perjantai 18. syyskuuta 2020

Olipa päivä!


Sadetta ja tuulta, kovaa tuulta ja myrskyä. Se oli Aila se! Sähköt meiltä meni kahden aikaan päivällä ja siihen jäi kotimainen elokuva ja tilalle tuli sohvailu, sukankutominen, lukeminen, some ja sen sellaiset. Illalla myöhään etsin lipaston väliköstä Kyöstin (virtapankki) ja latasin tablettiin ja kännykkään lisää tehoja. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, kun ei lukeakaan voinut ja oli vähän tylsää. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että joku puhuu meidän olkkarissa ja se olikin telkkari. Sähköt olivat saapuneet juuri silloin takaisin oltuaan yhdeksän tuntia poissa.
Muutakin erikoista kuului päivään. Iltapäivällä Mies näki, että meidän pihalla kulkee pieni musta kissanpentu. Laittoi someen paikalliselle sivulle ilmoituksen, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen. Mies sitten houkutteli kissanruokapurkilla pennun Pupulan alta, toi meille sisälle, antoi ruokaa ja vettä. Odoteltiin aikamme, että joku ilmoittautuisi. Ei tullut, joten iltaseitsemältä pentu haettiin löytölään. Ja me päästiin iltalenkille...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti