Astiat on yksi heikkouteni. Vanhat ja uudet. Nuo kolme neljän kulhon tornin yksilöt on sellaisia, joita olen ostanut aina yksi kerrallaan eli uusien kuviomallien ilmestyessä markkinoille. Tusina on sopiva määrä, joten enää en niitä havittele lisää. Suorakaidelautasia voisin muutaman hankkia, jos satun löytämään outletista joskus. Arabian purkeista olen yhdet antanut lapsille ennakkoperintönä, mutta omaan käyttönkin on - ja Kotosessa vielä kaksi lisää. - Värit ja kuviot on usein Laurilan kattauksen juju. Yllätyksellisyys on muutenkin se ilmiö, josta pidän. Ei, vaan jota rakastan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti