Eilen kävelin kaksi lenkkiä. Ensimmäiseltä tullessani räpsäisin tämän kuvan postipolulla. Se oli arjen tahatonta kauneutta ja hyvä pari sille arjen taatulle ystävyydelle, jota tulin kokemasta. Vanhoja työkavereita oli kiva nähdä, sillä edelleen puhutaan samaa kieltä ja sanasto on tuttua.
Toisen lenkin kävelin iltapimeällä. Tosin täysikuu mollotti taivaalla sen verran tehokkaasti, että taskulamppu sai pysyä takintaskussa kännykän ja avaimen seurana. (Toisessa taskussa kulki askelmittari ja koira.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti