Polut ja tiet ovat kiehtovia. Eilen iltalenkillä laskeuduin portaat valtatieltä Solikkosaareen. (Nyt seuraa valitusta: Taas kerran ihmettelin sitä, kenen askelmien/mittojen mukaan portaat on tehty! Pidän itseäni aika hyväkuntoisena ja -jalkaisena ja selviydyin porrasväleistä, mutta eikö nykyajan yksi tavoite ole esteettömyys/saavutettavuus eli tuollaiseenkin paikkaan pitäisi kaikkien päästä! Olen puhunut.)
Muutaman räpsyn otin tuolla havupuuneulasten tuftaamalla polulla. Saaren päähän en tällä kertaa kävellyt, mutta hyvin nopeasti muutaman metrin jälkeen tunsin jo olevani kuin eri maailmassa - valtatien ja liikenteen ulottumattomissa. Se tuntui oivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti