Enemmän kuin sata jänistä

On vuoden ja vuosikymmenen viimeinen päivä ja tilinpäätöksen aika. Vuosi loppuu eri tavalla mitä olin isossa päässäni kuvitellut, mutta se loppuu kuitenkin hyvin ja kohenevissa voimissa. Tämän loppuvuoden aikana sain oppia huomaamaan, että minulla on ympärilläni paljon rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Se on enemmän kuin sata jänistä! 

Kiitos sinulle, joka kuljit mukanani tämän(kin) vuoden - tavataan taas! 

Radikaalikoristelua

Tämän joulun ehdottomasti parasta innovaatiota oli koristelu. Se oli suorastaan veikeänleikkisää, kun esimerkiksi joulupalloja oli ilmestynyt hyvinkin erikoisiin paikkoihin. Nautin suunnattomasti radikaalikoristelusta ja voin kaikin mokomin uskoa koristeluvastuun tulevinakin jouluina jälkikasvulle. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa! 

Sirsi Sunnasta aamutuimaan

Joulun alla monet yrittävät esittää vähääntyytyväisiä. Kaikillahan meillä on tiedossa se sukulainen/tuttava/kumminkaima, joka julistaa joka kerta, ettei minulle tarvitse hankkia mitään joululahjaa ja on aattona sitten suu väärällään, kun hänen toivomustaan on kirjaimellisesti noudatettu. Mitä tästä opimme? Ehkä Sirsi Sunnas kiteyttää kaiken olennaisen muutamaan riviin...

Ei se vauhti, ei se matka, vaan raitis ilma!

Toissapäivänä ja eilen kävin pienellä happihyppelyllä, vaikka en kyllä hypellyt... Toissapäivänä pidin  kävellessä Miestä kädestä kiinni, kun olimme ulkona kymmenisen minuuttia. Eilen kuulemma vauhtini oli jo reippaampaa ja mielenkiintoa riitti myös muutaman kuvan räpsimiseen ja joulukuusen ihailuun. Reilut kymmenen minuttia tuli nytkin käveltyä. Sitten sängylle päiväunille.

Tänään jäämme muutamaksi päiväksi kaksin, kun Kuopus ja Ykkönen lähtevät omaan kotiinsa, jonne Vävy matkasi jo eilen. Sitten on kohta vuorossa seuraavien rakkaiden vierailu, kun saadaan Laurilaan  Esikoinen, Miniä ja Kakkonen. Saadaan vuosi vaihtumaan! 

Numerofriikki

Olen aina ollut tilasto- ja numeroihminen. Elämäni aikana olen tilastoinut liikuntaa, elokuvia, kirjoja, kutomisia ja vaikka mitä. Aina välillä olen myös innostunut tilastoimaan painolukemia.

Nyt tilastoin verenpainelukemia. Numerot määrittävät aika paljon päivän pössistä. Sain joululahjaksi uuden verenpainemittarin, joka on aika pro. Laskee tarvittaessa myös keskiarvopaineet kahdelle käyttäjälle. Mittarin ja Miehen kanssa on kotona tyynempi olo.

Tapasin ikuisen hipin

Kävin sairaalassa paljon mielenkiintoisia keskusteluja kohtalotovereiden ja henkilökunnan kanssa. Puhuimme joulusta, lapsista, asenteesta ja elämästä muutenkin. Ehkä kaikkein antoisimmat ja syvällisimmät keskustelut kävin ystävällisen vihreäpukuisen kanssa, joka huolehti huoneen siisteydestä. Hän oli nuorempi ihminen kuin minä, mutta totesimme, että meillä on paljon samoja ajatuksia. Pyysin luvan jakaa yhden helmiajatuksen, jolla hän määritteli itseään aatonaattona. Tässä se on: Minussa asuu ikuinen hippi, joka haluaa hyvää kaikille ihmisille. Aattona emme enää nähneet, kun hän jäi kolmen päivän vapaalle. 

Kuvan tekstinauha oli mukana sairaalassa. Ensin se somisti 48 tunnin EKG:n rekisteröintilaitelaukun kaulanauhaa ja laitteesta vapauduttuani solmin nauhan napinläpeen. Teksti sai aikaan hymynkareita...

Koti on aina koti!

Eilen puolenpäivän maissa sain kotiinlähtöluvan sairaalasta. Teki mieli pomppia sängyllä riemusta, mutta elopainon takia en viitsinyt ja säälitti sairaalasängynkin puolesta. Pompin siis henkisesti jonkin aikaa! No, parasta oli se, kun sain vaihtaa vihreän trikoopyjaman pois ja pukea tavisvaatteet ja kävellä Miehen kanssa ovesta pihalle.

Nyt huilailen kotona, nautin läheisten seurasta ja olla möllötän - niin kuin nimikirjaimilleni sopiikin...

Laulua - kyllä vai ei?

Joulun aikaan joulupöytään kuuluu herneet, joita joskus vedetään myös nenään. Tämän joulun alla sen reaktion aiheutti kuorolaulu. Olipa nimittäin tapahtunut satakuntalaisessa sairaalassa sellaista, että  kuorovierailut vuodeosastolla kiellettiin ja siitähän se soppa (herne-) syntyi! 

Tiedän, että on niitä, jotka pitävät jouluvierailuista ja itsekin olisin ennen ajatellut, että mikä ettei. Nyt olen kuitenkin kääntänyt sairaalatakkini ja olen satakuntalaisen sairaalan johdon kanssa ihan samoilla linjoilla. Joulun aika on niin herkkää ja jos sen joutuu sairaalassa viettämään, en minä ainakaan haluaisi osastolle lisää herkistäjiä. Täällä kun ei pääse pakoon...

Uutista on paisuteltu, ettei muka enää ollenkaan sairaalaan saisi tulla laulamaan. Saa toki, mutta vain sovittuihin yhteisiin esityspaikkoihin, ei osastoille. 

Jk. Tänään on jouluaatto. Vietän sitä nyt toistaiseksi täällä.

Hei, me nukutaan!

Sairaalassa uni joko tulee tai ei tule. Nyt nukuin kolmatta yötä yksikseni neljän hengen huoneessa ja kahden possu-uniyön jälkeen oli hieman repaleisempi yö, mutta semi ookoo kuitenkin. Luksustahan on se, saan olla yksikseni! Yökkö kurkkasi viideltä ja kertoi koko osastolla olleen hyvin rauhallista. Hyvä niin..

Täällä sitä syödään!

Minullahan on ollut aina hyvä ruokahalu (ja sen huomaa!) ja vastaan ei ole juuri tullut tilanteita, ettei lautanen olisi tyhjentynyt. Täällä sairaalassa ruoka-aikataulu määrittää päivän rytmin - varsinkin silloin, jos/kun alkaa olla jo vähän  paremmassa kunnossa ja saa itse liikkua syömään potilashuoneen ulkopuolelle. 

Minusta on huolehdittu hyvin ja oma maukas pesco-vegetaariannos on ollut tarjolla silloin, jos toisilla on ollut lihasysteemiä. Sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa. Minä sanoisin, että hymyilevä, ystävällinen ja empaattinen ruoanjakaja kilpailee kyllä vahvasti samassa sarjassa ja ansaitsisi oman sanonnan!

Jk. Eilen minua kävi katsomassa monta omaa. Olette rakkaita ja tärkeitä kaikki - myös ne kaksi, joita en nyt ole tavannut muuta kuin kuvien ja viestien kautta.

Hyvä mieli

Ilonaiheita:

- eilisillasta alkaen oma sviitti

- yöllä ei tultu mittaroimaan

- nukuin yön kuin possu (hoitajan kommentti: se sopiikin näin joulun alla)

- länsimainen lääketiede

- maistuva aamupala

- ihana henkilökunta

-Kolme yötä jouluun on 🎶

Moneen junaan

Meitä on moneen junaan. Näin sairaalamiljöössä yhtä lailla kuin siviilissäkin. Toiset työllistävät lähimpiä yli kaiken jopa rasittavuuteen asti ja toiset yrittävät pärjätä täysin ilman apua. Plus siltä väliltä. Turha tietysti kategorisoida, mutta se tahtoo olla helmasyntini...

Eilen kävin putkessa. Kahdeksan minuuttia on pitkä aika, mutta klassisen musiikin kanssa sekin sujui. Ei iskenyt ahtaanputkenkammo.

Pienet raamit

Sairaalaympäristössä on aika pienet raamit. Ilonaiheita kuitenkin löytyy. Tänä aamuna sellaisia oli muun muassa hyvä kahvi ja laajempi reviiri. Hyvä merkki oli se, että äsken suihkussa laulatti! Tyydyin vielä kuitenkin hyräilemään hiljakseen.

Tänään onnittelen Miestä, jolla on syntymäpäivä. Vietämme sitä varmaankin vierastunnilla nojatuoleilla vierekkäin. 

Huumoria

Minullahan on hyvin omintakeinen huumori, mutta en minä kuvan aatetta halunnut noudattaa... Niin vain kävi, että nyt on viikko jouluun ja en ole tekemässä joulusiivoja enkä -leipomuksia. Koko joulu on persoonatasollla vielä enemmänkin kysymysmerkki kuin huutomerkki. Tunnuslauseeni onkin nyt Jouluja tulee.

Olo on taas vähän parempi. Tänä aamuna minua ilahduttivat pieni puuro, musta kahvi ja huumorintajuiset hoitajat. Jotkut ihan hirtehis-tasoa.

Täällä ollaan!

Otan lepiä vähän aikaa. Eilen lokaatioksi muuttui sairaala ihan yllättäen. Sain nyt ipad-vapaata hetkeksi, joten ilmoittaudun. Elämä on kaiken kaikkiaan elämisen arvoista ihan täpöllä.

Tenho, lumo ja vaikutus

Joululauluilla on ihmeellinen tenho, lumo ja vaikutus. Viime viikolla olin yhdessä kokouksessa, jossa olemme perinteisesti vuosittain puuroilleet ja joululaulaneet. Niin tehtiin tälläkin kerralla. Yksi osallistuja totesi, että ei ole muistanut laulaa pitkään aikaan ja laulaminen oli mukavaa. Pidin kommentista ja kysyin lupaa sen käyttämiseen. Laulu/laulaminen täytti siis tavoitteensa sinäkin iltana!

Merkittävä päivä

Tänään on monta merkkipäivää. Miehellä ja Esikoisella on yhteinen satavuotispäivä, Kakkonen täyttää yhdeksän kuukautta ja Miehellä ja minulla on kihlasormusten vuosipäivä. 15.12.1982 kun ostimme kihlat. Onnea kaikille! Puss och kram!

En ottanut mukaan!

Eilen käytiin lähíkaupungissa ja aikaa ja rahaa kului. Pössis oli kuitenkin koko ajan hyvä ja keskustelua käytiin normaalikokoisilla kirjaimilla. Se jos mikä on joulun alla iso asia. 

Yhdellä kirpparilla kuvan nalle oli hieman apea. Olisi halunnut lähteä mukaan. Ei onnistunut, kun meillä on jo neljä (4) ennestään...

Nyt kolahti hyvänmielenhermoon

Olen joissakin asioissa vanhanaikainen ja joissakin en. Perinteet on tärkeitä. Esimerkki: joulurauhaa kuunnellaan jouluaattona klo 12 punaisen kolmihaarakynttelikön, riisipuuron, sekahedelmäsopan ja jouluomien kanssa. Tiedän, että poikkeustilanteessa selviytyisin muunlaisestakin kombinaatiosta, mutta se vaatisi minulta aika paljon. 

Tietotekniikassa olen aina ollut niitä, jotka haluavat kaikkein uusimmat jutut ja laitteet. Tekniikka muutenkin kiinnostaa, sillä haluan tietää, miten ja miksi. Joskus myös milloin ja missä.

Eilen minua huvitti kolmen sanan toteamus, joka ilmestyi Instagram -tilille. Onhan se siinä ollut ennenkin, mutta nyt se kolahti hyvänmielenhermoon. Kiva tietää, että olen ajan tasalla! 

Joulumuistamisten aikaan

Toissapäivänä vein meidän joulukortit postilaatikkoon, eilen töissä kirjoitin/kuoritin yhteistyöjoulukortit ja vielä on jäljellä muutaman joulumuistamisen postitus pienelle, mutta sitäkin uskollisemmalle ystäväkatraalle. Yhden lähikaupunkireissun haluan tehdä ennen joulua. Sitten olen valmiina tekemään joulusiivoukset ja joululeipomukset, joilla ei ole niin määrättyä aikataulua kuin postilaitoksella.

Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Mietin ensin viikonpäivää eli pitikö minun herätä aikaisemmin ja lähteä kävelemään töihin... Tajusin sitten melkein saman tien helpottuneena, että on torstai ja se tarkoittaa vapaapäivää ja kiireetöntä aamua ja että eilenhän juuri kävelin aamulla töihin! Kävelyaamuja on aika harvoin, mutta näinä päivinä autonkuljettajani viettää ansaittuja penttispäiviä ja siksi olen ollut muutaman päivän yksin kotona. 

Jk. Kuva on ruutukaappaus jostakin testistä. Ei ihan parhaita joululahjoja...

Onnensekaista ensiäitiyttä

Tasan kolmekymmentäviisi vuotta sitten Esikoisella ja minulla oli näytön paikka. Kumpikin oltiin noviiseja, mutta synnytys piti kuitenkin saada hoidettua, kun siihen oli ryhdytty. Verta, hikeä ja kyyneleitä oli kuvassa mukana - ja lopuksi onnensekaista ensiäitiyttä, joka oli palkinto The Suorituksesta.

Onnittelut Esikoiselle, joka on edelleen ihana ja oikukas ja rakastettava! On ollut etuoikeus olla äitisi jo näin pitkän aikaa...

Jäikö sinne mitään?

Kuva on torstailta ja sohvalta. En aikonut kirjoittaa mitään, mikä liittyisi kuvaan. Kirjoitan siitä lauseesta, jonka bongasin yhdestä mainoksesta ja joka huvitti minua suuresti...

Ota kaikki irti uunistasi. Näin mainostettiin jotakin uunia, mutta minähän ihan selvästi näin sieluni silmillä tilanteen, jossa uunista otettiin tiivisteet, vastukset, termostaatit, lapsilukot, saranat, lamput ja ritilät veks. 

Ja nyt samassa muistinkin yhden jutun, jota isä-Erkki kertoi. Jollakin pankkireissulla miehet olivat lähteneet hotellihuoneista ja joku oli kysynyt: Jäikö sinne mitään? Yksi koiranleuka oli vastannut: Jäi sinne puhelin...

Muunnettu muistilista

Eilen bongasin sosiaalisesta mediasta kuvan muistilistan. Ajattelin käydä sen nyt kohta kohdalta läpi, jos sinua kiinnostaa Laurilan jouluvalmistelut.

Meillä pyyhitään pölyjä ja huolet.

Piparit leivotaan ja laatikot tehdään.

Koti ja ajatukset järjestetään.

Silitän puolisoa, vaatteita en niinkään. Verhot ja isommat pöytäliinat meillä silittää Mies, minä keskityn pieniin ja kaitaisiin liinoihin.

Sauna lämmitetään toki ja sen pesusta vastaa Mies.

Joululahjat ja -rauha muistetaan.

Omia rakkaita tapaamassa -kiertueen toinen kohde

Eilen heräsin Helsingissä ja tänään Tampereella. Omia rakkaita tapaamassa -kiertueen viimeinen päivä tällä erää on alkanut ja yö nukuttu hyvin. 

Eilen päivällä tutustuin ja ihastuin Esikoisen perheen kanssa Mujiin. Bussia odotellessa kun oli aikaa istuskellä viihtyisässä kahvilassa ja tehdä myymälän puolella pieniä täsmäostoksia. Sitten vajaan kolmen tunnin bussimatka seuraavaan kaupunkiin. Iltaan kuului yhteistä leikkimistä Ykkösen kanssa, erittäin hyvää ruokaa (täytettyjä uunibataatteja), Kuopuksen näyttelyyn tutustuminen ja vielä myöhään pari jaksoa Kokkisotaa. 

Tänään vaihdan maisemaa vasta iltapäivällä. On aikaa päivittää kuulumisia ja rakentaa loppuun legolinna, joka jäi eilen vähän vielä kesken...

Nyt suosittelen!

En ole ottanut mainostamista vakavasti. Minulle on tullut blogielämän aikana muutama yhteistyötarjous, jotka olen sivuuttanut. Nyt sitten satuin ostamaan niin hyvän tuotteen, että halusin mainita siitä ihan kuvan kera... Eiliseen iltaherkuttelupöytään kun avattiin kaikkien muiden naposteltavien lisäksi tuo rasia ja täytyy sanoa, että oli todella nam! Suosittelen, jos jossakin rasian bongaatte.

Eiliseen kuului maa-artisokkaa ja kuhaa, Amos Rexin taidetta ja kahvilakäynti, Ornamon Design Joulu, ratikka-ajelua poikkeusreitillä (vartin matkaan meni kolme varttia) ja linnan juhlien seuraamista. Hyvä ja onnistunut päivä kaiken kaikkiaan. Pieninkin jaksoi olla matkassa mukana hienosti. 

Itsenäisyyspäivää!

Tänään pitäisi blogikuvassa olla sinivalkoisuutta. En nyt aamuaivoilla ja -silmillä löytänyt sellaista, joten kuurankukat saavat riittää. (Kuva on joulukuulta viisi vuotta sitten ja esittää Pupulan oven talviasuisuutta.)

Eilen tehtiin kaikkea kivaa. Lounastettiin etnisesti&vegaanisesti, käytiin Hakaniemen hallissa ja Ipanaisessa, leikittiin ja tutusteltiin. Päivän kohokohta oli tietysti se, kun hoidin puolitoista tuntia Kakkosta ihan yksin. Tuohon saatiin sopimaan vähän itkua, mutta valtaosa ajasta sujui hienosti. Iltapuuro maistui, syli kelpasi, ratikoiden kulkemista seurattiin ikkunasta ja yhteinen leikki oli vähäeleisen hauskaa. 

Itsenäisyys on monta asiaa. Minulle se on muun muassa oikeus omapäisiin ajatuksiin ja blogiin. 

Aamupuuroa vartin yli viisi

Kello oli soimassa viideltä, mutta heräsin/heräsimme jo vähän ennen. Lusikoin vartin yli viisi aamupuuroa - en nälän vaan velvollisuuden takia. Siinä syödessämme ihmettelin Miestä, joka työvuosinaan puuroili joskus aamukahden aikaan...

Kello on nyt vähän yli puoli seitsemän ja istun bussissa, joka kuljettaa minut vapaan ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensimmäinen kohde on Helsinki. Maisema on lähes säkkipimeä, tiet on märkiä. Onneksi pössis on hyvä.

Jk. Kuvan nappasin juuri ennen bussin lähtemistä. 

Ei tullut merkkiä!

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, kun luin eilen kunniamerkkilistaa ja en löytänyt sieltä omaa nimeäni... Olen sitä mieltä, että minulle kuuluisi luonteeni puolesta komentajamerkki hörsylöillä tai ilman, mutta pahkeinen sentään, ei taaskaan! 

Vakavasti sanottuna en minä ihan oikeasti ole prenikoiden perään. Et kai uskonut? 

Minimalisti ja maksimalisti samoissa nahkoissa

Pidän yksityiskohdista ja suuremmista linjoista. Olen samalla kertaa minimalisti ja maksimalisti. Näin isoon ihmiseen mahtuu monenlaista. Ajatuksissani ja kannanotoissani olen radikaali ja patavanhoillinen. Asiat ratkaisevat.

Nukuin viime yönä seitsemän tuntia heräämättä kertaakaan välillä. On hyvä aloittaa uutta päivää, kun akut on ladattu ja mieli levännyt. Virsikirjatyöpäivä on aikuisten oikeasti lastenvirsityöaamu ja lauluvihkotyöilta. Kynttiläkirkkoa ja joululauluja. Näillä mennään. 

Kukin taaplaa tyylillään

Eilen oli matkapäivä. Istuin bussissa melkein viisi tuntia ja henkilöautossa puolisen tuntia. Oli haasteellinen liikennepäivä melko huonon kelin vuoksi. Viestittelinkin matkalta ystävälle, että bussi ei pysy aikataulussa, mutta tärkeämpää on, että se pysyy tiellä...

Kotiin oli kiva tulla. Katselin äsken tuttujen ja kumminkaimojen jouluvirityksiä hieman epäuskoisena. En kadehtinut, kunhan ihmettelin. Vanha sanonta osoittautui taas oikeaksi, että kukin taaplaa tyylillään. 

Perinteitä olla pitää!

Minun matematiikallani kahdesta kerrasta voi jo puhua/kirjoittaa perinteenä. Siis eilen olin katsomassa tuomiokirkon kuusen eli valtakunnan ykköskuusen valaistumista (niin kuin viime vuonnakin) ja yksin ei siinä ihmispaljoudessa tosiaankaan tarvinnut olla... Tällä kertaa skippasin muskarijutut ennen hoohetkeä ja seurasin tapahtumaa vähän kauempaa kuin kirkon portailta. Porthaninpuisto oli juuri sopivan lähellä ja kaukana samalla kertaa.

Pari päivää sitten satoi lumen, joka kuorrutti tienoot jouluisiksi. Lumi pysyy tai sitten ei, mutta kauniilta se näytti!

Onnea vaikka kenelle!

Tänään on onniteltavia monta! Nimipäiväänsä viettää isoveli Antti ja toisnimipäiväänsä Mies ja Esikoinen sekä kolmisnimipäiväänsä Kakkonen ihan anteroina. Syntymäpäivä on Vävyllä ja ystävä-Anninalla. Eli lähetän nyt pienikokoisen kukkakaupan verran onnittelukukkia virtuaalisesti eri suuntiin! 

Eilen tein yhden taikinan joulupipareita. Viime joulun pipareita oli muutama vielä jäljellä rasiassa ja ne murskasin vaniljajäätelön ja mansikkahillosilmän sekaan iltapalaherkuksi. Oli muuten erittäin hyvä kombo. 

Puhutteleva magneetti

Kun jääkaappimagneetit tulivat kauppoihin, olin aivan innoissani. Vähän sama juttu kuin tekstillisten t-paitojen kanssa. Vaatekaapissa oli paitoja ja jääkaapin ovessa magneetteja vaikka kuinka. Sitten jossakin vaiheessa vähän kyllästyin ja siirryin täsmäostajaksi. Tekstin piti olla ihan pro, että se pääsi muuttamaan meille. No, nyt olen ottanut seuraavan askeleen ja ostan magneetteja vain kirppareilta ja tekstin pitää edelleen kolahtaa täysillä. Niin kävi eilen, kun löysin kirpparipöydältä kuvan yksilön. Se muutti puolella eurolla kotosen jääkaapin oveen, jossa se puhuttelee ja muistuttaa hienolla ajatuksella eilisestä, tänäisestä ja huomisesta. 

Ihan itsekäs

Unta ja koiranunta riitti melkein puoli yhdeksään. Eilen matkasin neljä ja puoli tuntia bussissa sen jälkeen, kun olin ollut töissä seitsemän tuntia. Lisäksi tämä talo on hiljainen, joten ei ihme, että nukuin pitkään. Kohta on aamukahvin aika ja sitten on tehtävä ruokakauppareissu. Jääkaapissa kun on vain Keijua, valot, Molkosania ja maapähkinävoita. 

Edessä on neljän päivän vapaa. Teen mitä haluan. Kiva olla ihan itsekäs muutaman päivän ajan...

Kyllähän minäkin valmistaikinasta!

Ihmisen mieli on kummallinen. Muistoissa tulee säilöttyä kaikenlaista vuosien ja vuosikymmenien varrelta. Ja miksi ihmeessä negatiiviset muistot pulpahtelevat joissakin tilanteissa helpommin mieleen... Niin kävi eilen, kun suoritin omaehtoista vapaaehtoistyötä ja tein seurakuntaan adventin kirkkokahveille pipareita. Minulla oli hyvä mieli, musiikki oli hyvää (kannoin läppärin ja ison kasan levyjä keittiön pöydän nurkalle ja sitten musiikki soi tuntikausia) ja työ sujui hyvin. Sitten muistin sen, kuinka vuosia sitten sitten sain kuulla kommentin: Kyllähän minäkin valmistaikinasta! - ja tunnelma lässähti hetkiseksi. Kommentti oli joko lausuttu puolihuolimattomasti tai tarkoituksella, mutta aina vaan se mielen sopukoissa säilyy. Ja tottahan se on, että valmistaikinasta nämä piparit olen tehnyt! 

En jäänyt rämpimään ikävään muistoon, mutta päätin blogata aiheesta. Nyt se on käsitelty. Piste. 

Ovi ja sen vaihtuva teksti

Jo aikoja sitten keksin töissä koristella viraston ovea. Tein ja teen sen helpolla tavalla, kun laitoin oveen muovitaskun, johon vaihdan aina uuden vuodenaikakuvan. Syksykuvan tilalle ehdin jo vaihtaa talvikuvan ja talvitekstin, mutta sitten alkoi sataa vettä ja teksti kertoi hangista ja mäenlaskusta. Eihän se sopinut ollenkaan! No, sitten tuli ongelma, kun syksykuva oli taas liian syksyinen. Jonkin aikaa tasku oli tyhjänä, mutta eilen etsin harmaamman kuvan ja löysin uusista virsistä mielestäni sopivan säkeen. 

Marraskuun viimeinen maanantai

Kuvia on paljon mielessä, arkistossa ja kovalevyllä. Tämä kuva löytyi Oton ja Steven yhteisestä arkistosta. Tiedän, että se on vanhempia räpsyjä, koska olohuoneen seinä on vielä vaalea. Olen lajitellut kuvan albumiin, jonka nimi on Hyvä kuva. Turha vaatimattomuus kun ei kuulu minun pirtaani... 

Marraskuun viimeinen maanantai on aamussa. Eilen kävin läpi eteisen kaapin, jossa on laatikoituina pipoja, lapasia, kaulaliinoja ja muita vermeitä. Nyt laatikot on taas järjestyksessä ja lajiteltuina. Olen pohjimmiltani ihminen, joka pitää lajittelusta. 

Ei mikään päänsilittelysunnuntai

Tänään on se kirkkovuoden sunnuntai, josta pidän eniten. Nyt on nimittäin tuomiosunnuntai. Lähinnä virsien ja karun musiikin takia se kuuluu suosikkeihini. Muistan, kun yhden pappisystäväni kanssa ideoitiin, että olisi hienoa saada vaikka savua, tulta ja tulikivenkatkuista tekstiä tehokeinoiksi. Jäi suunnitteluasteelle odottamaan toteutusta. Joka tapauksessa tämä ei saisi mielestäni olla mikään päänsilittelysunnuntai ja siksi olenkin valinnut omalla virsikirjatyövuorollani vahvoja ja päällekäypiä virsiä eli Vihan päivää sun muuta ihan Hohto-elokuvan tyyliin. Tänä vuonna ei tuo sunnuntai osunut kohdalleni työvuoroarpajaisissa, valitettavasti. 

Pikkujoulu takana

Eilen illalla meillä oli työpaikan pikkujoulu, joten nukuin nyt sitten aamuyhdeksään saakka. Tosin meidän pikkujoulumme alkoi jo iltapäiväneljältä ja kotona olin iltaseitsemältä, että nukkuminen ei johtunut siitä perinteisestä syystä. Ruoka oli erittäin hyvää, seura samaten, miljöö viihtyisä ja mukava oli olla koolla epävirallisemmim. Sauna oli myös tarjolla ja meistä yhdeksästä kolme saunoi. Minä en, kun en ole koskaan oppinut joukkosaunojaksi. Syy on korvien tai kilojen välissä.

Odottelin Miestä illalla hakemaan ja nappasin pihalta pari kuvaa. Taivaalta satoi mannaryynien ja styroksijauheen sekoitusta. Ilta oli tyyni ja levollinen. Mieli myös.

Asutaanko me talvellakin täällä?

Otsikko on melkein kolmenkymmenen vuoden takaa ja sen tokaisi Kuopus, joka jo pienenä oli aika suorasanainen. Meillä oli nimittäin ollut parina kesänä tapana käydä jollakin vuokramökillä ja ilmeisesti Laurilan residenssi ja miljöö olivat lapsen mielestä mökkimäiset. En muista enää, millä sanoilla vastasimme kysymykseen, mutta asia tuli kuitenkin kaikille selväksi.

Tähän aikaan kaikki valo on tarpeen. Toiset ottavat sitä kirkasvalosta, minulle on vielä riittänyt tavisvalo ja kynttilät. Eilen illalla kävelin elokuvista ja kaupasta kotiin iltaviiden paikkeilla ja ihmettelin mustuutta. Heijastin kulki käsivarressa ja pikkulamppu valaisi kulun viimeiseltä katuvalolta kotiovelle asti eli reilun kilometrin verran. 

Keittokirjailua

Laurilassa on menossa keittokirjojen inventaario. Sinisen hyllykön eka hyllyllä on kasvisruokaosasto, toisella leipomislinja, kuvan ulkopuolella sitten kolmannen hyllyn peruskirjat ja neljännen kirjaset ja kansiot. Kirjoja on paljon, mutta yllättävän vähän niitä tulee käytettyä. Suurin osa kokkailuideoista kun tulee napattua ihan vaan omasta päästä. Kirjojen omistaminen on oma lukunsa ja siksi näitä eepoksia on vuosikymmenien varrella kertynyt. 

Neljä kirjaa jo saatiin hyllykön ulkopuolelle. Yksi menee lahjoituskirpparille ja kolmea yritän kaupitella kahvipakettia vastaan paikkakunnan fb-kirpparilla, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ehkä kaikki käyttävät netistä reseptejä... 

Lapsella on oikeuksia

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Kuva-arkistosta löysin turkulaisnalleveljekset tai/ja -kaverukset, jotka edustavat tällä kertaa nuorempaa sukupolvea. Kaikkea sitä huushollista löytyy! 

Tänään on luvassa normityöpäivä tiskin takana. Tai ainakin näin ajattelen nyt, kun aamupuuroon on vartti aikaa ja kahvinkeitinkin on jo ladattu valmiiksi...

Tampereelle ja taivaaseen

Tänään viettää nimipäiväänsä Liisa ja onnitteluajatuksia lentelee Tampereelle ja taivaaseen. Äidissäni ja Kuopuksessa on jotakin samaa - hyvä huumorintaju, sinnikkyys, taiteentekeminen, käsiosaaminen ja uskollinen äitiys. 

Kuopukselle oli helppo keksiä ensimmäinen nimi kutsumanimen edelle. Nimipari oli ja on soinnukkaan rytmikäs meidän korviimme. Nimellä/nimillä on merkitystä...

Rakkautta ilmassa

Meillä on tänään vuosipäivä. Tapahtui nimittäin Mauno Koiviston ollessa presidenttinä ja Kalevi Sorsan pääministerinä, että Mies ja minä tavattiin face to face. Ilmassa oli rakkautta... Tämä tarina on jatkunut nyt sitten jo kolmekymmentäseitsemän vuotta. Siihen on kuulunut suuria tunteita, pieniä arkisia asioita ja isoja ratkaisuja. Ei ole tarvinnut pitkästyä, kun kaksi tulimerkkiä elelee saman katon alla. Ja kyllä - rakkautta on edelleen...

Rakkaudesta kiviin ja vaikka mihin

Tämän aamun kuva on eilisen jatkumoa. Idea tuli oikeastaan siitä, kun tänään on työpaikalla isompi tapahtuma, jonka otsikkona on Rakkaudesta lajiin. Olen erittäin puolisouskollista sorttia, mutta jos jätetään ihmiset kaiken tämän lajittelun ulkopuolelle, on rakkauden/tykkäämisen kohteita vaikka hurumykke. ´Lajiin´ tilalla voisi olla kiviin, villalankoihin, laukkuihin, koruihin, ruokaan, tarroihin, teippeihin, kirjoihin, kävelyyn, elokuviin jne. jne. jne.

Ottamuksia 48

Nukuin pitkään ja senkin jälkeen vielä torkuin kuunnellen radiota. Nousin sängystä vasta kymmenen minuuttia sitten. Kävin nappaamassa juuri äsken pergolassa tuon kuvan. Vaikutelma oli niin mustavalkoinen, että se ihan kummastutti. Illan ja yön aikana kun oli tullut uutta lunta sen tilalle, joka häipyi vesisateen alle. 

Tänään saan Miehen kotosesta kotiin. Asia ilahduttaa jo pelkällä ajatustasollakin tosi paljon... 

Vuosipäivä on iso asia

Eilen tuli hyvä uutinen ja keittiön hanasta sai ottaa tuon lapun pois. Kolme viikkoa keitettiin talousvettä varotoimenpiteeksi ja nyt sitten hanasta saa ottaa raakana. Vedenkäyttöä pitää kyllä edelleen säännöstellä - niin kuin on jo kuusi viikkoa tehty. Tämä syksy tulee jäämään mieliin vesisyksynä...

Muistan aika hyvin päivämääriä ja tänään on taas yksi vuosipäivä. Kuusi vuotta sitten hankittiin kotonen ja illalla myöhään näin sen ensimmäisen kerran irl. Siihen syksyyn liittyy muutakin merkittävää - Vävy ilmestyi kuvioihin ja ostin itselleni icebugit. Hyviä ja luotettavia kaikki! 

Jostakin on revittävä väriä!

Hidas aamu. Luvassa kohta hitaan ja harmaan aamun aamupala. Jostakin on revittävä väriä, joten tänä aamuna on kuvan astioiden palveluvuoro. Tänään ei ole puuroa, kun en sitä itselleni viitsi keittää ja Mies lähti muutama tunti sitten kotoseen kastelemaan kukkia. Tarjolla on kahvia, pari leipää ja ehkäpä kananmuna. Ihan kohta. Ja sitä hidasta olemista...

Överiksi meni!

Meillä on monessa asiassa laitettu överiksi. Jos sadussa puhutaan kolmesta karhusta, niin meillä niitä pitää olla yksi enemmän. Tai ei nyt välttämättä pidä olla, mutta sattui olemaan ainakin arkistokuvan mukaan...

Tänään on Maailman kiltteyspäivä. Lähipiirissäni on paljon kilttejä ihmisiä - pieniä ja suuria. On siis helppo viettää teemapäivää, kun katsoo ympärilleen! 

Eilen työpäivä, tänään vapaa-

Eilen pelattiin taas kerran Skip-Bo -peliä ja napsittiin välillä kultakaloja. Niitä jäi vielä kippoon kuvattavaksi. Muisteltiin sitten, että lasten ollessa pieniä ostettiin samantyyppisiä kultakaloja (punakeltaisessa laatikossa) ja niitä lapset mutustelivat auton takapenkillä matkalla mummulaan tai Hilja-mummun luo kesämökille. Ja aina välillä kuului kysymys: Joko me kohta ollaan perillä? tai Onko vielä pitkä matka? 

Tänään on vapaapäivä. Unimaailmasta havahtuessa piti vähän aikaa miettiä, onko tiistai vai keskiviikko. Tiistai, jes! Vapaa!