keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Ottamuksia 43


Pahoittelen huonoa kuvaa. Oman turvallisuuteni ja liikenteen soljuvan sujumisen vuoksi jouduin nappaamaan kuvan aika kaukaa ja rajasin siitä turhat rönsyt pois. 
Kyse ei ole parisuhdemainoksesta, vaikka voisi olla. Ilmeisesti kyse on urheilumainoksesta, jonka valitut tietävät jo ennestään. Joka tapauksessa lause kehottaa ja hyvästä kehotuksesta onkin kyse...

tiistai 17. syyskuuta 2019

Muki, joka tsemppaa


Eilen oli kirpparipäivä. Löysin eurolla ihan uuden mukin, jossa oli erittäin hyvä tsemppiteksti. Kahvimukiksi aivan liian suuri ainakin minulle, mutta tuskin muki pahastuu teestäkään. (Tai ainakin nyt aamulla oli ihan kunnossa, kun eilen illalla join siitä teetä.) Vetoisuus on kuusi desilitraa. Ehkä hivenen liian nätti, mutta ostinkin sen tekstin takia. - Hyvä tietää, että pystyn! 

maanantai 16. syyskuuta 2019

Arkea arjimmillaan


Panostan mielelläni kauniiseen kattaukseen ja kuvaamiseen ja kokkaamiseenkin. Siis yleensä. Sitten joskus nälkä on niin kova, että valmisriisipuurosta vain nopeasti kansi pois, puuron päälle ripaus sokeria ja tupsaus kanelia ja lusikka  puuroon ja pikaräpsy ja puuroa ääntä kohti. Se on realismia, rehellistä arkea arjimmillaan. 

Jk. Ja oikeasti tuo puuro on niin hyvää...

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Ottamuksia 42


Suunnitelmat meni vähän uusiksi. Olin aikonut osallistua tänään yhteen joukkokävelytapahtumaan, mutta se jää nyt välistä, koska sataa. Plääh. Maksoin jo osallistumismaksunkin, mutta se ei ole harmin syy. Raha menee hyvään tarkoitukseen joka tapauksessa.
Tästä tulee siis sisäpäivä. Forecan tädit ja Ilmatieteenlaitokset sedät ovat yhtä mieltä siitä, että illasta voisi poutaantua tai ainakin sade loppuisi. Elän toivossa ja katson elokuvia ja luen.

Jk. Torstaina ostin muuten ylellisyystarvikkeen nimeltä sitruspuserrin. Johto seinään, sitrushedelmät puoliksi ja ei muuta kuin mehuntekoon. C-vitamiinia tässä tarvitaankin! 

lauantai 14. syyskuuta 2019

Tästä en luovu


On juttuja, jotka toimivat ja koukuttavat ja ihastuttavat. Lomanen alkaa aina samalla tavalla eli ostan kaupasta basilikan ja tomaatteja. Niin tälläkin kertaa. Basilika sai kesällä nimikkoastian ja vaikka se onkin tarkoitettu laihemmalle yksilölle, menee siihen paksumpikin. Pöydällä tuuraa myös leikkokukkia.
Nukuin taas pitkään. Kohta laitan aamupalaa. Nyt ei puurotuta, joten keksin jotakin muuta. 

perjantai 13. syyskuuta 2019

Kyllä harmitti ensiksi!


Eilen aamulla harmitti ja sanoin autossa pari rumaa sanaa. Olin mielestäni pakannut kaiken mahdollisen ja vähän mahdotontakin ja silti unohdin tärkeän asian... Askelmittari jäi matkasta ja sehän oli melkein maailmanloppu. 
No, asia hoitui, kun päätin ostaa tänne kotoseen varamittariksi uuden. Mittarin nimi voisi olla vaikka Ohvo eilisen nimipäiväsankarin mukaan. Ohvo Omron kuulostaa vanhanaikaisen romaanin sivuhenkilöltä ja aika uskottavalta. - Ohvo pääsi illalla housuntaskussa mukaan ja toimi.

Jk. Heräsin parikymmentä minuuttia sitten. Olen kotosessa ja nuhassa. Ulkona sataa. 

torstai 12. syyskuuta 2019

Wapaalla!


Jostakin mediasta luin/kuulin lauseen, joka on ajankohtainen juuri nyt. Kun minä vaihdan vapaalle, se kirjoitetaan tuplaveellä. Eli siis ei vapaalle, mutta wapaalle! Eilen suljin työpaikan oven ja puhelimen ja aloitin syyslomasen vieton. Parin tunnin kuluttua suuntana on varsinainen Suomi. 
Kaksoisveenäppäin on töissä paljon käytössä, kun vanhoista papereista löytyy Wäinöä, Wilhoa, Wilhelmiä ja heidän elämänvaiheitaan pitää kirjata milloin mitäkin tarkoitusta varten. Välillä nimet muuttuvat yksöisveellisiksi vuosikymmenien ja kirjaajan vaihtuessa.

Jk. Minulta kysyttiin, mitä aion nyt lomasella tehdä. Vastasin, että kävellä. Minulle naurahdettiin...

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Onkohan olemassa viikonpäiväolympialaiset?


Viikonpäiväolympialaisissa eilinen päivä olisi taatusti saanut mitalin. Päivään kuului kaikenlaista, vaikka se oli näennäisesti vapaapäivä. Ehkä juuri siksi.
Kävin pitämässä työkeskuksen lauluryhmän syksyn ensimmäisen laulukerran. Kävin työpaikalla extraamassa tai oikeastaan ennakoimassa tämän päivän kokousta. Söin hyviä aterioita ja jälkimmäisellä kerralla nautin työkaverin tuomia syksyaarteita. Kävelin kaksi hyötylenkkiä yksin ja yhden hupilenkin parhaan kaverin kanssa. Saunoin. Uin. Katsoin elokuvan. Luin. 

Jk. Pahkeinen sentään, korttipeli unohtui! Skip-Bo oli peli ja häviäjä olin minä, mutta vain viidellä kortilla...

tiistai 10. syyskuuta 2019

Olen tiedonhaluinen, yrittäkää kestää!


Portti on kuvassa puoliksi auki tai puoliksi kiinni. Itse olen aukinaisuuden koulukunnan edustaja. Sunnuntain lenkkikuva sekin. Ei mikään tarkkaan harkittu, mutta ihan jees räpsy.
Olen ollut koko ikäni utelias tietämään kaikenlaista. Rasittavan utelias, voisi joku sanoa. Tiedonhaluinen kuulostaisi paremmalta. Joka tapauksessa haluan tietää, mitä/missä/milloin ja ennen kaikkea miksi. 

maanantai 9. syyskuuta 2019

Kävelyä, korvapuusteja, kalaa ja kuuntelua


Viikonloppuun kuului kaksi pitkää askelluslenkkiä - lauantaina 12,1 km ja sunnuntaina 13,7 km - ja niiden lisäksi mm. itsesavustettua kalaa, villasukan kutomista, muutama elokuva, lukemista, äänikirjan kuuntelemista, saunomista, tuoreita korvapuusteja ja oleskelua. Voimaannuttava viikonloppu, sanoisin. 
Äänikirjana meillä on Täällä Pohjantähden alla. Lukijana Veikko Sinisalo. Bongasin Turun pääkirjaston poistomyynnistä kolmella eurolla koko setin, jossa on yhteensä 72 cd-levyä. Aika hyvä diili! 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ottamuksia 41


Se odotti eilisen kävelylenkin viimeisen puolen kilometrin aikana ja ihan selvästi odotti kuvaamista. Ornitologinen tuntemukseni rajoittuu variksiin, harakoihin ja tipeihin. Sulka ei ollut kenenkään niistä. (Yleensä tapaan kyllä epäillä kotkaa, jos on jostakin oudosta linnusta kyse.) - Kaunis joka tapauksessa, oikein lumoavan kaunis. 

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kun minä unestani/unistani heräsin...


Kun on vapaapäivä, voi herätä ensin kuudelta ja sitten toisen kerran puoli yhdeksältä ja ei kuitenkaan kaiketi ole menettänyt kansalaisluottamustaan. Näin on. Kuuden aikana ajattelin, että torkahdan vielä vähän, mutta nukuin ja unia vaan tuli ja tuli. No, nyt on virtaa kuin keskikokoisessa kylässä! 
Eilisestä aika monta tuntia kului kausikokoustaessa. Asia, seura, ruoka, miljöö ja kahvi oli hyvää. Sain sieltä yhden uuden sanan, joka on selvityshenkilö. Kuulosti vanhanaikaisen salapoliisiromaanin henkilöhahmolta, mutta erehdyin. 


perjantai 6. syyskuuta 2019

Mustapapupihvipäivä


Olen ollut pari päivää yksikseni kotona ja kokkaus ihan-vaan-itselle ei aina inspiroi. Onneksi pakastimesta löytyy aina jotakin! Eilen bongasin sieltä mustapapupihvin. Siitähän se sitten lähti ja pihvi sai seurakseen raejuustoa, kirsikkatomaatteja, salaatinlehden ja ruisleipäviipaleen punajuurilevitteellä ja juustolla.
Iltayhdeksän jälkeen puin lenkkikamppeet, otin mukaani taskulampun ja lähdin vastaan Miestä. Ehdin rautatieaseman pihaan asti. Käveltiin kaksin Laurilaan ja oltiin tyytyväisiä, kun ennakkotietojen vastaisesti oli satamatta. 

torstai 5. syyskuuta 2019

En aio myöhästyä!


Tänään päivästä voi tulla mainio, jos uskoo Helsingin yliopiston almanakkatoimistoa! Jos tarkkoja ollaan, he ovat kyllä tarkoittaneet ison alkukirjaimen versiota... 
Tänään on Yrittäjän päivä. Lähipiiristä löytyville hyvää teemapäivää! Ja lisäksi on Myöhästy jostakin -päivä, jota en aio viettää. Mahdollisuus myöhästyä illan junatreffeiltä tietysti on, mutta aion olla ajoissa. Sataa taikka ei. Tiedoksi Miehelle jo etukäteen, 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Keskellä viikkoa



Tänään on Suomalaisen ruoan päivä. Näin aamulla ei ole vielä muuta kuvauskohdetta ruoasta kuin kuistin omenat. Kohta on aika keittää puuroa ja kahvia eli suorittaa tankkaus.
Eilen askelmittariin kertyi yli 24000 askelta, kun aamulenkin lisäksi tein vielä kunnon päivälenkin. Aivan upea lenkki-ilma molemmilla kerroilla. Kyllä se niin on, että kävely on mun juttu!

Jk. Aloitin eilen vaatehuoneen siivouksen. 

tiistai 3. syyskuuta 2019

Arkismi on mun juttu!


Sain sanan, joka voisi olla blogin nimikkosana. Olen aina rakastanut arkea ja hyvin arkisia asioita. Siksi ystäväni Hannan löytämä arkismi kolahti heti. Sanaa on mukava mutustella ja tunnustella. Ihanaa, kun on muitakin sanabongareita! 
Aamukahvi on juotu ja aamulenkki kävelty. Päivä on kalenterin suhteen ihan tyhjä. Vaatehuoneen siivous kyllä on suunnitelmissa... Jotenkin se tuntuu kuuluvan syksyyn niin kuin kynttilät, omenapiirakka ja villasukat. 

maanantai 2. syyskuuta 2019

Aamutuimaan rakkaudesta


Rakkaus on ihmeellinen asia ja tunne. Sitä ei ole olemassa tiettyä määrää. Se lisääntyy koko ajan, kun rakastettavia on enemmän. 
Ensin meitä oli kaksi, sitten kolme, neljä ja jonkin ajan kuluttua viisi ja kuusi, kunnes Ykkösen myötä seitsemän. Rakkautta riitti kaikille. Kakkosen synnyttyä keväällä klaaniinme kuuluu kahdeksan ja rakkauden määrä kasvoi taas. 
Olen paatunut romantikko, vaikka luenkin mieluummin muuta kuin siirappitarinoita. Olen romantikko ja leijonamummu. Omien puolesta valmis taistelemaan. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Elokuu meni kuin siivi(lä)llä


Syyskuun ensimmäinen päivä, oho! On siis elokuun muistosanojen aika.
Elokuuhun sain sopimaan
- kaksikymmentäviisi elokuvaa
- neljä kirjaa
- kävelyä sataa metriä vaille satakolmekymmentäkuusi kilometriä
- neljätoista tuntia spinningiä
- turkuilua, tamperoitumista ja laurilointia
- mummuilua
- kokkauskokeiluja
- valokuvausta eli canonisointia tosi paljon
- töitä ja vapaata sopivassa suhteessa
On virkistävää aloittaa nyt syyskuu. Aion jatkaa suunnilleen samalla tyylillä. 

lauantai 31. elokuuta 2019

Propsit luonnolle!


Hyvää Suomen luonnon päivää! Aiomme viettää sitä varsin luomusti, kun suuntana on puolenpäivän tienoilla luomutila. Avoimia ovia, kotkotusta ja maatilakoneita on ohjelmassa.
Eilisen sadepäivän jälkeen nyt on aurinkoaamu ja päivästä pitäisi tulla pilvipoutainen. Osa väestä vielä joko nukkuu, torkkuu tai prosessoi. 


perjantai 30. elokuuta 2019

Onko totuus tädeillä vai sedillä?


Ryppään toinen vapaapäivä on aamussa. Heräsin sateen ääneen ja havahduin ulkomaailmaan Laurilan peräkamarissa. (Omat huoneet ovat unipaikkamme aina silloin kun lapsiperheitä on talossa.) Forecan tätien mielestä sadetta saadaan lähes koko päivä, mutta Ilmatieteenlaitoksen sedät arvelevat aamun ja aamupäivän riittävän. Jommatkummat tietävät totuuden.
Kuva on maanantai-illalta. Kivien, puiden, ikkunoiden, ovien ja kasvien lisäksi myös tiet houkuttelevat kuvaamaan. Tuotakin tuttua tietä olen ikuistanut monta kertaa...

torstai 29. elokuuta 2019

Omia Laurilassa!


Eilen etelän juna toi meille kolme omaa. Kakkonen tuli mummulaan toista kertaa ja oli kasvanut tosi paljon kesäkuisen visiitin jälkeen. Vanhempiakin oli kiva nähdä, mutta rehellisyyden nimissä Kakkosta eniten. 
Illalla pelattiin nelisin Hellapoliisin lautapeliä, jonka löysin pelaamattomana heinäkuun alussa kirpparilta ja jolla oli hintaa vain 1,75. Joukkueina oli 80-luku vastaan 50-luku. Nuorempi polvi voitti! Opittiin paljon uutta ruoka-aineista ja ruokasanoista. Kiva peli, joka sopii tällaisille ruokaintoilijoille ja johon palataan toisenakin iltana.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Ottamuksia 40


Eilen kokoustettiin ja kokoonnuttiin kotiseutuhengessä, joten kotimatka tapahtui suunnitellusti kävellen. Matkaksi arvioin 10-11 kilometriä ja arvio osui hyvin kohdalleen, kun lahjomaton askelmittari kertoi perillä tulokseksi 10,8. Kaikki olosuhteet olivat suotuisat - oli lämmin ilta, tie oli askellusystävällinen ja ehdin kotiin siinä auringonlaskun kantturoissa. Hyvä pössis kaiken kaikkiaan. 
Kesken kävelyä nappasin tuon kuvan. Sillä voisi olla nimenä Kaistaleita. 

tiistai 27. elokuuta 2019

Ei niin nöpönnuukaa!


Asetelmia löytyy odottamattomista paikoista. Sisällä Laurilassa osa on harkittuja, osa taas puoli- tai neljännesvahingossa itsestään muodostuneita. Eilen huomasin pihallakin yhden asetelman tai tilanteen.  Se oli ikuistettava verkkokalvon lisäksi muistikortille. Pihatilanne kertoo siitä, että mummulassa ei ole niin nöpönnuukaa/nokonnuukaa...

maanantai 26. elokuuta 2019

Elokuuta alkaa olla hintsusti jäljellä


Lapsenlapsi Ykkönen lähetti eilen sähköpostia ja kysyi, oliko viikonloppu kiva. Ehdin jo vastata, että oli. Niin muuten olikin, joten en narrannut. Viikonloppuun kuului kivoja kävelylenkkejä, hyvää ruokaa, elokuvia, canonisointia, saunomista, keskusteluja ja oleilua. Akut ja patterit on ladattu uutta viikkoa varten. - Elokuuta alkaa olla hintsusti jäljellä. Hups, mihin se sydänkesä livahti/vilahti? 

Jk. Virtuaalinen onnittelukukka lähtee tänään Miniälle syntymäpäivän johdosta. On ihanaa, kun olet! 

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Nukkuvia eläimiä


Edellisinä kesinä on ollut käärmeinvaasioita, mutta tänä kesänä havaintoja on ollut vain yksi ehkä-tapaus, joka oli livahtanut sukkelasti pois paikalta. Eilen kävelylenkillä nähtiin yksi kyy, joka nukkui sikeästi tiellä. Toinenkin nukkuva eläin osui lenkin varrelle - se oli orava, joka nukkui kahdessa osassa keskellä tietä.
Laurilan etupihalla on iso kivi, jonka vesijohtohemmo vuosia sitten nosti kaivinkoneen kauhalla koristeeksi. Muutaman muunkin kiven nosti ja kysyi, onko nyt hyvä ja siirteli vielä vähän. Olin kuulemma ensimmäinen tapaus, joka haluaa kaivuutöistä tulleet kivet esille... No, se ei yllättänyt eikä lannistanut minua. - Kuvan kivellä on neljä erikokoista liskoa. Ne pitävät auringonpaisteesta, mutta viihtyvät sateessakin. Ja nukkuvat, luulisin. 

lauantai 24. elokuuta 2019

Tänään voi nähdä pääskysiä matkalaukkujen kanssa


Vapaapäiväryppään kolmas päivä on aamussa. Toissayö oli vähä- ja katkouninen, viime yö sitten todella hyvin ja pitkään nukuttu versio. Forecan tädit lupailevat sateetonta päivää, mutta Ilmatieteen laitoksen setien mukaan tänään vähän voisi sadella. Uskon jompia kumpia ja teen kävelylenkin päivän mittaan. 
Tänään on päivämäärä, josta tasan neljän kuukauden kuluttua on kokkauslistalla riisipuuro ja sekahedelmäsoppa. Tänään on se päivä, jolloin pääskysten on taas aika pakata matkalaukut, reput ja rinkat lähtöä varten. 

perjantai 23. elokuuta 2019

Nykyään pidän metsästä, mutta suunnistuksesta en tiedä


Törmäsin (kuv.) mediassa lauseeseen, jonka kyseenalaistin ainakin omalla kohdallani saman tien. Ei nimittäin pidä paikkaansa! Ei todellakaan!
Suunnistus rentouttaa mieltä. En usko ja kokemusta suunnistuksesta on koulun liikuntatunneilta joskus dinosaurusten ajalta. Kuuluin niihin, jotka yksin tai parin kanssa suunnistivat aina kartan ulkopuolelle. Ei hajuakaan siitä, missä oltiin tai missä olisi pitänyt olla. Ei siinä kyllä mieli rentoutunut eikä mieli mettä keittänyt...

Jk. Metsä on ihana paikka, kunhan sinne varaa mukaan kartan sijasta kameran. Todiste ja fakta eilisillalta. 

torstai 22. elokuuta 2019

Harrastan sanasäilöntää


Tänään ajattelin sukeltaa. En järveen, en mereen, en jokeen, en altaaseen. Ajattelin sukeltaa arkistoon. Sinne on kertynyt niin paljon kaikenlaista, että on jo korkea aika vajentaa Oton tietomäärää ja muistipainoa.
Vanhempia ja uudempia merkintöjä:
- pelata pokeria tulevaisuuden korteilla
- asia jää sillensä
- perhe on yksinäisyyden savuverho
- puolihuolellisesti
- hallituksen työkalupakki
- tunne edellä puuhun
Sanoja ja sanontoja olen saanut lahjaksi tai ne ovat sattuneet tulemaan silmiin/korviin. Minulla kun on tapana harrastaa sanasäilöntää ja -bongausta. 

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Askelmittarin kertomaa


Eilen aamulla tiesin jo lähtökuoppavaiheessa, että teen pitkän kävelylenkin. Taskussa oli kaiken varalta pari muumipatukkaa. Oletin, että päivä pysyy pilvisenä, joten aurinkolasit jäivät eteisen senkin päälle varikolle. Se ratkaisu harmitti jossakin vaiheessa lenkkiä.
Kävelin ns. Pengerjoen lenkin ja siihen lisäksi vanhan kirkon lenkin. Askelpituudellani tuosta tuli 16,6 km, joka on tämän vuoden pisin askellus. Kaikkien aikojen enkka olisi tullut, jos olisin jatkanut vielä yhdeksänsataa metriä. Ehkä tavoittelen enkkaa jonakin syysviileänä päivänä...
Päivään mahtui lenkin lisäksi vielä kaksi elokuvaa (The Apostate ja Tallulah), saunomista ja uimista sekä kirjan lukemista (Helena Waris: Nuorgamin vettä). Hyvä vapaapäivä kaiken kaikkiaan. 

tiistai 20. elokuuta 2019

Nähdäänkö me vielä joskus?


Lauantain paluumatka varsinaisesta Suomesta keskiseen tehtiin Tampereen kautta. Haluttiin nähdä kolme läheistä ja ennen kaikkea Ykkönen. Pojalle oli varmaankin kerrottu, ettei viivytä kovin pitkään, sillä hän esitteli ja kertoi kaikki mahdolliset asiat talla pohjassa. Kuulijoitakin hengästytti, kun puhetulvassa vilahti uudet tossut, possujunat, uudet pelit, hippalot ja reppuheput. Välillä poika malttoi istua vieressäni vähän aikaa lukemassa Tatua ja Patua. Lähdön kynnyksellä hän sanoi liikuttavan kauniisti: Nähdäänkö me vielä joskus? Oli siis ihan selvästi ollut ikävä. Niin meilläkin ja on...

maanantai 19. elokuuta 2019

Olin katusoittaja!




Viime torstaina oltiin Turussa. Taiteiden yöhön (oikeammin iltaan) kuului meillä muun muassa parit taidenäyttelyt, kirjaston poistomyyntikirjamyyntitapahtuma, hyvää ruokaa ja musiikkia. Takana oli jo pitkä automatka, joten turnauskestävyys ei ollut ihan parhaita. Jaksettiin kuitenkin kuljeskella muutaman tunnin verran. 
Musiikista puheen ollen Turun keskustaa väritti oranssit pianot, joita sai soittaa ihan kuka vain. Soitin kahta. Ensimmäinen sijaitsi Kauppiaskadulla ja toinen Kristiinankadulla. (Olen sen verran itseriittoinen, että kun kerran opiskeluaikanakin lausuin äänenkäytön tunnilla vain omia runojani, soitin nytkin vain omia sävellyksiäni... Kauppiaskadulla yhden ja Kristiinankadulla kaksi.)
Todistuskappale ensimmäisestä soittelusta. Pianon lähistöllä oli kuulijoille varattu oransseja tuoleja. Mies toki kuunteli, mutta oli muitakin kuvan ulkopuolella...


sunnuntai 18. elokuuta 2019

Huonon runouden päivä


Tänään on Huonon runouden päivä. Jos vuoden kaikki muut päivät pyhittää hyvälle runoudelle, menee tämä yksi päivä heikommankin kanssa. Toisaalta - kuka määrittelee runouden laadun ja tason? Kustantaja, lukija vai kriitikko? Ostava yleisö vai sukulaiset? 
Löysin Facebookista muiston viiden vuoden takaa. Aiheena oli huono runous. Olin silloin kirjoittanut huonon runon käyttämällä ns. tajunnanvirtatekniikkaa. Ensimmäisenä sen ehätti teilaamaan maakuntalehden toimittaja. Ei kuulemma ollut huono huono, vaan aika hyvä. Melkein lannistuin. 

" Sade sanoo kop kop.
En avaa."

lauantai 17. elokuuta 2019

Kirja oli hyvä


Olen aina pitänyt Tommy Tabermannin runoista. Niitä on meillä luettu yksin ja kaksin ja muutama runosymposiumkin on matkan varrella ehditty järjestää. Laurilan runohyllyssä on mittava kokoelma runoilijan teoksia.
Kuvan kirjan aloitin heinäkuussa ja sain loppuun eilen. Hitaassa lukemisessa ei ollut kyse kirjasta vaan välimatkasta. Kirja odotti kotosessa minua. Kaunis ja riipaisevan koskettava kertomus siitä, mitä on jatkaa elämistä toisen jälkeen. 
Luen paljon, mutta en osaa arvostella. Kirja joko on hyvä tai ei ole. Nyt se oli. 

perjantai 16. elokuuta 2019

Syksyn viestittelyä


Syksy alkaa vähitellen viestitellä. Jättää merkkejä puihin ja pimentää iltoja. Reppuselistä se alkoi viime viikolla ja samaan aikaan alettiin antaa syksysisustusvinkkejä. Meillä huushollissa ei vielä ole merkkiäkään syksystä. Vanhasta kokemuksesta sanoisin, että aikaisintaan syyskuun puolella kaivan kynttilät, nilkkasukat, villalangat ja syksyiset tekstiilit esiin. Se on sitten menoa se, mutta siihen asti paljasnilkkailua! 

torstai 15. elokuuta 2019

Nähdä puita metsältä


Kameralla on kiva leikkiä ja kuvankäsittelyllä ja -rajauksella myös. Pari iltaa sitten hiippailin ystäväni Canonin kanssa kotimetsässä ja näin kuusenalun. Se oli samalla kertaa laiha, sympaattinen ja outo, joten se pääsi sen illan topteniin ja kuviin. Tein kuusesta myöhemmin koneella vielä laihemman ja kummallisemman. Sori vaan metsätalousihmiset, mutta yritin nähdä puita metsältä. Leikin siis.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Suora karuus puhuttelee


Sisäänrakennettu vähättelymekanismi on saatu perintönä jo äidinmaidossa ja/tai äidinmaitovastikkeessa.  Se, joka sen tyylin uskaltaa rikkoa,  on kaikenlaisten asianhaarain vallitessa syypää ylpeyden syntiin. Tms. No, kaiken uhallakin pidän ottamaani kuvaa hyvänä. Aika karuna kylläkin, mutta suora karuus puhuttelee aina välillä. Se on kuin kunnon ruisleipä höttöleipähyllyn keskellä - rehellistä ja konstailematonta. 

tiistai 13. elokuuta 2019

Luoja loi mutta Linné järjesti


Tänään on Kansainvälinen vasenkätisten päivä. Lähipiirissä heitä on kaksi, joista kumpikin on oikeastaan molempikätisiä eli siis Mies ja Ykkönen.
Tänään on vapaapäivä, jonka ainoa kalenterimerkintä on yksityiseen hiustenleikkuutapahtumaan osallistuminen. -  On siis aikaa vaikkapa katsella perhosia, joita on ollut riemastuttavan paljon. Kuvan perhonen poseerasi lauantaina aasitilalla ihan muina perhosina. Ja aamun trivia: Perhoset kuuluvat Lepidoptera -lahkoon. Luokittelun on tehnyt nykyaikaisen ekologian isä Carl von Linné, josta on olemassa sanonta Luoja loi mutta Linné järjesti. 

maanantai 12. elokuuta 2019

Löysin heinät!


Tämä on ollut ihmeellinen heinäkesä. Olen kuvaillut hörsyläheiniä ja huitulaheiniä taas ja taas uudestaan. Omalla pihalla ja vieraalla pihalla. Ihmettelen, miten en ole aikaisemmin muka nähnyt niiden kauneutta ja herkkyyttä. Ehkä tämä merkkivuosikesä avasi silmät...
Olen pitänyt itseäni kivi- ja puuihmisenä. Niitä olen kyllä vieläkin, mutta tähän tuli nyt heinät vielä lisäksi. Onneksi minuun ja maailmaan mahtuu! 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Ainakin kaksi aasia



Eilen osallistuttiin aasitilan avoimiin oviin. Paikkakunnallamme kun on (ainakin) kaksi aasistatuksen omaavaa tyyppiä ja heitä menimme katsomaan. Päivä oli kaunis, paikka oli aivan ihana ja meitä uteliaita vieraita oli paljon. Tuonne olisi kiva mennä joskus Ykkösen ja Kakkosen kanssa, joten toivottavasti tapahtumasta tulee vuosittainen...



lauantai 10. elokuuta 2019

Virallinen lupa laiskotteluun!


Tänään on Laiskottelupäivä ihan virallisesti. Voin tunnustaa, että pidin jo eilen sellaisen. En tehnyt muuta kuin tyhjensin tiskikoneen, täytin tiskikoneen ja väsäsin lounaan. Mies teki kaiken muun ja muut ilmansuunnat olivatkin jo valmiina. (Aamukevennys.)
Ai niin, kävinhän toki kahdeksan kilometrin kävelylenkillä, saunassa ja uimassa. Kuvasin vähän ja vaihteeksi myös eri objektiivilla ja yhdellä loittorenkaalla. Kuvituskuvassa on humalan lehtipoikaspari, joka minun aamusilmiini näyttää enkelinsiipiparilta. 
Laiskottelen kyllä tänäänkin, mutta käyn virsikirjatöissä yhden vihkaisun verran. 

perjantai 9. elokuuta 2019

En ole koskaan ymmärtänyt lukemattomia ihmisiä


Tänään on Kirjojen ystävien päivä. Siksi ihan tuore miniatyyriräpsy omasta hyllystä. (Tuore tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että otin sen kaksi minuuttia sitten ennen kirjoittamisen aloittamista.)
Lukeminen on minulle elämän timjami, kaneli ja merisuola. Ihan arkista perustavaraa ja -kauraa. Anteeksi vaan, mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt lukemattomia ihmisiä...

torstai 8. elokuuta 2019

2:5 -tyyli


Nukuin puoli yhdeksään. Yö meni yhden pisahduksen taktiikalla eli puoli viidestä jatkoin vielä nukkumista ja unimatkaa. En tunne huonoa omaatuntoa nukkumiseta, sillä tänään on aikatauluton päivä, jota kutsutaan vapaapäiväksi. 
On olemassa sellainen dieetti kuin 5:2, jossa viisi päivää syödään normaalisti ja kaksi päivää kituutetaan. Minulla tavallinen työviikko on 2:5 eli kaksi päivää tehdään töitä ja viisi päivää hölläillään. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tuli vaan mieleen...

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Pidän vaan siitä. Siksi.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Kotitontilta


Olen tosi iloinen siitä, että löysin taas kameran! Hukassahan se ei konkreettisesti ole ollutkaan, vaikka huoneeni epäjärjestyksestä voisi niin päätellä... Tarkoitan, että löysin taas canonisoinnin ihanuuden. Nelisen viikkoa olen nyt lähes joka ilta tai iltapäivä hipsinyt kamerakaulaisena pihalle ja ikuistanut tätä puolen hehtaarin kotitonttia. Joka kerta löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista.

tiistai 6. elokuuta 2019

Idiofonit ympärillämme







Meillä on ollut Laurilassa jo vuosia tuulikelloja eri puolilla taloa ja pihaa. Tänään vasta opin, että niitä kutsutaan idiofoneiksi. Aina oppii jotakin uutta! 
Tuulikellojen sanotaan houkuttelevan hyviä henkiä, tuovan hyvää onnea ja hoitavan raskasta energiaa. Ne kertovat myös tuulen kääntymisestä ja voimistumisesta. Pidän niiden rauhallisesta ja ei-niin-rauhallisesta kilkatuksesta. 


maanantai 5. elokuuta 2019

Olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään!


Eilen sonnustauduin lenkkikamppeisiin lounaan jälkeen. Varmistin, että ohuen takin taskussa oli pari nenäliinaa ja askelmittari oli lenkkihousujen takataskussa. Olin ladannut kännykän akun täyteen ja laitoin napit korville ja ruotsalaisen digitaalisen musiikkipalvelun mainosrahoitteisen ilmaisversion soittamaan minulle Matti Johannes Koivua. Ja ei muuta kuin lenkille! 
No, pari ensimmäistä kilometriä meni ihan ookoo, mutta sitten tuntui siitä, että etenen neljännesväkisin. Päätin lopettaa ajattelemisen ja miettimisen, sillä arvasin hyvän pössiksen tulevan jossakin vaiheessa. Ennustus osui nappiin, sillä yhtäkkiä olinkin kävellyt viisi kilometriä ja matka jatkui. Kuvanottohetkellä oli kehossa ja mielessä jonkinlainen flowtunne, kun silloin oli takana jo reilut kahdeksan kilometriä ja olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Jatkoin vielä kolme kilometriä ja kotona olin onnellisena ja hyvävoimaisena tilastoimassa (1 t 56 min / 11,7 km).
Mitä tästä opin? Opin sen, että flow voi odottaa ja yllättää jossakin vaiheessa ja lenkkiä voi jatkaa vaikka vähän väkisinkin. 

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kuusi kirjainta on iso asia


Eilen pääsin kaksiin häihin. En tosin kutsuttuna vieraana, mutta seurakunnan palkkaamana virsikirjatyöläisenä, Ensimmäiset oli uudemmassa ja toiset vanhassa kirkossa. Molemmissa oli hyvä tunnelma ja molempiin piti/sai harjoitella musiikit, kun valintoina ei olleet ihan perinteiset ruususet ja mendelssohnit.
Jäin sitten illemmalla miettimään, mihin kaikkeen sitä liitossa sitoutuu, kun sanoo viranomaisen edessä tahdon. Kuusi kirjainta on iso asia. Pitkä tai lyhyempi matka, mutta matka kuitenkin. 

lauantai 3. elokuuta 2019

Kuvailu se on minun rattoni


Eilen meidän kulmilla kärysi ja paukkui ja välillä oli melkein ruuhkia. Emme asu erikoiskokeen varrella, mutta koepaikalle ajetaan tätä kautta. Joinakin vuosina olemme lähteneet rallievakkoon, kun se ei ole ollenkaan meidän juttu.
Tärkein huomio rallipäivän loputtua oli se, että silmäätekeviä ei lennätetty ollenkaan niin paljon helikoptereilla kuin aikaisempina vuosina. Muutenkin kokonaisuus oli hiljaisempi kuin ennen. Auto- ja rallitietämykseni on hyvin ohutta, joten tyydyin kuvaamaan taivasta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei kuvanottohetkellä liikennettä ollut enää muuta kuin kiintiötraktorin (maalla) ja räksän (ilmassa) verran.