lauantai 31. lokakuuta 2020

Muistojen päivä


(Tänään pitäisi kuvituskuvana olla kuva kynttilästä, mutta valitsin sähköisen version.) Tänään on tuhansien ja taas tuhansien kynttilöiden ja yhtä monien muistojen päivä. Pyhäinpäivä oli ennen vanhaan pyhäinmiestenpäivä ja muistan ihmetelleeni lapsena, miksi se ei voisi olla myös pyhäinnaistenpäivä... Muita nimityksiä päivälle on kaikkein pyhien päivä ja venäjän kielessä puhutaan vanhempienpäivästä.
Tänään hautausmailla on ruuhkaa. Muistojen kinttupoluilla, sorateillä ja moottoriteillä samaten. On aika kiittää siitä, että on niitä, jotka ovat eläneet ennen meitä ja meidän kanssamme. Levätkää rauhassa.

perjantai 30. lokakuuta 2020

Kaikki alkaa nollasta


Tämän vuoden alussa aloitin kuntouttavan kävelyn, joka koostui ensin talonkiertämislenkeistä. Viisi kertaa talon ympäri oli ensimmäinen ja varovainen paluu liikuntamaailmaan. Siitä se alkoi ja askeleita tuli lisää ja kilometrejä kulki toisensa jälkeen. Eilen oli sitten The Päivä, jolloin palattiin lenkiltä ja pienen laskutoimituksen jälkeen oli koossa kaksituhatta kilometriä. Jes! Kunto on noussut tosi paljon, kiloja on huvennut, kenkiä on kulunut, Miehen kanssa ollaan puhuttu tsiljoonista aiheista siinä kävellessä. Suosittelen kävelyä kaikille ihmisille. Se on helppo harrastus, johon on vielä helpompi koukuttua. 

Jk. Vuotta on vielä muutama viikko jäljellä, joten matka jatkuu edelleen - toivottavasti...

torstai 29. lokakuuta 2020

Ai mitä talouskassaa?


 

Aika karu on tämä ns. käsky tai ohje sadan vuoden takaa... Rehellisyyden nimessä voin sanoa, että hattua en ole kyllä koskaan pyytänyt! Tanssiaisiinkaan en ole halunnut. Hameita pidän tosi harvoin - korkeintaan kesällä pitkiä huitulahameita. Mutta tuo talouskassa tuntuu kyllä varsin vieraalta ajatukselta. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Väärä nimi!


Viikonloppuna otin olkkarin kukkakimpun käsittelyyn. Poistin siitä ylikypsät oksaneilikat, lyhensin reilusti tuon kaalityypin vartta ja vaihdoin vaasiin puhdasta vettä. Sain aikaan ihan kelpo asetelman, jossa on jotakin japanilaisen yksinkertaista. Kukkakimppu osoitti nimensä vääräksi, kun se oli alunperin viikkokimppu ja on nyt ollut meillä jo kaksi viikkoa ja päivän...

tiistai 27. lokakuuta 2020

Tulipahan rikottua tuota käskyä...


Ai että kolahti pahasti tämä jostakin netin syövereistä bongaamani teksti... Minä nimittäin virun vielä sängyssä ja kello on ihan kohta yhdeksän... Lupaan ryhdistäytyä ihan just!
Eilen oli pitkä työpäivä, sitten kotona odotti valmis ruoka ja lenkkiseura. Tuntuipa ihanan kevyeltä kävellä tavislenkkareilla, kun oli hyvä tie ja lämmin ilta. Suunnittelimme etukäteen kuuden kilometrin kävelyä, mutta emme malttaneet lopettaa ennen kuin oltiin kävelty kahdeksan kilometriä. Hyvä me! . 


maanantai 26. lokakuuta 2020

Meillä leivottiin!


Viikonloppuna Mies leipoi mustikkamuffinsseja. Lauantai-iltana kantoi tuon tarjottimen olkkariin, jossa istuskelin sohvannurkassa odottaen illan elokuvaa (Last Vegas) ja teetä. Ensin ajattelin, että mitä Mies nauraa tyrskii keittiössä,  mutta nähdessäni tuon tarjottimen nauroin minäkin. Kaksitoista muffinssia kun olisi iltateellä aika paljon... Tosiasia oli se, että teetä kului paljon, mutta leivonnaisia vain kolme, joista minä söin yhden.
Kuva huvittaa muutenkin. Se on arki ihan sellaisenaan - kaunistelematon ja tosi. Rakastan arkea ja siksi olen sekä nimeltä että asenteelta Arkeilija. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Normaaliajassa


Viime yönä epänormaali aika päättyi ja siirryttiin taas tähän tavalliseen ja normaaliin aikaan. Oikeastaanhan  pitäisi tietysti puhua kesä- ja talviajasta, mutta virallinen termi on normaaliaika. 
Eilen teimme pitkän kävelylenkin. (Meillä on nykyään käytössä kolme termiä. Lyhyt on 6 km, keskipitkä 6-12 km ja pitkä 12 km.) Eilisessä lenkissä oli osa vanhaa ja osa ihan uutta, joten voidaan puhua syysseikkailukävelystä siltä osalta. Matkaa kertyi kaikkiaan 12,2 km. Ihan uutta reittiä kävellessä oli mielenkiintoista kulkea, kun ei tiedetty, mitä on mutkan takana. Tie oli yllättävän hyvä, joten käymme siellä toistekin. Vanhan reitin taukopaikalla tapasin hyvän ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Päivitimme päällimmäiset kuulumiset ja olimme iloisia yllättävästä kohtaamisesta...

lauantai 24. lokakuuta 2020

Ottamuksia 65


Ottamus on tältä aamulta ja viiden minuutin takaa. Hipsin yöpaitaisena pihalle, vetäisin jalkaani pihatossut ja kävin kuvaamassa kylmiä liskoja. Pakkasta on muutama aste ja kaikkialla on kylmän näköistä. Sisällä kiskaisin villatakin raitayöpaidan päälle. Olen valmiina aamupalailemaan ja tämän vapaapäivän ohjelmaan...

perjantai 23. lokakuuta 2020

Aamufundeerauksia


Vapaa viikonloppu alkoi keskiviikkoiltapäivästä ja tähän mennessä siihen on sisältynyt elokuvia (ja kävelyä). Kino Metso pitää hyvin huolen meidän maaseutuihmisten elokuvatarpeeseen vastaamisesta. Kahden päivän aikana käytiin katsomassa kolme hyvin erilaista elokuvaa. Aalto oli mielenkiintoinen ja kiinnostava. Metsäjätti oli hyvin tehty empaattinen pikkuelokuva. Eilisen elokuva sitten räjäytti pankin ja sai kyynelvuot liikkeelle. Lauluja rakkaudesta kertoi useamman pienen ihmistarinan ikääntyvien ihmisten rakkaudesta. Katsoessa piti nieleskellä ja itkeä sisäänpäin, kun maskin takia ns. normaali itkeminen ei onnistunut. Elokuva jää mieleen pitkäksi aikaa, eikä vähiten musiikin takia. ”Meidän Oman Ritvan” esittämät laulut saivat ihan uuden kosketuspinnan. 
Viime yönä nähtiin sitten Laurilan yöteatterissa taas tsiljoona unta. Todettiin aamulla, että kalliiksi tulisi liput sinne, vaikka olisi kausikortit ja kaikki! 

torstai 22. lokakuuta 2020

Mummuissa on eroa


Muisto vuosikymmenien takaa: äiti-Liisa keitti Esikoiselle ruusunmarjakiisseliä pitkän kaavan mukaan eli poimi pensaista marjat ja perkasi niistä siemenet ja lopputuloksen keitti soseeksi ja siitä kiisseliksi. Rispektit hänelle! En ole edes aikonut keittää Ykköselle enkä Kakkoselle, vaikka pojat meille kultakimpaleita ovatkin... Mummuissa on siis eroa! 

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Maisemanvaihdos


Olin eilen liian kriittinen maiseman suhteen. Vaihdoin vain pihan toiselle puolelle iltapäivällä, niin kuvissa oli paljon muutakin kuin luopuminen/luovuttaminen. Joskus kun ei tarvita kuin maisemanvaihdos! Silmien ja korvien väli on vaikutuksille altis ja asenne ratkaisee aina...

 

tiistai 20. lokakuuta 2020

Lumeen piirretty viiva


Syksyn ja talven raja on lumeen piirretty viiva. Tänä aamuna tuo toteamus/tuunaus tuli eittämättä ja kyllättämättä mieleen, kun kurkkasin Oton kanssa ovesta ulos. (Ja Ottohan ei ole koira, vaan tabletti.) Viime yönä oli jotakin valkoista tippunut sen iltamärän kanssa tai sen jälkeen maahan. Maisema on luopuneen värinen juuri nyt. Jos saisin toivoa, toivoisin vielä niitä kuivia kuulaita päiviä...

maanantai 19. lokakuuta 2020

Eilen iltahämärissä


Viikonloppuun kuului virsikirjatöitä, lenkkeilyä, oleskelua ym. Eilen lähdettiin räntäsadelenkille, mutta kas kummaa, ilma poutaantui jo kahden kilometrin kohdalla! Illalla saunottiin ja poikkeuksellisesti ei katsottukaan mitään elokuvaa, vaan Mies maalasi (taulua) keittiössä ja minä valtasin Tommi Kinnusen ja vesikarahvin kanssa olkkarin sohvannurkan. Luin ja luin ja vakuutuin taas kerran Kinnusesta. Tämä on nyt neljäs ja taso on edelleen korkealla...

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ottamuksia 64


Parin viikon takaisella pitkällä lenkillä vastaan tuli jättiläismäinen kärpässieni, joka halusi päästä kuvattavaksi. Samalla muistui mieleeni se runo, jonka Kuopus sanella puuskahti parivuotiaana: Kärpässieni, kärpässieni, ei voi olla totta! Minulla oli vähän samat vibat nyt vuosia myöhemmin...

lauantai 17. lokakuuta 2020

Synttärisaneerausta


Jossakin vaiheessa nuorempi polvi kehitti käsitteen `käänteissynttärit`. Se tarkoitti sitä, että syntymäaika olikin toisinpäin eli Esikoisen merkkipäivä 11.12. oli 12.11. ja Kuopuksen 6.3. sitten 3.6. Kellään muista perheessämme se ei onnistunutkaan, mutta puolivuotissynttärit toimivat kenellä vaan. Tämä oli kökkö johdanto, mutta joka tapauksessa minulla on tänään 61 ja 1/2 -vuotispäivä! Vietän päivää osaksi virsikirjatöiden merkeissä ja lopun aikaa rakkaimman ihmiseni kanssa. En ole matkoilla. 

perjantai 16. lokakuuta 2020

Enkeliräpsyjä hautausmaalla



Eilen aamupäivällä haahuilin kamerakaulaisena hautausmaalla. Kuvailin kivirivejä ja lisäksi enkeleitä, joita oli hautakivien päällä yllättävän paljon. 


Olen aina ollut hautausmaaihminen - jo nuoresta asti kuljin katselemassa hautakiviä, lukemassa nimiä, laskemassa ikiä ja vertailemassa eri aikakausien kivityylejä. Sittemmin olen seissyt virsikirjatöiden merkeissä lukemattomilla haudoilla ja tehnyt sitä samaa - virrenveisuun lisäksi. Edelleen viihdyn hautausmaalla ja siksi kuvailin siellä eilen. 










torstai 15. lokakuuta 2020

Meillä on kukkia!


Kotiin löysi tiensä syksyinen kukkakimppu. Minusta on vuosien aikana kuoriutunut (kuv.) leikkokukkaihminen, joka silloin tällöin ostaa itse kotiin kukia ja ilahtuu saamistaan kukista tosi paljon. Joku ihme kaunosielu minussa on päässyt pulpahtamaan esiin. 
Vapaapäivän aamu sisälsi nukkumista melkein yhdeksään, hyvät verenpainelukemat ja kohta puuroa&kahvia. Mies oli ostanut eilen kaupasta lempileipääni, joten yksi juustovoileipä tulee kuulumaan myös aamupalaan. Nam! 

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Eilen leikin Liisaa


Olen yhden Liisan tyttö ja oman tytön nimessä puolet on Liisaa, joten minäkin kokeilin leikkiä Liisaa. Aiheena oli Liisa Ihmemaassa ja eilisillä vanhan ystävän kanssa juoduilla päiväkahveilla kaikissa muissakin tarjoiluastioissa oli tuollainen kyltti. Aina ei tarvitse olla niin vakavaa - ei edes yli kuusikymppisten naisten kahvipöydässä...

tiistai 13. lokakuuta 2020

Syksy on vaikka ja mitä


Syksy on monta adjektiivia: värikäs, kuulas, kirkas ja niiden vastapainona maatuva, märkä, pimeä. Jotenkin sitä haluaa takertua mieluummin noihin ensimmäisiin laatusanoihin...
Eilen oli pitkä työpäivä. Tänään on vapaapäivä ja kiva päivä, kun saan päivällä kahviseuraa. Kuvasta huolimatta juomme kahvit Laurilassa sisällä...

maanantai 12. lokakuuta 2020

Aamu alkoi kupposella


Aamu alkoi ylimääräisellä smoothiekupposella ennen puuroa ja kahvia. Viikonlopusta jäi rentouttava ja hyvä pössis ja uutta viikkoa aloitetaan innolla. Maanantai on yleensä The Päivä, jolloin työpaikan jääkaapissa on välipalasmoothie Miehen tekemänä. Niin tänäänkin. Smoothie sisältää mustikkaa, maitoa, jogurttia, banaania yms.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Rantaraitilla ensimmäistä kertaa



Eilen aamulla syötiin kunnon aamupala ja sitten ajettiin isompaan lähikaupunkiin. Vietiin auto Viherlandian parkkipaikalle ja lähdettiin kiertämään Jyväsjärveä ihan ummikkoina. Kaiken varalta olin tulostanut meille kartan mukaan, mutta sitä ei vilkaistu kuin pari kertaa. Tuo Rantaraitti kulki nimensä mukaisesti rantaa pitkin - välillä lähempänä, välillä kauempana. Tosi kiva reitti! Onnea teille jyväskyläläiset, kun voitte kulkea tuollaista läpi vuoden! 
Mittari näytti parkkipaikalla sitten 13,3 kilometrin matkaa. Palkitsimme itsemme Viherlandiassa hyvillä juustosämpylä- ja mustikkakukkokahveilla. Olimme ne ansainneet ja taputimme itsiämme selkiin...

lauantai 10. lokakuuta 2020

Kas metsämökin ikkunaa...


Mutta sieltä ei mikään tonttu kurkistanutkaan, ei eläin eikä ihminen. Saatiin olla ihan kaksistaan. Vähän myöhemmin tapasimme yhden metsämiehen, joka rohkaisi meitä jatkamaan edelleen tuon lenkin kulkemista. Hän seisoi tien vieressä pyssy selässään ja kysyin, mitä eläimiä nyt metsästetään. Hän vastasi: Huomisesta lähtien oikeastaan kaikkia. Siitä vastauksesta sukeutui sitten pitkä ja antoisa keskustelu. Myöhemmin kuulimme pari laukausta, joten mies sai ilmeisesti pupupaisteja.
Lenkki oli hyvä ja kohtuupitkä (15,5 km). Kotona oltiin vasta iltapuolikuudelta. Syötiin, saunottiin ja illalla myöhemmin katsottiin suosikkielokuvamme Once. Hyvä päivä, eikun todella hyvä päivä! 

perjantai 9. lokakuuta 2020

Nukkamattoefekti keskellä metsää



 
Joskus löytyy ullakolta (tai siis tässä tapauksessa Oton arkistosta) kuvia, jotka saavat hyvälle tuulelle. Tämä on yksi niistä. Jo vuosia vanha otos, jonka olen ilmeisesti kuvannut makaamalla metsässä. Sammaleet tuovat tuossa ainakin minulle katsojana varsinaisen nukkamattoefektin, joten kuvakin vaikuttaa pehmeältä ja pörröiseltä. Tekisi mieli silittää.

torstai 8. lokakuuta 2020

Eilinen työpäivä päättyi vanhalle kirkolle


Eilen oli ensin pitkä virastotyöpäivä, sitten käveIin vanhalle kirkolle esittelemään syksyn viimeiselle hääparille häämarsseja. Kirkossa ei ollut kylmä, mutta pimeä. Pystyin toteuttamaan parin kaikki toiveet, merkkasin ne itselleni muistiin ja kymmenen minuutin kuluttua lähdin pois. Parkkipaikalla autonkuljettajani jo olikin odottamassa...
Siinä paria odottaessa oli aikaa räpsiä muutama pikakuva. Tässä yksi. Ei uskoisi kirkoksi, jos ei tietäisi - vähän enemmän tulee Peppi Pitkätossun Huvikumpu mieleen. Ei nyt ihan vinksinvonksin eikä heikunkeikun, mutta sen suuntaista.

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Löysin tällaisen!



Eilen kehityskeskusteltiin ja oli hyvä pysähdys. Sain palautetta ja annoin palautetta. Hyvillä mielin jatketaan eteenpäin.
Keskustelun jälkeen kävelin paikalliselle kirpparille. Tein sieltä The Löydön! Ulkonaisesti ei mikään erikoinen, mutta muistorikas. Kotikotona Keskipellossa oli tuollainen seinällä 70-luvulta alkaen. Minusta se oli hauska. Laitoin illalla veljille viestin, että muistavatko ja molemmat muistivat. Euron hinnalla sain lapsuusmuiston omalle seinälle...

tiistai 6. lokakuuta 2020

Aamukatsaus


Tänään on vapaapäivä, joka alkaa kehityskeskustelemalla. Jutellaan, mietitään, pohditaan ja arvioidaan. Hyvä, että sellaiselle on tilaa ja aikaa. Kotiaamu alkoi nukkumalla viisi yli kahdeksaan. Oli tarvetta uneen. Kohta on puuro ja kahvi valmista. Uusi päivä, olen valmis! 



maanantai 5. lokakuuta 2020

Ottamuksia 63


Lauantain kävelylenkki ulottui myös vanhan kirkon pihaan ja muutama räpsy tuli siinä otettua. Kuvista useimmat olivat tavallisempia maisemakuvia, mutta joistakin tuli vähän erikoisempia. Rajasin koneella vielä reilusti, niin lopputulokset olivat kerroksellisia. 
Vanha kirkko on erikoinen puusepäntaiteen rakennus. Moni käy ihmettelemässä, kuvaamassa ja ihastumassa...



sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Korvapuusteja, retkeilyä ja ikävää


Hyvää korvapuustipäivää! Eilen illalla yhdeksän jälkeen Mies teki pullataikinan ja leipoi pellillisen korvapuusteja, jotta tänään on teemapäiväpullia. 
Eiliseen kuului muutakin kuin taikinaa. Kevyen aamupalan jälkeen pakattiin reppuun isot eväät ja patikoitiin nyt-jo-tutuksi-tulleelle taukopaikalle syömään. Sieltä jatkettiin kylälle asti ja vielä käveltiin vanhalle kirkolle ja sieltä kotiin. Lenkin pituus oli 15,9 kilometriä, kertoi askelmittari sitten kotona.


Iltapäivällä juotiin etäkahvit tamperelaisten kanssa. Oli tosi kivaa nähdä ruudulla, mutta samalla tuli iso ikävä... Toivottavasti muutaman viikon kuluttua tavataan irlisti! 

lauantai 3. lokakuuta 2020

Ruskaa ja pizzaa


Aina vain viljelen näitä syksykuvia... Lupaan vaihtaa genreä tuota pikaa ja viimeistään ennen hirvenmetsästystä. Pelkään nimittäin, että siinä vaiheessa nämä luontoretket vähän vähenevät. Emme metsästä itse, mutta on niitä, jotka sitä tekevät ja hirvet voivat olla vauhkoja...
Meillä oli eilen pitkästä aikaa pizzaperjantai. Ennen muinoin oli tapana laittaa pizzapohjan päälle melkoiset vuoret täytettä - tonnikalaa, tomaattia, ananasta, joskus paprikaa ja lopuksi kahmalokaupalla juustoraastetta. Se oli niin kuin pannupizzan ja lättänäpizzan välimuoto. Muutama vuosi sitten keittokirjastoomme ostettiin Saku Tuomisen Pizze ja asenne muuttui. Nykyään meillä pizza on pelkistetympi, aidompi ja maukkaampi. Mies vaivaa pohjaa tosi pitkään, pohja on jääkaapissa odottamassa tosi pitkään ja päälle tulee tomaattikastiketta, tomaattia ja mozzarellaa, ei muuta. Pöydässä lisätään valmiin pizzan päälle sormisuolaa ja tuoretta basilikaa. Herkullista! Delizioso!

perjantai 2. lokakuuta 2020

Katson maalaismaisemaa


Eilen kierrettiin ns. Töllin lenkki. Aurinko paistoi ja mäntykankaiden ilma oli happirikkaan puhdasta. Ollaan onnenmyyriä, kun muutaman kilometrin päästä Laurilasta pääsee kävelemään tuollaiselle reitille!  Eväinä oli taskussa muumipatukka kummallekin ja pysähdyttiin taukopaikalla syömään ne. Sitten taas matka jatkui kohti kotia.


torstai 1. lokakuuta 2020

Nyt on lokakuu ja kalenterista näkee sen...


Syyskuu oli hyvä. Säät suosivat lenkkeilyä, canonisointia ja pihailua. Tilasto- ja numerofriikkinä ynnäsin eilen illalla syyskuun liikunnat ja sitä tuli keskimäärin kahta minuuttia vaille kaksi tuntia jokaista päivää kohti. Jospa yhteiskoulun voimistelunopettaja tietäisi, että tästä punkerosta tuli loppujen lopuksi intoliikkuja... 
Lokakuu on vielä kysymysmerkki, ajatusviiva, sulkeet, heittomerkki, kenoviiva ja huutomerkki. Toivottavasti lähipiiri pysyy terveenä. Pestään käsiä, lotrataan käsidesiä ja vältetään ihmisjoukkoja. Ajatellaan positiivisesti.