Tulevaisuuden naurunaiheet

Tämä maanantaiaamu (viimeinen lomapäivä) alkoi aamupalalla ja sen jälkeen tiskikoneen täyttämisellä. Mies, Kuopus ja Vävy lähtivät Mänttään purkamaan näyttelyä ja me jäätiin Ykkösen kanssa Laurilaan. Ensiksi luimme yhdessä kuvan kirjaa ja mietimme, mitä kaikkea on oikeasti tapahtunut kirjan painatuksen jälkeen. 1990-luvulla painettu kirja kertoi muun muassa terapiasohvasta, kotityöasemasta, korvakkeista, elektronisista lemmikeistä, kloonaamisesta ja kainalotoimistosta. Seuraavaksi taidamme pelata jotakin…

Jk. Otsikon keksi Ykkönen. 

Virtapiikkejä

Toiset omat saatiin eilen illalla meille. Lomailut siis jatkuvat ja Laurilan täyttää iloinen puheensorina. Kyllä meillä puhutaan silloinkin, kun ollaan ihan vaan kahdestaan, mutta välillä on kuitenkin hiljaisempia hetkiä, kun toinen pelaa shakkia ja toinen someilee tai lukee. Sellaista rauhallista hiljaiseloa kuitenkin, johon omien tuomat virtapiikit ovat tervetulleita. 

Normaalissa vesisateessa vesipisara putoaa vauhdilla 9 m/s

Eilen satoi kuin saavista kaataen ja sama tyyli taitaa jatkua tämän päivän ajan. Eilen päivällä laitoin kirkkaankeltaisen takin päälleni, sillä se ei ole moksiskaan sateesta. Trikoot ja lenkkarit tosin kastuivat tuolla kuuden kilometrin lenkillä, mutta ulos oli pakko päästä käymään ja sehän oli vaan vettä, jota taivaalta ropisi. Lenkki teki mielelle ja keholle hyvää. Toistan lenkin tänään jossakin vaiheessa eli menen uhmaamaan sadetta. 

Meillä on kaikenkokoisia saappaita jemmassa. Sievät kuin minttukarkit nuo kuvan saappaat, joita Kakkonen on käyttänyt tänä kesänä. Kasvunvaraa on vielä, mutta ihan toimivat jo nyt. 

Jk. Tiedät varmaan, että rakastan kaikenlaisia tiedonjyviä. Siksi tuollainen otsikko. 

Nappikukkapellonreuna

Eilen jäätiin kaksin, kun yhdet omat lähtivät. Pari päivää ollaan näin ja sitten on toisten omien vuoro lauriloitua. Meillä on aina heinäkuut olleet vilinäkuukausia. Ja hyvä näin. On kiva kattaa pöytään monta lautasta, leipoa kaikenlaista, nähdä olkkarin lattialla uusia ja taas uusia legorakennelmia ja kuulla hyviä juttuja.

Eilen käytiin iltapäivällä isommassa lähikaupungissa hampurilaisilla ja vähän kierreltiin kaupoissa. Illalla ehdin maalaismaisemalenkille. Räpsin muutaman kuvan ja tämän päivän kuvaan pääsi pietaryrttipellonreuna. Minä olen tuntenut tuon kukan aina nappikukkana. 

Taas opin uuden asian!

Unikeon päivää! Tällä kertaa unikeko on meillä joku muu kuin minä, sillä huoneessa 101 vielä nukutaan ja me tultiin jo puolisen tuntia sitten Kettulasta Laurilan puolelle. 

En ole muuten ennen tiennyt, että unikeko on ihan oikeasti olemassa! Se on pieni nisäkäs, joka nukkuu jopa kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa. Tiesitkö sinä?

Hupia ja hyötyä

 

Eilen tein kaksi lenkkiä, joista ensimmäinen oli Hupi ja toinen Hyöty. Molemmat olivat pituudeltaan noin kuuden kilometrin pituisia. Jälkimmäinen oli postin kirjelaatikolle ja takaisin, kun oli viimeinen palautuspäivä ristikkolehden palkintoristikoille. Ristikoimme yhdessä Esikoisen kanssa ja suunnittelimme jo, että jaamme palkintosumman/summat puoliksi ja koska kyseessä oli Kuopuksen ostama lehti, maksamme hänelle kyllä voitosta lehden hinnan. 

Jk. Kuva ei liity juttuun, mutta kesään. Keijuangervot yllättävät joka vuosi. Keväällä näyttävät pitkään ruskeankuolleilta, mutta sitten Simsalabim! Yllätys! Me kukitaan taas! 

Rehellinen luennoitsija

Eilen osallistuin mielenkiintoiselle luennolle. Luennoitsija vaikutti todelliselta asiantuntijalta. Aiheena oli ihmisen fysiologia. 

Otteita luennosta:

Ihmisellä on juomatorvi ja syömätorvi.

Kaulan alapuolella on unohtamiskanava. Se toimii aina, ei mene koskaan rikki. Siinä on niin paljon vettä valmiina, että sitä riittää jokaiselle päivälle.

Jaloissa on muistikanavat. Jalan sisällä on metallinen purkki, sen korkki avautuu, jos haluaa jonkun muiston esiin. Luuranko sanoo, että haluaa muiston ja sitten muistikanava sanoo,  okei.

Ihmisen keskellä menee hengityskanava, josta kuuluu vuuh!

Luennon lopuksi luennoitsija sanoi, että oikeastaan hän on keksinyt nämä kaikki asiat. Eli hän oli harvinaisen rehellinen asiantuntija. Ja entinen taapero. 

Nuori rakkaus

Tänään tulee kuluneeksi kuusikymmentäkahdeksan vuotta siitä, kun Kaustisella juhlittiin häitä. Vuotta aikaisemmin oli nuoripari mennyt kihloihin, joten päivämäärällä 24.7. oli heidän elämässään kaksi merkkipäivämerkitystä. Yksi hääpäivälahja oli Selma -niminen astiasto, josta minulla on vielä jäljellä asetteja, tarjoilulautanen, kermakko ja sokerikko. Kauniita kuin nuori rakkaus. 

Vesipostin avain eli oinas

Meillä kastellaan pihaa porakaivovedellä ja sen hana oikkuili niin, että oli hankittava uusi. No, Mies toi vanhan hanan eli tarkemmin sanottuna vesipostin avaimen minulle nähtäväksi ja totesin saman tien: Oinas! Minun horoskooppimerkkini! Päätin ottaa siitä kuvan ja otinkin. Eikö olekin ihan selvästi oinas?!

Makujen sinfoniaa

Eilen aamupäivällä mennä hipsin pihalle tervehtimään kesäkurpitsapenkkiä. Edellisinä päivinä oli jo käyty katsomassa, että kyllä sieltä jo saa ensimmäiset ottaa ja nyt sitten otin. Toin ne keittiöön, pesin ja aloin pilputa pieniksi. Pannulle voita, sinne kesäkurppapalat, muutama ripsaus ruususuolaa ja saman tien yrttimaalta hakemaan tavistimjamia ja sitruunatimjamia. Ne sitten pannulle ja pienellä lämmöllä eteenpäin kohti paistoksen valmistumista. Sitä odotelellessa tein salaatin, johon tuli tomaattia, uutta sipulia, leipäjuustoa, aprikoosia, kasvimökin basilikaa ja loraus myssyöljyä. 

Makujen sinfoniaa, sanoisivat lapset. Oli muuten tosi hyvää, sanoimme me. 

Taiteilijan äiti

Heti alkuun täsmennys: otsikko ei viittaa Saarijärven Lumperon tämän kesän tuonnimiseen teatteriesitykseen. Se tarkoittaa sitä, että olen kuvataiteilijan äiti. 

Eilinen päivä kului Mäntässä. Aamukymmenestä iltapäiväneljään nähtiin taidetta yhdellä kahvitauolla varustettuna.. Ensin Göstassa Lorna Simpsonia, Pirjetta Branderia, Elena Näsästä ja kartanon klassikoita. Sitten se lohileipäkahvitauko Autereen tuvalla.

Seuraavaksi tutustuttiin Mäntän äärellä -näyttelyyn. Kahdenkymmenen taiteilijan työt olivat esillä kymmenessä myynnissä olevassa asuinkiinteistössä. Siispä navigaattori töihin ja kartan mukaan suunnistusta ympäriämpäri Mänttää. Etenimme hyvin systemaattisesti ja näimme monenlaisia töitä ja monenlaisia näyttelynvalvojia. Viimeisenä menimme Onnelankadulle, jossa oli kahden muun taiteilijan ja meidän Kuopuksen töitä. (Kuvassa niistä yksi, nimeltään Kriisipuuro.) 

Jalo Kallioinen, hauska tutustua!

Mies palasi eilen Kotosesta. Oli kastellut kukat ja fillaroinut ympäri kaupunkia. Oli selvästi tyytyväinen reissuseensa. Minullakin oli Laurilassa samaan aikaan hauskaa. Oli aikaa kävellä ja haahuilla pihalla. Ehdin myös päähänpistosta siivota pesuhuoneen ja muutaman kaapin. Pihahaahuilussa räpsin muutaman kukkakuvan. En ollut ihan varma esimerkiksi tuon violetin kukkijan nimestä, joten käytin kasvientunnistusappia. Sieltähän se löytyi tuo Jalo Kallioinen! Tiedäntiedän, että oikeasti se on jalokallioinen, mutta minusta on hauskempaa kirjoittaa se noin ihmismäisesti. 

Siipeensä saanut

Siinä se istuu yrttimaan reunalla, tuo siipeensä saanut siipirikko. Mies onnistui liimaamaan irronneen siiven paikoilleen. Liimajäljen huomaa, mutta se ei haittaa. Olento on entistä inhimillisemmän oloinen tuon arven kanssa. Joltakin kirpparilta kotoisin ja Laurilan pihassa kuin kotonaan. 

 

Kahvi(kuppi)puu

Laurilassa ei sisustusta oteta liian vakavasti. Ei pihallakaan. Meillä on esimerkiksi kahvipuu tai oikeammin sanottuna kahvikuppipuu. Ensin pihlajan oksassa majaili yksi pariton kuppi, mutta sitten löysin sille kirpparilta kaverin. Ovat paikoillaan läpi vuoden. Tänä keväänä toinen löytyi maasta, joten talvikahvia oli siemailtu ilmeisesti vauhdikkaasti…

Jk. Pihlajan takana pilkottaa vasemmalla Repola ja sen vieressä Kettula. 

Sininen aamu

Aamulla heräsin aitasta ennen seitsemää. Mies oli kömpinyt parvelta jo aikaisemmin, kun lähti Kotoseen kastelemaan kukkia. Hetken aikaa kuonottelin ja mietin. Sitten tulin Laurilan puolelle ja puin lenkkivaatteet päälle. Kuuden kilometrin aamukävely tuntui juuri sopivalta aamunaloitukselta. Nyt on sitten aamupalan aika. Tarjotin määritti astioiden värin tällä kertaa ja kaivoin kaapista sinistä Kiltaa ja Teemaa. Ja nyt syömään! 

Tuhansien joukossa

Eilen aamulla meillä oli kello herättämässä kymmenen yli viisi. Kuudelta olimme jo skodailemassa kohti Seinäjokea ja herättäjäjuhlia. Matka kesti kaksi tuntia. Päivään mahtui seurapuheita, virrenveisuuta, munkkikahvit, kasvissosekeittoa, kasvismakkaraa, askelia, vessajonoja, tuhansia ihmisiä (päiväseuroissa meitä oli kuulemma kahdeksantuhatta kuulijaa paikalla), istuskelua ja makoilua puiden alla ja matalan kynnyksen tuttuutta. Iltakahdeksalta lähdettiin takaisin Laurilaan ja tehtiin matkalla pieni pysähdys siinä tietyssä kyläkaupassa. Kotipihaan ajettiin varttia vaille yksitoista. Väsyneinä, mutta varsin tyytyväisinä.

Kukkakimppujen päivä

Eilen oli itseoppineen ja täysin kotikutoisen floristin päivä. Keräsin omapäiset kukkakimput Pupulaan, Kettulaan ja Repolaan, kahdelle pihapöydälle, kuistin pöydälle ja vielä keittiön pöydälle. Keittiön kimppu pääsi tähän kuvaksi. Ennen kukkiin liittyvää pihakiertelyä oli ohjelmassa Pupulan ja Repolan siivous. Mies imuroi ja pesi Kettulan lattian ja laittoi sinne matot lattialle. Aitan parvella uni maistui tuttuun tapaan…

Allekirjoitan, vaikka en ostanut

Olen melkein tsiljoona kertaa todennut, että kirppareilta ei tarvitse raahata kotiin kaikkea. Paljon kyllä raahataan, mutta rajansa kaikella. Usein se kuva riittää. Niin eilenkin. Hintaa oli vain puolitoista euroa, mutta säästin sen ja räpsäisin kuvan. Kuvan tekstin allekirjoitin ja -tan ihan varmasti.

