Eilen istuin tunnin verran lastenneuvolan odotushuoneessa, kun kuopus oli vauvan kanssa ensin terveydenhoitajan ja sitten neuvolalääkärin luona. Outoa, sillä neuvola-asioita meillä on viimeksi ollut, kun kuopus oli kuuden ja siitä on jo muutama tovi vierähtänyt... Samaa ylpeyttä äidit yhä tuntevat, kun neuvolakorttiin kirjoitetaan lapsesta, että hienosti kasvanut ja hymyilee. Se on sitä sisäänrakennettua äidinylpeyttä, jota saakin olla vastapainoksi yövalvomisille. Mummunylpeyttä saa sitten tuntea sekä vauvasta että äidistä, joka oli ihan vähän aikaa sitten itsekin vielä vauva. Näistä ylpeyksistä ei sakoteta. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti