Tänään on ruotsalaisuuden päivä. Sukunimestämme huolimatta meillä ei kotona puhuta ruotsia. Korjaan: ei enää. Lasten ollessa pieniä meillä oli käytössä ruotsinkielen ja englanninkielen sanoja, joita ei haluttu heidän ymmärtävän.
Päivän kuva on neljän vuoden takaa. Kuva on saarelta nimeltä Utö, jossa kävimme kahdesti sinä vuonna ja jonne olisi aikomus taas joskus palata. Sieltä saatiin satoja valokuvia, mutta sinne myös jäi jotakin - nimittäin pala sydäntä...
Ensin puhuttiin englantia, sitten ruotsia, kun ei haluttu muksujen tietävän mitä puhuttiin.
VastaaPoistaKerran jotain 25-30 vuotta sitten juteltiin makkarissa Vaimon kanssa, ihan selkeällä suomella, kun luultiin lasten jo nukuvan.
Yht'äkkiä kuului huuto, viimistä sanaa en kuullu!!