Ottamuksia 105

 

Eilen olin töissä iltaviiteen. Ruoan jälkeen laiskotti ihan täpöllä, mutta vääntäydyin kuitenkin lenkille kahdesta syystä. Ensinnäkin oli uuden liikuntaviikon ensimmäinen päivä, joten tilasto lähti taas nollasta ja toiseksi oli niin mielettömän kaunis ilta. Lupasin puoliääneen itselleni, että saan lopettaa vaikka kuinka lyhyeen, mutta kyllähän minä itseni tiedän… Sinniä riitti kuuteen kilometriin. Kävelin lähilenkkiä eli samaa tienpätkää moneen kertaan. Horsmahöytyvät muistuttivat puuvillapeltojen hörsylöitä ja pakkohan ne oli tallentaa! 

Viisaita sanoja!

Nähtävästi yksi keräilykohteeni on sitaatit… Kuvan lainaus on Pikku Prinssin isän tekstiä. Aikaisemmin repäisin vanhoista lehdistä talteen näitä, mutta nykyään lehti pysyy ehjänä ja nappaan tekstistä kuvan. Säilyy luultavasti paremmin tallessa kuvana kuin repalereunamuotoisena ja lehden voi kierrättää eteenpäin seuraavalle lukijalle.

Takana on aurinkoinen ja hyvä viikonloppu. On virtaa mennä töihin! 

Postikortti eiliseltä

Eilen illalla sytyteltiin ulkokynttilöitä lyhtyihin, laitettiin tulet ulkouuniin, kannettiin Kettulan isolle pöydälle naposteltavaa ja siemailtavaa, puettiin kaiken varalta monta vaatekerrosta päällekkäin ja alettiin viettää iltaa. Puoli yhteentoista istuttiin tulen ääressä ja tuijotettiin sitä. Kettulassa istuttiin puoleenyöhön asti. Sitten sisällä katsoin vielä yhden jakson Syke -sarjan kakkoskautta, kävin pesulla ja mentiin nukkumaan. Tosin luettiin vielä vähän aikaa, joten taisin sammuttaa viimeisenkin lukulampun lähempänä puolta kahta. - Nyt aamulla kuvasin lyhtyjä ja uunin. Meillä oli hyvät venetsialaiset, eikä tukka ole kipeä…

Hipihiljaa tai sikiunessa

Tänään on Suomen luonnon päivä. Kuvassa on sudenkorentovainaja tiistain kävelylenkiltä. Oli Verkkalansillan kupeessa hipihiljaa. Sudenkorento kuuluu pöllöjen kanssa niihin eläinedustajiin, joita pelkään. En ollut yhtään silti vahingoniloinen, vaikka tämä yksilö virui hengettömänä. Enkä minä tiedä, vaikka se olikin ihan sikiunessa… Näpsäsin pari kuvaa ja ihastelin sinisiä silmiä ja siipien pitsikuviota. R.I.P. 

Herkuttelua

Tiistaina törsäsin ja ostin meille paketillisen (4 kpl) keltaisia kiivejä. Kappalehinta oli vähän yli euro. Eilen aamulla niistä syötiin kaksi ja olivat kyllä tosi hyviä! Herkullinen lisä aamupalaan, joka useimmiten on meillä samanlainen - puuroa, leipää, kananmunia, kahvia, teetä. Suhteeni aamupuuroon on vaihteleva. Syön ehkä kahtena tai kolmena aamuna viikossa eli silloin kun sattuu olemaan puuro-olo. 

Kasvun voima on valtava

Eilen töissä huomasin ilokseni, että toimistokukat voivat hyvin. Huomioni kiinnittyi erityisesti saniaiseen ja nappasin siitä kuvan. Kotona sitten muistelin, että olen varmaankin kuvannut sen myös siinä vaiheessa, kun kasvi muutti (ensin kaupasta Laurilaan ja pari päivää myöhemmin Laurilasta) pappilaan. Löysin ja tein nyt aamulla yhdistelmäkuvan. Kasvun voima on valtava. 

Vau, mikä burgeri!

Eilen oli viimeinen lomaspäivä ja siihen kuului muun muassa ulkoruokinta. Löysimme itsemme Konttiravintola Mortonista ja voi sanoa, että oli makujen sinfoniaa! Jos annoksesta jotakin huomautettavaa olisi, kohdistuisi se mielestäni liian tavallisiin sämpylöihin eli siitä ropisi pari miinuspisteitä. Plussia tuli ranskalaisista, dipistä, pihvistä, lisukkeista, paikasta ja palvelusta. Mennään joskus toistekin! 

Kävin myös pitkällä iltalenkillä (11,3 km). Maanantaina ei huvittanut, joten jäin mieluummin sohvannurkkaan sukankutimen kanssa. Eilen oli tosi hyvä fiilis koko lenkin ajan.

Lomasraportin saatte huomenna luettavaksi, kun näissä työaamuissa on jotenkin vähemmän kirjoitusaikaa… 

Ottamuksia 104

Eilen illalla nostin isomman tyypin tuolilta sohvalle ja hain pienemmän olohuoneen rahilta kaverikuvaa varten. Molemmat ovat samaisesta autoliikkeestä kotoisin, joten ovat sukulaisia keskenään. Siellä ovat varmasti tavanneetkin, mutta tuo eilisillan kohtaaminen oli ensimmäinen Laurilan maaperällä. (Pienempikin on ollut meillä kohta jo vuoden, joten ihan vauvasta ei enää ole kysymys.)

 

Joku oli sotkenut, mutta minä siivosin!

Joku oli taas ehtinyt laittaa huoneeni mullin mallin, vaikka ihan kaikessa rauhassa täällä lomailen. Sohvan päällä lojui puolipitoisia vaatteita, puhtaita vaatteita, urkunuotteja, pikkusälää, lehtiä, askartelulaatikoita ja tyhjä matkakassi. No, vein tavarat oikeille paikoille ja löysin alta siistin tummanharmaan vuodesohvan… 

Pari päivää aikaisemmin olin jo siivonnut ikkunalaudan ja dekodeerannut sen uusiksi. Kaktushankinnat pääsivät uusiin pikkuruukkuihin ja olkkarin erikokoiset lasipullot muuttivat viherkasviviidakon tieltä parempaan paikkaan. Kyllä nyt taas kelpaa! Hieman kauhunsekaisin tuntein ajattelen, että toivottavasti se Joku ei tule pitkään aikaan tänne sotkimaan…

Ollaan varjossa!

Elokuu on varjokuukausi, jos mikä. Hyvin usein olen lomaillut lyhyesti tai pitemmästi juuri elokuussa, joten minulle se on tuttu myös rentoilukuukautena. Eli olen siis ollut varjossa, kun työn säteilyä ei ole ollut! - Tätä varjoilua on vielä pari päivää jäljellä ja sitten keskiviikkoaamuna palaan sähköpöydän ääreen.

Tein hyvän päätöksen 16.1.2017!

Pitkään elämään (nyt 62 v) mahtuu monia päätöksiä. Yksi parhaimmista on se, jonka tein 16.1.2017. (Tärkeät päivämäärät pysyvät muistissa…) Silloin kyllästyin omaan huonoon kuntooni, pullero-olemukseeni ja puuskuttamiseeni. Päätin ottaa liikunnan säännöllisesti viikkooni mukaan ja vähintään kolme kertaa viikon mittaan. (Olin toki sitä ennenkin liikkunut välillä paljonkin ja ahkerasti, mutta epämääräisen epäsäntillisesti.) 

Reilut neljä vuotta olen nyt kävellyt, spinnannut, fillaroinut, hölkännyt, lumikenkäillyt eli sään ja fiiliksen mukaan olen mennyt. Lempilajini on ehdottomasti kävely. Se sujuu missä vain ja milloin vain. Ei tarvita kuin hyvät kengät. Kuvassa on taas uudet odottamassa käyttöönottoa, mutta sitten vasta, kun nykyiset haluavat lopettaa yhteistyön…

Tänä aikana on kunto parantunut huomattavasti. Vaatteet on pienentyneet ja minä niiden sisällä. Päätös on ollut hyvä! 

Krooninen kaunosielu

Minussa on aina asunut kaunosielu. Tarkempaa sijaintipaikkaa sille en tiedä - olisikohan kenties jossakin kateenkorvan paikkeilla tai hippokampuksen vieressä… Sen toimivuutta ei mitata mittareilla, ei labrakokeilla eikä kuvantamisella. Sen olemassaolon huomaa yleensä silloin, kun on menossa kukkienpoimimishetki tai tyynynpäällistenvaihtokausi tai kirjahyllynoikomiskvartaali. Olen luokitellut ominaisuuden krooniseksi, mutta tulen toimeen sen kanssa.

Jk. Minä huvittelen usein keksimällä kirjoille nimiä. Tuo otsikkokin toimisi hyvin muodossa Krooninen kaunosielu ja muita kertomuksia… 

Turussa oli taas kiva olla!

Sunnuntaina ajeltiin kotoseen muutamaksi päiväksi. Maanantai oli kirpparipäivä ja tiistai taidepäivä. Tiistaiaamuna hyvän aamupalan jälkeen käveltiin Wäinö Aaltosen museoon katsomaan Anu Pentikin näyttelyä. Näyttelyn nimi oli Alussa oli siemen ja se oli kaunis, hieno, koskettava, erilainen ja aito. Muutaman räpsyn sieltä nappasin ja näyttelyn lopuksi ostettiin muutama kortti ja kaunis pieni kulho.

Keskiviikkona eli eilen ajettiin takaisin keskiseen Suomeen. Välillä satoi vähän, välillä ei-vähän. Illalla saunottiin ja katsottiin elokuva Mieletön elokuu. Kotona oli hyvä olla ja lomanen jatkuu vielä keskiviikkoaamuun asti…

En ryhdy keräilijäksi, mutta…

Ensin niitä oli kolme, jotka ostin samalla kertaa yhdellä tai parilla eurolla nipussa. Tai siis, kun ollaan tarkkoja, ensin oli yksi ja suomeksi. Sen jälkeen löysin nämä käännökset saksaksi, ranskaksi ja saameksi. Nyt näin yhden kirpparin ikkunassa tuon espanjankielisen ja sovin etukäteen itseni kanssa, että maksaisin siitä korkeintaan kaksi euroa. Yllätyin iloisesti, kun hinta oli vain puoli euroa. Käännöksiä on kuulemma yli 300 eri kielelle tai kielimuodolle. En ryhdy keräilijäksi, mutta en pane hanttiin, jos niitä joskus tällä tavalla tupsahtelee vastaan…

 

Euron viisauksia

Eilen löysin kirpparilta kuvan magneetin, joka melkein hyppäsi ostoskoriin. Hyppy oli euron arvoinen, joten ihan hyväksyttävä suoritus. Eilen kirjoitin ihmisjutuista ja tämä on siihen tavallaan jatkoa, sillä olen myös magneetti-ihminen. Olen rajoittanut hankintaa viime vuosina, kun loin itselleni säännön, että saan ostaa niitä vain kirppareilta. Rajoitus on toiminut hyvin. 

 

Olen kukkaihminen

Minussa asuu monta puolta. Olen ainakin kirjaihminen, musiikki-ihminen, koti-ihminen, kävelyihminen ja kesäihminen. Niin ja kukkaihminen. Vaaseihin, laseihin, ruukkuihin ja purnukoihin on kiva kerätä luonnosta tai omasta kukkapenkistä mitä milloinkin. Joskus kävelylenkillä tulee paluumatkasta kuljettua kimpun kanssa ja ne on niitä parhaita lenkkejä, matkasta ja vauhdista viis! 

Syksyn merkkejä

Syksy alkaa hiipiä Laurilaan. Valloittaa vähitellen väreillään tyynynpäälliset. Siitä se lähtee käyntiin, jos vanhaan tyyliin on uskomista… Ykkösellä alkoi tällä viikolla eskari ja se on ollut koko klaanille merkkitapaus. Laurilan pihlajat hehkuvat marjapaljoutta - vanhan kansan mukaan luvassa olisi vähäluminen talvi. No, putkilokasvitutkija näkyi tyrmäävän sen uskomuksen, sillä hänen mukaansa joka toinen vuosi on satovuosi ja joka toinen vuosi energianvarastoimisvuosi. Joka tapauksessa pihlajat on marjakkaita ja kauniita! 

Ottamuksia 103

Laurilassa on villejä(kin) yksityiskohtia. Nautin suunnattomasti siitä, että meillä ei oteta ryppyotsaisesti eikä kurttukulmaisesti sisustusasiaa. Mies on saanut Esikoiselta tanskalaisen Kay Bojesenin apinan. Sen paikka vaihtelee - joskus se istuu pianon päällä ja halaa koko maailmaa. Joskus taas se istuu kirjahyllyssä viilipyttymäisen tyynenä. Nyt se on jo jonkin aikaa roikkunut katosta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin se roikkuu sydänmobilesta, jonka olen saanut hyvältä ystävältäni.  

Eilisen analyysi

 

Eilen oli kiva päivä, vaikka aamupäivän tunnin lenkki olikin tahkea, tahmea ja työläs. Ei huvittanut yhtään liikkua, mutta tiesin sen tekevän hyvää elolle ja ololle. Illaksi ajettiin sukuloimaan ja herkuteltiin kahvipöydässä kasvispiirakalla ja mustikkapiirakalla. Päivitettiin viimeisimmät kuulumiset, vertailtiin sairauksia ja lääkityksiä, muisteltiin ja naurettiin. - Paluumatka tehtiin pitemmän kaavan kautta, koska ei ollut kiirettä mihinkään. Poikettiin iltakymmeneltä vielä hypermarketissa haahuiluostoksilla. Kävin kokeilemassa selkääni Kånkenia ja iloitsin selkäni pienenemisestä, kun reppu vaikutti sopivalta. En ostanut. Vielä… - Kuvan nappasin juuri äsken. Asetelma on edelleen sama, mutta kun kuvausta varten käänsin kirjat vinoon, on ne nyt taas suorassa. 

En olisi uskonut…

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa (ja kaikissa muissakin joissa) ja maailma on muuttunut Eskoseni (ja kaikki muutkin), kun minä kehtaan lenkkeillä kuvan vaatteissa! Ensin oli tuulihousut, sitten uskaltauduin ostamaan jotkut paksummat trikoot, sitten ohuemmat ja kaiken huippu oli se, kun sain synttärilahjaksi toivomani kompressiotrikoot. Ne jalassa on nyt kävelty satoja ja taas satoja kilometrejä ja pois en enää antaisi -  tosin kohta pitää vaihtaa vähän pienempään kokoon… Ennen ajattelin, että liikkuessa vaatteilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta olen pyörtänyt sanani jo ajat sitten. Minusta on tullut treenivaatefriikki! Onneksi varsinkin paitoja voi bongata kirppareilta - tuo kuvan paitakin on ostettu kahdella eurolla turkulaiselta kellarikirpparilta…

 

Nam!

Eilen hain taas kasvimökistä kulhollisen lykopeeniherkkua. Jos viime vuosi oli vielä sellainen noviisivuosi tuon mökin kanssa, on tänä vuonna saatu iloita sadosta jo ihan kunnolla. Tomaatit on kauniita ja tosi hyviä. Nam!

Onnea, pientila!

 

Asumme Laurilassa. Tämä on määritelty pientilaksi, sillä elelemme haja-asutusalueen puolella ja tonttimme koko on yli puoli hehtaaria. Tänään kalentereiden mukaan onnitellaan ja juhlitaan Lauria, joten tietysti meilläkin on täällä nimpparit! Taidamme juoda kunniakseen tänään oikein hyvät pullakahvit. 

Lomasaamu, jes!

Tänä aamuna ei ole kiirettä minnekään, sillä nyt alkoi kahden viikon plus kahden päivän mittainen lomanen. Sängyssä oli kiva venyä ja vanua aamuyhdeksään asti. Lomasen alkamisen kunniaksi skippasin puuron ja valitsin sen sijaan viilin, voileivän ja kauramaitokahvin. (Tiedoksi Kakkoselle, että nyt mummu joi sen kauramaitopurkin loput.)

Aamupalan jälkeen aion linnoittautua sohvannurkkaan kirjan kanssa. Voisin tietysti lähteä lenkille, mutta pidän lötköpäivän - ainakin iltapuolelle asti. Eilen illalla käveltiin yhdeksän kilometrin lenkki ja sain 1600 kilometriä tälle vuodelle tilastoon. Päivää kohti laskettuna se on reilu seitsemän kilometriä, joten olen hyvin tyytyväinen. Ja kunnianhimoinen. Ai, eihän sitä olisi saanut sanoa…

Mitäpä jos kokeilisit!

Jostakin vanhasta lehdestä bongasin tuon ajatuksen ja nappasin siitä Hermannilla räpsyn. Olen oikeastaan aina suhtautunut itseeni ystävällismielisesti. En ole moittinut liikakiloista, en saamattomuudesta, en liikunnan puutteesta. Kun kuulen toisten sättivän itseään, minua säälittää ja suututtaa. 

Mitäpä jos kokeilisit sanoa itsellesi: Olet hyvä! Sinä olet just noin kiva! Ensimmäisellä kerralla se voisi oudostuttaa, mutta toisella ja kolmannella siitä voi tulla tapa. Hyvä tapa, sanoisin. 

Meille jäi tyhjä pesä

Mustarastas, tuo upea laulaja, teki pesän puuvaraston liukuoven päälle. Mies kulki varovasti hakemassa puita ja odotti, kunnes pesue pääsi lentoon. Emo tuli vielä uudestaankin istuskelemaan samaiseen pesään ja meillä on siitä kaksi teoriaa: joko halusi muistella synnytystä tai sitten odotti lapsia kylään. Lopulta kyllästyi istumiseen ja lensi pois. Meille jäi tyhjä pesä.

Olen minä onnellinen…

Onnea on: työkaveriystäviltä (2) saatu kukkakimppu, jonka kiikutin kotipöydälle / vapaapäivä / erittäin hyvät ja pitkät yöunet / aurinkoinen aamu / hyvät aamuverenpaineet / tyytyväinen mieli. 

Ei täysin yksi yhteen!

Olen kyltti-ihminen henkeen ja vereen. Kuvan yksilö löytyi kirpparilta tiistaina. Se pääsi oman huoneeni seinälle, kun lipaston yläpuolella sattui olemaan valmiina naula sille. Allekirjoitan kyltin tekstin huumorimielessä, pilke silmäkulmassa. Sellaisiahan ne kyltit usein ovatkin, etteivät täysin yksi yhteen oikean elämän kanssa…

Paljonko nalle painaa?

Eilen käytiin yhdistetyllä asiointi- ja hurvittelureissulla isommassa lähikaupungissa. Käytiin parilla kirpparillakin ja mukaan lähti muun muassa kukkaruukku, urheilutoppi, sohvatyynyyn syksähtävä päällinen ja sormustimen kokoinen vene. Niin ja nuo pelastusliivit klaanin pienimmille. Välikahvit juotiin kaupungissa ja iltaruoaksi ostettiin pakastepizzat kotiin. Joskus kun voi ottaa ihan rennosti!

Jk. Vastaus kysymykseen: Nallen paino on 7,5-15 kiloa, jos hän suhtautuu meripelastuslakiin kunnioittavan asiallisesti. 

Viherkasvien kesäretki

Viherkasveilla oli viime viikolla kesäpäivät ja -retki samalla kertaa. Kasvit matkasivat viikko sitten sunnuntaina Pupulaan pihan toiselle puolelle. Välillä vaan käytiin katsomassa, että ei ole ilmennyt järjestyshäiriöitä ja että nesteytyksestä on lämpiminä päivinä huolehdittu. Toissa päivänä kasvit sitten palasivat Laurilaan. Ovat silminnähden virkeämpiä, joten matkailu on tehnyt hyvää! 

Jk. Retki sattui osumaan samalle viikolle, jolloin täällä Laurilassa lomaili kissa nimeltä Helmi…

 

Kaunis lause autossa

Kahdestaan kotona. Leluhylly järjestyksessä, duplot laatikossa, autot laatikoissa ja talossa oudon hiljaista. Ikävä ei yllättänyt tulollaan, sillä arvasin sen jo valmiiksi… Kakkonen oli sanonut heti ensimetreillä autossa: Oli hyvä leikkiä mummun ja vaarin kanssa. Tuntui hyvältä saada tietää se… 

Ottamuksia 102

On leikitty duploilla ja autoilla, on luettu kirjoja ja pelastettu ihmisiä merestä, on sammutettu tosi paljon tulipaloja ja tehty palapelejä. Kaksivuotiaalla on energiaa ihan mielettömästi. Päivät on vauhtia ja touhua täynnä. Tänään poika, äiti, isä ja kissa lähtevät seuraavaan paikkaan. Tämä lomaviikko on lopussa ja luulen, että minua ja Vaaria hammittaa…