Tänä aamuna aamupalan jälkeen vilkaisin ikkunasta ja ihastelin lumista maisemaa. Se on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sama, mutta kuitenkin aina uudella twistillä. Värit, hämärän asteet, lumi/lumettomuus, valon määrä vaihtelevat. Olen iloinen siitä, että Laurilan ensimmäinen emäntä Anita piti päänsä ja halusi ja sai keittiön tälle puolen taloa. Paljon mieluummin katselen tuota näkymää kuin tienpätkää.
Hyvät maisemat, ei ollenkaan hassummat. Mieluummin tuo kuin tie.
VastaaPoistaJust niin! Kutsuisin näkymää jopa rauhoittavaksi…
Poista