tiistai 25. kesäkuuta 2019

Eilinen ranskalaisilla viivoilla


Yhteen lomapäivään saa mahtumaan vaikka mitä. Eilinen on siitä oiva esimerkki. Näitä muun muassa:
- kävelyä
- kolme kirpparikäyntiä
- lukemista (Kari Hotakainen: Iisakin kirkko)
- elokuva (Wanderlust)
- iltalenkki fillarilla
- päiväunet
- viestittelyä Miehen kanssa
- postikorttien kirjoittamista
- prosessointia

Ja en kuitenkaan koe, että päivä olisi ollut suorittamista. Mihinkään ei ollut kiire. Ei kyllä tänäänkään... 

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Loma on työstä saatava pitempi vapaa-aika ja nyt!


Tänään loma alkoi ihan virallisesti. Nuo edeltävät neljä päivää oli laskeutumista lomaan, loman harjoittelua. Heräsin kolmen aikaan yöllä ajatukseen, että en ole laittanut kelloa soimaan ja tänään on työpäivä. (Sinänsä hassua, kun ei meillä tavallisina virastotyöaamuina ei ole minkään valtakunnan herätykset käytössä.) No, siinä hetken aikaa mietin ja tajusin, missä mennään ja totesin itselleni, että minulla on loma. Ei kiirettä mihinkään! Ja jatkoin nukkumista. Seuraavan kerran havahduin ympäröivään maailmaan seitsemältä ja ajattelin, että vähän vielä. Ja sitten heräsin puoli yhdeksältä. Ihanan ylellistä! 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Riemupiano-oppilaan nimikkeen keksi tänä aamuna Mies!


Tänään tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun aloitin pianotunnit. Olen siis riemupiano-oppilas! Kiitos Miehelle tästä sanasta!
Viidenkymmenen vuoden matkaan mahtuu monenlaisia kappaleita ja onnistumisia ja epä-. Muistan vielä elävästi yhden kevätkonsertin alkuvuosilta, kun soitin ilman nuotteja ja yhtäkkiä iski ihan täydellinen tietosulku aivojen ja sormien välille. En muistanut yhtään, miten kappale jatkuisi. Istuin vähän aikaa pianotuolilla ja mietin kuumeisesti. Ei auttanut muuta kuin nousta tuolilta, niiata ja tulla pois omalle paikalle. Kyllä hävetti. 
Nykyään soittelen hyvin paljon omasta päästäni. Se on aika iso, joten sinne mahtuu aiheita. Soittelen ja nautin. 

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Käpy ikkunalla - ei selän alla




Olen iso ihminen, mutta pidän monista pienistä asioista. Yhtenä päivänä minua tuli vastaan puu (luultavasti joku lehtikuusi), jossa oli paljon tuollaisia käpyjä. Päätin uhrata yhden kuvaamiselle ja otin sen mukaani. Kaiken sääntöjen mukaan tuohon viereen olisi pitänyt kuvatessa laittaa tulitikkulaatikko, jotta mittasuhteet olisivat selvinneet. Tajusin sen tietysti vasta juuri nyt... Pienestä kävystä nyt kuitenkin on kysymys ja se pienuus tässä oli ideana. Ja luonnon monimuotoisuus ja kauneus. 

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Perinteet kunniaan!




Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.



Tämä on ihan must. Juhannusaatto, Tauno Palo ja perinteet. En voisi kuvitellakaan muuta juhannusaaton blogiin. Siinä on vakka ja kansi ja klopsaus päälle. 

torstai 20. kesäkuuta 2019

Keskityn pilvien tarkkailemiseen


Eilen suljin työpaikan oven puolitoista tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen ja aloitin lomailun. Suunnitelmissa on keskittyä pilvien tarkkailemiseen, hengittää ja ei-suorittaa. Heinäkuun viidestoista päivä sitten nähdään/kuullaan, miten onnistuin. Blogi kyllä kulkee matkassa kaiken aikaa ja tallentaa muistijälkiä jaettavaksi. 
Ai niin, sanoa tokaisin pari päivää sitten, että aion panostaa liikkumiseen loman aikana. Mitäs uutta siinä on, kysyi Mies. Kysymys oli mielestäni lakoninen, mutta kuulin siinä myös kannustavaa ylpeyttä...

Jk. Otsikko sai idean säkeestä: Minä loikomaan alle puun, jään pilvien tarkkailuun. Tolkienia, ei Nalle Puhia niin kuin ensiksi luulin... 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Oltiin piknikillä!


Kansainvälinen piknikpäivä onnistui mainiosti, mutta se vaati jalkatyötä jonkin verran! Kohteena kun oli naapurikunta ja siirtymävälineinä fillarit. Matkamittariin kertyi 53,7 km ja aikaa kului kahdeksaa minuuttia vaille kolme tuntia. Menomatka oli hitaampi, mutta tulomatkan keskinopeudeksi tuli 20 km/t. Minä huutelin matkakertymää ja Mies piti huolen keskinopeuden informoimisesta. 
Eväinä meillä oli salaattia, jossa oli kylmiä perunoita, tomaattia, mozzarellaa, ruisleipäkuutioita, suolapähkinöitä ja maailman parasta Myssyfarmin rypsiöljyä. Salaatit ja vesipullot kulkivat kylmäkallen seurassa kätevässä sivulaukussa pkinikpaikalle. Jälkiruokakahvit juotiin kivassa kahvilassa. 
Oltiin liikkeellä jo aamusta, joten oltiin puolenpäivän maissa takaisin kotona. Väsyneinä ja onnellisina. Itsiimme tyytyväisinä.


tiistai 18. kesäkuuta 2019

Jos metsään haluat mennä nyt


Otsikon laulu kertoo teddykarhujen huviretkestä, mutta oikeastaan koko pointti olikin se, että tänään on kansainvälinen piknikpäivä. Sitä voisi vallan mainiosti viettää, kun Mies kerran lupasi järjestää piknikille eväät! 
Tänään on myös Kesä-Heikki, jota vietetään sen kunniaksi, kun piispa Henrikin luut siirrettiin Turkuun. Meillä on Henrikin kanssa jotakin yhteistä,  kun minunkin luuni ovat hyvin usein Turussa...

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Minäkö muka kilpailuhenkinen?


Töissä on Ke-Mu-Pe -yhteistyötä, kun esimerkiksi tämän vuoden rippikoulut on yhteisiä ja muutenkin työvoimaa vaihdellaan kolmen seurakunnan välillä. Päätettiin Miehen kanssa eilen osallistua myös omalla panoksellamme tuohon ja poljimme Ke-Mu-Pe -lenkin! Keuruulla syötiin ja Multialla käytiin kahvilla. Aikaa kului lenkkiin neljä tuntia kaksikymmentäkahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi kahtasataa metriä vaille seitsemänkymmentäkahdeksan kilometriä. Ilma oli hyvä, aurinko paistoi sopivasti, nesteytys oli kohdallaan ja pössis/fiilis samaten. - Jos/kun ajetaan lenkki vielä uudestaan tänä kesänä, on tuossa hyvä vertailuaika. Ehkä siitä vielä muutamia minuutteja saa kiristettyä... Minäkö muka kilpailuhenkinen?

Jk. Uskalsin laittaa lupiinikuvan. Sen verran kansalaistottelematon olen...

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Poikkeuksellisesti kolme kuvaa


Piha yllättää kesällä ja talvella ja päivällä ja illalla. Eilen myöhään lähdin uhmaamaan hyttysinvaasiota ja otin mukaani Oton. Sillä tallensin muutaman otoksen iltapihasta ja omasta reviiristämme. Vihreä oli vihreämpää kuin kouluaikaisissa vesivärinapeissa.
Olen yhden kuvan koulukunnan kannattaja, mutta tuo vihreys sekoitti pääni. Siksi tällä kertaa kolme.




lauantai 15. kesäkuuta 2019

Ottamuksia 34


Tämä kuva on kahden genren yhdistelmä, sillä se on ottamus ja muisto samalla kertaa. Tulla tupsahti eilen vastaan joltakin vuodelta kesäkuun neljännentoista päivän kohdalla. (Siltä päivältä oli kaksi merkittävää tapahtumaa eli Lapsenlapsi Ykkösen nimiäiset vuonna -15 ja Miniän maisterisjuhlat vuonna -14.)
Niin mutta tuosta ottamuksesta muutama sana. Olen aina pitänyt puista. Ne ovat useimmiten pitkiä ja laihoja eli vastakohtiani. Ehkä juuri siksi ne ovat mieluisia. Niin kuin tuo Mieskin...

Jk. Tällekin päivälle on merkittävä tapahtuma: Lapsenlapsi Kakkonen täyttää kolme kuukautta! 

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Lumipalloilmiö


Tämä kesä on ollut lumipalloheisien lumipalloilmiötä yksi toisensa perään! Sosiaalisessa mediassa on ollut havaittavissa jopa kilpailua pallojen koossa ja määrässä. Laurilan heisi on vielä vaatimaton, mutta palloilee tänä kesänä kauniimmin kuin koskaan ennen. Jo pelkkä katsominen viilensi viime viikon helteillä. 

torstai 13. kesäkuuta 2019

Se Ellu, jolla oli ne kanat ja äkkisyvän välttäminen


Loma siintää jo aika lähellä eli viikon kuluttua tästä aamusta olen jo lomalainen. Sitä ennen on kuitenkin vielä monenlaista tehtävää, jotta voin jäädä lomalle - ja sitten loman jälkeen on hyvä huomata, että joku odottaa ja se joku on tekemättömät työt. En valita, en todellakaan. Aion lomailla niin kuin se Ellu, jolla oli ne kanat. 
Etukäteen lomassa parasta on aikatauluttomuus ja mahdollisuus äkkijuttuihin. Vältän äkkisyvää. Äkkipikaisuutta voi ilmetä, kun minut tuntee, vaikka yritän olla pikaistumatta. Muunlaista ja monenlaista spontaaniutta aion harrastaa. 


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Ja vastaus on: liikuntapäivä!



Eilisestä tuli sitten liikuntapäivä, kun se kerran alkoi aamukävelylenkillä! Päivällä kävelin puutarhalle ja ostin vielä muutaman kesäkukan entisten kaveriksi ja siitä tuli vähän yli kahden kilometrin hyötylenkki. Illalla vielä ennen saunaa poljin tunnin verran spinningpyörää.  - Enpä olisi takavuosina uskonut, että nautin liikunnasta ihan rehellisesti sanottuna näin paljon. Oinaan kilpailuhenkisyys ilmenee nyt siinä, että kilpailen itseni kanssa. Siksi kirjaan liikuntavihkoon jokaisen ns. suorituksen ja kerran. Omituista, mutta totta. Totta, mutta omituista. 


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Mitähän tästä oikein tulee!


Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdin suhteellisen reippaana kävelemään seuraksi Miehelle. Aamupalaksi minulle riitti puoli banaania, sillä lupasin itselleni kahvia ja kauraleipää kävelyn jälkeen. Se hetki on juuri nyt. Takana 7,3 kilometriä ja pössis, jossa voisi taputtaa itseä selkään. Tap tap.
Vapaapäivässä on selkeästi enemmän tunteja, kun herää aikaisin. Olen ihan innoissani käyttämättömien hetkien suhteen. Mitähän tästä päivästä oikein tuleekaan! 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Säilöämistä Laurilan malliin


Pergolassa on hylly, joka säilöää milloin mitäkin. Vihreän lasin erimuotoisia pulloja ja purnukoita, erikokoisia kastelukannuja, lyhtyjä ja purkkeja. Jne. Eilen illalla kymmenen jälkeen haahuilin muutaman kuvan verran ulkona etsimässä todistusaineistoa aiheesta...
Ruukkuneilikat ostin viime viikolla kylän toisesta ruokakaupasta. Kolmaskin on, mutta se on vaaleanpunaisten pelargonien kaverina kuvakulman ulkopuolella. Hyllyllä on kolme raastinrautaa, joilla ei ole suinkaan aikomus tehdä porkkana- taimuutaraastetta, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on se ollutkin. Olen ostanut ne kirpparilta ihan varta vasten lyhtytarkoitukseen. Kynttilän tai valosarjan valo kuultaa kauniisti reikärivien läpi. Odottavat hyllyllä syksyä kiltisti kuin reppuselät koulua. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Ennen ukkosta ja ilotulitusta


Kuva on eiliseltä puolenpäivän ajalta. Jos olisin kuvannut iltapäivällä, olisi siinä vähän sadetta, paljon sadetta ja hirmupaljon sadetta. Sitä nimittäin tuli eilen ihan laariin saakka ja luulenpa, että joissain paikoissa laarin laitojen ylikin...
Esikoisen perheellä oli matkapäivä ja siirtyminen seuraavaan sukulaisetappiin. Pakkaamista ja ukkosen seuraamista. Hyvissä ajoin vyötettiin Kakkonen turvakaukaloon ja siinä poika sitten tyytyväisenä odotteli, että kannetaan autoon. Istui kaikessa rauhassa autossa äitinsä kanssa, kun me muut vielä oltiin kuistilla tai lähellä autoa. Silloin jysähtijyrähtivälähtipaukahti taivaalla sellainen laukaus, että kaikilla meillä sydän löi yli sallittua nopeutta ja korvissa soi. Huh! Pahin ilotulitus oli onneksi sillä ohi ja ajeltiin asemalle odottamaan junaa. (Harmi vaan, kun ukkonen vaikutti myös matkalaisten liikkumiseen, joten helteisessä junassa matkantekoa kesti kolme varttia kauemmin mitä piti. Hyvä, että jaksoivat ja nestettä oli mukana riittävästi.) - Oli ihanat kesäpäivät ja saman tien tuli jo pienintä ikävä... ja toisiakin! 

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Vauva nukkuu


Nukkuminen on yksi Kakkosen mielipuuhista ja asennot on joskus lähes fakiiri-tai joogimaisia. Eilinen päivä oli nukkumisen, torkkumisen, välipäikkäreiden, päikkäreiden, alkuiltaunien ja yöunille menemisen kombinaatiota. Ja välillä tarkkaa seuraamista ja asioden prosessointia. Ihan täyttä työtä koko päivä! 

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Ottamuksia 33


Huumoripaidoista löytyy totuus, vai mitä? Miehelle löytyi kirpparilta lähes-iskemätön paita, jonka teksti nauratti heti ja naurattaa vieläkin. Teksti osuu tässä nimenomaisessa tapauksessa oikeaan. Jäin miettimään paidan päätymistä kirpparille. Oliko joku ostanut sen itselleen sarkastisessa vai toiveikkaassa mielentilassa? Oliko joku lahjoittanut paidan toiselle kettuillakseen? Vai miksi?

Jk. Taloutemme tasapainon vuoksi minulla on käytössä vaakaraita. 

torstai 6. kesäkuuta 2019

Hei, me pelataan italiaksi!


Lautapelit ja kortti- on meidän juttu. Eilen illalla vuorossa oli Kettulasta haettu peli. Olikin ensimmäinen kerta (primo),  kun tuota pelattiin. Suomenkielistä versiota ollaan vuosikymmenien aikana pelattu kymmeniä kertoja. 
Pari tuntia jaksettiin ja sitten laskettiin kertyneet rahat ja omistukset. Jäin neljänneksi ja tulos oli parisataa euroa. Voittaja-Miniällä oli jotakin kuutisentoistatuhatta euroa ja nuoremmalla toisinimianterolla lähes saman verran ja vanhemmalla seitsemäntuhatta. Toiset ostivat koko ajan tontteja, mutta minun kohtalokseni koitui vankilakierre...

Jk. Kaikkein nuorin toisnimiantero ei osallistunut peliin, vaan nukkui pinnasängyssä kaikessa rauhassa yöunia. Tämä tiedoksi Raha-automaattiyhdistykselle ja lastensuojelulle...


keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Joko olen tänään näyttänyt uusimman kuvan?


Eilen ei tarvinnut katsoa mitään elokuvaa, kun meillä oli The Vauva! Nukkumista oli hauska seurata, valveillaolosta puhumattakaan. Varsinainen katseenvangitsija jo tuossa iässä (2,5 kk) ja oman jatkumon edustaja on tietysti aina ihmeellisempi kuin kukaan muu. En ole enää vuosiin (reilu 4) ihmetellyt isovanhempia, jotka esittelevät jatkuvasti lastenlasten kuvia. Minäkin olen varmasti jo kyllästyttänyt lähimmät työkaverit repliikillä Joko olen tänään näyttänyt uusimman kuvan?

Jk. Kakkonen nukahti vaarinsa syliin, kun vanhemmat olivat saunassa. Vaarin jutut, lorut ja laulut olivat ilmeisesti puuduttavia...

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Tänään on tärkeä päivä!


Tänään ei ole mikätahansapäivä, ei ollenkaan. Tänään tulee Lapsenlapsi Kakkonen ensimmäistä kertaa mummulaan! Se on siis meillä tänään Laurilassa liputuksen syy, ei mitkään puolustusvoimat. Ei todellakaan. - Turvallista ja sujuvaista junamatkaa kaikille kolmelle! Puolenpäivän jälkeen nähdään! 

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Tuntemattoman sotilaan tyyliin...


Tuntemattomassa sotilaassa on kohta, jossa Mäkilä suostuu antamaan Hietaselle yhden silakan ja tämä toteaa elävänsä sillä puoli vuotta. Tuo tuli eilen mieleen töissä. Oli nimittäin yhden työkaverin julkiset läksiäiset ja minulla nappasi työvuoroa. Olen kyllä urkuihmisiä, mutta jotenkin nyt rempatun kirkon flyygeli on vetänyt puoleensa (kuv.) enemmän ja siksi soitin eilenkin sillä messun. Messun jälkeen sain palautetta, joista yksi oli ylitse muiden ja tässä tapauksessa silakkacaseen verrattava. Minulle sanottiin, että Hyvin sä vedit! Tulin tosi onnelliseksi tuosta.
Loppusoittona soitin Dynastian tunnusmusiikin. Jälkikahveilla joku kysyikin, kuullaanko ensi sunnuntaina Bonanzaa... 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Loppuviimeksi kaikki hyvin


Eilen aamulla harmitti niin, että suustani pääsi muutama voimasana. Olin aikonut lähteä vähän pitemmälle fillarilenkille ja olin jo pakannut laukkuun juomaa ja evästä ja varmistanut, että Taitossa on akkua. Olin kypäröinyt pääni ja kokemuksesta viisastuneena sipaissut naamaan ja käsivarsiin aurinkorasvaa. Ja sitten ei muuta kuin heipat ja tarkistus, että renkaissa on riittävästi ilmaa... jota takarenkaassa ei sitten ollut baarin pihaustakaan...
Harmituspurkauksen jälkeen otin käyttöön suunnitelman B, sillä halusin lähteä liikkeelle. Vein kypärän sisälle ja lähdin kävelylle. Kävelin vähän yli kympin ja tuuletin aivojani. Kotona olin sitten jo huomattavasti rauhoittuneena. Illalla ei edes harmittanut, vaikka hävisin SkipBo -pelissä...

Jk. Autonkuljettajani paikkasi renkaan sen jälkeen, kun hän oli hoitanut viikkosiivouksen. Ihana Mies! 

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kesäkuu, no niinpä!


Nyt saa toivottaa kesäkuun tervetulleeksi kehiin. Toukokuu oli säiden puolesta vaihteleva, töiden puolesta vilkas ja yksityiselämän puolesta merkittävä, kun kaikkein pienin sai nimen ja potristuu päivä päivältä ja kuva kuvalta.
Paikalliselta puutarhalta haettiin tällä viikolla kesäkukat. Miljoonakellojen väriksi valittiin sama kuin viime kesänä, mutta pelargoniat on tänä kesänä vaaleanpunaisia. Kesän mittaan kumpaakin sorttia tulee varmasti ikuistettua moneen kertaan...

perjantai 31. toukokuuta 2019

Jaksaa, jaksaa!


Eilen törmäsinme (kuv.) moneen asiaan. Kovaan tuuleen ja kuvan kylttiin muun muassa. Meillä oli ensin aikomuksena tehdä pitempi fillarilenkki, mutta tuulen vuoksi ajeltiin vain naapurikuntaan ja siinäkin oli tekemistä! Perillä pidettiin reilu tauko, haettiin kaupasta ruokaa ja syötiin ja vielä käytiin jälkiruokakahvilla ja jälkiruokapannarilla ennen kuin jatkettiin matkaa. 
Tuli varsinainen pohja-aika! Matkaa kertyi kaikkiaan 58 kilometriä ja aikaa kului 3 t 21 min. Tehdään reissu varmasti toistekin, mutta ei-noin-tuulisena päivänä. 

Jk. Kyltti oli pakko ikuistaa. Ei aavistustakaan, mitä se tarkoittaa, mutta suomea se on.

Jk2. Fillarini Helka täyttää tänään kolme vuotta. Ruohonleikkurimme Hynninen samaten.

torstai 30. toukokuuta 2019

Äidistä ei epäilystäkään


Kun Lapsenlapsi Ykkönen syntyi hänestä olisi voinut sanoa, ettei isästä ole epäilystäkään - ei kyllä muutenkaan olisi ollut. Ykkönen muistutti silloin ja muistuttaa yhä isäänsä. Sama toteutui Kakkosen kohdalla Jopa niin vahvasti, että se ihan naurattaa. - Miksi ei ikinä missään sanota, ettei äidistä ole epäilystäkään? Sitä pohdin tänä helatorstain aamuna, kun kello on kahdeksan. Tämä askarruttava ajatus löytyi Oton muistiinpanoista...

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Suuntana Laurila


Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta siitä, kun muuttoauton suuntana oli Laurila. Kuopus oli samanikäinen mitä Lapsenlapsi Ykkönen on nyt ja Esikoinen oli kaksi vuotta vanhempi. Siitä se maalaiselämä alkoi puolen hehtaarin tontilla, joka määriteltiin pientilaksi, kun koti sijaitsi haja-asutusalueella. - Tänään on luvassa hyvät iltakahvit Laurilan kunniaksi.

tiistai 28. toukokuuta 2019

Arkista tarinaa, mutta ei Nooan


Jatkuva, krooninen ja ehtymätön mieliaiheeni on arki. Olen aina ollut arjen ihminen. Bloginimen valinta oli siis helppoa, varsinkin kun sitä ei tarvinnut ilmoittaa maistraattiin vaan kaikelle kansalle ja luotetuille ystäville. 
Arjessa minua viehättää sen vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus. Aamupuuroaikaan ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä päivästä tulee. En tiennyt eilenkään, että töissä rymsteerataan. Pieniä viitteitä ja ajatuksia oli, ei sen enempää. Illalla olin viisaampi siinä asiassa. 



maanantai 27. toukokuuta 2019

Läpi meni niin että (verkko) heilahti!


Eilen oli valvomisen lauantai. Seurasin vaalistudiota suuremmalla kiinnostuksella kuin jääkiekkoa, mutta yllätin itseni seuranneeni jälkimmäistäkin. En tosin mitään peliä, vaan tekstiä, jossa aina välillä ilmoitettiin, mitä oli tapahtunut jollakin minuutilla. Se riitti vallan mainiosti. Tosin osaamani käsitteet on aika hataria. Maalin ymmärrän, jäähyn ja alivoiman ja yli-. Tähän viikkoon asti olin kyllä luullut, ettei Suomi ole voittanut maailmanmestaruutta kuin kerran, mutta luin jostakin, että kahdesti. Ja nyt sitten kolmesti. 
Vaaliveikkausta ei tehty, mutta ehdokkaan valinta onnistui hyvin. Läpi meni! 

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Asetelma ja sen selitys


Asetelma syntyi eilen illalla kuin itsestään. No, rehellisyyden nimissä myönnän siirtäneeni tuon maljakon vähän edemmäksi, mutta muuten se oli ihan irl. (Kynttilänjalka sai eilen uuden tehtävän, kun tarvitsisin pienelle herttavuorenkilvelle maljakon.)
Selitys: Iltaan on kuulunut toiselle kahvi, toiselle tee. Sulatetut vappumunkit on kuvanottovaiheessa jo syöty, kultakaloja on vielä jäljellä. Miehen Jopi (Oton vanhempi sukulainen) nojaa teekuppiin. Kello on muutaman minuutin yli kymmenen ja viikon piilosana on juuri saatu yhteisvoimin ratkaistua. Laurila alkaa kohta hiljentyä...

lauantai 25. toukokuuta 2019

Nollaus teki hyvää


Vapaapäiviä on monenlaisia. On sellaisia, jolloin ollaan näennäisesti vapaalla ja sellaisia, jolloin ollaan täysin vapaalla ja väliin mahtuu monenlaista variaatiota. Eilen oli vuorossa täysin. Nukuin pitkään ja nukuin pienet päikkäritkin, katsoin monen monta jaksoa Syke -sarjaa, luin lehtiä, luin dekkaria (Kristine Ohlsson: Sairaat sielut) ja löhöilin sohvalla. Ainoa aktiviteetti oli saunan lämmitys, tunnin spinning ja saunominen. Nollaus teki hyvää. Tänään saan Miehen kotiin ja olen edelleen vapaalla. 

Jk. Tunnustan olevani lievästi kateellinen. Mies oli eilen heti ensimmäisenä päivänä käynyt kokeilemassa funikulaaria eli kaupunkivinohissiä. 

perjantai 24. toukokuuta 2019

Muista hengittää!


Minulla on työpaikan ikkunalla tuollainen vihreä kehys, jossa on kaksi voimalausekorttia. Kortit ovat ihan oikeasti tsempanneet, kun päivän työt ovat tuntuneet vaikeilta. Kummassakin on oma juttunsa ja siksi ne olen ostanutkin. Olen harkinnut korttien siirtämistä näkyvämmälle paikalle, jotta ne olisivat silmissä (työ)päivästä toiseen. Sitä ja muutakin rymsteerausta odotellessa...

torstai 23. toukokuuta 2019

Nainen on valttia - ja mies miranolia...


Jos tänään haluaisi olla ajan hermolla, pitäisi lukea Anja Snellmanin tekstiä ja katsoa joku elokuva, jossa Ansa Ikonen näytteli. Anjalla kun on syntymäpäivä (65) ja Ansan kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.
Otsikon alkuosassa on Ansan ainoan ohjaustyön nimi. Kuvassa on kärhö. Tänään on päivä nimeltä torstai ja aamukahvi odottaa vielä alkutekijöissään. 

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ottamuksia 32


Kannattaa kuvata,  kun näkee jotakin näin ihmeellistä! 
Tampere näytti eilen parhaat puolensa auringon ja rakkaiden ihmisten muodossa. Pari tuntia hampparoin ihan itsekseni ja lopun aikaa oli seuraa. Teksti tuli vastaan poislähtiessä. Oli suorastaan pakko napsaista kännykkäkuva. Suomea tuo teksti on, mutta mitään en ymmärrä. Paitsi palokunnan. 

tiistai 21. toukokuuta 2019

Muutaman pudokkaan verran, vaikka kuvassa mustikka


Kuva on napattu naapurimaan huonekalumyymäläketjun liikkeestä, mutta myymälä ei ollut se pointti. Supisuomalainen vastine voisi olla Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä, että aiheet kirjoittamiseen löytyvät usein/useimmiten hyvin läheltä - varsinkin tällaisella arkisella arkeilijalla...
Tämän aamun idea löytyi Oton huomasta. Ottohan oli perimysjärjestyksessä Stevestä seuraava ja sai itselleen kirjallista ja kuvallista omaisuutta paljon enemmän kuin lakiosan verran. Erilaiset lauseet ja toteamukset ovat tuolle Omena -suvulle tyypillistä ja poimin nyt sadosta muutaman pudokkaan...
Tämmöstä ihanaa kakkua herkuteltiin miehen kanssa, jota oli viisi vuotta sitten meidän häissä hääkakkuna. 
Myyn nuotiolla muumimukin.
Kasvohoidot kangasnaamiolla. (Oma lisäys: Asiakkaalla vai sillä, joka tekee?)
Myyn jo vähän iäkkäämmän, käytetyn Mika Piiraisen suunnitteleman Marimekon paidan.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kotkansiipi ystävä on!


Luit otsikon ja ajattelet ehkä huolissasi, että nyt Laurilassa on petetty ja jätetty, mutta ei! Halusin laittaa tuon ontuvasti tuunatun (anteeksi vaan, Aulikki Oksanen!) otsikon sen vuoksi, että nyt kotkansiivet taas nousivat! Pari viikkoa sitten kävin viimeksi tarkastuskäynnillä ja tilanne näytti huolestuttavan ankealta. Ehkä tämä lämmin kausi sai vihreät mutanttikiemurat esille ja auki. 
Nukuin viime yönä yhdestätoista puoli kahdeksaan heräämättä kertaakaan välillä. Sitä se pihapäivä teettää! 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Olin pihalla, ihan pihalla


Eilen oli varsinainen pihapäivä. Istuskelin pihapöydän ääressä muutaman tunnin, luin lehtiä ja join kahvia puolitoistakertaisen määrän verrattuna normipäiväkahviin. Ripustin pyykkiä kuivumaan, otin pois kuivia pyykkejä, ripustelin taas uusia. Illansuussa fillaroin kauppaan, sitten vielä spinnasin ennen suihkua ja uimista ja iltapalaa. Tällä kertaa iltapalana oli leipäjuustoa, viinirypäleitä ja inkivääriolutta. (Tänä iltana on sitten taas vihreän teen vuoro, kun vakituinen teenkeittäjä saapuu remonttireissulta kotiin.)
Jos päivät saisivat arvosanan, olisi eilinen aika kirkas laudatur. Kirkkautta olisi tullut lisää siitä, että pihalla olisi haahuillut myös Mies. Näin on. 

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tapahtui kuusikymmentä vuotta sitten...


Päivälleen siis. Olin tähän asti ollut vain tummatukkainen käärö ja sitten koitti toinen helluntaipäivä ja sain kasteessa itselleni kaksi nimeä. Minulla on tallessa isä-Erkin kalenteri tuolta vuodelta ja tämän päivän kohdalla lukee: Aamulla räntää. Iltapäivällä kaunista. Yöhalla. Siinäpä ne tärkeimmät. Selvennykseksi sanottakoon, että isällä oli tapana merkitä vain säätilat muistiin...


Olen pitänyt nimestäni aina. Ensimmäinen sopii kevään lapselle mielestäni hyvin. Kutsumanimessä on rytmiä ja rosoa juuri niin kuin minussakin. 

Jk. Erkinpäivään kuuluisi saunavasta, mutta eipähän ihan taida vielä vastaa saada. En kyllä osaisikaan tehdä ja vastantekijä on remonttipenttinä pääkaupungissa. Palataan asiaan myöhemmin.

Jk2. Otonpäivän kukkakimpun ostajille terveisiä - nyt on viimeinen inkalilja pikkupikkuvaasissa. Suosittelen lämpimästi Parrantien Kukkaa! 

perjantai 17. toukokuuta 2019

Epämukavuusalueen sisä- vai ulkopuolella?


Aika paljon käytetään sanaa mukavuusalue ja varsinkin sen epämuotoa. Ollaan epämukavuusalueella, jos tehdään jotakin ei-niin-kivaa, outoa tai ihmeellistä. Käytän kyllä itsekin tuota ilmaisua, joten en tässä heittele kiviä kenenkään päälle.
Oton muistiinpanoista löysin eilen merkinnän, jota päätin hyödyntää tänä aamuna. Hän oli epämukavuusalueen ulkopuolella eli siis mukavuusalueella. Hieman tietysti on kankeasti sanottu, mutta teknisesti oikein. Kai? Ihan vapaasti kenen tahansa käytettävissä, ole hyvä! 

Jk. Kuva ei liity mihinkään muuhun kuin kevääseen.

torstai 16. toukokuuta 2019

Vaihtelevaa työtä


Eilen oli hieman erilainen työpäivä. Se alkoi tutusti tiskin takana. Päivän teki erilaiseksi se, että käytössä oli ensimmäistä päivää työaikaseuranta ja kirjasin kaikki tehnyt duunit ylös. Aamupäivällä tyytyväinen ja kiitollinen asiakas toi ruusukimpun ja olin todella otettu moisesta eleestä. Päivä päättyi vihkiharjoituksiin kuvan paikassa. Vanha kirkko oli herännyt talviunesta ja oli yllättävän lämmin iltaviideltä, kun siellä esittelin häämusiikkeja. 
Pidän työstäni tosi paljon. Ruusuilla ja risuilla ja ihan muuten vain.

Jk. Olen ihan oikeasti jo hereillä. Lähden saattamaan Miestä junalle.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Isosiskon status


Tänään on päivä, jolloin tasan viisikymmentäkuusi vuotta sitten sain isosiskon statuksen. Veskun sisko -käsite on tullut myöhemmin, mutta jäädäkseen. Onnittelut Saarijärven salomaille!
Kevätaamujen valon voima on huikaiseva! Heräsin viisi yli viisi, mutta päätin jatkaa vielä vähän aikaa ja uutta unta tuli aina seitsemään asti. Mitään en muista. Siis unta. 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kukka ja väri voimaannuttavat


Töissä tapaan nokatusten ja puhelimitse mielenkiintoisia ihmisiä. Työpaikalla tulee myös välillä törmättyä (kuv.) viherkasveihin tai kukkiviin. Kuva edustaa jälkimmäisiä. Kiinanruusu pääsi kevättalvella paremmalle ja aurinkoisemmalle paikalle ja ilahduttaa nyt kukkimalla. Välillä voi virkatodistusten ja rekisteröintien maailmasta kävellä eteisen puolelle ja nauttia ilmaista kukkaenergiaa. Se voimaannuttaa. 

maanantai 13. toukokuuta 2019

Vaikeampaa kuin heinänteko



Iän myötä olen oppinut tarttumaan hetkiin ja elämään hieman paremmin tässä ja nyt. Ehkä siihen on jonkin verran vaikuttanut työ elämän ääripäiden kanssa. Virsikirjatöissä kun hyvin usein on kirjasta avoinna se virsi, jossa todetaan, että elettäisiin vain päivä kerrallaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole. On itse asiassa paljon vaikeampaa kuin heinänteko. 


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Me ollaan sankareita kaikki...


Hyvää äitienpäivää! Tänä vuonna haluan jakaa onnittelut Miniälle, joka viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä / Kuopukselle, jolla on viides äitienpäivä menossa / omalle Liisa-äidille, joka kuoli jo neljännesvuosisata sitten, mutta jonka äitiys ei kadonnut minnekään. 
Minulla on kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Ihmeellistä ja aikakirjojen mukaan totta. Ihmeellistä ja kuohuttavaa. Ihmeellistä ja juovuttavaa. On ihanaa olla äiti! 

lauantai 11. toukokuuta 2019

Miksi muka pitää hiihtää tuohon suuntaan?


Minussa elää kaikkien näiden kilojen sisällä pieni anarkisti ja kapinoitsija, joka mieluummin tekee asiat eri tavalla kuin mitä ne kuuluisi tehdä. Ihan periaatteesta siis vaikka hiihtäisin täysin päinvastaiseen suuntaan! 
Olen aina kysellyt ja kyseenalaistanut. Kiitos ympäristölle ja lähimmille, että olen saanut tehdä niin. Aion jatkaa samalla tyylillä tälläkin vuosikymmenellä.

Jk. Pieni täsmennys otsikkoon: Minä nyt en hiihdä ollenkaan, mutta kysymys on periaatteesta.


perjantai 10. toukokuuta 2019

Niistävä ja pömppövatsainen


Eilen juotiin pihakahvit pihapöydän ääressä aurinkovarjon alla. Olo oli tyytyväinen kuin kuvan pömppövatsaisella tipillä, vaikka jouduin aina välillä niistelemään. Minuun kun on päässyt iskemään joko ihan tavallinen tai sitten siitepölymäinen nuha. 
Asiasta viidenteen... Maanantaina matkalla Laurilaan tapasimme liikennemerkin, jossa luki Tiemerkintäkokeilu 4 km. Mietimme sitten, mitä se voisikaan tarkoittaa... Nopeusrajoitusten muutoksia mielin määrin, stopmerkkejä, kieltomerkkejä, määräysmerkkejä, lisäkilpiä lisäkilpien kera - ja tätä kaikkea neljän kilometrin matkalla niin paljon, että pää menisi jo ihan sekaisin. Mutta se taisi tarkoittaa kuitenkin jotakin ihan muuta, eikö niin?