Tällä viikolla olen harrastanut heijastinlenkkejä lähes huomaamatta, kun illan hämäryys/pimeys on yllättänyt aina vaan aikaisemmin. (Heijastin roikkuu anorakin taskusta koko ajan ja lisäksi kaivan taskusta joustoheijastinnauhan käsivarteeni.)
Eilen ns. kotimatkalla eli puolentoista kilometrin päässä Laurilasta oli ihan pakko kaivaa toisesta taskusta Samu ja ottaa räpsy. Koivukujan ja valopylväiden perillä pilkottaa varsinainen helmi eli siunauskappeli. On kaunis joka valaistuksessa ja valossa. Niin eilenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti