Irtiotto

Eilen oli sellainen plääh-päivä, kun otti ihan oikeasti aivosoluihin ja mielen mitokondrioihin se, että kökötetään vaan kotona ja ei käydä kahdestaan muuta kuin kävelylenkillä. Kiukutti. Ketutti. Harmitti. Päivä siis kului lähinnä vaan sohvaillen, kunnes iltaruoan jälkeen ilmoitin lähteväni YKSIN  kävelylenkille. (Joulukuun jälkeen en ole nimittäin yksin askeltanut kuin yhden kerran välin työpaikka-smarket.)

Latasin kännykän eli Taiton. Puin lenkkikamppeet päälle. Ilmoitin Miehelle kävelysuunnan ja maksimiajan. Laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin. Sää oli ihana, askel kulki joutuisasti ja mieli lepäsi. Olo oli koko ajan hyvä, joten lenkistä tuli 10,8 km pituinen. Se oli irtiotto se! 

Jk. Kuvassa apinapipo ja askelmittari. Molemmat olivat tarpeellisia.
Jk2. Maksimiajaksi ilmoitin kaksi tuntia. Jätin siis kymmenen minuuttia käyttämättä.