Leipomislistaus

Aikavälillä 3.-12.7. meitä oli 2-8 ihmistä koolla. Leipomiskäytössä oli lomamökin erittäin hyvä sähköhellan uuni ja pyydettyjä lisäpeltejä. Tulosta syntyi ja kun kirjaan kaiken, niin tietysti myös sen mitä leivoin tai Mies leipoi. Siis:

- 48 sämpylää

- 50 perunarieskaa

- 2 pataleipää (Mies)

- 32 voisilmäpullaa

- 31 pientä korvapuustia (Mies)

- 2 pullapitkoa (Mies)

- 1 puolukkapiirakka (Mies)

Väki vaikutti tyytyväiseltä. Pulla- ja sämpyläkorit tyhjenivät nopeasti. 

 

Eikä tässä vielä kaikki!

Eli kuvasta puuttuu viidet saappaat, yhdet lenkkarit ja yhdet kesätossut… Vaikuttaa ilmiselvästi joltakin isommalta kesäleiriltä, vaikka kyse onkin omien klaanin lomaviikosta. On isoa ja pientä ja sopivaa kenkää joka lähtöön. 

Rakastamisen eri muotoja

Yhteiseen lomaan on kuulunut uimista, lukemista, pelailua, kävelyä, leikkimistä ja melkein tsiljoona muuta asiaa. On nukuttu hyvin ja syöty kattilakaupalla ruokaa, leivonnaisvuorista puhumattakaan. Meidän ikäpolven tyyli kun on osoittaa rakastamista myös leipomalla ja paistamalla, jauhottamalla ja vaivaamalla. 

Elämäni täysosumia

Elämäni tikkakilpailussa olen heittänyt tosi monta kertaa kympin. Reilut neljäkymmentä vuotta sitten osuin keskelle taulua, sitten kahdesti 80-luvulla ja vielä senkin jälkeen neljästi. Olen onnellinen nainen, vaimo, äiti, anoppi ja mummu. Voiko sitä enempää ihminen tikoilta/elämältä toivoa…

Jk. Kuvan tikat olivat jonkin heittäjän jäljiltä.

Sadetta ja paistetta

Eilen leivoin sämpylöitä ja odotin, että pitkulasämpylät kohoaisivat liinan alla tarpeeksi. Odotellessani vilkaisin ulos ja huomasin pihalla apean linnun. Se ilmiselvästi odotti aurinkoa, joka päivän myötä tulikin palloilemaan taivaalle.

Tämän viikon mietelauseena voisi hyvin toimia Kakkosen eilinen tokaisu: Mulla on hyvä ja pitkä muisti, mutta ei kovin hyvä.

 

Kuin Suomi-filmin maisemissa

Kävelin eilen oudommalla tiellä. Maisema oli kuin parhaasta Suomi-filmistä ikään ja ihan pakko oli välillä pysähtyä ottamaan pari kuvaa samalla, kun join vesipullosta muutaman kulauksen. Sen verran kuuma oli, että hiki kihosi niskahiuksiin ja otsalle. Aioin tehdä kympin lenkin, mutta korvapuustikahvit houkuttelivat ja lenkistä tuli kahdeksansataa metriä aiottua lyhyempi. Aina välillä pullan kutsu voittaa! 

Hodaripäivä

Eilen päästiin hodarikioskille. Nuorimmat ottivat tilaukset ja rahat vastaan ja Kuopus ja Vävy toimivat kokkeina. Me muut päästiin herkuttelemaan todella hyvillä hodareilla. Ensin syötiin suolaisia ja sitten makeita. Makean version sisällä oli suklaata, lakritsia, mansikoita, mansikkahilloa ja hasselpähkinärouhetta. Sen ehdin kuvata. Tämä tarina on tosi.

Jk. Kioskin henkilökuntakin pääsi kyllä pöytään kanssamme syömään.

Yhteistä junailua

Tätä klaania yhdistää lukemisen lisäksi myös junaratailu. Ykkönen ja Kakkonen ovat kumpikin pienestä asti rakennelleet ratoja. Mies eli Vaari osaa antaa neuvoja ja teknisiä ohjeita, kun teki elämäntyönsä junien parissa. Minä seuraan ihan sujuvasti vieressä ja ihailen pikkupoikien (ja isompienkin) mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. 

Jk. Hyvää Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää! 

Sade keinot keksii

Tämä klaaani lukee paljon, joten yhteisessä olossa kirjoja on aina kasassa pöydällä. Sadepäivä ja hyvä kirja on taattu suo, johon ei ole nokan koputtamista. Sadepäivä ja lehti on myös hyvä yhdistelmä. Sadepäivä ja peli toimivat myös. Hätä keinot keksii tai pitäisikö näinä päivinä sanoa Sade keinot keksii!

Aakkosilla unta

Heräsin jo  aamuneljän korvilla. Kävin vessassa ja tulin takaisin sänkyyn. Uni ei ensin meinannut palata houkuttelustani huolimatta. Sitten päätin kokeilla aakkoskeinoa. Kävin läpi tietämiäni vähän erikoisempia etunimiä. Ässää muistan vielä miettineeni, kun se oli Synnöve, mutta sen jälkeen nukahdin ja heräsin seitsemältä. Keino siis toimi, vaikka pitikin edetä jo aakkosten puolivälin yli. Q-kirjaimen muistan tosin kuitanneeni puolihuolimattomasti vähänsinnepäinnimellä Kuu-ukko… Minun pelini, minun sääntöni! 

Jk. Nyt sataa, siksi arkiston sadekuva.

Aamuaatoksia

Heinäkuun ensimmäinen kokonainen viikko on aamussa. Kahdestoista lomapäivä etsii päiväänsä tapahtumia. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että niitä tulee, vaikka en olisi tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa. 

Eilen pidin liikuntavapaapäivän. Siihen ei ole mitään fyiologista tarvetta eikä syytä, mutta jäi vaan lähtemättä lenkille. Tekee varmasti välillä ihan hyvää.

Heräsimme aitassa puoli kahdeksan jälkeen. Vähän myöhemmin alkoi sade ropista kattoon. Jos sen määrittäisi musiikkitermillä, se olisi ehkä mezzopiano tai dolce.

Olipa koukuttava kirja!

Eilisen päivän vietin kahden miehen kanssa. Oman tutun Miehen ja vieraamman Roope Lipastin kanssa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tähän mennessä en ole oikein saanut Roopesta otetta, vaikka useammankin kerran olen häneen yrittänyt tutustua seikkaperäisesti. Nyt yllätyin! Positiivisesti! Kirja lumosi ja istuin sohvannurkassa lukemassa kirjan alusta loppuun. (Toistui tämä Kinnunen-Granroth-Itkonen -ilmiö.) On ihanaa, kun Suomessa kirjoitetaan näin hyviä kirjoja! 

Jk. Miehen kanssa söin, kävin lenkillä, join kahvit, pelasin Triominosta, ratkoin piilosanan ja menin viereensä nukkumaan. Muun ajan päivästä vei Lipasti.

 

Sade tuli rankka!

Eilen ehdin sen yhteisen aamulenkin lisäksi käydä kävellen kirjastossa hakemassa yhden varauskirjan (ja lainata sille vielä yhden kaverin mukaan reppuun). Päiväkahvit juotiin Kettulassa (kuva räpsäisty Kettulan ikkunasta Kuivasmäen suuntaan) ja pelattiin yksi erä SkipBo -peliä siinä ison pöydän ääressä kahvien jälkeen. Hävisin aika reilusti.

Illaksi minulla oli suunnitteilla vielä parin tunnin lenkki, mutta Forecan tädit ja Ilmatieteen laitoksen sedät ennustelivat rankkaakin sadetta. Lähdin kuitenkin ja päätin ottaa taktiikaksi pistokävelyn eli kävelisin aina vain vähän matkaa suuntaansa, kääntyisin takaisin ja sitten lähtisin uuteen suuntaan. Ensimmäinen sunnta oli ok, toisen suunnan alkaessa taivaalta alkoi kuulua murinaa ja jouduin kääntymään aiottua aikaisemmin takaisin. Vielä aikaisemmin olisi pitänyt kääntyä, sillä rankkasade löysi minut puolen kilometrin päässä kotoa. Kävelin litimärkänä kotiin ja istuin kuistilla katsellen ukkosmyrskyä. Salamoi sen verran lähellä, että olin varsin tyytyväinen, etten ollut enää kävelemässä. Vähän harmitti, että illan lenkki jäi vain neljään kilometriin, mutta  vain vähän.