Eilen tein lounaan ja päiväkahvien välissä kävelylenkin. Napit korvilla tietysti ja kuuntelussa Jäljillä -rikospodcast. Tiesin, että tavallisilla lenkkareilla ei ole mitään asiaa lumitielle, joten laitoin jalkaani violetit retkeilykengät taimitkälie ja päätin lähilenkkeillä. Onneksemme Laurila on niin mukavalla paikalla, että meiltä on pikkutien päähän reilut puoli kilometriä ja jos ei nyt ihan toisen pihaan asti kehtaa kävellä, voi hyvinkin nelisensataa metriä kävellä ja kääntyä takaisin ja toistaa sitä niin kauan kuin haluaa/jaksaa. Eilen jaksoin aika monta kertaa, kun mittariin kertyi 10,7 kilometriä…
Viimeisellä kääntökerralla räpsin pari kuvaa ja totesin eri versioilla: Maailma on kaunis / Niin kaunis on maa / Maa on niin kaunis. En kuitenkaan laulanut, vaan hiljainen ajatustyö riitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti