Eilen illalla kävelin yhdestä kokouksesta kotiin. Repussa roikkui heijastin, takissa samaten ja käsivarressa oli heijastinnauha. Päätin kävellä kylän läpi, joten kevyen liikenteen tietä ja katuvaloa oli hyvin. Kun vielä jatkoin parin asuma-alueenkin läpi, ei melkeinsäkkipimeäosuutta jäänyt kuin puolisen kilometriä tuosta neljästä. Ja kun valaistus päättyi, kaivoin taskustani ihan oman taskulampun, jonka nyt korkkasin. Hyvä valo, sopivan kokoinen kädessä ja nätti muutenkin. Toimiva kumppani iltalenkeille! Sen kanssa oli hyvä kulkea Laurilan postipolun valoihin asti. Vähästä sitä on eläkeläinen iloinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti