lauantai 27. elokuuta 2016

Arabialaista kauneutta


Vanhoissa esineissä on henki ja sielu mukana. Suurin osa vanhoista astioista on meillä käytössä, mutta tämä uusin (löytyi Kyttälän kirpparilta heinäkuulla ja annoin miehelle luvan ostaa sen ainoastaan sillä syyllä, että olisi sitten minun elokuinen nimipäivälahjani!) tuskin pääsee mittaamaan vehnäjauhoja, soijarouhetta tai muscovadosokeria. On keittiön kaapin välikössä ja säteilee vain omaa kauneuttaan. Antaa teräksisten mittakippojen hoitaa arkiset puuhat! 
Taas kerran ihmettelen ja ihastelen, miten kauniita käyttöastioita ennen tehtiinkään... 

4 kommenttia:

  1. Todellakin! Vanhoissa esineissä ja huonekaluissa on sitä jotain. Eniten mieltä lämmittää aina se, että useimmiten kotimaiset tuotteet ovat oikeasti kotimaisia. Ja käsityötä. Kyllä tuotakin mittakannua katselee ja hipelöi mielellään. Hyvä ostos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Taidankin tehdä itselleni syyslupauksen, että käyn läpi astiakaapit ja poistan sieltä ne, joista en pidä enää niin paljon ja käytän näitä kaikkia vanhoja rakkausastioita enemmän ja enemmän...

      Poista
  2. Joo, kauneutta ja rauhaa hohtaa... Minullakin on tämä söpö pieni mittakannu äitini perintönä ja, kuten sinullakin, lähinnä koristeena ja arjen käytössä on metalliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen samanlaista kannua joskus ihaillut turkulaisen osto-ja myyntiliikkeen ikkunassa ja olin onnellinen, kun se nyt tuli kirpparilla vastaan!

      Poista