sunnuntai 27. elokuuta 2017

Muistot näkevät minut


Aamulla herätessä piti ensin miettiä, missä ollaan ja sitten toiseksi, että mikä päivä tänään on. Paikkaorientoiduin kyllä heti saman tien, mutta arvoin jonkin aikaa sunnuntain ja maanantain välillä. Ilokseni sunnuntai veti pitemmän korren eli on vapaapäivä! 
Eilen paluumatkalla käytiin katsomassa mummun ja vaarin silmäterää, jolla oli lauseissa taas lisää mittaa ja kirpparilta löytyneestä tuliaissanakirjasta löytyi paljon tuttuja kuvia. Oli hämähäkkiä ja junaa ja värejä ja poliisiautoa ja nallea. Päiväunille meneminen hieman viivästyi, mutta pojan nukahdettua lähdimme kohta jatkamaan matkaa.
Seuraava pysähdyspaikka oli Mänttä ja taide. Elämysnäyttelyt taas kerran... Riiko Sakkinen, Antti Oikarinen, Kimmo Schroderus ja muut saivat ajattelemaan, miettimään, pohtimaan ja nauttimaan. 
Ja sitten kotona! Reilussa viikossa oli jo ehtinyt unohtaa, että omakotitalo on enemmän kuin yksiö. Niin se käy joka kerta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti