Minulle hymyillään ja nauretaankin (olen antanut itselleni kertoa, että hyväntahtoisesti), kun kuvaan niin paljon ja kaikkea mahdollista. Eilenkään en voinut olla kuvaamatta aamupalaleipää, kun kurkun vihreä väri ja hauskan epätasainen reunamuoto olivat niin puhuttelevia ja viehättäviä. Kuvaamisen jälkeen leipä kurkkuineen päätyi lopulta kurkkuun.
Facebookissa on mahdollista katsoa aina vanhoja päivityksiä ja kyllä minua aina joskus nolostuttaa. Tekstit nyt on mitä on - tyhmiä ja tosi tyhmiäkin - mutta valokuvien suhteen minulla silloin seitsemän vuotta sitten ei ollut minkäänlaista itsekritiikkiä. Jokin aika sitten näytin Miehelle yhtä männynrunkokuvaa, joka oli sumea ja epätarkka ja liianlähi ja tyhmä ja kökkö. Seitsemän vuotta sitten se ei ilmeisesti nolostuttanut, mutta nyt kyllä teki sitä ja satasella...
Heh, mäkin kuvasin eilen leipää (sumeasti, tosin, ja toisessa mielessä kun sinä, mutta se ei olekaan se mun juttuni).
VastaaPoistaKaikkea voi ja pitää kuvata, arkeakin. Se liian usein unohtuu. Ja upeita kuvia on ihana katsella. Kiitos <3
Mitäs me leipäkuvaajat! :) Arjen kuvaaminen on kaiken muun lisäksi myös kansanperinteen tallentamista!
PoistaLapsia, kotia, ruokaa, käsitöitä, tullutta postia, kastematoja, koppakuoriaisia, lasten piirustuksia pihalla (meidän pihalle saa piirtää kun piirtää nätisti), erikoisia kiviä ja puita, kukkia, lätäköitä, auringonpaistetta, luontoa... Kaikkea pitää kuvata silloin kun itsestä siltä tuntuu :)
VastaaPoistaKaikenlaista mielenkiintoista siis on lupa kuvata, jes!!!
Poista