Yli neljänkymmenen vuoden aikana (voi kauhistus tuota pituutta!) ollaan sisustettu useampaa kotia. Laurila on järjestyksessä neljäs ja sen lisäksi on vielä Kotonen. Maku meillä menee kyllä tosi hyvin yksiin ja kumpikaan ei torppaa toisen ideoita, vaikka ne saattavat olla ulkopuolisten mielestä lähes pähkähulluja. Tavaroita on saatu, peritty, tehty, ostettu kirppareilta ja huutokaupoista, ostettu alennus- ja ylennysmyynneistä ihan tavallisista kaupoista. Ehkä yhteinen piirre tälle sisustusideologiallemme on: Älä ota sitä liian vakavasti!
Melko lailla samanlaista sisustusideologiaa harrastetaan meillä.
VastaaPoistaEsim. A-nopin perintösohva vaihtui kahteen nojatuoliin tori.fi:stä: "kaksi tuolia yhden hinnalla" - (yksi vastaavanlainen olisi uutena maksanut siis tuplaten n. 30 km:n päässä) ainoa vain, että matkaa noudolle tuli sellaiset 300 km 😂 Onko järkee vai ei? On: samalla nähtiin Poika.
Kaksi rakkainta esinettä: toinen on vanhan tavaran kaupasta ostettu ompelulaatikko - A-nopilta saaduilla joululahjarahoilla ja toinen Muorilta ja Vaarilta perinnöksi saatu 1950-luvun puinen kirjakaappi.
Niistä en luovu ja ne on mahduttava aina johonkin :)
Sekalaista seurakuntaa ja kun on pieni koti, on säilytystilaa vähän ja sitä varten täytyy käyttää mielikuvitusta :D
Meillä on tosi paljon kaikenlaista tavaraa, kirjahyllyt tursuavat ja kaapit pursuavat. Ainä välillä luovutaan jostakin, mutta sitten taas ilmestyy jotakin uutta tilalle…
PoistaSama juttu :) "Eihän me tätä nyt tarvita, mutta kyllä tälle joku paikka keksitään.." :D Ja kaikelle löytyy aikansa ja paikkansa, ennen pitkää.
Poista(Mikä sanonta se tuokin muuten on; tällä "pitkällä" tarkoitetaan usein isoa lasillista olutta) Monta pitkää olisi pitänyt useammankin tavaran kohdalla pitänyt ottaa, ennen kuin niille on paikka löytynyt...
*täällä
Poista