Olen yrittänyt aina olla elämälle avoin. Ihmetellä, ihailla, kysellä ja kurkotella. Utelias (kauniimmin sanottuna 'tiedonhaluinen') olen muutenkin luonnostani, niin miksi en olisi sitä myös elämän suhteen! Työssä on läsnä elämän koko väriskaala - saman päivän aikana puhun puhelimessa onnellisen ja ylpeän äidin kanssa ja vastasyntynyt itkee taustalla / otan vastaan mustiin pukeutuneita ihmisiä, joista joku itkee / lahjoitan pahkipihkaantuneelle kuulutusparille proosaa ja lyriikkaa, lakitekstivihkosen ja runokirjan, jonka runossa joku voi itkeä onnesta.
Elämälle ovensa kiinni laittaneet ihmiset surettavat minua. Olisi vielä paljon ihmeteltävää, mutta silmissä asuu jo torjuva tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti