 

torstai 14. maaliskuuta 2019

Ansaitut Oscarit


Olipa niin upean huima elokuvaelämys eilen, että harvoin moista tapaa! Illan elokuvan meille näytti kohtuullista korvausta vastaan (kymppi per katsoja) Kino Metso kunnan omassa auditoriossa, joka on kuin elokuvateatteri ainakin.
Musiikki, tarina ja musiikki vetosivat. Varsinkin musiikki oli kerta kaikkiaan ihanaa, musiikista puhumattakaan. Sanoinko jo, että pidin musiikista tosi paljon... Oli ihan pakko hytkyä ja takoa mukana ja niinhän siinä kävi, että meillä oli kotijatkot Laurilassa, kiitos Spotifyn. Wau! Oscarit tuli ihan ansiosta! 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Mitä tapahtui kolmekymmentäkuusi vuotta sitten?


Hyvä ystäväni Hanna muisti taas minua uudella sanalla ja päätin käyttää sen tänä pakkasaamuna, koska tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkuusi vuotta hyvin tärkeästä päivästä. Silloin nimittäin Hankasalmen kirkossa julistettiin kaikelle kirkkoväelle, että ollaan Miehen kanssa ihan tosissamme  ja menossa naimisiin. 
Niin, se sana on sielunvierimmäinen. Kaunis ilmaisu ja juuri sopiva sille symbioosille, joka meillä yhä on vuosikymmenien jälkeen. Olen onnenmyyrä. 

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Elokuvien koti


Meillä katsotaan paljon ja usein elokuvia. Joku voisi kutsua friikeiksi... Rulokaapin päällä on kaksi kasaa, joista takimmainen on uusimmatjotkaonkatsottu ja etummainen matalampi on uusimmatjotkaonkatsomatta. Jos tarkkoja ollaan, takimmaisen kasan elokuvat pitäisi jo laittaa hyllyihin, mutta työ odottaa inspiraatiota. Ja ehkä lisätilaa, jota tulee, kun joitakin elokuvia taas kuljetellaan kotosen hyllyihin. 

Jk. Etummaisessa kasassa on yksi lastenelokuvakin, jonka voisi jo laittaa saman tien hyllyyn odottamaan pientä katsojaa. 

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Luomista, kutomista ja liikuntaa


Kutominen/neulominen on ollut jonkin aikaa jäissä ja telakalla. Eilen päättelin yhdet yksiväriset leijonankeltaiset sukat, jotka päätyivät Miehen jalkoihin. Illalla sitten loin uudesta langasta silmukat ja sain sukanvartta aika pitkästi tehtyä elokuvan (Moonlight) aikana. En vielä tiedä, kenen jaloille polkkasukat tulevat...
Eilen ehdin tehdä muutakin kuin kutoa. Spinnasin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia ennen saunaa! Liikuntakin on viime viikkoina ollut aika vähäistä, kun ensin olin kipeänä ja sitten nuo jäätikkökelit eivät ole oikein inspanneet liikkumaan. (Siitä nyt olen pitänyt huolen, että asettamani minimitavoite VKKV = vähintään kolme kertaa viikossa, on huonoinakin viikkoina toteutunut. Olinkin sitten hyvin ylpeä itsestäni, kun viime viikolla liikuntaa kertyi peräti reilut kuusi tuntia ja kertoja kaikestaan seitsemän. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Vanheneminen ja säännöt


Eilen illalla katsoimme tosi ihanan elokuvan, jonka nimi oli Herra Hoppyn salaisuus. Dustin Hoffman ja Judi Dench ja kilpikonnat olivat pääosissa. Suosittelemme lämpimästi. Elokuvasta nappasin muistiin yhden lauseen, joka sopisi huoneentauluksi ja motoksi. Mitä järkeä on vanheta, jos ei voi rikkoa sääntöjä?
Kuva on tältä aamulta meidän olkkarista. Sen tekstinä voisi olla vaikkapa tämä: Elämä on lyhyt, joten syö jälkiruoka ensin.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Tietotekniikka auttoi ikävöinnissä


Arkistosta löytyi Miehen kuva ja tuli ikävä, joten päivän bloggauksen aihe oli valittu. Se on siis ikävä. Nuorempana olin niin riippuvainen, että jo parin päivän ero oli maailmanloppu. Laskin tunteja, nukuin huonosti ja ikävöin. 
No, marraskuussa -13 hankittiin kotonen ja totuttiin siihen, että reissailtiin ja reissaillaan enemmän yksin ja kaksin. Ja ihme tapahtui, kun ikävöinnin määrä väheni! Luulen keksineeni siihen syyn ja se ei suinkaan ole tunnemaailmassa. Syy, ratkaisu ja kiitos on tietotekniikassa! Viesttellään nimittäin tiuhaan messengerissä ja lähetellään niin paljon whatsapp-viestejä, että on ihan kuin toinen olisi siinä vieressä koko ajan...

Jk. Pari päivää taas yksin ja viestien määrä on ollut valtava... Tänä iltana sitten kaksin ihan irl.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Muurahaispesiä ja lasikattoja


Naistenpäivää! Naisista ja naiseudesta on maalattu tauluja, tehty lauluja, runoiltu ja keskusteltu kauan. On sohaistu muurahaispesiä, rikottu lasikattoja ja kyseenalaistettu kirjoittamattomia sääntöjä. Ärsytetty ja ärsyynnytty puolin ja toisin.
Tänä iltana voisin katsoa jonkun naiselokuvan. Kotimaisesta hyllystä löytyy ainakin Nainen kedolla, Nainen on valttia, Naiset jotka minulle annoit, Naisia kaupungilla ja Naiskohtaloita. Joku niistä tai sitten joku ihan muu. 

torstai 7. maaliskuuta 2019

Anteeksi se eilinen!


Eilen oli päivä, jolloin sain monta ihmistä huolestumaan. Olin töissä ja jossakin vaiheessa aamupäivää oli kännykän akku päättänyt, että päivän puheluita on jo tarpeeksi. Suomeksi sanottuna akusta loppui palkit. En huomannut asiaa, kun syvennyin konetöihin. Minua ei siis tavoittanut millään. No, kaikki oli kuitenkin hyvin ja asiat kunnossa. Anteeksi, kun säikäytin. Lupaan tästä lähtien laittaa kännykän aina työaamuina lataukseen. 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Kuopus täyttää vuosia


Tänään on juhlapäivä. Lapsistamme nuorempi täyttää tänään kolmekymmentäkaksi vuotta. Hän syntyi Rahmaninovin ja Vivaldin musiikin soidessa, kun siihen aikaan sairaalaan sai viedä oman kasetin mukaan. 
Kuopus on ollut aina oman tiensä kulkija. Rohkeampi kuin kukaan muu meistä. Rakkaat onnittelut täältä kotoa!

Jk. Eilen olin pitämässä työkeskuksen laulupiiriä ja kerroin tämän päivän syntymäpäivästä. Pyysin piiriläisiltä arvauksia, paljonko tyttö täyttää. Vastaukset vaihtelivat kuudesta vuodesta kolmeenkymmeneen ja sitten tuli ihan oikea vastauskin, kun sanoin kolmenkymmenen olevan jo hyvin lähellä. 


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Aamuajatuksia tänään


Kahdeksan jälkeen aamulla valo tunkeutuu neljännesväkisin ikkunasta huoneeseen. On se kevättä, vaikka pakkaslukemat saavat mielet vielä talven puolelle. On se kevättä, vaikka talvitakki eksyy kysymättä päivittäin päälle. On se! 
Tänään on melkeinvapaapäivä. On olemassa laulu, jonka nimi on Poplaulajan vapaapäivä. Se tuli eittämättä mieleen. 

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Metsäretkellä




Lähdettiin eilen aamulla yhdeksän jälkeen kävelemään hankia pitkin ja syötiin aamupala ulkona noin kolmensadan metrin matkan päässä kotitalosta. Mies oli pakannut korin mukaan ja yllätys oli suuri, kun ruokatermoksesta löytyi aamupuurokin! Ja hyvä puuro olikin. Lisäksi kahvia ja teetä ja valmiita voileipiä. 
Tuo reissu ei ollut päivän ainoa ulkoilu, kun iltapäivällä vielä käveltiin reilut kahdeksan kilometriä. Aurinko paistoi. Eväskoria ei tuolla jälkimmäisellä reissulla ollut mukana...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Ansaittua relaamista


Vapaata viikonloppua on jäljellä vielä yksi päivä. Tyyli on edelleen sama eli aion relata. Perjantaina tein pari pientä kävelylenkkiä ja eilen spinnasin tunnin, joten tänään voisi olla yhden kävelylenkin päivä kaiken muun löhöämisen vastapainoksi. Jos lenkin tekee aamulla, olisi näin isollakin ja painavalla ihmisellä mahdollisuus kävellä pitkin hankia. Tänä aamuna opin, että tuolle ilmiölle on olemassa vaikka kuinka monta erilaista sanaa - esimerkiksi kantohanki, hankikanto, kestohanki, hankiainen, hangenkeli ja hangenkierä. On tämä äidinkieli värikästä jo lumenkin suhteen! 

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Tulppaaniarpajaiset


Osallistun aina silloin tällöin tulppaaniarpajaisiin ostamalla kimpun päivittäistavarakaupasta. Nyt olen pari kertaa saanut päävoiton, kun kukat ovat avautuneet vaasissa kauniisti ja pysyneet hyvinä pikän aikaa. Sitä ennen olikin tämä arpa ei voita, kun keltaiset tulppaanit olivat käsittäneet kukkimisajatuksen eri tavalla kuin oletin/halusin ja vain muumioituivat nuppumuotoisina. Silloin harmitti, mutta noin neljällä eurolla ei voi tietysti aina onnistaa...
Kuvasta näkee myös eilisen innovaationi eli olkkarin pöydän uuden ”liinan”. Legoalusta on aika tyylikkään näköinen ja pysyy hyvin suorassa...

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Laventelintuoksua toimistossa


Paljon puhutaan makumuistoista, mutta myös hajumuistot/tuoksumuistot on aika tärkeitä. Se on tämän bloggauksen aihe aina kuvaa myöten. Nuo kaksi kirjaa ovat aika hajuttomia, mutta ne ovatkin vain viitteenä kertomassa siitä, että toimistossa ollaan. Johtolanka on tuo kirjojen välissä oleva käsivoideputkilo. Vuosi sitten toimistokaveriksi tuli laventelikäsivoiteen käyttäjä ja sain kerran kokeilla voidetta ja hullaannuin siihen täysin. Nyt on itsellä toinen putkilo menossa ja joka kerta, kun rasvaan käteni ja nuuhkin laventelin tuoksua, ajattelen lämmöllä Minnaa... Elämä kuljetti hänet toisaalle, mutta tuoksumuisto jäi.